Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 18.12.2006 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 3.3.2007 päivätyn lausuman. Valituksessaan asiakas pyytää Arvopaperilautakuntaa selvittämään, onko omaisuudenhoitajan menettely ollut hänen tapauksessaan asiallista. Korvausvaatimuksena asiakas on esittänyt haluavansa takaisin omaisuudenhoitoon antamansa rahat sekä niille kuuluvan asianmukaisen koron.

Asiakkaan mukaan palveluntarjoajan edustaja otti häneen yhteyttä ensimmäisen kerran vuoden 1999 loppupuolella ja asiasta käytyjen keskustelujen jälkeen hän päätti vaimonsa kanssa tehdä omaisuudenhoitosopimuksen tuolloin 200.000 markasta. Osakesalkun arvo alkoi kuitenkin laskea nopeasti aktiivisen kaupankäynnin myötä. Osakkeita ostettiin kalliilla ja myytiin halvalla, minkä lisäksi omaisuudenhoitaja veloitti varallisuudesta omat palkkionsa, vaikka asiakkaan käsityksen mukaan palkkioita piti mennä vain voitoista. Kertomansa mukaan asiakas kävi useaan kertaan valittamassa asiasta, mutta aina hänelle kerrottiin paremmasta tulevaisuudesta. Huhtikuussa 2006 asiakas kielsi osakekaupan, kun salkun arvo oli edelleen alkupääomaa alempi ja omaisuudenhoitaja oli myynyt parhaassa nousussa olleet osakkeet.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Palveluntarjoaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 8.2.2007 päivätyn vastauksen ja ilmoittanut lisäksi 4.4.2007, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan palveluntarjoaja on katsonut toimineensa asiakkaan kanssa solmitun omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti, minkä vuoksi asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Palveluntarjoajan mukaan asiakassuhteen alkaessa omaisuudenhoitosopimus sekä heidän toimintatapansa on käyty asiakkaan kanssa läpi ja hän on allekirjoituksellaan vakuuttanut ne ymmärtäneensä. Sopimuksen mukaan sijoitusstrategia perustuu aktiiviseen salkunhoi-toon ja toiminnan tavoitteena on ylittää vuoden tähtäimellä HEX-portfolioindeksin tuotto. Sopimuksessa on myös todettu, että palveluntarjoaja pyrkii toimimaan asiakkaan edun mukaisesti, mutta ei vastaa toiminnan taloudellisesta tuloksesta.

Asiakkaan salkunhoito aloitettiin tammikuussa 2000, jolloin pörssikurssit olivat huipussaan ja kääntyivät lähes heti pitkään ja jyrkkään laskuun. Myös asiakkaan salkun arvo seurasi yleistä kurssikehitystä, koska varat oli sijoitettu sopimuksen mukaisesti kotimaisiin ja ulkomaisiin osakkeisiin. Alimmillaan sijoitetun omaisuuden arvo kävi vuoden 2002 lopussa noin 70 %:ssa lähtöarvostaan, mutta vastaavasti vuoden 2003 alusta asiakkaan 21.4.2006 antamaan kieltoon asti salkun tuotto oli yli 90 %:ia.

Palveluntarjoajan mukaan asiakas ei ole reklamoinut sopimuksen asettaman 30 päivän määräajan puitteissa heidän toimistaan kertaakaan ennen vuotta 2005, jolloin hän lähetti kirjeen tapahtuneesta Arvopaperilautakunnalle. Kyseisen kirjeen johdosta asiakkaan kansa sovittiin omaisuudenhoidon jatkamisesta alennetuin palkkioin ja asetettiin tavoite salkun arvon nostamisesta 15.000 euroon maaliskuun 2006 loppuun mennessä, joka saavutettiinkin salkun arvon oltua tuolloin lähes 17.000 euroa. Asiakassuhde jatkuu edelleen, vaikka asiakkaan antaman kaupankäyntikiellon vuoksi mitään toimenpiteitä salkussa ei ole mahdollista tehdä.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus oli antanut tapahtumahetkellä edellä mainittuja lakeja täydentäneen ohjeen nro 201.7 asiakkaiden suojaa ja sijoittajien luottamusta edistävistä menettelytavoista sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa oli syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Kyseiset ohjeet on sittemmin osittain joko kumottu tai niiden asiasisältö siirretty standardeihin 2.1 - 2.3. Määritellyt toimintatavat muodostavat osaltaan perustan palve-luntarjoajan vastuun arvioinnille.

Lautakunta toteaa, että hyväksyessään täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen ehdot asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle itsenäistä päätöksentekovaltaa, joka on oikeuttanut omaisuudenhoitajan hoitamaan asiakkaan varallisuutta niissä sijoitusstrategian rajoissa, jotka omaisuudenhoitosopimuksessa on määritelty. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimuspuolen tulee puuttua toisen osapuolen sopimuksenvastaiseen menettelyyn reklamoimalla tästä. Jos osapuoli ei kohtuullisessa ajassa reagoi asiaan, hänen voidaan katsoa hyväksyneen toisen osapuolen menettelyn.

Palveluntarjoajan mukaan asiakas ei ole reklamoinut ajoissa, kun taas asiakkaan mielestä hän on ilmoittanut asianmukaisesti tyytymättömyytensä palveluntarjoajan toimiin. Lautakunta toteaa, että asiakkaan ensimmäisen yhteydenoton johdosta vuonna 2005 tapahtunut asian käsittely lautakunnassa päättyi, koska asiakas ilmoitti päässeensä sovintoon palveluntarjoajan kanssa asiassa. Lautakunnan näkemyksen mukaan kyseisen ilmoituksen myötä asiakkaan on viimeistään tuolloin katsottava hyväksyneen palveluntarjoajan aikaisemmat toimet asiassa, mistä syystä lautakunta katsoo asianmukaiseksi lausua tapauksesta palveluntarjoajan menettelystä ainoastaan vuosien 2006 ja 2007 osalta. Palvelutarjoajan mukaan sovinnon myötä asiakkaan palkkioita alennettiin, minkä lisäksi asetettiin tavoite salkun arvon kehittymiselle joka myös toteutui. Koska asiakas ei ole edellä mainittuja seikkoja vastineissaan kiistänyt ja on sittemmin myös nimenomaisesti kieltänyt palveluntarjoajaa hoitamasta salkkuaan, lautakunta katsoo, että omaisuudenhoitaja on hoitanut asiakkaan varallisuutta siten kuin hänen kanssaan on omaisuudenhoitosopimuksessa ja sen nojalla käytyjen keskustelujen pohjalta edellytetty, eikä siten ole vahingonkorvausvelvollinen asiakkaalle aiheutuneesta sijoitusvarallisuuden arvonalentumisista.

Edellä mainituin perustein Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.


Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi, Tomperi ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA