Haku

APL 2039/02

Tulosta

Asianumero: APL 2039/02 (2004)

Kategoria: Arvopaperinvälitystoiminta

Ratkaisu annettu: 02.02.2004

Ammattimainen – ei-ammattimainen sijoittaja arvopaperikaupankäynti tiedonanto- ja selonottovelvollisuus vahingonkorvausvaatimus

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 12.12.2002 päivätyn valituksen sekä antanut lisäksi 27.3.2003, 29.9.2003 ja 18.11.2003 päivätyt lausumat.

Asiakas on pyytänyt, että Arvopaperilautakunta:

- tutkii, onko välittäjä toiminut tapauksessa huolimattomasti mm. laiminlyömällä arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaiset tiedonanto- ja selonottovelvoitteensa tai jonkin muun sille kuuluvan velvoitteen;

- tutkii, onko välittäjä velvollinen suorittamaan tapauksen johdosta vahingonkorvaus-ta asiakkaalle;

- ottaa kantaa mahdolliseen vahingonkorvauksen määrää, joka asiakkaan vaatimuksena on 216.134,20 euroa (1.285.075,60 markkaa); ja

- antaa asiassa ratkaisusuosituksensa.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

A. Asiakkaan ammattimaisuus ja Arvopaperilautakunnan toimivalta

Asiakas katsoo, että Arvopaperilautakunta on toimivaltainen käsittelemään hänen asiansa. Asiakas oli käynyt vuodesta 1998 alkaen osakkeilla arvopaperikauppaa, johon sisältyi hieman myös ns. lyhyttä päivän sisäistä kaupankäyntiä. Sijoitusriskiltään asiakkaan harjoittama kaupankäynti ja sen riskit olivat kuitenkin hallittavissa ja minimoitavissa. Asiakkaan suhtautuminen arvopaperikaupankäyntiin oli luottavaista. Välittäjä oli lisäksi toiminnallaan voittanut asiakkaan luottamuksen puolelleen.

Asiakas ja välittäjä allekirjoittivat 8.3.2000 johdannaiskauppaa koskevan toimeksiantosopimuksen sekä panttaussitoumuksen, jolla asiakas panttasi edellä mainittua toimeksiantosopimusta koskevat vakuudet johdannaiskaupankäynnin ja –selvityksen vakuudeksi. Sopimus tehtiin, koska asiakkaan 7.3.2000 tekemä Soneran osakkeita koskeva kauppahinta nousi noin 8 400 – 16 800 euroa suuremmaksi kuin oli ollut tarkoitus. Asiakas oli päättänyt hakea osakkeiden maksamiseksi pankista lainaa, mutta hänen toimeksiantojaan hoitanut välittäjä ehdottikin asiakkaalle johdannaiskauppasopimusta nopeampana tapana hoitaa kyseinen rahoitusvaje. Kyseiseen sopimukseen asiakas merkittiin ammattimaiseksi sijoittajaksi. Vasta toukokuussa 2000 hän ymmärsi, millaiseen sopimukseen hän oli tullut sidotuksi.

Asiakas korostaa, ettei hän ollut koskaan ilmoittanut välittäjälle olevansa ammattimainen sijoittaja. Asiakas korostaa, että rastin ammattimaisen sijoittajan kohdalle laittoi nimenomaisesti välittäjä sopimuspapereiden käsittelyn nopeuttamiseksi eikä se ole ollut asiakkaan pyynnön mukainen. Välittäjä oli todennut asiakkaalle, että ajan säästämiseksi sopimuspaperit täytettäisiin valmiiksi ja asiakkaan tarvitsisi vain allekirjoittaa valmiit sopimuspaperit. Samasta syystä välittäjä kertoi ruksanneensa sopimuspapereihin valmiiksi myös rastin ammattimaisen sijoittajan sarakkeeseen, jotta aikaavieviltä ja vaikeaselkoisilta johdannaiskaupankäynnin ehtojen läpikäymiseltä vältyttäisiin. Myös todistajien allekirjoitukset oli hankittu sopimukseen valmiiksi. Sopimuksen todellisesta tarkoituksesta tai sen riskeistä ei asiakkaalle kerrottu allekirjoitustilaisuudessa mitään. Edellä kerrotut seikat käyvät hyvin esille puhtaaksi kirjoitetuista puhelinkeskusteluista.

Asiakas toteaa, että kiinteistövälittäjänä hän ymmärtää kirjallisen sopimuksen merkityksen ja tietää, että sopimuksen ja sen ehtojen läpikäyminen on velvollisuus, joka tulee täyttää. Asiakas ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt, mikä merkitys rastilla ammattimaisen sijoittajan kohdalla oli hänen oikeudelliseen asemaansa. Koska asiakas ei ollut koskaan aiemmin käynyt johdannaiskauppaa, hänellä ei ollut tietoa myöskään sen sisällöstä, tarkoituksesta tai riskeistä. Kyseisen sopimuksen allekirjoittaminen ei ollut asiakkaalle rutiininomainen tapahtuma. Tämä seikka käy selvästi esille välittäjän ja asiakkaan välisestä puhtaaksi kirjoitetuista puhelinkeskusteluista. Asiakas on luottanut välittäjään ja siksi tilanteessa on toimittu, kuten on kerrottu.

Asiakas toteaa, että puhtaaksi kirjoitetut ääninauhat osoittavat selvästi sen, ettei häntä ole voitu pitää ammattimaisena sijoittajana. Puhelut osoittavat myös sen, että asiakas on käynyt arvopaperi- ja johdannaiskauppaa lähes yksinomaan välittäjän antamien neuvojen, näkemysten ja ohjeiden perusteella. Asiakas on vain myötäillyt välittäjän ehdotuksia. Puhelinkeskusteluista ilmenee asiakkaan täysi luottamus välittäjän ammattitaitoon ja näkemyksiin. Siten asiakas kiistää sen, että välittäjän kanssa käymät keskustelut johdannaiskaupankäynnistä mitenkään osoittaisivat hänen tehneen aiemmin johdannaiskauppaa. Välittäjän edustajan tekemästä henkilökohtaisesta kirjallisesta lausunnosta asiakas toteaa, että se on sen sisältöinen kuin sen voidaan tässä tilanteessa olettaa olevan.

Asiakas ei kiistä, ettei hän olisi tehnyt normaalia arvopaperikauppaa välittäjän välityksellä eikä sitä, ettei se olisi ollut aktiivista ja menestyksellistäkin. Tämä seikka on tietenkin ollut omiaan lisäämään asiakkaan luottamusta välittäjään. Asiakas kuitenkin katsoo, ettei tämä seikka osoita hänen olevan ammattimainen sijoittaja. Myöskään verottaja ei ole luokitellut häntä elinkeinoverolain perusteella ammattimaiseksi sijoittajaksi. Asiakas toteaa, ettei hänen sijoituskokemuksensa arvopaperimarkkinoilla osoita vielä sitä, että hän olisi ammattimainen sijoittaja. Asiakas korostaa, ettei ole sama asia ymmärtää jotakin osakekaupankäynnistä kuin osata ja tuntea johdannaismarkkinat ja niiden riskit.

B. Tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden täyttymisestä

Asiakas katsoo välittäjän toimineen asiassa huolimattomasti muun muassa laiminlyömällä sille kuuluneen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaisen tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden johdannaissopimuksen teon yhteydessä ei-ammattimaiselle sijoittajalle. Välittäjä oli laatinut johdannaiskauppasopimuksen yksipuolisesti ilman, että asiakkaalle selvitettiin sopimusehtojen sisältöä. Asiakas katsoo, ettei välittäjän toiminta ole ollut asianmukaista, vaan asiakas on erehdyttämällä saatu allekirjoittamaan kyseinen sopimus. Jos asiakas olisi tiennyt ja ymmärtänyt sopimuksen aiheuttavan hänelle nelinkertaisen riskin suhteessa tavanomaiseen osakesijoitukseen, hän ei olisi koskaan allekirjoittanut sopimusta. Asiakkaalla ei ollut mitään käsitystä kovasta vipukertoimesta, jonka johdannaiskaupankäynti hänen osakesijoituksilleen aiheutti.

Välittäjän tiedonantovelvollisuutta asiakkaalle ei vähennä tämän aikaisempi arvopaperikauppa tai varallisuusolot. Asiassa ei ole myöskään merkityksellistä se, että asiakas lopulta pystyi selviytymään syntyneistä tappioista. Toisaalta asiakkaan näennäinen varallisuus perustui välittäjän omaan virheeseen, jossa tehtyjen osakekauppojen ostot ja myynnit oli välittäjän toimesta kirjattu väärin. Tästä syystä asiakkaan vakuustili näytti virheellisesti asiakkaalle varallisuutta yhteensä 413.526 euroa. Tämä seikka käy hyvin ilmi asiakkaan ja välittäjän välisessä puhtaaksi kirjoitetussa puhelinkeskustelussa.

Toimeksiantosopimuksen jälkeen kaikki johdannaiskaupat tehtiin välittäjän ehdotusten mukaisesti. Asiakas oli täysin maallikko johdannaiskaupankäynnin osalta. Tämäkin käy hyvin ilmi puhelinkeskusteluista. Välittäjä ei ole pystynyt asiassa osoittamaan, että se olisi selvittänyt asiakkaalle johdannaiskaupankäynnin ehdot ja riskit ennen sopimuksen tekemistä tai sen jälkeen. Asiakkaan näkemys on, ettei ole uskottavaa, ettei välittäjä muista mitään sopimuksen allekirjoitustilaisuudesta, mutta muistaa hyvin yksityiskohtaisesti asiakkaan ja välittäjän välillä käytyjä keskusteluja. Asiakas kiistää väitteet siitä, että välittäjän tiedonantovelvollisuus olisi poistunut 9.3.2000. Asiakas ei ole kyseisen päivämäärän jälkeenkään ymmärtänyt, mistä johdannaisissa on kysymys, jonka myös puhtaaksi kirjoitetut puhelinkeskustelut osoittavat.

Asiakas toteaa välittäjän raportoineen hänelle toteutuneet toimeksiannot, mutta koska hän ei ymmärtänyt johdannaiskaupankäyntiä, hän ei ymmärtänyt myöskään sitä koskevaa raportointia. Asiakkaan varoilla käytiin kauppaa maalis-toukokuussa 2000. Asiakas pyrki selvittämään tilannetta toukokuusta 2000 alkaen välittäjän kanssa, mutta vastuuhenkilön siirtyminen pois välittäjän palveluksesta vaikeutti ja hidasti selvitystyötä merkittävästi. Asiakas joutui tiedustelemaan välittäjältä useita kertoja asian tilaa ja tappioiden todellista määrää.

C. Vahingonkorvausvastuusta

Asiakas toteaa välittäjän menetelleen asiassa huolimattomasti laiminlyömällä sille arvopaperimarkkinalain asettamat velvoitteet. Tästä on aiheutunut hänelle huomattavat taloudelliset vahingot, josta välittäjä on vastuussa. Asiakas oli luottavaisesti luullut tekevänsä aikaisemman kaltaisia osakekauppoja tietämättä mitään suuresta riskistä, mikä johdannaiskauppoihin sisältyi. Asiakas kiistää välittäjän väitteet siitä, että johdannaiskauppa olisi ollut merkityksetöntä hänelle aiheutuneen taloudellisen tappion kannalta. Kun asiakas sai tietää tappion suuruuden, kaupat lopetettiin.

Asiakas katsoo, ettei välittäjän ole kohtuullista vedota vahingon minimoimisperiaatteiseen eikä siihen, että asiakas oli itse passiivinen tai laiminlöi selonottovelvollisuutensa. Arvopaperimarkkinalain 9 luvun 2 §:n mukaan se, joka on arvopaperimarkkinalain tai sen nojalla annettujen säädösten tai määräysten vastaisella menettelyllä aiheuttanut vahinkoa, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Tämän säädöksen nojalla kysymys on koko vahingon korvaamisesta.

D. Puhelinkeskusteluista ja nauhoitteista

Asiakas toteaa välittäjän toimesta puhtaaksi kirjoitettujen puhelinkeskustelujen osalta, että ne sisältävät vain osan asiakkaan ja välittäjän välisistä keskusteluista. Puhtaaksi kirjoitetut puhelut kuitenkin tukevat sitä asiakkaan käsitystä, ettei hän ole ollut sijoittajana ammattimainen.

Puhelut vahvistavat muun muassa seuraavia seikkoja: ”välittäjä on luvannut tehdä sopimukset jo etukäteen valmiiksi”; ”asiakkaan huono johdannaisten tuotetuntemus”; ”se, ettei riski olekaan samaa kuin osakekaupankäynnissä”; sekä ”se, että välittäjä myöntää puhuneensa aiemmin ”jotakin” johdannaisista, mikä vahvistaa, ettei keskustelu ole ollut kovin selkeää ja syvällistä”. Näiden lisäksi puheluista käy esille, että asiakas ei ole todella ymmärtänyt tuotetta, vaan lähinnä vain myötäillyt välittäjää ja että kauppaa tehty yksinomaan välittäjän näkemysten ja vihjeiden perusteella. 10.3.2000 asiakas on tiedustellut välittäjältä mm. ”kumpi on edullisempaa: normaali osakekauppa vai johdannaiset?” Useista keskusteluista näkee, ettei asiakas ole ammattimainen sijoittaja eikä hänen tuotetuntemuksensa johdannaisten osalta ole ollut ammattimaista. Puhelinkeskusteluista ilmenee myös se, että välittäjä on laiminlyönyt lähettää asiakkaalle raportteja ja dokumentteja.
 

Välittäjän vastaus asiakkaan valitukseen

Välittäjä on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 5.3.2003 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 27.6.2003 ja 28.10.2003 päivätyt lausumat asiassa.

Välittäjä katsoo, että:

- asiakas on ammattimainen sijoittaja eikä Arvopaperilautakunnalla ole asiassa toimivaltaa;

- välittäjä ei ole laiminlyönyt tiedonanto- ja selonottovelvollisuuttaan asiassa;

- asiakkaalle ei ole aiheutunut väitetyistä tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä syy-yhteydessä vahinkoa; ja

- asiakkaan Soneran osaketermiineillä käydystä kaupankäynnistä aiheutunut vahinko on ollut seurausta Soneran osakekurssin jyrkästä laskusta, josta hän johdannaiskauppaa koskevan toimeksiantosopimuksen kohdan 22 mukaisesti vastaa kokonaisuudessaan itse.

Välittäjä on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

A. Asiakkaan ammattimaisuus ja Arvopaperilautakunnan toimivallasta

Arvopaperilautakunnan ohjesäännön 3 §:n 1 kohta rajoittaa Arvopaperilautakunnan tehtävät ratkaisuesitysten antamiseen sijoituspalveluyritysten ja ei-ammattimaisten asiakkaiden välisissä erimielisyyksissä. Kun johdannaiskauppaa koskevan toimeksiantosopimuksen mukaan asiakas on ollut ammattimainen sijoittaja, on asiassa ennen asiakkaan valituksen käsittelemistä ratkaistava kysymys asiakkaan ammattimaisuudesta sijoittajana.

Asiakkaan ja välittäjän 8.3.2000 allekirjoittamassa johdannaiskauppaa koskevassa toimeksiantosopimuksessa on asiakas merkitty ammattimaiseksi sijoittajaksi. Asiakas on siten arvopaperimarkkinalain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoittanut olevansa ammattimainen sijoittaja. Asiakkaan toiminnan ammattimaisuudella on merkitystä arvioitaessa arvopaperimarkkinalain mukaisen selonottovelvollisuuden laajuutta.

Asiakkaan toimeksiantosopimuksen allekirjoitustilaisuuden ollessa välittäjälle rutiininomainen tapahtuma, välittäjä ei kykene vahvistamaan tai kiistämään asiakkaan väitteitä siitä, oliko sopimus jo etukäteen täytetty ja rasti merkitty ammattimaisen sijoittajan kohtaan. Välittäjän mukaan sillä, kuka on fyysisesti rastin kohtaan merkinnyt, ei ole merkitystä. Olennaista on, onko asiakas sopimuksen tehdessään itse vapaasta tahdostaan ja ymmärtäen sen merkityksen ilmoittanut halunsa olla ammattimainen sijoittaja ja onko hänen ammattimaisuutensa muutoinkin ollut ilmeistä, kuten arvopaperimarkkinalaki edellyttää.

Välittäjän mukaan asiakas ei ole kiistänyt, etteikö hän olisi havainnut merkintää ammattimaisuudesta sopimuksessa allekirjoitustilaisuudessa. Asiakas on tapahtuma-ajankohtana ollut ammatiltaan kiinteistönvälittäjä, jonka on työssään täytynyt oppia ymmärtämään kirjallisten sopimusten oikeusvaikutukset ja merkitys. Välittäjä katsookin, että asiakkaan on tullut ammattinsa ja kaupoista saatujen kirjallisten ilmoitusten sekä jatkuvasti käydyn vakuusvaatimuksen kasvua käsitelleen keskustelun perusteella ymmärtää osakekurssien laskiessa myös hänen riskinsä kasvavan.

Toimeksiantosopimuksen kohtien 12 ja 25 mukaan on selostettu, mitä seurauksia sijoittajan ammattimaisuudella on toimeksiantosuhteeseen ja sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksiin. Lisäksi asiakas on saanut sijoittajan ammattimaisuutta käsittelevän lainsäädännön muuttumisen yhteydessä välittäjältä kirjallisen selostuksen ei-ammattimaisen ja ammattimaisen sijoittajan eroista.

Asiakkaan ammattimaisuutta arvioitaessa on huomioitava, kuinka pitkälle ulottuu välittäjän selonotto- ja huolenpitovelvollisuus, jos osakekauppaa pitkään käynyt asiakas pitää itseään ammattimaisena sijoittajana ja ymmärtäen käsitteen merkityksen, ilmoittaa haluansa tulla kohdelluksi ammattimaisena sijoittajana. Lisäksi on arvioitava sitä, kuinka pitkälle ulottuu välittäjän vastuu arvioida ja kyseenalaistaan asiakkaansa ymmärrys- ja käsityskyky käydystä arvopaperikaupasta ja sen riskeistä, jos asiakas ei itse ilmaise ymmärtämättömyyttään, vaan päinvastoin omalla käyttäytymisellään ja aktiivisella toiminnallaan antaa välittäjän ymmärtää käymänsä arvopaperikaupan laadun ja riskit. Tältä osin välittäjä katsoo myös puhtaaksi kirjoitettujen puhelinnauhoitusten tukevan näkemystään.

Asiakas on kesästä 1998 lähtien tehnyt arvopaperikauppaa, joka on keväästä 1999 lukien ollut erittäin aktiivista ja säännönmukaista. Asiakas on käynyt säännönmukaisesti myös päivän sisäistä korkean riskin sisältävää arvopaperikauppaa ja oppinut kokemuksensa kautta arvopaperimarkkinoiden toimintamekanismit. Asiakas on tehnyt esimerkiksi helmikuun 2000 aikana 37 eri myynti- ja ostotoimeksiantoa, joiden kokonaisvolyymi oli 3.708.722,82 euroa ja joista asiakkaalle kertyi voittoa 28.842,71 euroa. Asiakas on ollut lähes päivittäin yhteydessä välittäjään. Välittäjän edustajana toiminut henkilö on antanut asiassa Arvopaperilautakunnalle oman kirjallisen selvityksen, josta ilmenee, että asiakkaalla on ollut välittäjän käsityksen mukaan ammattimaisen sijoittajan edellyttämä ammattitaito ja tietämys arvopaperimarkkinoiden riskeistä ja sijoituskohteiden ominaisuuksista. Myös kaupankäynnin volyymi ja asiakkaan varallisuus osoittavat hänen olleen ammattimainen sijoittaja.

B. Tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden täyttymisestä

Välittäjä kiistää asiakkaan väitteet, että se olisi laiminlyönyt oman arvopaperimarkkinalain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa tai erehdyttänyt asiakkaan allekirjoittamaan johdannaiskauppaa koskevan sopimuksen, jonka tarkoitusta tämä ei olisi ymmärtänyt. Välittäjä katsoo, että tiedonantovelvollisuuden täyttymisen osalta tu-lee ottaa huomioon AML 4 luvun 3 a §:n 1 momentin ja 4 §:n 2 kohdan mukaisesti asiakkaan johdannaiskauppaa edeltänyt asiakassuhde, arvopaperikaupan laatu ja laajuus sekä asiakassuhteessa selvitetyt tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoitustoiminnan tavoitteista.

Välittäjä ei muista allekirjoitustilaisuutta eikä siten voi ottaa kantaa siitä tehtyihin väitteisiin. Välittäjä voi pitää mahdollisena, että sopimus on allekirjoitettu asiakkaan väittämissä olosuhteissa kiireessä, koska asiakkaan osakeposition muuntaminen osaketermiiniksi piti tehdä ennen 7.3.2000 tehtyjen osakekauppojen selvitystä. Muutoin se kiistää toimineensa asiassa sopimattomasti.

Muutoin sopimuksen osalta välittäjä toteaa, että sopimuksen allekirjoittamisella asiakas on 14 kohdan mukaan vakuuttanut, että hänellä on aikomansa kokoisen tiliaseman edellyttämät tiedot instrumenteista ja niiden markkinoista. Edelleen asiakas on kohdassa 8 vakuuttanut tutustuneensa tarkoin sopimuksen ehtoihin ja sään-töihin ja niiden perusteella annettuun sääntelyyn ja hyväksyvänsä ne itseään sitoviksi.

Välittäjä katsoo, että sillä oli pitkään jatkuneen asiakassuhteen perusteella syntynyt hyvä käsitys ”know your customer” –periaatteen mukaisesti asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista eikä niiden erilliseen selvittämiseen johdannaiskauppaa koskevan toimeksiantosopimuksen yhteydessä ollut tarvetta. Asiakas oli ilmoittanut välittäjälle halukkuutensa lisätä riskiä tuotto-odotusten kasvattamiseksi. Näissä yhteyksissä välittäjä oli selvittänyt asiakkaalle johdannaiskaupankäyntiä ja sen mahdollisuuksia sekä niihin sisältyviä riskejä ja itse sijoitustuotteita.

Välittäjä korostaa asiakkaan omaa halua käyttää johdannaiskauppaa Soneran osakkeiden kaupasta 7.3.2000 syntyneiden tappioidensa kattamiseksi. Asiakkaalla olisi ollut mahdollisuus ottaa myös lainaa tai myydä kyseiset osakkeet. Asiakas uskoi osakkeiden nousupotentiaaliin ja ilmoitti halukkuutensa jatkaa arvopaperikauppaa entiseen tapaan. Ensin asiakas oli suunnitellut ottavansa lainaa pankista osakkeiden maksamiseksi. Tässä yhteydessä välittäjä oli kuitenkin viitannut heidän aikaisempiin keskusteluihinsa johdannaiskaupankäynnistä ja siinä yhteydessä esille tulleisiin mahdollisuuksiin ostaa Soneran osaketermiinejä, jotka mahdollistaisivat position pitämisen ilman lainan ottamista. Asiakkaalla olivat myös riittävät käteisvarat position pitämiseen.

Asiakas on myynyt 4600 Soneran osaketta ja ostanut samaa osakemäärää vastaavan määrän Soneran huhtikuun osaketermiinejä johdannaisina. Asiakkaan Soneran osakkeisiin sitoutunut summa on samansuuruisena sitoutunut osaketermiinin ja tältä osin pääoman menettämisriski on pysynyt samansuuruisena kuin, jos asiakas olisi pitänyt alkuperäisen Soneran osakepositionsa. Välittäjä katsoo, että asiakas aikoi jatkaa vastaavan suuruisella riskipositiolla arvopaperikauppaa, koska hän halusi kuroa umpeen kärsimänsä tappiot osakekurssin laskun seurauksena kasvavasta riskistä huolimatta. Vaihtoehtoisena tapahtumainkulussa asiakas olisi ottanut lainaa ja kattanut tappionsa ja jatkanut osakekaupan käymistä johdannaiskaupankäyntiä vastaavalla riskillä. Välittäjä katsoo, ettei väitetystä tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä ole aiheutunut asiakkaalle syy-yhteydessä vahinkoa.

Välittäjä kiistää asiakkaan väitteet siitä, että asiakkaalle olisi johdannaiskaupasta tullut nelinkertainen riski ja jonkinlainen vipuvaikutus. Vaikka vakuusvaatimus on johdannaiskaupassa vain osa kohdeosakkeina olevien osakkeiden asettamishetken pörssikurssista, on asiakkaan tullut ymmärtää, että tappioriski kattaa koko osakekurssin ja kauppahinnan ja/tai toteutushinnan erotuksen. Asiakkaalle on useaan kertaan korostettu, että vakuus on noin neljäsosa koko summasta. Välittäjä katsoo, että asiakkaan on tullut ymmärtää, että koska vakuus on vain vähäinen osa sijoituksen arvosta, tappio voi muodostua suuremmaksi kuin annettu vakuus.

Ensimmäisessä vaiheessa asiakas on käynyt kauppaa 8.3.2000 – 19.4.2000 välisenä aikana. Soneran kurssi laski mainittuna ajankohtana 90 eurosta 54 euroon eli 40 prosenttia. Asiakkaalle oli ennen johdannaiskaupankäynnin aloittamista kerrottu mahdollisuudesta myydä ja ostaa osaketermiinejä ja tarvittaessa myös sulkea koko termiini ennen sen erääntymistä, joka luonnollisesti on tarkoittanut sillä hetkellä valinneen kurssitappioriskin realisoitumista. Asiakas on aktiivisesti käynyt johdannaisilla kauppaa säädellen hänellä kulloinkin olleen riskin määrää. Asiakas on esimerkiksi myynyt heti seuraavana päivänä eli 9.3.2000 puolet 8.3.2000 hankkimistaan osaketermiineistä. Kaupankäynnin yhteydessä ja osakekurssien laskiessa on jatkuvasti käyty keskustelua vakuusvaatimuksesta ja tarpeesta siirtää vakuustilille varoja tappioriskin kattamiseksi.

Asiakas ja välittäjä olivat vielä 8.3.2000 keskustelleet toimeksiantosopimuksen tekemisestä ja käytännön järjestelyistä sekä toimintaan liittyvistä riskeistä. Koska jo aiemmin oli kuitenkin välittäjän mukaan keskusteltu perusteellisemmin johdannaiskaupankäyntiin liittyvistä asioista, ei tässä vaiheessa enää tarvittu kovin syvällistä keskustelua. Välittäjä katsoi, että asiakkaalla oli jo riittävät tiedot kyseisestä asiasta ja tästä syystä asioiden uudelleenselostaminen oli ollut tarpeetonta. Välittäjä katsoo, ettei asiakkaan väitettä siitä, ettei hän ole ymmärtänyt johdannaiskaupankäyntiin liittyvää riskiä, voida pitää uskottavana. Yhtä epäuskottava on asiakkaan väittämä siitä, ettei tämä ole ymmärtänyt toimitettuja kaupparaportteja.

Välittäjä katsoo, että jos johdannaiskaupankäynti olisi ollut asiakkaalle hänen väittämänsä tavoin niin tuntematonta ja siihen liittyvä riski niin ennalta-arvaamatonta, ei asiakas varmaankaan olisi ryhtynyt tekemään toisessa vaiheessa uutta johdannaiskauppaa huhtikuussa 2000, kun edellisen johdannaiskaupan tappion suuruus oli tullut ilmi. Lisäksi asiakas on jatkanut samanaikaisesti aktiivista päivän sisäistä osakekauppaa. Asiakas ei ollut kertaakaan reklamoinut välittäjälle väitetyistä laiminlyönneistä ennen kuin lähes kaksi vuotta oli kulunut tapahtumista. Asiakas oli usein tappioiden realisoituessa todennut ottavansa itse vastuun kaupankäynnistä syntyneistä vahingoista ja tehneensä itsenäisiä päätöksiä.

Vaikka asiakkaan arvopaperikauppa on ollut pääosin voitollista, on hän kärsinyt myös merkittäviä tappioita ja tullut siten ymmärtämään harjoittamansa arvopaperikauppaan liittyvät riskit. Asiakas on kuitenkin kyennyt vaikeuksitta selviytymään tappioista eikä niillä ole ollut vaikutusta hänen sijoitustoimintaansa. Asiakkaan käymässä arvopaperikaupassa syntyneet tappiot ja niiden vaikutukset osoittavat hänen ymmärrystään arvopaperikaupankäynnin riskeistä ja hänen riskinottokykyään ja – haluaan.

C. Vahingonkorvausvastuusta

Välittäjä kiistää vahingonkorvausvastuun olemassaolon ja katsoo, ettei ole laiminlyönyt arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Välittäjä kiistää vahingonkorvausvastuunsa myös väitetyn tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella, koska asiakkaan taloudellinen tappio ei ole syy-yhteydessä välittäjän väitettyyn vastuun perustavaan toimintaan. Välittäjä katsoo, että asiakkaalle syntynyt taloudellinen tappio on ollut seurausta hän itsensä ottamasta riskistä sekä ennakoimattomasta ja poikkeuksellisesta Soneran osakekurssin laskemisesta, ei välittäjän laiminlyönnistä.

Välittäjä katsoo, että käyty johdannaiskauppa on ollut vaihtoehtoinen ratkaisu sille, että asiakas olisi likvideillä varoillaan sekä pankista lainaa ottamalla maksanut 7.3.2000 ostamansa 4600 kappaletta Soneran osaketta ja pitänyt kuvatun suuruisen osakepositionsa. Asiakkaalla olisi välittäjän mukaan ollut aivan samansuuruinen Soneran osakekurssin kehitykseen sisältyvä tappioriski kuin hänen käyttämässään johdannaiskaupassa. Tilanne olisi johtanut taloudellisesti samaan lopputulokseen, vaikka asiakas ei olisikaan aloittanut johdannaiskauppaa, koska osakeposition arvo olisi vastaavalla tavalla vähentynyt osakekurssin laskiessa.

Välittäjä oli tarjonnut asiakkaalleen vaihtoehtona osakkeiden myyntiä ennen johdannaiskaupankäynnin aloittamista. Johdannaiskaupankäyntisopimus on ainoastaan mahdollistanut kaupankäynnin, ei velvoittanut asiakasta siihen. Vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen erotus osoittaa ainoastaan aiheutuneen vahingon enimmäismäärän, josta korvattavan vahingon osuutta rajoittavat useat vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet. Välittäjä katsoo, että puhtaaksi kirjoitetut puhelinnauhoitukset osoittavat välittäjän pyrkineen parhaan kykynsä mukaan huolehtimaan asiakkaan käymän arvopaperikaupan tuloksellisuudesta ja vahinkojen minimoimisesta. Lisäksi välittäjä huomauttaa, että toimeksiantosopimuksen mukaisesti välittäjä ei vastaa vahingosta, jotka aiheutuvat sijoittajan sijoituspäätöksestä tai sijoituskohteeseen liittyvän riskin toteutumisesta.

Välittäjä toteaa, että kaupankäynti osoittaa asiakkaan ymmärtäneen mahdollisuutensa vaikuttaa kulloinkin avoinna olevan riskin suuruuteen. Riskin kasvattaminen on ollut asiakkaalle tietoinen valinta. Asiakkaan ymmärtämällä mahdollisuudella vaikuttaa riskinsä suuruuteen on vaikutusta myös korvattavan vahingon määrään. Vahingon minimoimisperiaatteen mukaisesti asiakkaalla on ollut velvollisuus rajoittaa vahinkoaan heti, kun se olosuhteet huomioiden on kohtuudella ollut mahdollista. Kun asiakas on johdannaiskaupan aloitusta seuraavana päivänä 9.3.2000 myynyt puolet termiineistä, on hänen tuolloin täytynyt ymmärtää myös voivansa sulkea positionsa kokonaan. Asiakas on realisoinut termiinejään tuolloin voitollisesti. Syy-yhteyden aiheuttaneeseen tappioon on tuolloin joka tapauksessa katsottava katkenneen eikä mitään korvattavaa vahinkoa ole syntynyt. Viimeistään tällöin on asiakkaan tullut ymmärtää johdannaiskaupankäynnin lainalaisuudet.

Lisäksi välittäjä toteaa, että asiakkaan esittämät vaatimukset ovat euromääräisesti virheellisiä. Asiakkaan johdannaiskaupasta 8.3.2000 – 19.4.2000 syntynyt kurssitappion määrä on ollut 179.500 euroa. Välityspalkkioiden lisääminen korvattavan vahingon määrään on perusteetonta, koska asiakas olisi joka tapauksessa käynyt kauppaa vastaavalla määrällä Soneran osakkeita.

D. Puhelinkeskusteluista ja nauhoitteista

Puhtaaksi kirjoitetuista puhelinkeskusteluista välittäjä toteaa, että asiakkaan ja välittäjä välillä on vuosien aikana käyty lukuisia puhelinkeskusteluja. Kaikkien näiden puhelinkeskustelujen puhtaaksi kirjoittaminen olisi ollut työmäärältään ja kustannuksiltaan niin suhteeton panostus, ettei sitä voida pitää nyt käsiteltävässä asiassa kohtuullisena ja perusteltuna. Tästä syystä välittäjä on rajannut kyseiset puhelut maaliskuun ja toukokuun 2000 väliselle ajanjaksolle. Tämän lisäksi asiakas on käynyt keskusteluja mm. välittäjän gsm-puhelimeen, jolloin keskustelut eivät ole tallentuneet nauhalle. Siten nauhat antavat vain osittaisen kuvan asiakkaan ja välittäjän välisistä keskusteluista. Kuitenkin nauhoituksiin perehtyminen kokonaisuudessaan antaa myös selkeän kuvan siitä, että asiakas ja välittäjä ovat jatkuvasti osakekurssien laskiessa keskustelleet vakuusvaatimuksen muutoksista ja että asiakas on myös ymmärtänyt tämän tarkoittavan vastaavaa tappionriskiä. Välittäjä on myös ajoittain kertonut asiakkaalle, että vakuusvaje tarkoittaa tosiasiallisesti nelinkertaista rahasummaa ja tappioriskiä.

Välittäjä toteaa, että puhtaaksi kirjoitetuista ääninauhoista käy esille muun muassa se, että välittäjä ja asiakas olivat jo ennen 8.3.2000 käyneet keskusteluja johdannaiskaupankäynnistä. Tämän lisäksi nauhoilta selviää, että asiakas vahvistaa saaneensa välittäjältä johdannaiskauppaa koskevaa kirjallista materiaalia, vaikkakaan hän ei ole ehtinyt siihen vielä perehtyä. Välittäjä huomauttaa, että puhtaaksi kirjoitetuissa nauhoista on myös havaittavissa, että välittäjä on myös useissa kohdissa kaupankäynnin aikana kertonut johdannaisista, vakuusvaatimuksesta ja riskeistä. Lisäksi on otettava huomioon, että asiakas oli tuolloin jo varsin kokenut ja ammattimainen osakesijoittaja, jolta välittäjällä on ollut lupa odottaa kysymyksiä tai ilmoituksia, mikäli asiakas ei jotakin asiaa olisi ymmärtänyt. Näin asiakas on usein myös toiminut, joten välittäjällä on ollut osaltaan oikeus luottaa siihen, että asiakas kysyy asioita tarvittaessa.

Lisäksi nauhoitteista ilmenee se, että asiakkaan tuotetuntemus paranee jatkuvasti kaupankäynnin edetessä ja että asiakas on ollut halukas ottamaan yhä enenevässä määrin riskiä saadakseen dramaattisesti laskevan Soneran osakekurssin myötä kasvavan tappioriskinsä katetuksi. Toisaalta asiakas on todennut huhtikuussa 2000 välittäjälle, että aiheutuneet tappiot ovat hänen omasta toiminnastaan kiinni ja että hän vastaa näin syntyneistä vahingoista. Asiakas jatkoi kaupankäyntiä aina toukokuuhun 2000 asti.

Välittäjä toteaa toukokuun 2000 puhelinkeskusteluista käyvän ilmi, että asiakas on aikaisemmista tappioistaan tietoisena ja johdannaiskaupan luonteeseen hyvin perehtyneenä tehnyt itsenäisen ratkaisun hankkia lisää Soneran osaketermiinejä, joiden aiheuttamasta kurssitappiosta hänen täytyy olla täysin yksin vastuussa. Ryhtyminen toukokuussa 2000 johdannaiskauppaan, tietoisena aikaisemmasta 180.000 euron tappiosta puolestaan osoittaa, ettei asiakkaalle maaliskuussa 2000 annettu yksityiskohtaisempi tietokaan johdannaiskaupan riskeistä olisi mitenkään muuttanut asiakkaan toimintaa ja suhtautumista johdannaiskauppaan.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakkaan ammattimaisuus ja Arvopaperilautakunnan toimivalta
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoitusneuvonnasta ja arvopaperinvälityksestä, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495).Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä erityisiä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan arvopaperinvälittäjän vastuun arvioinnille.

Asiakas on vaatinut, että Arvopaperilautakunta tutkii, onko välittäjä toiminut tapauksessa huolimattomasti mm. laiminlyömällä arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaiset tiedonanto- ja selonottovelvoitteensa tai jonkin muun sille kuuluvan velvoitteen sekä onko välittäjä velvollinen suorittamaan tapauksen johdosta vahingonkorvausta asiakkaalle.

Asiakas on vaatinut vahingonkorvauksena 216.134,20 euroa (1.285.075,60 markkaa).Välittäjä on kiistänyt asiassa oman laiminlyöntinsä tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden osalta ja todennut, ettei asiakkaalle ole aiheutunut väitetyistä tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä vahinkoa. Tämän lisäksi välittäjä toteaa, että asiakkaan Soneran osaketermiineillä käydystä kaupankäynnistä aiheutunut vahinko on ollut seurausta Soneran osakekurssin jyrkästä laskusta, josta asiakas johdannaiskauppaa koskevan toimeksiantosopimuksen kohdan 22 mukaisesti vastaa kokonaisuudessaan itse.

Arvopaperilautakunta toteaa, että osapuolten velvoitteista on sovittu 8.3.2000 allekirjoitetussa toimeksiantosopimuksessa. Samassa yhteydessä on allekirjoitettu panttaussitoumus, jolla asiakas on pantannut toimeksiantosopimuksen mukaiset vakuudet sovittujen vaihtoehtojen mukaisesti.

Saadun selvityksen perusteella asiakas on päätynyt tekemään edellä mainitut sopimukset, koska asiakkaan 7.3.2000 tekemä Soneran osakkeita koskeva kauppahinta nousi noin 8.400-16.800 euroa suuremmaksi kuin oli ollut tarkoitus. Asiakas on tehnyt johdannaissopimuksen, jotta osakekauppoja koskeva rahoitusvaje on saatu katetuksi.

Johdannaistoimeksiantoja koskevassa sopimuksessa asiakas on määritelty ammattimaiseksi sijoittajaksi. Tämä määrittely vaikuttaa asiakkaan ja välittäjän oikeuksiin ja velvollisuuksiin sopimussuhteessa. Asiakas on sittemmin kiistänyt ammattimaisuutensa ja katsonut, ettei hän ole missään vaiheessa ilmoittanut olevansa ammattimainen sijoittaja. Asiakas on todennut välittäjän laatineen sopimuspaperit allekirjoitustilaisuuteen valmiiksi, jolloin rasti ammattimaisen sijoittajan kohdalle oli laitettu jo etukäteen välittäjän toimesta. Asiakkaan mukaan hänelle ei kuitenkaan selvitetty tässä yhteydessä, miten määrittely ammattimaiseksi sijoittajaksi vaikuttaa hänen oikeudelliseen asemaansa. Välittäjä on katsonut, että asiakas on sopimuksen mukaisesti ammattimainen sijoittaja ja ettei Arvopaperilautakunnalla ole asiassa toimivaltaa.

Arvopaperilautakunnan ohjesäännön 3 §:n 1 kohdassa todetaan, että Arvopaperilautakunta antaa ratkaisusuosituksia sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitetuissa sijoituspalveluihin liittyvissä, näitä palveluja tarjoavan yrityksen ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisissä lain, viranomaismääräysten, hyvän arvopaperikauppatavan ja sopimusehtojen soveltamista sekä palveluntarjoajan menettelyä koskevissa asioissa ja erimielisyyksissä.

Toimeksiantosopimukseen tehty merkintä ei sellaisenaan voi aina ratkaista asiakkaan statusta. Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään, että välittäjän tulee selvittää asiakkaalle silloinkin, kun asiakas ilmoittaa olevansa ammattimainen sijoittaja, mikä merkitys ammattimaisuutta koskevalla ilmoituksella on asiakkaan asemaan. Esillä olevassa tapauksessa on osapuolten lausumat huomioon ottaen jäänyt epäselväksi, miten ammattimaisuutta koskeva merkintä on sopimukseen tehty ja onko tämä vastannut asiakkaan nimenomaista tarkoitusta.

Hallituksen esityksestä 56/1998 ilmi, että tärkein kriteeri sijoittajan ammattimaisuutta arvioitaessa on sijoittajan ammattitaito. Tämän lisäksi huomiota voidaan kiinnittää muun muassa kaupan käynnin aktiivisuuteen ja sijoitusvarallisuuden määrään. Yksityishenkilöistä ammattimaisia sijoittajia voivat hallituksen esityksen mukaan olla tyypillisesti arvopaperivälittäjien, rahastoyhtiöiden, arvopaperipörssien ja optioyhteisöjen palveluksessa olevat henkilöt. Muutkin henkilöt saattavat täyttää ammattimaisen sijoittajan tunnusmerkistön, mikäli heillä on riittävä arvopaperimarkkinoiden tuntemus.

Esillä olevassa tapauksessa asiakas on ammatiltaan kiinteistönvälittäjä. Hänen ammattitaustaansa kuuluu siten ainakin kiinteistösijoitusten tuntemusta, mutta erityisesti johdannaisinstrumenttien osalta ei ole selvitetty, että hänellä olisi sellaista koulutusta tai ammattikokemusta, joka täyttäisi ammattimaiselta sijoittajalta edellytettävät tietämisvaatimukset. Asiakkaan asemaan liittyy kuitenkin myös ammattimaisuutta puoltavia seikkoja. Erityisesti huomattava kaupankäyntiaktiivisuus ja yksittäisten kauppojen suuruus viittaavat siihen, että asiakasta voitaisiin arvioida ammattimaisena sijoittajana.

Arvioidessaan sitä, voidaanko asiakasta käsillä olevassa tapauksessa pitää lain tarkoittamana ammattimaisena sijoittajana, lautakunta on tarkastellut toimeksiantosuhteeseen liittyviä seikkoja kokonaisuutena. Lautakunta on tällöin kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että sijoittaja katsottiin sopimussuhteessa ammattimaiseksi sijoittajaksi vasta siinä vaiheessa, kun hän allekirjoitti johdannaiskaupankäyntiä koskevan sopimuksen. Näissä olosuhteissa Arvopaperilautakunta päätyy katsomaan, että asiakasta ei voida toimeksiantosopimukseen tehdystä merkinnästä huolimatta pitää ammattimaisena sijoittajana.

Selonotto- ja tiedonantovelvollisuus

Välittäjän on arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 a §:n mukaan ennen sijoituspalvelua koskevan sopimuksen tekemistä pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoitustoiminnan tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole tarpeettomana. Tämän lisäksi välittäjän on kyettävä saamiensa tietojen perusteella varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä tapahtuuko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta toteaa, ettei välittäjä ole laiminlyönyt arvopaperimarkkinalain mukaista selonottovelvollisuuttaan asiassa. Lautakunta katsoo, että välittäjällä on ollut riittävä tieto ja kokemus asiakkaan sijoituskokemuksesta ja taloudellisesta tilanteesta muutaman vuoden jatkuneen yhtäjaksoisen sijoitustoiminnan perusteella.

Tiedonantovelvollisuuden osalta merkitystä on etenkin sillä, onko välittäjä selvittänyt asiakkaalle riittävästi johdannaisiin liittyviä riskejä ottaen huomioon, että johdannaiskaupan riskit ovat normaaleja osakesijoituksia suuremmat.Tässä arvioinnissa lautakunta on tarkastellut asiakkaan ja välittäjän keskinäistä puhelinkeskusteluista saatuja tietoja sekä asiakkaan sijoituskäyttäytymistä toimeksiantosopimuksen voimassaoloaikana.
Puhtaaksikirjoitetuista puhelinkeskusteluista käy ilmi, että asiakas ja välittäjä ovat useaan otteeseen keskustelleet johdannaiskaupan riskeistä. Keskusteluissa on nimenomaisesti tehty vertailua johdannaisten ja osakkeiden välillä. Puhelinkeskusteluista saadun selvityksen perusteella on pääteltävissä, että asiakas on tullut tietoiseksi johdannaiskauppaan liittyvien riskien erityisluonteesta. Keskustelujen runsaus huomioon ottaen hänellä on myös ollut tilaisuus esittää haluamiaan lisäkysymyksiä. Välittäjän tiedonantovelvollisuus ei käsitä vastuuta siitä, että asiakas todella ymmärtää hänelle annetut tiedot, kunhan tietojen antaminen on ollut objektiivisesti arvioiden riittävää.

Huomattava on myös, että asiakas ei ole lopettanut sijoittamista johdannaisiin sen jälkeen, kun ensimmäiset johdannaiskauppaan liittyvät tappiot ovat realisoituneet. Jos sijoituspäätökset olisivat perustuneet puutteellisiin tietoihin riskeistä, olisi oletettavaa, että asiakas olisi luopunut johdannaiskaupasta tultuaan tietoiseksi syntyneistä tappioista.

Lautakunta katsoo esitetyin perustein, ettei välittäjä ole rikkonut toimeksiantosuhteeseen perustuvia velvollisuuksiaan.

Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Kariola ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia