Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneesta vahingosta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli solminut konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 19.5.2005. Sopimus on korvattu uudella konsultatiivisella varallisuudenhoitosopimuksella 22.10.2007 ja edelleen sijoitusneuvontasopimuksella 24.9.2009.

Sijoitusjohtaja oli vuonna 2006 säännöllisen tapaamisen yhteydessä esitellyt asiakkaalle uudentyyppistä joukkolaina­tuotetta ja suositellut siihen sijoittamista. Asiakas oli 10.3.2006 sijoittanut 25.000 euroa tuotteen korkeimpaan riskitasoon. Sijoitus menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakkaalle oli laina-aikana kertynyt tuottoja 7.658 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

Asiakas vaati 10.2.2009 pankilta vahingonkorvausta. Hän toteaa, että joukkolainan viitesalkussa oli mm. islantilaisten pankkien papereita. Tiedotteessaan 10.12.2008 pankki oli kertonut luottovastuutapahtuman vaikuttavan asiakkaan sijoituksen arvoon. Asiakkaan mukaan pankki ei missään vaiheessa ottanut häneen yhteyttä. Se, että koko sijoitus oli menetetty tai menetetään, selvisi vasta kun yhteyshenkilö oli kutsunut asiakkaan neuvotteluun. Tuolloin mitään ei enää ollut tehtävissä. Vastuullisen varainhoidon olisi pitänyt huolehtia asiakkaan omaisuudesta niin, että ainakin osa sijoituksesta olisi saatu kotiutetuksi.

Asiakas kertoo tietävänsä, että joidenkin muiden asiakkaiden sijoituksista huolehdittiin, ja he saivat varansa kotiutetuksi. Pankki kohtelee maksavia asiakkaitaan eriarvoisesti ilmeisesti sijoituksen suuruudesta riippuen. Missään tätä ei kerrota. Pankin ammattitaitoisuus ja luotettavuus asiakkaiden hoitamisessa mitataan huonoina aikoina. Asiakas katsoo pankin laiminlyöneen tehtävänsä asiakkaan varallisuuden hoidossa, tiedottamisessa ja asiakkaiden tasavertaisessa kohtelemisessa. Sijoituksen menettäminen tulisi korvata ainakin osittain.

Asiakkaan reklamaatioon 24.3.2009 antamassaan vastauksessa pankki käy läpi tapahtumien kulkua ja toteaa mm., että sijoitusjohtajan vuonna 2006 suosittelema sijoitus joukkolainaan on vastannut noin 13 % asiakkaan sijoitusvarallisuudesta. Sijoitusta tehtäessä sijoitusjohtaja oli tuonut esille tuotteen kolme tuotto- ja riskitasoa, joista asiakas on valinnut korkeimman. Lainaan liittyvän luottoriskin vastapainoksi sijoittaja on saanut korkeaa kuponkituottoa, 3 kk euribor + 7,00 %. Pankki katsoo, että asiakkaalle annettu sijoitussuositus on perustunut hänen sijoitussuunnitelmaansa. Talletuskorkojen ollessa alhaalla asiakas oli halunnut sijoituskohteeltaan parempaa tuottoa. Lisäksi hän oli pitänyt hyvänä lainoista maksettavaa säännöllistä kassavirtaa.

Pankin mukaan sijoitusjohtaja on kertonut asiakkaalle joukkolainojen riskit ja muut ominaisuudet sekä rakenteen. Riskejä on kuvattu myös asiakkaalle annetussa markkinointiesitteessä. Esim. luottovastuutapahtumien ja luottoriskin kuvaaminen on perustunut liikkeeseenlaskuajankohtana olleeseen tietoon. Tulevaisuuden tapahtumia, kuten finanssikriisiä vaikutuksineen, ei voitu ennakoida.

Sijoitusjohtaja oli myös painottanut sijoitusten ”osta ja pidä” –luonnetta lainojen jälkimarkkinahinnan vaihtelun vuoksi. Näiden joukkolainojen arvostushinnat laskivat syksyllä 2007, kun yrityslainojen riskilisät nousivat. Tuolloin lainassa ei kuitenkaan ollut sattunut luottovastuutapahtumia. Finanssikriisin, sen syvyyden ja vaikutusten ennakoiminen ei tuolloin ollut mahdollista.

Pankin mukaan vuosi 2008 on ollut poikkeuksellinen osake- ja korkomarkkinoilla. Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden ongelmat ovat levinneet kansainväliseen talouteen ja laukaisseet odottamattoman kriisin. Nyt kyseessä olevia joukkolainatuotteita rakennettaessa on otettu huomioon mm. se, ettei millekään toimialalle tule salkussa ylipainoa. Rahoitustoimiala on keskeinen, ja alan yhtiöillä on korkeat luottoluokitukset. On ollut yllätys, että finanssikriisin ensimmäiset konkurssit kohdistuivat juuri rahoitussektoriin. Ensimmäisten luottovastuutapahtumien kohteeksi joutuneiden viiteyhtiöiden luottoluokitukset olivat korkeita vielä luottovastuutapahtuman sattuessa.

Pankki toteaa, että sijoitusjohtaja on ollut asiakkaaseen yhteydessä loka- ja joulukuussa 2008 kertoakseen luottovastuutapahtumista heti, kun riittävää tietoa on ollut saatavilla. Heti luottovastuutapahtumasta tiedon saatuaan pankki on toimittanut tiedon edelleen kaikkiin lainaehdoissa määriteltyihin paikkoihin, mm. pankin kotisivuille. Luottovastuutapahtuman sattuessa pankki määrittelee takaisinsaantiarvon kyseisen viiteyhteisön velkasitoumukselle. Takaisinsaantiarvon määrityspäivä on lainaehtojen mukaan 50 pankkipäivää luottovastuutapahtuman ilmoituspäivästä. Täsmällisen tiedon saaminen siitä, miten luottovastuutapahtuma vaikuttaa lainan pääomaan, vie siis aikaa.

Yhteenvetona pankki pitää asiakkaalle annettua sijoitusneuvontaa asianmukaisena, ja suositus sijoittaa joukkolainaan on ollut tuolloisessa tilanteessa sopiva. Lopullinen päätös sijoituksesta on ollut asiakkaan. Joukkolaina on sopinut asiakkaan sijoitusprofiiliin ja sijoitussalkun rakenteeseen. Sijoitusta ei ole markkinoitu pääomaturvattuna, ja pääoman menettämisen riski on tuotu esille. Äärimmäisen poikkeuksellisen talous- ja markkinatilanteen realisoituminen tappioina on valitettavaa muttei pankin korvausvastuun piiriin kuuluvaa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Valitus 30.12.2009, lisäkirjeet 15.3.2010 ja 30.5.2010

Asiakas vaatii 25.000 euron suuruisen tappionsa korvaamista. Hän kertoo ymmärtäneensä sijoitusjohtajan esittelystä, että viiteyhtiöt olivat hyviä, ja jos niistä osa kuitenkin kaatuisi, lainasta häviää vain osa. Tappioita pidettiin ylipäänsä epätodennäköisinä, puhuttiin maailman kirjoista jne. Myös markkinointiesitteessä todetaan, että luottovastuutapahtumien ylittäessä suojaustason lainan pääoma menetetään osittain.

Asiakas ei ollut tiennyt, että viitesalkussa oli amerikkalaisia ja islantilaisia pankkeja. Tiedon tultua asiakas oli pankkiin yhteydessä sähköpostitse ja puhelimitse, ja hän oli ihmetellyt, miksei edes osaa rahoista pelasteta. Sitten hän kuuli, että koko sijoitus menetetään eikä mitään voida tehdä. Kysyttäessä asiakkaan yhteyshenkilö oli kertonut, että jotkut asiakkaat olivat myyneet sijoituksensa ajoissa. Asiakas katsoo, että jos sijoituksen häviäminen kokonaisuudessaan oli odotettavissa, pankin olisi ollut asianmukaista kehottaa kaikkia asiakkaitaan myymään sijoituksensa. Pankin olisi pitänyt kertoa asiakkailleen jo siitä, jos se pitää pääoman menettämistä mahdollisena. Asiakkaan mukaan sijoitusneuvontasopimuksessa ei puhuta siitä, että epäonnistunut varainhoito koituu asiakkaan tappioksi.

Asiakas reklamoi pankille saatuaan tietää, ettei hänen sijoituksestaan ole mitään jäljellä. Asiakkaalle menetys on suhteettoman suuri. Hän maksaa melkoisen vuotuisen korvauksen siitä, että hänen sijoituksiaan hoidetaan hänen kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla, kuten pankkikin mainonnassaan vakuuttaa. Asiakas seuraa taloustilanteita lehdistä ja tietää, missä yleisesti ottaen mennään. Hän on kuitenkin kertonut yhteyshenkilölleen olevansa asiakkaana, koska hän ei tiedä mikä mihinkin vaikuttaa. Asiakas ei ole voinut tietää finanssikriisin seurauksista tämän joukkolainatuotteen osalta. Asiakas toteaa vielä, että jopa pankin johtajistoon kuuluva henkilö on julkisuudessa pitänyt lainaa ehkä liian monimutkaisena yksityishenkilöille. Vastuuta ei voi siirtää asiakkaalle.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Vastine 3.3.2010, lisävastine 14.5.2010

Pankki viittaa asiakkaan reklamaatioon antamaansa vastaukseen ja kiistää korvausvaatimuksen. Pankki katsoo, ettei asiakas markkinointiesitteen sisältämien tietojen ja sijoitusjohtajan suullisen esittelyn pohjalta ole voinut perustellusti käsittää, että pääomariski olisi vain osittainen. Lisäksi pankki katsoo, että ehdotus joukkolainaan sijoittamisesta on ollut asiakkaan sijoitusprofiilin ja sijoittamisen tavoitteiden mukainen. Asiakas oli ennen sijoituspäätöstä paneutunut lainan valintaan perusteellisella ja aktiivisella keskustelulla ja oli punninnut myös korkean tuotto-odotuksen ja riskin suhdetta vertaamalla korkeimman riskitason lainaa muihin tasoihin.

Sijoitusjohtaja on säännöllisissä puolivuotistapaamisissa käynyt asiakkaan kanssa läpi omaisuusraporteista ilmeneviä joukkolainan arvostushintoja, sijoituksen ”osta ja pidä” –luonnetta, säännöllistä korkeaa kassavirtaa ja tilannetta luottovastuutapahtumien osalta. Asiakas oli kolmen vuoden sijoitusajalta saanut sijoitukselleen lähes 31 %:n suuruisen korkotuoton.

Markkinointiesitteessä joukkolainojen on todettu olevan pitkäaikaisiksi miellettäviä sijoituksia niiden jälkimarkkinahinnan voimakkaan vaihtelun vuoksi. Yksityispankilla ei ole ollut mitään muuta yleistä suositusta näihin tuotteisiin sijoittaneille. Joidenkin asiakkaiden itsenäiset tai omaisuudenhoitopalvelua tarjoavien salkunhoitajien asiakkaiden puolesta tekemät myyntipäätökset eivät heijasta asiakkaiden eriarvoista kohtelua. Niistä ei voi päätellä, että sijoitusjohtajan olisi tullut kehottaa asiakasta myymään sijoituksen ennen sen arvon nollaantumista. Pankki on tarjonnut tälle asiakkaalle konsultatiivista varallisuudenhoitoa, jonka yleisten sopimusehtojen mukaan pankki ei tee päätöksiä asiakkaan puolesta. Sijoituspäätökset tekee ja niistä vastaa asiakas itse.

Pankki katsoo lisäksi, että sillä kuten muillakaan tahoilla ei voinut olla ennakkonäkemystä sittemmin realisoituneesta finanssikriisistä, joten tuotteeseen sijoitetun pääoman menetys oli tuolloin mahdollinen, ei odotettavissa oleva tapahtuma.

Pankki on ennen joukkolainojen tarjoamista asiakkaille toimittanut niitä koskevan markkinointiesitteen Rahoitustarkastuksen hyväksyttäväksi. Rahoitustarkastus ei rajoittanut kyseisten lainojen tarjoamista yksityishenkilöille. Asiakkaan mainitsema pankin johtajistoon kuuluva henkilö puhui joukkolainatuotteesta yleisellä tasolla ja totesi, että tuote ehkä oli tuohon aikaan joillekin asiakkaille liian vaikea ja että joissakin yksittäistapauksissa myyntivirheitä on voinut tapahtua. Pankki katsoo, ettei yleisestä haastattelulausumasta voi tehdä päätelmiä nyt käsillä olevassa tapauksessa.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaation lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 19.5.2005, johon sisältyvinä palveluina on mainittu mm. sijoitussuunnitelman laatiminen, vuosineuvottelu ja sijoituskonsultointia kaksi kertaa vuodessa sekä omaisuusraportti neljä kertaa vuodessa.

Sopimuksen yleisten ehtojen kohdan 1 mukaan varallisuudenhoitopalveluun sisältyy se, että henkilökohtainen yhteyshenkilö informoi asiakasta varojen sijoittamisessa. Päätökset tekee kaikilta osin asiakas. Palveluun kuuluu asiakkaan varallisuustilanteen peruskartoitus, asiakkaan sijoittamisen tavoitteeseen perustuva sijoitussuunnitelma sekä suunnitelman tavoitteiden ja strategian tarkistus vuosineuvottelussa. Tämän lisäksi palveluun voi liittyä erikseen annettavaa sijoituskonsultointia. Informaatiopalveluna pankki lähettää asiakkaalle julkaisuja.

Ehtojen kohdan 2 mukaan asiakas antaa osto- ja myyntitoimeksiannot sekä muut määräykset kirjallisesti tai puhelimitse. Ilman erillistä toimeksiantoa pankki ei ryhdy muihin kuin arvopaperisäilytyksen ja arvo-osuustilin yleisten ehtojen mukaisiin toimenpiteisiin. Pankki ei vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta, verovaikutuksista eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu on asiakkaalla.

Ehtojen kohdan 3 mukaan pankissa säilytettävänä olevasta varallisuudestaan asiakas saa sopimuksessa mainituin väliajoin omaisuusraportin.

- konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 22.10.2007, johon sisältyvinä palveluina on mainittu mm. sijoitussuunnitelman tavoitteiden ja strategian tarkastaminen neuvottelussa kahdesti vuodessa ja mahdollisuus erikseen annettavaan sijoituskonsultointiin. Pankki raportoi varallisuuden arvosta ja sen kehityksestä kirjallisesti neljä kertaa vuodessa.

Sopimuksen yleisissä ehdoissa on vuoden 2005 sopimuksen yleisten ehtojen kohtia 1-3 vastaavat määräykset.

- sijoitusneuvontasopimus 29.9.2009, johon sisältyvinä palveluina on mainittu yhteydenotto kaksi kertaa vuodessa ja neljännesvuosittainen salkkuraportti.

- sijoitussuunnitelma 1.11.2005, jossa todetaan taustatietoina mm., että asiakas on hiljattain jäänyt pois työelämästä. Hänen 143.042 euron sijoitusvarallisuudestaan 8,4 % on osakesijoituksissa, 88,6 % lyhyissä korkosijoituksissa ja 3,0 % pitkissä korkosijoituksissa. Sijoitusvarallisuuteen kuuluvat mm. toisesta pankista siirtyneet korkorahastosijoitukset. Muuna omaisuutena on mainittu mm. perheen yhteinen asunto, osuus kesäasunnosta ja golf-osake.

Sijoittamisen tavoitteiden osalta on todettu mm., että merkittäviä hankintoja ei ole tiedossa eikä sijoituksista tarvita säännöllistä kassavirtaa. Asiakas on kiinnostunut seuraamaan sijoitustensa kehitystä aiempaa aktiivisemmin ja kotiuttamaan mahdollisia voittoja. Asiakas sijoittaa toistaiseksi-horisontilla, mutta sijoituksista osan pitäisi olla nopeasti realisoitavissa. Sijoitusvarallisuus on asiakkaan omalla työllä kerättyä, ja se on tärkeä vararahasto. Asiakas tavoittelee mahdollisimman vähäisiä veroja.

Riskin osalta on todettu, että asiakas on vuosien aikana seurannut talouden ja sijoitusmaailman asioita. Hän hakee aktiivisemmasta varallisuudenhoidosta keskustelukumppanuutta, perusteltuja ehdotuksia ja vahvistusta omille näkemyksilleen. Asiakas haluaa huolehtia sijoitusvarallisuutensa pääoma-arvon säilymisestä mutta odottaa kuitenkin kohtuullista tuottoa. Osan pääomasta asiakas on valmis sijoittamaan riskipitoisemminkin. Keskustelussa oli päädytty siihen, että asiakkaan riskiin ja tuottoon suhtautumista kuvaa parhaimmin yhdistelmästrategia, jossa puolet on sijoitettu osakkeisiin ja puolet korkoihin.

Sijoitusjohtaja ehdottaa salkkua, josta 51 % on osakesijoituksissa, 6 % lyhyissä korkosijoituksissa ja 43 % pitkissä korkosijoituksissa. Aikahajautuksen vuoksi hän suosittelee salkun rakentamista erissä ehdotetun omaisuuslajihajautuksen suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa varojen kohdentamista osakkeisiin ja pitkiin korkosijoituksiin vaiheittain. Toimenpide-ehdotuksiksi on kirjattu ensi vaiheessa pääomaturvallisiin indeksilainoihin, kahteen korkorahastoon ja yhdistelmärahastoon sijoittaminen. Seuraavissa vaiheissa tehtäisiin lisäsijoituksia yhdistelmärahastoon ja myöhemmin tarjolla oleviin pääomaturvallisiin indeksilainoihin.

Suunnitelmaan on vielä kirjattu, että se käydään läpi tapaamisessa 3.6.2005, ja sopimuksen mukaisessa myöhemmässä yhteydenpidossa tarkistetaan, että sijoitusvarallisuuden jakauma vastaa valittua strategiaa.

- joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006), jossa kerrotaan lainoista yleisesti, niiden tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja niiden toteutumisesta historiallisesti. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti. Esitteen alussa tuotteen pääominaisuudet on koottu erilliseen laatikkoon jaoteltuna seuraavasti:

· pankki emittoi kolme uudentyyppistä joukkolainaa
· mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selkeästi korkeampaan tuottoon
· odotettu vuotuinen tuotto 3 kk Euribor + 1,00…8,50 % joukkolainan mukaan
· sijoittajan saama tuotto nousee 3 kk Euribor-koron noustessa
· velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan

Yleistä
Lainat ovat noin 5-vuotisia vaihtuvakorkoisia joukkolainoja, jotka vastaavat sijoitusta kansainvälisille joukkovelkakirjalainamarkkinoille. Niiden tuotto muodostuu neljännesvuosittain mahdollisesti maksettavasta indeksihyvityksestä, jonka perusteena on 3 kk euribor ja lainan riskitason mukainen kiinteä lisätuotto. Lainojen tuotto nousee lyhyiden markkinakorkojen mahdollisesti noustessa.

Viitesalkku
Lainojen lisätuotto on peräisin viitesalkusta, joka koostuu 100 viiteyhtiöstä ja -yhtei­söstä, jotka ovat pääsääntöisesti eurooppalaisia ja amerikkalaisia suuryrityksiä. Jokaisella viiteyhtiöllä ja -yhteisöllä on puolueettoman luottoluokituslaitosten antama ns. Investment Grade -luottoluokitus, mikä tarkoittaa sitä, että luottoluokituslaitos on arvioinut niiden olevan vakavaraisia. Lainoilla on sama viitesalkku, ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain.

Lainojen rakenne
Liikkeeseenlaskijan eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksaman pääoman määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely tai konkurssi), joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason, lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Yrityksen luottoluokitus on arvio luottotappioiden todennäköisyydestä. Tämän vuoksi joukkolainojen viitesalkun ja näiden joukkolainojen luottotappiot voi arvioida tilastollisesti. Samankokoisesta luottoriskistä huolimatta näiden joukkolainojen lisätuotot ovat perinteisiä yrityslainoja selvästi korkeammat. Tämä selittyy osin lainojen jälkimarkkinahinnan korkealla vaihtelulla, minkä vuoksi lainat tulee mieltää “osta ja pidä” -tyyppisiksi sijoituksiksi. 

Riskin arviointi
Luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa ei kuitenkaan voi tietää ennalta. Historiallisesti (1982–2005) ns. seniorjoukkolainoihin sijoittaneet ovat konkurssin sattuessa saaneet takaisin keskimäärin n. 45 % sijoittamastaan pääomasta. Tämä ns. palautusaste on ratkaiseva arvioitaessa montako luottovastuutapahtumaa lainat kestävät kärsimättä pääomatappioita. Markkinointiesitteessä on myös esitetty taulukko siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät tappioitta eri palautusasteilla ja siitä on annettu myös esimerkkejä. 

Luottoriskiltään viitesalkkua vastaavassa salkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin sattunut arviolta 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden. Tämän perusteella suuria luottotappioita on esitteessä pidetty epätodennäköisinä, joskin samassa yhteydessä on todettu, että historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä.

Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti ja todettu mm., että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa merkintäpaikoista.

- omaisuusraportteja ajalta 31.3.2006–31.10.2008, joista ilmenee mm. asiakkaan tekemän joukkolainasijoituksen hankinta-arvo 25.000 euroa ja kulloinenkin markkina-arvo. 31.10.2007 päivätyssä raportissa markkina-arvo oli alittanut hankinta-arvon ja oli tuolloin 18.500 euroa. 31.5.2008 päivätyn raportin mukainen markkina-arvo oli 11.250 euroa ja 31.10.2008 päivätyn raportin mukaan enää 125 euroa.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on solminut tämän pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 19.5.2005. Sijoitussuunnitelman perusteella hän oli seurannut talouden ja sijoitusmaailman asioita, ja hänellä oli aiempaa sijoituskokemusta ainakin korkorahastoista. Keväällä 2005 asiakas halusi aktiivisempaa varallisuudenhoitoa, jolta hän toivoi keskustelukumppanuutta ja perusteltuja ehdotuksia. Asiakkaalle oli 30.5.2005 sovittu sijoitusstrategiaksi yhdistelmästrategia, jossa varoista 51 % sijoitettaisiin osakkeisiin, 43 % pitkiin korkosijoituksiin ja 6 % lyhyisiin korkosijoituksiin. Sijoitussuunnitelman käytännön toimenpide-ehdotukset tähtäsivät varojen vaiheittaiseen siirtämiseen lyhyistä korkosijoituksista pitkiin korkosijoituksiin ja osakkeisiin.

Sijoitusjohtaja oli ehdottanut asiakkaalle uudentyyppiseen joukkolainatuotteeseen sijoittamista. Asiakas sijoitti 10.3.2006 tuotteen korkeimpaan riskitasoon 25.000 euroa. Sijoitus menetti arvonsa syksyn 2008 aikana sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta, ja asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan tästä aiheutuneen tappion.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, ettei pankki ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan joukkolainaan liittyvien riskien osalta. Lisäksi asiakas on pitänyt lainaa yksityishenkilölle liian vaikeana tuotteena ja katsonut, että pankin olisi pitänyt ottaa häneen yhteyttä ennen luottovastuutapahtumien sattumista tai muutoin toimia siten, että asiakas olisi voinut edes rajoittaa tappiotaan.

Lautakunta toteaa, että lainaehtoihin otetun kuvauksen mukaan nyt kyseessä oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusins­tru­menttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriski­suojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainaa markkinoitaessa ja merkittäessä, annetun sijoitusneuvonnan asianmukaisuus sekä asiakkaan myöhempi informointi. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Lainan merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.


Perustelut

Tuotteen tarjoaminen yksityishenkilöille

Asiakas on pankin johtajistoon kuuluvan henkilön haastattelulausumiin viitaten katsonut, ettei nyt riidanalainen joukkolainatuote ylipäätään ole ollut yksityissijoittajalle soveltuva tuote. Pankki on tuonut esiin, että tuotteen myyminen yksityisille sijoittajille on kuitenkin ollut sallittua.

Arvopaperilautakunta toteaa, että kyseisen tuotteen myyminen yksityissijoittajille ei ole ollut kiellettyä. Lautakunta käsittelee sijoittajien ja sijoituspalveluntarjoajien välisiä riita-asioita yksittäisten sopimussuhteiden tasolla. Tällöin arvioitavaksi tulee kussakin yksittäisessä tapauksessa, onko pankki täyttänyt tuotteen riskejä ja muita ominaisuuksia koskevan tiedonantovelvollisuutensa ja onko tuotteen suosittaminen vastannut kyseisen asiakkaan sijoitustoiminnan tavoitteita ja hänen riskinottohalukkuuttaan ja ollut muutenkin asianmukaista.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa tuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. ta­pauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tuleviin tapahtumiin liittyy aina epävarmuutta. Siksi sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa joukkolainaa on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Riski toteutuu, jos lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävässä tuotteessa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennen kaikkea tuotteen viitesalkun yhtiöiden ja yhteisöjen maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että sijoitetun pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin tämän sijoitustuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tiedonantovelvollisuuden osalta huomioon otettava aineisto

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Esitetyn selvityksen perusteella asiakas oli ennen sijoituspäätöksen tekemistä saanut tuotteen markkinointiesitteen, minkä lisäksi sijoitusjohtaja oli esitellyt tuotetta hänelle suullisesti. Nämä molemmat on otettava huomioon arvioitaessa pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä. Arvioinnissa keskeistä on se, mitä ja miten asiakkaalle on kerrottu joukkolainaan liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta mm. aiemmassa lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa tiivistelmälaatikossa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Markkinointiesitteessä on vielä todettu, mistä täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa. Lainaehdot sisältävästä esitteestä ilmenevät myös mm. lainan viiteyhtiöt, joihin asiakas on viitannut.

Ratkaisusuosituksessa APL 11/10 todetuin tavoin lautakunta katsoo myös nyt käsillä olevassa tapauk­sessa, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakkaan ja sijoitusjohtajan käymän keskustelun tarkka sisältö ei ilmene lautakunnalle toimitetusta selvityksestä. Pankin ja asiakkaan kuvausten mukaan esittelyssä oli puhuttu ainakin siitä, että viite­yritykset ovat vakavaraisia, mutta jos luottovastuutapahtumia kuitenkin sattuu, tuotteen pääoma alenee. Nämä tiedot lautakunta katsoo paikkansa pitäviksi.

Asiakas on lisäksi kertonut ymmärtäneensä, ettei sijoitettua pääomaa voisi kokonaan menettää. Tällainen tieto on selvässä ristiriidassa markkinointiesitteessä todettujen seikkojen kanssa. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että sijoitusjohtaja olisi suullisesti antanut asiakkaalle tällaista väärää tietoa. Lautakunta ei muutoinkaan ole voinut todeta, että asiakkaan kuvaama käsitys osittaisesta pääomaturvasta johtuisi pankin menettelystä.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaalla oli ennen merkintää ollut käytettävissään tuotteen markkinointiesite, joka edellä todetuin tavoin antaa tuotteesta riittävät ja oikeansisältöiset tiedot. Sen lisäksi tuotetta oli käyty läpi suullisesti, jolloin riskin osalta oli tuotu esiin ainakin se keskeinen ominaisuus, että tuotteen viiteyhtiöiden konkurssit tai muut luottovastuutapahtumat alentavat tuotteen pääomaa. Selvityksestä ei ilmene, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu kirjallisesta aineistosta poikkeavia tietoja, joilla olisi virheellisesti luotu kuvaa osin tai kokonaan pääomaturvatusta tuotteesta.

Asiakkaan saamia tietoja kokonaisuutena tarkastellen Arvopaperilautakunta katsoo, että hänellä oli ennen lainan merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida tuotteeseen liittyviä riskejä. Asiakkaan oli myös käytännössä mahdollista ymmärtää ne ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoitussuosituksen asianmukaisuus

Sijoitussuunnitelmaan on kirjattu, että asiakkaan sijoitusvarallisuus on hänen tärkeä vararahastonsa, jonka pääoma-arvon säilymisestä hän on halunnut huolehtia. Hän on kuitenkin odottanut myös kohtuullista tuottoa ja ollut valmis sijoittamaan osan pääomasta riskipitoisemminkin. Hän on kertonut sijoittavansa ainakin pääosan varoistaan toistaiseksi-horisontilla. Strategian mukaiseksi toimenpide-ehdotuk­seksi on kirjattu varojen vaiheittainen siirtäminen lyhyistä koroista pitkiin korkoihin ja osakesijoituksiin. Näihin molempiin liittyy lähtökohtaisesti lyhyitä korkosijoituksia suurempi riski. Riskiä sisältävien sijoitustuotteiden suositteleminen asiakkaalle ei siten ole itsessään ollut suunnitelman vastaista.

Sijoitussuunnitelmassa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa nyt kyseessä olevaan uudentyyppiseen joukkolainatuotteeseen. Lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelma ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen uudentyyppistä sijoitustuotetta. Pankilla on tällöin ollut tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta edellä todetuin tavoin katsoo tulleen täytetyksi. Lautakunta katsoo myös, että joukkolainatuotetta on tuottonsa osalta voitu verrata korkotuotteisiin. Lautakunta katsoo, ettei tuote ole ollut asiakkaan sijoitussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden vastainen tai muutoin ristiriidassa sijoitussuunnitelman kanssa.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että joukkolainatuotteen suosittaminen asiakkaalle on ollut asianmukaista.

Asiakkaan myöhempi informointi, asiakkaiden tasapuolinen kohtelu

Asiakas on perustellut valitustaan vielä sillä, ettei pankista oltu häneen yhteydessä jo ennen luottovastuutapahtumien sattumista, jolloin asiakas olisi voinut luopua sijoituksestaan. Asiakas katsoo, että tämä tai muunlainen tappioiden rajoittaminen olisi kuulunut vastuulliseen varallisuudenhoitoon. Asiakkaan tietojen mukaan jotkut muut sijoittajat olivat luopuneet joukkolainasijoituksistaan ajoissa.

Arvopaperilautakunta pitää asiassa riidattomana, että pankki oli tehnyt joukkolainojen sopimusehtojen mukaiset ilmoitukset sattuneista luottovastuutapahtumista ja niiden takaisinsaantiarvoista.

Asiakkaan ja pankin välisen konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen osalta lautakunta toteaa, että sopimuksen ehdoissa on määritelty sopimuksen mukainen yhteydenpito. Siihen ovat sisältyneet säännölliset vuosineuvottelu- ja sijoituskonsultointitapaamiset sekä mm. omaisuusraporttien toimittaminen. Näiden neuvotteluiden pitämisestä ja raporttien toimittamisesta ei lautakunnan käsityksen mukaan ole riitaa. Asiakas on omaisuusraporteista voinut seurata mm. joukkolainasijoituksensa markkina-arvon kehitystä ja on voinut saada sijoitustaan koskevaa sijoitusneuvontaa.

Pankki on katsonut, ettei se voinut ennakoida finanssikriisin vaikutuksia tämän tuotteen kannalta. Ensimmäiset luottovastuutapahtumat kohtasivat yhtiöitä, joiden luottoluokitus oli vielä luottovastuutapahtuman sattuessakin korkealla tasolla. Arvopaperilautakunnalle esitetystä selvityksestä ei muutenkaan ilmene, että pankilla olisi toukokuussa 2008 pidetyn puolivuotistapaamisen aikaan tai tätä aiemmin ollut sellainen tieto finanssikriisin tulevista vaikutuksista tämän tuotteen kehitykseen, että pankin olisi tuolloin ollut syytä neuvoa asiakasta harkitsemaan sijoituksesta luopumista. Seuraavan, lokakuussa 2008 pidetyn tapaamisen aikaan asiakkaan sijoituksen markkina-arvo oli jo hyvin lähellä nollaa, jolloin sijoituksesta luopuminen ei enää olisi käytännössä rajoittanut tappiota.

Konsultatiiviseen varallisuudenhoitosopimukseen ei ehtojen mukaan sisälly sitä, että pankki vuosineuvotteluiden ym. säännöllisten tapaamisten lisäksi seuraisi asiakkaan varallisuuden arvon kehitystä ja erikseen ottaisi asiakkaaseen yhteyttä esim. joukkolainan markkina-arvon muutoksen johdosta. Ehtojen mukaan pankki ei myöskään tee sijoituspäätöksiä asiakkaan puolesta, vaan päätökset tekee ja toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta ja sijoitusriskistä vastaa asiakas.

Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, minkä vuoksi asiakkaan mainitsemat muut sijoittajat olivat luopuneet sijoituksistaan. Se, että jotkut olivat luopuneet sijoituksistaan, ei osoita, että pankki olisi kohdellut asiakkaitaan epätasapuolisesti.

Yhteenvetona lautakunta katsoo, että esitetyn selvityksen perusteella pankki on täyttänyt konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen ehtojen mukaiset yhteydenpitovelvoitteensa. Pankilla ei ole ollut asiakkaan kuvaamaa erillistä informointivelvollisuutta joukkolainan arvonkehityksestä. Selvityksestä ei ilmene, että pankki olisi kohdellut asiakkaitaan epätasapuolisesti. Lautakunta katsoo, ettei pankki ole yhteydenpidon osalta menetellyt sopimuksen ehtojen tai hyvän tavan vastaisesti.


Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään taikka myöhemmässä yhteydenpidossaan arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainaan sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA