Haku

APL 26/11

Tulosta

Asianumero: APL 26/11 (2012)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 03.02.2012

Konsultatiivinen varainhoito joukkovelkakirjalaina sijoitusneuvonta

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli aiemman pankkinsa varainhoitoasiakkaana yhteyshenkilönään sijoitusjohtaja AK 15.1.2004 alkaen. Siirryttyään syksyllä 2005 nyt kyseessä olevan pankin palvelukseen AK ehdotti asiakkaalle pankin vaihtoa. Asiakas solmi konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen nyt kyseessä olevan pankin kanssa 8.11.2005.

AK lähetti asiakkaalle 27.2.2006 sijoitusehdotuksen, jossa hän muun ohella esitti 20–30.000 euron sijoittamista CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon. Tuotteen markkinointiesite oli ehdotuksen liitteenä. 8.3.2006 asiakas merkitsi 10.000 eurolla CDO-lainan matalinta riskitasoa (laina A) ja 10.000 eurolla keskimmäistä riskitasoa (laina B). Lainat A ja B menettivät täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Niistä oli kertynyt asiakkaalle tuottoa yhteensä 3.323,56 euroa.

Syksyllä 2006 asiakas oli sijoittanut 10.000 euroa samantyyppiseen lainaan C. Siihenkin kohdistui luottovastuutapahtumia. Osapuolet ovat kuitenkin sopineet asian tältä osin ennen Arvopaperilautakunnan käsittelyä. Riitaiseksi ovat jääneet vain lainoihin A ja B tehdyt sijoitukset.
 

Reklamaatiokäsittely

Asiakas vaati pankilta korvausta CDO-sijoitusten pääoman menettämisestä. Hän katsoi, etteivät lainat olleet hänen sijoittajaprofiilinsa mukaisia. Hänelle oli merkintää tehtäessä syntynyt käsitys pääomaturvatusta sijoituksesta. Lainoja ei lainkaan olisi pitänyt myydä ei-ammattimaiselle sijoittajalle.

Pankki toteaa, että sijoitus lainoihin A ja B perustui AK:n ehdotukseen, joka puolestaan pohjautui asiakkaan sijoitustavoitteisiin. AK:n kanssa oli määritelty, että osakesijoitusten paino salkussa on 30–40 % ja korkosijoitusten/pääomaturvat­tujen kohteiden 60–70 %. Sijoitus lainoihin A ja B vastasi noin 10 % asiakkaan tässä pankissa olevasta sijoitusvarallisuudesta.

Pankki katsoo AK:n antaneen asiakkaalle olennaiset tiedot lainoista ennen sijoituspäätöstä, minkä lisäksi asiakas oli saanut tuotteen markkinointiesitteen. Näistä on käynyt selvästi ilmi, etteivät lainat ole pääomaltaan turvattuja ja että sijoitetun pääoman voi menettää, jos lainan viitekorissa tapahtuu useita luottovastuutapahtumia.

Investment Grade –luottoluokiteltujen yritysten konkurssit olivat olleet harvinaisia. CDO-lainoihin sijoitetun pääoman menettäminen johtui luottovastuutapahtumien poikkeuksellisesta kertymisestä finanssikriisin myötä, mitä sijoitushetkellä ei voitu ennakoida. Pankki toteaa lisäksi mm., että Rahoitustarkastus ei ollut rajoittanut tuotteiden tarjoamista ei-ammatti­maisille sijoittajille.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii pankilta korvauksena laina A:n osalta 8.112,72 euroa ja laina B:n osalta 8.563,72 euroa, mikä vastaa lainoihin sijoitettua pääomaa koroilla vähennettynä. Asiakas katsoo, että sijoitusjohtaja AK on osin harhaanjohtavan informaation perusteella myynyt hänelle tuotteen, joka ei ole sopinut hänen sijoitusprofiiliinsa. Asiakas on ollut sijoitusriskiä karttava ei-ammattimainen sijoittaja.

Tuotteen rakenne ja markkinointi

Asiakas katsoo CDO-lainojen olleen ei-ammattimaisille sijoittajille liian monimutkaisia. Edes pankki ja sijoitusjohtaja eivät kyenneet arvioimaan tuotetta oikein sitä asiakkaalle suositellessaan. Viestissään 4.10.2006 AK käytti ilmaisua ”joukkolainat/pääomaturvatut tuotteet”. Asiakkaan nykyinen yhteyshenkilö on puhelinkeskustelussa todennut, ettei hän ollut kyennyt hahmottamaan CDO-lainaa oikein niin, että hän olisi osannut suositella lainan myymistä ennen kesää 2009. Asiakkaan mielestä CDO-sijoituksen paraskaan tuotto ei ole oikeassa suhteessa riskiin. Esim. suorissa pörssiosakesijoituksissa koko pääoman menettämisen riski voi olla hyväksyttävissä, koska myös pääoman moninkertaistuminen on mahdollista.

Tuotteen suositteleminen asiakkaalle

Edellisessä pankissaan asiakas oli siirtynyt yksityispankin asiakkaaksi pankin aloitteesta. AK oli jo silloin hänen yhteyshenkilönään. Syksyllä 2005 asiakas vaihtoi nyt kyseessä olevan pankin asiakkaaksi AK:n aloitteesta. Pankki oli siis aktiivinen varainhoitoasiakkaiden hankkimisessa.

AK:n tiedossa oli, että asiakkaan sijoittajaprofiili on riskiä karttava. Tapaamisissa oli vaikea löytää asiakkaalle sopivia sijoitustuotteita. Esim. asiakkaalle tarjottujen pääomaturvattujen indeksilainojen ehtojen perusteella odotettavissa olevista tuotoista oli jokseenkin mahdoton muodostaa käsitystä. Asiakas mietti varallisuudenhoitosopimuksesta luopumista, mutta AK lupasi hankkia lisätuottoa ainakin sen verran, että varainhoitopalkkio tulee katetuksi. Hän suositteli tällöin CDO-lainoja.

Asiakas tuo esiin seuraavat seikat osoituksena riskin karttamisesta:
- AK oli suositellut CDO-tuotteen keskimmäistä riskitasoa 20–30.000 eurolla, mutta asiakas merkitsi matalinta ja keskimmäistä riskitasoa yhteensä 20.000 eurolla
- edelliseen pankkiin jääneen sijoitusvakuutuksen varat asiakas siirsi osakerahastoista lyhyen koron rahastoon 8.6.2006
- asiakas luopui liian riskipitoisina pitämistään osakesijoituksista vuoden 2007 loppuun mennessä
- finanssikriisin puhjettua vuonna 2008 asiakas hajasijoitti varallisuuttaan talletus-, säästö- ja määräaikaistileille eri pankkeihin
- asiakkaan kirjelmän laatimishetkellä loppuvuonna 2010 hänellä on kaksi sijoitusasuntoa sekä noin 750.000 euron sijoitusvarallisuus hajautettuna eri pankkeihin. Varallisuudesta noin 500.000 euroa on tileillä ja talletuksissa. Sijoitusvakuutuksessa sijoituskohteena on korkorahasto. Joukkolainasijoitusten nimellisarvo on 80.000 euroa, osakesijoitusten arvo noin 38.000 euroa.

Asiakas ei varainhoitosopimusten voimassaolon aikaan ollut kokenut sijoittaja. Mm. asiakkaan salkussa olleet hedge- ja vipurahastot olivat pankin aktiivisen markkinoinnin tulosta ja osoittivat sitä, että asiakas luotti varainhoitajansa neuvoihin. Juuri sijoittajakokemuksen puutteen vuoksi asiakas oli pyrkinyt hankkimaan asiantuntemusta varainhoitosopimuksella.

AK suositteli vuonna 2006 CDO-lainoja osakesijoittamista vähäriskisempänä vaihtoehtona. Asiakas luotti tähän neuvoon. Tuote-esitteiden informaation tulkintaa ja tuotteesta syntynyttä kokonaiskäsitystä muovasivat AK:n kanssa käydyt keskustelut ja viestit, joissa CDO-lainat rinnastettiin pääomaturvattuihin tai käytännössä pääomaturvattuihin korkosijoituksiin. Asiakas mielsi CDO-lainat korkosijoituksiksi, jotka oli puettu joukkolainan muotoon. Viesteistä asiakas sai sen käsityksen, että hänen merkitsemänsä CDO-joukkolainat olivat käytännössä pääomaturvattuja sijoituksia ja että suurimmat riskit olisivat osakesijoituksissa. Niistä asiakas AK:n yllätykseksi luopui, koska asiakkaan mielestä pörssikurssit olivat nousseet korkealle. Ajoitus oli varovaiselle sijoittajalle ominainen.

Romahdusmaisen pörssilaskun aikaan asiakas ei omistanut pörssiosakkeita tai osakerahasto-osuuksia. Vielä finanssikriisin alettua asiakas oli siinä käsityksessä, ettei hänen sijoitussalkussaan ollut riskisijoituksia, ja tämä käsitys säilyi vuoden 2008 lopulle. Tuolloin uuden yhteyshenkilön kanssa käydyssä keskustelussa asiakkaalle selvisi, että CDO-lainoihin liittyykin pääoman menettämisen riski ja että tuotteessa on kyse viiteyhtiöiden luottoriskin myymisestä eräänlaisessa ketjussa lainan merkitsijälle saakka. Sijoittajan riskiä lisäsi sijoituksen markkinoiminen ”osta ja pidä” –tuotteena. Laina-ajan kuluessa pankki tai asiakkaan varainhoitaja eivät tuoneet esiin mahdollisuutta myydä laina kesken laina-ajan. Verkkopankista ei tuolloin löytynyt takaisinostohintaa tai mahdollisuutta myydä laina, eikä sijoitusta muutenkaan tapaamisissa aktiivisesti seurattu tai käsitelty. Pankki oli siis aloitteellinen tuotteen myynnissä mutta passiivinen sijoituksesta luopumisen mahdollisuuden suhteen.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää vaatimukset ja katsoo täyttäneensä selonotto-, tiedonanto- ja muut velvollisuutensa.

Asiakkaan tausta, selonotto ja tietojen antaminen

AK oli ollut asiakkaan yhteyshenkilönä jo vuodesta 2003, ja hän oli oppinut tuntemaan asiakkaan sijoittamiselle asettamat tavoitteet, sijoituskokemuksen ja mm. suhtautumisen sijoittamiseen liittyviin riskeihin. Pankki pitää asiakasta sangen kokeneena sijoittajana, jolla on ollut monipuolisia sijoituksia erilaisissa instrumenteissa, osakkeiden lisäksi mm. vipu- ja hedge-rahastoissa sekä joukkolainoissa. Asiakas on sijoittajana erittäin tarkka ja harkitsevainen. Hän seuraa aktiivisesti sijoitusmarkkinoita eikä suinkaan toimi kaikkien ehdotusten mukaan vaan tekee itsenäisiä päätöksiä. Asiakas myös seuraa markkinoiden signaaleja ja tekee niistä omia johtopäätöksiään. Tämä ilmenee mm. siitä, että asiakas oli ounastellut kriisin olevan markkinoilla käsillä ja oli halunnut suojautua siltä siirtämällä vuosina 2008–2009 varansa talletuksiin ja useisiin pankkeihin.

Siirtyessään tämän pankin palvelukseen syksyllä 2005 AK lähetti asiakkaalle tarjouksen yhteistyön jatkamisesta ja ehdotti asiakkaalla olleen salkun perusallokaation jatkamista. Tarjous johti konsultatiivisen varainhoitosopimuksen solmimiseen. Pankki katsoo, että helmikuussa 2006 AK:lla oli pitkän asiakassuhteen perusteella hallussaan selonottovelvollisuuden täyttämisen edellyttämät tiedot.

AK on 27.2.2006 lähettänyt asiakkaalle sähköpostiviestin, jonka liitteenä on ollut lainoja A ja B koskeva markkinointiesite. AK myös postitti esitteen asiakkaan kotiosoitteeseen. Markkinointiesitteestä asiakas on voinut saada kaikki sijoituspäätöksensä kannalta olennaiset tiedot tuotteesta, mm. tiedot pääoman menettämisen mahdollisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tätä tukee AK:n kertomus siitä, että asiakas oli tarkka yksityiskohdista, ja hän on usein halunnut vielä käydä materiaalin läpi yhteisissä tapaamisissa.

Asiakas on viitannut lainaa C koskeneeseen sijoitusehdotukseen, jonka AK oli lähettänyt 4.10.2006. Siinä AK on kirjoittanut asiakkaan salkun allokaatioksi kategoriat ”osakkeet” ja ”joukkolainat/pää­omaturvatut kohteet”. Asiakas on pitänyt tätä rinnastusta harhaanjohtavana. Kuitenkaan asiakkaan muutkaan joukkolainojen kategoriaan kuuluvat sijoitukset eivät ole olleet pääomaturvattuja. Lainojen A ja B markkinointiesitteeseen tutustuttuaan asiakas ei ole voinut jäädä siihen käsitykseen, että CDO-lainat olisivat olleet pääomaturvattuja.

Tuotteen rakenne ja markkinointi

Pankki toteaa, että Rahoitustarkastus ei ollut asettanut rajoituksia joukkolainojen tarjoamiselle ei-ammattimaisille asiakkaille. Tarjoamiselle ei ollut muutakaan estettä.

Asiakkaan mielestä sijoituksen paraskaan tuotto ei olisi ollut oikeassa suhteessa tuotteen riskiin. Pankki katsoo, että CDO-lainat hinnoiteltiin liikkeeseenlaskuhetken markkinatilanteen mukaan, ja niiden tuotot vastasivat tuolloin vallinnutta näkemystä viitesalkun riskitasosta. Joka tapauksessa asiakas on ennen sijoituspäätöstä ollut tietoinen joukkolainojen pääomariskistä ja sen toteutumismekanismista.

Tuotteen suositteleminen asiakkaalle

Lainojen sijoitusriskiä voidaan arvioida vain sijoitushetkellä käytettävissä olleiden tietojen perusteella. CDO-tuotteessa pääoman menettämisen riski on sidoksissa viitesalkun luottoriskiin. Kaikkien viiteyhtiöiden luottoluokitus oli liikkeeseenlaskuhetkellä ns. Investment Grade –tasoa. Tällaisten vakavaraisten yhtiöiden todennäköisyys ajautua laajamittaisesti vakaviin maksuvaikeuksiin arvioitiin liikkeeseenlaskuhetkeä edeltävien 30 vuoden historiatietojen valossa erittäin matalaksi. Tämän vuoksi CDO-lainoja voitiin sijoitushetkellä perustellusti pitää matalan riskin sijoituskohteina, eikä pankilla ollut syytä epäillä, etteivät lainat maltillisella osuudella asiakkaan sijoitusvarallisuudesta vastaisi hänen riskinottohalukkuuttaan ja sijoitustavoitteitaan.

Sijoitusriskin ottaminen on välttämätön osa kaikkea sijoittamista. Asiakas oli saanut tuotteesta kaikki olennaiset tiedot, ja hänen riskinottonsa on ollut tietoista. Kokeneena sijoittajana asiakkaan on täytynyt ymmärtää, että myös matalana pidetty riski voi toteutuessaan johtaa sijoitustappioon.

Asiakas on paheksunut AK:n aktiivisuutta CDO-lainojen markkinoinnissa ja suosittelemisessa. Selvää kuitenkin on, että konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen solminut henkilö odottaa varainhoitajaltaan ehdotuksia mahdollisiksi sijoituskohteiksi. Sijoituspäätökset asiakas on tehnyt itse. Lisäksi CDO-lainat ovat muodostaneet vain pienen osan asiakkaan sijoitussalkusta. Asiakkaan riskiprofiili on ollut maltillinen, mitä osoittaa sovittu 30–40 %:n osakepaino. Asiakas on myöhemmin mm. myynyt osakkeitaan, mutta CDO-lainojen merkinnän aikaan AK:n suositukset ovat olleet sovitun allokaation ja profiilin mukaisia.

Jälkimarkkinat

CDO-lainoja suositeltiin osta ja pidä –tyyppisiksi sijoituksiksi, koska tiedossa oli, että niiden arvonvaihtelu voi olla perinteisiä joukkolainoja suurempaa. Asiakas on säännöllisesti saanut tietoa sijoitustensa arvonkehityksestä hänelle lähetetyistä omaisuusraporteista. Asiakkaalla oli säännöllisissä yhteydenotoissaan AK:n ja uuden yhteyshenkilönsä kanssa ollut mahdollisuus tiedustella lainojen myyntihintoja ja luopua sijoituksista.

Yhteenvetona

Pankki katsoo, ettei asiakkaalle ole voinut jäädä epäselvyyttä CDO-lainojen keskeisistä ominaisuuksista. Tiedonantovelvollisuus on täytetty. Lainoja on sijoitushetkellä voitu perustellusti pitää matalan riskin sijoitustuotteina, ja sellaisina ne ovat vastanneet pankin tiedossa ollutta asiakkaan riskinottohalukkuutta. Maailmanlaajuinen finanssikriisi johti lainojen viitesalkun yhtiöiden luottovastuutapahtumiin ja sijoitustappioon. Tätä kehitystä pankki ei voinut ennakoida.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- sijoitusjohtaja AK:n 28.10.2005 päivätty kirje, jossa on alustava ehdotus siitä, kuinka yhteistyötä lähdettäisiin jatkamaan tässä pankissa. Kirje sisältää markkinatilannekatsauksen, toimenpide-ehdotuksia ja tarjouksen varallisuudenhoitopalveluista.

AK toteaa mm., että asiakkaalla olevaa hyvää perusallokaatiota ei ole järkevää muuttaa voimakkaasti, mutta toteuttamistapoja voidaan tehostaa. Olisi järkevää pitää varoista edelleen 60–70 % täyden valtakirjan kaltaisissa sijoituskohteissa. Loput varoista olisivat edelleen sijoitusvakuutuksessa, osakkeissa ja likvideissä kohteissa kuten tili- ja rahamarkkinasijoituksissa.

AK toteaa olevan erinomaista, että he tuntevat toisensa entuudestaan. Hän tarjoutuu toimimaan asiakkaan henkilökohtaisena varallisuudenhoitajana. Hän lähtisi toteuttamaan kirjeen ohessa olevan alustavan sijoitussuunnitelman mukaisia toimenpiteitä. Myös jatkossa annettava sijoitusneuvonta perustuisi tähän suunnitelmaan. Sopimukseen sisältyy myös säännöllinen yhteydenpito ja sijoitusinformaation toimittaminen.

- 8.11.2005 päivätty omaisuusyhteenveto asiakkaan aiemmasta pankista. Asiakkaan tuossa pankissa olleen sijoitusvarallisuuden kokonaismäärä oli 295.254 euroa (rahastosijoitukset 169.162 euroa, sijoitusvakuutuksen vakuutussäästöt 56.836 euroa, suorat osakesijoitukset 38.255 euroa ja joukkovelkakirjasijoitukset 31.000 euroa).

- 8.11.2005 päivätty konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, jonka asiakas on solminut nyt kyseessä olevan pankin kanssa. Sopimuksen sisältönä on mm. sijoitussuunnitelman laatiminen, vuosineuvottelu ja sijoituskonsultointia sekä omaisuusraportti neljä kertaa vuodessa.

- sijoitusjohtaja AK:n 27.2.2006 päivätty sähköpostiviesti asiakkaalle. AK ehdottaa useita muutoksia asiakkaan sijoitusvakuutuksen rahastojakaumaan. Lisäksi hän toteaa, että CDO-lainan esittelymateriaalista on vasta nyt saatu virallinen versio. Tuotteen markkinointiesite on sähköpostiviestin liitetiedostona, minkä lisäksi AK on postittanut sen varalta asiakkaan kotiosoitteeseen. AK:n mukaan CDO-tuotetta voi todella suositella korkopuolen sijoituksena. Lähtökohtaisesti AK ehdottaa tuotteen keskimmäistä riskitasoa, jonka odotettu tuotto ilman luottovastuutapahtumia on n. 6 %. Sopiva merkintämäärä voisi olla 20–30 t€ luokkaa, jolloin se ei kuitenkaan näyttelisi liian merkittävää roolia, kohtuupitkän juoksuajan vuoksi.

- CDO-lainojen A ja B painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Sen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- sijoitusjohtajan 4.10.2006 lähettämä sähköpostiviesti. AK toteaa, että viime keskusteluissa salkun allokaatioksi oli sovittu 30–40 % osakkeissa ja 70–60 % korkosijoituksissa / pääomaturvatuissa kohteissa. Käytännössä jako olisi aluksi n. 50.000 euroa suorissa osakesijoituksissa, 100.000 euroa joukkolainoissa / pääomaturvatuissa kohteissa ja 50.000 euroa osake-, korko- ja yhdistelmärahastoissa. Loput noin 20.000 euroa olisivat käyttövaroina, ja jos erääntyvä sijoitusvakuutus kohdistetaan tähän pankkiin, varat ohjataan noin 20.000 euron erissä näihin kolmeen eri lohkoon.

Viestissä on useita toimenpide-ehdotuksia. Yhtenä niistä on CDO-laina C, jota AK ehdotti poimittavaksi korkosalkkuun 10.000 eurolla todeten lainan vastaavan riskitasoltaan asiakkaalla jo olevia lainoja A ja B.

- Finanssivalvonnan tiedote arvopaperien markkinointiriitojen käsittelemisestä

- Asiakkaan 12.10.2010 tulostamia selvityksiä sijoitusvarallisuudestaan. Sijoitusvarallisuutta oli nyt kyseessä olevassa pankissa 279.479,70 euroa, josta osakesijoituksissa oli 13,55 %, joukkolainasijoituksissa 28,62 % ja sijoitustileillä 57,83 %. Tulosteista ilmenevät myös asiakkaan muissa pankeissa olevat määräaikaistalletukset ja muut tilivarat (määrältään yhteensä runsaat 350.000 euroa) sekä sijoitusvakuutus (vakuutussäästöt 116.071,11 euroa korkorahastoon sijoitettuna).

- sijoitusjohtaja AK:n 20.1.2011 päivätty muistio, jossa AK toteaa kyseisen asiakassuhteen alkaneen v. 2001–2002. Asiakas oli pankin asiakkaana ja halusi sofistikoituneempaa sijoitusneuvontaa. Aikanaan laadittiin konsultoiva ja täyden valtakirjan varainhoitosopimus. Asiakkaan sijoitussalkun sisältö oli jo tuolloin varsin monipuolinen (osakkeita, rahastoja, yrityslainoja ja sijoitusvakuutus). Asiakkaan monipuolinen sijoitus­portfolio kävi lisäksi ilmi kartoituskeskusteluissa (sijoitusasunto-osakkeet, omistus­osuus yksityisessä lääkäriasemassa). Tuolloin ja myöhemminkin asiakas halusi informaatiota sijoitusmarkkinoista sekä toimintamahdollisuuksistaan. Hän halusi kuitenkin pitää itsellään merkittävän osan päätöksistä, ja täydessä valtakirjassa oli kyse rahastojen kautta tapahtuvasta varainhoidosta.

Asiakkaan tuottotavoite asemoitui lähtökohtaisesti osakemarkkinatuottotasoihin, mutta hän ei kuitenkaan ollut mikään aggressiivinen sijoittaja. Hän oli valmis ottamaan riskiä kohtuullisen suurillekin summille osakemarkkinoilla, sillä välillä allokaatiosta merkittävä osa oli osakemarkkinassa sekä suorina osakesijoituksina (kotimaiset) että rahastoissa (mm. kehittyvät osakemarkkinat ja hedge-rahastot).

Asiakassuhdetta hoidettiin molemmissa pankeissa tapaamisilla, sähköpostitse, kirjeitse ja puhelimitse. Asiakas oli jäänyt AK:lle mieleen keskimääräistä aktiivisempana, informaatiota haluavana ja analyyttisen tarkkana sijoittajana. Tapaamisia oli noin 3 kk välein, ja ne tahtoivat venyä asioista keskustelun ja kohteisiin tutustumisen vuoksi. Asiakas oli ehdottomasti aktiivinen sijoittaja. Finanssikriisin häämöttäessä asiakkaan kanssa oli siirrytty hyvin pieneen osakeriskiin, ja pääpaino oli matalamman riskikategorian kohteissa. Päätökset tehtiin yhteisymmärryksessä, mutta tämä asiakas kuului siihen harvempaan joukkoon, joka oli tässäkin itse aktiivinen ja halusi myydä käytännössä kaikki riskisemmät kohteet pois.

Usein toimittiin niin, että AK lähetti ensin agendan ja materiaalia tapaamiskutsun yhteydessä, sitten tapaamisissa materiaali käytiin läpi, ja esim. ehtojen osalta asiakas oli hyvin pedantti ja vähintään silmäili läpi rahastomerkinnät ja lainaehdot. Joissain tapauksissa asiakas saattoi ilmoittaa lopullisen päätöksensä puhelimitse tai sähköpostilla, jos hän oli jäänyt miettimään jotain AK:n ehdotusta. Usein AK teki asiakkaalle tapaamisista sähköpostiyhteenvedon.

AK:n mukaan CDO-tuotteet tulivat asiakkaan kohdalla luontevasti esiin, koska matalassa markkinakorkotasoympäristössä asiakas halusi saada lisätuottoa. Hän oli lisäksi kokenut sijoittaja, jolla oli ennestään yrityslainoja salkussaan. Asiakas halusi tutustua ja ymmärtää ne sijoituskohteet, joihin hän sijoitti. Jos hän mielestään ymmärsi tuoton ja riskin, ja tuotto oli houkutteleva, hän teki tutustumisen jälkeen sijoituspäätöksensä AK:n esityksen mukaisesti tai sitä muokaten.

Tuotteet esiteltiin tapaamisissa, ja AK muistelee asiakkaan olleen mukana myös jossain asiakastilaisuudessa, jossa CDO-tuotetta esiteltiin. Lisäksi asiakkaalle toimitettiin tuotteen myyntimateriaalia ja lainaehdot, joko tapaamisissa tai kirjeitse. Asiakkaalla oli työsähköpostissaan teknisiä ongelmia liitteiden kanssa, minkä vuoksi paljon materiaalia postitettiin kirjeitse.

AK muistelee, että myös CDO-lainojen osalta asiakas teki kohteen tai määrän osalta lopulta erilaisen päätöksen kuin mitä AK oli ehdottanut. CDO-tuotteisiin sijoitettiin useammassa erässä. Asiakkaan sijoitussalkun sijoitusten riskiä pienennettiin finanssikriisin alkuoireiden ilmaannuttua markkinoille, ja myös CDO-lainoista keskusteltiin. CDO-sijoituksille ei kuitenkaan tehty mitään niiden lähtökohtaisesti matalan riskin takia (Investment Grade –yritysten luottoriski), sekä hyvän tuottotason vuoksi.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankilta 16.676,44 euron kor­vausta tappiosta, joka aiheutui CDO-lainojen A ja B arvon menettämisestä vuonna 2009. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo saaneensa harhaanjohtavaa tietoa tuotteeseen liittyvästä riskistä. Hän pitää tuotetta sijoittajaprofiiliinsa sopimattomana ja ylipäätään ei-ammatti­mai­selle sijoittajalle soveltumattomana. Hän on vielä katsonut, ettei hän ollut saanut asianmukaisesti tietoa tuotteen arvonkehityksestä ja jälkimarkkinoista.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin menettely sijoituksen tekemisen jälkeen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Sijoituspäätösten tekoajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Tuotteen tarjoaminen ei-ammattimaiselle sijoittajalle

Arvopaperilautakunta toteaa, että CDO-tuotteen tarjoaminen ei-ammattimaisille sijoittajille ei ole ollut kiellettyä. Olennaista on se, onko pankki tuotetta asiakkaalle tarjotessaan täyttänyt lain mukaiset selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa ja muuten menetellyt asianmukaisesti.

Selonottovelvollisuuden täyttäminen

Monissa kyseistä sijoitustuotetta koskevissa Arvopaperilautakunnan ratkaisuissa tilanne on ollut se, että selonottovelvollisuuden täyttämisen edellyttämät tiedot oli pyydetty konsultatiivisen varainhoidon asiakkailta sijoitussuunnitelman laatimista edeltäneissä keskusteluissa. Tuolloin saadut tiedot tyypillisesti kirjattiin osaksi sijoitussuunnitelmaa.

Esitetyn selvityksen perusteella tälle asiakkaalle ei laadittu varsinaista kirjallista sijoitussuunnitelmaa, vaikka sellaisen laatiminen on sinänsä sisältynyt 8.11.2005 solmittuun konsultatiiviseen varallisuudenhoitosopimukseen. Muutenkaan selvityksestä ei ilmene, että asiakkuuden siirron yhteydessä olisi käyty erityisiä selonottokeskusteluja. Tässä tapauksessa AK oli kuitenkin ollut asiakkaan yhteyshenkilönä jo edellisessä pankissa joidenkin vuosien ajan. Tuon asiakkuuden hoidosta esitetyn selvityksen, aiemmasta pankista saadun 8.11.2005 päivätyn omaisuusraportin ja myös 28.10.2005 päivätyn tarjouskirjeen perusteella AK:lla on asiakkuutta siirrettäessä ollut ajantasaiset tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoitustoiminnan tavoitteista. Näin ollen lautakunta pitää selvitettynä, että selonottovelvollisuuden täyttämisen edellyttämät tiedot olivat AK:n ja siten nyt kyseessä olevan pankin tiedossa ennen riidanalaisen sijoitusneuvonnan antamista.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Asiakas on katsonut yhteyshenkilönsä olleen liiankin aktiivinen erilaisia sijoituskohteita markkinoidessaan. Arvopaperilautakunta toteaa, että sijoituskohteiden tarjoaminen asiakkaalle on osa konsultoivaa varallisuudenhoitoa, eikä eri tuotteiden markkinoiminen ole itsessään ollut virhe. Pankin on kuitenkin tullut ottaa huomioon ne kriteerit, jotka asiakas oli sijoitustoiminnalleen asettanut.

Asiakas on pitänyt CDO-tuotetta sijoittajaprofiiliinsa vastaisena ja on erityisesti tuonut esiin sen, että hän on halunnut karttaa riskiä.

28.10.2005 päivätyn tarjouskirjeen mukaan asiakkaan tulevassa varainhoidossa ei muutettaisi asiakkaalla olevaa hyvää perusallokaatiota. 8.11.2005 päivätyn omaisuusraportin perusteella asiakkaan pääomasta runsas kolmannes oli suorissa osakesijoituksissa ja osake- ja yhdistelmärahastosijoituksissa. Syksyllä 2006 oli nimenomaisesti sovittu perusallokaatio, jossa osakesijoitusten osuus oli 30–40 % sijoitusvarallisuudesta ja korkosijoitusten osuus 60–70 %. Lautakunta katsoo CDO-tuotteen sopineen asiakkaan allokaatioon.

Lautakunta toteaa, että asiakas on sijoittanut yhteensä 20.000 euroa CDO-lainan matalimpaan ja keskimmäiseen riskitasoon, mikä vastasi noin 10 % asiakkaan tässä pankissa olleen sijoitusvarallisuuden määrästä. Määrältään päätös vastasi yhteyshenkilön 27.2.2006 päivättyä suositusta, mutta riskitason osalta asiakas päätyi jonkin verran suositusta vähäriskisempään ratkaisuun. Lautakunta pitää yhteyshenkilön suositusta määrältään maltillisena.

Asiakkaalla oli jo entuudestaan ollut sijoitussalkussaan kohtuullisen monipuolisesti erilaisia sijoitustuotteita, ja lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suositteleminen on ollut asiakkaan sijoituskokemukseen nähden asianmukaista. Aiemman kokemuksensa pohjalta asiakas oli ollut tietoinen etenkin osakesijoittamiseen liittyvästä merkittävienkin arvonvaihteluiden mahdollisuudesta. Tämä huomioon ottaen asiakkaan allokaatiosta voi päätellä, että hän on alkuvuonna 2006 ollut valmis ottamaan sijoitusvarallisuudellaan maltillisesti riskiä saavuttaakseen tuottotavoitteensa, jota AK on kuvannut osakemarkkinatasoiseksi. Asiakkaan tuolloisesta sijoituskäyttäytymisestä olevat tiedot tai muukaan lautakunnalle esitetty selvitys ei osoita, että asiakas olisi alkuvuonna 2006 ollut kiinnostunut ainoastaan pääomaturvatuista korko­instrumenteista tai muutoin hyvin vähäriskisistä sijoitustuotteista.

Kyseisten CDO-lainojen arvonmenetys johtui siitä, että finanssikriisin seurauksena vuosina 2008–2009 tuotteen viitesalkussa olleisiin suuryrityksiin kohdistui luottovastuutapahtumia historiallisessa tarkastelussa poikkeuksellisen suuri määrä. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että pankilla olisi jo merkintäajankohtana ollut tieto tulevasta kriisistä ja sen vaikutuksista tämän tuotteen kannalta. Lautakunta katsoo, ettei tuotteen suosittaminen merkintäajankohtana ole ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottohalukkuudesta olleiden tietojen kanssa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaalle on alkuvuonna 2006 ollut asianmukaista.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteeseen liittyvät riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Keskeisenä lautakunta pitää tapauksessa sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Asiakkaan yhteyshenkilö oli 27.2.2006 eli runsas viikko ennen merkintää toimittanut asiakkaalle sähköpostitse sijoitusehdotuksen. Viestin liitteenä oli CDO-lainojen markkinointiesite. Selvityksen mukaan yhteyshenkilö lähetti markkinointiesitteen asiakkaalle myös paperipostissa. Lautakunta katsoo markkinointiesitteen olleen asiakkaan käytettävissä ennen sijoituspäätöstä.

Yhteyshenkilön 4.10.2006 lähettämä sähköpostiviesti koskee samantyyppistä CDO-lainaa C. Tuo viesti ei ole merkityksellinen lainoja A ja B koskevan 8.3.2006 tehdyn sijoituspäätöksen kannalta.

Lainojen A ja B markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa. Niistä on ilmennyt mm. tuotteen viitesalkun tarkka sisältö.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja tuotteen muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Muut tiedot

27.2.2006 lähetetyn sijoitusehdotuksen tekstistä ilmenee, että mahdolliset luottovastuutapahtumat vaikuttavat CDO-sijoituksen tuottoon ja että laina-aika on suhteellisen pitkä, minkä vuoksi yhteyshenkilö suosittelee määrällisesti maltillista sijoitusta.

Tarkkaa selvitystä ei ole siitä, mitä tietoja AK oli suullisesti antanut CDO-lainojen A ja B ominaisuuksista ennen merkintää. Esitetyn selvityksen perusteella asiakas ja AK olivat usein tapaamisissaan käyneet asiakkaan saaman aineiston vielä läpi ennen sijoituspäätösten tekemistä. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta olettaa, että myös lainojen A ja B merkinnän yhteydessä 8.3.2006 käytiin suullisesti läpi tuotteen markkinointiesitteen mukaisia tietoja. Selvittämättä jää, että AK olisi virheellisesti ja vastoin markkinointiesitteen sisältöä kuvannut tuotetta pääomaturvatuksi tai antanut muuta vastaavaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa tuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Yllä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen lainojen A ja B merkintää antanut asiakkaalle riittävästi tietoa, jotta hän on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunnan arvion mukaan hänen on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoituspäätöksen jälkeinen yhteydenpito, jälkimarkkinat

Konsultatiivisella varallisuudenhoitosopimuksella pankki on sitoutunut antamaan asiakkaalle sijoitusneuvontaa ja toimittamaan kirjallisia omaisuusraportteja. Sijoituspäätökset tekee asiakas. Esitetyn selvityksen mukaan sijoitustapaamisia ja muitakin kontakteja oli ollut, ja asiakkaalle oli toimitettu omaisuusraportit, joissa on ollut tietoja muun muassa CDO-sijoitusten arvonkehityksestä. Jo asiakkaan saamassa markkinointiesitteessä oli tietoja tuotteen jälkimarkkinoista ja siitä, että tuotteen jälkimarkkinahinta voi vaihdella voimakkaasti. Sijoitusasioidensa hoitamisen yhteydessä asiakkaalla on ollut mahdollisuus tiedustella myös CDO-lainojen senhetkisiä markkina-arvoja tai mahdollisuutta luopua sijoituksistaan.

Näillä perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukaiset yhteydenpitovelvoitteensa.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt CDO-lainoja A ja B markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lainoihin A ja B sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA

 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia