Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli tullut yksityispankin asiakkaaksi 1.1.2006. Hänelle oli laadittu 11.1.2006 sijoitussuunnitelma, jossa oli ehdotettu sijoittamista mm. CDO-joukkolainatuotteen kahteen riskitasoon ja indeksilainaan. Asiakas sijoitti 27.2.2006 70.000 euroa joukkolainan korkeimpaan riskitasoon (laina A) ja 50.000 euroa indeksilainaan. Noin kaksi vuotta myöhemmin asiakas oli jälkimarkkinoilla sijoittanut joukkolainatuotteen saman liikkeeseenlaskusarjan keskimmäiseen riskitasoon 13.008 euroa (nimellisarvo 20.000 euroa, laina B). Lainojen A ja B lisäksi asiakas oli 12.6.2007 ja 18.10.2007 sijoittanut yhteensä 100.000 euroa joukkolainatuotteen muihin liikkeeseenlaskusarjoihin.

Asiakas oli 24.4.2007 myynyt indeksilainasijoituksensa 44.875 eurolla. Hän oli tuohon mennessä saanut lainasta tuottoja 1.135,38 euroa. Joukkolainat A ja B menettivät täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Niistä oli kertynyt veronalaisia tuottoja 23.219,08 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

Reklamaatiossaan asiakas kertoo olleensa tietoinen CDO-lainojen riskeistä, mutta hän oli kuvitellut hajautetun tuotteen riskin olevan pienempi kuin esim. yksittäisessä osakkeessa. Asiakkaan oli laina A:ta merkittäessä annettu ymmärtää, että riski oli käytännössä olematon. Lainojen A ja B osalta ajallinen ja sisällöllinen riskien hajautus ei ole toteutunut. Samat pankit oli valittu kumpaankin, ja asiakkaalle on myyty nämä peräkkäiset lainat. Lisäksi asiakas ei ole voinut vaikuttaa lainojen sisällön valintaan. Asiakas katsoo myös, että CDO-lainojen kanssa samaan aikaan liikkeeseen laskettu indeksilaina oli täysi fiasko. Korot pysyivät vaihteluvälin sisällä tuskin 3-4 kuukautta, ja asiakkaat joutuivat myymään indeksilainasijoituksensa tappiolla.

Asiakas oli riskinsietokykynsä osalta kertonut kestävänsä eriasteisia markkinatilanteen muutoksia ja jonkin verran riskiäkin, mutta tässä ei ole kyse siitä. Kolmen vuoden asiakkuuden aikana tappiot ovat miltei 100.000 euroa. Asiakkuuden alussa pääomalle luvattiin noin 6 % vuotuista tuottoa.

Reklamaatioon antamassaan vastauksessa pankki toteaa mm., että 11.1.2006 laaditun sijoitussuunnitelman mukaan asiakas hakee korkeaa tuotto-odotusta noin kuuden vuoden sijoitushorisontilla. Pankki katsoo, että asiakkaalle esitetyt vaihtoehdot ja hänen valitsemansa sijoituskohteet ovat tuolloisessa tilanteessa täyttäneet asiakkaan asettamat kriteerit.

Joukkolainatuotetta rakennettaessa oli otettu huomioon mm. se, ettei millekään toimialalle tule salkussa ylipainoa. Tuotteen arvon menettäminen johtuu luottovastuutapahtumien poikkeuksellisesta kasautumisesta ennakoimattoman finanssikriisin myötä. Asiakkaan yhteyshenkilö oli tuonut esiin tuotteen kolme tuotto- ja riskitasoa. Näistä asiakas oli valinnut korkeimman riskitason (laina A). Talletuskorkojen ollessa alhaisella tasolla asiakas oli halunnut sijoituskohteeltaan parempaa tuottoa. Lisäksi hän oli pitänyt hyvänä tuotteesta saatavaa säännöllistä kassavirtaa. Asiakkaan yhteyshenkilö oli kertonut asiakkaalle joukkolainojen ominaisuudet ja rakenteen ja tuonut esiin myös niihin liittyvät riskit. Riskejä on kuvattu myös asiakkaan saamissa esitteissä sen historiallisen ja tilastotiedon perusteella, joka tuolloin oli olemassa. Finanssikriisiä vaikutuksineen ei voitu ennakoida.

Pankki katsoo asiakkaalle annetun sijoitusneuvonnan olleen asianmukaista ja hänelle annettujen suositusten olleen tuolloiseen tilanteeseen, asiakkaan sijoitusprofiiliin ja hänen salkkunsa rakenteeseen sopivia. Sijoituksia ei ole markkinoitu pääomaturvattuina, ja niihin liittyvä riski pääoman menettämisestä on tuotu esille. Sijoitusten arvon aleneminen ei ole pankin vastuulla.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan joukkolainasijoitusten menettämisestä aiheutuneen tappion 66.825,80 euroa laillisine viivästyskorkoineen. Vaadittu määrä vastaa lainoihin A ja B sijoitettua summaa nettotuotoilla vähennettynä. Lisäksi asiakas vaatii indeksilainan osalta 3.988,62 euron myyntitappion korvaamista korkoineen.

Asiakas viittaa reklamaatioonsa. Joukkolainojen A ja B sisältö on sama, jolloin oli yhdentekevää valitsiko tuotteesta suurempi- vai pienempiriskisen version. Asiakas oli uskonut, että useampia luottovastuutapahtumia kestävä laina olisi turvallisempi kuin yksittäinen yrityslaina. Sijoitussuunnitelmassakin kyseisten tuotteiden riskin todettiin olevan pääsääntöisesti pienempi kuin osakesijoituksissa.

Asiakas pitää tuotteen markkinointia harhaanjohtavana, koska esitemateriaalissa on useassa kohtaa puhuttu luottotappioiden epätodennäköisyydestä. Asiakas oli lainan merkitsemisen yhteydessä saanut markkinointiesitteen, ei lainakohtaisia ehtoja. Pääoman menettämisen mahdollisuus oli esitteessä mainittu, mutta asiakkaan yhteyshenkilö oli riskistä kysyttäessä vakuuttanut sen olevan käytännössä olematon. Siksi asiakas päätti sijoittaa tuotteeseen.

Asiakkaan myöhempi yhteyshenkilö oli puhelimitse tarjonnut jälkimarkkinoilta saatavissa olevaa joukkolainaa, vaikka asiakkaalla oli samaa tuotetta jo entuudestaan eikä lisäsijoittaminen siksi ehkä enää ollut järkevää. Jälkimerkintä tehtiin helmikuussa 2008, ja ensimmäinen viitesalkussa ollut pankki kaatui syyskuussa 2008. Pankkialalla olleet vaikeudet olivat varmaan jo nähtävissä kun tuotetta tarjottiin asiakkaalle. Asiakkaan tietämys tuotteesta oli olennaisesti sama kuin vuonna 2006.

Pankki on asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välisten sähköpostiviestien perusteella väittänyt asiakkaan ottaneen riskiä tietoisesti. Asiakkaan mielestä kirjeenvaihto on käyty vasta sijoituspäätöksen tekemisen jälkeen. Jälkimarkkinakaupan yhteydessä yhteyshenkilö oli ensin myynyt asiakkaalle joukkolaina­tuotetta ja oli sen jälkeen lähettänyt asiakkaalle sähköpostitse muistutukseksi esitteen. Materiaalien toimittaminen sijoituspäätöksen jälkeen ei ole hyödyttänyt mitään. Kaikessa on riskinsä, mutta asiakas ei ollut ymmärtänyt CDO-lainan monimutkaisuutta ja siihen liittyvien riskien suuruutta. Asiakkaan jälkimarkkinakauppaa on edeltänyt puhelinkeskustelu hänen yhteyshenkilönsä kanssa. Pankin pitäisi toimittaa sen tallenne kuultavaksi.

Indeksilainan osalta asiakas toteaa, että hän oli saanut sen markkinointiesitteen luettavaksi. Asiakas oli sittemmin myynyt lainan sijoitusneuvojan suosituksesta enempien tappioiden välttämiseksi.

Pankki on katsonut asiakkaan tavoitelleen kovaa tuottoa riskisijoituksin. Asiakas puolestaan toteaa siirtyneensä yksityispankin asiakkaaksi juuri siksi, että myyntijohtaja oli luvannut n. 6 % vuotuisen tuoton. Asiassa ei voi olla kyse tuotto-odotusten suuruudesta vaan siitä, millaista tuotetta on myyty ihmisille, jotka eivät sen sisältöä ole ymmärtäneet. Riskejä on vähätelty suullisesti ja esitteissä, ja näin on saatu omaa tuotetta myytyä ymmärtämättömille asiakkaille. Virheenä asiakas pitää myös sitä, että alkusijoitukset tehtiin liian suurina summina liian vähäisesti hajautettuna.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Asiakas oli tammikuussa 2006 keskustellut yhteyshenkilönsä kanssa tuolloisista sijoituksistaan, sijoitustavoitteistaan ja muista sijoittamisen kannalta keskeisistä seikoista. Yhteyshenkilö oli selvittänyt asiakkaan suhtautumista sijoittamiseen liittyvään riskiin ja hänen aiempaa kokemustaan ja laatinut sijoitussuunnitelman, jonka asiakas oli hyväksynyt. Suunnitelmassa asiakkaan riskinsietokyky on arvioitu korkeaksi ja sijoitushorisontti noin kuudeksi vuodeksi. Yhteyshenkilö oli suositellut näihin arvioihin perustuvaa omaisuuslajihajautusta.

Asiakas oli pelännyt, ettei liian turvallisesta salkusta saataisi riittävää tuottovirtaa. Siksi yhteyshenkilö oli suositellut paremman tuotto-odotuksen korkosijoituksia. Kassavirran lisäksi näiden etuina oli perinteisiä korkosijoituksia parempi tuotto-odotus kuitenkin pääsääntöisesti osakesijoituksia pienemmällä riskillä. Pankki katsoo, että sijoitussuunnitelman toimenpide-ehdotuksissa mainitut CDO-lainat ja indeksilaina ovat olleet sovitun omaisuuslajitavoitteen mukaisia, paremman tuotto-odotuksen korkosijoituksia, joista on ollut odotettavissa vuotuista kassavirtaa. Yhteyshenkilö oli ennen sijoituspäätöksiä vielä esitellyt kutakin sijoitustuotetta ja antanut asiakkaalle päätösten tueksi joukkolainoista ja indeksilainasta markkinointiesitteet.

Joukkolainat

Asiakas on pitänyt joukkolainatuotetta huonosti suunniteltuna ilman riittävää hajautusta. Lainojen A ja B viitesalkussa oli sata Investment Grade –luottoluokituksen saanutta yhtiötä, jotka edustivat useita toimialoja ja olivat peräisin useasta maasta ja maanosasta. Yhtiöiden valinnassa luottoluokitus on ollut määräävä tekijä. Rahoitusala on keskeinen toimiala, ja rahoitusalan yrityksillä yleisesti on korkea luottoluokitus. Luonnollista on, että pankki tuotteen liikkeeseenlaskijana on myös valinnut viitesalkun yhtiöt. Viiteyhtiöiden valintakriteerit ilmenevät selkeästi asiakkaan saamasta markkinointiesitteestä. Tieto viiteyhtiöistä on sisältynyt lainakohtaisiin ehtoihin, jotka markkinointiesitteessä todetuin tavoin ovat olleet saatavissa merkintäpaikoista. Asiakkaalla on halutessaan ollut mahdollisuus saada ehdot ja tutustua viitesalkun rakenteeseen.

Asiakas on viitannut markkinointiesitteen kohtaan ”Suuret luottotappiot epätodennäköisiä” ja pitänyt saamaansa materiaalia harhaanjohtavana riskien kuvaamisen osalta. Pankki katsoo, että kyseinen tekstikappale on havainnollistanut Investment Grade –luottoluokitel­tujen yhtiöiden luottovastuutapahtumien yleisyyttä merkintähetkeä edeltäneellä 30 vuoden ajanjaksolla. Esitteessä on tuotu esiin, ettei aiempi kehitys ole tae tulevasta. Tulevaan kehitykseen sisältyvän epävarmuuden on muutenkin täytynyt olla asiakkaalle selvää. Pankki katsoo markkinointiesitteen antaneen tuotteesta ja sen riskeistä oikean kuvan ymmärrettävässä muodossa.

Asiakas on ennen laina A:han tehtyä merkintää saanut perusteelliset tiedot joukkolainoista ja niihin sisältyvistä riskeistä. Kaksi vuotta myöhemmin, helmikuussa 2008, hän on tehnyt jälkimarkkinasijoituksen laina B:hen ja tässä yhteydessä saanut lainaehdot sähköpostitse.

Muiden CDO-lainasijoitusten osalta pankki toteaa, että asiakas itse on ollut erittäin kiinnostunut juuri korkean tuotto-odotuksen sijoitustuotteista. Laina A:han tehdyn sijoituksen jälkeen hän oli halunnut aktiivisesti hankkia lisää kyseisentyyppisiä joukkolainoja ja oli 18.4.2007 ja 3.5.2007 tiedustellut sähköpostitse merkintämahdollisuuksista. 12.6.2007 hän oli merkinnyt samantyyppistä joukkolainaa suoraan emissiosta 50.000 eurolla. Lokakuussa 2007 on käyty kirjeenvaihtoa tuolloin emittoitavaan lainaan sijoittamisesta. Yhteyshenkilö oli 8.10.2007 lähettänyt asiakkaalle joukkolainan markkinointiesitteen. Asiakas oli vastauksessaan 9.10.2007 mm. todennut, että tuotteissa on riskinsä ja että hän toivoo viiteyhtiöiden pysyvän pystyssä. Tämän jälkeen hän on 12.10.2007 tiedustellut tuotteen merkitsemisestä ja 18.10.2007 sijoittanut joukkolainaan 50.000 euroa. Jokaisen suoraan emissiosta hankkimansa joukkolainaerän kohdalla asiakas on valinnut korkeimman riski- ja tuottotason. Helmikuussa 2008 asiakas oli ollut kiinnostunut hankkimaan laina B:tä jälkimarkkinoilta alle nimellisarvon.

Asiakas on kertonut olleensa tietoinen joukkolainojen riskistä mutta kuvitellut sen kuitenkin olevan pienempi kuin yksittäisessä osakkeessa. Hänen mukaansa tuotteen riskiä oli vähätelty suullisesti. Asiakkaan molemmat yhteyshenkilöt ovat kuitenkin kertoneet, etteivät he ole kuvanneet tuotetta riskittömäksi tai sanoneet, että tuotteeseen liittyvä riski olisi käytännössä olematon. Asiakkaan myöhemmän yhteyshenkilön mukaan asiakas itse on ollut kiinnostunut juuri korkean tuotto-odotuk­sen ja siten myös korkean riskin sijoitustuotteista, minkä vuoksi mm. laina B:hen oli sijoitettu jälkimarkkinoilla.

Pankki kertoo etsineensä asiakkaan väittämiä jälkimarkkinakauppaan liittyviä puhelutallenteita, mutta sellaisia ei ole löytynyt. Asiakas ei ole täsmentänyt, milloin tällaisia keskusteluja olisi käyty tai mitä seikkoja hän uskoo nauhoitteiden sisältävän.

Pankki katsoo, että joukkolainojen riskit oli esitelty asianmukaisesti, eivätkä väitteet väärän tiedon saamisesta ole perusteltuja. Asiakas on ollut täysin tietoinen joukkolainatuotteeseen liittyvistä riskeistä; hän on mm. 11.4.2008 tiedustellut, oliko eräs konkurssiin joutunut saksalaispankki mukana jossakin hänellä olevista joukkolainoista. Lainat A ja B ovat menettäneet arvonsa, koska viitesalkun yhtiöistä riittävän montaa on kohdannut luottovastuutapahtuma, eli markkinointiesitteessä kuvattu sijoittajariski oli toteutunut. Tämä ei ole johtunut pankin toiminnasta. Asiakkaalle aiheutunut taloudellinen menetys ei kuulu pankin korvattavaksi.

Indeksilaina

Indeksilainan tuotto riippuu 6 kk Euribor-koron kehityksestä ja siitä, kohdistuuko lainan viiteyrityksiin luottovastuutapahtumia. Tämä on kerrottu asiakkaan saamassa markkinointiesitteessä. Yhteyshenkilön mukaan asiakas oli tiedustellut myyntimahdollisuutta ja oli jälkimarkkinahinnan kuultuaan päättänyt myydä lainan ennen eräpäivää, koska hän oli ollut tyytymätön saamansa indeksihyvityksen tasoon ja näköpiirissä olleeseen tuottoon. Pankki ei pidä korvausvaatimusta perusteltuna.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- sijoitussuunnitelma 11.1.2006, jossa todetaan mm., että asiakkaan sijoitusvarallisuus on muodostunut ravintola-alan yritystoiminnasta ja omaisuuden myynnistä. Sijoitusvarallisuuden määrä tässä pankissa on 677.000 euroa (osakkeet 35 %, lyhyet korot 65 %). Tämä on hieman alle puolet asiakkaan kokonaisvarallisuudesta. Hänellä on toisessa pankissa valtakirjalla hoidettu osakepainotteinen (72,5 %) sijoitussalkku. Muuna varallisuutena on mainittu omakotitalo.

Asiakkaan sijoitustähtäin on noin 5 vuotta. Hän tuntee osakesijoittamiseen liittyvät riskit eikä huolestu pääoman arvon heilahteluista, koska hän on huomannut osakkeiden kuitenkin tuottavan pitkällä aikavälillä parhaiten. Asiakas tuntee kohtuullisen hyvin sijoitusinstrumentteihin kohdistuvat riskit ja ymmärtää, mitä vaikutuksia riskitekijöillä on toteutuessaan varallisuuden tuottoon, arvonmuutokseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Asiakas seuraa talouselämän tapahtumia ja sijoituksiaan säännöllisesti. Hänen tietämyksensä erikoisemmista sijoitustuotteista kuten indeksilainoista tai muista strukturoiduista sijoituksista on heikompaa.

Asiakas tavoittelee ”mahdollisimman suurta tuottoa mahdollisimman pienellä riskillä”. Ensisijainen tavoite on noin 17.000 euron nettomääräinen vuotuinen kassavirta, mikä vastaa vähintään 3,25 % suuruista vuotuista bruttotuottoa. Erityisehtoina on mainittu, että asiakas ei halua sijoittaa kiinteistöihin. Japanin, Lähi-idän ja Norjan markkinoita asiakas pitää kiinnostavina.

Asiakkaan riskinsietokyky on korkea ja sijoitushorisontti keskipitkä, mikä puoltaisi osakepainotteista omaisuuslajijakaumaa. Asiakkaan tuottovirtatarpeen vuoksi yhteyshenkilö keskittyisi kuitenkin vuotuista kassavirtaa tarjoaviin sijoitusinstrumentteihin, jolloin korkosijoitusten osuus olisi noin 50 %. Asiakas pelkää, että liian turvallinen/korkosi­joituksiin painottuva salkku ei tuota tarpeeksi. Sen vuoksi voitaisiin keskittyä parem­man riski-tuottosuhteen korkosijoituksiin sekä yrityslainoihin ja korkeamman riskin korkosijoituksiin. Näiden etuna on vuotuisen kassavirran lisäksi perinteisiä korkosijoituksia parempi tuotto. Riski on kuitenkin pääsääntöisesti pienempi kuin osakesijoituksissa.

Pyrkimyksenä on siis saada parempaa tuottoa pienemmällä riskillä. Kun vielä otetaan huomioon suhteellisen lyhyt sijoitushorisontti, korkosijoitusten korkeampi paino on perusteltua. Sijoitusten kokonaistuottotavoite pysyy kuitenkin korkeana ottaen huomioon asiakkaan toisaalla oleva osakepainotteinen salkku.

Suunnitelmassa on ehdotettu yhteensä kymmentä eri sijoitusta 18.1.2006 erääntyvän 410.000 euron määräaikaistalletuksen tilalle. Ehdotuksina on mm. 50.000 euron sijoitus indeksilainaan ja 50.000 + 20.000 euron sijoitukset CDO-tuotteen kahteen eri riskitasoon. Lisäksi on ehdotettu yrityslainoihin ja sijoitusrahastoihin sijoittamista.

- joukkolainojen A ja B painettu markkinointiesite (helmikuu 2006), jossa on asiakkaan viittaamassa kohdassa kerrottu luottotappioiden osalta mm., että historiallisten ja tilastotietojen perusteella luottoriskiltään vastaavanlaisessa viitesalkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana arviolta sattunut keskimäärin 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden. Kertyneet luottotappiot olisivat arviolta noin kerran hiukan ylittäneet tuotteen korkeimman riskiportaan suojaustason, eli korkeimpaan riskitasoon sijoittanut olisi kärsinyt hieman pääomatappioita. Historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta.

Esitteen sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- joukkolainojen A ja B lainakohtaiset ehdot, joissa tuotetta on kuvattu yksityiskohtaisesti.

- indeksilainan markkinointiesite ja lainakohtaiset ehdot. Markkinointiesitteestä ilmenee mm., että lainan nimellispääomalle maksetaan vuotuista indeksihyvitystä niiltä päiviltä, jolloin viiteindeksinä oleva 6 kk Euribor pysyy tietyn vaihteluvälin sisällä. Lainan nimellispääoma maksetaan takaisin eräpäivänä kokonaisuudessaan riippumatta viiteindeksin kehityksestä. Mikäli jossain lainan viiteyrityksissä tapahtuu luottovastuutapahtuma, sijoittajalle palautetaan kyseisen yrityksen jäännösarvo lainaehdoissa tarkemmin kuvatulla tavalla. Laina ei ole pääomaturvattu.

- asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välistä sähköpostikirjeenvaihtoa. Asiakas on 18.4.2007 tiedustellut, koska saa ostaa joukkolainatuotteen seuraavaa erää samalla korkotasolla kuin hänellä jo on. Hän on myös 3.5.2007 tiedustellut seuraavasta liikkeeseenlaskusta. Hän suunnitteli lainan parempituottoisen version merkitsemistä.

Yhteyshenkilö on 8.10.2007 lähettänyt asiakkaalle tuolloin liikkeeseen laskettavien joukkolainojen markkinointiesitteen. Asiakas on 9.10.2007 vastannut: ”Kiitos esitteestä. On terveellistä aina välillä muistuttaa, mitä on tullut tehtyä. Onhan näissä aina omat riskinsä ja se pitää muistaa. Tuppaa kuitenkin unohtumaan tosiasiat. Toivotaan nyt kuitenkin että firmat pysyvät pystyssä ja hoitavat velkansa.”. Hän on 12.10.2007 ilmoittanut yhteyshenkilölleen, että joukkolainatuotteen merkintään käytettävät varat ovat hänen shekkitilillään.

Yhteyshenkilö on 12.2.2008 ilmoittanut asiakkaalle, että pankin salkusta löytyy pieni määrä laina B:tä. Hankintahintaperusteinen tuotto on yli 15 %, koska noteerausarvo on noin 78 % nimellisarvosta. Asiakas varmisti 13.2.2008 jäljellä olevan laina-ajan pituuden ja ilmoitti haluavansa merkitä laina B:tä 20.000 eurolla. Yhteyshenkilö lähetti asiakkaalle lainakohtaiset ehdot.

Asiakas on 11.4.2008 kirjoittanut huomanneensa tiedon pienen saksalaispankin kaatumisesta. Hän tiedusteli, oliko se mukana hänen salkussaan olevissa joukkolainoissa. Vastauksessaan yhteyshenkilö toteaa mm., että kyseinen pieni pankki ei ole eikä lainaehtojen mukaan voikaan olla näiden joukkolainatuotteiden viitesalkussa. Asiakas on 17.4.2008 tiedustellut muutamien yrityslainojen tuottomahdollisuuksia ja todennut, että hänellä on rahaa tilillä aika paljon pienellä korolla. Päivän pörssinousuunkin olisi ollut paineita lähteä mukaan. 12.12.2008 hän oli ollut ostoaikeissa ja oli tiedustellut yhteyshenkilöltään senhetkisiä osakesuo­situksia ja markkinoilta ostettavien yrityslainojen tilannetta.

- 6.5.2009 päivätty ilmoitus lainan A takaisinmaksettavan pääoman määrän alentumisesta nollaan.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 27.2.2006 sijoittanut 50.000 euroa indeksilainaan ja 70.000 euroa uudentyyppisen joukkolainan korkeimpaan riskitasoon (laina A). Asiakas oli 18.2.2008 jälkimarkkinoilla sijoittanut 13.008 euroa joukkolainatuotteen saman liikkeeseenlaskusarjan keskimmäiseen riskitasoon (nimellisarvo 20.000 euroa, laina B). Lisäksi hän oli vuoden 2007 aikana sijoittanut yhteensä 100.000 euroa joukkolainatuotteen muihin liikkeeseenlaskusarjoihin.

Asiakas myi indeksilainasijoituksensa 44.875 eurolla 24.4.2007. Tuotot huomioon ottaen hänelle realisoitui tuolloin 3.988,62 tappio, jonka hän on vaatinut pankkia korvaamaan korkoineen. Asiakas on vaatinut korvausta myös joukkolainojen A ja B arvon menettämisestä aiheutuneesta tappiosta. Bruttotuotot huomioon ottaen hänelle aiheutui niiden osalta 59.788,92 euron tappio.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Riidatonta on, että asiakas oli saanut CDO-lainan markkinointimateriaalista tiedon pääoman menettämisen mahdollisuudesta. Hän katsoo kuitenkin, että riskiä oli vähätelty. Hän on kiinnittänyt huomiota mm. siihen, että laina A:n ja B:n viitesalkku oli samansisältöinen. Hän on myös katsonut, ettei tuote vastannut hänen riskinottohalukkuuttaan, joten sitä ei olisi tullut suositella hänelle.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja ja indeksilainaa markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Helmikuussa 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

1.11.2007 voimaan tuli ns. MiFID-sääntely, joka täsmensi ja laajensi näitä arvopaperinvälittäjän velvollisuuksia. Tällä on merkitystä laina B:tä koskevan jälkimarkkinakaupan osalta.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus CDO-lainatuotteen osalta, riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa joukkolainatuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on alkuvuonna 2006 markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viite­salkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Ennen 27.2.2006 tehtyä sijoituspäätöstä asiakkaalla oli ollut käytettävissään joukkolainojen A ja B painettu markkinointiesite. Hänen yhteyshenkilönsä oli esitellyt tuotetta suullisesti. Lautakunta pitää keskeisenä sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on todennut, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa tiivistelmässä, lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Käsillä olevassa tapauksessa asiakas on tuotteen suunnittelua kritisoidessaan kiinnittänyt huomiota mm. viitesalkun sisältöön ja siihen, että saman liikkeeseenlaskusarjan lainoilla oli sama viitesalkku. Samat luottovastuutapahtumat vaikuttivat sekä lainaan A että B. Lautakunta toteaa, että markkinointiesitteessä on tuotu esiin, että lainoilla on sama viitesalkku ja ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain. Lisäksi on kuvattu yleisellä tasolla, minkälaisia yhtiöitä viitesalkussa on. Markkinointiesitteessä on asianmukaisesti viitattu täydelliset lainaehdot sisältävään esitteeseen, joka on ollut asiakkaan saatavissa merkintäpaikoista. Lainaehdoista ilmenee mm. viitesalkun tarkka sisältö. Lautakunta katsoo, että asiakkaan saatavilla oli asianmukaisesti tietoa lainojen rakenteesta ja viite­salkun sisällöstä.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että joukkolainan painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Lautakunta ei pidä markkinointiesitteessä olevaa riskien kuvausta vähättelevänä tai muutoin harhaanjohtavana. Markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Muut CDO-lainoista annetut tiedot

Asiakkaan yhteyshenkilö on esitellyt uudentyyppisen joukkolainatuotteen suullisesti asiakkaalle. Asiakkaan mukaan hänen yhteyshenkilönsä oli antanut harhaanjohtavaa tietoa kertomalla, että laina A:han liittyvä riski oli käytännössä olematon. Tämän asiakkaan yhteyshenkilö on esitetyn selvityksen mukaan kiistänyt. Myös asiakkaan myöhempi yhteyshenkilö on kiistänyt kuvanneensa joukkolaina­tuotetta käytännössä riskittömäksi. Asiakkaan väittämästä jälkimarkkinakauppaa edeltävästä puhelinkeskustelusta ei ole löytynyt puhelutallennetta tai muuta näyttöä.

Lautaunta katsoo, että asiakkaan väite suullisen harhaanjohtavan tiedon saamisesta ei saa tukea esitetystä selvityksestä. Myöskään lautakunnalle toimitetusta sähköpostikirjeenvaihdosta ei ilmene mitään tuotteen riskiä vähätteleviä tietoja. Lautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että asiakkaalle olisi annettu joukkolainojen A ja B riskiä vähätteleviä tai muutoin harhaanjohtavia tietoja.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Riidatonta on, että asiakas oli tiedostanut joukkolainatuotteeseen liittyvän riskejä. Hänellä oli ennen laina A:n merkintää käytettävissään tuotteen markkinointiesite ja tuotteesta suullisesti annetut tiedot. Selvittämättä jää, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskistä harhaanjohtavia tietoja. Yllä todetun perusteella lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli ennen laina A:n merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä.

Laina A:sta annetut tiedot ovat sellaisenaan koskeneet samaan liikkeeseenlaskusarjaan kuulunutta laina B:tä, jossa oli laina A:ta matalampi riski ja tuotto-odotus. Laina A:n merkinnän ja laina B:n jälkimarkkinakaupan välisenä aikana asiakas oli saanut tietoja myös CDO-tuotteen muista liikkeeseenlaskusarjoista, joihin kuuluvia lainoja hän oli merkinnyt. Jälkimarkkinakaupan aikaan lainojen A ja B viitekorissa ei vielä ollut sattunut luottovastuutapahtumia, joista asiakasta olisi tullut informoida. Asiakkaalla oli laina B:hen sijoittamista harkitessaan tieto siitä, että lainan markkina-arvo oli laskenut alle sen nimellisarvon. Lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli myös laina B:n osalta käytettävissään riittävät tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta voidaan päätellä, että hänen on myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolainatuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä.

Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa joukkolainojen A ja B osalta.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

11.1.2006 laaditussa sijoitussuunnitelmassa on ehdotettu 410.000 euron sijoittamista hajautetusti useisiin instrumentteihin. Yhtenä ehdotuksena on 50.000 + 20.000 euron sijoittaminen joukkolainatuotteen kahteen eri riskitasoon. Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaan riskinsietokyky on korkea. Asiakas oli painottanut kassavirtatavoitteensa tärkeyttä ja pelännyt sitä, että liian korkopainotteinen/turval­linen salkku ei tuottaisi tarpeeksi. Lautakunta katsoo, että tämän pohjalta on ollut perusteltua tarjota asiakkaalle säännöllistä kassavirtaa tarjoavia korkoinstrumentteja, joissa on normaalia korkeampi tuotto-odotus ja samalla riski.

Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakas on toimenpide-ehdotuksesta poiketen sijoittanut 70.000 euroa joukkolainatuotteen korkeimpaan riskitasoon (laina A) ja on myöhemmin merkinnyt muista liikkeeseenlaskusarjoista kulloinkin korkeatuottoisinta ja riskipitoisinta lainaa. Asiakkaan sijoituskäyttäytyminen tukee sijoitussuunnitelmasta ilmenevää tuottohakuisuutta ja riskinottohalukkuuden korkeutta. Lautakunta katsoo, että laina A:n suositteleminen asiakkaalle on ollut asianmukaista. Lautakunta katsoo myös, että sijoitettavan varallisuuden kokonaismäärään nähden sijoitussuunnitelman yksittäiset toimenpide-ehdotukset eivät ole olleet määrällisesti ylimitoitettuja.

Laina B:tä koskeva jälkimarkkinakauppa tehtiin vuonna 2008. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, että pankki olisi suositellut asiakkaalle laina B:hen sijoittamista. Kauppa ei siten perustunut pankin sijoitusneuvoon. Asiakas hankki tuolloin lisää entuudestaan tuntemaansa tuotetta. Lautakunta katsoo, että tuolloisen sääntelyn mukaan pankilla ei ole ollut selonottovelvollisuutta tämän kaupan yhteydessä. Lautakunta toteaa kuitenkin, että esitetyn selvityksen mukaan asiakkaan sijoitustoiminnan tavoitteissa ei ollut tapahtunut muutosta aiempaan verrattuna. Asiakkaan sijoitusvarallisuuden kokonaismäärään tai hänen aiempaan joukkolainaomistukseensa suhteutettuna jälkimarkkinakauppa ei ollut määrällisesti kovin merkittävä. Lautakunta pitää pankin menettelyä myös jälkimarkkinakaupan osalta asianmukaisena.

Indeksilainasijoitus

Esitetyn selvityksen mukaan asiakas on myynyt indeksilainasijoituksensa kesken laina-ajan oltuaan tyytymätön sijoituksen tuottoon. Asiakas ei ole yksilöinyt mitään pankin menettelyyn liittyvää virhettä tai puutetta, jonka vuoksi pankki olisi indeksilainan osalta korvausvastuussa.

Lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa indeksilainan osalta. Asiakkaan saamasta markkinointiesitteestä ovat käyneet ilmi mm. indeksihyvityksen maksamisen edellytykset. Lautakunta katsoo myös, että tuote on ominaisuuksiltaan vastannut asiakkaan sijoittajaprofiilia ja sen suosittaminen asiakkaalle helmikuussa 2006 on ollut sijoitussuunnitelman mukaista ja muutenkin asianmukaista.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta tai indeksilainaa markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, etteivät näihin instrumentteihin sijoittamisesta asiakkaalle aiheutuneet tappiot ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA