Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 2.11.2006 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 7.3.2007 ja 19.4.2007 päivätyt lausumat. Valituksessaan asiakas katsoo, että palveluntarjoajan omaisuudenhoidon markkinointi on ollut harhaanjohtavaa ja totuutta vastaamatonta, mistä syystä se tulisi velvoittaa korvaamaan sijoitetun pääoman vähenemisenä 31.500,01 euroa sekä omaisuudenhoitoon alun perin luovutetulle 100.000 euron pääomalle vuotuista 4 %:n korkoa sopimuksen allekirjoittamisesta korvauksen maksuun asti.
Asiakkaan mukaan hän sai tiedon palveluntarjoajan omaisuudenhoitomallista tämän toimittamasta markkinointimateriaalista, jossa yhtiö toi myös esiin erikoistuneensa hyödyntämään kvantitatiivisia sijoitusstrategioita, joiden etuna perinteisiin strategioihin nähden on korkeampi tuotto-odotus, vähäinen korrelaatio perinteisten sijoitusten kanssa sekä salkun tehokkaampi hajautus. Materiaalista asiakkaalle jäi käsitys, jonka mukaan omaisuuden hoito olisi aktiivista ja että se perustuisi kurssivaihteluun, mistä syystä jopa päivän sisäinen kaupankäynti olisi mahdollista. Kuitenkin esimerkiksi ajanjaksolla 1.1.2006-31.7.2006 asiakkaan omaisuudenhoidossa tehtiin yhteensä vain 32 toimenpidettä, mitä ei voitane asiakkaan mukaan millään kriteereillä pitää aktiivisena. Asiakkaan kohdalla myös esitetyt väitteet strategian ylisuurista tuotoista verrattuna perinteiseen osta ja pidä -strategiaan ovat osoittautuneet virheellisiksi, koska hän oli noin kuukausi ennen sopimuk-sen solmimista ostanut vastaavia osakkeita, joiden arvo on edelleen hankintahintaa korkeampi. Seurantajaksolle sattuneesta positiivisesta markkinakehityksestä huolimatta palveluntarjoajan omaisuudenhoito oli koko kyseisen jakson ajan ollut tappiollista, vaikka sen olisi tullut mahdollistaa markkinoinnissa korostettu tuottava omaisuudenhoito, joten myös mainostettu perinteistä sijoittamista pienempi riski on osoittautunut virheelliseksi.
Kertomansa mukaan asiakas on tietoinen täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluun liittyvistä riskeistä ja sijoitustoimintaan liittyvien tappioiden mahdollisesta syntymisestä ja niiden jäämisessä viime kädessä asiakkaan vastuulle. Asiakkaan mukaan hänen valituksensa ei kuitenkaan kohdistu yksittäisiin omaisuudenhoitajan toimiin, vaan siihen ettei omaisuutta ole hoidettu markkinoidulla tavalla, mistä on aiheutunut hänelle vahinkoa. Asiakkaan näkemyksen mukaan markkinoinnissa annetuille tiedoille on vakiintuneesti annettu hyvin vahva asema sopimuksen sisältöä arvioitaessa ja vapautuakseen markkinoinnissaan antamien tietojen ja palvelua koskevien kuvausten sitovuudesta elinkeinonharjoittajan olisi tullut ottaa sopimukseen nimenomainen ehto, jonka mukaan markkinoinnissa annetut tiedot eivät ole tulleet osaksi sopimusta.
Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen
Palveluntarjoaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 19.1.2007 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 28.3.2007 ja 11.5.2007 päivätyt lisävastineet. Vastauksessaan palveluntarjoaja on vaatinut asiakkaan vaatimusten hylkäämistä niin määrältään kuin perusteiltaankin.
Palveluntarjoajan mukaan asiakkaalle on ennen sopimuksen allekirjoittamista vuonna 2002 selostettu omaisuudenhoidon toimintamalli, tavoitteet ja menettelytavat. Samoin häneltä on varmistettu taloudellinen asema ja sijoituskokemus ym, jotta on voitu varmistua hänen vastuunkantokyvystä ja kokemuksesta. Tuotteen markkinoinnissa on luonnollisesti tuotu esiin positiivisia seikkoja: tavoitteita, pyrkimyksiä ja mahdollisuuksia, mutta myös se että tuotto voi vaihdella asiakkaittain ja että historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta. Mitään sitovia lupauksia tuotosta tms ei ole annettu.
Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan vastuun arviointi tulee tapauksessa perustaa osapuolten väliseen sopimukseen, eikä sopimussuhteen ulkopuoliseen perusteeseen. Sopimussuhteen ulkopuolisten olosuhteiden perusteella vastuu voisi syntyä vain erityisnormin perusteella, jollaisena voitaisiin pitää esimerkiksi arvopaperimarkkinalain arvopaperin markkinointia koskevia säännöksiä, mitkä eivät kuitenkaan käsiteltävään tapaukseen sovellu, koska kyse ei ole arvopaperin myynnin edistämisestä tai muusta markkinoinnista, vaan omaisuudenhoidosta. Omaisuudenhoidon väitetyn passiivisuuden osalta palveluntarjoaja korosti myös, että salkunhoitajan näkemyksen mukaan epäsuotuisassa markkinatilanteessa voi olla perusteltua pidättäytyä kaupankäynnistä, varsinkin kun tässä tapauksessa palkkio on perustunut kaupankäyntikomissioon. Väite passiivisuudesta on palveluntarjoajan mielestä sikälikin perusteeton, koska esimerkiksi vuoden 2004 aikana salkussa tehtiin 101 toimeksiantoa ja ajalla 1.1.2006 – 31.7.2007 yhteensä 32 toimenpidettä.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus oli antanut tapahtumahetkellä edellä mainittuja lakeja täydentäneen ohjeen nro 201.7 asiakkaiden suojaa ja sijoittajien luottamusta edistävistä menettelytavoista sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa oli syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Kyseiset ohjeet on sittemmin osittain joko kumottu tai niiden asiasisältö siirretty standardeihin 2.1 - 2.3. Määritellyt toimintatavat muodostavat osaltaan perustan palveluntarjoajan vastuun arvioinnille.
Lautakunta toteaa, että yleistä markkinointia koskevaa sääntelyä on kauppalaissa (27.3.1987/355), kuluttajansuojalaissa (20.1.1978/38), sekä laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (22.12.1978/1061). Tapaukseen soveltuvissa erityissäännöksissä arvopaperimarkkinalain 4:1 §:ssä, samoin kuin luottolaitoslain (30.12.1993/1607) 10 luvussa, todetaan kuitenkin myös yleisiä markkinointisäännöksiä vastaavasti, ettei markkinoinnissa tai arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä, mistä syystä edellä mainitut yleissäännökset ja niistä ilmenevät periaatteet tulevat soveltuvin osin noudatettavaksi myös sijoituspalvelutoiminnassa. Sijoituspalveluyritysten markkinointia koskeva arvopaperimarkkinalain 2:1 §:n nimenomainen markkinointilauseke tulee puolestaan sovellettavaksi vain silloin, kun sijoituspalveluyritykset markkinoivat lain määritelmän täyttäviä arvopape-reita.
Sopimuksen tekemistä edeltävässä markkinoinnissa annetut konkreetit ja asiakkaan päätöksentekoon oletettavasti vaikuttavat seikat tulevat vakiintuneiden sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimuksen osaksi tai vaikuttavat sopimuksen tulkintaan, jollei niitä ole oikaistu ennen sopimuksen tekemistä. Tässä tapauksessa asiakas ei kuitenkaan ole pystynyt osoittamaan, että omaisuudenhoitaja olisi toiminut vastoin sopimuksen osaksi tulleita, markkinoinnissa annettuja tietoja.
Lautakunnan näkemyksen mukaan osapuolten välillä on tehty kirjallinen omaisuudenhoitosopimus, jossa ja jonka liitteissä on asianmukaisesti kuvattu tarjottava palvelu. Palvelua on pidettävä korkeariskisenä, koska sopimuksen mukaan viime kädessä jokainen osto- ja myyntipäätös voi perustua salkunhoitajan subjektiiviseen näkemykseen kyseisen osakkeen mahdollisista tulevista arvonmuutoksista ja koska asiakas vastaa yksin myös tehdystä tai tekemättä jätetystä toimenpiteestä. Sopimuksen mukaan salkunhoitaja voi toteuttaa näkemystään myös päivän sisäisin kaupoin, mikä lisää tuotteen riskipitoisuutta. Tuotteen erityisluonteesta johtuen sopimuksessa ei ole, eikä siinä olisi voitukaan, määritellä mitään etukäteen määriteltyä tuottoa, vähimmäislukumäärää toimeksiannoille tai muuta ehdottoman sitovaa tapaa hoitaa varallisuutta. Vaikka tuotteen mainonnassa on esitetty sen puitteissa aikaisemmin saavutettua omaisuuden kehitystä, on samassa yhteydessä myös tuotu esiin, ettei mennyt ole tae tulevasta. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakas ei ole kyennyt esittämään seikkoja, joiden perusteella palveluntarjoajan markkinointia olisi pidettävä säännösten vastaisena tai harhaanjohtavana tai että se olisi muutoin toiminut omaisuudenhoitosopimuksen vastaisesti.
Edellä mainituin perustein Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi, Tomperi ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Sainio.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA