Haku

APL 2/11

Tulosta

Asianumero: APL 2/11 (2011)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 01.03.2011

Konsultatiivinen varainhoito joukkovelkakirjalaina sijoitusneuvonta

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneesta vahingosta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas MS ja hänen puolisonsa HS olivat solmineet konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 23.9.2003. Sijoitusjohtaja TN esitteli MS:lle uudentyyppistä joukkolaina­tuotetta helmikuussa 2006. MS merkitsi lainan matalariskisintä versiota 20.000 eurolla 27.2.2006.

MS menehtyi 19.8.2008. Hänen joukkolainasijoituksensa menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Pankin ilmoituksen mukaan sijoitukselle oli kertynyt tuottoa 3.570,66 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

MS:n kuolinpesä vaati 12.7.2010 pankkia palauttamaan CDO-lainaan sijoitetun pääoman. Kuolinpesä katsoo, ettei sijoitustuote ole vastannut MS:n sijoitusprofiilia ja riskinottohalukkuutta. Eläkkeellä olleen ei-ammattimaisen sijoittajan on sijoitushetkellä ollut mahdotonta hahmottaa sijoitukseen liittyvää riskiä. Pankki ei ole menetellyt ammattimaisesti eikä myöskään eettisesti oikein.

MS:n varallisuus oli enimmäkseen kiinteistöissä tai pankkitileillä. CDO-laina ei sovi hänen riskiä karttavaan sijoitusprofiiliinsa. Keväällä 2006 MS sijoitti myös pankin indeksilainaan, joka oli pääomaturvattu tuote. Samanaikaisia sijoituksia tehtäessä MS:lle jäi selventämättä, että CDO-laina ei ole pääomaturvattu. Jos tämä olisi kerrottu, koko sijoitus olisi jäänyt tekemättä. MS ei ole saanut konsultatiivisen varainhoitosopimuksen edellyttämää hyvää ja asiantuntevaa palvelua.

MS:n kuoltua sijoitus siirtyi kuolinpesän haltuun. Reklamaation mukaan tällöinkään pankki ei varoittanut kuolinpesän osakkaita sijoitukseen liittyvistä riskeistä.

Reklamaatioon 23.8.2010 antamassaan vastauksessa pankki katsoo, ettei sen toiminta ole ollut moitittavaa. Joukkolainasijoitus oli määrältään noin 10 % MS:n tuolloisesta sijoitusvarallisuudesta. Pankki katsoo, että sijoitus vastasi pankin tiedossa ollutta MS:n riskinottohalukkuutta ja sijoitusprofiilia. Lisäksi pankki katsoo MS:n saaneen joukkolainasta kaikki olennaiset tiedot.

MS:n asiakkuus

Pankki toteaa, että MS oli pankin pitkäaikainen asiakas, joka oli myös harjoittanut sijoitustoimintaa pitkään. MS ja HS olivat hyväksyneet vuonna 2003 tehdyn sijoitussuunnitelman sisällön. Tuolloin MS:n sopimukseen kuuluvasta sijoitusvarallisuudesta 86 % oli sijoitettuna osakkeisiin, joihin liittyy merkittävä arvonalenemisen riski. MS:n sijoitusprofiili ei siten ollut riskiä karttava.

Sijoittamisen tavoitteeksi oli määritelty pääoman säilyttäminen ja kohtuullisen, hieman korkomarkkinoita paremman vuosituoton saavuttaminen kohtuullisella riskillä. Sijoitussuunnitelman laatimishetkellä MS oli kertonut harjoittaneensa sijoittamista jo vuosia, minkä vuoksi sijoituspäällikkö oli arvioinut MS:n tuntevan osakesijoittamiseen ja muihin sijoitusinstrumentteihin liittyvät riskit. MS oli myös kertonut ymmärtävänsä, miten sijoitusriskin toteutuminen vaikuttaa varallisuuden arvonkehitykseen. MS ei ole sijoitussuunnitelmassa tai muutoinkaan edellyttänyt, että hänelle tarjottavien sijoitustuotteiden tulisi olla pääomaturvattuja.

Sijoituspäällikkö oli ehdottanut osakkeiden osuuden asteittaista vähentämistä ja pitkien ja lyhyiden korkosijoitusten osuuden lisäämistä. Pankki pitää ehdotusta ammatillisesti perusteltuna ottaen huomioon MS:n tavoitteet. Riittävä hajauttaminen eri sijoitustuotteiden välillä on paras tapa saavuttaa haluttu tuoton ja riskin suhde.

Joukkolainan esittely MS:lle

Pankin mukaan MS:n yhteyshenkilönä pitkään toiminut sijoitusjohtaja TN muistaa MS:n aktiivisena henkilönä, joka oli kiinnostunut monista pankin tarjoamista sijoitustuotteista. TN:n käsityksen mukaan MS oli täysin kyvykäs käsittämään hänelle ehdotettujen tuotteiden riskit ja muut ominaisuudet.

TN esitteli kyseistä joukkolainaa MS:lle helmikuussa 2006 pitkiin korkosijoituksiin kuuluvana tuotteena. Hän käytti esittelyssä PowerPoint-kalvosarjaa, jonka 17 sivusta 8 keskittyy lainojen rakenteen, pääoman menettämisen riskin ja riskimekanismin kuvaamiseen. Heti sarjan alussa kerrotaan, ettei lainojen pääomaa ole turvattu ja sen voi menettää osin tai kokonaan. MS:lle ei ole voinut jäädä sellaista käsitystä, että joukkolainat olisivat olleet pääomaturvattuja.

Pankki katsoo MS:n saaneen kaikki olennaiset tiedot sijoituspäätöksen tekemiseksi. Esittelyn jälkeen MS on 27.2.2006 antanut toimeksiannon merkitä tuotteen matalariskisintä versiota 20.000 eurolla.

Arvonmenetyksen syy

Pankki katsoo, että sijoitusriskiä voidaan arvioida vain sijoitushetken tietojen valossa. Tuotteessa pääoman menettämisen riski oli sidoksissa joukkolainan viitesalkun luottoriskiin. Viitesalkku koostui vakavaraisiksi arvioiduista viiteyhteisöistä. Sijoitushetkeä edeltäneiden 30 vuoden tapahtumien valossa arvioitiin hyvin epätodennäköiseksi, että tällaiset vakavaraiset yhtiöt ajautuisivat laajamittaisesti vakaviin maksuvaikeuksiin. Pankki on vuosina 2002–2008 laskenut liikkeeseen yli kymmenen vastaavaa lainaa, joiden viitesalkkuja kohtasi ennen syksyä 2008 yhteensä vain yksi luottovastuu­tapahtuma. Näiden seikkojen pohjalta nyt kyseessä olevien joukkolainatuotteiden pääoman menettämistä pidettiin keväällä 2006 epätodennäköisenä, ja joukkolainaa voitiin siten perustellusti pitää matalan riskin tuotteena.

Syyskuussa 2008 taloustilanne muuttui Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta alkaneiden ongelmien levittyä kansainväliseen talouteen. Ne laukaisivat rahoitusmarkkinoilla ennen kokemattoman kriisin, joka aiheutti muun ohella korkean luottoluokituksen saaneille yrityksille maksuvaikeuksia, jotka lopulta johtuvat luottovastuutapahtumiin. Kaikkiaan seitsemää nyt riidanalaisen joukkolainatuotteen viitesalkun yhtiötä kohtasi luottovastuutapahtuma syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Seitsemännen luottovastuutapahtuman myötä lainan matalimmankin riskitason pääoma menetettiin kokonaan.

Pankki katsoo, että tällainen luottovastuutapahtumien kertyminen oli historiatietojen valossa erittäin poikkeuksellista ja yllättävää. Kaikkeen sijoittamiseen kuitenkin liittyy riski tulevan kehityksen epävarmuudesta, mikä on epäilemättä ollut MS:nkin tiedossa sijoitusta tehtäessä.
 

Valitus Arvopaperilautakunnalle

Valitus 23.9.2010

MS:n kuolinpesä vaatii menetetyn pääoman palauttamista reklamaatiossa esitetyillä perusteilla.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Vastine 29.10.2010

Pankki kiistää korvausvaatimuksen. Pankki katsoo, ettei mikään viittaa siihen, että joukkolaina olisi ollut sopimaton MS:n sijoitusprofiiliin tai riskinottohalukkuuteen tai että lainaa olisi esitelty MS:lle puutteellisesti.

Pankki pitää selvänä, ettei kuolinpesän edustajilla voi olla tietoa siitä, mitä MS:n ja TN:n välisissä keskusteluissa on puhuttu. Heillä ei voine myöskään olla tietoa siitä, miten MS on vuonna 2006 joukkolainan ominaisuudet käsittänyt. Pankin mielestä tuotteen esittelyssä käytetyssä materiaalissa on selkeästi ja havainnollisesti esitetty pääoman menettämisen riski ja riskin toteutumisen tapa. MS:n sijoitussuunnitelman ja sijoituskäyttäytymisen perusteella kyseinen tuote on vastannut hänen riskinottohalukkuuttaan. Kyse on ollut joukkolainan vähiten riskiä sisältävästä versiosta.

Pankki katsoo, ettei kuolinpesä ole esittänyt mitään sellaista näyttöä, joka osoittaisi pankin laiminlyöneen selonotto- tai tiedonantovelvollisuutensa sijoituspäätöksen tehnyttä MS:ää kohtaan. Kuolinpesä ei muutoinkaan ole näyttänyt pankin toimineen korvausvastuun aiheuttavalla tavalla.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 23.9.2003, jossa MS on sopijaosapuolena ja HS on merkitty perheenjäseneksi. Sopimukseen kuuluu mm. sijoitussuunnitelman laatiminen ja sijoituskonsultointia kerran vuodessa.

- sijoitussuunnitelma 25.9.2003, jossa todetaan mm., että MS:n sijoitusvarallisuudesta 86 % on osakesijoituksissa ja 14 % lyhyen koron sijoituksissa. Asiakkaiden muuna omaisuutena on mainittu asunto-osake ja kesämökkikiinteistö.

Sijoittamisen ensisijaiseksi tavoitteeksi on kirjattu nykyisen pääoman säilyttäminen ja kohtuullisen vuosituoton saavuttaminen. Pääomalle pyritään hakemaan hieman korkomarkkinoita parempaa tuottoa kohtuullisella riskillä sijoittamalla osa varoista vakuutuksen kautta rahastoihin ja indeksilainaan. Tuottotavoitetta ei ole tarkkaan asetettu eikä sijoittamiselle ole mitään tiettyä määräaikaa.

Riskiin suhtautumisen osalta suunnitelmassa todetaan, että asiakkaat ovat kertoneet harjoittaneensa sijoitustoimintaa jo vuosia. Sijoitustähtäin on pitkä. Asiakkaat tuntevat osakesijoittamiseen ja markkinoihin liittyvät riskit. He tuntevat myös muihin sijoitusinstrumentteihin kohdistuvat riskit ja ymmärtävät, mitä vaikutuksia riskitekijöillä on toteutuessaan varallisuuden tuottoon ja arvonmuutokseen sekä tavoitteen saavuttamiseen.

Asiakkaiden sijoitusvarallisuuden jakaumaa on suositettu muutettavaksi siten, että varallisuudesta 40 % olisi osakesijoituksissa, 36 % pitkissä korkosijoituksissa ja 24 % lyhyissä korkosijoituksissa. Toimenpidesuosituksissa on mainittu maantieteellisen hajautuksen lisääminen ja todettu mm., että osakkeista vapautuvilla varoilla voitaisiin mahdollisesti merkitä uusia indeksilainoja niiden pienen pääomariskin vuoksi. Lisäksi korkosijoitusten määrää voitaisiin pitkällä aikavälillä lisätä salkun korkean osakeriskin vastapainoksi esim. sijoittamalla korko- tai yhdistelmärahastoihin. Myös säästöhenkivakuutusta pidettiin merkillepantavana vaihtoehtona.

Sijoitussuunnitelmassa on vielä todettu, että jatkossa sopimuksen mukaisessa yhteydenpidossa tarkistetaan, että sijoitusvarallisuuden jakauma vastaa valittua strategiaa. Samalla pyritään hyödyntämään markkinatilanteita. Sijoitukset toteutetaan vain sijoittajan antamasta toimeksiannosta. Pankki ei vastaa sijoituksiin liittyvistä taloudellisista ja muista riskeistä eikä veroseuraamuksista. Vastuu näiltä osin kuuluu sijoittajalle.

- joukkolainatuotteen PowerPoint-kalvosarja (helmikuu 2006, 17 kalvoa). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, sen eri tuotto- ja riskitasot, verrataan sitä aikaisempiin vastaaviin tuotteisiin sekä yrityslainoihin, kuvataan tuotteen viitesalkkua, sen alustavaa sisältöä ja tuotteen rakennetta sekä tuotteen toimintaa, avataan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuotteeseen.

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen CDO-tyyppinen joukkolaina, joka koostuu kolmesta erillisestä joukkolainasta, ns. luottoluokitustasosta. Sijoittaja voi sijoittaa yhteen tai useampaan riskitasoon.

Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk Euribor + 1.0 % … + 8.5 % valitun riskitason mukaan. Lisätuotto-osa määräytyy liikkeeseenlaskun yhteydessä ja on sama koko laina-ajan. Koronmaksu ja -tarkistus on neljä kertaa vuodessa - sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan perinteistä joukkolainaa selvästi korkeampi. Myös jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavanomaista yrityslainaa korkeampi, minkä vuoksi sijoitus on osta ja pidä –tyyppinen.

Lainan pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää kokonaan.

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso - luottoriski vastaa turvallista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. Volvo, UPM-Kymmene
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 1.70 % (4.27 % 7.2.2006 korkotason mukaan)

- Keskimmäinen riskitaso - luottoriski vastaa tyypillistä yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin esim. Norske Skog, Metso
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 3.50 % (6.07 %)

- Ylin riskitaso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin spekulatiivisilla yrityksillä esim. ISS, SAS
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 7.00 % (9.57 %)

Tuotteen uusista piirteistä vastaaviin aiempiin tuotteisiin verrattuna todetaan mm.:
- Turvapuskuri (alin 1.50% viitesalkusta) kaikilla luottoluokitustasoilla ensimmäisten mahdollisten luottovastuutapahtumien varalle
- Luottoluokitustasot menevät osin päällekkäin pääomarakenteessa
- Riskisin osa jää turvapuskuriksi, eikä sitä myydä sijoittajille
- Tuote on suhteessa hieman riskisempi kuin aiemmat vastaavat tuotteet, koska suojaustasot ovat matalampia ja luottoluokitustasojen osuus viitesalkun pääomasta on pienempi.

Tuottovertailun osalta todetaan, että tuottoa voi verrata esim. perinteiseen joukkolainaan, joilla on vastaava luottoriski ja että kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoriskin perinteistä joukkolainaa enemmän. Tuotto nousee Euribor-korkojen noustessa.

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen rakennetta ja viitesalkun sisältöä sekä tuodaan esiin viiteyhtiöiden vakavaraisuus sekä se, että sijoittaja kantaa viiteyhteisöjen luottoriskiä.

Tuotteen rakenteen toimintaa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain tuottoa pääomalle; 3kk Euribor + lisätuotto luottoluokitustason mukaan
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään turvapuskurin pääomasta
- Muut luottoluokitustasot eivät kärsi pääomatappioita sillä Turvapuskuri suojaa luottoluokitustasoja pääomatappioilta, kunnes Turvapuskurin pääoma on hävinnyt.

Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta luottoluokitustasoihin kuvataan seuraavalla esimerkillä:
Jos laina-aikana sattuu vain yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Ainoastaan Turvapuskuri kärsii tappion
- Jokainen viiteyhteisö on viitesalkussa samalla painokertoimella, eli 1/100 = 1.00%
- Tappio viiteyhteisösalkkuun: Viiteyhteisön paino salkussa 1.00% x (100% - palautusaste 50 %) = 0.50%
- Turvapuskurin pääoma on 1.50 % viitesalkun arvosta
- Turvapuskurin pääomasta häviää:
0.50% / 1.50% = 33.3 %
- Toisenkin luottovastuutapahtuman sattuessa Turvapuskurin alkuperäinen pääoma alenisi taas 33 % mikäli palautusaste olisi sama (50%)
- Luottoluokitustasojen mahdolliset pääomatappiot lasketaan vastaavalla tavalla.

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita
- Puskurin määrä riippuu luottoluokitustason suojaustason lisäksi myös luottovastuutapahtumien palautusasteesta; mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
- Esimerkiksi olettaen 50 % palautusasteen keskimmäinen taso kestää n. 4 luottovastuutapahtumaa pääomatappiotta
- Yksi luottovastuutapahtuma pienentää koko viitesalkun nimellispääomaa n. 0.50%, eli 4 yhteensä n. 2.0%
- keskimmäisen tason suojaustaso on 2.30%
- Seuraavan mahdollisen luottovastuutapahtuman jälkeen kertyneet tappiot ylittäisivät suojaustason.

Perusteiksi sijoittaa tuotteeseen listataan esityksessä:

1. Perinteisiä joukkolainoja selkeästi parempi tuotto
- huomattavasti parempi tuotto/riski-suhde
- jälkimarkkinahinta kuitenkin vaihtelee voimakkaammin – osta ja pidä –tyyppinen sijoitus

2. Mahdollisuus valita itselleen sopiva tuotto-riski –taso
- voi sijoittaa yhteen tai useampaan luottoluokitustasoon
- päällekkäisyydet aikaisempien vastaavien tuotteiden kanssa vähäisiä

3. Tasainen tuottovirta 3 kuukauden välein
- kuponkikorko maksetaan 3 kuukauden välein

4. Vaihtuvakorkoinen joukkolaina
- sijoittaja hyötyy nousevista koroista

5. Vaivattomasti sijoitus kansainvälisille joukkolainamarkkinoille
- ei valuuttariskiä
- matala korrelaatio osakemarkkinoiden kanssa

Kalvosarjan lopussa selostetaan luottoluokituksia ja esitetään tuotteen alustava viitesalkku.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakkaat olivat tulleet yksityispankin asiakkaiksi vuonna 2003. MS:llä oli pitkäaikaista kokemusta osakesijoittamisesta. Asiakkaille oli 25.9.2003 sovittu sijoitusstrategia, jossa varoista 40 % sijoitettaisiin osakkeisiin, 36 % pitkiin korkosijoituksiin ja 24 % lyhyisiin korkosijoituksiin. Sijoitussuunnitelman käytännön toimenpide-ehdotukset tähtäsivät maantieteellisen hajautuksen lisäämiseen ja varojen asteittaiseen siirtämiseen osakesijoituksista korkosijoituksiin.

MS on sijoitusjohtajan esittelyn pohjalta 27.2.2006 sijoittanut uudentyyppisen joukkolainatuotteen matalimpaan riskitasoon 20.000 euroa. Sijoitus menetti arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakkaan kuolinpesä on vaatinut pankkia korvaamaan tästä aiheutuneen tappion.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Ratkaisusuositusta pyytävä kuolinpesä katsoo, ettei pankki ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan joukkolainaan liittyvien riskien osalta. Kuolinpesä katsoo myös, että joukkolainatuote on ollut MS:n sijoittajaprofiiliin sopimaton, jolloin sen suosittaminen on ollut epäasianmukaista.

Lautakunta toteaa, että lainaehtojen kuvauksen mukaan nyt kyseessä oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusins­tru­menttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriski­suojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus. Pankilla on asiantuntijavastuun periaatteiden mukaisesti lähtökohtainen näyttövelvollisuus siitä, että se on täyttänyt lain mukaiset tiedonanto- ja muut velvoitteensa.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Joukkolainan merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän oli nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa tuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. ta­pauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tuleviin tapahtumiin liittyy aina epävarmuutta. Siksi sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa joukkolainaa on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Riski toteutuu, jos lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävässä tuotteessa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennen kaikkea tuotteen viitesalkun yhtiöiden ja yhteisöjen maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että sijoitetun pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin tämän sijoitustuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tiedonantovelvollisuuden osalta huomioon otettava aineisto

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Esitetyn selvityksen perusteella MS:n yhteyshenkilönä pankissa toiminut sijoitusjohtaja TN oli helmikuussa 2006 esitellyt sijoitustuotetta MS:lle käyttäen apunaan PowerPoint-kalvosarjaa. TN:n ja MS:n välisen keskustelun täsmällinen sisältö ei ilmene lautakunnalle esitetystä aineistosta. Koska MS on menehtynyt, helmikuussa 2006 käytyjen keskustelujen sisällöstä ei enää voida saada molempien osapuolten näkemystä. Tämän vuoksi, ja kun muutakaan ei ole osoitettu, lautakunta olettaa sijoitusjohtajan suullisesti antamien tietojen vastanneen kalvosarjan sisältämiä tietoja.

Näin ollen lautakunta katsoo, että pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä tässä tapauksessa tulee arvioida tuotteen markkinoinnissa käytetyn kalvosarjan sisältämien tietojen perusteella. Arvioinnissa keskeistä on se, mitä ja miten kalvosarjassa on kerrottu joukkolainaan liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

PowerPoint-kalvosarja (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut tämän kalvosarjan merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta mm. aiemmassa lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että kalvosarjan alussa olevaa mainintaa täystappion mahdollisuudesta ei ole selostettu millään tavalla eikä asetettu mihinkään asiayhteyteen, joten se jää irralliseksi disclaimer-tyyppiseksi maininnaksi.

Lautakunta on myös todennut, että luottovastuutapahtumien vaikutusta esittelevillä kalvosarjan sivuilla ei ole yhtään skenaariota tai esimerkkilaskelmaa, jossa esiteltäisiin miten asiakkaiden tuotteeseen sijoittama pääoma voi alentua tai hävitä kokonaan. Skenaarioissa esitellään vain sitä, miten lainatuotteen rakenteessa pohjimmaisena oleva turvapuskuri suojaa sijoittajien sijoituksia pääomatappioilta. Kalvoissa on myös taulukkomuodossa tietoja siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa eri luottoluokitustasot kestävät ilman pääomatappioita.

Riskiä pienentävinä tekijöinä kalvosarjassa on viitattu tuotteen turvapuskurin lisäksi viiteyhtiöiden vakavaraisuuteen ja salkun hajautukseen. Näiden seikkojen ja historiatietojen perusteella suurten luottotappioiden on arvioitu olevan epätodennäköisiä, jolloin tuote kokonaisuutena on suhteellisen vähäriskinen. Myös tuotteen suurempi tuotto verrattuna vastaavan riskitason perinteisiin joukkolainoihin on tuotu eri kohdissa esiin.

Ratkaisusuosituksessa APL 11/10 todetuin tavoin lautakunta katsoo myös nyt käsillä olevassa tapauksessa, että tämä kalvosarja ei anna tuotteesta riskitöntä kuvaa. Toisaalta kalvosarjasta ei myöskään kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarja ei siten lautakunnan näkemyksen mukaan ole itsessään ollut riittävä tuotteen riskien kuvaamisen ja palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Lautakunta katsoo, että kalvosarjan mukaisten tietojen antaminen ei ole riittänyt täyttämään pankin tiedonantovelvollisuutta tuotteen riskien kuvaamisen osalta. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, että MS:lle olisi suullisesti annettu kalvosarjaa täydentäviä tietoja. Selvityksestä ei myöskään ilmene, että MS:llä olisi ollut tuotteesta aiempaa tietämystä tai sellaista aiempaa sijoituskokemusta, jonka perusteella hän olisi jo entuudestaan ollut tietoinen tähän uudentyyppiseen sijoitustuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa.

Virheen syy-yhteys vahinkoon

Tapauksessa tiedonantovirhe on liittynyt riskien kuvaamiseen, mikä olisi nyt kyseessä olevan sijoitustuotteen osalta ollut sen ominaisuuksien johdosta erityisen tärkeää. Lautakunta katsoo, että tämäntyyppisen virheen voi lähtökohtaisesti olettaa vaikuttavan ei-ammatti­maisen ja tuotetta entuudestaan tuntemattoman sijoittajan tuotteesta saamaan perusteltuun käsitykseen ja siten hänen päätöksentekoonsa. Tapauksessa esitetystä selvityksestä ei ilmene syy-yhteyttä vastaan puhuvia seikkoja eli tekijöitä, joiden perusteella MS todennäköisesti olisi tehnyt kyseisen sijoituksen, vaikka hän olisikin saanut tuotteeseen liittyvästä riskistä riittävät tiedot. Näillä perusteilla lautakunta katsoo pankin tiedonantovirheen olevan syy-yhtey­dessä sittemmin realisoituneeseen tappioon.

Muut väitteet

Asiassa on esitetty väitteitä myös siitä, että sijoitustuote olisi ollut MS:n sijoittajaprofiilin vastaisena hänelle soveltumaton. Lautakunta katsoo, että pankki on asiassa korvausvelvollinen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella. Tämän vuoksi lautakunta ei katso olevan tarpeellista ottaa kantaa kyseiseen väitteeseen.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa joukkolainatuotteen riskien kuvaamisen osalta. Pankki ei ole erikseen kiistänyt kuolinpesän käsitystä vahingon määrästä.

Lautakunta suosittaa, että pankki korvaa tuottamuksellisesta menettelystään aiheutuneen vahingon maksamalla MS:n kuolinpesälle määrän, joka vastaa tuotteeseen sijoitettua pääomaa vähennettynä sijoituksesta kertyneillä tuotoilla. Lautakunta suosittaa näin ollen 16.429,34 euron suuruista korvausta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia