Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas oli soittanut 16.9.2002 pankin konttorin tutulle toimihenkilölle, jonka kanssa asiakas on tehnyt osaketoimeksiantoja noin 10 vuoden ajan. Asiakas oli ilmoittanut toimihenkilölle haluavansa myydä pois 8.300 kappaletta Eimo Oyj:n osaketta. Rajahinnaksi oli sovittu 1,05 euroa/osake. Asiakas muistaa keskustelleensa toimihenkilön kanssa muistakin pörssiosakkeista ja niiden kurssikehityksestä. Asiakas kieltää ehdottomasti puhuneensa Nokian osakkeidensa myynnistä. Kuitenkin asiakas sai postista myyntilaskelman Nokian osakkeittensa myynnistä.

Asiakas oli soittanut välittömästi pankin toimihenkilölle saatuaan tiedon myynnistä tiedustellakseen, miten on mahdollista, että Nokian osakkeet oli myyty. Toimihenkilö ilmoitti ymmärtäneen, että asiakas oli halunnut myydä pois myös omistamansa Nokian osakkeet.

Eimo osakkeiden myynti ei tapahtunut sillä kurssilla, jonka asiakas oli asettanut. Tästä syystä asiakas oli ilmoittanut puhelimitse pankin toiselle toimihenkilölle myyvänsä Eimon osakkeet pois 1,00 euroa/osake. Toinen toimihenkilö otti myyntitilauksen vastaan ja vahvisti sen asiakkaalle myyntitoimeksiannolla. Mikäli ensimmäisen toimeksiannon vastaanottanut toimihenkilö olisi toiminut samalla tavalla kuin jälkimmäinen, ei virhettä olisi tapahtunut.

Asiakas kertoo asioineensa ensimmäisen toimihenkilön kanssa jo vuosia, eikä vastaavanlaista tapahtumaa ollut milloinkaan sattunut. Asiakas huomauttaa, että hänelle asia merkitsee n. 1.600–2.200 euron tappiota. Asiakas vaatikin saada 1.570 kappaletta Nokia Oyj:n osakkeita hintaan 23.312,60 EUR.

Asiakas on toimittanut lautakunnalle tiedoksi asianajajan muistion, jonka kanssa hän on käynyt neuvotteluja pankin kanssa syntyneestä tilanteesta. Muistiossa todetaan seuraavasti:

Asiakas on toimittanut myös tuttavansa laatiman lausuman, jossa todetaan tuttavan olleen asiakkaan luona palaverissa 17.10.2002. Asiakas on tällöin avannut postiaan ja yllätyksekseen todennut, että pankki on myynyt hänen Nokian osakkeensa. Asiakas oli välittömästi ottanut yhteyden pankkiin ja reklamoinut toimeksiannon vastaanottanutta henkilöä tapahtuneesta virheestä.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Toimeksiantoa hoitaneen pankkitoimihenkilön selvitys tapahtumien kulusta. Toimihenkilö muistaa selkeästi, että asiakas antoi 16.9.2002 puhelimitse toimeksiannon myydä Nokia Oyj:n osakkeet rajahintaan 15 euroa. Asiassa ei ollut tuolloin mitään epäselvyyttä.

Edellä kerrottuun ja aiemmin esitettyyn viitaten pankki katsoo, ettei se voi valitettavasti suostua asiakkaan vaatimukseen. Asiakkaan vaatimus voitaneen katsoa näin jälkikäteen arvioituna senkin takia perusteettomaksi, että hän on oheen liitetyn selvityksen mukaisesti äskettäin ostanut Nokia Oyj:n osakkeita yhteensä 1.200 kappaletta hinataan 13,46 euroa/100 kappaletta ja 13,47 euroa/1.100 kappaletta.

Toimeksiannon vastaanottaneen toimihenkilön lausunto asiassa:

”Asiakas soitti 16.9.2002 ja ilmoitti haluavansa myydä Eimo Oyj:n osakkeet rajahintaan 1.05 euroa ja Nokia Oyj:n osakkeet rajahintaan 15,00 euroa.

Syy, miksi asiakas halusi luopua osakkeista, oli pelko Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Irakiin ja se seurauksena osakekurssien todennäköinen jyrkkä lasku. Käyttöpääomasta ei ollut puhetta.

Ottaessaan toimeksiantoa vastaan toimihenkilö oli toistanut vielä asiakkaan arvopapereiden nimet ja rajahinnat, kuten hän oli aiemminkin tehdyt ottaessaan häneltä puhelintoimeksiantoa vastaan.

Nyt Nokian pörssikurssi on laskenut ja asiakas on ostanut kyseisiä osakkeita 1.200 kappaletta hintaan 13,46/100 kpl ja 13,47/ 1.100 kpl.

Toimihenkilö muistaa selkeästi yllä mainitun puhelinkeskustelun ja toimeksiannossa ei hänen mielestään ollut mitään epäselvää.”
 

Asiakkaan lisävastine pankin vastineeseen

Asiakas toteaa pysyvänsä aikaisemmassa lausumassaan. Pankin väitteet sekä toimi-henkilön lausunnot asiasta tuntuvat sen sijaan muuttuvan, kun pankki vetoaa Irakin sotaan, joka on asiakkaalle uutta. Asiakkaan käsityksen mukaan pankilta ovat menneet tosiasiat sekaisin, kun hänen osakkeiden ostamiseen sekoitetaan maailman politiikka.

Asiakas uudistaa, että pankki on myynyt asiakkaan tietämättä 1.570 kpl Nokian osaketta 15 euroa/kappale. Viisi - kuusi viikkoa myöhemmin Nokian kurssi on ollut yli 20 euroa eli asiakkaan tappio oli näin ollen noin 46.000 euroa (1.570 kpl x 15,- - 1570 kpl x 20,-).

Asiakas haluaa painottaa, ettei saanut milloinkaan puhelintoimeksiannosta tehtävää kaupan pikavahvistusta, vaikka oli sitä pyytänyt Eimon osakkeiden myyntitoimeksiantoaan antaessaan. Asiakas oli saanut pankilta vain lopullisen myyntilaskelman, jolloin kaupan peruminen oli jo myöhäistä.

Asiakkaan soittaessa toimihenkilölle todistajan kuullessa koko puhelun, toimihenkilö myönsi virheensä ja oli pahoillaan, kun ei laittanut myyntitoimeksiannon pikavahvistusta. Asiakas viittaa pankin muistioon pankissa 17.10.2002: toimihenkilö toteaa virheensä, kun pikavahvistusta toimeksiannosta ei lähetetty.

Asiakas toteaa, että pankki myi hänen Nokia -osakkeet selän takana ja se pätee edelleen. Asiakas toteaa myös, ettei hänen tarvitse muuttaa puheitaan, kuten pankin toimihenkilö tekee sitä mukaan, kun pankin lakimiehet sitä haluavat. Asiakas huomauttaa puhuvansa vain hänen Nokia -osakkeiden myynnistä, sen sijaan pankkia on ottanut puheeksi myös asiakkaan Nokian osakkeiden oston, joka on täysin eri asia.

Asiakas vaatii, että pankki palauttaa asiakkaan tilille tästä kaupasta aiheutuneen tappion ja lisäksi pankin palkkiot ja asiakkaan asianajajalleen maksaman palkkion.

Asiakkaan vahingonkorvausvaatimus on seuraava (oikaisuna aikaisempaan kirjeeseen):

Laskelma: 1.570 kpl * 20 euroa= 31.400,00 euroa;
1.570 kpl * 15 euroa= 23.550,00 euroa;
Erotus 7.850.00 euroa;
+ pankin kulut 243,98 euroa;
+ lakimiehen kulut 268,20 euroa;
TAPPIO 8.362,18 euroa.

Asiakkaan kokonaistappio ovat tässä pankin virheestä johtuen 8.362,18 euroa, jotka asiakas pyytää pankkia palauttamaan.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa ratkaisemaan, onko pankki perustellusti ollut oikeutettu myymään asiakkaan Nokia osakkeita 1570 kappaletta hintaan à 15 €/kpl, vaikka asiakas on kertomansa mukaan puhelintoimeksiannon yhteydessä todennut, ettei hän halua myydä Nokian osakkeitaan ennen kuin ne ovat vähintään 18 €/kpl. Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa selvittämään, onko pankin toimihenkilölle voinut tulla käsitys, että asiakas haluaa Eimo Oyj:n osakkeiden lisäksi myydä myös Nokian osakkeensa.

Asiakas on vaatinut pankilta vahingonkorvauksena syntyneestä vahingosta yhteensä 8.362,18 euroa. Pankki on kiistänyt vahingonkorvausvaatimuksen sillä perusteella, että puhelimessa toimeksiannon vastaanottanut toimihenkilö muistaa selkeästi asiakkaan jättäneen ko. Nokian osakkeita koskevan toimeksiannon rajahintaan 15 euroa.

Asiassa on tullut selvitetyksi, että asiakas on tehnyt osakkeitaan koskevan myyntitoimeksiannon 16.9.2002 ja tällöin hän on soittanut puhelimella toimeksiantonsa pankin konttoriin toimihenkilölle, joka on useita vuosia hoitanut hänen arvopaperitoimeksiantojaan. Asiassa on tullut myös näytetyksi, että pankin toimihenkilö on laiminlyönyt tällöin toimittaa myyntitoimeksiantoa koskevan pikavahvistuksen puhelinmääräyksestä, vaikka sellainen tulisi asiakkaalle toimittaa ennen lopullisen kaupan vahvistumista. Pankki ei ole kyennyt näyttämään, että kyseinen puhelinmääräyksestä tehtävä lomake (splitti) olisi asiakkaalle toimitettu.

Asiassa on jäänyt epäselväksi se, onko asiakkaan myyntitoimeksianto koskenut pelkästään Eimo Oyj:n osakkeita, kuten asiakas on väittänyt, vai myös Nokia Oyj:n osakkeita, kuten pankki on asiassa väittänyt. Koska tapauksessa pankilla on tiedonanto- ja selonottovelvollisuus varmistua asiakkaan toimeksiantojen toteutuksen sisällön oikeellisuudesta ja virheettömyydestä eikä pankki ole esimerkiksi puheluäänitteiden tai puhelintoimeksiannosta tehdyn pikavahvistuksen nojalla kyennyt näyttämään toimeksiannon olleen pankin käsityksen mukainen, Arvopaperilautakunta katsoo, ettei asiakas ole halunnut antaa myyntitoimeksiantoa omistamistaan Nokia Oyj:n osakkeista. Jos pankki olisi toimittanut asiakkaalle heti puhelintoimeksiannon antamisen jälkeen tulevasta kaupasta splitin, olisi virheellisen kaupan peruuttaminen ollut vielä mahdollista ilman lopullista toteutumista.
Vahingon määrää arvioitaessa on lähtökohdaksi otettava asiakkaan velvollisuus rajoittaa vahinkoaan ja hankkia toimeksiannon toteuttamisessa tapahtuneen virheen vuoksi myydyt osakkeet uudelleen, mikäli hän haluaa jatkaa sijoittamista näihin. Saadun selvityksen mukaan asiakas on saanut tiedon tapahtuneesta kaupasta 15.10.2002, joten vahingon määrä on laskettava vertaamalla tällöin vallinnutta kurssitasoa siihen hintaan, jolla osakkeet on myyty 15.10.2002. Kun osakkeet olisi voitu myös 15.10.2002 ostaa takaisin 15,75 euron hintaan, on aiheutuneena vahinkona pidettävä 0,75 euroa/osake. Arvopaperilautakunta suosittaa siten, että pankki korvaa asiakkaalle 1570 x 0,75 euroa eli 1.177,50 euroa. Arvopaperilautakunnan ohjesäännön kohdan 2 §:n 2 momentin mukaan Arvopaperilautakunta ei käsittele vaatimusta sille osoitetun lausuntopyynnön tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Tiilikka ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA