Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 29.11.2006 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 8.1.2007 päivätyn lausuman. Valituksessaan asiakas katsoo, että pankki on menetellyt hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti realisoidessaan hänen salkustaan huomattavasti enemmän osakkeita kuin mitä limiitin rajoihin saaminen olisi edellyttänyt. Asiakkaan laskelmien mukaan pankki on aiheuttanut hänelle virheellisellä toiminnallaan tappiota yhteensä 16.512,12 euroa korkoineen, minkä hinnan hän vaatii palautettavaksi tai vaihtoehtoisesti realisoitujen osakkeiden palauttamista salkkuun.
Asiakkaan mukaan hän on harrastanut sijoittamista vuodesta 1986 lähtien ja hänellä on ollut käytössä melkein aina jonkinlainen limiittijärjestely. Toimeksiannot hän on antanut meklarin välityksellä, koska se on hänen työnsä puolesta ollut kätevin tapa eikä hänellä edes kotona ollessaan ole ollut omaa verkkoyhteyttä käytettävissä. Asiakkaan mukaan palveluntarjoaja on ollut tietoinen asiasta ja meklarin ilmoittaessa limiitin rajan lähestymisestä tai ylittymisestä hän on aina ollut valmis myymään salkustaan tarvittavan määrän osakkeita, vaikka menettely ei ole asiakkaan mielestä ole ollut aina edullisin hänelle.
Asiakkaan mukaan valituksen alainen tapahtumasarja lähti liikkeelle siitä, kun perjantaina 21.10.2005 tapahtuneen meklarin yhteydenoton johdosta hän päätyi antamaan myyntitoimeksiannon Comptelin osakkeistaan siten, että niistä saaduilla varoilla ostettaisiin Nokian Renkaiden osakkeita. Vastaavalla tavalla oli aikaisemminkin tehty eräiden toisten osakkeiden kanssa. Meklarin näkemykseen luottaen hän kuitenkin päätyi siirtämään osakkeiden oston 24.10.2005 maanantaille, jolloin hänelle kuitenkin ilmoitettiin, ettei se ole mahdollista puuttuvan limiitin vuoksi. Asiakkaan näkemyksen mukaan meklarin olisi pitänyt kuitenkin jo perjantaina ennen myyntiin ryhtymistä tuoda tällainen mahdollisuus esille. Asian tiimoilta käydyn keskustelun jälkeen meklari suostui ostamaan 1000 osaketta, joskin niiden hinta oli jo ehtinyt nousta. Salkkuun jäi kuitenkin vielä myös Comptelin osakkeita, joita myytiin sitä mukaa kuin limiitin rajoissa pysyminen edellytti. Näin oli tapahtunut myös perjantaina 28.10.2005, jolloin asiakas soitti päivän päätteeksi meklarille ja tiedusteli mahdollista lisämyynnin tarvetta. Tällöin hänelle kerrottiin, että tarvetta ei ole. Kuitenkin maanantaina 31.10.2005 asiakkaalle soitettiin noin 1000 Comptelin osakkeen suuruisesta (1600 €) lisämyynnin tarpeesta. Kurssien ollessa nousussa ei asiakkaan käsityksen mukaan ollut enää tarvetta myynnille ja hän kieltäytyi myynnistä, minkä jälkeen pankki realisoi asiakkaan salkusta 1300 Nokian Renkaiden osaketta, joiden arvo oli lähes kymmenkertainen 1000 Comptelin osakkeeseen verrattuna. Asiakkaan mukaan lisävakuuksien toimittaminen pienellä viiveellä ei olisi ollut mikään ongelma ja että pankin olisi tullut olla joustavampi asiassa, minkä lisäksi asiassa tulee ottaa huomioon myös palveluntarjoajan oman menettelyn vaikutus syntyneeseen tilanteeseen.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 22.12.2006 päivätyn vastauksen ja ilmoittanut lisäksi 17.1.2007, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan pankki on katsonut toimineensa asiassa pankin ja asiakkaan välisen luottosopimuksen ehtojen ja myös hyvän pankkitavan mukaisesti, minkä vuoksi asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Pankin mukaan asiakkaan kanssa on tehty sähköistä arvopaperinvälitystä koskeva sijoituspalvelusopimus ja luottosopimus sijoituspalvelun yhteydessä käytettävästä luotosta erityispanttaussitoumuksineen. Online-palvelun lisäksi asiakas on käyttänyt lisäksi puhelinvälityksenä toteutettavaa arvopaperinvälityspalvelua, joka on tarjottu edellä mainitun sopimuksen mukaisin ehdoin sillä erotuksella, että puhelinvälitykseen on sovellettu mainitun palvelun palkkiohinnastoa. Pankki ei siten ole tarjonnut asiakkaalle minkäänlaista varainhoitopalvelua, vaan palvelulupaus on koskenut ainoastaan itsepalveluna käytettävää online-palvelua. Luotto- ja panttaussopimukset on tehty pankin verkkopalvelussa, joten pankilla on ollut perusteltu syy uskoa että asiakas on luottosopimuksen hyväksyessään ymmärtänyt, että luotonsaajan kulloinkin käytettävissä olevan luoton enimmäismäärä sekä mahdollisen vakuusvajeen syntyminen ilmoitetaan pankin verkkopalvelussa ja että asiakkaan tulee aktiivisesti seurata omaa lainoitusastettaan.
Pankin mukaan kun asiakkaan lainoitusaste ylittää 75 %:ia, verkkopalvelu lähettää asiaa koskevan varoituksen ja ilmoituksen, että mikäli lainoitusaste nousee yli 80 %:n, pankki realisoi välittömästi vakuutta siihen määrään asti, että lainoitusaste saadaan laskettua sopimuksen mukaisesti alle 66,67 %:iin. Asiakkaalla on siten mahdollisuus omin toimin vai-kuttaa lainoitusasteensa määrään niin kauan kuin se ei ylitä 80 %:ia. Limiittisopimuksen ehtojen mukaan pankilla on lainoitusasteen ylittyessä oikeus välittömästi realisoida asiakkaan vakuuksia tätä enempää kuulematta ja vapaan harkintansa perusteella niin paljon, että lainoitusaste laskee alle sovitun. Edelleen ehtojen mukaan vakuuden arvo lasketaan edellisen pankkipäivän päätöskurssien perusteella. Pankin mukaan käsiteltävänä olevassa tapauksessa asiakkaalle on lähetetty kyseisiä varoituksia heinäkuusta 2005 alkaen lähes päivittäin, minkä lisäksi asia on otettu esille myös meklarin toimesta, vaikka luoton valvonta ei kyseiselle liiketoimintayksikölle kuulukaan. Asiakkaan kieltäydyttyä 30.10.2005 realisoimasta vakuuksia, pankki toimi sopimusehtojen mukaisesti. Pankin mukaan realisointiajankohdan jälkeen realisoidun osakkeen arvo putosi lähes 20 %:ia ja osakkeen arvo pysytteli alle realisointihinnan aina helmikuuhun 2006 asti. Salkun vakuusarvo olisi näin ollen alentunut entisestään, mutta vastaavasti asiakas olisi voinut halutessaan omilla varoillaan ostaa realisoidut osakkeet takaisin realisointihintaa halvemmalla. Vaatimus palauttaa realisoidut osakkeet takaisin on pankin mukaan asiallisesti vaatimus myöntää asiakkaalle lisää luottoa.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta arvopaperinvälityksestä, jo-ta on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan arvopaperinvälittäjän vastuun arvioinnille.
Asiaa koskevissa säännöksissä on palveluntarjoajalle asetettu yleinen tiedonanto- ja selonottovelvollisuus sekä asiakassuhdetta perustettaessa että sen voimassaoloaikana. Nämä velvollisuudet on säädetty ensisijassa pitäen silmällä tilanteita, joissa asiakas ja palveluntarjoaja ovat suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Säännöksissä mainitaan myös poikkeus, jonka mukaan tiedonantovelvollisuutta ei ole, jos se on palvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ilmeisen tarpeetonta. Lautakunta toteaa, että mainittu poikkeus tulee tyypillisesti juuri sovellettavaksi asiakkaan palveluntarjoajan internetpalvelussa itsenäisesti tekemiin toimeksiantoihin (ns. execution only brokerage –toiminta). Käsiteltävässä tapauksessa palveluntarjoaja on solminut asiakkaan kanssa edellä mainitun kaltaisen sähköistä arvopaperivälitystä koskevan sijoituspalvelusopimuksen, jota on sovellettu myös asiakkaan puhelimen välityksellä antamiin toimeksiantoihin.
Selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa riittävä tietojenvaihto palveluntarjoajan ja asiakkaan välillä tarkoituksenmukaisen asiakassuhteen pohjaksi ja ylläpitämiseksi. Velvollisuus koskee soveltuvin osin myös sijoituspalveluyhteisön palveluksessa olevaa meklaria ja muuta henkilöä, jonka tehtävänä on arvopapereita koskevien toimeksiantojen käsittely. Mikäli osapuolten olosuhteissa tapahtuu muutoksia, tulisi sopimukset päivittää niitä vastaaviksi ja myös asiakkaan tulee omalta osaltaan huolehtia tietojen ajantasaisuudesta. Lautakunnan huomio kiinnittyy siihen, että tapauksessa asiakkaalle on jouduttu antamaan useita huomautuksia lainoitusasteen enimmäismäärän lähestymisestä. Omalta osaltaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös asiakkaan kanssa asioinut meklari. Vaikka lainoitusaste ei sinänsä ole aikaisemmin ylittynytkään, ei vallinnutta tilannetta ja sen johdosta syntynyttä käytäntöä voitane pitää kenenkään osapuolen kannalta parhaana mahdollisena. Lautakunnan näkemyksen mukaan myös oman riskinhallintansa näkökulmasta palveluntarjoajan olisi sisäisesti ollut aiheellista selvittää, miksi asiakas ei reagoi hänelle lähetettyihin useisiin huomautuksiin, koska tällöin olisi todennäköisesti selvinnyt, ettei asiakkaalla vastoin palveluntarjoajan olettamaa ole säännöllisesti käytettävissään hänelle voimassa olevan sopimuksen mukaan tarjotun palvelun tarkoituksenmukaisen käytön edellyttämää verkkoyhteyttä.
Lähtökohtaisesti sijoitustoimintaa koskevien säännösten ja viranomaismääräysten puit-teissa palveluntarjoajat voivat itse päättää millä ehdoilla ne tuotteitaan asiakkailleen haluavat tarjota. Ryhtyessään tietyn palveluntarjoajan asiakkaaksi, asiakas tulee samalla sitoutuneeksi kyseisen palveluntarjoajan käyttämiin ja Rahoitustarkastukselle toimitettuihin ehtoihin. Asiakkaan allekirjoittamien ehtojen mukaan hänen tulee tarkkailla limiittinsä lainoitusastetta ja seurata salkkunsa vakuusarvon kehittymistä. Pankilla on ehtojen mukaan puolestaan lainoitusasteen ylittyessä oikeus välittömästi realisoida asiakkaan vakuuksia tätä kuulematta ja vapaan harkintansa perusteella niin paljon, että asiakkaan lainoitusas-te laskee alle sovitun tavoitelainoitusasteen. Lautakunta toteaa, että asiakkaan kieltäydyttyä vapaaehtoisesta lainoitusasteen alentamisesta, on pankilla ollut oikeus ryhtyä realisointiin. Realisointiedellytysten täyttymishetken jälkeisellä kurssikehityksellä tai oletetulla sellaisella ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole merkitystä asian arvioinnissa.
Edellä mainituin perustein Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Kariola, Tomperi, Turtiainen ja Virta. Sihteerinä toimi Sainio.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA