Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 22.9.2003 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 19.11.2004 päivätyn lausuman.

Asiakas on vaatinut, että välittäjän tulee korvata asiakkaalle 3 485 euron vahinko, joka on syntynyt välittäjän kautta tehdystä warranttikaupasta ja sen seurauksista.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Asiakas teki 9.6.2003 Nokian myyntiwarranteista (3TNOKEW100) ostotoimeksiannon. Toimeksiannon antoi välittäjälle asiakkaan puolesta XX Oy, joka oli informoinut asiakasta sijoitustuotteesta siten, että kyseisissä warranteissa olisi markkinatakaus eräpäivään asti. Todellisuudessa markkinatakaajan ei kuitenkaan tarvinnut pitää warrantissa ns. markkina-/senttitakausta, jos warrantin teoreettinen hinta laskisi alle yhden sentin. Asiakas kertoo tehneensä sijoituspäätöksensä siinä käsityksessä, että hän olisi saanut warrantit myytyä aina vähintään yhden sentin hintaan.

Asiakas kertoo, että toimeksiannon välittäjälle antanut XX Oy oli ollut myös siinä käsityksessä, että markkinatakaus olisi voimassa eräpäivään asti. XX Oy ei ollut lukenut warrantin tuotekuvausta ja sääntöjä, vaan oli perustanut tietonsa useisiin välittäjän kanssa käymiinsä puhelinkeskusteluihin. XX Oy oli aikaisemmin myynyt saman takaajan toukokuussa 2003 erääntynyttä warranttia, jossa markkinatakaus oli ollut voimassa eräpäivään asti. Asiakkaan mukaan välittäjä oli kertonut touko-kuun 2003 warranttin säännöt ja tuotekuvauksen ja oli ollut siinä käsityksessä, että myös asiakkaan ostamien kesäkuun 2003 warranttien säännöt olisivat samanlaiset.

Asiakas katsoo, että välittäjän olisi tullut saattaa asiakkaan tietoon se informaatio, jolla on ja olisi ollut olennainen vaikutus asiakkaan tekemään sijoituspäätökseen (arvopaperimarkkinalaissa määritelty tiedonantovelvollisuus). Asiakas katsoo, että vaikka kyseisen toimeksiannon välittäjälle antoikin asiakkaan puolesta XX Oy, se ei poista välittäjän tiedonantovelvollisuutta asiassa. Toimeksiantoa vastaanottaessaan välittäjä tiesi, että asiakas oli yksityishenkilö ja ei-ammattimainen sijoittaja.

Asiakas katsoo XX Oy:n toimineen selkeästi välittäjän asiamiehenä, jonka olisi tullut antaa hänelle kaikki sijoitustuotetta koskevat tiedot ja informaatio sijoitusriskistä. XX Oy oli hoitanut aiemminkin asiakkaan toimeksiantoja välittäjän kautta asiakkaan lukuun.
 

Välittäjän vastaus asiakkaan valitukseen

Välittäjä on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 29.11.2004 päivätyn vastauksen asiassa.

Välittäjä on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Välittäjä on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Välittäjä kiistää oman vahingonkorvausvelvollisuutensa sillä perusteella, että se olisi antanut virheellistä tietoa warrantteihin liittyvästä markkinatakauksesta. Toimeksiantoa koskevasta puhelinnauhoituksesta ilmenee, että XX Oy on esittänyt markkinatakauksen olemassaolon omana tietonaan, johon sisältynyttä virhettä toimeksiannon vastaanottanut välittäjä ei ollut oikaissut, koska välittäjä ei tiennyt asian todellista laitaa. Välittäjä ei ole myöskään antanut vahvistusta XX Oy:n esittämälle virheelliselle tiedolle, vaan hän on tyytynyt vain arvioimaan markkinatakauksen merkitystä sillä taustaoletuksella, että XX Oy:n tieto piti paikkaansa.

Välittäjä kiistää väärinkäsityksestä aiheutuneen vahingon korvaamisen, joka voisi tulla kysymykseen vain silloin, kun arvopaperivälittäjä on rikkonut arvopaperimarkkinalaissa säädettyä tiedonantovelvollisuuttaan. Asiaa koskevan lainkohdan mukaan ”arvopaperivälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalveluista ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.”

XX Oy on antanut toimeksiannot asiakkaan nimissä ja asiakkaan lukuun. XX Oy on ilmoittanut olevansa ammattimainen sijoittaja, mikä muodostaa sellaisen olosuhteen, jonka vallitessa tiedonantovelvollisuuden rikkominen ei edes voisi tulla kysymykseen korvausperusteena. Toisaalta välittäjälle ei voida langettaa yleistä, vahingon aiheuttamiseen perustuvaa korvausvastuuta, koska sijoituspäätöksen perustana ollut virheellinen tieto ei tullut välittäjältä eikä virheellisen tiedon oikaisua ole asiaan liittyvät seikat huomioon ottaen voinut välittäjältä myöskään edellyttää.

Välittäjän ensisijaisen vastuun ulottumisesta XX Oy:n toimintaan välittäjä toteaa, että XX Oy on toiminut sijoituspalvelua koskevassa sopimussuhteessa asiakkaan edustajana välittäjään nähden, eikä päinvastoin. Se seikka, että XX Oy:n edustaja on aiemmin työskennellyt välittäjän palveluksessa, ei muuta asetelmaa. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että XX Oy:n valtuutusta asiakkaan puolesta osto- ja myyntitoimeksiantoihin ei ollut asianmukaisesti dokumentoitu, koska asiakas oli siihen mennessä hyväksynyt kaikki XX Oy:n antamat toimeksiannot. Tämän vuoksi välittäjällä oli ollut oikeus olettaa, että XX Oy:llä oli asianmukainen valtuutus tehdä asiakkaan puolesta myös tässä tapauksessa tarkoitettu toimeksianto. Valtuuksien olemassaolon puolesta puhuu myös puhelimitse asiakkaan esittämä väite siitä, että XX Oy oli saanut asiakkaan hyväksymään ostotoimeksiannon markkinatakausta koskevalla virheellisellä tiedolla. Välittäjä toteaa, että asiakas oli solminut sopimuksen myös välittäjän kanssa 7.6.2000.

Välittäjän ja XX Oy:n suhteesta välittäjä toteaa seuraavaa. Välittäjän ja XX Oy:n välillä on ollut 31.10.2003 saakka voimassa sopimus, jossa sovittiin palkkionpalautusten maksamisesta XX Oy:lle hänet valtuuttaneiden asiakkaiden lukuun tekemien arvopaperikauppojen perusteella. Välittäjä kuitenkin katsoo, ettei tätä järjestelyä voida tulkita sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaiseksi sijoituspalvelun alivälityssuhteeksi, koska välittäjän 2 toiminta on ollut pienimuotoista, muun liiketoiminnan ohella harjoitettua ja suljetulle piirille suunnattua.

Lisäksi välittäjä toteaa, ettei asiakkaan kannalta ole varsinaisesti merkitystä sillä, pidetäänkö XX Oy:ta välittäjän alivälittäjänä vai ei, koska asiakkaalle on aiheutunut vahinkoa sijoitusneuvoon sisältyneen virheen vuoksi. Välittäjä huomauttaa, että Rahoitustarkastuksen ottaman ja edelleen voimassa olevan kannan mukaan päävälittäjällä alivälittäjän toiminnasta oleva ns. täysimääräinen vastuu ”tarkoittaa ainoastaan vastuuta arvopaperivälitystoiminnasta, ei siis esimerkiksi sitä, että asiakas alivälittäjän sijoitusneuvosta (sijoitusneuvontaa) tekee sijoituspäätöksen, joka osoittautuu kannattamattomaksi.” Sama periaate on omaksuttu myös Arvopaperivälittäjien yhdistyksen laatimiin alivälityksen yleisiin sopimusehtoihin, joiden kohdan 5.1 mukaan ”päävälittäjä ei vastaa alivälittäjän asiakkaalle mahdollisesti antamista sijoitusneuvoista eikä muusta informaatiosta eikä myöskään toi-meksiantojen taloudellisesta tuloksesta.” Virheelliset sijoitusneuvot on asiakkaalle antanut XX Oy, joten ensisijainen asiakkaan aiheutuneista vahingoista on katsottava siten myös kuuluvan XX Oy:lle.

Edellä kerrotun lisäksi välittäjä toteaa, että asiakas on korostanut XX Oy:n toimineen välittäjä asiamiehenä ja lukuun. Välittäjä huomauttaa asiakkaan kertoneen aiemmin 23.9.2003 toimittamassaan kirjelmässä asian toisin. Selvityspyynnön sisältämässä tapahtumakuvauksessa asiakas kertoo kiistan aiheuttaneesta warranttitoimeksiannosta siten, että ”kyseisen toimeksiannon antoi asiakkaan puolesta XX Oy” eli asiakas oli vielä valitusprosessin alussa itsekin kokenut XX Oy:n edustaneen häntä itseään välittäjään päin. Tästä asetelmasta kertoo myös se, että XX Oy on asiakkaan ohella allekirjoittanut asiakkaan laatiman selvityspyynnön. ”To-distaa” –merkinnästä päätellen XX Oy:n tarkoituksena on ollut todistaa selvityspyynnössä tarkoitetut tiedot oikeiksi.

Edellä kerrotuilla perusteilla välittäjä katsoo, että kiistassa on kyse valtuuttajana toimineen asiakkaan ja XX Oy:n välisestä asiasta, johon välittäjällä ei ole osuutta. Vaikka XX Oy katsottaisinkin toimineen välittäjän alivälittäjänä, sillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska päävälittäjä ei vastaa alivälittäjän loppuasiakkaalle antamien sijoitusneuvojen ja muun informaation oikeellisuudesta.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta arvopaperinvälityksestä, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä erityisiä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan arvopaperinvälittäjän vastuun arvioinnille. Arvopaperilautakunnan arvioitavaksi tapauksessa tulee myös se, onko välittäjän ja XX Oy:n välillä ollut voimassa niin kutsuttu pää- ja alivälitystilanne, koska asialla on olennainen merkitys asiakkaan oikeudellisen aseman kannalta.

Arvopaperivälitys on sijoituspalvelulain 3 §:n mukaisesti toimiluvanvaraista liiketoimintaa, lukuun ottamatta alivälitystoimintana, joka täyttää sijoituspalvelulain 3 §:n 2 momentin mukaiset edellytykset. Alivälityksellä tarkoitetaan lain sallimaan sopimusjärjestelyä, jossa päävälittäjä valtuuttaa alivälittäjän ottamaan sijoituspalvelulain 2 §:ssä tarkoitettuja sijoituskohteita koskevia arvopaperinvälitystoimeksiantoja vastaan päävälittäjän lukuun siten, että alivälittäjä ilmoittaa päävälittäjälle asiakkaan henkilöllisyyden, alivälittäjä ei pidä asiakkaan sijoituskohteita, varoja tai muuta omaisuutta hallussaan ja toiminta tapahtuu päävälittäjän täysimääräisellä vastuulla.

Asiakas on vaatinut, että välittäjän tulee korvata asiakkaalle 3 485 euron vahinko, joka on syntynyt välittäjän kautta tehdystä warranttikaupasta ja sen seurauksista.

Välittäjä on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, että asiakas teki 9.6.2003 Nokian myyntiwarranteista (3TNOKEW100) ostotoimeksiannon. Toimeksiannon antoi välittäjälle asiakkaan puolesta XX Oy.

Riidanalaiseksi asiassa on sen sijaan jäänyt, olisiko välittäjän tullut oikaista XX Oy:n warranttitoimeksiantoa koskevat tuote- ja perusinformaatiotiedot heidän edustajiensa välisissä puhelinkeskusteluissa ja vastaako välittäjä XX Oy:n kautta asiakkaalle annetusta sijoitustuotteen perusinformaatiosta.

Lautakunnalle on esitetty selvitystä asiakkaan ja välittäjän välisestä sopimussuhteesta sekä välittäjän ja XX Oy:n välisestä sopimussuhteesta. Alivälittäjän ja päävälittäjän välillä tulee olla keskinäinen sopimussuhde sekä yhteinen asiakas, johon molemmilla on sopimussuhde. Koska päävälittäjän ja asiakkaan välillä vallitsee myös toimeksiantosuhde, on myös näiden välillä oltava sopimus. Vallitsevan tulkinnan mukaan alivälittäjän ja päävälittäjän on tehtävä keskenään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan vastuusuhteista.

Tapauksessa välittäjän ja asiakkaan kesken on tehty toimeksiantosopimus 7.6.2000 ja välittäjän ja XX Oy:n välillä on tehty kirjallinen välityspalkkion palautussopimus alkaen 30.10.2000, joka on korvattu 11.4.2002 tehdyllä sopimuksella. Lautakunnalle ei ole esitetty kirjallista sopimusta asiakkaan ja XX Oy:n toimeksiantosuhteesta, mutta sopimussuhteen olemassaolo on tullut tapauksessa muutoin riidattomasti osoitetuksi.

Lautakunnalle on toimitettu asiaa koskevia äänityksiä välittäjän ja XX Oy:n välisistä keskusteluista ja tapausta koskevasta toimeksiannosta. Nämä osoittavat, että sopimussuhteet ovat olleet esitetyn mukaisesti voimassa sekä välittäjän ja XX Oy:n välillä että XX Oy:n ja asiakkaan välillä. Asiakkaan ja välittäjän välisestä sopimussuhteesta on voimassa kirjallinen sopimus.

Arvopaperilautakunta katsoo, että tapauksessa on kysymys alivälitystilanteesta välittäjän ja XX Oy:n välillä. Tätä tukee lautakunnalle annettu selvitys sopimuskokonaisuudesta sekä se, että välittäjän ja XX Oy:n kesken oli sovittu palkkionpalautusjärjestelystä. Päävälittäjä vastaa alivälityssuhteen vallitessa tuolloin täydellä ja ensisijaisella arvopaperivälittäjän vastuulla toimeksiannon toteuttamisesta.

Arvopaperilautakunta katsoo, että päävälittäjän täysimääräinen ja ensisijainen vastuu toimeksiannon toteuttamisesta tarkoittaa arvopaperimarkkinalain 4 luvun mukaista vastuuta arvopaperikaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa. Tämä tarkoittaa, että välittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteesta olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, ellei tietojen antaminen ole olosuhteet huomioon ottaen ilmeisen tarpeetonta.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta toteaa, että välittäjä ei ole puhelinkeskusteluissa oikaissut XX Oy:lle warranttia koskevaa hintatakaustietoa, jolla kuitenkin olisi ollut asiakkaalle olennainen merkitys. Harjoitettaessa välitystoimintaa välittäjän tulee toimia huolellisesta asiakkaan eduksi. Warranttin hintatakaustiedon oikea sisältö olisi ollut sellainen sijoituspäätöstä koskeva perustieto, joka olisi ollut tarpeellinen asiakkaalle ennen toimeksiannosta päättämistä. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei asiakas käyttämällä alivälittäjän palveluita toimeksiantojen antamisessa saa joutua huonompaa asemaan kuin asiakas, joka antaa toimeksiannon suoraan välittäjälle. Siten lautakunta toteaa, ettei välittäjän väitteellä XX Oy:n ammattimaisuudesta ole asiassa merkitystä.

Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan välittäjä vastaa käyttämänsä alivälittäjän XX Oy:n asiakkaalle antamasta tuoteinformaatiosta ja katsoo, että välittäjä on vastuussa asiakkaalle annetuista warrantteja koskevista tiedoista. Arvopaperilautakunta suosittaa välittäjää korvaamaan asiakkaalle 3 485 euron vahingon tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Tomperi, Turtiainen ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
 

ARVOPAPERILAUTAKUNTA