Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 19.6.2008 valituksen ja antanut lisäksi kaksi lausumaa sekä ilmoittanut 18.9.2008, ettei hänellä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Valituksessaan asiakas katsoo, että pankki on menetellyt virheellisesti jättäessään kertomatta, että asiakkaan tekemään rahastosijoitukseen liittyi riski. Asiakas vaatii korvauksena pankin virheestä saamatta jäänyttä tuottoa noin 14 kuukauden ajalta.

Asiakas merkitsi 19.1.2007 pankin tarjoamaa korkorahastoa 55.030,47 eurolla. Asiakas ei olisi kertomansa mukaan sijoittanut tuotteeseen, mikäli hän olisi tiennyt sen sisältävän riskiä. Hänelle ei kerrottu, että pääomalle ei välttämättä maksettaisi korkoa tai että sijoituksen pääomaa voisi menettää. Pankin olisi tullut olla yhteydessä häneen, kun rahasto ei ”tuottanut korkoa”, jolloin hän olisi siirtänyt rahat muualle. Asiakkaalle olisi pitänyt tehdä sijoituskartoitus. Asiakkaan käsityksen mukaan varat eivät olleet heti realisoitavissa, vaan pankista kerrottiin, että rahasto-osuuksia piti pitää ”puoli vuotta tai mieluummin vuosi” ennen kuin varoja voi käyttää.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 3.7.2008 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 21.8.2008 päivätyn lausuman. Pankki on ilmoittanut 11.9.2008, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään.

Asiakas oli 19.1.2007 pankin toimihenkilölle kertonut sijoittavansa rahojaan mahdollisesti toisen sijoituskaksion hankkimiseen. Hän ei tiennyt vielä sijoitusasunnon hankkimisen ajankohtaa ja tämän vuoksi väliaikaisesti sijoitettavat varat tuli olla tarvittaessa nopeasti realisoitavissa. Toisena vaatimuksena sijoitettaville varoille oli, että sijoituksen tuli olla vähäriskinen. Näillä edellytyksillä pankin toimihenkilö ehdotti sijoitusta kyseiseen korkorahastoon.

Pankin toimihenkilö kävi asiakkaan kanssa läpi rahastosta kaikki olennaiset seikat ja hänelle annettiin rahaston yksinkertaistettu rahastoesite. Toimihenkilö toi esiin erityisesti, että rahaston tuotto lasketaan päivittäin sekä sen, että toteutunut historiallinen tuotto ei ole tae tulevaisuudesta. Käydyn keskustelun perusteella asiakas päätti sijoittaa ehdotettuun rahastoon 55.030,47 euroa.

Asiakas kävi 13.3.2008 konttorissa ja kertoi olevansa erittäin pettynyt rahaston tuottokehitykseen. Hänellä oli edelleen ajatuksena mahdollisesti toisen sijoitusasunnon osto tai ehkä kotitalon lunastus. Asiakas myi merkitsemänsä osuudet ja sai niistä kauppahinnan hyvityksenä 55.028,13 euroa. Saadut varat hän sijoitti 6 kuukauden määräaikaistilille.

Asiakas tapasi 26.5.2008 konttorinjohtajan ja ilmaisi tyytymättömyytensä tekemäänsä rahastosijoitukseen sekä samalla vaati pankilta korvausta menetetystä tuotosta 2,5 – 3,5 % ajalta, jolloin varat olivat sijoitettuina rahasto-osuuksiin. Asiakas kertoi, että rahastomerkintää edeltävissä keskusteluissa ei sinällään ollut puhuttu mistään tietyn suuruisesta tuotosta. Hän kuitenkin oli saanut sellaisen käsityksen, että sijoitus tuottaisi 3,5 – 4 % vuodessa.

2.6.2008 asiakas esitti uudelleen vaatimuksensa pankin konttorissa. Hyvän asiakassuhteen säilyttämiseksi asiakkaalle tarjottiin kertakorvaukseksi 150 euroa sekä sen lisäksi mahdollisuutta uusia määräaikaistalletus (4,50 % ja eräpäivä 15.9.2008) ilman purkamiskuluja uuteen korkeampikorkoiseen (5,10 %) 1 vuoden määräaikaistalletukseen 2.6.2008 lukien. Asiakas ei hyväksynyt konttorin tarjousta.

Asiakkaan esittämä väite, ettei hänelle olisi kerrottu sijoitukseen liittyvästä riskistä, on paikkansa pitämätön. Tuottoa koskevien odotuksien osalta keskusteluissa tuotiin esille ainoastaan aiempi kehitys maininnoin, että historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta. Sijoitus oli vastannut asiakkaan asettamia edellytyksiä. Sijoituskohteen esittely tapahtui huolellisesti ja hyvän pankkitavan mukaisesti pitkän sijoituskokemuksen omaavan asiantuntijan toimesta.

Pankki ei tehnyt kirjallista sijoituskartoitusta, koska asiakas ei osannut sanoa, milloin hän tarvitsee sijoittamansa varat muuhun tarkoitukseen eikä sijoituksen kestosta siis ollut tarkempaa tietoa. Sijoituskohteen kartoitus ja esittely on tapahtunut huolellisesti ja hyvän pankkitavan mukaisesti rahasto-osuuksien merkinnän ajankohtana voimassaolevan lain ja viranomaisten antamien määräysten mukaisesti. Kyseinen rahasto vastaa pankin mielestä asiakkaan asettamia edellytyksiä väliaikaiselle sijoitukselleen eli varojen tulisi olla tarvittaessa nopeasti realisoitavissa ja sijoituksen tulisi olla vähäriskinen.

Edellä kerrotun perusteella pankki katsoo, että asiakkaan esittämä vahingonkorvausvaatimus on vailla perusteita eikä pankki näin ollen voi suostua siihen.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko pankin korvata virheellisestä sijoitusrahaston markkinoinnista aiheutunut vahinko.

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta, josta on säädelty sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 3 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvussa (522/1998) sekä sijoitusrahastotoiminnasta, josta on säädelty sijoitusrahastolaissa (48/1999). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän ohjeen 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun ja Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan sijoituspalveluja tarjottaessa on noudatettava hyvää tapaa. Valvottavan tulee antaa asiakkaalle olennaista tietoa päätöksenteon tueksi mm. sijoituspalvelun sisällöstä ja siihen liittyvistä olennaisista riskeistä. Sijoitukseen liittyvien tuotto-odotusten ja riskien katsotaan olevan olennaista tietoa, joka tulee kertoa asiakkaalle ennen päätöksentekoa.

Asiassa on riidatonta, että asiakas on keskustellut 19.1.2007 varojen sijoittamisesta pankin konttorissa ja keskustelun perusteella hän on sijoittanut 55.030,47 euroa korkorahastoon. Riidatonta on myös se, että asiakas lunasti merkitsemänsä rahasto-osuudet maaliskuussa 2008 saaden niistä 55.028,13 euroa.

Riitaista on, se mitä asiakkaan kanssa on keskusteltu tuotteen sisällöstä, erityisesti tuoton osalta. Asiakkaan mukaan hänelle ei kerrottu, että rahastosijoituksesta sijoitetulle pääomalle ei välttämättä kerry tuottoa tai pääomaa ei ole turvattu. Pankin mukaan asiakkaalle kerrottiin kaikki tarpeellinen informaatio rahastosta.

Riitaista on myös se, olisiko asiakkaalle tullut tehdä sijoituskartoitus. Pankin mukaan kirjallista sijoituskartoitusta ei tehty, koska sijoituksen kesto ei ollut asiakkaan tiedossa. Riitaista on vielä se, oliko rahasto-osuudet lunastettavissa milloin tahansa. Asiakkaan mukaan rahasto-osuuksia ei voinut myydä ainakaan puoleen vuoteen.

Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti ja lautakunnan ratkaisusuositus voi perustua vain lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmeneviin seikkoihin. Osapuolten näkemykset siitä, mitä rahaston tuotosta keskusteltiin, poikkeavat toisistaan. Riidatonta asiassa on, että asiakas on keskustellut sijoitustuotteesta pankin kanssa ja asiakas on sen jälkeen tehnyt merkinnän.

Arvopaperilautakunta katsoo asiassa jääneen selvittämättä mitä asiakkaan ja pankin välillä keskusteltiin sijoituksen tekemisestä. Riitaiseksi on siten jäänyt asiakkaan ja pankin toimihenkilön välisen keskustelun sisältö eikä Arvopaperilautakunnan keinoin asiaan voida saada lisäselvitystä.

Asiakas on kuitenkin vahvistanut 19.1.2007 tehdyn merkintätoimeksiannon allekirjoituksellaan vastaanottaneensa yksinkertaistetun rahastoesitteen, tutustuneensa siihen ja hyväksyneensä rahaston säännöt. Samoin on asiakas vahvistanut, että rahastoyhtiön edustaja oli käynyt hänen kanssaan läpi rahaston ominaisuudet ja kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen. Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa rahastosijoitukseen liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain mukaan sijoitusneuvontaa tarjoavan on ennen sijoituspalvelun tarjoamista pyydettävä asiakkaaltaan riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Jos asiakas ei anna näitä tietoja, tulisi sijoitusneuvontaa tarjoavan lähtökohtaisesti pidättyä tarjoamasta asiakkaalle kyseistä sijoituspalvelua. Mikäli sijoituspalvelua kuitenkin tarjotaan, tulee toimeksianto pyrkiä toteuttamaan huolellisesti asiakkaan edun mukaisesti. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei asiassa ole käynyt ilmi, että pankki olisi toiminut huolimattomasti.

Rahaston sääntöjen mukaan sijoittajan rahasto-osuudet ovat lunastettavissa milloin tahansa, eikä vasta puolen vuoden kuluttua merkinnästä. Rahastoon voidaan suositella sijoitettavan tietyksi ajaksi, mutta tällainen suositus ei estä sijoittajaa lunastamasta osuuksiaan aikaisemminkin. Lautakunta toteaa, että asiakas olisi voinut lunastaa rahasto-osuutensa milloin tahansa.

Sijoituskartoituksen ja lunastusmahdollisuuksien osalta Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankin toiminnassa ole moitittavaa.

Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kariola, Kontkanen, Sainio, Sario, Tauru ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA