Tapahtumatiedot

Asiakas on avannut pankissa arvo-osuustilin 17.2.1996. Annin täsmäytyspäivänä 17.3.2009 hänen aikaisemman omistuksensa perusteella saamat merkintäoikeudet raukesivat arvottomina lopullisesti 15.4.2009, koska asiakas ei niitä myynyt tai antanut toimeksiantoa merkitä oikeuksien perusteella uusia osakkeita. Asiakkaan mukaan hän ei saanut annin merkintäaikana tietoa pankista tai muualtakaan kyseisestä annista, jotta olisi voinut ryhtyä myynti- tai merkintätoimenpiteisiin merkintäoikeuksien suhteen.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaan mukaan hän sai tiedon annista vasta 14.4.2009 eli päivä sen jälkeen kun anti oli jatkoajan jälkeen edellispäivänä lopetettu. Tiedon saatuaan hän otti välittömästi seuraavana päivänä yhteyttä pankin asiakaspalvelunumeroon, josta luvattiin olla häneen yhteydessä. Kun yhteydenottoa ei kuulunut, niin asiakas oli uudelleen yhteydessä pankkiin, jolloin hänelle kerrottiin, ettei hän ollut ainoa, jota kirje ei ollut tavoittanut ja että asian selvittelyyn menisi jonkin aikaa, mistä asiakkaalle jäi käsitys, että asialle olisi vielä jotain tehtävissä. Odotettuaan aikansa asiakas otti seuraavan kerran yhteyttä 8.6.2009 palvelunumeroon, jolloin hänelle kerrottiin, ettei hänen edellisestä yhteydenotostaan ole mitään merkintöjä ja hänet ohjattiin asioimaan henkilökohtaisesti pankin konttoriin. Asiakas menikin välittömästi lähimpään pankin konttoriin, josta hänet puolentoista tunnin odottamisen jälkeen ohjattiin omaan tilikonttoriinsa.

Asiakas on reklamoinut myös kirjallisesti tapahtuneesta pankille, minkä johdosta pankki hyvitti hänelle asian selvittämisestä aiheutuneina puhelin- ja jonotuskuluina 100 €. Asiakkaan näkemyksen mukaan korvaus ei kuitenkaan ole riittävä, koska se ei kata itse asiaa eli osakeantiin liittyvien mahdollisuuksien menetyksestä syntynyttä vahinkoa. Mahdollisuuksien mukaan asiakas vaatii saada joko ostaa kohdeosakkeita merkintäoikeuksien mukaisella hinnalla tai myydä merkintäoikeudet niistä aikanaan saatuun kurssiin.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankin mukaan se on toiminut asiakkaan kanssa solmimiensa sopimusten mukaisesti huolehtimalla osakeannista ilmoittamisesta eikä ole siten syyllistynyt sopimusrikkomukseen tai muutoin laiminlyönyt velvoitteitaan asiakasta kohtaan. Pankista on lähetetty asiakkaalle ilmoitukset ja aineistoa antiin liittyen tilinhoitajayhteisön roolissa 19.3.2009 ja liikkeeseenlaskijan roolissa 20.-23.3.2009 ykköspostina, minkä lisäksi annista oli antiyhtiön ilmoitukset ja muistutukset kahdessa valtakunnallisesti ilmestyvässä sanomalehdessä, joten asiakkaan on täytynyt olla tietoinen antiin liittyneistä aikarajoista määräpäivineen. Pankin mukaan vahinko on aiheutunut siitä riippumattomasta syystä, eikä se myynyt merkintäoikeuksia, koska niiden myyntiajan päätyttyä asiakkaalla olisi ollut vielä mahdollisuus käyttää niitä itse suoraan osakkeiden merkitsemiseen.

Pankin mukaan se on lähettänyt normaalin pankkikäytännön mukaisesti postitse asiasta tiedoksiantokirjeen ja toimeksiantolomakkeen kaikille kyseistä osaketta omistaville arvo-osuustiliasiakkailleen näiden ilmoittamiin osoitteisiin. Pankin mukaan on yleisen elämänkokemuksen mukaan äärimmäisen poikkeuksellista, että postin kuljetettavaksi annettu kirje ei mene perille. Tästä kertoo myös se, että asiakas ei ole aikaisemmin ilmoittanut ettei olisi saanut hänelle vuosien saatossa samaan osoitteeseen lähetettyjä kirjeitä eikä kyseiset lähetykset myöskään ole palautuneet pankille.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
° 17.2.1996 avattu Arvo-osuustili ja arvopaperisäilytyssopimus, jossa on sovittu arvo-osuuksien ja arvopapereiden säilyttämisestä, raportoinnista sekä maksuista ja jossa viitataan pankin yleisiin ehtoihin
° 1.3.2008 päivätyt arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleiset ehdot, joiden mukaan pankki huolehtii muun muassa sen säilytettävinä oleviin arvopapereihin liittyvistä osakeanneista ilmoittamisesta ja merkinnöistä asiakkaan toimeksiannon mukaan. Lisäksi ehdoissa todetaan, että mikäli asiakas ei ole vastannut pankin lähettämään maksulliseen osakeantiin koskevaan tiedusteluun, pankilla on oikeus, mutta ei velvollisuutta myydä merkintäoikeudet. Maksuttoman osakeannin osalta merkitään ilmaisosakkeet tasajaollisuuden puitteissa ja mahdollisesti ylijäävistä merkintäoikeuksista pankilla on oikeus, mutta ei velvollisuutta myydä ne. Edelleen ehdoissa todetaan, että pankilla on oikeus, muttei velvollisuutta ryhtyä muihin kuin näissä ehdoissa erikseen mainittuihin toimenpiteisiin, mikäli ne ovat tarpeen asiakkaan oikeuksien säilyttämiseksi. Pankki ei myöskään ehtojen perusteella vastaa välillisestä tai epäsuorasta vahingosta, kuten esimerkiksi saamatta jääneestä tuotosta. Ehtojen mukaan pankin ilmoitukset katsotaan tulleen asiakkaan tietoon ja määräaika lasketaan alkavaksi, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä kalenteripäivänä sen jälkeen, jona ilmoitus on annettu postin kuljetettavaksi, tai sinä päivänä, jolloin ilmoitus on annettu lähetille tai kun ilmoitus on toimitettu verkkopankkipalveluun asiakkaan saataville. Pankki ei vastaa vahingosta, joka aiheutuu siitä, että asiakas ei ole ilmoittanut pankille yhteystietojensa muutoksista.
° osakeannin markkinointiesite, jossa kerrotaan lyhyesti annin määräajoista, sen ehdoista ja eri toimintavaihtoehdoista merkintäoikeuksien suhteen.
° 18.3.2009 päivätty pankin asiakkaille lähettämä osakeantia koskeva informaatiokirje, jossa sijoittajia pyydetään tutustumaan kohdeyhtiön laatimiin antiehtoihin, kerrotaan vaihtoehtoisesta menettelytavoista merkintäoikeuksien suhteen, kiinnitetään sijoittajien huomiota lyhyeen vastausaikaan sekä tuodaan esille, että mikäli merkintäoikeuksia ei myydä tai niiden perusteella tehdä erillistä merkintätoimeksiantoa, ne raukeavat arvottomina merkintäajan jälkeen ja ettei pankki ryhdy toimenpiteisiin asiassa ilman nimenomaista toimeksiantoa.
° edellä mainitun kirjeen liitteenä ollut toimeksiantolomake
° pankin sanomalehdessä julkaistu ilmoitus osaketalletustodistusten haltijoille, jossa kerrotaan antiin liittyvät määräajat sekä kerrotaan, miten asiasta on mahdollista saada lisätietoa
° pankin postituksesta vastanneen yksikön vahvistus, jonka mukaan asiakkaalle on postitettu pankin asiakasrekisterin mukaiseen osoitteeseen asiaa koskeva tiedoksiantokirje sekä toimeksiantolomake, mutta koska postituksesta on kulunut jo yli vuosi, ei postituksesta vastanneella yrityksellä ole enää säilössä alkuperäistä postitustiedostoa
° kolme kappaletta pankin toimittamia puhelutallenteita asiakkaan yhteydenotosta pankkiin 15.4.2009. Tallenteista käy ilmi, että asiakas on ollut antiajankohtana matkoilla kotimaassa, mutta kaikki hänen postinsa tuolta ajalta ovat tallella eikä niiden joukossa ole pankin kirjettä eikä hän myöskään ole lomansa vuoksi seurannut aktiivisesti tiedotusvälineitä. Tallenteilla pankin edustajat kertovat antiin liittyneistä määräajoista ja toteavat sen puheluhetkellä olevan ”nyt lopullisesti loppu”, mutta ottavat asiakkaan yhteystiedot asian jatkoselvittelyä varten. Asiakas myös tiedustelee mahdollista valituskanavaa sekä käsittelyyn menevää aikaa, johon hänelle todetaan, että seuraavan viikon alkuun mennessä yhteydenoton pitäisi tulla.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalvelusta ja palveluun liittyvistä menettelytavoista ja vaatimuksista sekä siitä millä tavalla ja kenen vastuulla näihin liittyvät tiedonantovelvollisuudet on katsottava tulleen täytetyiksi.

Arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) 4 luvun 1 §:ssä todetaan seuraavaa:
”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä”

Rahoitustarkastus (nyk. Finanssivalvonta) on antanut standardin 2.3 Rahoituspalvelusopimukset, jossa todetaan yleisesti sopimusten vähimmäissisällön osalta kohdassa 6.6 seuraavaa:
”Sopimuksen perusteella toimitettavat ilmoitukset ja asiakasraportointi Sopimuksessa on mainittava, miten sopimusta koskevista asioista ilmoitetaan toiselle osapuolelle ja milloin tämän katsotaan saaneen ilmoituksesta tiedon.
Sopimuksessa tulee sopia, miten ja mitä tietoja palveluntarjoaja toimittaa asiakkaalle palvelusta tai sen käytöstä.”

Lisäksi samassa standardissa todetaan, että säilytyssopimuksella tarkoitetaan arvo-osuustilisopimusta ja muuta säilytyssopimusta sekä lausutaan niiden osalta erityisesti kohdassa 7.5.2 vielä seuraavaa:
”Sopimuksessa tulee määritellä säilyttäjälle kuuluvat hoitotoimenpiteet ja se, milloin säilyttäjälle syntyy velvollisuus ryhtyä säilytettävää omaisuutta koskeviin toimenpiteisiin. Sopimuksessa tulisi mainita, ettei säilyttäjällä ole velvollisuutta ryhtyä muihin kuin sovittuihin toimenpiteisiin.”

Lautakunta toteaa, että ensisijainen tiedottamisvastuu mahdollisesta osakeannista ja siihen liittyvistä seikoista on kyseisellä yhtiöllä itsellään, mutta asiakkaan kanssa allekirjoittamansa sopimuksen perusteella myös pankki on sitoutunut tiedottamaan sen säilytettävinä oleviin arvopapereihin liittyvistä osakeanneista ja huolehtimaan siihen liittyvistä merkinnöistä erillisen asiakkaan antaman toimeksiannon mukaisesti.

Tapauksessa osakeanteihin liittyvistä velvollisuuksista on sovittu arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen osalta tehdyssä sopimuksessa, joka täyttää edellä esitetyt viranomaisvaatimukset. Kyseisen arvo-osuustili ja säilytyssopimuksen mukaan pankin osakeanteja koskevat ja muut sopimukseen liittyvät ilmoitukset katsotaan tulleen asiakkaan tietoon seitsemäntenä kalenteripäivänä sen jälkeen, jona ilmoitus on annettu postin kuljetettavaksi. Asiakas on kertonut, ettei hän ole saanut kyseistä kirjettä. Pankki on puolestaan kertonut ja toimittanut vahvistuksen siitä, kuinka se on antanut tilinhoitajayhteisönä kyseisen tiedoksiantokirjeen postin jaettavaksi asiakastietorekisterinsä mukaisesti kaikille niille asiakkailleen, jotka omistivat kyseistä yhtiötä annin ehtojen mukaisena täsmäytyspäivänä ja että asiakas on ollut mukana tässä jakelussa.

Lautakunta toteaa, että allekirjoittamalla pankin arvo-osuustiliä ja arvopaperisäilytystä koskevat sopimukset asiakas on myös hyväksynyt niihin liittyvät yleiset ehdot. Kyseisten ehtojen mukaan sopimukseen liittyvät ilmoitukset on voitu antaa postin kuljetettavaksi, jolloin pankin on ehtoon vedotessaan kyettävä osoittamaan että se on näin menetellyt. Koska postin toimintaa Suomessa on pidettävä luotettavana ja kyseinen ehtokohta vastaa myös sääntelyn vaatimuksia, ei sovittua toimintamallia ole lautakunnan näkemyksen mukaan pidettävä hyvän tavan vastaisena tai asiakkaan kannalta kohtuuttomana. Lautakunnan näkemyksen mukaan myös pankin esittämiä perusteita olla myymättä sopimuksissa kirjatun oikeutensa perusteella oma-aloitteisesti asiakkaan merkintäoikeuksia on pidettävä asianmukaisina.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo, että vaikka asiakas ei olisikaan tosiasiassa saanut kirjettä, on pankin katsottava täyttäneen omat sopimuksen mukaiset velvoitteensa, eikä ole siten velvollinen korvaamaan merkintäoikeuksien raukeamisesta aiheutunutta vahinkoa, joka oli jo ehtinyt tapahtua ennen asiakkaan yhteydenottoa. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakas ei ole perustellusti voinut jäädä tapahtuneesta pankin kanssa käymiensä keskustelujen perusteella siihen käsitykseen, että pankki olisi korvaamassa hänelle jotain, vaan että tapahtuneen jatkoselvittelyssä on ollut kyse asiakaspalvelullisista seikoista, mistä syystä yhteydenoton viivästymisellä ei ole vaikutusta asian korvausarviointiin. Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Palin, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihtee­rinä toimi Sainio.
 

ARVOPAPERILAUTAKUNTA