Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 16.10.2007 päivätyn valituksen, antanut lisäksi 19.12.2007 päivätyn lausuman sekä ilmoittanut puhelimitse 14.2.2008, ettei hänellä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Valituksessaan asiakas katsoo, että pankki on menetellyt väärin merkitessään arvo-osuusmuotoista erillislainaa asiakkaalle noin kolmeksi kuukaudeksi kahden kuukauden sijaan. Asiakas vaatii vahingonkorvauksena hänelle ”kyseiseltä ajalta” 4 prosentin korkoa sijoittamalleen 210.000 euron pääomalle. Kyseisellä ajalla asiakas viitannee sijoituksen voimassaoloaikaan eli 3.7.–28.9.2007.

Asiakas oli pyytänyt 27.6.2007 faksilla pankkia jatkamaan määräaikaistiliään kolmella kuukaudella. Pankista soitettiin asiakkaalle esittäen vaihtoehtoista sijoituskohdetta varoille ja asiasta keskusteltiin asiakkaan mukaan 2–3 minuuttia. Kertomansa mukaan asiakas totesi puhelimessa, että kyseistä sijoituskohdetta voitaisiin yrittää, mutta vain kahden kuukauden ajalle. Pankki merkitsi asiakkaalle arvo-osuuksia, joissa sijoitusaika oli noin kolme kuukautta. Asiakkaan kertomuksen mukaan hän ei olisi suostunut kolmen kuukauden sijoitukseen korkeammalla riskillä (tuotto-odotus 7 % vuodessa), vaan olisi jatkanut määräaikaistalletusta, jossa vuotuinen korko oli 4 %. Erillislainan tuotto asiakkaalle oli vajaalta kolmelta kuukaudelta 84,51 euroa. Määräaikaistilin korkotuotto kolmelta kuukaudelta olisi ollut 2.100 euroa.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 7.12.2007 päivätyn vastauksen ja ilmoittanut lisäksi 14.1.2008, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Pankki on vastannut Arvopaperilautakunnan esittämään lisäselvitykseen sähköpostitse 4.3.2008. Vastauksessaan pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään.

Pankin kertoman mukaan sijoituskohteen esittely ja markkinointi tapahtui konttorinjohtajan ja asiakkaan välisessä noin 10 minuutin mittaisessa puhelinkeskustelussa tukeutuen kyseisen sijoituskohteen markkinoinnissa käytettäväksi tarkoitettuun materiaaliin. Pankin mukaan asiakkaalle on siten kerrottu, että erillislainan tuotto-odotus on parempi kuin rahamarkkinasijoitusten ja se sopii hyvin määräaikaisia talletuksia säännöllisesti pyörittävälle asiakkaalle. Kesäkuun lopulla käydyssä keskustelussa oli käytettävissä historiatietoa siitä, että sijoitustuotteen tuotto oli mm. keväällä 2007 neljänä perättäisenä kuukautena ylittänyt 7 prosenttia. Pankin mukaan asiakkaalle oli kerrottu myös, että sijoitus on pääomaturvattu, ja sen riski liittyy tuottoon, joka voi olla myös 0 prosenttia.

Pankin mukaan tausta erillislainan tarjoamiseen vaihtoehtona määräaikaistalletukselle oli molemmille yhtäläinen kolmen kuukauden pituinen sijoitusaika sekä pyrkimys tarjota asiakkaalle tuotetta, joka saattaa – markkinatilanteen vaihtelusta riippuen – tuottaa kolmen kuukauden euribor-koron mukaan hinnoiteltua tuotetta paremmin. Pankin mukaan puhe ei ollut varmasta tuotosta, vaan tuotto-odotuksesta.

Pankin mukaan konttorinjohtaja jäi puhelinkeskustelun perusteella vilpittömästi siihen käsitykseen, että kolmen kuukauden mittainen sijoitus oli asiakkaan tahdon mukainen, ja että asiakas ylipäänsäkin ymmärsi, mitä hänelle oli kerrottu. Pankki vetosi myös siihen, että asiakas hyväksyi merkintätoimeksiannon, joskin pankin mukaan ilmeisesti perehtymättä siihen huolellisesti ennen toimeksiannon allekirjoittamista. Asiakkaan perjantaina 29.6.2007 antama valtuutus merkintään olisi ollut vielä peruutettavissa viikonloppua seuranneena maanantaina, jos asiakas olisi tullut katumapäälle tai muuten kyseenalaistanut edellisviikon puhelinkeskustelussa tekemänsä sijoituspäätöksen.

Pankin näkemyksen mukaan asiakkaalle tarjottu sijoituspalvelu on ollut asianmukaista, koska asiakkaalle on kerrottu kaikki tuotteen kannalta olennaiset seikat ja sen vuoksi pankki katsoo, että asiakkaan korvausvaatimus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään. Tästä huolimatta ja vaikka sijoituksen tekemiseen ei pankin mielestä liittynyt virhettä sen puolelta edes sijoitusajan pituuden osalta, pankki oli halukas pitkäaikaisen asiakkaansa luottamuksen palauttamiseksi maksamaan hänelle hyvityksenä 700 euroa (4 % yhden kuukauden ajalta). Kyseinen tarjous oli voimassa 28.12.2007 saakka ja edellytti, että asiakas samalla luopuu jutun enemmästä käsittelystä Arvopaperilautakunnassa. Asiakas ilmoitti hylänneensä tarjouksen.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko pankin korvata toiminnallaan mahdollisesti aiheuttamansa vahinko.

Asiassa on riidatonta, että pankki on keskustellut asiakkaan kanssa erillislainan merkitsemisestä puhelimitse ja merkinnyt arvo-osuudet asiakkaan toimeksiannon nojalla. Riitaa asiassa on siitä, että asiakkaan ymmärryksen mukaan pankin kanssa sovittiin kahden kuukauden sijoituksesta, kun taas pankin mukaan asiakas ymmärsi, että sijoitus tehtiin kolmeksi kuukaudeksi.

Asiakkaan mukaan hänen tarkoituksenaan oli sijoittaa rahat erillislainaan kahdeksi kuukaudeksi. Kyseiseen tuotteeseen voidaan sijoittaa kuitenkin ainoastaan kolmen kuukauden ajaksi ja pankin mukaan kolmen kuukauden sijoitus oli asiakkaan tahdon mukainen. Pankki ei toimittanut lainaehtoja asiakkaalle ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta, josta on säännelty sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 5 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvussa. Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän standardin 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista sekä 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinoinnista. Arvopaperimarkkinalaissa säädetään muun ohessa sijoituspalveluntarjoajan selonotto- ja tiedonantovelvollisuudesta.

Standardien mukaan rahoituspalveluja tarjottaessa on noudatettava hyvää tapaa. Valvottavan tulee antaa asiakkaalle olennaista tietoa päätöksenteon tueksi mm. rahoituspalvelun sisällöstä ja siihen liittyvistä olennaisista riskeistä. Sijoituksen kesto katsotaan olennaiseksi tiedoksi, joka tulee kertoa asiakkaalle ennen päätöksentekoa.

Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti ja lautakunnan ratkaisusuositus voi perustua vain lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmeneviin seikkoihin. Osapuolten näkemykset pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen osalta ja sijoituksen keston sopimisesta poikkeavat toisistaan. Riidatonta asiassa on, että asiakas on keskustellut sijoitustuotteesta pankin kanssa ja asiakas on sen jälkeen tehnyt merkinnän.

Riitaiseksi on jäänyt asiakkaan ja sijoitusneuvojan välisen keskustelun sisältö. Arvopaperilautakunnalle toimitetun aineiston perusteella näyttökysymystä ei ole mahdollista arvioida tarkemmin.

Arvopaperilautakunta katsoo asiassa jääneen selvittämättä mitä asiakkaan ja pankin välillä keskusteltiin sijoituksen tekemisestä, eikä Arvopaperilautakunnan keinoin asiaan voida saada lisäselvitystä.

Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kontkanen, Sainio, Sario, Tauru, Teperi, Tuokko ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA