Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan (CDO-joukkolaina) sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kolme tai neljä tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakas oli solminut pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 7.9.2000. Asiakkaan yhteyshenkilö pankissa esitteli asiakkaalle nyt kyseessä olevaa joukkolainatuotetta syksyllä 2006, minkä lisäksi asiakkaalle on toimitettu tuotteen markkinointiesite 12.9.2006. Asiakas kävi saman joukkolainaohjelman eri joukkolainoja koskevissa pankin järjestämissä asiakastilaisuuksissa 18.2.2005 ja 14.3.2007. Asiakas merkitsi 20.9.2006 joukkolainan keskimmäistä riskitasoa (joukkolaina A) 10.000 eurolla ja riskipitoisinta erää (joukkolaina B) 10.000 eurolla.

Asiakas ja hänen yhteyshenkilönsä tapasivat merkinnän jälkeen useasti ja näissä tapaamisissa keskusteltiin muun muassa joukkolainojen tilanteesta ja niiden myymisestä. Joukkolainojen viiteyhtiöissä tapahtuneiden luottovastuutapahtumien vuoksi joukkolainan B pääoma menetettiin kokonaan 22.1.2010. Asiakas sai bruttomääräisiä tuottoja kyseisestä joukkolainasta 2.717,86 euroa. Asiakas myi 23.3.2010 joukkolainan A 2.101 eurolla. Ennen myyntiä asiakas oli saanut bruttomääräisiä tuottoja kyseisestä joukkolainasta 1.939,62 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on ollut pankin varainhoidon asiakkaana vuodesta 1999. Hänellä on ollut konsultatiivinen varainhoitosopimus pankin kanssa. Varainhoidon tavoitteena on ollut pääoman tasainen kasvattaminen pitkällä aikavälillä suhteellisen pienellä riskillä. Asiakkaan sijoittajaprofiili on ollut pitkään pankin tiedossa.

Vuonna 2006 asiakkaan yhteyshenkilö ehdotti sijoitusta edellä mainittuun lainaan. Asiakas ei saanut joukkolainojen täydellisiä lainaehtoja, vaan ainoastaan markkinointiesitteen. Yhteyshenkilö korosti A-luokan yrityksiä ja lähinnä teoreettista riskiä. Asiakas ei saanut joukkolainojen ostovaiheessa tarpeeksi tietoa niiden taustoista, riskeistä ja arvonkehityksestä. Joukkolainojen myyntiesitteessä ei tuotu esille mitenkään viiteyhtiöitä, vaan siinä yhteydessä sijoitusneuvoja korosti yritysten hyviä luottoluokitusluokkia. Lisäksi yhtiöiden konkurssiin joutumista pidettiin lähinnä teoreettisena mahdollisuutena.

Asiakas on tiedustellut joukkolainojen ennenaikaisesta lunastamisesta, mutta vastaus on ollut aina sama, että ei kannata, koska siitä maksetaan niin vähän. Kuitenkin omaisuusraporteissa joukkolainojen arvot ovat olleet suuremmat.

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan joukkolainoihin sijoittamansa varat, yhteensä 20.000 euroa.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki katsoo, ettei se ole korvausvelvollinen asiassa.

Asiakas on vuonna 1999 myynyt yrityksensä, josta hänelle on kertynyt jo entuudestaan omistaman huomattavan varallisuuden lisäksi varoja, joita hän halusi edelleen sijoittaa. Asiakkaalle on tehty joulukuussa 2002 käytyjen neuvottelujen pohjalta kirjallinen sijoitussuunnitelma, joka on päivätty 17.12.2002. Asiakkaan yhteyshenkilö on sijoitussuunnitelmaa varten kysynyt asiakkaan sijoittamiselle asettamia tavoitteita, kartoittanut hänen sijoituskokemuksensa ja selvittänyt suhtautumistaan sijoittamiseen liittyviin riskeihin. Asiakkaan sijoitusvarallisuudesta
25 % on ollut osakesijoituksia ja 75 % korkosijoituksia.

Asiakas kertoi, ettei hän ole riskisijoittaja ja haluaa sijoittaa varoja ensisijaisesti turvallisiin sijoituskohteisiin. Tämän mukaisesti yhteyshenkilö ja asiakas määrittelivät riskitason ja sijoitustavoitteet 17.12.2002 laaditussa sijoitussuunnitelmassa. Sijoitussuunnitelmaa on tarkistettu 12.9.2007 ja viimeksi maaliskuussa 2010. Asiakas on halunnut sijoituksilleen korkeampaa tuottoa. Sijoitussuunnitelmaan pohjautuen yhteyshenkilö on suositellut sijoittamista pankin liikkeeseen laskemiin joukkolainoihin.

Asiakas on 20.9.2006 tehnyt 20.000 euron sijoituksen joukkolainoihin hajauttaen sijoituksensa siten, että hän merkitsi keskimmäistä riskitasoa 10.000 eurolla ja korkeinta riskitasoa 10.000 eurolla. Suhteessa arvopaperisalkun kokoon, jonka suuruus oli maaliskuussa 2006 yhteensä noin 400.000 euroa, ja pitkän aikavälin tavoitteisiin nähden, yhteyshenkilö katsoi joukkolainat sopiviksi pieniksi osiksi arvopaperisalkun kokonaisuutta sekä kaivatun tuotto-odotuksen parantamiseksi. Sijoitukset kyseisiin joukkolainoihin muodostivat silloisesta sijoituskokonaisuudesta 1,0 % (mukaan lukien muuallakin oleva sijoitusvarallisuus).

Yhteyshenkilö on esitellyt joukkolainojen ehdot markkinointia koskevan esitysmateriaalin mukaan sisältäen tiedot viiteyhtiökorista ja viitesalkun luottoriskeistä. Sanotussa yhteydessä yhteyshenkilö esiintoi viiteyhtiöiden lähtötilanteen luottoluokitustasot. Esitysmateriaalissa olleiden esimerkkien pohjalta yhteyshenkilö kävi läpi mahdollisten luottovastuutapahtumien vaikutukset sijoituksen pääomaan ja sen tuottoon. Tarkastelun kohteina olivat myös palautusasteiden historiatiedot aiemmin toteutuneissa luottovastuutapahtumissa.

Yhteyshenkilö muistaa todenneen asiakkaalle, että pahimmassa tapauksessa voi menettää koko sijoituksen pääoman eikä missään vaiheessa yhteyshenkilö ole maininnut sijoituksen olevan pääomaturvattu. Hän painotti joukkolainan B suurempaa riskiä suhteessa joukkolainaan A. Samalla läpikäytiin joukkolainoihin liittyvät turvapuskurit. Näiden perusteella asiakas päätti jakaa sijoittamansa varat kahteen eri riskitasoon. Asiakas halusi merkinnän yhteydessä täydelliset lainaehdot, jotka yhteyshenkilö luovutti hänelle. Vaikka asiakas väittämänsä mukaan ei olisi saanut useita kymmeniä sivuja koskevia yksikohtaisia lainaehtoja, niin hänellä olisi ollut halutessaan ne saatavissa markkinointiesitteessä mainitun mukaisesti lainojen merkintäpaikoista eli esimerkiksi pankin konttorista.

Asiakkaalla on ollut ennen nyt esillä olevien joukkolainojen merkintää tietoa joukkolainojen erityispiirteistä ja riskeistä, sillä hän on osallistunut 18.2.2005 pankin asiakastilaisuuteen, jossa sijoitusasiantuntija esitteli saman joukkolainaohjelman aikaisempaa erää. Edellä olevan lisäksi asiakas on osallistunut 14.3.2007 pankissa pidettyyn aamukahvitilaisuuteen, jossa sijoitusasiantuntija on esitellyt myöhempää erää ohjelmasta. Tässä vaiheessa asiakas olisi voinut antaa myyntitoimeksiannon merkitsemistään joukkolainoista, mikäli hän olisi katsonut niiden olevan liian riskipitoisia taikka todettuaan, ettei hän ole ymmärtänyt niiden erityispiirteitä.

Yhteyshenkilö on myöhemmissä tapaamisissa yhdessä asiakkaan kanssa seurannut joukkolainojen kehitystä. Näiden tapaamisten yhteydessä on kerrattu lainaehtoja. Yhteyshenkilö on myös esiintuonut ties monenko kerran sijoituksiin liittyvät riskit sekä todennut, että pahimmillaan niissä voi menettää koko pääoman.

Kaikilla joukkolainojen viitesalkun yrityksillä oli sijoitushetkellä korkea, Investment Grade
-luottoluokitus. Investment Grade -luokiteltujen yritysten todennäköisyyttä ajautua vakaviin, luottovastuutapahtuman aiheuttaviin maksuvaikeuksiin pidettiin sijoitushetkeä edeltäneiden 30 vuoden tapahtumien valossa epätodennäköisenä. Talouskriisin vuoksi korkean luottoluokituksen saaneille yrityksille aiheutui maksuvaikeuksia, jotka johtivat luottovastuutapahtumiin syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Asiakkaalle ei ole voinut jäädä epäselväksi, että joukkolainoihin sijoittamalla hän on ottanut kantaakseen viitesalkun yritysten luottoriskiä, eli riskiä, joka on sidoksissa noiden yritysten luottovastuutapahtumiin, saamassaan kirjallisessa materiaalissa tarkemmin selvitetyllä tavalla.

Asiakas on ihmetellyt joukkolainojen ennenaikaisesta myynnistä saatavan hinnan ja nimellisarvon välistä suurta eroa. Tässä on huomioitava takaisinmaksettavan pääoma-arvon (nimellisarvo) ja jälkimarkkina-arvon käsitteellinen ero. Jälkimarkkina-arvot ovat finanssikriisin alkamisesta lukien olleet joukkolainoissa huomattavasti pääoma-arvoja alemmat. Finanssikriisin helpotettua ovat joidenkin joukkolainojen jälkimarkkina-arvot hieman nousseet ja niitä on ollut mahdollisuus myydä. Asiakkaan merkitsemiä joukkolainoja ei vuoden 2008 lopulla pystytty myymään, koska niiden jälkimarkkina-arvo oli lähellä nollaa. Asiakkaan tiedossa on kuitenkin jo merkintähetkellä pitänyt olla se tosiseikka, että joukkolainat ovat markkinointiesitteessäkin kerrotun nk. ”osta ja pidä” -tyyppisiä sijoitustuotteita, joiden jälkimarkkinahinnan vaihtelu on perinteisiä joukkolainoja voimakkaampaa.

Pankin näkemyksen mukaan asiakkaalle annettu sijoitusneuvonta on hoidettu asianmukaisella tavalla ja hänelle annettua suositusta sijoittaa joukkolainoihin voi pitää tuolloisen tilanteeseen nähden sopivana. Ehdotetut joukkolainasijoitukset ovat olleet asiakkaan sijoitusprofiiliin ja sijoitussalkun rakenteeseen sopivat ja perustuneet laadittuun sijoitussuunnitelmaan. Asiakkaalle on selvästi kerrottu mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma kokonaisuudessaan. Joukkolainoja ei ole markkinoitu missään vaiheessa pääomaturvattuina. Se, että äärimmäisen poikkeuksellinen talous- ja markkinatilanne on ikävällä tavalla realisoitunut tappioina, on valitettavaa, mutta ei kuulu pankin korvausvastuun piiriin. Asiakkaan kärsimä taloudellinen tappio on seurausta sijoittajariskin toteutumisesta.

Ennen pääomamenetystä joukkolaina A tuotti bruttomääräisesti asiakkaalle korkotuottoina yhteensä 1.939,62 euroa ja joukkolaina B 2.717,86 euroa ja sen lisäksi 23.3.2010 joukkolainan A myynnissä kertyi pääomanpalautuksena 2.101 euroa. Näin ollen asiakkaalle aiheutui sijoitustappiota joukkolainasta A 5.959,38 euroa ja joukkolainasta B 7.282,14 euroa. Mikäli Arvopaperilautakunta päätyisi pankin käsityksen vastaisesti suosittamaan asiassa korvausta, vähentävät asiakkaan sijoituksille maksetut tuotot tämän kärsimää vahinkoa täysimääräisesti.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Omaisuuspalvelusopimus, jonka asiakas on allekirjoittanut 7.9.2000.

- Asiakkaan sijoitussuunnitelma, joka on päivätty 17.12.2002 ja päivitetty 12.9.2007. Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaan sijoitusvarallisuudesta
25 % oli sijoitettu osakkeisiin, 20 % lyhyisiin korkosijoituksiin ja 55 % pitkiin korkosijoituksiin. Kokonaisvarallisuutta asunto-osakkeet ym. mukaan lukien asiakkaalla oli vuonna 2002 arviolta noin 1,7 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 noin 2,3 miljoonaa euroa. Asiakkaan sijoitusstrategian (korkosijoitukset 75 % ja osakkeet 25 %) on katsottu sopivan sijoittajalle, joka sijoittaa lyhyellä tähtäimellä ja jolle pääoman säilyminen on tärkeää eikä sijoitusstrategiaa ole katsottu tarpeen muuttaa. Asiakas on harjoittanut sijoitustoimintaa 1980-luvulta lähtien. Asiakkaan sijoitustähtäin on pitkä. Asiakas tuntee osakesijoittamiseen ja muihin sijoitusinstrumentteihin kohdistuvat riskit ja ymmärtää, mitä vaikutuksia riskitekijöillä on toteutuessaan varallisuuden tuottoon ja arvonmuutokseen sekä tavoitteiden saavuttamiseen. Riskiä ei ollut enää tarpeen ottaa vaan paremminkin turvata jo saatuja tuottoja.

- Yhteyshenkilön asiakkaalle 12.9.2006 lähettämä sähköposti, jonka liitteenä on mm. CDO-joukkolainan markkinointiesite. Sähköpostissa on esitelty asiakkaalle viisi ehdotusta sijoituskohteeksi, joista yksi on CDO-joukkolainat. Yhteyshenkilö on arvioinut markkinoiden tulevaa kehitystä ja sopivaa sijoitusstrategiaa seuraavasti: ”Maailmantalous ei ole kuitenkaan vaipumassa taantumaan. Odotamme talouskasvun hidastumisen jäävän tilapäiseksi ja varsinaisen laskusuhdanteen olevan vielä etäämpänä. Edessä oleva tilapäinen kasvun hidastuminen ei mielestämme anna aihetta sijoitussalkun riskin pienentämiseen. Koska kasvun hidastumisen tahtia on vielä vaikea nähdä täsmällisesti, suosittelemme pitämään osake- ja korkosijoitukset peruspainossa. Myös joukkolainojen ja rahamarkkinasijoitusten tuottoero on pieni ja peruspaino näiden sijoitusten kesken paikallaan.” Lopuksi yhteyshenkilö on lyhyesti kuvannut CDO-lainoja.

- Joukkolainoja A ja B koskeva PowerPoint-kalvosarja (13.9.2006) ja painettu markkinointiesite (syksy 2006). Niiden sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 245/09, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- Joukkolainan A lainakohtaiset ehdot (26 s.). Lainaehdoissa tuotteen ominaisuudet käydään yksityiskohtaisesti läpi.

- Joukkolainan B lainakohtaiset ehdot (25 s.). Lainaehdoissa tuotteen ominaisuudet käydään yksityiskohtaisesti läpi.

- Toimeksiantotosite, joka on päivätty 20.9.2006. Tositteessa on todettu mm. asiakkaalle ostetun CDO-joukkolainoja A ja B, molempia 10.000 euroalla. Allekirjoituksen tilalla lukee ”sov.puh [asiakkaan nimikirjaimet] / [yhteyshenkilön nimi]” ja yhteyshenkilön allekirjoitus.

- Asiakkaan ja hänen puolisonsa sijoitusten jakauma 9.5.2007. Heillä oli sijoitusomaisuutta noin 2 miljoonaa euroa, joista lyhyissä korkosijoituksissa
7,2 %, pitkissä korkosijoituksissa 70,2 % ja osakkeissa 22,6 %. Pankissa sijoitusomaisuutta oli noin puoli miljoonaa euroa, joista lyhyissä korkosijoituksissa 2,8 %, pitkissä korkosijoituksissa 85,7 % ja osakkeissa 11,5 %.

- Asiakkaan omaisuusraportti, joka on päivätty 27.2.2008. Raportissa joukkolainan A markkina- tai nimellisarvo oli 6.200 euroa ja lainan B 5.500 euroa. Molempien hankintahinta oli 10.000 euroa. Raporttiin on käsin yliviivattu markkina- tai nimellisarvo ja kirjoitettu viereen molempiin kohtiin 10.000 euroa sekä teksti ”korko tilille 31.3.”.

- Asiakkaan omaisuusraportti, joka on päivätty 27.2.2008. Raportissa joukkolainojen jäljellä oleva nimellisarvo oli molempien 10.000 euroa.

- Vahvistus joukkolainan B myynnistä. Vahvistus on päivätty 23.3.2010. Myynnin sopimuspäivä oli 23.3.2010 ja arvopäivä 26.3.2010. Myyntihinta oli 2.101 euroa.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli tullut pankin asiakkaaksi vuonna 1999. Hänellä oli pitkäaikaista sijoituskokemusta osakkeista ja muista sijoitustuotteista. Vuonna 2002 laaditun sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaan sijoitusomaisuudesta 25 % oli osakkeissa. Asiakkaan sijoitusstrategian on katsottu sopivan sijoittajalle, joka sijoittaa lyhyellä tähtäimellä ja jolle pääoman säilyminen on tärkeää eikä sijoitusstrategiaa ole katsottu tarpeen muuttaa. Toisaalta asiakkaan sijoitustähtäin oli pitkä.

Asiakas on syyskuussa 2006 sijoittanut uudentyyppisen joukkolainatuotteen keskimmäiseen ja riskipitoisimpaan liikkeeseenlaskusarjan lainoihin yhteensä 20.000 euroa. Asiakas menetti joukkolainan A pääoman luottovastuutapahtumien johdosta 22.1.2010. Asiakas myi joukkolainan B 2.101 eurolla 23.3.2010. Asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan sijoittamansa varat 20.000 euroa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, ettei pankki ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan joukkolainoihin liittyvien riskien osalta. Pankin yhteyshenkilö oli esitellyt tuotetta asiakkaalle, minkä lisäksi asiakas oli tutustunut joukkolainaohjelman toisia eriä pankin esittelytilaisuuksissa vuosina 2005 ja 2007.

Lautakunta toteaa, että lainaehtojen kuvauksen mukaan nyt kyseessä oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusins­tru­menttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriski­suojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Lainan merkintäajankohtana syksyllä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 pykälän mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämisen arvioiminen edellyttää tuotteen markkinoinnissa asiakkaalle annettujen tietojen oikeellisuuden, laajuuden ja esitystavan arvioimista sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Arvioinnissa on otettava huomioon rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Lautakunta toteaa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tapauksessa laina on esitelty asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittynyt riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Riski toteutuu, jos lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävässä tuotteessa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennen kaikkea tuotteen viitesalkun yhtiöiden ja yhteisöjen maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että sijoitetun pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin sen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tiedonantovelvollisuuden osalta huomioon otettava aineisto

Asiakas katsoo, ettei pankki ollut riittävästi kertonut joukkolainatuotteen riskeistä. Asiakas on ilmoittanut saaneensa joukkolainoista vain myyntiesitteen. Pankki on kertonut, että yhteyshenkilö esitteli joukkolainat asiakkaalle käyttäen lainoja koskevaa PowerPoint-kalvo­sarjaa (syksy 2006). Asiakas ei ole kiistänyt tätä.

Arvopaperilautakunta katsoo, että lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot. Sijoittajan vastuulla puolestaan on perehtyä kaikkeen saamaansa aineistoon. Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan kaikki sijoittajan saama aineisto, niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Tapauksessa on riitaa lainojen aiheuttamista tappioista. Asiassa on selvitetty, että asiakkaan yhteyshenkilö oli 12.9.2006 lähettänyt asiakkaalle sijoitusehdotuksen, joka koski mm. kyseessä olevaa joukkolainatuotetta. Sijoitusehdotuksen liitteenä oli kyseisten lainojen kirjallinen markkinointiesite. Lisäksi asiakas on selvityksen mukaan ennen merkintöjä keskustellut yhteyshenkilönsä kanssa joukkolainoista. Lautakunnalle esitetystä aineistosta ei ilmene asiakkaalle suullisesti annettujen tietojen täsmällistä sisältöä. Kun muuta ei ole osoitettu, lautakunta olettaa suullisesti annettujen tietojen olleen esittelymateriaalina käytettyjen kalvosarjojen mukaisia.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä tässä tapauksessa tulee arvioida syksyn 2006 PowerPoint-kalvosarjan sekä tuotteen markkinointiesitteen sisältämien tietojen perusteella. Arvioinnissa keskeistä on se, mitä ja miten kalvosarjassa ja markkinointiesitteessä on kerrottu lainaan liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta. Lisäksi kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon se, että asiakkaalla on ollut markkinointiesitteessä mainittu mahdollisuus tutustua lainojen lainakohtaisiin ehtoihin, joissa tuotteen sisällöstä on kerrottu yksityiskohtaisesti.

Syksyn 2006 kalvosarja

Kalvosarjassa sijoittajan riskin liittyminen viiteyhtiöiden maksukykyyn ja pääoman menettämisen mahdollisuus tuodaan esiin useassa kohdassa. Kalvosarjan sivuilla, joissa tuotteen rakenteen toimintaa ja luottovastuutapahtumien vaikutusta sijoitettuun pääomaan esitellään lähemmin, on erilaisia skenaarioita. Käsillä olevan tapauksen osalta lautakunta kiinnittää erityisesti huomiota kalvosarjan skenaarioon kolme, jossa esitellään laskelman avulla miten tuotteen korkeimpaan riskitasoon sijoitettu pääoma alenee puoleen viiden luottovastuutapahtuman seurauksena.

Kalvoissa on myös taulukkomuodossa tietoja siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa eri luottoluokitustasot kestävät ilman pääomatappioita ja miten palautusasteen suuruus vaikuttaa tähän. Samassa yhteydessä on esimerkkitilanne, jossa tuotteen korkeimpaan riskitasoon sijoitettu pääoma on menetetty kokonaisuudessaan kuudennen luottovastuutapahtuman myötä, ja seuraavat luottotappiot kohdistuisivat tuotteen keskimmäiseen riskitasoon.

Riskiä pienentävinä tekijöinä kalvosarjassa on viitattu tuotteen turvapuskurin lisäksi viiteyhtiöiden vakavaraisuuteen ja salkun hajautukseen sekä historiatietoihin, joiden mukaan luottovastuutapahtumat samanlaatuisessa salkussa ovat olleet harvinaisia. Myös tuotteen suurempi tuotto verrattuna vastaavan riskitason perinteisiin joukkolainoihin on tuotu eri kohdissa esiin.

Lautakunnan näkemyksen mukaan kalvosarjasta kokonaisuutena ilmenee kyllin selvästi ja havainnollisesti, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Myös tuotteen jälkimarkkinahinnan vaihtelu ja tuotteen ”osta ja pidä” -luonne käyvät ilmi. Lautakunta katsoo, että tämä kalvosarja antaa asianmukaisen ja riittävän kuvauksen tuotteeseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Kalvosarja on siten lautakunnan näkemyksen mukaan ollut itsessään riittävä tuotteen riskien kuvaamisen ja palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta.

Painettu markkinointiesite (syksy 2006)

Lautakunta katsoo, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa listauksessa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Kalvosarjan kaltaisesti markkinointiesitteessäkin suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Arvopaperilautakunta katsoo, että markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Edellä todetun mukaisesti asiakkaalla on ollut käytettävissään vuoden 2006 syksyn kalvosarjan ja vuoden 2006 markkinointiesitteen mukaiset tiedot ennen merkintäänsä lainoihin. Lisäksi asiakkaalla oli mahdollisuus tutustua lainojen lainakohtaisiin ehtoihin.

Lainojen esittelyssä käytetty syksyn 2006 kalvosarja antaa lautakunnan näkemyksen mukaan kuvan tuotteen rakenteen, terminologian ja yleisen toimintaperiaatteen sekä tuoton lisäksi myös itsessään riittävän kuvan tuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Lautakunta katsoo, että lainan markkinointiesitteessä tuotteen riskit on kuvattu asianmukaisesti. Asiakkaalla on ollut tämä esite käytettävissään noin viikon ajan ennen lainan merkintää. Lisäksi asiakkaalla oli ollut aikaa perehtyä kaikkeen muuhunkin lainoista saamaansa aineistoon ennen merkintöjen tekemistä.

Kokonaisuutena tarkastellen Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaalla oli ennen lainan merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunta katsoo, että hänen oli myös käytännössä mahdollista ymmärtää saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Selvityksestä ei ilmene, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu muusta aineistosta poikkeavia tietoja, joilla olisi luotu kuvaa riskittömästä tuotteesta. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoitussuosituksen asianmukaisuus

Asiakkaan sijoitussuunnitelmaan oli kirjattu mm., että hänen sijoitustähtäimensä on pitkä ja hän tuntee osakesijoittamiseen ja muihin sijoitusinstrumentteihin kohdistuvat riskit. Riskiä ei ollut enää tarpeen ottaa, vaan paremminkin turvata jo saatuja tuottoja. Sijoituksille ei ollut erityisehtoja.

Sijoitussuunnitelmassa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa nyt kyseessä oleviin uudentyyppisiin joukkolainatuotteisiin. Lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelma ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen uudentyyppistä sijoitustuotetta. Pankilla on ollut tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta on edellä katsonut tulleen täytetyksi.

Lautakunta katsoo lisäksi, että joukkolainatuotetta on tuottonsa osalta voitu verrata korkotuotteisiin ja ettei joukkolainatuote muutenkaan ole ollut asiakkaan sijoitussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden vastainen tai muutoin ristiriidassa sijoitussuunnitelman kanssa. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että kyseisten joukkolainatuotteiden suosittaminen asiakkaalle on ollut asianmukaista.

Asiakkaan tiedustelut joukkolainojen ennenaikaisesta lunastamisesta

Asiakkaan mukaan hän tiedusteli useaan otteeseen pankilta joukkolainojen ennenaikaisesta lunastamisesta. Asiakkaan mukaan pankista kerrottiin, ettei se kannata, koska hinnat ovat alhaiset. Asiakkaan mukaan joukkolainojen arvot olivat kuitenkin suuremmat omaisuusraporteissa. Pankki on selvittänyt vastineissaan sitä, että joukkolainojen nimellisarvo ja jälkimarkkina-arvo eroavat toisistaan jälkimmäisen laskiessa huomattavasti finanssikriisin aikana. Markkinointiesitteessä on mainittu, että joukkolainat ovat niin kutsuttuja ”osta ja pidä” -tyyppisiä sijoitustuotteita, joiden jälkimarkkinahinnan vaihtelu on perinteisiä joukkolainoja voimakkaampaa. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole osoitettu pankin antaneen virheellistä tai puutteellista informaatiota joukkolainojen ennenaikaisesta lunastamisesta.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaisia joukkolainatuotteita markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainoihin sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihteerinä toimi Heino.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA