Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli yksityispankin asiakkaana vuosina 2002–2005 ja oli tuolloin sijoittanut osakkeisiin, sijoitusrahastoihin, indeksilainoihin ja kiinteäkorkoisille tileille. Hän irtisanoi asiakkuutensa syksyllä 2005 mutta kirjautui uudelleen yksityispankin asiakkaaksi 10.3.2006. Yksi tuolloin pidetyssä tapaamisessa päätetyistä toimenpiteistä oli 30.030 euron sijoittaminen CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon.

Asiakkaalla oleva CDO-laina menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Lainasta oli kertynyt asiakkaalle tuottoa 6.410 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii pankilta 21.850 euron korvausta. Määrä perustuu asiakkaan CDO-sijoituksen pääomaan ja saamatta jääneeseen talletuskorkoon, joista on vähennetty saadut tuotot, pankin hyvittämä osa varallisuudenhoitopalkkiosta ja arvio siitä tappiosta, jonka asiakas olisi voinut kärsiä, jos hän CDO-lainan sijasta olisi sijoittanut ekstra-indeksilainaan.

CDO-merkintä

Asiakas oli syksyllä 2005 irtisanoutunut yksityispankin asiakkuudestaan, koska hän oli halunnut paneutua salkkunsa purkamiseen ja muualle sijoittamiseen. Hänellä ei tuolloin ollut erityistä sijoitusosaamista. Hänelle tarjottiin uudeksi yhteyshenkilöksi sijoitusjohtajaa, jota kehuttiin hyvin ammattitaitoiseksi. Siksi asiakas oli 10.3.2006 palannut yksityispankin asiakkaaksi. Hän luotti sijoitusjohtajan kykyyn arvioida, mihin sijoitustuotteisiin asiakkaan kannattaisi panostaa.

CDO-lainan merkintä oli tapahtunut heti ensitapaamisella 10.3.2006. Asiakas sai silloin CDO-lainan markkinointiesitteen. Hän teki samalla joukon muitakin sijoitusjohtajan ehdottamia toimenpiteitä, eikä CDO-tuote noussut esiin mitenkään erityisesti. Omaisuuden hajauttamista jatkettiin seuraavassa tapaamisessa 31.3.2006. Toimenpiteet menivät sijoitusjohtajan esitysten mukaisesti, koska asiakas ei tuolloin nähnyt syytä epäillä hänen ehdotustensa järkevyyttä.

Sijoitusjohtaja oli suositellut sijoitusten siirtämistä osakkeista mm. osakerahastoihin, indeksilainoihin ja CDO-lainoihin. Asiakkaan mukaan osakepainon keventäminen oli ollut kestopuheenaihe jo aiemmin, koska pankki ei niistä sijoituksista hyötynyt. Sijoitusjohtaja oli 10.3.2006 kertonut CDO-lainan antavan vakaata tuottoa ja olevan erittäin suosittu. Hänen mukaansa lainan riski oli historiallisesti mitätön. Lainassa oli noin sata yritystä, joista muutamankin kaatuminen oli epätodennäköistä.

Luottovastuutapahtumaprosenttien merkitys ei asiakkaalle esittelyssä selvinnyt; pieni prosenttiluku antoi kuvan siitä, että kyseisen yrityksen osuus koko potista ei ole kovin suuri. Asiakkaalla ei ollut aiempaa kokemusta joukkovelkakirjalainoista, vain indeksilainoista ja pieniriskisistä sijoitusrahastoista sekä työsuhdeoptioiden kautta kertyneistä osakkeista, joilla hän ei ollut käynyt aktiivisesti kauppaa. Asiakas ei ollut kovan riskin sijoittaja, vaan hänen salkkunsa koostumus oli hoitamattomuuden seurausta. Hän katsoo, ettei hänellä käytettävissään olleen ajan ja pohjatietojensa perusteella ollut edellytyksiä ymmärtää CDO-tuotteen merkitystä itselleen. Hän yhdisti CDO-tuotteen lähinnä ekstra-indeksi­lainaan, eikä hän olisi ymmärtänyt CDO-tuotetta syvällisemmin, vaikka hän olisi käyttänyt siihen harkinta-aikaa.

Tapaamisessa 10.3.2006 asiakas ei perehtynyt CDO-tuotteen lainaehtoihin. Ne hän sai postitse vasta myöhemmin. Asiakkaan mielestä ehdot ovat vaikeaselkoiset, eivätkä ne aukea kuin terminologian tuntevalle asiantuntijalle.

Yhteydenpito sijoitusaikana

Asiakas kertoo jättäneensä sijoitusjohtajalle soittopyynnön huomattuaan lehdessä tiedon CDO-tuotteiden arvojen alentumisesta. Sijoitusjohtaja oli 28.11.2008 ilmoittanut, että asiakkaan sijoituksen pääoma oli vielä täysin tallella ja asiakas saisi sen takaisin vuonna 2011. Oli puhetta myös jälkimarkkina-arvosta, mutta näillä CDO-tuotteilla ei ollut noteerattua jälkimarkkina-arvoa, ja myynti kesken laina-ajan olisi ollut mahdotonta. Jälkikäteen asiakas ihmetteli sitä, että jo 31.12.2007 päivätyn omaisuusraportin mukaan lainan pääoma oli pudonnut 19.200 euroon ja 30.9.2008 7.650 euroon. Merkitystä piti olla vain lunastuspäivän arvolla. Korko oli juossut suunnilleen samansuuruisena, joten asiakas ei aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota pääoman alenemiseen.

Vuodenvaihteessa 2008–2009 asiakas sai kutsun tulla keskustelemaan sijoituksista sekä ilmoituksia joukkolainojen portfoliotappioista ja suojaustason muutoksista, mutta hän ei ymmärtänyt niiden merkitystä. Tapaamisessa 23.1.2009 asiakas sai selvityksen sattuneista luottovastuutapahtumista ja siitä, että osa pääomasta ilmeisesti menetetään. Kesällä 2009 lainan pääoma laski nollaan.

Aiheutunut vahinko

Pankin mukaan asiakas olisi valituksen jättöpäivään mennessä kärsinyt vielä suuremmat tappiot, jos hän ei pankin suosittamalla tavalla olisi keventänyt osakesalkkuaan. Pankki olettaa, että asiakas ei olisi omatoimisesti tehnyt mitään sijoituspäätöksiä. Tämä ei pidä paikkaansa. Asiakkaan tarkoituksena oli joka tapauksessa keventää osakesalkkuaan.

Pankki on kirjelmässään tarkastellut, mikä asiakkaan alkuperäisen osakesalkun arvo olisi ollut alkuvuonna 2010. Asiakas oli kuitenkin realisoinut osakkeita vuosina 2006–2007 ja siirtänyt osakesalkkunsa kokonaan pois kyseisestä pankista vuonna 2007. Olemattoman osakesalkun arvolla ei enää kannata spekuloida. Tarkoitushakuisten tarkasteluajanjaksojen valinnalla saadaan mitä tuloksia tahansa.

Asiakas katsoo, että tarkastelu tulee kohdistaa siihen, kuinka pankki varallisuudenhoitosopimuksen solmimisen jälkeen on sijoitustuotteillaan pystynyt tuottamaan asiakkaalle lisäarvoa. Asiakkaan laskelman mukaan vuosina 2006–2010 kertyneet nettotuotot jäävät selvästi alle CDO-sijoituksen pääoman. Myös asiakkaan sijoitusvakuutuksen arvo on laskenut. Kokonaisuutena tarkastellen yksityispankin sijoitusneuvonnasta on aiheutunut asiakkaalle huomattavat tappiot. Pankin tulee korvata CDO-lainasta aiheutunut tappio asiakkaan vaatimuksen mukaisesti.

Yhteenvetona

Asiakas katsoo, että 10.3.2006 eri muutosten yhteydessä hänelle oli suositeltu uudenlaista tuotetta, jonka riskiä vähäteltiin ja jonka ominaisuuksia hän ei ollut osannut suhteuttaa entuudestaan tuntemiinsa tuotteisiin. CDO-lainan tuotto oli kuitenkin vain osakkeista saatavien osinkojen tasoa, vaikka riskin toteutuminen johti pääoman täydelliseen ja lopulliseen menettämiseen. CDO-tuote esiteltiin ja merkittiin ensitapaamisella. Tuotetta on myöhemmin pidetty monissa yhteyksissä monimutkaisena, eikä se sovellu yksityissijoittajille. Asiakkaalle ei selvitetty, että CDO-lainan olisi voinut myydä kesken juoksuajan. Epäselvää oli myös, olisiko pääoman palautus taattu juoksuajan päättyessä.

Laina-aikana pankki näki tilanteen heikkenemisen muttei selittänyt, mitä vaihtoehtoja oli. Epävarmaa on, olisiko asiakas myynyt tappiollisen CDO:n vai uskonut sen vielä nousevan. Joka tapauksessa kaiken tiedon löytäminen pankin sekavista järjestelmistä jätettiin asiakkaan vastuulle.

Asiakas oli halunnut yksityispankin ammattiosaamista sijoitusasioihinsa, jotta hän voisi keskittyä omaan osaamiseensa. Asiakkaan mielestä pankin oma etu oli kuitenkin tärkeintä, eikä hän saanut asiantuntevaa ja vastuuntuntoista palvelua. Pankeilla saattoi jo vuonna 2006 olla käsitys niistä riskeistä, jotka liittyivät CDO-lainoissa olleisiin islantilaispankkeihin ja subprime-lainoihin. Pankki toimi vastoin asiakkaan etua ja aiheutti hänelle merkittävän tappion.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan vaatimukset. Pankki katsoo toimineensa lain ja hyvän arvopaperimarkkinatavan mukaisesti. Asiakkaan sijoitustappio johtuu sijoitukseen olennaisena osana kuuluvasta riskistä, joka realisoitui poikkeuksellisten tapahtumien vuoksi.

Sijoitusneuvonnan kokonaisuus

Asiakkaalla on 31.3.2006 ollut sijoitusvarallisuutta yhteensä 436.500 euroa, joista 274.500 euroa (62,9 %) on ollut yhden pörssiyhtiön osakkeina ja 30.000 euroa (6,9 %) nyt riidanalaisena CDO-lainana. 10.3.2006 laaditun sijoitussuunnitelman tavoitteena on ollut yhtiöriskin vähentäminen salkkua hajauttamalla ja osakemarkkinasijoitusten osuutta pienentämällä.

Sijoitussalkun valtaosana olleiden osakkeiden arvo oli kauppojen toteutuspäivänä 11.4.2006 selvästi korkeampi kuin asiakkaan valitusta lähinnä olevana päivänä 18.1.2010. Ilman sijoitussuunnitelmaa ja osakepainon laskua asiakkaan osakesalkun arvo olisi tuona aikana laskenut noin 48 % eli noin 130.000 euroa. Sijoitussuunnitelmaa noudattamalla pelkän osakehajautuksen tuottama suojaava vaikutus olisi ollut yli 80.000 euroa.

Asiakkaan jäljellä olevan osakesalkun arvo on kauppapäivän 11.4.2006 ja valituspäivän 18.1.2010 välisenä aikana vaihdellut enemmän kuin CDO-lainan merkintähinnan verran. Asiakkaan salkun riski oli muutosten jälkeen olennaisesti aiempaa vähäisempi. Sijoitussuunnitelman mukainen salkku on kokonaisuutena arvioiden suojannut asiakkaan sijoitusvarallisuutta tavalla, joka vastaa asiakkaan kanssa sovittua strategiaa. Suunnitelma oli laadittu ja sitä noudatettu asiantuntevasti, perustuen asiakkaan valitsemaan riskinottohaluun ja riskiprofiiliin. Asiakkaan saama asiantunteva sijoitusneuvonta on suojannut hänen koko sijoitussalkkuaan vähintään 80.000 euron määrällä.

Vuosien 2006 ja 2009 välisenä aikana kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla koettiin tapahtumia, jotka eivät laajuudeltaan ja voimakkuudeltaan olleet ennakoitavissa. Asiakkaan riskinkantohalukkuuden mukaisesti toteutettu hajautus vaikutti olennaisen positiivisesti hänen sijoitusvarallisuuteensa. Väite siitä, että sijoitusneuvonta ei olisi ottanut huomioon asiakkaan riskinottohalukkuutta ja sijoitusprofiilia tai olisi ollut vain pankin edun mukaista, ei ole kohtuullinen eikä oikea.

Lainan tuotto-odotus ja riski, dokumentaatio

Tuotteen ominaisuuksiin kuului valikoidulla riskillä saatava mahdollisuus lisätuottoihin. Riski ja tuotto kulkevat sijoituskohteissa yhdessä. Koska lainan tavoiteltu tuottotaso ylitti euribor-koron, eikä lisätuottoa ole rahoitusmarkkinoilla saatavissa ilman lisäriskiä, on lähtökohtaisesti selvää ettei kyse ole riskittömästä sijoitustuotteesta. Jos CDO-laina olisi ollut pääomaturvattu, asia olisi erikseen kerrottu, eikä dokumentaatiossa olisi tarvittu useiden sivujen mittaisia arvioita historiallisista tapahtumista, luottovastuutapahtumista tai palautusasteen mekanismista. Markkinointiesitteessä on todettu jo alussa, ettei velkakirjojen pääomaa ole turvattu ja sen voi menettää osin tai kokonaan.

Lainan pääoman palautusaste sidottiin sadasta vakavaraisesta suuryrityksestä koostuvaan viitesalkkuun. Lainalle laskettu riskitaso perustui viiteyhteisöjen historiallisesti hyvälle maksukyvylle. Riskin realisoitumisen mekanismi on kuvattu dokumentaatiossa seikkaperäisesti. Markkinointiesitteessä on erityisesti tuotu esille, että sekä luottovastuutapahtumien lukumäärä että palautusaste vaikuttavat suojaustasojen saavuttamiseen, ja esimerkein on laskettu, miten ne tähän vaikuttavat.

Riskin toteutumisen todennäköisyys on eri asia kuin riskimekanismi. 30 edeltävän vuoden historiatietojen valossa lainan arviointi alhaisen riskin tuotteeksi oli perusteltua. Koska aiemmin toteutunut riski ei ole tae tulevasta, eikä tietoa vuoden 2006 jälkeisistä kansainvälisistä ja poikkeuksellisista tilanteista ollut, pankki pitää riskin toteutumistodennäköisyyden kuvaamistapaa oikeana. Pankki ei dokumentaatiota laatiessaan ja lainaa markkinoidessaan vuonna 2006 ole vähätellyt riskiä vaan perustellusti arvioinut riskin todella olleen vähäinen. Riskin vähäisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei riski voisi toteutua.

Se, että lainaan kohdistui näin monta luottovastuutapahtumaa, oli historiatietojen valossa erittäin poikkeuksellista ja yllättävää. Suurin osa samantyyppisistä CDO-lainoista on tuottanut koko juoksuaikansa lisätuottoa ilman takaisinmaksettavan pääoman alentumista. Pankki katsoo, että lainaan kuuluva riski oli dokumentaatiossa esitetty oikein.

Sijoitustapaaminen

Tapaamisessa asiakkaan yhteyshenkilö oli käynyt läpi sijoitussalkun rakentamisen periaatteet, suositeltujen sijoituskohteiden ominaisuudet ja varallisuudenhoitosopimuksen pääpiirteet. Ennen tapaamista asiakkaan sijoituksissa oli ylipainoa teknologiaosakkeissa, joiden riski on suuri. Asiakkaan aiempi riskinsietokyky ja sijoituksen aikajänne ovat puoltaneet pitkiin korkoihin perustuvien instrumenttien valintaa osaksi sijoitussalkkua.

Asiakkaan kirjelmän perusteella on riidatonta, että hän on sijoitustapaamisessa 10.3.2006 ennen merkintää saanut CDO-lainan markkinointiesitteen. Hän on allekirjoituksellaan hyväksynyt lainan ehdot. Asiakkaan kanssa on sijoitusneuvonnan aikana käyty läpi lainan ominaisuudet, lisätuotto ja riski yleisellä tasolla sekä selkeästi kerrottu, että sijoitussuosituksen jälkeiset päätökset ovat aina asiakkaan omia. Asiakas on antanut toimeksiannot hankkia kutakin sijoitustuotetta.

Asiakas väittää, että hänelle ei olisi selvitetty mahdollisuutta myydä joukkolaina kesken juoksuajan. Sijoitusjohtaja pitää kuitenkin varmana, että hän on antanut asiakkaalle tiedon sijoitustuotteen jälkimarkkinakelpoisuudesta. Sama on todettu asiakkaan saamassa markkinointiesitteessä, jossa on myös todettu sijoituksen jälkimarkkinahinnan voivan vaihdella voimakkaasti, minkä vuoksi siihen tulee suhtautua ns. osta ja pidä –sijoituksena.

Asiakas on pitkäaikainen sijoittaja, joka on aiemmin sijoittanut merkittävän osan sijoitusvarallisuudestaan riskipitoisiin teknologiaosakkeisiin, niihin oikeuttaviin optioihin ja eri indeksilainoihin. Hänen on voitava olettaa lukeneen ja ymmärtäneen lainan dokumentaation. Asiakas ei ole edes väittänyt, että lainan riskitasoa ei olisi selvitetty hänelle tai että hän ei olisi allekirjoituksellaan vahvistanut ymmärtäneensä tekemiensä sijoituspäätösten vaikutusta.

Varallisuudenhoitosopimuksen ehtojen mukaan pankki ei vastaa asiakkaan antamien toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä. Pankin näkemyksen mukaan asiakas on ymmärtänyt, että sijoitusneuvonta ja varallisuudenhoitosopimus eivät tarkoita, että pankki takaisi asiakkaalle koko sijoitussalkun suotuisan arvonkehityksen tai kunkin sijoitustuotteen pääoman kaikissa markkinatilanteissa. Pankki korostaa asiakkaan tappion johtuneen koko sijoitusmarkkinaan kohdistuneista tapahtumista, jollaisia ei ole koettu 1930-luvun jälkeen, mutta lopultakin riski kohdistui alle seitsemään prosenttiin asiakkaan sijoitusvarallisuudesta.

Luottovastuutapahtumat

Pankki selostaa Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta alkaneiden ongelmien leviämistä ja finanssikriisin laukeamista. Kaikkiaan seitsemää tämän CDO-lainan viitesalkun yritystä kohtasi luottovastuutapahtuma syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Pankki ei ole voinut vaikuttaa luottovastuutapahtumiin eikä niiden palautusasteisiin. Asiakkaan valitseman keskimmäisen riskitason pääoma aleni kuudennen luottovastuutapahtuman seurauksena nollaan 10.7.2009.

Luottovastuutapahtumista ilmoitettiin ehtojen mukaisesti joko kirjallisesti tai pankin internetsivuilla. Takaisinsaantiarvon määrityksen jälkeen pankki ilmoitti asiakkaalle muutoksista lainaehtojen mukaisesti.

Puhelu 28.11.2008, omaisuusraportit

28.11.2008 mennessä luottovastuutapahtumia oli toteutunut neljä, eikä yhdenkään takaisinsaanti­arvoa ollut määritetty. Pankki viittaa lähettämiinsä ilmoituksiin luottovastuutapahtumista ja takaisinsaantiarvon määrityksestä. Niistä ilmenee, että 28.11.2008 lainan pääoma oli sijoitusjohtajan kertomin tavoin tallella, ja asiakas oli saanut tiedon uusista luottovastuutapahtumista. Hän olisi halutessaan voinut myydä lainan jälkimarkkinoilla vallitsevaan hintaan. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt.

Asiakas on valituksessaan kertonut, että hänen omaisuusraporteissaan lainan arvo oli laskenut olennaisesti jo ennen ehtojen mukaisten takaisinsaantiarvojen määritystä. Pankki toteaa, että omaisuusraportille kirjattava arvo perustui viitekorin julkisessa kaupankäynnissä määrittyvään laskennalliseen arvoon, ei CDO-lainan jäljellä olevan pääoman määrään.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 10.3.2006 päivätty varallisuudenhoitosopimus, jonka sisältönä on mm. sijoitussuunnitelman laatiminen, vuosineuvottelu, sijoituskonsultointia neljä kertaa vuodessa, osakemarkkinakatsaus, verkkopankin perussalkku ja omaisuusraportti neljä kertaa vuodessa.

Sopimuksen ehtojen kohtien 1 ja 2 mukaan pankki ei tee päätöksiä asiakkaan puolesta eikä vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta, verovaikutuksista eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu on asiakkaalla.

- 10.3.2006 päivätyt asiakkaan allekirjoittamat asiakasmuistiot, joissa toimenpiteinä on todettu mm. useiden indeksilainojen myynti ja CDO-lainan merkintä. Lisäksi on toimitettu kuitit indeksilainojen myynneistä, CDO-lainan merkintälista ja tiliotteet asiakkaan vuoden 2006 arvopaperikaupoista.

- 31.3.2006 päivätty sijoitussuunnitelma, jonka mukaan asiakkaan 439.000 euron sijoitusvarallisuudesta osakemarkkinasijoitusten osuus on 64 %, pääomaturvattujen osakemarkkinasijoitusten osuus 9 % ja korkosijoitusten osuus 27 %. Sijoittajaprofiilin osalta on todettu, että asiakkaalla on ollut salkussaan runsaasti yhden pörssiyhtiön osakkeita ja työsuhdeoptioita, joiden arvo on vaihdellut voimakkaasti viime vuosina. Siksi asiakas tuntee hyvin osakemarkkinoihin liittyvät riskit ja ymmärtää niiden toteutumisen vaikutukset. Kokemusta asiakkaalla on myös indeksilainoista, joita hän on merkinnyt pienemmillä summilla melko runsaasti. Rahastosijoituksia asiakas ei ole juurikaan harrastanut.

Asiakkaan tavoitteeksi on kirjattu yhtiöriskin vähentäminen, salkun hajauttaminen ja mahdollisesti myös suorien osakemarkkinasijoitusten määrän vähentäminen ottamalla salkkuun esim. pidemmän koron sijoituksia. Muuten tavoitteena on varallisuuden säilyttäminen ja sellaisen tuottotason saavuttaminen, joka valitulla sijoitusstrategialla on mahdollista. Asiakkaan sijoitustähtäin on pitkä, minkä vuoksi osakemarkkinasijoituksilla saa olla salkussa vastakin suuri paino. Yksittäisiä sijoituksia voidaan kuitenkin muuttaa ja lähteä toteuttamaan nykyistä laajempaa hajautusta eri osake- ja rahastolajeihin sekä muihin osaketyyppisiin sijoituksiin. Asiakas ei ole asettanut varsinaisia erityisehtoja sijoitusinstrumenttien suhteen, joten eri sijoitusvälineet ovat vapaasti ehdotettavissa ja hyödynnettävissä.

Sijoitusstrategian osalta on todettu, että asiakkaan osakemarkkinasijoitukset koostuvat lähes täysin yhden pörssiyhtiön osakeomistuksesta. Salkkuun ei ole juurikaan tehty muutoksia ennen kuin vasta nyt, joten 10.3.2006 realisoitiin määrällisesti monta indeksilainaa ja siirrettiin varat pitkän CDO-lainan sijoitukseen.

Yhteyshenkilö suosittelee asiakkaalle yhdistelmästrategiaa, jossa osaketyyppisten sijoitusten osuus on 60 %, pitkien korkosijoitusten osuus 32 % ja lyhyiden korkojen osuus 8 %. Strategia sopii sijoittajalle, joka sijoittaa joko keskipitkällä tähtäimellä tai haluaa tasapainottaa riskiä jakamalla sijoituksensa noin puoliksi korko- ja osakemarkkinoille. Vaikka asiakkaan sijoitushorisontti on pitkä, yhteyshenkilö katsoo, että osakesalkun hajauttaminen ja sijoitusten suurempi kohdentaminen pitkiin korkomarkkinoihin tasapainottaisi osakekohtaisen vaihtelevuuden riskiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi osaketyyppisten sijoitusten osuuden keventämistä noin 60.000 eurolla ja vastaavasti lyhyiden korkojen vähentämistä noin 50.000 eurolla sekä siirtymistä pitkiin korkosijoituksiin. Lisäksi yhden yhtiön ylipainoa kevennettäisiin vähitellen muihin osakemarkkinasijoituksiin ja korkoinstrumentteihin noin 170.000 eurolla.

- 31.3.2006 päivätty alustava sijoitusehdotus, jossa on mainittu useita toimenpide-ehdotuksia. Pitkän koron sijoitusten osuus on kaikkiaan 150.000 euroa, johon sisältyy 10.3.2006 tehty 30.000 euron sijoitus CDO-joukkolainaan.

- CDO-joukkolainan painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Sen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- joukkolainan lainakohtaiset ehdot, joissa tuotteen ominaisuudet on kuvattu yksityiskohtaisesti.

- tallenne 28.11.2008 käydystä puhelinkeskustelusta. Sijoitusjohtaja oli soittanut asiakkaalle saatuaan tältä yhteydenottopyynnön. Sijoitusjohtaja kertoo, että tällä hetkellä CDO-lainalla ei ole käytännössä minkäänlaista arvoa, eikä sillä oikeastaan voi käydä kauppaa. Jälkimarkkina-arvon voi erikseen selvittää, mutta se voi nyt olla 5-10 %:n tasolla. Lainaan kohdistuneiden luottovastuutapahtumien johdosta jälkimarkkinat ovat olleet todella huonot. Korkeimpaan riskitasoon sijoittaneilla on ollut pääoman menetystä, mutta asiakkaan nimellispääoma on kuitenkin vielä jäljellä ja sille maksetaan normaalisti kuponkikorko. Sijoitusjohtajan mukaan lainan puskureita on kuitenkin syöty aika paljon, joten kovin paljon lisäkonkursseja se ei kestä. Lainalla on tietty eräpäivä, ja jos siellä ei enää lisää tapahdu niin asiakas saa pääomansa ulos jälkimarkkinahinnasta riippumatta.

- 10.12.2008 päivätty ilmoitus joukkolainan muuttuneesta suojaustasosta, 29.12.2008 päivätty ilmoitus takaisinsaantiarvon määrityksestä, 21.1.2009 päivätty ilmoitus joukkolainan muuttuneesta suojaustasosta sekä saatekirje, jonka mukaan asiakkaalla olevan CDO-lainan takaisinmaksettavan pääoman määrä on vielä 100 %, mutta pankin tiedossa olevan viidennen luottovastuutapahtuman johdosta takaisinmaksettava pääoma alenee noin 17 %:iin nimellisarvosta. Vaikutus tuotonmaksuun näkyy maaliskuusta 2009 alkaen.

- tapaamisessa 23.1.2009 käytetty Excel-taulukko, jossa on esitetty CDO-lainaan siihen mennessä kohdistuneiden neljän luottovastuutapahtuman vaikutus ja viidennen luottovastuutapahtuman mahdollisia vaikutuksia eri palautusasteilla.

- 22.6.2009 päivätty ilmoitus kuudennen luottovastuutapahtuman takaisinsaantiarvon määrityksestä ja 30.6.2009 päivätty ilmoitus asiakkaalla olevan CDO-lainan takaisinmaksettavan pääoman määrän alentumisesta nollaan.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankilta 21.850 euron kor­vausta tappiosta, joka aiheutui CDO-lainan arvon menettämisestä vuonna 2009.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, että hänen yhteyshenkilönsä oli tuotetta esitellessään vähätellyt siihen liittynyttä riskiä, eikä asiakas ollut saanut tuotteesta riittävästi tietoa voidakseen hahmottaa sen ominaisuudet. Asiakkaalle uudentyyppinen tuote esiteltiin ja merkittiin samassa tapaamisessa. Tuotteen jälkimarkkinat jäivät tuolloin ja myöhemminkin epäselviksi. Asiakas katsoo myös, ettei tuote ollut lainkaan hänen kaltaiselleen yksityissijoittajalle soveltuva.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin menettely sijoituksen tekemisen jälkeen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Tuotteen tarjoaminen yksityissijoittajalle

Arvopaperilautakunta toteaa, että CDO-tuotteen tarjoaminen yksityissijoittajille ei ole ollut kiellettyä. Olennaista on se, onko pankki tuotetta asiakkaalle tarjotessaan täyttänyt lain mukaiset selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa ja muuten menetellyt asianmukaisesti.

Selonottovelvollisuus ja tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Esitetyn selvityksen perusteella pankki on täyttänyt selonottovelvollisuutensa sijoitustapaamisessa 10.3.2006 käytyjen keskustelujen ja myöhempien sijoitustapaamisten myötä. Keskustelujen pohjalta laaditussa 31.3.2006 päivätyssä sijoitussuunnitelmassa asiakkaan tavoitteiksi on kirjattu yhtiöriskin vähentäminen, salkun hajauttaminen ja pitkän koron sijoitusten osuuden lisääminen. Asiakas tavoitteli varallisuuden säilyttämistä ja sellaista tuottotasoa, jonka valittu osakepainotteinen strategia mahdollisti. Hän ei ollut asettanut käytettävien sijoitus­ins­tru­ment­tien suhteen erityisehtoja, vaan eri sijoitusvälineet olivat vapaasti ehdotettavissa.

Asiakas on yhteyshenkilönsä suosituksen perusteella sijoittanut CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon 30.030 euroa, mikä vastasi noin 7 %:a hänen sijoitusvarallisuudestaan. Lautakunta pitää tällaista suositusta määrältään maltillisena. CDO-tuote on sopinut yhteen sijoitussuunnitelmaan kirjattujen hajauttamisen ja pitkien korkosijoitusten lisäämisen tavoitteiden kanssa. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että pankilla olisi jo merkintäajankohtana ollut tieto tulevasta finanssikriisistä ja sen vaikutuksista tämän tuotteen kannalta. Lautakunta katsoo, ettei tuotteen suosittaminen merkintäajankohtana muutenkaan ole ollut ristiriidassa asiakkaan sijoituskokemuksesta tai riskinottohalukkuudesta olleiden tietojen taikka muiden sijoitussuunnitelmasta ilmenevien seikkojen kanssa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaalle on keväällä 2006 ollut asianmukaista.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Keskeisenä lautakunta pitää tapauksessa sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Asiakkaan yhteyshenkilö oli 9.3.2006 pidetyssä tapaamisessa esitellyt CDO-tuotetta suullisesti ja oli antanut asiakkaalle lainan markkinointiesitteen. Lainakohtaiset ehdot asiakas on esitetyn selvityksen mukaan saanut vasta myöhemmin postitse. Niitä lautakunta ei ota huomioon sijoituspäätöstä edeltävän tiedonantovelvollisuuden täyttymistä arvioidessaan.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakas on katsonut sijoitusjohtajan vähätelleen tuotteeseen liittyvää riskiä. Asiakkaan mukaan sijoitusjohtaja oli historialliseen kehitykseen viitaten pitänyt muutamankin viiteyhtiön kaatumista epätodennäköisenä ja asiakkaalle suositellun keskimmäisen riskitason lainan riskiä hyvin vähäisenä. Pankki ei ole esittänyt täsmällistä kuvausta käydyn keskustelun sisällöstä muuten kuin siltä osin, että sijoitusjohtaja muistaa kertoneensa asiakkaalle tuotteen jälkimarkkinakelpoisuudesta.

Lautakunta toteaa, että asiakkaan kuvaus saamistaan tiedoista vastaa pitkälti tuotteen markkinointiesitteen sisältöä. Liikkeeseenlaskua edeltäneiden 30 vuoden aikana Investment Grade –luotto­luokiteltujen yhtiöiden konkurssit ja muut luottovastuutapahtumat olivat olleet harvinaisia. Historiallisen tarkastelun perusteella tällaisten yhtiöiden luottovastuutapahtumien kertymistä siten, että CDO-tuotteen keskimmäiseen riskitasoon sijoittanut kärsisi huomattavia pääomatappioita, voitiin keväällä 2006 pitää epätodennäköisenä. Finanssikriisi johti muun ohella siihen, että vuosina 2008–2009 tällaisille suuryrityksille kertyi luottovastuutapahtumia poikkeuksellisen paljon. Lautakunta on edellä katsonut jäävän selvittämättä, että pankki olisi jo CDO-lainaa markkinoidessaan voinut ennakoida tulevan kriisin vaikutuksineen.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että asiakkaalle olisi tuotetta esiteltäessä suullisesti annettu virheellistä tietoa tuotteeseen liittyvän riskin toteutumisen todennäköisyydestä tai riskeistä muuten.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Yllä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen merkintää antanut asiakkaalle riittävästi tietoa, jotta asiakas on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunnan arvion mukaan hänen on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot.

Asiakas on tehnyt sijoituspäätöksen heti sen tapaamisen päätteeksi, jossa tuotetta oli esitelty hänelle. Hänellä oli näin ollen käytettävissään vain lyhyt aika arvioida tuotteesta saamiaan tietoja ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Toisaalta lautakunta on edellä katsonut, että tuotteen suosittamisessa ei ollut tapahtunut virhettä ja että asiakas oli saanut tuotteesta riittävästi tietoa ymmärrettävässä muodossa. Sijoitus on vastannut vain noin 7 %:a asiakkaan sijoitusvarallisuudesta, eikä tätä yksittäistä sijoituspäätöstä siten voi pitää erityisen merkittävänä asiakkaan sijoitustoiminnan kokonaisuuden kannalta. Asiakkaalla oli mahdollisuus esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä, eikä selvityksestä ilmene, että pankki olisi kiirehtinyt asiakkaansa päätöksentekoa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tuotteen jälkimarkkinoista sijoitusaikana annetut tiedot

Asiakas on katsonut saaneensa sijoitusjohtajalta väärää tietoa tuotteen jälkimarkkinoista puhelimitse 28.11.2008. Toimitetusta puhelutallenteesta ilmenee sijoitusjohtajan kertoneen, että tuotteella ei oikeastaan voinut tuolloin käydä kauppaa, ja arvostushinnat olivat toteutuneiden luottovastuutapahtumien vuoksi vain 5-10 % lainan nimellisarvosta. Asiakkaan tuotteeseen sijoittama pääoma oli kuitenkin tuolloin vielä täysimääräisesti tallella ja koronmaksu jatkui normaalisti.

Lautakunnalle toimitettujen luottovastuutapahtumien sattumista ja takaisinsaantiarvon määritystä koskevien ilmoitusten perusteella 28.11.2008 annettu tieto pääoman tallella olosta oli paikkansa pitävä. Toteamus siitä, ettei tuotteella oikeastaan voinut käydä kauppaa, oli epätarkka, koska asiakas olisi voinut luopua sijoituksestaan tuolloisella 5-10 %:n suuruisella takaisinostohinnalla. Puhelun aikana takai­sinostohinnan taso kuitenkin mainittiin, ja kokonaisarviossa tietojen epätarkkuus jää vähäiseksi. Lisäksi asiakas on kirjelmissään itsekin pitänyt epävarmana, olisiko hän luopunut CDO-sijoituk­sestaan vai pitänyt sen uskoen tilanteen paranevan. Lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että mainitusta epätarkkuudesta olisi aiheutunut asiakkaalle vahinkoa.

Sijoituspäätöksen jälkeinen yhteydenpito

Asiakkaan mukaan pankki näki laina-aikana tilanteen heikkenemisen muttei selittänyt, mitä vaihtoehtoja asiakkaalla oli.

Esitetyn selvityksen mukaan asiakkaalla on ollut konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, jonka mukaan pankki informoi asiakasta varojen sijoittamisessa, mutta lopulliset päätökset tekee asiakas. Pankki on sopimuksella sitoutunut antamaan asiakkaalle sijoituskonsultointia ja toimittamaan kirjallisia omaisuusraportteja. Selvityksen mukaan sijoitustapaamisia oli pidetty, ja asiakas oli ainakin 28.11.2008 saanut tietoja myös puhelimitse. Asiakkaalle oli toimitettu omaisuusraportit, joissa on ollut tietoja muun muassa CDO-sijoituksen arvonkehityksestä. Lisäksi oli toimitettu lainaehtojen mukaiset ilmoitukset luottovastuutapahtumista ja takaisinsaantiarvon määrityksestä.

Arvopaperilautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella pankki on täyttänyt konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen ja lainaehtojen mukaiset yhteydenpitovelvoitteensa.


Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA