Haku

APL 249/08

Tulosta

Asianumero: APL 249/08 (2010)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 14.12.2010

Pankin sijoitusneuvonta

Tapahtumatiedot

Asiakas oli ostanut osakkeita 1.656.000 eurolla. Asiakas oli osallistunut pankin järjestämään tilaisuuteen, minkä jälkeen hän oli pankin sijoituspäällikön kanssa neuvoteltuaan sopinut välityspalkkiosta ja antanut pankille toimeksiannon osakkeiden hankkimiseksi. Osakesijoituksen arvo laski kesällä ja syksyllä 2007. Asiakas myi osakkeet marraskuussa 2009 ja lokakuussa 2010 tappiolla, joka oli suuruudeltaan yhteensä 717.945,00 euroa.
 

Asiakkaan valitus arvopaperilautakunnalle

Asiakas katsoo, että pankki on vastuussa hänelle aiheutuneesta vahingosta ja vaatii pankilta vahingonkorvauksena 717.945 euroa 5 % vuotuisine korkoineen 21.8.2008 lukien. Asiakas kertoo, että huhtikuussa 2007 pankin sijoituspäällikkö otti häneen yhteyttä ja pyysi osallistumaan pankin järjestämään tilaisuuteen 17.4.2007, jossa pankin asiantuntija luennoi arvopaperisijoituksista ja jossa asiakas saisi parasta mahdollista tietoa sijoituspäätöksensä tueksi. Osallistuttuaan tilaisuuteen asiakas tapasi pankin sijoituspäällikön ja, koska esityksen perusteella hänelle oli muodostunut näkemys siitä, että pörssiosakkeet olivat juuri silloin halpoja, hän päätti pankin sijoituspäällikön kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella sijoittaa 1.656.000 euroa pörssiosakkeisiin. Asiakkaan mukaan hän oli neuvotteluissa painottanut vakaata kurssikehitystä ja hyvää osinkotuottoa, jonka tuli ylittää määräaikaistalletuksesta saatava korko. Osakkeet ostettiin asiakkaalle neuvotteluissa annetun toimeksiannon perusteella 23.4.2007.

Tilaisuudessa, johon asiakas oli osallistunut, pankki oli asiakkaan mukaan halunnut vaikuttaa hänen tahdonmuodostukseensa ja sijoituspäätökseensä. Asiakkaan mukaan pankki oli uhkarohkealla tavalla johdattanut hänet harhaan tarjoamalla virheellistä tieto sijoituspäätöksen perusteeksi. Hän on pitänyt itseään maallikkona ja tehnyt päätöksensä pelkästään pankin sijoituspäällikköön luottaen. Näin ollen pankilla oli erityinen velvollisuus ottaa asiakkaaseen yhteyttä, kertoa virheestä ja pyrkiä neuvomaan asiakasta, miten tämän kyseisessä tilanteessa olisi tullut menetellä. Asiakkaan mukaan tilaisuudessa, johon hän oli osallistunut, ei edes mainittu mitään sellaista, ettei pankki olisi vastuussa antamastaan tiedosta ja sijoitusneuvonnasta. Pankin esitysmateriaalissa on maininta ”vastuunrajoitus viimeisellä sivulla” mutta asiakkaan mukaan sellaista sivua ei kuitenkaan ollut. Asiakkaan johtopäätös on, että pankki ei pyrkinyt mitenkään rajoittamaan vastuutaan mutta oli todellisuudessa mieltänyt voivansa olla vastuussa lausumistaan.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on kiistänyt asiakkaan esittämän vaatimuksen perusteluiltaan ja määrältään. Pankki katsoo ensinnäkin, ettei asiakas ole saanut sijoitusneuvontaa tai sijoitussuosituksia pankilta. Toiseksi pankki katsoo, että vaikka vastoin pankin käsitystä jonkinlaista neuvontaa katsottaisiin annetun, ei pankin ja asiakkaan välillä ole ollut sellaista sijoitusneuvontaa tai –suosittelua, joka lakiin, viranomaismääräyksiin tai markkinatapaan perustuen voisi luoda korvausperusteen pankille. Kolmanneksi pankki katsoo, ettei asiakkaan ja pankin välillä ole eikä ole ollut sellaista sopimusta, joka voisi asettaa pankille velvoitetta erityisesti huolehtia asiakkaan sijoitustoiminnasta.

Pankki on järjestänyt yleisötilaisuuden, jonka aiheena on ollut markkinakatsaus. Tilaisuuden pääasiallisena sisältönä on ollut makrotaloudellinen katsaus eikä se ole sisältänyt muiden palveluntarjoajien keväällä 2007 esittämistä näkemyksistä poikkeavaa tietoa. Tilaisuuden esitysmateriaalissa ei ole ollut konkreettisesti sijoittamista koskevaa materiaalia. Poikkeuksena on ollut yksi osakkeita ja korkoja käsitellyt esityskuva, joka on ollut pankin näkemys sijoitusten hajauttamisesta maantieteellisesti ja omaisuuslajeittain, mutta joka ei ole ollut asiakkaan tekemän sijoituspäätöksen perusteena. Pankin mukaan asiakas otti oma-aloitteisesti yhteyttä pankkiin, sopi tapaamisesta ja ilmoitti, että oli päättänyt tehdä sijoituksia kotimaisiin osakkeisiin. Pankin mukaan sen sijoituspäällikkö on asiakassuhteen aikana useasti ehdottanut asiakkaalle sijoitusten hajauttamista, mistä asiakas ei ole kuitenkaan ollut kiinnostunut. Pankin mukaan asiakas on myös saanut neuvotteluiden yhteydessä kopiot mallisalkku-raportista.

Pankin mukaan asiakkaalla on ollut pitkä sijoituskokemus ja hänen kaupankäyntihistoriansa osoittaa kokemusta, tietämystä ja oma-aloitteisuutta. Sijoitusten lyhyet omistusajat viittaavat lisäksi siihen, että asiakas on seurannut aktiivisesti markkinoita ja kohdeyhtiöiden kurssikehitystä. Lisäksi hän on aikaisemminkin sijoittanut samoihin yhtiöihin, jotka ovat olleet kohdeyhtiöinä nyt valituksenalaisissa kaupoissa.

Pankki katsoo, ettei asiakkaan ja pankin välille ole syntynyt sellaista sopimusta, että pankille olisi muodostunut sellainen lojaalisuus- ja huolenpitovelvollisuus, että se voisi johtaa pankin vastuuseen asiakkaan sijoitustoiminnan tuloksesta. Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan antama toimeksianto on ollut ns. execution only –tyyppistä välitystä ja toimeksiantoihin on sovellettu alalla tavanomaisia yleisiä kaupankäyntiehtoja. Asiakkaan ja pankin välillä ei ole sopimusta omaisuudenhoidosta eikä pankilla ole ollut osakkeiden markkinariskiin liittyvää lojaalisuusvelvoitetta.

Lisäksi pankki katsoo, että asiakkaan väitteellä vastuunrajoitus-dokumentin merkityksestä ei ole tämän asian kannalta mitään merkitystä. Kun asiakas on tehnyt sijoituspäätöksen ja antanut sitä koskevan toimeksiannon, asiakkaan saamissa asiakirjoissa on ollut selvitys siitä, että asiakas vastaa itse sijoituspäätöksensä tuloksista. Pankin näkemyksen mukaan järjestetty yleisötilaisuus ja siihen liittynyt materiaali eivät ole olleet sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yhteydessä vastuunrajoittaminen yleensä saattaisi olla tarpeen.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi arvopaperilautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

1. 19.5.2004 annettu Helsingin hovioikeuden tuomio Nro 1818, jonka mukaan asiakas on harjoittanut arvopaperikauppaa vuodesta 1993 lähtien ja tehnyt keväällä ja kesällä 2000 lyhytaikaisia sijoituksia, joiden tarkoituksena on ollut hyödyntää osakkeiden kurssimuutoksia lyhyellä tähtäyksellä.

2. 17.4.2007 päivätty Markkinakatsaus -niminen pankin esitysmateriaali, joka sisältää pankin järjestämän tilaisuuden luentomateriaalia ja jossa on teksti ”Vastuunrajoitus viimeisellä sivulla”.

3. 28.3.2007 päivätty Kotimainen mallisalkku -niminen asiakirja, jonka mukaan sijoittajan tekemä sijoituspäätös on viime kädessä hänen omansa, ja sen tulee perustua sijoittajan riittävinä pitämiin tietoihin ja tutkimuksiin ja jonka mukaan pankki ei vastaa suorista tai seuraamuksellisista tappioista tai vahingoista, jotka aiheutuvat tämän raportin tai sen osien käytöstä.

4. 15.4.2008 päivätyt viestit asiakkaan ja pankin välillä, joista käy ilmi, että Markkinakatsaus -nimisestä tilaisuudesta on välittynyt kuva siitä, että erityisesti eurooppalaiset ja suomalaiset osakkeet näyttivät edullisilta ja että asiakkaan sijoitussalkun rakentamisessa on ollut teemana vakaa ja hyvä osinkotuotto.

5. Ajassa 3/2008 lehden sivut 33-34, joissa kerrotaan osakemarkkinoiden laskusta alkaen heinäkuusta 2007.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei tapaukseen sovelleta rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä 2004/39/EY, koska direktiivin mukaiset lainmuutokset ovat tulleet Suomessa voimaan vasta 1.11.2007.

Kun pankin järjestämä tilaisuus pidettiin 17.4.2007 ja asiakkaan ja pankin välisten sijoitusneuvotteluiden perusteella asiakas osti osakkeita 23.4.2007, sijoitusneuvonnan arviointiin sovelletaan huhtikuussa 2007 voimassa olleita arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) säännöksiä. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon vuonna 2007 voimassa ollut Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:ssä määrättiin sijoituspalvelun ajankohtana, että:

”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedon myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.”

Edelleen arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin on kiinnitettävä esimerkiksi huomiota siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuuko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta Rahoitustarkastuksen ohjeessa on todettu, ettei arvopapereiden myyntiä saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pankilla on tiedonantovelvollisuus asiakasta kohtaan ja tiedot on annettava asiakkaalle ennen kaupan tekemistä. Pankilla on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin asiakkaalle on annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin selonottovelvollisuuden täyttäminen

Arvopaperilautakunnan saamien selvitysten perusteella asiakas on ollut pankin asiakkaana 2000 – 2007. Mainittuna aikana asiakas on käynyt osakekauppaa ja pitänyt varojaan talletustilillä. Helsingin hovioikeuden ratkaisun Nro 1818 mukaan asiakas on harjoittanut arvopaperikauppaa tätä aikaisemminkin vuodesta 1993 alkaen. Asiakas ja pankki ovat olleet yhtä mieltä siitä, että asiakkaan taloudellinen asema on ollut pankin tiedossa. Pankki on myös tiennyt asiakkaan sijoitushistorian. Asiakkaan ja pankin välillä käydyissä neuvotteluissa on käyty läpi asiakkaan sijoitustavoitteet, joiden teemana pankin sijoituspäällikön mukaan on ollut vakaa ja hyvä osinkotuotto. Kun pankin on tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain mukaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista tullut pyytää asiakkaaltaan riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ollut ilmeisen tarpeetonta ja pankilla on tapauksessa ollut nämä tiedot, arvopaperilautakunta katsoo, että tältä osin pankki on toiminut arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaisesti.

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen

Tapauksessa arvopaperilautakunta on joutunut arvioimaan, mikä merkitys markkinoinnilla ja sen väitetyllä totuudenvastaisuudella ja harhaanjohtavuudella on ollut. Lautakunnan mukaan markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava sijoituspalvelun tarjoajan käytössä olleiden tietojen ja sijoituspäätöstä tekevän henkilön näkökulmasta. Arviointi muodostuu ankarammaksi tilanteessa, jossa arvopapereita markkinoidaan suurelle yleisölle kuin jos kohderyhmänä ovat ammattimaiset sijoittajat tai muut asiantuntijat. Kun pankki on kertonut, että tilaisuus oli suunnattu suurelle joukolle pankin asiakkaita, ja asiakkaan näkemyksen mukaan kyseessä on ollut pienelle joukolle pidetty tilaisuus, johon kutsutuilla on ollut mahdollisuus tehdä huomattaviakin sijoituksia pankin välityksellä, arvopaperilautakunta katsoo jääneen selvittämättä, mikä on ollut tilaisuuteen kutsuttujen asiakkaiden muodostama kohderyhmä. Sen sijaan lautakunta katsoo selvitetyksi, että tilaisuudessa annetut tiedot ovat olleet kaikille samanlaisina annettuja yleisluontoisia tietoja ja yleisluotoisia suosituksia, jotka ovat perustuneet tietojen antamishetkellä käytettävissä olleeseen tietoon. Asiakas on itse kertonut, että hänelle oli tilaisuudessa muodostunut kuva siitä, että pörssiosakkeet olivat tuolloin halpoja ja niitä kannattaisi ostaa. Koska tilaisuudessa ei ole annettu asiakkaalle yrityskohtaisia tietoja ja asiakkaan sijoituskokemus huomioon ottaen hänellä on ollut riittävä kyky arvioida saamansa tiedon merkitystä, lautakunta katsoo, ettei kysymys ole tältä osin ollut asiakkaan saamasta sijoitusneuvonnasta eivätkä tilaisuudessa annetut tiedot ole olleet väitetyllä tavalla totuudenvastaisina tai harhaanjohtavina.

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä joudutaan arvioimaan asiakkaan ja pankin sijoituspäällikön välisten neuvottelujen perusteella. Neuvotteluja koskevien viestien perusteella pankki on tarjonnut asiakkaalle sijoitusneuvontaa, kun asiakkaalle on rakennettu osakesalkku asiakkaan kertomien taustaedellytysten ja pankin mallisalkun perusteella. Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta arvopaperimarkkinalaissa on säädetty, että pankin on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Sisällöltään vastaava velvollisuus ilmenee myös Rahoitustarkastuksen ohjeesta. Asiakas on itse antanut pankille merkintätoimeksiannon, joka on koskenut yhtiöitä, jotka lautakunnan saaman selvityksen mukaan asiakas on itse valinnut. Selvityksen mukaan osan valituista yhtiöistä asiakas on päättänyt ennen neuvottelua ja osan hän on valinnut pankin esittelemästä mallisalkusta. Kotimainen mallisalkku -nimisessä asiakirjassa on kiinnitetty huomiota tehtyjen ennusteiden vaikeuteen, kuvattu mallisalkun yhtiöiden kehitystä, tuotu esille sijoitusten riskit ja huomautettu toimeksiannon ehdoista. Ehtojen mukaan sijoittajan tekemä sijoituspäätös on viime kädessä hänen omansa, ja sen tulee perustua sijoittajan riittävinä pitämiin tietoihin ja tutkimuksiin eikä pankki vastaa suorista tai seuraamuksellisista tappioista tai vahingoista, jotka aiheutuvat pankin antaman raportin tai sen osien käytöstä. Lisäksi pankki kertoo pankin sijoituspäällikön kertoneen asiakkaalle eri yhteyksissä hajautetun sijoittamisen mahdollisuuksista. Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt sille arvopaperimarkkinalaissa ja Rahoitustarkastuksen ohjeessa asetetun tiedonantovelvollisuuden.

Erityisen lojaalisuusvelvoitteen syntyminen

Asiakkaan mukaan pankilla oli erityinen lojaalisuus- ja huolenpitovelvollisuus häntä kohtaan. Pankin mukaan tällaista velvollisuutta ei ole syntynyt. Tapauksessa kumpikaan osapuoli ei ole väittänyt, että pankin ja asiakkaan välillä olisi tehty omaisuudenhoitosopimusta taikka muutakaan sopimusta, jossa pankki olisi nimenomaisesti velvoittautunut vastaamaan asiakkaan sijoituksista osakkeiden ostamisen jälkeen. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankille ollut muodostunut arvopaperimarkkinalain mukaista erityistä velvollisuutta ottaa asiakkaaseen yhteyttä, sen jälkeen kun kansainvälisen finanssikriisi oli alkanut vaikuttaa osakesijoituksiin, seurata tämän sijoitusten arvonkehitystä tai ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin arvonkehityksen johdosta.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki ei ole tapauksen olosuhteissa toiminut tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain vastaisesti tai rikkonut rahoitustarkastuksen määräyksiä. Edellä esitetyn perusteella asiakkaan vahingolla ei ole korvausvastuun edellyttämää syy-yhteyttä pankin markkinoinnin ja sijoitusneuvonnan välillä. Arvopaperilautakunta toteaa, että pankin käyttämät markkinointikeinot ovat olleet alalla yleisesti hyväksyttyjä eikä niitä voida pitää sijoituspalvelualalla vallitsevaa markkinointitavasta normaalia poikkeavampana.

Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Hulkkonen, Palin, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihtee­rinä toimi Mikkilä.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia