Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Yksityispankin asiakkaana oleva testamenttirahasto oli 13.1.2003 solminut pankin kanssa yhteisö­asiakkaan konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen. Rahastolle on 22.3.2005 laadittu sijoitussuunnitelma. Rahaston edustajat osallistuivat 23.2.2006 asiakastilaisuuteen, jossa CDO-lainaa esiteltiin PowerPoint-kalvosarjaa hyväksi käyttäen. He saivat myös tuotteen markkinointiesitteen. Pankin sijoituspäällikkö oli suositellut tuotteeseen sijoittamista. Rahasto antoi 13.3.2006 toimeksiannon merkitä joukkolainatuotteen keskimmäistä riskitasoa 350.000 eurolla. Asiakkaan edustajat saivat lainaehdot merkinnän jälkeen.

Vuonna 2009 laina menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Sijoituksesta oli laina-aikana kertynyt tuottoja 75.255 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

Testamenttirahasto katsoi mm., ettei tuotetta tarjottaessa ollut riittävästi otettu huomioon rahaston sijoitustavoitteita. Vastauksessaan pankki toteaa mm., että testamenttirahaston varat pankissa oli alun perin hajautettu noin 50 % kotimaisiin osakkeisiin ja 50 % talletuksiin, obligaatioihin ja joukkolainoihin. Pankin käsitys on ollut, että rahastolle on tärkeää pystyä maksamaan vuosittain avustuksia. Rahaston salkun omaisuuslajihajautus edustaa keskisuurta riskiä. Sijoitussuunnitelmaa laadittaessa 22.3.2005 rahaston omaisuuslajihajautus on ollut noin 41 % korkosijoituksissa ja 59 % osakesijoituksissa. Tuolloin pankille ei ole ilmaistu, että asiakas haluaisi pienentää riskiä. Myöhemmistäkään muistiinpanoista tällaista ei löydy.

Tuotetta esiteltiin hoitokunnan jäsenille pankin asiakastilaisuudessa 23.2.2006. Pankki on myös toimittanut lainan esitteen ja ehdot rahastolle. Pankki katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Testamenttirahasto vaatii pankkia korvaamaan sijoituksen menettämisestä aiheutuneen 350.000 euron tappion päätöspäivästä laskettavine laillisine viivästyskorkoineen. Rahasto katsoo pankin menetelleen kuluttajansuojalain, arvopaperimarkkinalain ja viranomaisohjeistuksen vastaisesti. Rahasto katsoo, että tuotteen markkinointi on ollut harhaanjohtavaa, tuotteen riskeistä annetut tiedot ovat olleet puutteellisia ja ettei tuote ole vastannut pankinkin tiedossa olleita rahaston sääntöjä ja tavoitetta jatkaa erääntynyttä sijoitusta pääomaturvatulla sijoituksella. Lisäksi pankki on laiminlyönyt riskin hajauttamisen periaatteet suosittelemalla vain yhteen tuotteeseen sijoittamista.

Taustaa

Vuonna 1994 perustetun testamenttirahaston sääntöjen mukaan sen varat on sijoitettava niin, että niiden säilymisestä on riittävä varmuus ja että niille saadaan kohtuullinen tuotto. Neljä viidesosaa testamenttirahaston vuotuisesta tuotosta jaetaan avustuksina, ja loput rahastoidaan. Rahaston hallintoa hoitaa kolmijäseninen hoitokunta. Yksi jäsenistä on seurakuntayhtymän hallintojohtaja, koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri. Toinen on toimittajataustainen toimitusjohtaja, kolmas nykyisin tuomioistuinlaitoksen palveluksessa oleva lakimies. Hoitokunnan jäsenillä ei ole työnsä puolesta tai muutenkaan sijoittamisen asiantuntemusta.

Rahaston perustamisen jälkeen pankin kanssa tehtiin konsultatiivinen varainhoitosopimus. Rahasto on määritelty ei-ammattimaiseksi sijoittajaksi. Sen sääntöjen määräys varojen sijoittamistavasta on ollut pankin tiedossa samoin kuin se, että hoitokunnan jäsenillä on kiireinen siviilityönsä eikä heillä ole sijoitusmarkkinoiden ja sijoitusalan asiantuntemusta. Käytännössä pankin sijoituspäällikkö on ottanut hoitokunnan jäseniin yhteyttä muutaman kerran vuodessa, ja tapaamisissa on käyty läpi sijoitusten tilanne ja esitetty ehdotukset sijoituskohteista.

Asiakastilaisuus 23.2.2006

Asiakastilaisuudessa oli läsnä kaksi hoitokunnan jäsentä. Tilaisuuden sanoma painottui joukkolaina­tuotteen tavallista joukkolainaa selvästi parempaan tuotto-odotuk­seen. Esittelymateriaalina käytetty monisivuinen kalvosarja käytiin melko nopeatahtisesti läpi, ja siinä oleva maininta pääoman menettämisestä on mielletty lähes jokaisen sijoitustuotteen esittelyn yhteydessä asiaan kuuluvaksi varoitteluksi. Riskien osalta tilaisuudessa korostettiin, että muutaman yrityksen jo sinänsä harvinainen luottovastuutapahtuma ei aiheuta pääoman menettämistä. Hoitokunnan jäsenen erikseen kysyttyä riskin realisoitumisesta vastauksena oli ollut, että Investment Grade –luottoluokiteltujen yritysten konkurssit ovat erittäin harvinaisia. Joukkolainan riskiä verrattiin perinteiseen joukkolainaan ja yrityslainan luottoriskiin. Sama ilmenee kalvosarjasta, jossa useassa kohdin luodaan kuvaa tuotto-riski­suhteeltaan turvallisesta sijoituksesta.

Useimmille ei-ammatti­maisille sijoittajille CDO-lyhenne ei riitä kertomaan minkälaisesta tuotteesta on kyse, eikä tuotteen rakenteita tilaisuudessa selvitetty. Luottovastuutapahtumia esittelevät kalvot eivät kertoneet riittävästi tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Tuotteen todellinen luonne ei paljastunut hoitokunnan jäsenille asiakastilaisuudessa eikä myöhemminkään, vaan annettujen tietojen perusteella heille syntyi harhaanjohtava käsitys turvallisesta, perinteisestä joukkolainasta. Sijoitusta ei olisi tehty, jos tilaisuudessa olisi kerrottu tuotteen olevan monimutkainen synteettinen johdannaistuote, johon sijoittaminen merkitsee luottoriskisuojauksen myymistä pankille.

Hoitokunnan jäsenet ovat laatineet tilaisuudesta erillisen muistion, joka on toimitettu Arvopaperilautakunnalle.

Joukkolainaan sijoittaminen

Rahasto toteaa, että asiakastilaisuuden lisäksi sijoituspäätöksen perustana oli 10.3.2006 pidetyssä sijoitustapaamisessa tehty aktiivinen markkinointi. Noin 350.000 euron pääomaturvattu korkosijoitus oli erääntynyt, ja tapaamisessa käsiteltiin vapautuneiden varojen sijoittamista. Osakkeiden painoarvo oli edeltävän vuoden aikana noussut 76 %:iin. Neuvottelun aikana rahaston sijoitusasioita pitkään hoitanut sijoituspäällikkö esitti CDO-tuotteeseen sijoittamista. Rahaston mukaan sijoituspäälliköltä tiedusteltiin ennen merkintää, onko sijoituksessa riskiä. Vastaus oli, että joukkolainat ovat käytännössä riskitön sijoitus. Rahasto katsoo, että pankin olisi pitänyt erityisesti kiinnittää hoitokunnan huomiota pääomaturvan puuttumiseen.

Hoitokunta oli mieltänyt tuotteen helppohoitoiseksi ja ymmärtänyt riskin suppeasti, vain liikkeeseenlaskijaan (pankki) liittyväksi. Hoitokunnan jäsenillä ei ollut sellaista yksityiskohtaista ammattilaistasoista tietoa, joka olisi ollut tarpeen monimutkaisiin CDO/CLN -tyyppisiin sijoitustuotteisiin sijoitettaessa. Ei-ammattimainen asiakas joutuu luottamaan siihen, että palveluntarjoajan suositukset ja tarjonta sovitetaan tiedossa oleviin asiakkaan tarpeisiin. Tuotteen nimi on viitannut perinteiseen ja turvalliseen sijoitusmuotoon, joukkovelkakirjalainaan. CDO-lainan todellinen tilanne paljastui vasta vuonna 2008, kun luottovastuutapahtumia alkoi kertyä ja tuotteen markkina-arvo oli pudonnut alle puoleen nimellisarvosta.

Tietojen antamiseen liittyvät puutteet kootusti

Lainaehtoja ei käyty läpi ennen merkintää vaan ne annettiin hoitokunnan jäsenille vasta merkinnän jälkeen. Tämä ei voi täyttää tiedonantovelvollisuutta. Selvää on, että ehdot olisi otettu vastaan jos niitä olisi tarjottu. Toisaalta ehtojen toimittaminen jälkikäteen viittaa siihen, ettei myynti ollut pankinkaan mielestä sujunut alun perin asianmukaisesti.

Lisäksi testamenttirahasto katsoo, että yksityiskohtaisissa lainaehdoissa joukkolainatuotetta on kuvattu harhaanjohtavasti. Lainaehtojen sopimusosasta ei ilmene, että kyseessä on CDO-tyyppinen joukkolaina; se on mainittu vasta myöhempänä osassa ”muita tietoja”. Sopimuksen alkuelementtejä hallitsee informaatio, josta tuotteen todelliset ominaisuudet eivät paljastu. Sijoittajan huomio on toisaalta johdettu pois päätuotteesta ja toisaalta aiheutettu sekoitettavuus toiseen sijoitustuotteeseen eli perinteiseen joukkovelkakirjalainaan.

Rahasto pitää tuotteen markkinointia harhaanjohtavana. Joukkolainaa tarjottaessa ei ole kerrottu tuotteen olennaisista ominaisuuksista eikä siihen liittyvistä erityisistä riskeistä. Pankki ei ollut informoinut hoitokuntaa siitä, että vaikka tuotteen nimi viittaa joukkolainaan, kyseessä on monimutkainen synteettinen luottojohdannainen, jossa on suuri mahdollisuus menettää sijoitettu pääoma. Rahasto on vasta kesällä 2009 muista lähteistä saanut selvitystä CDO-raken­teiden monimutkaisuudesta, erilaisista toteutustavoista ym. Sijoituspalvelun tarjoajan vastuu korostuu erityisesti monimutkaisissa strukturoi­duissa lainoissa ja arvopaperistetuissa johdannaisissa. Rahasto katsoo, ettei sille ole annettu riittävää tietoa sijoituskohteesta ja sen riskeistä.

Hoitokunnan jäsenet ovat tienneet olevansa velvollisia huolellisesti perehtymään saamiinsa tietoihin ja ovat hoitaneet huolellisuusvelvoitteensa parhaan kykynsä mukaan mm. kysymällä riskien realisoitumisesta asiakastilaisuudessa. Kuitenkaan kenelläkään hoitokunnan jäsenistä ei ollut joukkolainan todellisesta rakenteesta merkintähetkellä mitään käsitystä, koska esittelymateriaali ja muut annetut tiedot olivat puutteellisia ja lainan ehdot toimitettiin vasta jälkikäteen. Tuotteen riski miellettiin liikkeeseenlaskijaan liittyväksi ja mm. viitesalkun käsite jäi vieraaksi.

Tuotteen suosittamiseen liittyvät puutteet kootusti

Pankin tiedossa on ollut, ettei hoitokunnan jäsenillä ole sijoitusalan asiantuntemusta. Hoitokunta on luottanut siihen, että maksullisen konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukainen sijoitusvaihtoehtojen tarjonta lähtee asiakkaan tarpeista. Alkuun näin oli ollutkin. Osakesijoitukset oli tehty hyvää osinkotuottoa tarjoaviin arvo-osakkeisiin ja korkosijoitukset pääasiassa valtion obligaatioihin. Rahasto katsoo, että pitkäaikainen sijoittaminen vakavaraisten suomalaisten yhtiöiden osakkeisiin on vähäriskisempää kuin monimutkaisiin johdannaistuotteisiin sijoittaminen.

Salkun osakepaino oli v. 2005–2006 kasvanut voimakkaan kurssinousun myötä. Joukkolainaan sijoitetut varat olivat aiemmin olleet sijoitettuna pääomaturvatusti indeksilainaan, ja rahaston tavoitteena v. 2006 oli salkun kokonaisriskin pienentäminen uudella pääomaturvatulla korkosijoituksella. Pankki tiesi tämän. Pankilla on konsultatiivisen varainhoitosopimuksen solmimisesta lähtien ollut tiedossaan rahaston tarpeet ja se, että varat on sääntöjen mukaan sijoitettava niin, että niiden säilymisestä on riittävä varmuus. Rahaston säännöistä ei voi poiketa, eikä hoitokunta ole missään vaiheessa tällaista esittänytkään. Viranomaisohjeistuksenkin mukaan säästö- ja sijoitustuotteiden myynti olisi tullut sovittaa asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin.

Joukkolainatuotetta myytäessä varallisuudenhoitosopimuksen ja rahaston sääntöjen muodostamat raamit ja rahaston tavoitteet on jätetty huomiotta samoin kuin se, ettei hoitokunnan jäsenillä ole sijoitusasiantuntemusta. Rahaston mielestä tässä tuotteessa on keskeiset ominaisuudet piilotettu joukkolainan nimen alle. Hoitokunta ei ole missään vaiheessa hyväksynyt johdannaistuotteisiin liittyvää riskiä. Sisällöllisesti puutteellinen sijoitusneuvo on johtanut vahinkoon. Rahasto ihmettelee sitä, että monimutkaista joukkolainaa suositteli sama sijoituspäällikkö, joka vuotta aiemmin oli laatinut rahastolle pääoman säilymisvaatimuksen sisältävän sijoitussuunnitelman. Pankin oma etu on voinut vaikuttaa tuotteen suosittamiseen, tai kyse voi olla siitä, ettei pääoman menettämisen riskiä ole mielletty pankissakaan oikein, jolloin siihen ei ole osattu kiinnittää asiakkaan huomiota.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää testamenttirahaston korvausvaatimuksen. Asiakkaan tappiota joka tapauksessa pienentävät lainasta saadut indeksihyvitykset.

Asiakastilaisuus 23.2.2006

Asiakastilaisuudessa CDO-tuotetta oli esitelty yksityiskohtaisesti ja kerrottu sen toimintaperiaatteesta, rakenteesta ja mm. siitä, mikä merkitys mahdollisilla luottovastuutapahtumilla on lainan pääomaan ja kuinka monta luottovastuutapahtumaa pääoma tietyillä palautusasteilla kestää alentumatta. Pääsanomana ei ollut joukkolainan tuotto. Esittelymateriaalissa mainitaan selvästi, että pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää kokonaan.

Osallistujat saivat mukaansa tilaisuudessa käytetyn kalvosarjan ja tuotteen markkinointiesitteen. Heillä oli myös mahdollisuus esittää tarkentavia kysymyksiä, kuten tilaisuudessa mukana ollut hoitokunnan jäsen tekikin.

Esittelymateriaalissa niin tuotteeseen sijoittamiseen liittyvä riski kuin tuon riskin aiheuttavat tekijätkin on kerrottu niitä vähättelemättä tai sijoittajaa harhaan johtamatta. Uudentyyppisen tuotteen tuottoa ja riskiä on esittelymateriaalissa verrattu perinteisiin joukkolainoihin, jotta sijoittaja voisi saada käsityksen uudentyyppisen tuotteen luottoriskin tasosta tuotteen eri riskitasoilla. Tämä riskiarvio on perustunut ulkopuolisen luottoluokittajan malliin vastaavia tuotteita arvioitaessa.

Joukkolainaan sijoittaminen

Pankki on kuullut sijoituspäällikköä tapahtumien selvittämiseksi ja on toimittanut tästä laaditun muistion Arvopaperilautakunnalle. Pankki pitää epäuskottavana, että hoitokunnan jäsenet asiakastilaisuuden jälkeen olisivat ylipäänsä vielä ennen päätöksentekoa kysyneet, onko kyseessä riskitön sijoitus. Jos tällaista olisi tuotteen hyvin tuntevalta sijoituspäälliköltä kysytty, hän ei olisi vastannut kuten rahasto on esittänyt.

Sinänsä pankissa ei yleisesti osattu pitää alkuvuonna 2006 emittoitavia lainoja riskitasoltaan korkeina ottaen huomioon, että maailmantalous oli tuolloin hyvässä vireessä. Siten tuotteita voitiin perustellusti esitellä hyvää korkotuottoa tavoitteleville sijoittajille. Tuotteen arvon menettäminen johtui finanssikriisin aiheuttamasta luottovastuutapahtumien äärimmäisen poikkeuksellisesta kasaantumisesta. Liikkeeseenlaskuhetkellä joukkolainojen pääomariskin toteutumistodennäköisyyttä pidettiin alhaisena. Tästä ei kuitenkaan ole perustellusti voinut päätellä, ettei riski koskaan voisi toteutua.

Lainaehdot, CDO-lyhenne

Pankki on oma-aloitteisesti toimittanut lainaehdot asiakkaan edustajille merkinnän jälkeen. Hoitokunnan edustajat eivät olleet ennen merkintää pyytäneet lainaehtoja käyttöönsä. Pankki on täyttänyt lain mukaiset velvoitteensa tältä osin pitämällä lainaehdot sisältävän esitteen saatavilla ja viittaamalla siihen tuotteen markkinointimateriaalina olevassa markkinointiesitteessä. Pankki on lähettänyt lainaehdot merkinnän jälkeen ilman, että siihen olisi ollut velvollisuutta. Asiakkaan edustajat eivät tuolloin ilmaisseet pitävänsä tuotteen ehtoja erilaisina kuin he aiemmin olivat käsittäneet.

Asiakkaan esittämiä lainaehtojen yleiseen rakenteeseen ja sisältöön liittyviä kommentteja pankki pitää epärelevantteina, koska asiakkaan voidaan edellyttää tutustuvan vähintään nelisivuisen markkinointiesitteen sisältöön näin merkittävän sijoituspäätöksen yhteydessä. Se, että kyseessä on CDO-tyyppinen joukkolaina, mainitaan PowerPoint-kalvosarjan sivulla kaksi. Harhaanjohtavaa ei voi olla se, että joukkolainan kerrotaan olevan CDO-tyyppinen. Pelkän CDO-lyhenteen mainitseminen ei tietenkään olisi riittävä kuvaus joukkolainan ominaisuuksista, mutta rahaston edustajille on yllä todetuin tavoin esittelytilaisuudessa annettu joukkolainasta kattavat tiedot ymmärrettävässä muodossa.

Tiedonantovelvollisuuden täyttäminen, yhteenvetoa

Rahaston mukaan tuotteen rakenne jäi epäselväksi eikä pankki olisi antanut riittävää tietoa tuotteen luonteesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Pankki katsoo, että asiakkaan edustajien saamassa aineistossa ja tuotteen esittelyssä kyseistä joukkolainaa, siihen liittyviä riskejä ja muita ominaisuuksia on kuvattu selkeästi ja havainnollisesti. Tuotteen rakenne ja mm. riskin liittyminen viiteyhtiöiden luottovastuutapahtumiin eivät ole voineet jäädä epäselväksi. Sekä tuotteen olennaiset ominaisuudet että erityiset riskit on tuotu esiin.

Asiakas on pitänyt sijoituspäätöksensä kannalta keskeisenä sitä, että heille oli tullut käsitys perinteisestä joukkolainasta, vaikka kyseessä heidän mukaansa olikin synteettisiä rakenteita sisältävä täysin eri tuote. Pankki pitää olennaisena sitä, että uudentyyppisen joukkolainan ominaisuudet oli selvitetty asiakkaan edustajille tarkoin. Väite siitä, että pankki olennaiset tiedot antamalla olisi pyrkinyt luo­maan kuvan jostain muusta sijoitustuotteesta tai muutoin erehdyttämään asiakasta, on kohtuuton.

Rahaston edustajilla oli esittelytilaisuuden jälkeen noin kolme viikkoa aikaa tutustua saamaansa kirjalliseen materiaaliin ennen merkintätoimeksiannon antamista, ja he ovat kertoneet keskustelleensa keskenään sijoituksen tekemisestä. Heillä on ollut velvollisuus tutustua saamaansa ja tarjolla olevaan markkinointiaineistoon. Ammatti- ja koulutustaustastaan johtuen kaikki hoitokunnan jäsenet ovat olleet keskimääräistä kyvykkäämpiä käsittämään taloudellisia lainalaisuuksia kuten tuotto-odotuksen ja riskin suhdetta. Pankin sijoituspäälliköllä ei tuotteen merkintäajankohtana ollut syytä epäillä, etteivätkö rahaston edustajat olisi tutustuneet saamaansa aineistoon tai että heillä muutoin ei sijoitushetkellä olisi ollut riittäviä tietoja tuotteesta.

Rahaston edustajien kirjelmässä pääoman menettämisen mahdollisuudesta kertomista on pidetty ”asiaankuuluvana varoitteluna”. Pankin sijoitustuotteiden markkinoinnissa käytettävien ilmausten tarkoituksena on antaa sijoitustuotteesta, tässä tapauksessa tuotteeseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä, olennaiset ja riittävät tiedot. Asiakkaan kirjelmän toteamus jo itsessään osoittaa pääoman menettämisen riskin olleen asiakkaan tiedossa ennen sijoituspäätöksen tekemistä, vaikka riskeistä kertominen onkin tuolloin tuntunut turhalta varoittelulta. Asiakkaalle on ollut selvää, että joukkolainatuote ei ole ollut pääomaturvattu.

Oikeat tiedot saatuaan taloudellisia asioita keskimääräistä paremmin ymmärtävät hoitokunnan edustajat eivät voi vaatia pankilta vahingonkorvausta esimerkiksi sillä perusteella, että heillä ei ollut sijoitusasioiden asiantuntemusta tai että vieraat käsitteet jäivät havainnoimatta. Pankki pitää ylipäänsä epäuskottavana väitettä siitä, että kaikki kolme hoitokunnan jäsentä olisivat saamaansa aineistoon perehdyttyään käsittäneet sijoitustuotteen ominaisuudet väärin.

Pankki katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa.

Tuotteen tarjoaminen asiakkaalle

Pankin edustajat ovat koko varallisuudenhoitosopimuksen voimassaoloajan esitelleet asiakkaan edustajille rahastolle sopiviksi arvioimiaan sijoitusvaihtoehtoja sopimuksessa ja sijoitussuunnitelmassa sovittujen periaatteiden mukaisesti. Tuotteiden tarjoaminen asiakkaalle on ollut sopimuksen ydin, eikä uudentyyppisen joukkolainan tai muidenkaan sijoitustuotteiden tarjoamista siten voi pitää sopimusrikkomuksena.

Pankin vastuulla on ollut selonottovelvollisuuden täyttäminen ja riittävien ja oikeiden tietojen antaminen tarjotuista tuotteista, minkä pankki katsoo täyttäneensä. Aineistoon tutustuminen on ollut asiakkaan vastuulla. Pankin velvollisuutena ei ole ollut sen varmistaminen, että varat olisi sijoitettu uuteen pääomaturvattuun korkosijoitukseen. Asiakkaalla itsellään on vastuu omien sääntöjensä noudattamisesta. Heidän on tullut arvioida eri sijoitustuotteiden sopivuutta sääntöjensä kannalta.

Valittajan edustajat eivät missään vaiheessa toivoneet pankilta vain pääomaturvattujen tuotteiden esittelemistä. Huomattava osa asiakkaan varallisuudesta on koko ajan ollut sidottuna osakkeisiin, joiden arvonalenemisen riski on tunnetusti huomattava. CDO-lainojen riskin toteutumistodennäköisyyttä pidettiin liikkeeseenlaskuhetkellä matalana, ja lainoja pidettiin siten perustellusti matalan riskin tuotteina. Riskin mataluus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei riski voisi toteutua, mikä asiakkaan edustajienkin on pitänyt tietää.

Pankki pitää perusteettomina väitteitä siitä, että joukkolainat eivät olisi vastanneet asiakkaan riskin­ottohalukkuutta tai ettei niitä olisi saanut valittajalle esitellä. Pankki katsoo, että sijoitustuotteen esittely asiakkaalle ei voi johtaa korvausvelvollisuuteen, vaan pääomariskistä tietoisena tehdyn sijoituspäätöksen seurauksista vastaa asiakas itse.

Asiakkaan väite pankin oman edun edistämisestä tuotteen liikkeeseenlaskussa on epäasiallinen. Kyseisten joukkolainojen liikkeeseen laskun yhteydessä pankki toteutti pankkien välisillä luottoriskimarkkinoilla transaktioita, joilla sadan viiteyhtiön muodostaman salkun luottoriski välitettiin lainaehdoissa ja markkinointiesitteessä mainitulla tavalla sijoittajille. Vastineena viitesalkun luottoriskin kantamisesta pankki välitti myös tuoton sijoittajille. Tämä tuotto vastasi lisätuottona maksettavaa indeksihyvitystä. Kun viitesalkussa tapahtui lainan rakenteen mukaisesti riittävä määrä luottovastuutapahtumia, ne vähensivät lainaehdoissa määritellyllä tavalla joukkolainan eräpäivänä takaisinmaksettavaa pääomaa ja indeksihyvitystä.

Pankki oli velvoitettu maksamaan kustakin luottovastuutapahtumasta luottoriskin myyneille tahoille korvauksen. Joukkolainatuotetta merkinneiden sijoittajien varat eivät siten jääneet pankille. Tällä rakenteella sijoittajille on pyritty tarjoamaan perinteistä yrityslainaa parempi tuotto.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 27.9.1994 vahvistetut testamenttirahaston säännöt. Niiden 3 §:n mukaan rahaston varat on sijoitettava niin, että niiden säilymisestä on riittävä varmuus ja että niille saadaan kohtuullinen tuotto. 4 §:ssä on määräyksiä rahaston vuotuisen tuoton käyttämisestä avustuksiin. 6 §:n mukaan rahastolla on kolmijäseninen hoitokunta, joka vastaa sääntöjen 3 ja 4 §:ssä määritellyistä tehtävistä.

- yhteisöasiakkaan konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 13.1.2003, jonka sisältönä on sijoituskonsultointi rahaston tarpeen mukaan, omaisuusraportin toimittaminen neljännesvuosittain ja hoitokunnan antamien toimeksiantojen toteuttaminen.

- sijoitussuunnitelma 22.3.2005, jossa todetaan taustatietoina mm., että testamenttirahaston varoja hallinnoidaan erillään seurakuntayhtymän muusta varallisuudesta. Rahaston sijoitusvarallisuuden arvo 16.9.2003 päivätyn omaisuusraportin mukaan oli 933.642,14 euroa jaolla 59 % osakesijoitukset, 36 % pitkät korkosijoitukset ja
5 % lyhyet korkosijoitukset. Osakesijoitukset on tehty nk. arvo-osakkeisiin sillä edellytyksellä, että niistä saadaan hyvä osinkotuotto vuosittain. Korkosijoitukset on tehty pääasiassa Suomen valtion viitelainoihin. Rahaston muuna omaisuutena mainitaan neljä sijoitusasuntoa, joista saatava vuokratulo käytetään testamentin mukaisesti.

Sijoittamisen tavoitteet ja sijoitusstrategia on määritelty sisällyttämällä sijoitussuunnitelmaan rahaston sääntöjen 3 ja 4 §:ää vastaavat testamentin kohdat.

Sijoitusvarallisuuden jakauman tarkistuksen ja strategian toteuttamisen osalta on todettu, että testamenttirahaston hoitokunta oli saanut asiakasvastuulliseltaan suosituksia, joiden perusteella hoitokunta itse oli tehnyt sijoituspäätökset. Hoitokunta oli tyytyväinen nykyiseen sijoitusstrategiaansa. Sijoitukset tuottivat rahastolle vuosittain kassavirtaa. Matalariskisten korkosijoitusten osuus sijoituksista on noin 41 %. Rahasto hyväksyy myös osakeriskin, ja 59 % varoista on sijoitettu ns. arvo-osak­keisiin.

Sijoitussuunnitelmassa on vielä viitattu 13.1.2003 solmittuun varallisuudenhoitosopimukseen ja todettu, että toimeksiannot toteutetaan vain sijoittajan antamasta toimeksiannosta. Pankki ei vastaa sijoituksiin liittyvistä taloudellisista ja muista riskeistä eikä mahdollisista veroseuraamuksista. Vastuu näiltä osin kuuluu testamenttirahaston hoitokunnalle.

- joukkolainatuotteen esittelymateriaalina käytetty PowerPoint-kalvosarja (22.2.2006) ja painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Tämän materiaalin sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- 14.3.2006 päivätty myyntivahvistus, josta ilmenee 350.000 euron sijoittaminen joukkolainatuotteen keskimmäiseen riskitasoon.

- joukkolainojen 10.1.2006 päivätty ohjelmaesite (52 s.), lainakohtaiset ehdot (23 s.) ja 14.3.2006 päivätyt lisätiedot, joihin sisältyy mm. tiedot lainan lisätuoton ja suojaustasojen lopullisista suuruuksista sekä lainan lopullisesta viitekorista luottoluokitustietoineen.

- 10.6.2009 päivätty pankin neuvottelumuistio. Muistiossa on todettu mm., että rahaston asiakasvastuullisena toiminut sijoituspäällikkö oli kutsunut hoitokunnan jäsenet CDO-lainan esittelytilaisuuteen, joka pidettiin 23.2.2006 klo 9-11. Paikalla oli kaksi hoitokunnan jäsentä, ja esittelymateriaali toimitettiin kirjeitse myös kolmannelle jäsenelle. Tilaisuuden tarkoituksena oli antaa lainan sisällöstä, riskeistä ja tuottomahdollisuuksista paras mahdollinen informaatio. Tuotteen esitteli pankin senior-tason asiantuntija, ja osallistujille jaettiin lainan esittely- ja markkinointimateriaali. Asiantuntija keskittyi erityisesti luottovastuutapahtuman käsitteeseen ja siihen, kuinka monta luottovastuutapahtumaa tuote kestää ilman pääomatappiota. Pääoman menettämisen riski on todettu esityksessä ja tuotteen materiaaleissa.

Muistion mukaan hoitokunta on konsultatiivisen varainhoidon periaatteiden mukaisesti tehnyt sijoituspäätöksen itse. Toimeksianto on annettu 13.3.2006 pohjanaan asiakastilaisuudessa 23.2.2006 saadut tiedot ja tuolloin jaettu kirjallinen informaatio. Pankin käsityksen mukaan joukkolainaan liittyvät riskit oli käyty huolellisesti läpi.

Rahaston sijoitusvarallisuuden omaisuuslajiallokaatio on ollut riskipitoinen. Osakesijoitusten paino 2/2006 oli 76 % ja korkosijoitusten paino 24 % sijoitusvarallisuudesta. Hoitokunta ei ole viestittänyt pankille osakepainon ja tuoton heilahtelun pienentämisestä. Pankin sijoituspäällikön näkemyksen ja keskusteluissa saadun käsityksen mukaan hoitokunnan jäsenenä oleva seurakuntayhtymän hallintopäällikkö oli todennut, että testamenttirahasto voi ottaa sijoitustoiminnassaan enemmän riskiä kuin seurakuntayhtymä omassa sijoitus- ja kassanhallintatoiminnassaan.

- asiakastilaisuuteen 23.2.2006 osallistuneiden hoitokunnan jäsenten 30.7.2009 laatima muistio. Sen mukaan tuotetta esitellyt pankin asiantuntija oli riskien osalta kertonut, että taustalla on sata merkittävää yritystä, kärjessä varsin korkean luottoluokituksen omaavia yrityksiä. Tilaisuuden aikana hoitokunnan jäsen oli kysynyt mahdollisuudesta, jossa riski voisi realisoitua mahdollisimman totaalisesti. Saadussa vastauksessa korostui se, että korkean Investment Grade –luottoluokituksen omaavien yritysten konkurssit (”luottovastuutapahtuma”) ovat erittäin harvinaisia.

Esillä oli myös se, kuinka monen viiteyrityksen konkurssin joukkolaina ”kestäisi” menettämättä kokonaan arvoaan. Rahaston edustajille jäi se kuva, että muutaman yrityksen jo sinänsä epätodennäköinen luottovastuutapahtuma ei tätä aiheuttaisi. Tuotteen ei-lineaarisuudesta ja palautusastetaulukon informaatiosta ei keskusteltu. Riskeistä informaatiossa korostui korkoriskin mahdollinen toteutuminen yleisen korkotason noustessa ja jälkimarkkinakaupan yhteydessä.

Pitkäaikainen varainhoitosopimus oli perustunut hyvään yhteistyöhön ja luottamukseen rahaston ja pankin välillä. Rahaston toimintaa ovat koko ajan ohjanneet sen säännöt. Tähän luottamukseen perustuen hoitokunta oli keskustelujen jälkeen tehnyt päätöksensä.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Yksityispankin asiakkaana oleva testamenttirahasto oli keväällä 2006 sijoittanut uudentyyppisen joukkolainatuotteen keskimmäiseen riskitasoon 350.000 euroa. Sijoitus menetti vuonna 2009 täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Rahasto on vaatinut pankilta korvausta.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Rahasto on pitänyt joukkolainatuotteen markkinointia harhaanjohtavana ja katsonut, ettei pankki ollut antanut riittävästi tietoa uudentyyppisen tuotteen rakenteesta, siihen liittyvistä riskeistä ja muista ominaisuuksista. Lisäksi rahasto katsoo, ettei tuote ole vastannut rahaston sääntöjä ja riskinottohalukkuutta, jolloin tuotteen suosittaminen rahastolle on ollut epäasianmukaista. Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Riidanalaisen joukkolainan merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain 2 luvun 2 ja 3 §:n perusteella pankilla on ollut velvollisuus julkistaa joukkolainaa koskeva esite ja pitää se sijoittajien saatavilla. 2 luvun 4c §:n mukaan tuotteen markkinointiaineistossa on tullut viitata esitteeseen ja mainita paikka, jossa esite on saatavilla.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Testamenttirahasto on tapauksessa vedonnut myös kuluttajansuojalakiin, jota sovelletaan kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisissä riidoissa. Kuluttaja on laissa määritelty luonnolliseksi henkilöksi, jollainen testamenttirahasto ei ole. Siksi Arvopaperilautakunta katsoo, ettei kuluttajansuojalaki sovellu tähän tapaukseen. Lautakunta toteaa toisaalta, että arvopaperimarkkinalaki täydentävine normituksineen sisältää kattavat säännökset arvopapereiden markkinoinnin sisällöstä ja arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista. Arvopaperimarkkinalainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttäminen merkitsee käytännössä pitkälti myös kuluttajansuojalainsäädäntöön sisältyvien velvoitteiden täyttämistä.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa tuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto, lainaehdot

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Testamenttirahasto on vedonnut siihen, ettei se saanut täydellisiä lainaehtoja ennen merkintää. Lautakunta toteaa, ettei laki ole velvoittanut pankkia antamaan lainaehtoja sijoittajalle ennen merkintää, vaan lainaehdot sisältävän esitteen on tullut olla sijoittajien saatavilla, ja markkinointiaineistossa on tullut viitata esitteeseen. Joukkolainatuotteen markkinointiesitteessä on asianmukainen viittaus täydelliset lainaehdot sisältävään esitteeseen. Lautakunta katsoo, että lainaehtojen saatavilla pitämisen tai toimittamisen osalta pankin menettelyssä ei ole laiminlyöntiä.

Rahasto on myös pitänyt lainaehtoja harhaanjohtavina. Esitetyn selvityksen mukaan hoitokunta on kuitenkin saanut lainakohtaiset ehdot ja tutustunut niihin vasta lainan merkinnän jälkeen. Lainaehtojen sisältö ei siten ole voinut vaikuttaa hoitokunnan päätöksentekoon.

Ennen 13.3.2006 tehtyä sijoituspäätöstä rahaston hoitokunnalla on ollut käytettävissään asiakastilaisuudessa 23.2.2006 suullisesti annetut tiedot, PowerPoint-kalvosarja ja tuotteen painettu markkinointiesite. Lisäksi hoitokunta on viitannut sijoitustapaamisessa 10.3.2006 käytyihin keskusteluihin. Lautakunta pitää markkinoinnin asianmukaisuuden ja tiedonantovelvollisuuden kannalta keskeisenä sitä, mitä ja miten hoitokunnan saamissa tiedoissa oli kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

PowerPoint-kalvosarja (22.2.2006) ja tuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut vastaavan kalvosarjan merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että kalvosarja antaa kuvan tuotteen rakenteesta, terminologiasta ja yleisistä toimintaperiaatteista sekä tuotto-odotuksesta, mutta kalvosarja itsessään ei ole antanut riittävää kuvaa tuotteeseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Kalvosarjasta ei kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarjan mukaisista tiedoista sijoittaja ei kuitenkaan ole perustellusti voinut saada sellaista käsitystä, että kyseinen sijoitustuote olisi ollut pääomaturvattu tai riskitön.

Lautakunta on aiemmissa samaa tuotetta koskevissa ratkaisuissaan arvioinut myös painetun markkinointiesitteen sisältöä ja katsonut, että esitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Suullisesti annetut tiedot

Kirjallisen aineiston lisäksi hoitokunnan jäsenet ovat saaneet tuotteesta suullisesti tietoja 23.2.2006 pidetyssä asiakastilaisuudessa sekä yhteyshenkilöltään sijoitusneuvottelun ja tuotteen merkinnän yhteydessä.

Esitetyn selvityksen mukaan asiakastilaisuudessa tuotetta käytiin läpi kalvosarjan pohjalta. Lisäksi testamenttirahaston edustaja oli erikseen kysynyt tilanteesta, jossa tuotteeseen liittyvä riski voisi toteutua mahdollisimman totaalisesti. Rahaston mukaan tuotetta esitelleen asiantuntijan vastauksessa painottui se, että Investment Grade –luottoluokiteltujen yritysten konkurssit ovat erittäin harvinaisia. Tämä toteamus pankin mukaan perustui tuohonastisiin historia- ja tilastotietoihin. Puhetta oli myös siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa tuote kestäisi ilman pääomatappioita. Hoitokunnan edustajien tietoon oli siten tullut, että joukkolaina­tuote ei ole pääomaturvattu ja että sen riski liittyy viiteyhtiöiden maksukykyyn.

Rahaston mukaan sen yhteyshenkilöltä oli vielä tuotteen merkinnän yhteydessä tiedusteltu, onko tuotteessa riskiä, ja hän oli vastannut joukkolainasijoituksen olevan riskitön. Pankki on kiistänyt tämän väitteen ja katsonut, ettei yhteyshenkilö tuotteen hyvin tuntevana missään tapauksessa olisi väittänyt sitä riskittömäksi.

Lautakunta katsoo, että hoitokunnan väite riskiä vähättelevän väärän tiedon antamisesta ei saa tukea asiassa esitetystä asiakirjaselvityksestä. Edellä on todettu, että tuotteeseen liittyvä riski pääoman menettämisestä oli tullut hoitokunnan tietoon jo asiakastilaisuudessa. Käytettävissään olevan aineiston perusteella lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että hoitokunnalle olisi asiakastilaisuuden jälkeisessä sijoitusneuvottelussa tai muuten merkinnän yhteydessä kerrottu tuotteen olevan riskitön tai annettu muuta virheellistä tietoa tuotteen riskeistä.

Onko markkinointi ollut harhaanjohtavaa?

Hoitokunta on pitänyt tuotteen markkinointia harhaanjohtavana. Hoitokunnan edustajat ovat kertoneet, että heille oli markkinoinnin perusteella syntynyt käsitys perinteisestä joukkolainasta, jonka riski liittyy lähinnä liikkeeseenlaskijana olevan pankin maksukykyyn.

Arvopaperilautakunta toteaa, että riidanalainen tuote on ollut muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina. Joukkolainasta puhuminen tuotetta markkinoitaessa ei ole lautakunnan näkemyksen mukaan ollut perusteetonta tai itsessään harhaanjohtavaa kuten ei sekään, että tuotteen on todettu olevan CDO-tyyppinen. Keskeistä on se, onko tuotteen uudentyyppisyys ja sen toimintaperiaatteet, ominaispiirteet ja siihen liittyvät riskit kuvattu sijoittajalle riittävän selvästi.

Lautakunta toteaa, että tuotteen esittelymateriaalina käytetyssä kalvosarjassa on eri kohdin todettu tuotteen olevan uudentyyppinen ja että sen tuotto-odotus on selvästi parempi kuin perinteisissä joukkolainoissa. Lisäksi useissa kalvoissa on käsitelty tälle CDO-tyyppiselle joukkolainatuotteelle ominaista riskiä, joka liittyy viiteyhtiöiden maksukykyyn. Vastaavat asiat tuodaan esiin hoitokunnan jäsenten saamassa tuotteen markkinointiesitteessä. Tuotteeseen liittyvästä riskistä oli hoitokunnan edustajan kysymyksen johdosta myös erikseen keskusteltu asiakastilaisuudessa.

Lautakunta katsoo, että kokonaisuutena tarkastellen tästä aineistosta ilmenee kyllin selvästi, ettei tämä CDO-tuote ole siihen liittyvän riskin luonteen, tuotto-odotuksen ja muiden ominaisuuksiensa suhteen samanlainen kuin perinteinen joukkolaina. Tämän aineiston lisäksi hoitokunnan jäsenille oli annettu asianmukaisesti tieto siitä, mistä tuotteen yksityiskohtaiset ehdot sisältävä esite oli saatavissa. Arvo­paperilautakunta katsoo, ettei tuotteen markkinointi ole ollut hoitokunnan esittämällä tavalla harhaanjohtavaa tai puutteellista.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Hoitokunnan jäsenillä oli käytettävissään asiakastilaisuudessa suullisesti annetut tiedot, kalvosarja ja markkinointiesite yli kahden viikon ajan ennen lainan merkintää. Jäsenet ovat kertoneet perehtyneensä saamaansa aineistoon ja neuvotelleensa keskenään ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että asiakastilaisuudessa 23.2.2006 käytetyn PowerPoint-kalvosarjan mukaiset tiedot eivät ole riittäneet täyttämään pankin tiedonantovelvollisuutta tuotteen riskien kuvaamisen osalta. Hoitokunnan jäsenten saama markkinointiesite antaa kuitenkin tuotteesta tältäkin osin riittävän ja oikean kuvan.

Asiakastilaisuudessa tuotteeseen liittyvän riskin luonne ja riskimekanismi oli ollut erikseen keskustelun kohteena. Asiassa jää selvittämättä, että hoitokunnan jäsenet olisivat ennen merkintää saaneet suullisesti väärää tietoa tuotteen riskistä tai muista ominaisuuksista.

Näillä perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, että hoitokunnan jäsenillä oli ennen sijoituspäätöksen tekemistä käytettävissään riittävät tiedot arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä, ja heidän oli kokemus- ja koulutustaustansa huomioon ottaen myös käytännössä mahdollista ymmärtää saamansa tiedot ja tehdä tarvittaessa lisäkysymyksiä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Testamenttirahasto on katsonut, ettei joukkolainatuote ole riskinsä osalta vastannut rahaston riskinottohalukkuutta eikä sitä ylipäätään ole tullut tarjota sijoittajille, joilla ei ole CDO-tuotteiden asiantuntemusta. Lisäksi rahasto on katsonut, että pankin on tullut huolehtia siitä, että rahastolle tarjottaisiin tuotetta, joka on testamenttirahaston sääntöjen mukainen ja pääomaturvattu. Rahasto on pitänyt suositusta vain yhteen tuotteeseen sijoittamisesta hajauttamisnäkökohdat laiminlyövänä.

Lautakunta toteaa, että CDO-tuotteiden tarjoamista ei-ammattimaisille sijoittajille ei ollut rajoitettu, joten tuotteen tarjoaminen testamenttirahastolle on sinänsä ollut sallittua. Olennaista on se, onko tuotteen suosittaminen rahastolle ollut sijoitussuunnitelman mukaista.

Testamenttirahaston hoitokunta vastaa lähtökohtaisesti itse siitä, että rahaston sijoitustoiminta on sen sääntöjen mukaista. Tässä tapauksessa rahaston sääntöjä vastaavat määräykset olivat tulleet myös pankin tietoon, koska ne oli sisällytetty 22.3.2005 laadittuun sijoitussuunnitelmaan. Rahaston säännöt ovat siten merkityksellisiä arvioitaessa sitä, onko tuotteen suosittaminen tälle asiakkaalle ollut asianmukaista. Sääntöjen ohella merkitystä on sillä, miten rahasto oli sääntöjään tulkinnut eli minkälaista sijoitustoimintaa se käytännössä oli harjoittanut, ja minkälaisia toiveita se oli pankille esittänyt.

Esitetyn selvityksen mukaan testamenttirahaston sijoitustoiminnan tarkoituksena on saada sijoitusvarallisuuden säilymisestä riittävä varmuus ja kerryttää vuosittain kohtuullisia tuottoja, jotka pääasiassa jaetaan avustuksina rahaston sääntöjen mukaisesti. Sijoitussalkusta on alusta pitäen ollut huomattava osa, vuoden 2005 tilanteessa 59 %, sijoitettuna hyvää osinkotuottoa tarjoaviin osakkeisiin. Kevääseen 2006 mennessä osakesijoitusten osuus oli noussut 76 %:iin. Osakkeisiin tunnetusti liittyy merkittävä arvonvaihteluiden riski. Rahaston säännöistä tai hoitokunnan aiemmasta sijoituskäyttäytymisestä ei voi päätellä, että rahaston riskinottohalukkuus olisi ollut matala.

Rahaston solmiman konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen osana on se, että pankki esittelee rahaston hoitokunnalle erilaisia sijoitusvaihtoehtoja. Joukkolainaa esiteltiin asiakkaalle tilanteessa, jossa noin 350.000 euron suuruinen sijoitus indeksilainaan oli erääntymässä. Asiakkaan esille tuoman hajautusnäkökohdan osalta lautakunta toteaa käsityksenään, että aiemmin indeksilainaan sijoitettuna olleen varallisuuden sijoittaminen toiseen korkoinstrumenttiin ei ole heikentänyt salkun hajautusta.

Sijoitussuunnitelmassa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa nyt kyseessä oleviin uudentyyppisiin joukkolainatuotteisiin eikä ollut edellytetty sitä, että rahastolle tarjottavien korkotuotteiden tulisi olla pääomaturvattuja. Näyttöä ei ole siitä, että tällaisesta edellytyksestä olisi muutenkaan erikseen sovittu. Lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelma ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen uudentyyppistä sijoitustuotetta. Pankilla on ollut tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta edellä todetuin tavoin katsoo tulleen täytetyksi. Joukkolainatuotteesta maksettava säännöllinen indeksihyvitys on sopinut yhteen rahaston kassavirtatavoitteen kanssa. Lautakunta katsoo lisäksi, ettei joukkolainatuote muutenkaan ole ollut ristiriidassa sijoitussuunnitelman tai asiakkaan aiemmasta sijoituskäyttäytymisestä ilmenevän riskinottohalukkuuden kanssa.

Lautakunta katsoo, että tuotteen esitteleminen ja suosittaminen testamenttirahastolle on ollut sijoitussuunnitelman mukaista ja muutenkin asianmukaista.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lainaan sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA