Haku

APL 206/09

Tulosta

Asianumero: APL 206/09 (2010)

Kategoria: Sijoitusrahastotoiminta

Ratkaisu annettu: 07.09.2010

Sijoitusrahasto arvonlaskenta laskennan virheellisyys virhe

Tapahtumatiedot

Asiakas sijoitti kahteen rahastoyhtiön hallinnoimaan korkorahastoon varoja. Yksinkertaistetun rahastoesitteen mukaan rahasto A oli lyhyen koron rahasto, jonka tavoitteena oli tuottaa rahaston varoille 3 kuukauden euriborin ylittävä tuotto. Rahasto B oli sen yksinkertaistetun rahastoesitteen mukaan korkorahasto, jonka tavoitteena oli tuottaa rahaston varoille vähintään 12 kuukauden euriborin ylittävä tuotto lisättynä 0,30 prosenttiyksiköllä. Yksinkertaistetun rahastoesitteen mukaan rahasto B:n riski vastasi likimain keskipitkän koron rahaston riskiä, mutta riskin lähde voi vaihdella korkoriskin ja luottoriskin välillä markkinatilanteesta riippuen.

Asiakas merkitsi rahasto A:n osuuksia 60.000 eurolla 12.4.2007, 32.500 eurolla 6.8.2007, 6.000 eurolla 22.8.2007, 14.000 eurolla 24.8.2007, 71.000 eurolla 6.9.2007 ja 4.000 eurolla 3.1.2008. Asiakas merkitsi siten rahasto A:ta yhteensä 187.500 eurolla.

Asiakas merkitsi rahasto B:n osuuksia 10.000 eurolla 5.4.2007 ja 10.000 eurolla 6.8.2007. Asiakas merkitsi siten rahasto B:tä yhteensä 20.000 eurolla.

Rahastoyhtiö on laskenut rahastojen arvot virheellisesti 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 laskeneensa tältä ajalta rahastojen arvot uudelleen. Myöhemmin rahastoyhtiö korjasi arvoja rahasto A:n osalta 1.8.2007 alkaen ja rahasto B:n osalta 1.7.2007 alkaen. Asiakas lunasti 4.2.2008 osuutensa rahasto A:ssa 186.624,88 eurolla ja rahasto B:ssä 19.458,55 eurolla. Rahasto B lakkautettiin 11.2.2008 ja rahasto A 13.2.2008. Asiakas sai 15.4.2008 rahastojen lopputilityksen yhteydessä korjauslaskentojen vuoksi rahasto A:n osalta 656,78 euroa ja rahasto B:n osalta 102,59 euroa. Rahasto-osuuksien lunastuksesta asiakas sai siten 206.842,80 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on varovainen sijoittaja, joka tarkastelee perusteellisesti sijoitusvaihtoehtoja. Hänen varovaisuuttaan kuvaa muun muassa se, että hän sijoitti huomattavasti enemmän rahoistaan pienempiriskiseen rahasto A:han. Hän tutki huolellisesti korkorahastojen tiedot ennen sijoitusten tekoa. Saatuaan tiedon rahastojen arvonlaskennan virheellisyydestä asiakas lunasti osuutensa heti. Asiakkaan mielestä rahastoyhtiön olisi tullut huomata virheellisyys paljon aikaisemmin.
Asiakkaalle aiheutui vahinkoa osuuksien arvonalentumisen vuoksi, koska hänellä ei olut oikeita tietoja käytettävissään sijoituspäätösten tekemiseen ja rahastojen arvo laski kuukausia hänen tietämättään. Mikäli asiakas olisi tiennyt arvonlaskennan virheestä aikaisemmin, hän olisi lunastanut osuutensa heti eikä olisi tehnyt uusia sijoituksia. Asiakas vaatii rahastoyhtiötä korvaamaan 4.295,50 euroa korkoineen. Korvaus on laskettu siten, että molempien korkorahastojen tuotto olisi ollut 3 % vuodessa. Rahasto A:n osalta korvausvaatimus on 190.738,03 euroa (sijoitus 3 %:n tuotolla) – 186.624,88 euroa (lunastushinta) – 656,78 euroa (lisäkorvaus) = 3.456,37 euroa. Rahasto B:n n osalta korvausvaatimus on vastaavasti 20.400,27 euroa – 19.458,55 euroa – 102,59 euroa = 839,13 euroa.
 

Rahastoyhtiön vastaus asiakkaan valitukseen

Rahastoyhtiön internet-sivuilla julkaistuissa rahastokohtaisissa kuukausiraporteissa todettiin rahastojen tavoitteeksi euribor-koron ylittävä tuotto. Tavoitetuotto ei ole kuitenkaan lupaus euribor-koron ylittävästä tuotosta. Rahastojen markkinointimateriaalissa on mainittu myös sijoitukseen liittyvästä riskistä eli siitä, että osuuden arvo voi sekä nousta että laskea, ja että sijoittaja voi sijoituksen lunastaessaan saada takaisin vähemmän kuin siihen alun perin sijoitti.
Rahastojen sijoitusfilosofiaa kuvattaessa on siten tuotu selkeästi esille se, että rahastot pyrkivät sijoitustoiminnassaan saamaan vertailuindeksiä paremman tuoton sijoittamalla luottoriskiin eli yritysten lainojen takaisinmaksukykyyn liittyvän riskin aiheuttamiin arvonmuutoksiin. Kesällä 2007 alkanut poikkeuksellisen voimakas erityisesti pankkisektoria koskeva luottokriisi vaikutti negatiivisesti juuri luottoriskiä sisältävien lainainstrumenttien arvoon, minkä vuoksi niiden arvostaminen oli vaikeaa voimakkaasti muuttuvassa markkinatilanteessa ja rahastojen omistamien lainainstrumenttien arvo laski.

Rahastoyhtiöllä ei ole velvollisuutta korvata sen hallinnoimien rahastojen sääntöjensä mukaisesti sijoittamien arvopapereiden markkina-arvon alentumista rahastojen toiminnan aikana tai sen lakkauttamisen yhteydessä.
Rahoitustarkastus (nykyisin Finanssivalvonta) on antanut 15.8.2007 kannanoton “Rahoitustarkastuksen tulkinta rahastoyhtiön menettelytavoista sijoitusrahastojen arvonlaskennassa”. Rahastoyhtiö on korvannut rahastoissa todetun arvonlaskentavirheen aiheuttamat vahingot Rahoitustarkastuksen edellyttämällä tavalla kannanoton mukaisesti. Muun mahdollisen vahingonkorvausvastuun osalta rahastoyhtiön vastuu ei ole tuottamuksesta riippumatonta, vaan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää selkeää tuottamusta rahastoyhtiön toiminnassa ja tämän tuottamuksellisen toiminnan adekvaattia syy-yhteyttä mahdollisesti aiheutuneeseen vahinkoon. Näyttötaakka rahastoyhtiön mahdollisesta huolimattomasta toiminnasta ja riittävän syy-yhteyden olemassaolosta on niihin vetoavalla. Sijoitusrahastolaki, joka on erityislaki, sisältää nimenomaisen säännöksen (134 §) vahinkojen korvaamisesta. Sijoitusrahastolaki ei sisällä säännöstä käännetystä todistustaakasta, eli siitä, että rahastoyhtiön tulisi näyttää sen toiminnan olleen huolellista.

Rahastoyhtiö on vedonnut Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivättyyn tarkastuskirjeeseen, jossa on todettu, että eri rahastoyhtiöiden hallinnoimien rahastojen hinnoissa oli merkittäviä eroja 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan se, että yhtiö oli arvostanut samoja arvopapereita eri tavalla kuin jotkut toiset rahastoyhtiöt, ei ole osoitus rahastoyhtiön tuottamuksesta tai laiminlyönnistä arvonlaskennassa. Arvostuserosta johtuen rahastoyhtiön mukaan vahingonkorvauksen laskeminen samantyyppisten rahastojen keskimääräisen tuoton perusteella johtaa virheelliseen lopputulokseen. Rahastoyhtiö on vedonnut myös tilintarkastajien tekemiin tarkastuksiin 31.8. ja 31.10.2007, joiden mukaan rahastoyhtiön arvonlaskennassa ei ollut huomautettavaa sekä 19.6.2007 tehtyyn laajaan selvitysyhteisötarkastukseen, jossa todettiin rahastoyhtiön arvonlaskennan toimivan luotettavasti.

Rahastoyhtiön korkorahastoissa havaitun arvonlaskentavirheen toteamisessa keskeinen indisio oli säilytysyhteisöjen arvostuksesta poikkeavien arvojen käyttäminen yrityslainoille rahastoyhtiön korkorahastoissa. Rahastoyhtiön arvonlaskentavirheen havaitsemisen ja korjaamisen jälkeen toteutetun Rahoitustarkastuksen selvityksen mukaan rahastoyhtiöiden soveltamat objektiiviset kriteerit ovat kuitenkin voineet johtaa merkittävästikin erilaisiin arvoihin arvopapereille ilman että säilytysyhteisöt tai rahastoyhtiö olisivat toimineet huolimattomasti. Rahoitustarkastuksen tarkastusraportin havainnoista voidaan päätellä, että ainakaan tammikuussa 2008 ei ollut olemassa eräille epälikvideiksi muuttuneille arvopapereille mitään yksiselitteisiä markkinahintoja tai referenssihintoja, joiden perusteella olisi voinut yksiselitteisesti päätellä yksittäisen arvopaperin markkinahinnan.

Kun markkinoiden yleinen likviditeetti heikkeni olennaisesti syksyllä 2007, ryhdyttiin epälikvideiksi muuttuneiden lainojen arvostuksessa käyttämään rahaston sääntöjen mukaisesti rahastoyhtiön hallituksen hyväksymiä objektiivisia kriteerejä eli viimeistä kaupantekokurssia tai salkunhoitajan arvion mukaisesti vastaavien tai vastaavantyyppisten lainojen hintoja. Rahastojen salkunhoitaja sairastui äkillisesti tammikuussa 2008 ja hän joutui sairaslomalle. Koska arvonlaskentaan liittyi vaikeissa markkinaolosuhteissa epävarmuutta eikä salkunhoitaja ollut käytettävissä arvonlaskentaa tehtäessä, Rahoitustarkastus edellytti tammikuussa 2008 rahastojen omistamien arvopapereiden arvostamista Rahoitustarkastuksen määrittämällä tavalla, joka poikkesi rahastoyhtiön johdonmukaisesti soveltamista objektiivisista kriteereistä.

Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivätyn arvonlaskennan tarkastusraportin lopputuloksen näkökulmasta on luonnollista, että soveltamalla rahastoyhtiön johdonmukaisesti soveltamien rahastoyhtiön objektiivisten kriteerien sijaan Rahoitustarkastuksen edellyttämiä erilaisia arvonlaskentakriteerejä, päästiin arvonlaskennassa erilaiseen lopputulokseen. Kysymys ei ollut yksittäisten lainojen arvostuksen korjaamisesta vaan yli 80 vaihtuvakorkoisen lainan uudelleenarvostamisesta (uudelleenarvostus koski kappalemääräisesti noin 80 prosenttia kaikista rahaston omistamista vaihtuvakorkoisista lainoista).

Rahastoyhtiön käsityksen mukaan erilaiseen lopputulokseen pääseminen ei siten osoita tuottamusta rahastoyhtiön toiminnassa. Eri lopputulokseen pääseminen ei rahastoyhtiön käsityksen mukaan edes ole osoitus arvonlaskentavirheen olemassaolosta, ellei samalla voida osoittaa, että rahastoyhtiö ei ollut soveltanut arvonlaskennassa hyväksymiään objektiivisia kriteereitä tai että sen käyttämät arvot poikkesivat siitä merkittävästä “toleranssista”, jossa muiden rahastoyhtiöiden arvot vaihtelivat 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan sen tilitarkastajalta saamien tietojen perusteella rahastoyhtiön soveltamat arvot eivät poikenneet syksyn 2007 ja alkuvuoden 2008 aikana muiden rahastoyhtiöiden soveltamista arvoista.

Asiakkaan esittämät perusteet vahingonkorvaukselle ovat virheellisiä ja lakiin perustumattomia. Asiakas ei myöskään ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut mitään enempää tai muuta korvattavaa vahinkoa kuin mitä hänelle on rahastoyhtiön toimesta arvonlaskentavirheen johdosta jo korvattu ja hänen vahingonkorvausvaatimuksensa on hylättävä kokonaan perusteettomana.
 

Selvitykset

Lautakunnan käytettävissä ovat olleet asiakkaan ja pankin kirjelmien lisäksi seuraavat lautakunnalle toimitetut asiakirjat:
· Rahaston säilytysyhteisönä toimineen pankin säilytysyhteisötarkastus 19.6.2007. Tarkastuksesta ilmenee miten varojen hallinnointi, rahasto-osuuksien arvonlaskenta ja raportointi oli toimitettu. Raportissa käytiin läpi rahastoyhtiön sisäpiirirekisteriin kuuluvat henkilöt sekä rahaston tulevaisuudennäkymät. Raportin lopputuloksena säilytysyhteisö totesi, että rahastoyhtiön toiminta täytti tarkastetulta osin lain ja viranomaismääräysten vaatimukset.
· Tilintarkastajan 1.10.2007 päivätty kertomus arvonlaskennan 31.8.2007 yleisluonteisesta tarkastuksesta. Tilintarkastajan lausunnon mukaan yleisluonteisen tarkastuksen perusteella sen tietoon ei ole tullut sellaista, joka antaisi aihetta olettaa, ettei sijoitusrahastoja olisi hoidettu niiden sääntöjen mukaisesti ja ettei rahasto-osuuksien arvo 31.8.2007 olisi olennaisilta osin oikein laskettu sijoitusrahastolain sekä Rahoitustarkastuksen ja Sijoitusrahastoyhdistyksen antamien ohjeiden, suositusten ja kannanottojen mukaisesti.
· Tilintarkastajan 4.12.2007 päivätty kertomus arvonlaskennan 31.10.2007 yleisluonteisesta tarkastuksesta, jossa on lausuttu vastaavasti kuin 31.8.2007 tehdystä yleisluonteisesta tarkastuksesta.
· Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivätty tarkastuskirje yritysten liikkeeseenlaskemien joukkovelkakirjojen arvostusta koskevasta tarkastuksesta sijoitusrahastoissa. Rahoitustarkastus oli tarkastanut kevään ja kesän 2008 aikana rahastoyhtiöiden hallinnoimien sijoitusrahastojen omistamien yritysten liikkeeseenlaskemien joukkovelkakirjojen arvostusta sekä rahastoyhtiöiden arvostamiseen liittyvää prosessia selvittääkseen yrityslainojen arvostuksen oikeellisuuden ajankohdalta 31.1.2008.
Lautakunnan käytettävissä ovat olleet edellä mainittujen lisäksi seuraavat asiakirjat:
· Rahasto A:n säännöt, jotka Rahoitustarkastus on vahvistanut 13.1.2005.
· Rahasto A:n yksinkertaistettu rahastoesite, joka on päivätty 31.3.2007.
· Rahasto A:n yksinkertaistettu rahastoesite, joka on päivätty 30.9.2007.
· Rahasto B:n säännöt, jotka Rahoitustarkastus on vahvistanut 20.12.2006.
· Rahasto B:n yksinkertaistettu rahastoesite, joka on päivätty 31.3.2007.
· Rahasto B:n yksinkertaistettu rahastoesite, joka on päivätty 30.9.2007.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko rahastoyhtiön korvata virheellisestä arvonlaskennasta aiheutunut vahinko.

Asiassa on riidatonta, että rahastoyhtiön arvonlaskenta on ollut virheellistä. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 korjanneensa arvonlaskentaa rahastojen osalta ajalla 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahasto A:n arvonlaskentaa oikaistiin myöhemmin 1.8.2007 alkaen ja rahasto B:n 1.7.2007 alkaen. Asiassa on myös riidatonta, että asiakkaalla oli virheellistä tietoa rahastojen kurssikehityksestä noin puolen vuoden ajan.

Riitaista on se, oliko rahastoyhtiön arvonlaskennan virheellisyys tuottamuksellista sekä ovatko vahingonkorvauksen muut edellytykset täyttyneet.

Sijoitusrahastolain (48/1999) 26 §:n mukaan rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti rahasto-osuudenomistajien yhteiseksi eduksi. Lain 30 a §:n mukaan rahastoyhtiöllä on oltava toimintaansa nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Sijoitusrahastolain 134 §:n mukaan rahastoyhtiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka yhtiö on sijoitusrahastolain mukaisessa toiminnassaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.

Markkinatilanne oli ajanjaksolla poikkeuksellinen ja rahastoissa olevien sijoitusinstrumenttien arvon arviointi oli haastavaa. Toisaalta rahastojen arvonlaskenta oli kuitenkin ollut virheellistä noin puoli vuotta ja virhe arvostuksessa oli lähes kolme prosenttia rahastojen arvoista. Rahoitustarkastuksen 15.8.2007 annetun tulkinnan 4/2007 rahastoyhtiön menettelytavoista sijoitusrahastojen arvonlaskennassa mukaan olennaisena virheenä voidaan pitää ainakin sellaista virhettä, joka on suuruudeltaan yli 0,1 % sijoitusrahaston arvosta, jos sijoitusrahaston vuotuinen volatiliteetti on alle 2 %. Molempien rahastojen vuotuinen volatiliteetti oli alle 2 %. Rahastoyhtiö on sijoitusrahastolain 98 §:n mukaisesti korjannut arvonlaskennassa olleen olennaisen virheen.

Rahoitustarkastuksen tarkastuksessa (tarkastuskirje 11.9.2008) selvitettiin yrityslainojen arvostuksen oikeellisuutta ajankohdalla 31.1.2008. Tarkastuskirjeen ei voida katsoa merkitsevän sitä, että Rahoitustarkastuskaan olisi poikennut em. tulkinnastaan 4/2007, eikä tarkastuskirje sisällä kannanottoa pitkäaikaiseen virheelliseen menettelyyn arvonlaskennassa. Lausumassa mainittu säilytysyhteisötarkastus oli suoritettu ennen sitä ajankohtaa, josta lukien arvonlaskentaa on jälkeenpäin korjattu. Yleisluontoiseen tarkastukseen perustuvat tilintarkastajan lausunnot eivät osoita sellaisten seikkojen olemassaoloa, jotka poistaisivat rahastoyhtiön tuottamuksen.

Arvopaperilautakunta katsoo, että kun arvonlaskennan virheellisyys on asiassa riidatonta, tulisi rahastoyhtiön osoittaa, että virhe on aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta. Asiassa saatua selvitystä arvioitaessa voidaan todeta, että arvonlaskennan virheellisyys on ollut huomattavan pitkäkestoista sekä mittavaa. Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastoyhtiön olisi tullut huomata arvonlaskennan virheellisyys aikaisemmin ja puuttua tilanteeseen. Arvopaperilautakunta toteaa siten, että rahastoyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että virhe olisi aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta.

Asiakas väittää, että hän olisi lunastanut kaikki rahasto-osuutensa eikä olisi tehnyt lisämerkintöjä, mikäli hänen tiedossaan olisi ollut rahaston oikea arvonkehitys. Rahastoyhtiön ilmoittaman arvonkehityksen mukaan rahastot menestyivät niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti, eikä sijoittajilla siten ollut aihetta puuttua sijoituksiinsa näissä rahastoissa. Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakkaalla ei ole ollut mahdollisuutta reagoida arvonlaskuun ennen kuin rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 arvonlaskennan virheestä. Asiakkaan rahasto-osuuksien arvo laski usean kuukauden ajan hänen tietämättään.

Virhe ei ole voinut vaikuttaa sijoituksen tekemiseen siltä osin, kun osuudet on hankittu ennen virhettä. Kysymys siitä, onko arvonlaskennan virhe aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa ennen virheen alkamista merkittyjen osuuksien osalta, riippuu siitä, olisiko asiakas realisoinut sijoituksensa aikaisemmin, jos olisi oikea-aikaisesti ollut selvillä rahastojen oikeista arvoista. Tällaista vaihtoehtoista sijoituskäyttäytymistä ei voida jälkeenpäin varmuudella todentaa. Lautakunta katsoo, ettei asiakas ole esittänyt näyttöä siitä, että osuudet olisi myyty tiettynä ajankohtana. Lautakunta pitää kuitenkin varteenotettavana mahdollisuutena, että asiakas olisi jossakin vaiheessa luopunut osuuksistaan, jos hän olisi saanut oikean tiedon niiden arvonkehityksestä. Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakas ei todennäköisesti olisi tehnyt uusia merkintöjä, jos hän olisi saanut oikeat tiedot osuuksien arvosta.

Edellä esitetyt seikat, asian luonne ja osapuolten näyttömahdollisuudet huomioon ottaen Arvopaperilautakunta katsoo, että tässä tapauksessa vahingon määrä on arvioimalla laskettavissa hyödyntämällä vastaavan tyyppisten rahastojen keskimääräistä tuottoa siten, että arviolaskelmasta jätetään pois sekä heikoimmin että parhaimmin tuottanut rahasto. Lautakunnan laskelma perustuu siihen oletukseen, että 12.4. ja 5.4.2007 hankitut osuudet olisi myyty 3.9.2007.

Rahasto A
12.4.2007 hankitut osuudet. Rahaston arvo 3.9.2007 oli 105,8914 euroa / osuus, jolloin asiakkaan omistamien 570,9033 osuuden yhteisarvo oli 60.453,75 euroa. Vertailutuotto lasketaan tälle summalle 3.9.2007 – 4.2.2008, jolloin lyhyen koron rahastojen keskimääräinen korjattu tuotto oli 1,11 %. Sijoituksen tuotto olisi siten ollut 60.453,75 euroa × 1,11 % = 671,04 euroa, joten sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 60.453,75 euroa + 671,04 euroa = 61.124,79 euroa.
6.8.2007 hankitut osuudet. Vertailutuotto sijoitukselle ajalla 6.8.2007 – 4.2.2008 on 1,18 %. 32.500 euron sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 32.883,50 euroa.
22.8.2007 hankitut osuudet. Vertailutuotto sijoitukselle ajalla 22.8.2007 – 4.2.2008 on 1,15 %. 6.000 euron sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 6.069,00 euroa.
24.8.2007 hankitut osuudet. Vertailutuotto sijoitukselle ajalla 24.8.2007 – 4.2.2008 on 1,15 %. 14.000 euron sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 14.161,00 euroa.
6.9.2007 hankitut osuudet. Vertailutuotto sijoitukselle ajalla 6.9.2007 – 4.2.2008 on 1,08 %. 71.000 euron sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 71.766,80 euroa.
3.1.2008 hankitut osuudet. Vertailutuotto sijoitukselle ajalla 3.1.2008 – 4.2.2008 on 0,19 %. 4.000 euron sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 4.007,60 euroa.
Yhteensä asiakkaan vertailutuotto rahasto A:ssa on siten 190.012,69 euroa. Asiakas sai osuuksien myynnistä 4.2.2008 186.624,88 euroa ja 15.4.2008 korjauslaskennan jälkeen 656,78 euroa. Kärsitty tappio on siten rahasto A:n osalta 190.012,69 euroa – 186.624,88 euroa – 656,78 euroa = 2.731,03 euroa.

Rahasto B
5.4.2007 hankitut osuudet. Rahaston arvo 3.9.2007 oli 100,6496 euroa / osuus, jolloin asiakkaan omistamien 98,5649 osuuden yhteisarvo oli 9.920,52 euroa. Vertailutuotto lasketaan tälle summalle 3.9.2007 – 4.2.2008, jolloin vastaavien rahastojen keskimääräinen korjattu tuotto oli -2,30 %. Sijoituksen tuotto olisi siten ollut 9.920,52 euroa × -2,30 % = - 451,10 euroa, joten sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 9.920,52 euroa – 451,10 euroa = 9.469,42 euroa.
6.8.2007 hankitut osuudet. Vertailutuotto sijoitukselle ajalla 6.8.2007 – 4.2.2008 on – 2,39 %. 10.000 euron sijoituksen arvo 4.2.2008 olisi ollut 9.761,00 euroa.
Yhteensä asiakkaan vertailutuotto rahasto B:ssä on siten 19.230,42 euroa. Asiakas sai osuuksien myynnistä 4.2.2008 19.458,55 euroa ja 15.4.2008 korjauslaskennan jälkeen 102,59 euroa. Asiakas ei siten ole kärsinyt tappiota rahasto B:n osalta.

Yhteenveto
Arvopaperilautakunta suosittaa rahastoyhtiötä korvaamaan asiakkaalle aiheutuneena vahinkona arvonlaskennan virheellisyydestä 2.731,03 euroa.

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kajander-Saarikoski, Palin, Repo, Sario, Tauru ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia