Haku

APL 21/12

Tulosta

Asianumero: APL 21/12 (2012)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 13.12.2012

Pääomaturva obligaatio markkinointi

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Tuotteen markkinointi tapahtui asiakkaan kotona ja yhtiö B:n edustajan toimesta. Esittely oli tapahtunut tuotteen markkinointiesitteen avulla. Noin puolitoista kuukautta esittelyn jälkeen 26.11.2007 asiakas allekirjoitti tuotteen lopullisen ostositoumuksen. Asiakas merkitsi tuotetta 482.000 eurolla, jotka olivat peräisin hänen merkintää varten myymästään vastaavanlaisesta tuotteesta, jonka rahoitukseen hän oli ottanut luottoa. Riidanalaisen obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistamassaan valituksessaan asiakas toteaa, että esittelyn yhteydessä korostettiin tuotteen pääomaturvaa, minkä myös mainitaan myyntiesitteessä olevan 100 %. Mahdollisuudesta menettää koko pääoma tai edes osa siitä ei puhuttu mitään, ainoastaan häntä varoitettiin mahdollisesta korkotappioriskistä. Asiakkaan mukaan hän on ammatiltaan maanviljelijä ja kokematon sijoittaja. Aloite obligaatioiden vaihtamiseen tuli yhtiö B:n edustajalta, eikä hän vieläkään ymmärrä syytä siihen. Kyseessä on monimutkainen tuote, minkä vuoksi sen esittelyssä olisi tullut erityisesti varmistua, että sijoittaja ymmärtää siihen liittyvät keskeiset riskit. Lisäksi tuotteen esittelijän olisi tullut selvittää hänen ymmärtämyksensä liittyen tuotteeseen sekä olla tarjoamatta vallinneissa olosuhteissa niin suurta määrää kyseistä tuotetta.

Asiakas on myös katsonut kuluttajasuojalain virhesäännösten soveltuvan tilanteeseen, koska hänelle myyty tuote ei vastannut siitä annettuja tietoja. Lisäksi hänen käsityksensä mukaan tuotteen markkinoijilla oli tiedossa riidanalaisen tuotteen liikkeeseenlaskijan potentiaalinen riski. Asiakas vaatii yhtiöitä korvaamaan sekä merkintää varten tappiolla myymänsä obligaatiosta aiheutuneen 18.000 euron vahingon, riidanalaisesta tuotteesta aiheutuvan vahingon 482.000 euroa sekä selvittelystä aiheutuneet kustannukset 5.000 euroa, yhteensä 505.000 euroa.

 

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, joten sen edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointimateriaalin ja sallineensa toisen yhtiön käyttää sitä markkinointinsa tukena. Materiaali on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Rahoitustarkastuksen standardeissa asetetut edellytykset. Aineistossa on siten riittävä, yksityiskohtainen ja tasapuolinen selvitys tuotteen ominaisuuksista ja riskeistä. Yhtiö toteaa myös, että se on ollut asiakkaan kanssa tekemisissä vasta hänen jo tehtyä sijoituspäätöksensä. Lisäksi asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa tuotteen markkinointimateriaaliin ja hänellä on myös aikaisemman sijoituksensa vuoksi ollut kokemusta vastaavanlaisista sekä muistakin sijoitustuotteista. Myös merkintälomakkeen maininta aikaisemmasta versiosta viittaa siihen, että hän on keskustellut tuotteesta useampia kertoja yhtiö B:n edustajan kanssa. Asiakkaan aikaisemmin omistaman obligaation kanssa yhtiöllä ei ole ollut mitään tekemistä.

 

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa ole moitittavaa, koska se on kertonut kaikki sijoitukseen liittyvät ominaisuudet ja riskit sekä antanut hyvissä ajoin asiakkaalle ennen merkintää tuotteesta laaditun markkinointiaineiston. Yhtiön mukaan asiakas on vastoin ilmoitustaan kokenut sijoittaja eikä yhtiön edustaja ole suositellut asiakkaalle mitään tuotetta, vaan avustanut asiakasta saamaan tuotetta koskevan materiaalin, minkä jälkeen se on asiakkaan tehtyä itse päätöksen sijoittaa siihen toimittanut tarvittavat asiakirjat eteenpäin, joten esimerkiksi asiakkaan varoja yhtiöllä ei missään vaiheessa ole ollut hallussa. Yhtiön mukaan asiakas halusi tavata edustajan kotonaan ja oli jo aikaisemmin keskustellut tuotteesta erään kolmannen palveluntarjoajan kanssa, mutta päätyi kuitenkin tekemään sijoituksensa heidän avustuksella, koska sitä ei ollutkaan mahdollisuus sisällyttää vakuutustuotteeseen. Myös se, että asiakas oli jo valmiiksi neuvotellut rahoituksen sijoitukselleen, kertoo, ettei asiakas ole voinut tehdä päätöstä siihen sijoittamisesta edustajan vierailun yhteydessä ja ilman minkäänlaista omaa harkintaa. Yhtiö korostaa myös, että asiakas on itse päättänyt luopua aikaisemmasta sijoituksestaan, sekä vaatii asiakasta korvaamaan asian selvittämisestä aiheutuneet kulut.

 

Selvitykset

Osapuolten keskinäisten reklamaatio- ja lautakuntakirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

 

  • asiakkaan allekirjoittama tuotteen ostositoumus 26.11.2007, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä, että kyseessä on sitova toimeksianto, ja josta ilmenee sen olevan korjattu versio aikaisemmasta
  • asiakkaan aikaisemmin omistaman vastaavanlaisen tuotteen myyntitoimeksianto, joka on allekirjoitettu 16.10.2007
  • tuotteen 6 -sivuinen markkinointiesite, joka sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2003-2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteeseen liittyvä vakuus, tuotteeseen liittyvät tuoton- ja muut maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä keskeiset riskitekijät, joiden osalta todetaan, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin, velkakirjadokumentaatioon sekä tuotetyyppiin liittyviin keskeisimpiin riskeihin, joiden kerrotaan olevaan saatavilla yhtiöstä A. Esitteen lopuksi on tuotu lyhyesti esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua. Esite on painettu yhtiö A:n logoilla.
  • tuotteen ehtojen suomenkielinen 9-sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski sekä kehotetaan tutustumaan täydellisiin ehtoihin.
  • tuotteen liikkeeseenlaskijan englanninkielinen perusesite ja arvopaperiliite
  • yhtiön A laatima asiakirja strukturoitujen tuotteiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskitekijöistä, jossa todetaan yleisesti, että kaikkeen sijoitustoimintaan liittyy riskiä, sekä listataan selostaen 10 erilaista strukturoituihin tuotteisiin liittyvää riskityyppiä, 2 sivua

 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on kohdistanut vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, ettei saanut riittävää tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiöt A ja B ovat molemmat esittäneet toimineensa asiassa niitä velvoittavien säännösten mukaisesti.  

Lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä merkintä ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Yhtiö B:llä ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten sen osalta tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvo-papereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai –välineiden myyntiä ja sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

 

Yhtiö A:n rooli asiassa

Yhtiö A on laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Yhtiö on kiistänyt olleensa missään tekemisissä asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö on markkinointimateriaalin laatimisella osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä kuten yhtiö B:tä. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen asiamiehet noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

 

Yhtiö B:n rooli asiassa

Yhtiö B kertomansa on mukaan toimittanut asiakkaalle riidanalaisen tuotteen markkinointiesitteen, käyneensä läpi sen sekä toimittaneensa tuotteen merkintäsitoumuksen yhtiöön A. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö B on siten osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

 

Perustelut

Markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle pääomaturvattuna. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot

Asiakkaan mukaan hänelle ei kerrottu tuotteen riskeistä ollenkaan, vaan kerrottiin sen olevan pääomaturvattu. Tätä kuvaa oli vahvistunut hänen tuotteesta saamansa materiaali. Lautakunnan näkemyksen mukaan tuotteen painetussa markkinointimateriaalissa tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Markkinointiesite viittauksineen antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen.

Lautakunta katsoo, että tapauksessa jää näyttämättä, että asiakkaalle olisi annettu riidanalaisen tuotteen riskitasosta yhtiöiden A tai B toimesta sellaista kirjallisesta aineistosta poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut hänelle perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin hän kirjallisen materiaalin perusteella on voinut päätyä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, joista yhtiö olisivat vastuussa. Saadun selvityksen perusteella näyttämättä jää myös yhtiöiden osallisuus asiakkaan päätökseen luopua aikaisemmasta vastaavanlaisesta tuotteestaan.

Suositus

Edellä todetuin perustein Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihteerinä toimi Sainio.

 ARVOPAPERILAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia