Tapahtumatiedot
Asiakas on asioinut pankin konttorissa 17.11.2010 yhdessä tyttärensä ja poikansa kanssa selvittämässä, miten puunmyynnistä saatuja varoja voitaisiin sijoittaa. Hänelle on tarjottu sijoitusneuvontaa, minkä seurauksena asiakas on tapaamisen 17.11.2010 yhteydessä tehnyt 40.000 euron suuruisen merkintätoimeksiannon korkorahastoon.
Asiakas on kertomansa mukaan ollut siinä uskossa, että edellä mainittu summa laitettiin rahaston sijasta tavalliselle tilille. Kertomansa mukaan sijoituksen luonne selvisi asiakkaalle 31.12.2010 saapuneesta kirjeestä, jonka perusteella pankissa mukana ollut poika huomasi varat sijoitetun kyseiseen korkorahastoon. Asiakas vieraili pankin konttorissa saman sijoitusneuvojan luona 15.2.2011. Tilaisuudessa yritettiin asiakkaan mukaan sopia siitä, että sijoitettu summa palautettaisiin hänelle täysimääräisenä, mutta lopulta lunastus rahastosta suoritettiin senhetkiseen arvoon, joka oli 39.505,86 euroa. Näin ollen asiakkaalle aiheutui tappiota 494,14 euroa.
Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on valituksessaan kertonut, että sijoitusneuvoja ohjasi hänen varansa nimenomaisista kielloista huolimatta korkorahastoon, vaikka asiakkaan toiveena oli sijoittaa varat tavalliselle tilille. Asiakkaan kertoman mukaan sijoitusneuvoja tästä huolimatta jatkoi rahastojen esittelyä. Asiakkaan mukaan välillä käsiteltiin tyttären pankkiasioita, ja noin kahden tunnin jälkeen sijoitusneuvoja antoi asiakkaan allekirjoitettavaksi papereita näyttäen, mihin kohtaan asiakkaan tuli paperit allekirjoittaa. Kertomansa mukaan asiakas oli jo niin väsynyt istumisesta ja lukemisensa hidastuneen korkean iän vuoksi, että asiakas päätyi vain allekirjoittamaan paperit ollen siinä käsityksessä, että rahat sijoitettaisiin tavalliselle tilille. Asiakkaan mukaan hänelle ei missään vaiheessa oma-aloitteisesti sijoitusneuvojan toimesta mainittu arvon alenemiseen liittyvästä riskistä, mutta asiakas itse epäili osake- ja korkosijoituksiin liittyvän pääoman menettämisen riskin, mistä syystä halusikin varat sijoitettavan tavalliselle tilille.
Asiakkaan mukaan hänelle kävi joulukuussa 2010 ilmi, että pankki oli neuvonut häntä virheellisesti ja harhaanjohtavasti. Asia selvisi hänen näytettyään pankin lähettämää, sijoitukseen liittyvää postia pojalleen. Tämän seurauksena pankin sijoitusneuvojan kanssa sovittiin uusi aika 15.2.2011, missä rahastosijoitus lunastettiin tappiollisena.
Asiakkaan lapset ovat valituksessa kertoneet isänsä moneen kertaan todenneen, ettei hän ole halukas ostamaan mitään osakkeita tai osuuksia vaan näiden sijaan sijoittamaan varat tavalliselle talletustilille.
Asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänelle aiheutuneen tappion 494,14 euroa sekä mielipahasta ja luottamuksen menetyksestä 200 euroa.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on vastineessaan todennut, että asiakkaan poika on poistunut tapaamisesta 17.11.2010 ennen sen päättymistä, mutta tyttären olleen mukana koko neuvottelun ajan. Pankin mukaan sijoitusneuvoja on esittänyt asiakkaalle tapaamisessa joukon kysymyksiä selvittääkseen tämän suhtautumista sijoittamisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin. Nämä ovat koskeneet mm. asiakkaan taloudellista asemaa ja kokonaisvarallisuutta, aikaisempaa sijoituskokemusta, arvioitua sijoitusaikaa, sijoitukselle asetettuja tuotto-odotuksia ja riskitasoa. Pankki on laatinut tapaamisessa käytyjen keskustelujen pohjalta säästämisen ja sijoittamisen suunnitelman, johon edellä esitetyt seikat on dokumentoitu.
Säästämisen ja sijoittamisen suunnitelmasta ilmenevästi asiakkaan varat olivat sijoitusneuvottelun ajankohtana matalakorkoisella käyttötilillä. Pankin mukaan asiakkaalta on tapaamisessa nimenomaisesti kysytty, voidaanko osa varoista sijoittaa pidemmäksi aikaa. Asiakas on vastannut tähän myöntävästi ja myös asiakkaan tytär on pankin kertoman mukaan todennut, ettei kaikkia varoja kannata säilyttää tilillä. Saatujen vastausten perusteella asiakkaan riskinottohalukkuus arvioitiin matalaksi, ja lyhyen aikavälin sijoitussuositukseksi esitettiin säästötiliä ja pitkän aikavälin sijoitussuositukseksi 34.000 euron sijoittamista korkorahastoon ja 6.000 euron sijoittamista osakerahastoon. Pankin mukaan ehdotettujen rahastojen ominaisuuksia, arvon alenemiseen liittyvää riskiä ja rahastojen eroja on käsitelty tapaamisessa. Sijoitusneuvojan mukaan asiakas ilmoitti, ettei halua sijoittaa varoja osakerahastoon vaan valitsi sijoituskohteeksi matalariskisemmän, puheena olevan korkorahaston. Tässä vaiheessa asiakkaalle on annettu myös yksinkertaistettu rahastoesite.
Asiakas on allekirjoittanut rahaston merkintätoimeksiannon, jossa selkeästi mainitaan muun muassa se, että ”rahastoyhtiön edustaja on käynyt toimeksiantajan kanssa läpi ja selostanut hänelle rahaston ominaisuudet ja kiinnittänyt toimeksiantajan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen”. Toimeksiannossa asiakas on lisäksi ilmoittanut vastaanottaneensa yksinkertaistetun rahastoesitteen, josta rahaston arvonlaskun mahdollisuus myös käy selville.
Tapaamisessa 15.2.2011 ovat olleet läsnä asiakas, tämän poika, tytär, sekä tyttären aviomies. Sijoitusneuvoja on kertonut rahastosijoituksen arvon olevan 494,14 euroa alempi kuin sijoitushetkellä. Sijoitusneuvoja on kirjaamiensa muistiinpanojen mukaan suositellut asiakkaalle, että varat pidetään rahastossa siihen saakka, kunnes sijoitus ei ole enää tappiollinen. Näin on suositeltu siksi, että suunniteltu sijoitusaika on paljon pidempi kuin tuolloin kulunut kolme kuukautta. Asiakas on kuitenkin halunnut lunastaa rahastossa olleet varat välittömästi.
Pankin mukaan sijoitusneuvoja on suositellut tiliä niille varoille, joiden piti olla nopeasti käytettävissä ja lisäksi pidemmän aikavälin sijoitusmuodoksi on suositeltu sijoitusrahastoja, joista asiakas itse on valinnut matalariskisemmän korkorahaston. Pankki korostaa asiakkaan allekirjoittaneen merkintätoimeksiannon itse tyttärensä läsnä ollessa ja myös merkintätoimeksiantoa koskevassa asiakirjassa on selvä otsikointi, josta käy ilmi, mistä asiakirjassa on kysymys. Lisäksi pankki toteaa asiakkaalle suositellun sekä osake- että korkorahastoa osaksi pitkän aikavälin sijoitusta, mutta asiakas itse on päätynyt matalariskisempään korkorahastoon. Pankki ei pidä asiakkaan väittämää allekirjoitettujen asiakirjojen sisältöä koskevasta tietämättömyydestä uskottavana, ottaen huomioon, että asioita käsiteltiin tapaamisessa noin kahden tunnin ajan. Pankin käsityksen mukaan sekä asiakkaan että mukana olleen asiakkaan tyttären on täytynyt ymmärtää, että asiakas on tehnyt nimenomaan sijoitusrahastomerkinnän. Edelleen pankki toteaa asiakkaan olevan virkeä ja omatoiminen, eikä hänen kykyä käsittää omia taloudellisia asioitaan ole koskaan ollut syytä epäillä. Sijoitusneuvojalla ei näin ollen ole ollut neuvottelun kulun tai asiakkaan aiemman tuntemisen perusteella mitään syytä epäillä, että asiakas ei olisi tekemänsä sijoituksen luonnetta ymmärtänyt.
Pankki katsoo, ettei sijoituksen arvon aleneminen voi aiheuttaa korvausvelvollisuutta, sillä asiakas on saanut yksinkertaistetussa rahastoesitteessä ja suullisesti tarvittavat tiedot muun muassa rahaston ominaisuuksista ja sijoituksen arvonlaskun mahdollisuudesta. Vaikka pankin katsottaisiin menetelleen sijoitusneuvonnassaan virheellisesti, on asiakas pankin käsityksen mukaan myötävaikuttanut omalla toiminnallaan vahingon syntyyn, koska on helmikuussa 2011 lunastanut rahasto-osuudet pankin nimenomaisen suosituksen vastaisesti rahasto-osuuksien ollessa tappiolla.
Pankki ei katso olevansa asiassa korvausvelvollinen. Lisäksi pankki toteaa asiakkaan vaatimuksen mielipahan ja luottamuksen menetyksen aiheuttamasta korvausvaatimuksesta olevan lakiin perustumaton.
Selvitykset
Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- säästämisen ja sijoittamisen suunnitelma tapaamisesta 17.11.2010. Suunnitelmasta ilmenevästi pankki on suosittanut lyhytaikaisen säästämisen muotona käyttötilillä olevien varojen 61.155 euroa siirtämistä etutilille, jonka korko on sidottu Primeen. Varoja ei ole saadun sijoitusneuvonnan perusteella kuitenkaan siirretty etutilille, vaan ne on jätetty edelleen käyttötilille. Pitkäaikaisen säästämisen muotona pankki on suosittanut käyttötilillä olevien 40.000 euron sijoittamista 6.000 euron osalta osake- ja 34.000 euron osalta korkosalkkuun. Asiakkaan valinta -kohdan mukaisesti varoista 40.000 euroa on sijoitettu puheena olevaan korkosalkkuun. Suunnitelmasta ilmenevien, sijoitusneuvojan tekemien muistiinpanojen mukaan ”Suunnitelmassa asiakkaalla ko. varoista tehdä säästöhenkivakuutus perintöverot huomioiden. Tällä kertaa asiakkaan toivomuksesta varat laitetaan korkorahastoon, josta voi helposti nostaa ja tehdä toimeksiantoja jos tarvitsee ennen sitä. Ehdot annettu ja käyty läpi. Asiakas ei halua lisätä osakepuolta.” Sijoitussuunnitelman lopussa on esitelty lyhyesti suositeltujen ja valittujen tuotteiden keskeiset ominaisuudet. Lisäksi sijoitussuunnitelman lopussa on vastuuvarauma, jossa todetaan sijoitusten arvon voivan nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen ja jonka mukaan historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta. Vastuuvarauman mukaan kaikkinaisen sijoitusriskin kantaa asiakas.
- Yksinkertaistettu rahastoesite puheena olevasta korkorahastosta. Esitteen mukaan rahastosijoittamiseen liittyy aina riski, joka tarkoittaa myös mahdollisuutta menettää sijoitetut varat osaksi tai kokonaan. Rahasto sopii esitteen mukaan maltilliselle sijoittajalle, joka haluaa sijoittaa hajautettuun joukkolainasalkkuun melko korkealla korkoriskillä ja maltillisella luottoriskillä.
- Asiakkaan ja pankin edustajan allekirjoittama sijoitusrahaston merkintätoimeksianto, jossa todetaan seuraavaa: ”rahastoyhtiön edustaja on käynyt toimeksiantajan kanssa läpi ja selostanut hänelle rahaston ominaisuudet ja kiinnittänyt toimeksiantajan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen. Rahasto-osuuden arvon historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta.”
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Taustaa
Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta ja arvopaperien markkinoinnista, jota on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495).
Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:ssä määrätään, että: ”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvussa. Sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa. Markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus.”
Edelleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:ssä todetaan, että ”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua.”
Lain 4 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemistä sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta.
Perustelut
Asiakas on kertonut, ettei hän halunnut varojaan sijoitettavan korko- tai osakerahastoihin, vaan ainoastaan tavalliselle tilille. Asiakkaan kertoman mukaan hänelle ei markkinoinnin yhteydessä kerrottu myöskään sijoitusrahastosijoittamiseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Asiakas on myös todennut allekirjoittaneensa sijoitusneuvojan antamat paperit tutustumatta niihin ollen siinä käsityksessä, että varat sijoitettiin tavalliselle tilille. Asiakas on vaatinut pankkia palauttamaan hänelle sijoitusneuvojan virheellisen menettelyn perusteella tekemissään rahastosijoituksissa syntyneen tappion. Pankki on puolestaan kiistänyt asiakkaan väitteet ja todennut, että sekä asiakkaan että tämän tyttären sijoitustapaamisessa ilmaiseman käsityksen mukaan kaikkia varoja ei kannata säilyttää tilillä. Pankin mukaan asiakas ei halunnut sijoittaa varojaan osakerahastoon, vaan valitsi kohteeksi matalariskisemmän korkorahaston. Pankki ei pidä uskottavana väittämää, jonka mukaan asiakas ei olisi ymmärtänyt allekirjoittamiensa asiakirjojen sisältöä. Lisäksi pankki toteaa merkintäasiakirjan otsikoinnin olevan niin selkeä, että siitä kiistatta käy ilmi, mistä asiakirjassa on kysymys.
Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti ja lautakunnan ratkaisusuositus voi perustua siten vain lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmeneviin seikkoihin. Arvopaperilautakunta toteaa, että osapuolten näkemykset pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden täyttämisen osalta rahastomerkintöjen yhteydessä poikkeavat Lautakunta toteaakin, ettei se voi käytettävissä olevin näyttökeinoin selvittää sitä, mitä sijoitusneuvotteluun 17.11.2010 liittyen olisi pidettävä totena, ja jättää asiassa lausumatta ohjesääntönsä antamin valtuuksin.
Suositus
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella lautakunta jättää lausumatta asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihteerinä toimi Saarinen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA