Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Keskusteltuaan palveluntarjoajan edustajan kanssa asiakas allekirjoitti ulkomaisen yhtiön obligaatiota koskevan ostositoumuksen 13.11.2007. Asiakas sijoitti tuotteeseen yhteensä 500.000 euroa, johon sisältyi 450.000 euroa toisesta pankista otettua lainaa.

Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Valituksessaan asiakas kertoo, että palveluntarjoajan edustaja oli häneen yhteydessä ja ehdotti sijoittamista tuotteeseen, vaikka hän oli myynyt kaikki sijoituksensa epävarman markkinatilanteen johdosta. Painostavan myynnin ja riskittömyyden vakuuttelun johdosta hän kuitenkin päätti sijoittaa kyseiseen strukturoituun obligaatioon, vaikka ei tuntenut sitä, koska myyntipuheiden mukaan kyseessä piti olla sen liikkeeseenlaskija ja sen luottoluokitus huomioon ottaen käytännössä täysin riskitön sijoitus. Luoton saanti tuotteen merkintää varten onnistui pelkällä nimikirjoituksella ja vakuudeksi kelpasi obligaatio sellaisenaan, koska palveluntarjoaja oli neuvotellut ehdot valmiiksi luotonmyöntäjän kanssa.

Asiakkaan näkemyksen mukaan tuotetta ei olisi pitänyt laskea markkinoille, koska jo tuolloin oli tietoa rahamarkkinoiden vaikeuksista USA:ssa, mikä oli nähtävissä muun muassa kyseisen ajankohdan ja sitä edeltävän parin kuukauden TED spreadin kasvusta ja erityisesti sen viisinkertaistumisesta muutaman päivän kuluessa. Kyseinen spread kuvaa sitä lisäkorkoa, jota pankit perivät valtionlainakoron lisäksi kun ne tarjoavat rahaa toisilleen. Asiakkaan näkemyksen mukaan oli täysin harhaanjohtavaa markkinoida tuotetta turvallisena ja riskittömänä aikana, jolloin sen liikkeellelaskijan kotimarkkinoilla vallitsi jo korkea epävarmuus, minkä vuoksi rahoituksensaanti oli vaikeutunut huomattavasti. Asiakas ei keksi muuta syytä tuotteen markkinoinnille kuin palveluntarjoajan akuutti rahantarve. Asiakkaan vaatimus on 550.000 euroa tai lunastustakuu eräpäivänä koko sijoitukselle.

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset määrältään ja perusteiltaan. Yhtiön näkemyksen mukaan vaatimus on myös ennenaikainen, koska konkurssimenettely ja sitä kautta mahdollisesti tulossa olevan jako-osuuden suuruus ei ole vielä tiedossa. Käsityksensä mukaan yhtiö on toiminut sitä velvoittavien säännösten mukaisesti, eikä sen toiminnassa kyseisen obligaation välitykseen liittyen ole moitittavaa.

Koska kysymyksessä on ollut ns. private placement, ei tuotteesta ole laadittu arvopaperimarkkinalain 2 luvun mukaista tarjous- tai listalleottoesitettä, vaan obligaatioon liittynyt materiaali on koostunut asiakkaan allekirjoittamasta ostositoumuksesta, obligaation suomenkielisistä indikatiivisista ehdoista sekä liikkeeseenlaskijan englanninkielisestä tarjousesitteestä, jossa on laajasti selvitetty lainaan liittyviä riskejä. Asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut hänellä olleen mahdollisuus tutustua niihin sekä hyväksynyt ne itseään sitoviksi. Yhtiö toteaa lisäksi, että asiakkaan valituksestakin näyttäisi käyvän ilmi, että hänelle on myös kerrottu tuotteeseen liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä ja yleisesti sitä kuvaavasta yhtiön luottoluokituksesta markkinointihetkellä.

Yhtiö kertoo selvittäneensä asiakkaan sijoitusprofiilia ja -tietämystä erillisellä asiakirjalla, jonka osapuolet ovat yhdessä allekirjoituksilla hyväksyneet. Yhtiön näkemyksen mukaan valituksessa on kyse asioiden jälkikäteisestä tarkastelusta, minkä yhteydessä on myös ilmennyt asiakkaan lähes ammattimainen ymmärrys sijoitustoiminnasta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä. Ottaen huomioon myös asiakkaan sijoitustoiminnan laajuus, ei nyt kyseessä oleva obligaatiosijoitus ole ollut määrältään poikkeava asiakkaan sijoitusvarallisuuteen nähden.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• tuotteen indikatiiviset ehdot

• ostositoumus

• palveluntarjoajan selvitys sijoituspalveluasiakkaasta

• asiakkaan yhtiön tilinpäätöstietoja

• ote tuotteen englanninkielisistä ehdoista (14 sivua)

• 3 asiakkaan tulostamaa internetissä julkaistua englanninkielistä artikkelia liittyen USA:n talouskriisiin

• asiakkaan tulostama PowerPoint-esitys liittyen subprime-kriisiin (63 sivua)

• asiakkaan tulostama kuvaaja liittyen talouskriisiin

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli merkinnyt marraskuussa 2007 pääomaturvattuna markkinoitua obligaatiota. Tuote menetti sittemmin huomattavan osan arvostaan sen liikkeeseenlaskijan konkurssin vuoksi. Asiakas on vaatinut lunastustakuuta tuotteen eräpäivälle tai 550.000 euroa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että häntä johdettiin myyntitilanteessa harhaan ja ettei hänelle kerrottu asianmukaisesti tuotteen riskeistä. Tapauksessa tulee arvioitavaksi palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttäminen tuotetta markkinoitaessa ja merkittäessä sekä muun menettelyn asianmukaisuus.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalain 2 ja 4 luvussa (26.5.1989/495), joita täydensivät Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardit 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat ja 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.  

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 soveltamisalaaan kuuluvat toimiluvan saaneet palveluntarjoajat, joiden on myös varmistuttava että niiden mahdollisesti käyttämät asiamiehet noudattavat sitä. Standardin mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Edelleen tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Tietoihin liittyviä keskeisiä seikkoja, väitteitä tai varoituksia ei saa peitellä tai vähätellä.

Lautakunta toteaa, että Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 soveltamisalaan kuuluvat kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa. Standardin mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai –välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Markkinoinnin tulee olla selkeää ja asiallista ja sillä ei saa luoda mielikuvien avulla tai muutoin perusteettomia tuotto-odotuksia tai perusteetonta vaikutelmaa tuotteen edullisuudesta tai luotettavuudesta. Totuudenvastaisella ja harhaanjohtavalla markkinoinnilla tarkoitetaan jonkin seikan selostamista virheellisellä tai vääristelevällä tavalla. Tieto voi itsessään olla totuudenmukainen, mutta se voi antaa esittämistapansa vuoksi vastaanottajalle virheellisen käsityksen. Esittelyssä pitää ilmetä mahdollisimman tasapuolisesti ominaisuudet ja riskit selkeästi. Tietoja ei saa piilottaa tai esittää siten, että pikaisella silmäyksellä tuotteesta syntyy väärä kuva. Tuotteen osalta ei saa antaa kuvaa riskittömyydestä, vaan esiin on tuotava tuotteeseen liittyvät nimenomaiset riskit. Erityisesti jos korostetaan pääomaturvaa, niin samassa yhteydessä tulee aina selvittää myös takaisinmaksuun liittyvät riskit. Joukkovelkakirjalainojen osalta todetaan nimenomaisesti vielä, että niiden markkinoinnissa tulee aina kertoa onko tuotteella vakuus vai ei ja mikä se on sekä mitä se kattaa.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa. Markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus. Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaa komission direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset asiakkaalle annettavia tietoja koskevista vaatimuksista.

Rahoitustarkastuksen standardin mukaan tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Tietoihin liittyviä keskeisiä seikkoja, väitteitä tai varoituksia ei saa peitellä tai vähätellä. Valvottavan on huolehdittava siitä, että sen harjoittamaan markkinointiin sisältyvät tiedot ovat johdonmukaisia niiden tietojen kanssa, joita valvottava antaa asiakkaille sijoitus- ja oheispalveluja tarjotessaan.

Valvottavan on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle yleiskuvaus palvelun kohteena olevien rahoitusvälineiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä. Kuvauksessa on tuotava esiin kulloisenkin rahoitusvälinetyypin luonne ja siihen liittyvät tyypilliset riskit riittävän yksityiskohtaisesti niin, että asiakas voi tehdä perustellun sijoituspäätöksen.

Perustelut

Tiedonantovelvollisuus tuotteen osalta, riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle pääomaturvattuna, mutta hänelle on myös kerrottu siihen liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot

Lautakunta toteaa, että tuotteen indikatiivisista ehdoista tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Ehdot viittauksineen antavat siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen.

Asiakkaan mukaan hänelle oli myös suullisesti kerrottu tuotteeseen liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä, mutta sen toteutumista oli vähätelty. Lautakunta toteaa, että liikkeeseenlaskijariskin esiin tuominen kuuluu palveluntarjoajan velvollisuuksiin, mutta sen myöhemmästä mahdollisesta toteutumisesta yhtiöllä ei voi olla tietoa tai vastuuta. Asiakas on vedonnut asiassa yleiseen rahoitusmarkkinoiden häiriöön, josta hänen mukaansa palveluntarjoajan olisi tullut kertoa. Lautakunta toteaa, että yleisestä markkinakehityksestä ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä yksittäisen liikkeeseenlaskijan riskitason muutoksiin, jotka kuitenkin viime kädessä ratkaisevat tuotteen pääomaturvan.  Edellä mainittu huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei asiakkaalle ole annettu tuotteen riskitasosta sellaista kirjallisesta aineistosta poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut hänelle perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin hän kirjallisen materiaalin perusteella on voinut päätyä.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei palveluntarjoaja ole menetellyt riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkaan tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiö olisi vastuussa.

Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA