Tapahtumatiedot
Tapauksessa on kysymys pääomaturvatun tuotteen markkinoinnista ja siinä yhteydessä annettujen tietojen riittävyyden ja asianmukaisuuden arvioinnista.
Asiakas on 12.4.2007 merkinnyt 100.000 eurolla yritys C:n edustajan kanssa käymiensä keskustelujen perusteella eräpäivänä pääomaturvattua obligaatiota, joka sijoitti tuotteen ehdoissa tarkemmin määritellyllä tavalla ja periaatteilla hedge fund-tyyppisesti kolmen vuoden ajan neljään eri omaisuuslajin sijoituskohteeseen tavoitellen markkinaneutraalia ja vähäriskistä tuottoa. Yritys C:llä oli yhteistyösopimus tuotetta markkinoineen yhtiö B:n kanssa, jolla puolestaan oli yhteistyösopimus tuotteen merkintäpaikkana toimineen yhtiö A:n kanssa. Tuotteen eräpäivänä asiakas sai sijoittamansa pääoman takaisin, mutta tuotto jäi esitettyjä odotuksia selvästi pienemmäksi.
Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Kertomansa mukaan asiakas on mieltänyt kaikkeen sijoittamiseen sisältyvän riskin ja tutustuneensa tuotteesta hänelle annettuihin tietoihin. Nimenomaan saamiensa tietojen perusteella asiakas olikin päättänyt sijoittaa tuotteeseen, koska sen 12 vuoden simuloidun tuottohistorian aikana tuote oli tuottanut lähes kaikissa olosuhteissa keskimäärin vuosittain yli 9 %:ia ja enimmillään jopa yli 18 %:ia, vaikka simulointiaikaan oli sisältynyt niin jyrkkiä nousuja kuin laskujakin.
Asiakas toteaa ymmärtävänsä, ettei simuloitu historia ja todellinen tuotto toteudu samoilla luvuilla, mutta niiden pitäisi kuitenkin olla linjassa. Asiakkaan näkemyksen mukaan tuotteessa on virhe, koska sen esitteissä simuloitu tuotto ja toteutunut tuotto eivät vastaa lainkaan toisiaan. Tätä ilmentää muun muassa heti tuotteen merkintäajan päättymisen jälkeinen arvonkehitys kesällä 2007, joka oli jyrkän laskevaa vaikka esimerkiksi taloudessa ei tuolloin tapahtunut mitään merkittävää muutosta. Lisäksi asiakkaan mukaan vaikka myöhemmin obligaation juoksuaikana on eletty niin nousukauden loppua kuin markkinoiden murrosvaihetta sekä rahoitusmarkkinoiden suurinta mullistusta vuosisataan, tuote ei ole tuottanut muuta kuin sen korko-osa juuri sen verran, että sijoitusta voi sanoa pääomaturvatuksi. Asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänen tuotteeseen sijoittamansa pääoman lisäksi obligaation juoksuaikaista korkoa 12.486,86 euroa sekä 1.000 euroa tuotteesta maksamanaan palkkiona, yhteensä 13.486,86.
Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen
Vastauksessaan yhtiö toteaa, että sen käsityksen mukaan asiakas ei ole esittänyt mitään perustetta korvausvaatimukselleen ja ettei asiakas edes väitä, että yhtiö olisi menetellyt epäasianmukaisesti tai virheellisesti. Asiakas ei myöskään ole väittänyt, että hänelle olisi aiheutunut vahinkoa, vaan hän kritisoi lähinnä sitä, että tuotteen simuloitu tuottohistoria ei ole vastannut tuotteen tuoton kehitystä. Toisaalta kertoo ymmärtävänsä sen, että se ei ole tae tuotteen tulevasta kehityksestä.
Yhtiön mukaan tuote on ollut ns. private placement ja sitä on voinut merkitä ainoastaan 50.000 euron erissä, minkä vuoksi siitä ei ole laadittu erillistä suomenkielistä esitettä, mutta tuotteen markkinointiaineistoon on kuulunut markkinointiesite, ohjelmakohtainen esite ja sen täydennys sekä liikkeeseenlaskukohtaiset ehdot. Lisäksi yhtiön yhteistyökumppaneiden käytössä on ollut muuta markkinointia tulevaa materiaalia, kuten esimerkiksi asiakkaallekin esitelty myyntipresentaatio. Yhtiön näkemyksen mukaan tuotteen markkinointimateriaalissa on kattavasti kerrottu sen ominaisuudet ei niissä sen käsityksen mukaan ole osoitettavissa virhettä. Materiaalissa ei myöskään ole luvattu tuottoa, vaan ainoastaan että pyritään markkinaneutraaliin ja vähäriskiseen tuottoon ja tavoitteena on 8 %:n tuotto. Tuotteen ominaisuuksista sinänsä vastaa sen liikkeeseenlaskija, joka tässä tapauksessa on ulkomainen pankki ja jonka kanssa asiakkaalle on tuotteen merkinnän yhteydessä syntynyt sopimussuhde.
Asiakas on merkinnyt tuotetta 100.000 eurolla vakuutusmeklaritoimintaa ja sijoitusneuvontaa harjoittaneen yhtiön välityksellä, jolla on ollut oikeus myydä sitä omille asiakkailleen yhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Asiakkaan ja kyseisen tahon välisestä sopimussuhteesta yhtiöllä ei ole tietoa, eikä asiakas ja yhtiön edustaja ole koskaan olleet suoraan tekemisissä keskenään ennen tai jälkeen tuotteen merkinnän.
Selvitykset
Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Tuotteen myyntiesite/markkinointipresentaatio, 10 s:
Tuotteen perustiedoiksi esittelyssä on listattu seuraavat seikat: sijoittaa neljään eri sijoituskohteeseen (korot, osakkeet, valuutta ja volatiliteetti), työeläkeyhtiöt käyttävät samaa strategiaa, tasainen ja korkeahko vuosittainen tuotto (simuloituna 10,1 %), hedge fund –strategia, jolla pyritään markkinaneutraaliin ja vähäriskisiin tuottoihin hyödyntämällä markkinoidenhinnoitteluvirheitä, laaja hajautus, kustannustehokas (ainoa kulu 1 %) sekä päivittäinen likviditeetti.
Esityksessä on myös kuvattu tuotteen mukaisen strategian tuottojen kehitys sekä kokonaisuutena että jaoteltuna vuodesta 1996 alkaen. Kuvatekstin mukaan negatiiviset tuotot ovat olleet hyvin harvinaisia ja positiivista tuottoa on syntynyt hyvin tasaisella ja säännöllisellä tahdilla. Historiallisen simuloidun tuoton osalta todetaan vielä erikseen, että alle 20 %:n tuottoon on johtanut vain äärimmäisen pieni osa havainnoista laskukauden lopussa 2002 ja että viime vuosien tuottotasot ovat olleet noin 25-35 % eli 8-9 % p.a.
Esityksessä on myös tuotu esiin mahdollisuus tehdä sijoitus pankkirahoituksella ja annettu siitä esimerkkilaskelma. Tässä yhteydessä on myös esitetty kahden eri pankin rahoituksen ehdot.
Esityksen loppuun on koottu tuotteeseen liittyviä eri päivämääriä sekä kerrottu miten merkintä on mahdollista tehdä.
- tuotteen merkintävahvistus, jonka mukaan asiakas on merkinnyt tuotetta 100 te:lla arvonpäivä ollessa 12.4.2007 ja eräpäivän 30.4.2010. Palkkiota merkinnästä on veloitettu 1.000 e.
- kopio tuotteen merkintä laskusta, jonka alkuperäinen kappale on lähetetty asiakkaan rahoittajapankille
- tulosteita tuotteen arvostushistoriasta ja kyseisen tulostuspäivän ostonoteerauksesta vuosilta 2007-2008, joiden mukaan ainoastaan touko-kesäkuussa vuonna 2007 tuotteen teoreettinen (indeksin) arvo on ollut noin 102 % ja tuolloin sen ostonoteeraus on ollut n 96-97 %. Muina ajankohtina tuotteen ostonoteeraus on liikkunut välillä 90-95 %.
- selvitys tuotteen salkun sisällöstä tammi-maaliskuulta 2008, jonka mukaan helmikuun tuotto on ollut -0,29%.
- ote asiakkaan arvo-osuustilin sisällöstä ja tapahtumista vuodelta 2008 sekä raportti veroilmoitukseen, joiden mukaan tuotteen nimellisarvo on ollut 100 te ja markkina-arvo on 31.12.2008 ollut 91.340 €.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Taustaa
Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjojan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että hänelle tuotteesta ja erityisesti sen tuoton muodostumisesta sekä tuottoon vaikuttavista tekijöistä hänelle annetut tiedot sekä tuotteen tosiasiallinen käyttäytyminen eivät ole pitäneet paikkansa, minkä vuoksi hän vaatii palveluntarjoajaa korvaamaan hänelle tuotteesta annettuja tietoja vastaavan hyvityksen. Tapauksessa tulee arvioitavaksi palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttäminen tuotetta markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen tietojen ja palveluntarjoajan muun menettelyn asianmukaisuus.
Asiakas ei ole valittanut yhtiö A:n toiminnasta, eikä yhtiöiden B ja C toiminta edellyttänyt tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi
Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Lisäksi lain 9 luvun 2 §:ssä todetaan, että joka kyseisen lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella menettelyllä aiheuttaa vahinkoa, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon ja että korvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa on säädetty.
Rahoitustarkastuksen standardissa 2.2 puolestaan todetaan, että hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin sekä pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista eikä ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoituspalveluun ja -välineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä. Totuudenvastaisen tiedon antamisella puolestaan tarkoitetaan standardin mukaan jonkin rahoitusvälinettä, rahoituspalvelua, rahoituspalvelun tarjoajaa tai rahoitusmarkkinoita koskevan seikan selostamista tai muunlaista esittämistä virheellisellä tai vääristävällä tavalla. Tiedon totuudenvastaisuutta arvioidaan objektiivisesti. Harhaanjohtava tieto voi itsessään olla totuudenmukainen, mutta se voi esimerkiksi puutteellisuutensa, esittämistapansa tai -muotonsa takia olla omiaan antamaan tiedon vastaanottajalle virheellisen käsityksen. Tiedon harhaanjohtavuutta arvioidaan siitä näkökulmasta, onko tieto omiaan johtamaan harhaan markkinoinnin kohteena olevia henkilöitä tai henkilöryhmää.
Perustelut
Asiakas on todennut oma-aloitteisesti tutustuneensa sijoituskohteen markkinointimateriaalin ja tehneensä niiden perusteella päätöksensä. Asiakkaalla oli ennen 12.4.2007 tekemäänsä sijoituspäätöstä ollut käytettävissään tuotteen markkinointiesite, sähköpostiviesteissä olleet tiedot ja tuotteesta suullisesti annetut tiedot. Selvittämättä jää, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskistä tai tuoton muodostumisperusteista vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.
Yllä todetun perusteella lautakunta toteaa, että asiakkaalla oli ennen merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida tuotteen ominaisuuksia. Lautakunnan arvion mukaan hänen on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Tuotteen arvonkehityksen osalta aineistossa ei ole luvattu mitään tiettyä tuottotasoa ja että historiatuoton osalta on nimenomaisesti tuotu esiin kyse olevan simuloidusta tuotosta. Lautakunta katsoo, ettei tuotteen markkinoinnissa asiakkaalle annetut tiedot ole olleet totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia eikä asiassa muutoinkaan ole menetelty käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.
Suositus
Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihteerinä toimi Sainio.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA