Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Asiakas on merkinnyt marraskuussa 2007 riidanalaista tuotetta 50.500 eurolla. Asiakkaan saamassa kirjallisessa aineistossa tuotiin esiin tuotteeseen liittyvä liikkeeseenlaskijariski ja sen toteutuminen, mutta myynnin yhteydessä hänelle kerrottiin sen olevan 100 % riskitön. Tuotteen markkinointimateriaalin oli laatinut yhtiö A, mutta se oli painettu yhtiö B:n logolla, minkä lisäksi asiakas oli keskustellut elinkeinonharjoittaja C:n kanssa. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistamassa valituksessaan asiakas toteaa, tuote myytiin hänelle 100 % riskittömänä ja että ”huonoimmassakin tapauksessa siitä saisi sijoittamansa pääoman takaisin”, minkä lisäksi tuotteen esitteessä yhtiö B takaa sille jatkuvan likviditeetin. Asiakkaan mukaan tuotteen myyjä lupasi pitää hänet ajan tasalla asioiden etenemisestä, mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Asiakas korostaa, että hänelle ei kerrottu mitään riskeistä ja mahdollisuudesta menettää rahat ja ettei hän olisi sijoitusta tehnyt, jos riskeistä olisi hänelle kerrottu. Lisäksi asiakas nostaa esille seikkoja liittyen tuotteen hänelle käsityksensä mukaan myyneen yhtiö B:n oikeuteen myydä kyseistä tuotetta sekä toteaa, ettei ollut tietoinen tuotteen myyneen elinkeinonharjoittaja C:n asemasta, vaan oli siinä käsityksessä että kyseessä oli yhtiö B:n edustaja. Asiakas vaatii saada takaisin koko tuotteeseen sijoittamansa pääoman.

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, joten sen edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointimateriaalin ja sallineensa toisen yhtiön käyttää sitä markkinointinsa tukena. Materiaali on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Rahoitustarkastuksen standardeissa asetetut edellytykset. Aineistossa on siten riittävä, yksityiskohtainen ja tasapuolinen selvitys tuotteen ominaisuuksista ja riskeistä. Yhtiön edustajat eivät ole asiakasta tavanneet ja joka tapauksessa asiakas oli jo tehnyt sijoituspäätöksensä siinä vaiheessa kun yhtiö sai asiakkaan ostositoumuksen. Todennäköisesti asiakas olisi päätynyt tekemään sijoituksen joka tapauksessa, koska tuolloin asiakas tai tuskin kukaan muukaan olisi pitänyt uskottavana väitettä tuotteen liikkeeseenlaskijan konkurssista. Yhtiö kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakkaan valitus on kovin yleisluontoinen eikä siitä ilmene tarkemmin kuka ja missä yhteydessä väitetyt virheelliset tiedot on antanut.

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Yhtiön näkemyksen mukaan asiakkaan vaatimus on kohdistettu väärään tahoon, koska se ei ole tapahtuma-aikaan ollut sijoituspalveluyritys eikä se ole edes tavannut asiakasta tai muutoinkaan markkinoinut tuotetta. Asiakas on asioinut itsenäisen elinkeinonharjoittajan kanssa eikä pelkkä asiakkaan mielikuva asioinnin tapahtumisesta yhtiön nimissä voi perustaa sille vastuutta, kuten ei myöskään se, että yhtiö A on käyttänyt yhtiö B:n logoa. Yhtiö tosin huomauttaa, että joka tapauksessa asiakkaalle väitetysti annettu suullinen tieto näyttäisi oikaistun kirjallisesti ennen asiakkaan tekemää merkintää hänen allekirjoituksellaan vahvistamansa mukaisesti ja ettei asiakkaan sijoitus ole käynyt kokonaan arvottomaksi. Yhtiön näkemyksen mukaan pelkästään tutustumalla tuotteen markkinointiesitteeseen ei voi jäädä perustellusti siihen käsitykseen, että tuote olisi riskitön.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• asiakkaan allekirjoittama tuotteen ostositoumus 31.1.2008, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto.

• tuotteen 6 sivuinen markkinointiesite, joka sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2004-2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteeseen liittyvä vakuus, tuotteeseen liittyvä tuoton- ja muut maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä keskeiset riskitekijät, joiden osalta todetaan, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin, velkakirjadokumentaatioon sekä tuotetyyppiin liittyviin keskeisimpiin riskeihin, joiden kerrotaan olevaan saatavilla joko yhtiöstä A tai B. Esitteen lopuksi on tuotu lyhyesti esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua.

• yhtiö B:n yleisesite, 6 sivua

• yhtiö B:n yleisesite, 8 sivua

• tuotteen lopullisten ehtojen englanninkielinen 27-sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.

• liikkeeseenlaskijayhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua

• Rahoitustarkastuksen työpaperi nro TP 4/97/PMO Sijoituspalveluyrityksille sallittu liiketoiminta

• yhtiön A laatima asiakirja strukturoitujen tuotteiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskitekijöistä, jossa todetaan yleisesti, että kaikkeen sijoitustoimintaan liittyy riskiä, sekä listataan selostaen 10 erilaista strukturoituihin tuotteisiin liittyvää riskityyppiä, 2 sivua

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on kohdistanut vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, että hän sai harhaanjohtavaa tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiö A on esittänyt toimineensa asiassa sitä velvoittavien säännösten mukaisesti ja yhtiö B on todennut, että se ei ole asioinut asiakkaan kanssa, mutta joka tapauksessa asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, minkä perusteella hän ei ole voinut jäädä perustellusti siihen käsitykseen että tuote olisi täysin riskitön.   

Lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä merkintä ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Elinkeinoharjoittaja C:llä ja yhtiö B:llä ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvo-papereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai –välineiden myyntiä ja sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

Yhtiö A:n rooli asiassa

Yhtiö A on laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Yhtiö on kiistänyt olleensa missään tekemisissä asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö on markkinointimateriaalin laatimisella osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä, kuten yhtiö B:tä. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen itsensä käyttämät asiamiehet ja mahdollisesti edelleen myös näiden käyttämät asiamiehet noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

Yhtiö B:n rooli asiassa

Yhtiö B on kiistänyt tavanneensa asiakasta, mutta todennut sen logoa käytetyn tuotteen esitteessä. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö B on omissa nimissään sekä lisäksi myös käyttämällä elinkeinonharjoittaja C:tä asiamiehenään osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Perustelut

Tiedonantovelvollisuus tuotteen osalta, riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot

Asiakas on allekirjoituksellaan ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, mutta kertonut myös, että suullisessa markkinoinnissa tuote olisi myyty 100 %:n riskittömänä, sillä huonoimmassakin tapauksessa siitä piti saada sijoitettu pääoma takaisin.

Lautakunta toteaa, että sinänsä tuotteen virallisessa markkinointimateriaalissa tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Materiaali viittauksineen antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen. Lautakunta pitää kuitenkin asiakkaan kertomusta suullisen markkinoinnin sisällöstä uskottavana, koska lautakunnan tiedossa on, että kyseisen tuotteen markkinoinnissa on käytetty täsmälleen vastaavaa ilmaisua kuin mitä asiakas on valituksessaan johdonmukaisesti käyttänyt. Arvopaperilautakunta katsoo, että tuotteen kokonaismarkkinoinnissa asiakkaalle ei ole kuvattu riittävän tasapuolisesti ja huolellisesti sen keskeisiä ominaisuuksia eikä siihen liittyviä riskejä ole tuotu riittävän selkeästi esille. Henkilökohtaisessa myyntitilanteessa annettu informaatio on ollut myös ristiriidassa asiakkaalle annetun kirjallisen materiaalin kanssa. Kokonaisuudessaan markkinointi on näin ollen muodostunut Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaan näkökulmasta harhaanjohtavaksi.

Suositus

Edellä esitetyin perustein Arvopaperilautakunta katsoo, että yhtiöt A ja B ovat menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkin tuottamuksellisesti ja hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio on sellaista vahinkoa, johon molemmat yhtiöt ovat osaltaan myötävaikuttaneet ja siten siitä vastuussa.

Arvopaperilautakunta suosittaa yhtiöitä A ja B yhteisvastuullisesti korvaamaan asiakkaalle tämän vaatimuksen mukaisesti 50.500 euroa sekä samalla asiakasta palauttamaan obligaation yhtiöille. Lautakunta toteaa, että se on toimenkuvansa mukaisesti ratkaissut tapauksen vain asiakkaan ja palveluntarjoajien välisestä näkökulmasta, mutta ei ole ottanut kantaa yhtiöiden mahdollisiin keskinäisiin vastuusuhteisiin.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihteerinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA