Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 29.4.2003 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 3.7.2003 ja 5.9.2003 päivätyt lausumat. Valituksessaan asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. Asiakkaan näkemyksen mukaan omaisuudenhoitaja ei ole toiminut omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti ajalla 30.11.1999-30.12.2002, minkä vuoksi asiakas on vaatinut omaisuudenhoitajaa korvaamaan 47308,04 euroa sekä palauttamaan omaisuudenhoitopalkkioita 8502,86 euroa korkolain mukaisine korkoineen.
Vaatimustensa perusteeksi asiakas on esittänyt, että hänen arvopaperisalkkua on mainittuna aikana hoidettu sovitun strategian vastaisesti painottamalla sijoituksissa lähes pelkästään teknologiaosakkeita, mistä syystä salkku on kehittynyt heikommin kuin jos omaisuudenhoitaja olisi noudattanut omaisuudenhoitosopimusta. Sovittu strategia on omaisuudenhoitajan tarjoamista vaihtoehdoista riskitasoltaan keskimmäisin ja sen tarkka sisältö on sovittu omaisuudenhoitajan kanssa käydyissä keskusteluissa. Korvausvaatimuksensa asiakas perustelee sopimuksessa vertailuindeksinä mainitun HEX-portfolio indeksin ja toteutuneen salkunhoidon välisellä laskennallisella erotuksella. Asiakkaan mukaan vertailuindeksiä ei ole määritelty sopimuksessa riittävän selkeästi. Koska omaisuudenhoitajan käytettävissä ovat olleet myös osingot, olisi asiakkaan mielestä asianmukaista tulkita vertailuindeksin tarkoittavan tämän seikan huomioon ottavaa HEX-portfolio tuottoindeksiä, jota hän on käyttänyt vaatimuksiensa perusteena olevissa laskelmissa. Vaatimuksensa omaisuudenhoitopalkkioiden palauttamisesta asiakas perustelee sillä, ettei hänellä olisi ol-lut velvollisuutta maksaa palkkioita sopimuksen vastaisen toiminnan ajalta.
Kertomansa mukaan asiakas on ollut omaisuudenhoitajan asiakas jo vuodesta 1994 alkaen ja antaneensa omaisuutensa asiantuntijoiden hoitoon, koska hänellä itsellä ei ollut aikaa ja riittävää osaamista osakemarkkinoilla toimimiseen. Omaisuuden hoidossa on noudatettu pääsääntöisesti samaa keskimmäistä riskitasoa, jonka tarkempi sisältö on käyty läpi osapuolten välisessä tapaamisessa vuonna 1994. Sovitusta strategiasta on kuitenkin yhteisesti sopimalla poikettu vuosina 1997–1999, jolloin noudatettiin alimman riskitason mukaista strategiaa. Vuoden 2002 lopulla asiakas kuitenkin tutustui tarkemmin omaisuudenhoitajan toimintaan ja havaitsi, että omaisuudenhoitaja olisi mahdollisesti toiminut vastoin sovittua strategiaa 30.11.1999 – 30.12.2002 välisenä aikana. Havaintonsa perusteella asiakas tutki asiaa tarkemmin, ja varmistuttuaan näkemyksestään hän reklamoi omaisuudenhoitajalle 26.2.2003. Koska reklamaation johdosta käydyissä neuvotteluissa osapuolet eivät päässeet sopimukseen, asiakas kääntyi Arvopaperilautakunnan puoleen.
Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen
Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 21.5.2003 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 29.8.2003 päivätyn lausuman sekä ilmoittanut 15.9.2003, etteivät enää toimita vastinetta asiakkaan lisävastineen johdosta.
Omaisuudenhoitaja on kiistänyt asiakkaan väitteet sopimuksen vastaisesta toiminnasta. Näkemyksensä mukaan omaisuudenhoitaja on sijoittanut pelkästään sopimuksessa mainittuihin tai asiakkaan kanssa erikseen sovittuihin sijoituskohteisiin. Omaisuudenhoitajan mukaan sopimus on Rahoitustarkastuksen omaisuudenhoitajan toimintaan hyväksymä ja siinä on nimenomaisesti todettu, ettei rajoituksia sijoituskohteiden keskinäisistä suhteista ole. Kiistämisensä perusteeksi omaisuudenhoitaja on lisäksi todennut, ettei salkun teknologiapainotuksella ja asiakkaan väittämällä vahingolla ole syy-yhteyttä toisiinsa. Omaisuudenhoitajan näkemyksen mukaan syyt ajoittaiseen vertailuindeksin alitukseen eivät ole johtuneet teknologiapainotuksesta, vaan muista epäonnistuneista toimiala- ja yritysvalinnoista sekä erikseen sovitusta suuren käteissaldon pitämisestä salkussa. Omaisuudenhoitaja korosti kuitenkin, että epäonnistuneet sijoitukset oli tehty hankintahetken arvion pe-rusteella eikä myöhemmin tapahtunut osakkeiden kurssilasku ollut ennalta arvattavissa.
Omaisuudenhoitajan mukaan sopimuksessa on mainittu tuottotavoitteeksi HEX-portfolioindeksin ylittäminen vuoden tähtäimellä. Vertailuindeksi on omaisuudenhoitajan mukaan yksiselitteinen ja sillä tarkoitetaan HEX-portfolio hintaindeksiä. Tavoite on omaisuudenhoitajan mukaan vaativa ja sen saavuttaminen edellyttää jo teoriassakin keskimääräistä onnistuneempia toimiala- ja yritysvalintoja sekä keskimääräistä suurempaa riskinottoa. Tuottotavoitteen saavuttamiseksi salkkuja hoidetaan aktiivisesti painottaen niitä yrityksiä ja toimialoja, joiden omaisuudenhoitaja uskoo kehittyvän keskimääräistä paremmin. Salkkujen hajautus on merkittävästi HEX-portfolioindeksiä pienempi ja lisäksi sijoituksia tehdään myös ulkomaisiin osakkeisiin. Omaisuudenhoitajan mukaan on myös pidettävä mielessä, että tuottotavoite ei ole sama asia kuin tuottotakuu. Lisäksi sopimuksessa on myös selkeästi todettu, ettei omaisuudenhoitaja vastaa sijoitustoiminnan taloudellisesta tuloksesta.
Omaisuudenhoitajan mukaan asiakkaan omaisuutta on myös vuosina 1994–1997 hoidettu saman strategian mukaisesti, mistä syystä strategian sisältö ja riskitaso on ollut asiakkaan tiedossa. Myös tuolloin on noudatettu samanlaista hajautusta ja sellaisten toimialojen ylipainottamista, joiden on uskottu kehittyvän keskimääräistä paremmin. Omaisuudenhoitajan näkemyksen mukaan asiakas on valituksen kohteena olevalla ajanjaksolla seurannut aktiivisesti salkkunsa kehittymistä ja saanut sen lisäksi asiaa koskevat kuukausiraportit, mutta ei ole siitä huolimatta tuonut esille näkemystään sopimuksen vastaisesta toiminasta kuin vasta 26.2.2003 tekemässään reklamaatiossa. Omaisuudenhoitajan mukaan reklamaatio tai muu huomautus väitetystä sopimuksen vastaisesta toiminnasta olisi tullut tehdä omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti 30 päivän kuluessa asian havaitsemisesta tai muuten sopimuksen mukaan asiakkaan katsotaan hyväksyneen omaisuudenhoitajan toimet.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Arvopaperilautakunta toteaa, että tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, mitä on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän omaisuudenhoitosopimuksia koskevan ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.
Arvopaperilautakunta toteaa, että osapuolten velvoitteista asiassa on sovittu 17.11.1999 allekirjoitetussa omaisuudenhoitosopimuksessa, jonka mukaan sijoitustoiminnan tavoitteena on ylittää vuoden tähtäimellä HEX-portfolioindeksin kuvaama tuotto. Sopimuksessa on mainittu myös ne sijoituskohteet, jotka ovat omaisuudenhoitajan käytettävissä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Siitä, millä tavalla tavoitetuottoon pyritään, todetaan ainoastaan, että omaisuudenhoitajan sijoitusstrategia perustuu aktiiviseen salkunhoitoon ja että eri sijoituskohteiden keskinäisiä suhteita ei ole rajoitettu. Sopimuksen mukaan omaisuudenhoitaja tekee ja toteuttaa itsenäisesti sijoituspäätöksiä asiakkaan lukuun.
Saadun selvityksen perusteella osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että valituksen kohteena olevalla ajanjaksolla on sovittu noudatettavaksi keskimmäisen riskitason strategiaa. Sen sijaan osapuolet ovat erimielisiä siitä, mikä on tämän strategian tarkka sisältö ja ennen kaikkea siihen liittyvä riskitaso. Arvopaperilautakunta toteaa, että omaisuudenhoitajan laatimassa sopimuksessa sijoitustoiminnan tavoite ja sen saavuttamiseksi sallitut keinot on määritelty melko väljästi. Sijoitustoimintaan liittyvästä riskitasosta ei ole sopimuksessa mainintaa. Osapuolten mukaan mainituista asioista on kyllä keskusteltu tarkemmin, mutta kumpikaan ei ole esittänyt näyttöä keskustelujen sisällöstä. Arvopaperilautakunta katsoo, että omaisuudenhoitosopimuksissa, joissa eri sijoituskohteiden keskinäisestä suhteesta ei ole erityisiä rajoituksia, tulisi kuitenkin selkeästi määritellä sijoitustoimintaan liittyvä riskitaso.
Arvopaperilautakunta toteaa asiasta saadun selvityksen perusteella, että asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välinen yhteistyö on jatkunut jo yli yhdeksän vuotta. Osapuolten mukaan tänä aikana on käytetty pääosin keskimmäisen riskitason strategiaa, mutta osin myös matalimman riskitason strategiaa. Omaisuudenhoitajan mukaan he eivät ole muut-taneet riskitasojensa strategioita tänä aikana ja lisäksi asiakas on saanut kuukausiraportit sekä seurannut Internetpalvelun avulla aktiivisesti salkkunsa kehittymistä. Asiakas ei ole vastineissaan kiistänyt näitä seikkoja.
Lautakunta toteaa yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimusten osapuolilla olevan seuranta- ja valvontavelvollisuus sopimuskumppaninsa toimista sopimuksen noudattamisessa. Mikäli osapuoli katsoo, ettei vastapuoli noudata sopimusta, tulee asiasta huomauttaa sopimusta mahdollisesti rikkovalle, jotta asiasta voidaan neuvotella ja tämä voi korjata menettelyään. Kohtuullisen ajan kuluttua umpeen osapuolen on katsottava hyväksyneen vastapuolen toiminnan. Kohtuullisen ajan jälkeen tapahtuvaa reklamointia ei voida omaisuudenhoitoasioissa lautakunnan näkemyksen mukaan pitää riittävänä, sillä tällöin kysymys ei enää välttämättä ole vastapuolen toimien arvioinnista, vaan myös toiminnan taloudellisen lopputuloksen jälkikäteisestä arvioinnista.
Edellä mainituin perustein Arvopaperilautakunta katsoo, ettei asiakas ole reklamoinut kohtuullisen ajan kuluessa sopimuksen vastaisiksi epäilemistään omaisuudenhoitajan toimista. Reklamaation viivästymisen takia asiakkaan on katsottava hyväksyneen omaisuudenhoitajan toimet. Omaisuudenhoitaja ei siten ole syyllistynyt sellaiseen menettelyyn, jonka johdosta se olisi velvollinen korvaamaan asiakkaan esittämiä vaatimuksia.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen ja Teperi. Sihteerinä toimi Sainio.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA