Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 23.11.2006 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 4.3.2007, 14.5.2007 sekä 12.6.2007 päivätyt lausumat. Valituksessaan asiakas katsoo, että sijoituspalveluyritys on toiminut markkinoinnissa annettujen tietojen ja omaisuudenhoitosopimuksen ehtojen vastaisesti toimeksiantoja toteuttaessaan. Asiakas vaatii vahingonkorvauksena ensisijaisesti 532.402,37 euroa sillä perusteella, ettei omaisuudenhoito ole ollut sopimuksen mukaista ja asiakkaan sijoitussalkussa on ollut osaketta yli osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön tuloksenjulkistamisajankohtien. Toissijaisesti asiakas vaatii vahingonkorvauksena 433.425,54 euroa sillä perusteella, että osaketta on ollut sijoitussalkussa yli tuloksenjulkistamisajankohtien vastoin sijoituspalvelua markkinoitaessa annettuja tietoja.
Asiakas on tehnyt sijoituspalveluyrityksen kanssa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen 13.11.2002. Omaisuudenhoitosopimuksen kohteena on kaupankäynti yksinomaan yhdellä Helsingin Pörssissä noteeratulla osakkeella. Asiakkaan mukaan omaisuudenhoitosopimuksen keskeisenä ehtona oli aktiivinen ja jatkuva lyhytaikainen sijoittaminen osakkeeseen, jopa päiväkauppa ja lyhyeksi myyminen. Keskeisenä seikkana omaisuudenhoitopalvelua markkinoitaessa oli asiakkaan mukaan se, ettei sijoitussalkussa olisi kyseistä osaketta osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön tuloksenjulkistamisen aikaan, koska tällöin osakkeen kurssi tyypillisesti muuttuu arvaamattomasti. Asiakkaan mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa ja markkinointiaineistossa korostettiin lisäksi riskien minimoimista.
Asiakkaan mukaan kauppaa ei ole käyty aktiivisesti ja sijoitussalkussa on ollut osaketta myös yhtiön tuloksenjulkistamisen aikaan, minkä johdosta asiakkaan sijoitussalkussa on toteutunut omaisuudenhoitosopimuksessa ja markkinointiaineistossa esitettyä suurempi riski.
Asiakas vetoaa väitteidensä ja vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi omaisuudenhoitosopimukseen sekä omaisuudenhoitopalvelua markkinoitaessa esitettyyn aineistoon, joka asiakkaan mukaan on tullut osaksi sopimusta. Asiakas on lisäksi toimittanut Arvopaperilautakunnalle sijoituspalveluyrityksen entisen toimitusjohtajan lausunnon omaisuudenhoitopalvelun markkinoinnin teemoista vuosilta 2002 - 2004. Lausunnon mukaan keskeisenä väittämänä markkinointitilaisuuksien esityksissä oli muun muassa: ”Riskinäkökohdista johtuen näkemystä ei oteta … osavuosikatsausten tai tilinpäätöstiedotteen julkaisuajankohdan yli eli pyritään markkinaneutraaliin sijoittamiseen”.
Sijoituspalveluyrityksen vastaus asiakkaan valitukseen
Sijoituspalveluyritys on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 29.1.2007, 13.4.2007 ja 21.5.2007 päivätyt vastaukset ja ilmoittanut lisäksi 13.6.2007, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan sijoituspalveluyritys on katsonut toimineensa asiassa sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan välisen omaisuudenhoitosopimuksen ehtojen mukaisesti, minkä vuoksi asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Sijoituspalveluyrityksen mukaan asiakkaalle on omaisuudenhoitosopimuksessa kirjallisesti korostettu sekä osakkeeseen liittyviä riskejä, että käytettäviin menetelmiin (päiväkauppa, lyhyeksi myyminen) liittyviä riskejä. Omaisuudenhoitosopimuksen mukaan ”Asiakas on tietoinen siitä, että sijoitukset arvopapereihin sisältävät riskejä ja että omaisuudenhoitosopimukseen perustuvat sijoitukset voivat tuottaa voittoa tai tappiota. Vastuu omaisuudenhoidon taloudellisesta tuloksesta on yksin asiakkaalla.”.
Sijoituspalveluyrityksen mukaan omaisuudenhoitosopimukseen liitetty kuvaus omaisuudenhoitopalvelusta, tavoitteena olevasta mahdollisimman suuresta tuotosta, pyrkimyksestä riskien poissulkemiseen ja kaupankäynnin aktiivisuudesta on yleisluontoinen. Tämä käy sijoituspalveluyrityksen mukaan ilmi muun muassa kuvauksen sanamuodoista. Sijoituspalveluyrityksen mukaan omaisuudenhoitopalvelusta maksettu palkkio on kaupankäyntiperusteinen suurimmalla osalla kyseessä olevan omaisuudenhoitopalvelun asiakkaista. Sijoituspalveluyrityksen on näin ollen ollut aihetta tuotekuvauksessa ilmoittaa asiakkailleen, että sijoitussalkkua hoitava asiantuntija voi tehdä aktiivista ja jopa päiväkauppaa, vaikka jokainen toimeksianto maksaa asiakkaalle ja sijoituspalveluyritys saa palkkionsa mahdollisesta tappiosta huolimatta. Sijoituspalveluyrityksen mukaan yksittäisen asiakkaan edun mukaista ei aina ole käydä aktiivista ja lyhytaikaista kauppaa.
Sijoituspalveluyritys kiistää sitoutuneensa omaisuudenhoitosopimuksessa tai markkinointiaineistossa pidättäytymään kaupankäynnistä osakkeella osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön tuloksenjulkistamisajankohtien aikaan. Sijoituspalveluyrityksen mukaan asiasta ei ole mainintaa omaisuudenhoitosopimuksessa eikä siitä ole mainittu palvelun markkinoin-nissa. Omaisuudenhoito on perustunut asiakkaan tieten laskennallisten mallien ohella salkunhoitajan omaan näkemykseen.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, jota säännellään laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentäneen ohjeen nro 201.7 asiakkaiden suojaa ja sijoittajien luottamusta edistävistä menettelytavoista sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa oli syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat osaltaan perustan palveluntarjoajan vastuun arvioinnille. Molemmat ohjeet ovat olleet voimassa asiakkaan omaisuudenhoitosopimuksen voimassaoloajan. Ohje 201.9 on sittemmin kumottu ja ohje 201.7 osittain kumottu 1.6.2006 voimaantulleella Rahoitustarkastuksen standardilla 2.3, joka koskee rahoituspalvelusopimuksia.
Arvopaperilautakunta toteaa, että kuluttajansuojalain palvelussopimuksia koskevat säännökset on rajattu koskemaan ainoastaan sellaisia palveluja, joiden sisältönä on irtaimeen esineeseen, rakennukseen, muuhun rakennelmaan tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus. Arvopaperimarkkinoilla tarjottavat sijoituspalvelut eivät näin ollen kuulu kuluttajansuojalain (20.1.1978/38) kuluttajapalvelussopimuksia koskevan 8 luvun soveltamisalaan.
Sopimuksen tekemistä edeltävässä markkinoinnissa annetut konkreetit ja asiakkaan päätöksentekoon oletettavasti vaikuttavat seikat tulevat vakiintuneiden sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimuksen osaksi tai vaikuttavat sopimuksen tulkintaan, jollei niitä ole oikaistu ennen sopimuksen tekemistä. Tässä tapauksessa asiakas ei kuitenkaan ole pystynyt osoittamaan, että omaisuudenhoitaja olisi toiminut vastoin sopimuksen osaksi tulleita, markkinoinnissa annettuja tietoja.
Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, että omaisuudenhoitosopimuksen mukaan jokaisessa osakkeen osto- ja myyntipäätöksessä hyödynnetään sekä laskennallisia menetelmiä, että sijoitussalkkua hoitavan asiantuntijan omaa näkemystä.
Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan sijoituspalveluyrityksen tarjoama omaisuudenhoitopalvelu tarjoaa mahdollisuuden suuriin tuottoihin, mutta suurten tuotto-odotusten vastapainona on luonnollisesti vastaavan suuruinen riski. Tämä käy lautakunnan mielestä ilmi riittävällä tavalla sekä omaisuudenhoitosopimuksesta että sitä markkinoitaessa esitetystä aineistosta. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakas on allekirjoituksellaan hyväksynyt sen, että sijoitukset arvopapereihin sisältävät riskejä ja että sopimukseen perustuvat sijoitukset voivat tuottaa voittoa tai tappiota.
Arvopaperilautakunta toteaa, että omaisuudenhoitosopimuksen mukaan kaupankäynti on aktiivista, jopa päivänsisäistä. Myös lyhyeksi myyminen on sopimuksen mukaan mahdollista. Lautakunta katsoo, että hyväksyessään täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen ehdot, asiakas on antanut sijoituspalveluyritykselle itsenäistä päätösvaltaa. Lisäksi asiakkaan omaisuudenhoitopalvelusta maksama palkkio on passiivisempien jaksojen aikana ollut toimeksiantoperusteinen, joten kaikkein aktiivisin kaupankäynti ei lautakunnan näkemyksen mukaan olisi välttämättä ollut asiakkaan edun mukaista. Kaupankäynti asiakkaan sijoitussalkussa on näin ollen ollut Arvopaperilautakunnan käsityksen mukaan omaisuudenhoitosopimuksen ja sitä markkinoitaessa annettujen tietojen mukaista.
Arvopaperilautakunta kiinnittää huomiota siihen, että omaisuudenhoitosopimukseen liitetystä, esimerkkinä esitetystä kaupankäyntitaulukosta ilmenee, että esimerkkisalkussa osaketta on ollut yli tuloksenjulkistamisajankohdan 17.10. – 22.10.2001. Osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön vuoden 2001 kolmannen vuosineljänneksen tulos julkistettiin 19.10.2001. Esimerkkitaulukko koskee aikaa ennen asiakkaan tekemää omaisuudenhoitosopimusta.
Omaisuudenhoitosopimuksessa ei mainita siitä, että sijoituspalveluyritys olisi sitoutunut tai edes pyrkisi siihen, ettei sijoitussalkussa olisi osaketta osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön tuloksenjulkistamisen aikaan eikä tämän ole näytetty käyneen ilmi markkinointiaineistostakaan. Asiakas on toimittanut lautakunnalle sijoituspalveluyrityksen entisen toimitusjohtajan kirjallisen lausunnon omaisuudenhoitopalvelun markkinoinnin teemoista vuosilta 2002 – 2004, jonka mukaan osaketta ei pidettäisi sijoitussalkussa yli tuloksenjulkistamisajankohdan. Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan tätä ei kuitenkaan voida pitää riittävänä selvityksenä siitä, että omaisuudenhoitaja olisi markkinoinnissaan sitoutunut toimimaan yksinomaan asiakkaan väittämällä tavalla, joka rajoittaisi omaisuudenhoitajalle tyypillisesti kuuluvaa laajaa toimintavapautta, kun tällainen rajoitus ei ilmene sopimuksesta eikä myöskään lautakunnalle toimitetusta kirjallisesta markkinointiaineistosta.
Edellä mainituin perustein Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi, Tomperi ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Palin.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA