Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 9.11.2002 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 20.2.2003 päivätyn lausuman.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata asiakkaalle 68.168 euroa, jotka ovat syntyneet pankin sopimuksenvastaisesta toiminnasta.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa selvittämään, onko hänen omaisuutensa arvon alentuminen aiheutunut pankin täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen sopimuksen vastaisesta sijoituspolitiikasta ja – toiminnasta.

Asiakas solmi omaisuudenhoitoa koskevan sopimuksen pankin kanssa 23.3.2000. Omaisuudenhoitosopimuksen tavoitteena on ollut muun muassa, että pääomia pyrittäisiin lisäämään pit-källä sijoitusaikajaksolla keskimäärin 8-11 prosenttia vuodessa, varallisuudenhoidon kokonaistuoton osalta pääpaino tulisi olla koroissa, osingoissa sekä pitkäaikaisessa arvonnousussa, sijoituspolitiikan tulisi olla matalariskistä ja arvonsa säilyttävää. Asiakkaan varallisuus omaisuudenhoitosopimussuhdetta aloitettaessa oli 899.414,60 euroa.

Asiakas toteaa, ettei pankin harjoittama sijoitustoiminta ollut sovitun sijoituspolitiikan mukaista. Pankki myi sopimuksen kymmenen kuukauden voimassaoloaikana pois asiakkaan vakaat perusosakkeet ja lisäsi salkun riskiä it-osakkeilla. Lisäksi pankki kävi osakkeilla tarpeettoman paljon kauppaa, jossa yksittäiset osakekaupat olivat suuria asiakkaan varallisuuteen nähden, ja joista asiakkaalle koitui huomattavat kulut. Reklamoituaan tilanteesta pankki palautti vuoden 2000 omaisuudenhoitopalkkiot 7.500 markkaa. Asiakas katsoo pankin indikoineen hänelle omaisuudenhoitajan syyllistyneen liikaan itsenäiseen ajatteluun ilman, että omaisuudenhoitaja olisi noudattanut pankin mallisalkkupolitiikkaa. Asiakas katsoo, että pankin takaisin maksamat palkkiot osoittavat, ettei pankki itsekään ollut varma siitä, oliko asiassa toi-mittu sopimuksen mukaisesti. Asiakas toteaa, että sopimusta laadittaessa oli käytetty runsaasti aikaa riskitason määrittämiseen, jolloin asiakas oli useaan otteeseen korostanut salkunhoidon matalariskisyyttä ja omaisuuden arvonsäilyttämisen merkitystä. Asiakas toteaa, että hänet tunnettiin pankissa pitkältä ajan jaksolta ja pankki tiesi, miten asiakas suhtautuu riskinottoon. Asiakas katsoo, että pankin toiminta on täysin ristiriitaista sille, mitä asioista oli sovittu sopimusta laadittaessa. Asiakas oli rajannut omaisuudenhoitosopimuksen valtuuksia siten, ettei Keskon osakkeita saanut myydä ja Nokian osakkeista piti säilyttää vähintään 1.600 kappaletta.

Asiakas on kertonut harjoittaneensa osakesijoittamista vuosia. Sopimusta laadittaessa asiakkaan näkemys oli, että kun varallisuudesta on 50 prosenttia osakkeissa, pankin sopimuksessa antamista vaihtoehdoista vain kaksi viimeistä vaihtoehtoa olivat mahdollisia. Näistä vaihtoehdoista asiakas oli valinnut pieniriskisimmän. Asiakas toteaa pankin irrottaneen lauseita sopimuskokonaisuudesta, jolloin tilanne saada näyttämään asiakkaan kannalta huonolta. Asiakas toteaa, että 8-11 prosentin tuottotavoitteella asiakas on tavoitellut vain normaalia osakemarkkinoiden tuottoa, jollaista oli korostettu myös pankin sijoitusilloissa hajautetun osakesalkun keskimääräisenä tuottona. Asiakas toteaa, että omaisuudenhoitajan salkkuun valitsemat osakkeet kohdistuivat kaikki yhtiöihin, joiden riski on erittäin korkea. Tämäkin osoittaa, ettei sopimusta ole noudatettu.

Yli 7 vuoden sijoitusaika ei asiakkaan näkemyksen mukaan saa vaikuttaa riskitasoon. Lisäksi asiakas oli korostanut sitä, ettei salkun riskitasoa saa kasvattaa, vaan arvo tulee säilyttää. Asiakasta ei kiinnostanut omaisuuden lisääminen, vaan ainoastaan sen säilyttäminen. Asiakas huomauttaa, että salkun hoidossa ei ole noudatettu minkäänlaista toimialahajautusta, vaan kysymys on puhtaasta teknologiasalkusta.

Sopimuksen aikaisesta kaupankäynnistä asiakas toteaa, että sopimusaika oli 218 pankkipäivää. Osakekauppoja salkussa tehtiin 167 kappaletta. Asiakas katsoo kaupankäynnin nopeudesta johtuen, ettei salkku voinut noudattaa pankin malli-salkkua, vaan on perustunut puhtaasti omaisuudenhoitajan tekemiin osakevalintoihin.

Asiakkaan näkemys tilanteesta on, ettei siihen sovi lainkaan vertailu HEX–yleisindeksiin, koska sen määrää Nokian kurssi. Myös HEX–portfolioindeksissä teknologiayhtiöillä oli suuri painoarvo. Asiakas korostaa, että sopimuksen lähtökohtana oli myydä Nokiasta puolet pois ja säilyttää loput, mikä tarkoittaa, että asiakkaan tavoitteena oli omaisuudenhoitosopimuksen tekemisen yhteydessä pienentää salkun teknologiariskiä, eikä kasvattaa sitä. Asiakas katsoo, että hänen tapauksessaan omaisuudenhoitaja ei ole toiminut sopimusehtojen kohdan 12 mukaan ammattitaitoisesti kaikissa olosuhteissa.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 3.1.2003 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 24.4.2003 päivätyn lausuman asiassa.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Pankki on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Pankki toteaa asiakassopimuksen kohdassa 5 sovitun, että omaisuutta sijoitetaan asiakkaan kanssa sovitun sijoitus-strategian mukaisesti siinä tarkemmin määriteltyihin sijoituskohteisiin. Sopimuksen mukaan pankilla on ollut oikeus tehdä kaikki sijoituspäätökset parhaaksi katsomallaan tavalla ja itsenäisesti neuvottelematta asiasta etukäteen asiakkaan kanssa. Pankin tekemien sijoituspäätösten on tullut noudattaa asiakkaan kanssa sovittua sijoitusstrategiaa. Sopimuksessa mainitaan erityisesti asiakkaan olevan tietoinen siitä, että sijoitukset arvopapereihin sisältävät riskejä ja että tähän sopimukseen perustuvat sijoitukset voivat tuottaa voittoa tai tappioita. Sopimuksen kohdassa 11 on todettu, että vastuu sopimuksen mukaisen omaisuudenhoidon taloudellisesta tuloksesta on yksin asiakkaalla. Edelleen sopimuksen kohdassa 12 todetaan pankin vastaavan siitä, että hoitotoimenpiteet suoritetaan kaikissa tilanteissa ammattitaitoisesti ja huolellisesti mutta, että pankki ei vastaa sopimuksen taloudellisesta tuloksesta.

Pankki toteaa asiakkaan valinneen sijoitusstrategiakseen omaisuuden lisäämisen pitkällä ajanjaksolla keskimäärin 8-11 prosenttia vuodessa ottamalla riskiä. Tavoitteena on ollut pienentää myös asiakkaan salkun Nokia –omistusta, jota oli mahdollista vähentää alkuperäisestä määrästä puoleen. Sovitun sijoitusstrategian mukaisesti omaisuudenhoitajalla on ollut mahdollisuus sijoittaa varoja kaikkiin muihin sijoituskohteisiin lukuun ottamatta johdannaisia. Rajoituksena on ollut ainoastaan, ettei Keskon osakkeita tule myydä eikä Nokian osakkeista 1.600 kappaletta.

Pankki kiistää, ettei asiakkaan omaisuutta ole hoidettu sopimuksen mukaisesti. Pankki katsoo, että asiakkaan valitsema sijoitusajanjakso, yli 7 vuotta, vaikuttaa luonnollisesti riskinoton tasoon. Sopimusta laadittaessa ei sovittu hoidettavana olevan omaisuuden salkun arvon vertaamisesta alkuperäiseen salkkuun tai mihinkään tiettyyn indeksiin. Asiakkaan salkun arvon kehitystä ei pankin mukaan voida pitää huonona ottaen huomioon arvopaperimarkkinoiden yleinen kehitys tänä aikana. Hex –yleisindeksi oli 23.3.2000 17.006,17 ja 1.2.2001 10.696,51 elin indeksi oli sopimuksenhoidon aikana laskenut 37,1 prosenttia. Hex –portfoliota kokevat luvut tuona samana aikana olivat 5.297,39 ja 3.594,04 eli laskua oli tapahtunut 32,15 prosenttia. Nokian osakkeen hinta tuona kyseisenä aikana oli laskenut 35,56 prosenttia. Suuresta yksittäisesti 100.000 euron rahastosijoituksesta pankki toteaa, että tuossa yhteydessä ostettiin todellisuudessa monia osakkeita, joita sijoitusrahaston sijoituksissa tuolloin oli eli salkkua hajautettiin sovitun mukaisesti. Pankki myöntää asiakkaan antaneen palautettu omaisuudenhoidosta säännöllisesti sopimuksen voimassaoloaikana. Kuitenkin nimenomaan asiakkaan kiireistä johtuen, pankki ei saanut sovittua asiakkaalle tapaamisaikaa, jossa olisi käyty varainhoidon tilanne läpi. Se siirtyi vuoden 2001 puolelle, jota ei enää tullut, vaan asiakas irtisanoi sopimuksen 2.2.2001 ja ehdotti, että palkkioiksi tulisi sopia 0 markkaa. Kuitenkin edelleen 5.2.2001 asiakas lähetti sähköpostiviestin, jossa ehdotti tapaamista pankin kanssa. Viestissä asiakas toteaa, ettei hän väitä, että asiassa olisi toimittu sopimuksen vastaisesti ja oli ehdottanut neuvottelua vahingonkorvauksesta, johon pankilla ei olisi laillista, mutta mo-raalinen vastuu. Pankki oli käynyt asiakkaan kanssa neuvottelun 22.2.2001, jolloin asiakkaan ehdotuksen mukaisesti sovittiin, ettei palkkioita peritä. Pankki päätyi palauttamaan palkkiot, koska toivoi asiakassuhteen jatkuvan.

Pankki toteaa, että asiakkaan vahingonkorvausvaatimus on perusteeton. Pankki toteaa taloudellisen riskin olevan asiakkaalla. Siinäkin tapauksessa, että katsottaisiin pankin toimineen sopimuksenvastaisesti, voitaisiin pankki velvoittaa vahingonkorvauksin saattamaan asiakas samaan asemaan, jossa hän olisi, ellei hänen väittämäänsä sopimusrikkomusta olisi tapahtunut. Pankki katsoo, että salkun, jossa osa omistuksista oli lukittu, tuottokehitys kyseisen 10 kuukauden ajanjakson osalta on lähellä indeksin muutosta, vaikkei vertaamisesta olekaan sovittu. Verotuksen vuoksi vuoden 2000 loppupuolella realisoitiin ostettuihin osakkeisiin silloin kertyneitä tappioita. Jälkikäteen arvioiden alkuperäinen salkku ei olisi laskenut yhtä paljon.

Vahingonkorvausvaatimusta ei kuitenkaan voi perustaa jälkiviisaudelle. Huomioon on otettava, ettei lyhyt hoitoajanjakso tee oikeutta vertailulle, jos suunniteltu sijoitusperiodi on yli 7 vuotta, ei johtopäätöksiä salkun hoidolle asetettujen tavoitteiden toteutumisen suhteen voida tehdä sopimuksen oltua voimassa 10 kuukautta eivätkä sijoituspolitiikassa asetetut tavoitteet ole takuutuottoja.

Pankki huomauttaa asiakkaan olleen kokenut sijoittaja, joka on valinnut itse sijoitusstrategiansa ja antanut sopimuksella omaisuutensa hoidettavaksi pankille. Pankki vastaa siitä, että omaisuudenhoitotoimenpiteet suoritetaan ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Pankki katsoo, ettei asiakkaan vaatimus ole asianmukainen siltä osin, että asiakas tulisi saattaa samaan asemaan, jossa asiakas olisi, jollei hän olisi sopimusta tehnyt. Pankin käsitys on, ettei sijoittamista vuonna 2000 teknologiaosakkeisiin voida niissä olosuhteissa katsoa vain sopimuksen vastaiseksi ja ammattitaidottomaksi toiminnaksi. Teknologiaosakkeiden kurssin uskottiin saavuttaneen aallonpohjan syksyllä 2000 ja monet asiantuntijat arvioivat niistä löytyvän hyviä sijoituskohteita teknologiaosakkeiden yliarvostuksen purkauduttua. Keväällä ja syksyllä vuonna 2000 uskottiin yleisesti teknologiaosakkeiden arvonnousuun ja osakkeiden ylivertaisuuteen sijoitusvaihtoehtona sekä aktiiviseen sijoittamiseen muutoinkin. Asiakas teki omaisuudenhoitosopimuksen ja valitsi suhteellisen pitkän sijoitusperiodin. Asiakas kuitenkin irtisanoi sopimuksen jo 10 kuukauden kulutta sopimuksen tekemisestä. Vahingonkorvausvaatimusta ei näissä olosuhteissa voida perustaa siihen, että salkkua olisi hoidettu huolimattomasti ja ammattitaidottomasti, vaikka sen arvo oli muutaman kuukauden aikana alentunut sopimuksen tekohetkestä.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa selvittämään, onko hänen omaisuuden arvon alentuminen aiheutunut pankin varomattomasta ja sopimuksenvastaisesta sijoitustoiminnasta.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata asiakkaalle 68.168 euroa, jotka ovat syntyneet pankin sopimuksenvastaisesta toiminnasta.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Asiakas allekirjoitti täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen 23.3.2000. Kyseisissä sopimuksissa sovittiin omaisuudenhoidon tuottotavoitteista, sijoituskohteista ja niiden rajoituksista sekä sijoituspolitiikasta ja sen riskitasoista.

Arvopaperimarkkinalain ja sen nojalla annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan omaisuudenhoitajan on ennen omaisuudenhoidon aloittamista pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista voidakseen palvella asiakasta hänen etujensa mukaisesti. Näiden tietojen perusteella omaisuudenhoitaja varmistuu siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.

Asiakas teki pankin kanssa omaisuudenhoitosopimuksen pankin sitä tarjottua keväällä 2000. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole laiminlyönyt asiakkaalle annettavaa tiedonanto- ja selonottovelvollisuuttaan, koska asiakkaan omaisuudenhoitosopimus on laadittu kirjallisesti, ja asiakas on sen omakätisesti allekirjoittanut.

Asiakkaan varallisuus koostui sen siirtyessä pankille maaliskuussa 2000 Stora Enso Oyj:n 3.000 osakkeesta, Huhtamäki Oyj:n 500 osakkeesta, Kemira Oyj:n 1.900 osakkeesta, Kesko Oyj:n B:n 4.600 osakkeesta, Lassila & Tikanoja Oyj:n 600 osakkeesta, Nokia Oyj:n 3.200 osakkeesta, UPM Kymmene Oyj:n 1.800 osakkeesta, Metso Oyj:n 1.089 osakkeesta, Orion-yhtymä Oyj:n 700 osakkeesta sekä Nordic Baltic Holding 2.244 osakkeesta (FRD). Salkun arvo oli 29.2.2000 899.414,60 euroa lisättynä asiakkaan lisäsijoituksilla yhteensä 968.281,60 euroa ja sopimuksen päättyessä 627.166,20 euroa.

Sopimuksen päättyessä varallisuus koostui Uponor Oyj:n 900 osakkeesta, Comptel Oyj:n 4.500 osakkeesta, F-Secure Oyj:n 5.000 osakkeesta, Jot Automation Oyj:n 4.000 osakkeesta, Kesko Oyj:n 4.600 osakkeesta, Menire Oyj:n 5.800 osakkees-ta, Nokia Oyj:n 6.400 osakkeesta, Sonera Oyj:n 1.650 osak-keesta, Metso Oyj:n 1.500 osakkeesta, Novo Group Oyj:n 5.000 osakkeesta, PMJ Automec Oyj:n 500 osakkeesta, Nordea 2.244 osakkeesta (FDR), Fleming European rahaston 1.021,00 osuudesta, valtion 11.250 obligaatiosta sekä Deutsche Tele-kom bonus 2000 annin 100 osakkeesta. Arvonmuutos sopimuksen voimassaoloaikana - 341.115,40 euroa.

Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakas on sijoituskohteiksi valinnut kaikki sijoitustuotteet lukuun ottamatta johdannaisten käyttömahdollisuutta sekä Keskon ja Nokia osakkeisiin tekemiä rajauksia. Asiakas on antanut pankille sopimuksen perusteella suhteellisen laajat toimintavaltuudet. Omaisuudenhoitosopimuksessa on sijoitustoiminnan tuoton tavoite asetettu pääpainoltaan korkoihin, osinkoihin ja pitkäaikaiseen arvonnousuun. Asiakkaan kanssa sovittu sijoitusajanjakso yli 7 vuotta ja tuottotavoite 8-11 prosenttia kuvasta mahdollisuuksia ottaa tietynasteista riskiä omaisuudenhoidossa.

Lautakunta katsoo, että asiakkaan on tullut ymmärtää tavoitellun korkeahkon tuottotason edellyttävän myös vastaavaa riskitasoa. Tähän nähden harjoitetun sijoituspolitiikan ei voida katsoa poikkeavan siitä, mitä huolelliselta omaisuudenhoitajalta on edellytetty, vaikka sijoituksissa onkin voitu havaita melko voimakasta teknologiapainotteisuutta. Teknologiasijoitusten osalta riskiä on vähentänyt se, että kaikkein pienimmät teknologiayritykset on jätetty pois sijoituskohteina.

Lautakunta katsoo, että asiakkaan edun suojaaminen voi sinänsä edellyttää omaisuuden hoitajalta tiivistä kaupankäyntiä. Kaupankäynnin aktiivisuus voi korostua erityisesti sellaisessa vaiheessa, jolloin markkinat ovat muuttuvassa tilanteessa. Sopimuksen tarkoittamalla omaisuudella harjoi-tettu kaupankäynti on kuitenkin ollut poikkeuksellisen vilkasta. Ajanjaksolla 23.3.2000–1.2.2001 on toteutettu 167 osakekauppaa. Lautakunta katsoo, ettei tällainen poikkeuksellisen runsas kaupankäyminen ole käsillä olevassa tapauksessa parhaalla tavalla vastannut asiakkaan etua, kun huomioon otetaan tästä asiakkaalle koituneet kulut.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta suosittaa, että pankki korvaa asiakkaalle perusteettomina kuluina kohtuulliseksi harkitut 3.000 euroa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA