Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 17.7.2008 päivätyn valituksen sekä antanut lisävastineen 8.2.2009.

Asiakas on vaatinut, että sijoituspalveluyrityksen tai sen asiamiehen on korvattava hänelle 50 000 euron vahinko sekä luotosta aiheutuneet korot huhtikuusta 2008 alkaen laillisine viivästyskorkoineen. Asiakas katsoo saaneensa harhaanjohtavaa markkinointitietoa pääomaturvatusta sijoitustuotteesta ja sen kattamiseen tarkoitetusta lainasta. Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Asiakas osti huhtikuussa 2007 sijoituspalveluyritykseltä tiettyä pääomaturvattua obligaatiota. Sijoituspalveluyrityksen asiamies suositteli asiakasta ottamaan 50 000 euron luoton pankista kyseiseen obligaatioon. Tuolloin asiakkaalle kerrottiin selkeästi pääomaturvatun obligaation riskit. Kyseinen obligaatio olisi ollut vuoden mittainen (4/2007 – 4/2008) ja se olisi päättynyt huhtikuussa 2008, jolloin asiakas olisi saanut takaisin mahdollisen tuoton sekä pääoman 50 000 euroa pankkilainan maksamiseksi. Asiakas maksoi kyseisen luoton korot etukäteen. Hänelle kerrottiin, että ainoa riski sijoituksessa olisi vain lainan korot.

Lokakuussa 2007 sijoituspalveluyrityksen asiamies otti asiakkaaseen yhteyttä ja ehdotti tapaamista toisen obligaation merkeissä. Asiakas meni tapaamaan asiamiestä tämän kodin autotalliin ja jossa hänelle kerrottiin, että hänen aiemmin hankkimansa obligaatio oli tappiolla. Asiamies suositteli aikaisemman obligaation vaihtamista toiseen vastaavankaltaiseen obligaatioon. Tarkempia tietoja obligaation sisällöstä ja sen riskeistä asiakkaalle ei tuolloin kuitenkaan kerrottu.

Asiakas korosti tuolloin asiamiehelle, että hän haluaa ehdottomasti kaikissa eri tilanteissa päättää sijoituksensa joka tapauksessa huhtikuussa 2008. Asiamies vakuutti asiakkaalle, että hän voisi lopettaa sijoituksensa uudessakin obligaatiossa milloin haluaisi ja sekin olisi pääomaturvattu. Asiakkaalle ei kuitenkaan kerrottu, että pääomaturva tulisi voimaan vasta obligaation erääntyessä vuonna 2012. Mitään esitteitä asiakkaalle ei tuotteesta annettu.

Asiakas kertoo, että hänen annettiin ymmärtää, ettei hän voisi hävitä ainakaan enempää, koska ensimmäinenkin obligaatio oli jo tappiolla. Samassa yhteydessä asiakkaan annettiin ymmärtää, että koska hän oli jo maksanut ensimmäisen obligaation kattamiseen tarvittavat luoton korot, ei hänen tarvitsisi muita korkoja enää maksaa. Kun asiakas huhtikuussa 2008 otti yhteyttä asiamieheen, hänelle kerrottiin, että asiakkaan kanssa asioinut henkilö oli irtisanottu työsuhteesta. Tämän jälkeen asiamiehen toinen työntekijä jatkoi neuvotteluja asiakkaan kanssa.

Asiakas kertoi uudelle henkilölle, että hän haluaa lopettaa uuden ja vaihdetun obligaation. Asiamies kuitenkin totesi, että mikäli asiakas haluaisi lopettaa sijoituksensa juuri silloin, olisi hän pankille velkaa obligaation arvonlaskun eli noin 7 500 euroa. Tuolloin asiakas ymmärsi, että hänelle oli jätetty kertomatta obligaation tärkeimmät ehdot.

Tämän jälkeen asiakas otti 29.4.2008 yhteyttä sijoituspalveluyritykseen ja kertoi, että häntä oli johdettu harhaan obligaation vaihdon yhteydessä, koska obligaation olennaisia sopimusehtoja ei ollut tuotu myyntihetkellä asiakkaan tietoon. Sijoituspalveluyritys oli ollut vain pahoillaan tilanteesta. Korvauksiin yhtiö ei suostunut, koska yhtiöltä ei löytynyt ns. ”vararahastoa” tällaisten tilanteiden korvaamiseen. Asiakas korostaa, että hän oli ollut vakaasti siinä käsityksessä, että hän vapautuisi sijoituksesta ja luotosta huhtikuussa 2008. Nyt hän joutuisi maksamaan 50 000 euron pankkiluottoa vuoteen 2012 saakka.

Asiakas katsoo, että hänen saamansa sijoitusneuvonta on ollut selkeästi riittämätöntä, täysin epäasiallista ja harhaanjohtavaa. Asiakas kiistää sijoituspalveluyrityksen väitteet siitä, että hän olisi ymmärtänyt obligaation vaihdon yhteydessä aiemman obligaatiokaupan perusteella tuotteen ominaisuudet ja myyntiehdot ja toteaa, että uudesta obligaatiosta hän ei näitä tietoja saanut.
 

Sijoituspalveluyrityksen vastaus asiakkaan valitukseen

Sijoituspalveluyritys on toimittanut asiassa Arvopaperilautakunnalle 17.11.2008 päivätyn vastauksen sekä antanut 4.3.2009 päivätyn lisävastineen.

Sijoituspalveluyritys on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään. Sijoituspalveluyritys on vaatimuksensa tueksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Sijoituspalveluyritys toteaa, että varsinaisena välittäjänä obligaatiossa on toiminut merkintäpaikka, mikä ilmenee myös asiakkaan toimittamasta materiaalista. Asiassa on ensimmäiseksi huomioitava, että kyseessä ei ole ns. uusi kauppa, vaan tuotteen vaihto. Asiakas ei ole väittänytkään, ettei hän olisi saanut kaikkea mahdollista informaatiota sijoituspalveluyritykseltä tehdessään ensimmäisen obligaatiosopimuksen sijoituspalveluyrityksen kanssa 21.3.2007.

Sijoituspalveluyritys toteaa, etteivät asiakkaaseen päin toimineet henkilöt ole olleet heidän asiamiehen palveluksessa, vaan itsenäisiä myyjiä, jotka toimivat omalla toiminimellä. Sijoituspalveluyritys irtisanoi yhteistyösopimuksen asiamiehen kanssa ja asiamiehen työsopimus on irtisanottu alkukesästä 2008. Tästä syystä sijoituspalveluyritys tai asiamies ei ole saanut tapauksessa toimineelta henkilöltä mitään selvitystä asiassa.

Sijoituspalveluyritys toteaa, että asiakkaan tapahtumakuvaus on sinänsä mielenkiintoinen, koska toiminta ei ole ollut yhtiön toimintamallin tai ohjeistuksen mukaista. Sijoituspalveluyritys epäileekin, onko kyseisen asiamiehen myyjä toiminut edes asiamiehen lukuun, vaan esimerkiksi vain omaan lukuunsa. Sijoituspalveluyritys kuitenkin toteaa, että asiamiestä edustanut myyjä on joka tapauksessa toiminut alalla pitkään ja hänellä on siten täysi tuntemus ja tietämys myös sijoituspalveluyrityksen tuotteista. Näin sijoituspalveluyritys ei pidä kovinkaan uskottavana, että asiamiehen käyttämä myyjä ei olisi kertonut asiakkaalle tuotteiden ominaisuuksista tai niiden riskeistä.

Sijoituspalveluyritys toteaa, että asiakas on merkintäsitoumuksen allekirjoittamisen yhteydessä 21.3.2007 allekirjoituksellaan vahvistanut vastaanottaneensa ja perehtyneensä “Sijoituspalvelusopimuksen ehdot” -nimiseen asiakirjaan. Asiakkaan kanssa on käyty mm. seuraavat keskustelut, jotka ilmenevät asiakaslogista: 14.03.08; “tapaaminen”. Asiakas olisi halunnut purkaa sijoituksensa, mutta arvo 85 prosenttia” ja 15.04; “päätettiin katsoa tilannetta, josko arvo nousisi. Olen säännöllisesti yhteydessä”. Lisäksi asiakas on ollut huhti-toukokuussa 2008 yhteydessä sijoituspalveluyritykseen, jossa hänelle on kerrottu olevan kaksi vaihtoehtoa: joko sijoitus pitää realisoida tai se on pidettävä. Yksinomainen päätös jäi tuolloin asiakkaalle. Koska kurssit olivat tuolloin nousussa, asiakas päätti pitää sijoituksensa.

Sijoituspalveluyritys toteaa, että asiakkaan ongelmana asiassa lienee se, että alkuperäinen sijoitus oli otettu toisesta pankista lainatuilla varoilla, jonka vakuutena sijoitus on ollut ja tämän johdosta asiakas ei ole kyennyt realisoimaan sijoitusta alle pääoma-arvon. Tästä sijoituspalveluyritys ei tietenkään voi olla vastuussa.

Edelleen sijoituspalveluyritys tuo esiin, että sopimusehtojen kohdan “Yleiset Ehdot” 16.2 ”Asiakkaan vastuu” -kohdassa todetaan, että ”kaikki taloudellinen riski on asiakkaalla”. Samojen sopimusehtojen kohdan “Säilytyssopimus” kohdassa 5 todetaan asiakkaan reklamointivelvollisuudesta, että

”Ellei asiakas reklamoi sijoituspalveluyritystä tekemästä toimenpiteestä kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa saatuaan tiedon toimenpiteestä, katsotaan asiakkaan hyväksyneen toimenpiteen.” Lisäksi sopimusehtojen kohdan “Säilytyssopimus” kohdassa 9 todetaan vastuunrajoituksesta seuraavaa: ”Sijoituspalveluyritys ei vastaa rahasto-osuudet liikkeeseen laskeneiden yhteisöjen tai tämän sopimuksen mukaisissa tehtävissä apuna käytettävien luottolaitosten tai muiden kolmansien osapuolten aiheuttamasta vahingosta. Sijoituspalveluyritys ei koskaan vastaa tämän sopimuksen täyttämisen yhteydessä mahdollisesti aiheutetun ns. välillisen vahingon korvaamisesta.”

Asiakas on itse allekirjoittanut vaihtoasiakirjan 27.10.2007. Seuraava yhteydenotto sijoituspalveluyritykseen on tullut vasta maaliskuussa 2008, joten asiakkaan on katsottava hyväksyneen toimenpide. Samalla hän on tullut tietoiseksi siitä riskistä, mikä sijoitustoimintaan yleensä kuuluu sekä hän on myös ollut tietoinen sijoituspalveluyrityksen vastuunrajoituslausekkeesta.

Sijoituspalveluyritys katsoo, että sen puolesta toimineet henkilöt ovat toimineet huolellisesti ja ammattitaitoisesti ja em. ehtokohdat huomioiden. Sijoituspalveluyritys pahoittelee asiakkaan mahdollista tappiota, mutta katsoo, että se ei ole korvausvelvollinen asiassa. Asiakas on tehnyt itse omat sijoituspäätöksensä, eikä sijoituspalveluyritys ole niistä vastuussa. Sijoituspalveluyrityksellä ei myöskään ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa obligaation liikkeellelaskijan konkurssiin ajautumiseen, mistä johtuen asiakkaalla on aina riski menettää sijoituksensa pääoma.
 

Merkintäpaikan vastaus lautakunnalle

Merkintäpaikka on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 15.4.2009 päivätyn selvityksen asiassa lautakunnan pyynnöstä, vaikka merkintäpaikka ei olekaan valituksessa varsinaisena asianosaisena. Arvopaperilautakunta on katsonut kuitenkin asian kokonaisuuden selvittämisen kannalta tärkeäksi kuulla asiassa myös merkintäpaikkaa, koska asiassa on heihin viitattu. Merkintäpaikka on todennut asiassa muun muassa seuraavaa.

Asiakaan valitus koskee sijoituspalveluyrityksen ja sen asiamiehen asiakkaalle arvopaperin markkinoinnin yhteydessä antamaa tietoa. Merkintäpaikka ei ole osallistunut arvopaperin markkinointiin tai myyntiin asiakkaalle tai sijoituspalveluyrityksen mahdolliseen sijoitusneuvonta- tai omaisuudenhoitotoimintaan. Sijoituspalveluyritys vastaa yksin omalle asiakkaalleen arvopaperin markkinoinnin ja myynnin yhteydessä antamistaan tiedoista.

Markkinoidessaan obligaatiota sijoituspalveluyritys ei ole toiminut merkintäpaikan asiamiehenä, vaan itsenäisenä sijoituspalveluyhtiönä, jonka toimilupa on kattanut muun muassa arvopaperivälitystoiminnan ja omaisuudenhoidon. Sijoituspalveluyrityksen ja merkintäpaikan yhteistyö perustui yhteistyösopimukseen. Merkintäpaikka on toiminut siten nimenomaisesti vain obligaation merkintäpaikkana.

Sijoituspalveluyritys ja merkintäpaikan välisestä yhteistyöstä on sovittu 6.3.2007 päivätyllä yhteistyösopimuksella. Sopimuksen mukaan: “Sijoituspalveluyritys toimii merkintäpaikan yhteistyökumppanina ja tarjoaa omien asiakkaidensa merkittäväksi tai ostettavaksi merkintäpaikan järjestelmien yleisölle tai kohdennetuissa liikkeeseenlaskuissa valikoiduille sijoittajille tarjottavia sijoitustuotteita - yleisnimikkeenä strukturoituja tuotteita - tässä sopimuksessa määriteltävin ehdoin. Sopimusosapuolet vakuuttavat, että sopimuksen allekirjoitushetkellä ja sopimuksen voimassaoloaikana niillä on itsellään tai käytössä kaikki toimintaansa yleisesti ja tässä yhteistyössä tarkoitetussa toiminnassa tarvittavat toimiluvat. Yhteistyökumppanina toimiessaan sijoituspalveluyritys sitoutuu noudattamaan kaikkia niitä lakeja, asetuksia, viranomaisten määräyksiä ja ohjeita sekä eri strukturoituihin tuotteisiin soveltuvia sääntöjä (mukaan lukien myös alalla noudatettava hyvä pankki- ja markkinointitapa), joita se itse ja merkintäpaikka ovat velvolliset noudattamaan myynnissä ja markkinoinnissa.”

Merkintäpaikka toteaa, että markkinointiesitteessä kuvataan liikkeeseenlaskija ja lainan takaaja, sekä kerrotaan, ettei lainan takaisinmaksun vakuudeksi ole annettu erillistä vakuutta. Liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn liittyvästä 3 riskistä on ilmoitettu kertomalla takaajan luottoluokitus. Markkinointiesitteeseen on tuotteen kuvauksen lisäksi sisällytetty maininnat asiakkaalle annettavista keskeisistä tiedoista, ja lisätiedot riskeistä on esitetty selkeän otsikkotekstin “Keskeiset Riskitekijät” alla: “Tässä markkinointiesitteessä kuvattuihin obligaatioihin ei tule sijoittaa perehtymättä lainakohtaiseen ohjelmaesitteeseen (Base Prospectus) sekä tiivistelmään ja arvopaperiliitteeseen (Securities Note) (yhteisesti ”listalleottoesite”). Merkintäpaikka toteaa, ettei asiakkaan valituksessa väitetäkään, että sen toiminnassa olisi huomautettavaa. Merkintäpaikka katsoo siten huolehtineensa kaikista niistä velvoitteista, joita siltä on tässä asiassa voitu vaatia.

Asiakkaan valitus koskee sijoituspalveluyrityksen antamaa tietoa obligaation markkinoinnin yhteydessä, ei merkintäpaikan toimintaa obligaation merkinnän yhteydessä eikä myöskään merkintäpaikan laatimaa, obligaatiota koskevaa markkinointiaineistoa. Sijoituspalveluyritys vastaa asiakkaalle tehdyistä markkinointitoimista, antamistaan sijoitusneuvoista ja arvopapereita koskevista tiedoista. Asiakas ei ole esittänyt vaatimuksia merkintäpaikkaa vastaan.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta ja josta on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) 3 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) 4 luvussa. Lisäksi Finanssivalvonta on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän standardit 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista sekä 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinoinnista, joiden mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä erityisiä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan arvopaperinvälittäjän vastuun arvioinnille.

Asiakas on vaatinut, että sijoituspalveluyrityksen tai sen asiamiehen on korvattava asiakkaalle 50 000 euron vahinko sekä luotosta aiheutuneet korot huhtikuusta 2008 alkaen laillisine viivästyskorkoineen. Asiakas katsoo saaneensa harhaanjohtavaa markkinointitietoa pääomaturvatusta sijoitustuotteesta vaihtaessaan aikaisempaa pääomaturvattua tuotetta toiseen vastaavankaltaiseen tuotteeseen lokakuussa 2007 sekä sen kattamiseen tarkoitetusta lainasta.

Asiakkaan mukaan sijoituspalveluyrityksen käyttämä asiamies on jättänyt kertomatta vaihtokohteena olleen obligaation tärkeimmät ehdot ja katsoo, että häntä on johdettu harhaan. Sijoituspäätöksensä asiakas kertoo tehneensä pelkästään sijoituspalveluyrityksen asiamieheltä saamansa suullisen informaation perusteella.

Sijoituspalveluyritys on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään.

Sijoituspalveluyritys toteaa, että varsinaisena välittäjänä obligaatiossa on toiminut merkintäpaikka, mikä ilmenee myös asiakkaan toimittamasta materiaalista. Asiassa on ensimmäiseksi huomioitava, että kyseessä ei ole ns. uusi kauppa, vaan tuotteen vaihto. Asiakas ei ole väittänytkään, ettei hän olisi saanut kaikkea mahdollista informaatiota sijoituspalveluyritykseltä tehdessään ensimmäisen obligaatiosopimuksen sijoituspalveluyrityksen kanssa 21.3.2007.

Asiakkaan valituksesta ja sijoituspalveluyrityksen vastauksesta käy ilmi, että asiakas on ollut sijoituspalveluyrityksen asiakas. Sijoituspalveluyrityksen asiamiehen puolesta toiminut henkilö on esitellyt asiakkaalle obligaatiota. Asiakkaan valitus koskee tämän edellä mainitun henkilön hänelle suullisesti antamaa informaatiota obligaatiosta ja obligaation merkinnän rahoittamiseksi annetusta pankkilainasta. Asiakkaan mukaan sijoituspalveluyrityksen asiamies on jättänyt kertomatta obligaation tärkeimmät ehdot ja katsoo, että sijoituspalveluyrityksen asiamies on johtanut häntä harhaan. Asiakas tarkentaa, että hänelle ei ole mainittu, että ”pääomaturva on vasta vuonna 2012, kun obligaatio erääntyy”.

Riidatonta asiassa siten siis on, että asiakas on ollut sijoituspalveluyrityksen asiakas. Sijoituspalveluyritys on ollut myös merkintäpaikan yhteistyökumppani ja sijoituspalveluyritys on ketjuttanut sopimusvelvoitteensa edelleen asiamiehelleen. Sijoituspalveluyritys ja merkintäpaikka ovat kumpikin toimineet obligaation merkintäajankohtana 27.10.2007 voimassa olleen sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) tarkoittamina sijoituspalveluyhtiöinä. Kumpikin yhtiö on ollut itse vastuussa omasta toiminnastaan. Siten riidatonta asiassa on, että sijoituspalveluyritys on käyttänyt obligaation myynnissä asiamiestä omaan lukuunsa, jonka toiminnasta se lainsäädännön mukaan vastaa.

Arvopapereiden markkinointia ja sijoituspalvelun tarjoamista säännellään arvopaperimarkkinalaissa (1989/495). Obligaation markkinointiajankohtana voimassa olleen AML:n 2 luvun 1 §:n säännöksen mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Tieto, jonka harhaanjohtavuus tai totuudenvastaisuus käy ilmi tiedon esittämisen jälkeen, ja jolla saattaa olla olennaista merkitystä sijoittajalle, on viivytyksettä oikaistava tai täydennettävä riittävällä tavalla.

Markkinointiajankohtana voimassa olleen AML:n 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä ja lain 4 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Merkintäpaikka ei ole osallistunut obligaation markkinointiin asiakkaalle. Merkintäpaikan edustajat tai työntekijät eivät ole keskustelleet asiakkaan kanssa tai osallistuneet obligaation markkinointiin asiakkaalle, eivätkä ne ole vaikuttaneet asiakkaan tekemiin sijoituspäätöksiin. Merkintäpaikan ja sen Internet-sivuilta on ollut saatavilla obligaation markkinointiesite sekä lainakohtainen ohjelmaesite, arvopaperiliite ja tiivistelmä. Lautakunta toteaakin, ettei merkintäpaikka ole asianosainen asiakkaan valituksessa muutoin kuin lautakunnalle antamansa lisäselvityksen osalta.

Riidatonta asiassa siis on, että asiakkaalle obligaation on esitellyt ja myynyt sijoituspalveluyrityksen puolesta ja sen lukuun toiminut asiamies. Tapauksessa sijoituspalveluyritys vastaa itsenäisenä sijoituspalveluyrityksenä täysimääräisesti siihen kohdistetuista vaatimuksista ja velvoitteista. Asiakas on itse allekirjoittanut obligaatioiden vaihtoasiakirjan 27.10.2007.

Riitaiseksi sen sijaan on jäänyt, mitä sijoituspalveluyrityksen tai sen lukuun toiminut asiamies on kertonut asiakkaalle obligaatiosta. Asiakkaan valitus koskee tämän edellä mainitun henkilön hänelle suullisesti antamaa informaatiota obligaatiosta ja obligaation merkinnän rahoittamiseksi annetusta pankkilainasta. Asiakkaan mukaan sijoituspalveluyrityksen asiamies on jättänyt kertomatta obligaation tärkeimmät ehdot ja katsoo, että sijoituspalveluyrityksen asiamies on johtanut häntä harhaan.

Arvopaperilautakunta toteaa, ettei asiakas kiistä väitteitä siitä, ettei hän olisi ymmärtänyt obligaation vaihdon yhteydessä aiemman obligaatiokaupan perusteella tuotteen ominaisuuksia ja myyntiehtoja, vaan toteaa, että toisesta obligaatiosta hän ei näitä tietoja saanut.

Arvopaperilautakunta katsoo, että sen enempää asiakkaan kuin sijoituspalveluyrityksenkään lautakunnalle antamista lausumista ei käy ilmi, mitä asiakirjoja asiakkaalle on myyntitapahtuman yhteydessä annettu. Siten on jäänyt epäselväksi ja näyttämättä, onko sijoituspalveluyrityksen asiamies antanut asiakkaalle obligaatiota koskevaa markkinointiaineistoa. Asiakkaan antamaa selvitystä tapahtumakuvauksesta autotallissa ei ole syytä epäillä.

Asiakas on allekirjoittamalla vaihtotarjouksen vakuuttanut tutustuneensa markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin, jotka vaihtolomakkeen mukaan ovat saatavilla merkintäpaikasta tai sen internet-sivuilta. Tapahtumankuvaus huomioon ottaen, Arvopaperilautakunta ei pidä muun muassa lainan merkinnän poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen uskottavana, että asiakas olisi markkinointi- ja myyntitapahtuman yhteydessä tosiasiassa tutustunut lainaehtoihin. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei sijoituspalveluyritys ole kyennyt asiassa osoittamaan, että se olisi kuitenkaan täyttänyt arvopaperimarkkinalain selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa kyseisessä obligaation vaihtotilanteessa. Asiakkaalle oli vaihtotilanteessa kerrottu edellisen obligaation olevan kyseisenä hetkenä miinuksella. Koska tämä vaihtohetkellä tappiollinen obligaatio kuitenkin vaihdettiin uuteen nimellisarvoltaan 50.000 euron määräiseen toiseen obligaatioon, asiakkaalla on ollut perusteltu syy ymmärtää kyseessä olevan 50 000 euron turvaavasta pääomasijoituksesta. Tätä käsitystä sijoituspalveluyritys ei ole kyennyt asiassa toiseksi osoittamaan.

Asiakkaan valituksesta käy ilmi, että sijoituspalveluyrityksen asiamies on suositellut, että asiakas vaihtaa ensimmäisen obligaation toiseen obligaatioon. Lautakunta toteaa, ettei sijoituspalveluyritys kiistä asiamiehen toimineen sen lukuun. Vaikka sijoituspalveluyritys toteaakin olevan kyseenalaista, onko asiamies toiminut sen asiamiehenä, sijoituspalveluyritys kuitenkin toteaa asiamiessopimuksen päättyneen vasta kesällä 2008 eli yli puoli vuotta nyt käsiteltävän myyntitapahtuman jälkeen.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta suosittaa asiassa hyvitystä. Arvopaperilautakunta suosittaa sijoituspalveluyritystä korvaamaan asiakkaalle vaihdetun obligaation pääoma-arvon 50 000 euroa 15.4.2008 laillisine viivästyskorkoineen maksupäivään saakka sekä samalla pyytää asiakasta palauttamaan sijoituspalveluyritykselle vaihdetun jälkimmäisen obligaation, huolimatta siitä, että se on tällä hetkellä arvoton. Lainan kustannusten osalta lautakunta toteaa, sijoituspalveluyrityksen on korvattava asiakkaalle kustannukset, jotka ovat aiheutuneet lainasta 15.4.2008 jälkeen laillisine viivästyskorkoineen maksupäivään saakka.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kontkanen, Tauru, Teperi, Turtiainen, Sario ja Sainio. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA