Haku

APL 18/03

Tulosta

Asianumero: APL 18/03 (2004)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 02.02.2004

Konsultatiivinen varainhoitosopimus kaupankäynti täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus sijoituspolitiikka vahingonkorvausvaatimus

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 15.2.2003 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 6.6.2003 ja 20.9.2003 päivätyt lausumat.

Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle ensimmäisen vaatimuksen perusteella 116.401,61 euron vahinko ja toisen vaatimuksen perusteella 95.343,36 euron vahinko, jotka ovat syntyneet omaisuudenhoitajan sopimuksien vastaisista toimenpiteistä.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

I vaatimus

Asiakas teki omaisuudenhoitajan kanssa nk. aktiivisalkkusopimuksen (konsultatiivista varainhoitoa) 8.7.1999. Sopimus oli tarkoitettu ei-ammattimaisille sijoittajille, jotka halusivat itse aktiivisesti seurata markkinoita ja saada informaatiota suoraan markkinapaikalta omaisuudenhoitajan meklarin välityksellä. Aktiivisalkkuasiakas sai käyttöönsä markkinoita koskevaa sijoitustutkimusta sekä muuta materiaalia. Aktiivisalkkuasiakas päätti itsenäisesti kaikista osto- ja myyntitoimeksiannoista ja kantoi sijoitustoiminnastaan koituvan taloudellisen riskin. Aktiivisalkkupalvelu ei ollut omaisuudenhoitoa. Aktiivisalkun sisältö oli kulloinkin asiakkaan päättämä varallisuusmäärä ja asiakas saattoi muuttaa sitä haluamallaan tavalla ilman eri ilmoitusta. Sijoituspäätöksensä tueksi asiakkaan oli muodostettava itse riittävä käsitys sijoituskohteen arvoon vaikuttavista seikoista.

Asiakas kertoo omaisuudenhoitajan kanssa sijoitussuunnitelmaksi sovitun aktiivisen ja päivän sisäisen kaupan tekemisen. Pitkäaikaisia sijoituksia ei ollut tarkoitus tehdä. Asiakas hoiti arvopaperikaupankäyntinsä yhteyshenkilön välityksellä. Kaupankäynnin menettelytapa oli, että ennen toimeksiannon tekemistä yhteyshenkilö otti yhteyttä asiakkaaseen, joka hyväksyi tai hylkäsi ehdotetun toimeksiannon. Kaupanteon jälkeen kauppasummat veloitettiin asiakkaan tililtä. Mikäli asiakkaan tilillä ei ollut riittävästi varoja, omaisuudenhoitajalta ilmoitti tästä asiakkaalle, joka siirsi tarvittavan määrän rahaa kaupankäyntitilille. Asiakkaan mukaan yhteishenkilö oli tietoinen siitä, millaisella riskillä ja rahamäärällä kauppaa oli mahdollista asiakkaan lukuun tehdä. Mikäli käteisvarat olivat vähissä osakeostoja tehtäessä, oli yhteyshenkilöllä valtuutus myydä osa osakkeista pois, jotta saatiin varoja kaupankäyntiin. Edellä kerrotut ehdot olivat erittäin selvät molemmille osapuolille

Omaisuudenhoitaja soitti 17.4.2000 asiakkaalle ja kertoi, että asiakas oli ostanut arvopapereita enemmän kuin hänellä oli varallisuutta. Omaisuudenhoitaja odotti asiakkaalta 235.893 euron kertasuoritusta. Asiakas toteaa, että häneltä perittiin suoritusta osakkeista, joita hän ei ollut ostanut tai ei ollut pyytänyt ostamaan. Osakkeiden ostohintoja ei yritetty veloittaa asiakkaan hoitotililtä, vaikka tilillä oli asiakkaan käsityksen mukaan ollut koko ajan varallisuutta. Asiakkaan yhteyshenkilö oli ilmoittanut tilanteen johtuvan omaisuudenhoitajan tietokonevirheistä, koska toiminta oli niin nopearytmistä. Yhteyshenkilökään ei ollut ajan tasalla asiakkaan kokonaistilanteesta. Asiakas toteaa, ettei hän ollut pyytänyt tekemään toimeksiantoja, joita häneltä yritettiin veloittaa. Ajanjaksolla 10.1–14.4.2000 omaisuudenhoitaja teki 76 osakekauppaa, joista jäi veloittamatta 8 kauppaa.

Joulukuussa 2000 asiakas reklamoi kirjallisesti asiasta omaisuudenhoitajalle. Asiakkaan ja omaisuudenhoitajan käymät neuvottelut loppuivat tuloksettomina loppuvuodesta 2001. Asiakas oli useissa eri vaiheissa pyytänyt yhteyshenkilöltään listaa omistamistaan osakkeistaan. Yhteishenkilö oli todennut, ettei listan toimittaminen ollut mahdollista, koska omaisuudenhoitajan tietokoneet eivät olleet toimineet kunnolla heidän sopimusaikanaan. Yhteyshenkilö oli kysellyt jopa asiakkaalta hänen omistamistaan osakkeistaan ja pyytänyt tekemään niistä omaisuudenhoitajalle listaa. Asiakas totesi olevansa kiinni täysin omassa päivätyössään, ja ettei hänellä ollut aikaa seurata sijoituksiaan. Asiakas katsoo, että vastuu sijoitustoiminnasta kuului omaisuudenhoitajan nimeämälle yhteyshenkilölle, joka oli ammattilainen ja sai työstään korvauksen. Asiakas katsoo, että hän on joutunut omaisuudenhoitajan tietotekniikkajärjestelmävirheen maksajaksi. Asiakas toteaa seuranneensa vain kaupankäyntitilin tilannetta aktiivisesti.

Kyseisessä tilanteessa asiakas joutui rahoitusvaikeuksiin. Omaisuudenhoitaja lupasi tulla vastaan kaupankäyntikuluissa, kun asiakas oli pakotettu myymään osakkeensa omalle yritykselleen. Asiakas toteaa, että kurssilaskun takia osakkeiden myynti oli kallein ja huonoin vaihtoehto. Asiakas katsoo, ettei omaisuudenhoitaja voi kyseisenkaltaisessa tilanteessa vedota järjestelmänsä toimimattomuuteen ja aiheuttaa asiakkaalle taloudellista vahinkoa. Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitajan on riittävällä huolellisuudella varmistuttava myyntitoimeksiantoa tehtäessä asiakkaan toimituskyvystä ja maksuvalmiudesta.

Asiakas kiistää omaisuudenhoitajan väitteen, että jokaisesta tehdystä kaupasta olisi ilmoitettu asiakkaalle. Asiakas toteaa, että kaikki ne omaisuudenhoitajaa edustaneet henkilöt, joiden kanssa hän keskusteli kyseisessä tilanteessa, olivat myöntäneet virheen johtuneen heidän tietokonevirheestään. Asiakas ihmettelee, ettei kyseisiä keskusteluja löydy puhelinnauhoituksina. Asiakkaan käsityksen mukaan osakkeita, jotka oli ostettu hänen tietämättään hänen lukuunsa, ei yritetty veloittaa hänen tililtään. Esimerkkinä Soneran osakkeiden osto, 1000 kappaletta, 10.1.2000. Asiakkaan tilin saldo oli vielä 18.1.2000 ollut 373 656,76 markkaa, mutta omaisuudenhoitaja ei tehnyt veloitusta. Asiakas toteaa hänen tilinsä saldon vaihdelleen muutamasta tuhannesta markasta yli miljoonaan markkaan, mutta missään vaiheessa osakkeiden ostohintoja ei ole yritetty hänen tililtään veloittaa. Asiakas katsoo omaisuudenhoitajan rakentaneen yksipuolisen velkasuhteen 10.1.2000 lukien salaten tiedon velalliselta. Suurin ongelma asiakkaan kannalta asiassa on se, että osakkeiden arvo ehti laskea huomattavasti ostohetken ja perimishetken välillä. Asiakas korostaa, että omaisuudenhoitajan tapaan kuului soittaa hänelle, mikäli hänen tilillään ei ollut varoja. Soitti tuli yleensä joko samana päivänä tai viimeistään kolmen vuorokauden kuluessa. Toimintamallista tuli asiakkaan ja omaisuudenhoitajan kesken rutiini.

II vaatimus

Asiakas teki omaisuudenhoitosopimuksen 24.2.2000 omaisuudenhoitajan aloitteesta ja tietämättä I vaatimuskohdan mukaisesta vastuustaan. Omaisuudenhoitaja kertoi, että asiakkaan varat pystyttäisiin omaisuudenhoidossa suojaamaan kurssilaskun aikana erilaisilla sijoitustuotteilla ja lyhyt kaupankäynti olisi myös mahdollista. Omaisuudenhoitaja oli todennut, että asiakas voi antaa suosituksia sijoituspolitiikasta, mutta omaisuudenhoitaja päättää ja vastaa salkusta sopimuksen teon jälkeen. Omaisuudenhoitaja lupasi olla yhteydessä asiakkaaseen joka viikko. Asiakas sijoitti omaisuudenhoitosopimukseen 231.800 euroa. Asiakas on kysynyt omaisuudenhoitajalta, oliko sillä tiedossa jo tällöin vaatimuskohta I:n saatava asiakkaalta. Asiakas toteaa, ettei olisi tehnyt omaisuudenhoitosopimusta, jos olisi tiennyt olevansa velkaa samalle taholle.

Lupauksistaan huolimatta omaisuudenhoitaja ei ollut asiakkaaseen kertaakaan yhteydessä eikä salkussa tehty ainoatakaan päivän sisäistä kauppaa. Tämän lisäksi omaisuudenhoitaja oli todennut, ettei salkun hoitamiseen ollut aikaa, koska omaisuudenhoitajan henkilöstöresurssit olivat liian vähäiset. Omaisuudenhoitaja oli neuvonut asiakasta realisoimaan loput omaisuudestaan ennen kuin olisi liian myöhäistä. Salkun arvo putosi 7 kuukauden aikana 63,8 prosenttia.

Reklamoituaan omaisuudenhoitajalle saamastaan omaisuudenhoidosta, asiakkaalle todettiin, että oli ollut asiakkaan oma virhe ottaa liian riskipainotteinen sijoitussuunnitelma. Asiakas huomauttaa, ettei hänelle ollut missään vaiheessa selvitetty riskirajoja eikä hänen kanssaan tehty mitään sijoitussuunnitelmaa. Asiakas katsoo, että ammattitaitoisen omaisuudenhoitajan olisi tullut hajauttaa ja hoitaa aktiivisesti asiakkaan varallisuutta huolimatta siitä, millainen salkun rakenne oli sen tulleessa omaisuudenhoitajan haltuun. Asiakas katsoo omaisuudenhoitajan toimineen ammattitaidottomasti ja vastoin suullisesti antamiaan lupauksiaan.

Edellä kerrotun lisäksi omaisuudenhoitaja ei ollut asiakkaaseen yhteydessä viikoittain, kuten oli aiemmin luvannut. Kuuteen kuukauteen ei tullut yhtään soittoa omaisuudenhoitajalta. Asiakas otti itse yhteyttä joka kerta omaisuudenhoitajaan. Ajanjaksolla 15.3. – 12.6.2000 salkulle ei tehty mitään toimenpiteitä. Syyksi kerrottiin salkun pieni varallisuusmäärä ja pyydettiin irtisanomaan sopimus. Asiakas toteaa, että arvopaperimarkkinalaissa vaaditaan, että toimeksiannot on huolehdittava ilman viivytystä ja asiakkaan eduksi. Huolimattoman ja passiivisen salkunhoidon takia asiakkaan varallisuus väheni yli 50 prosenttia enemmän kuin vertailun kohteeksi otettu indeksin arvo. Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitaja on rikkonut sopimusta ja aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas irtisanoi omaisuudenhoitosopimuksen 13.12.2003, jolloin salkun arvo oli enää 41.113,29 euroa. Salkun arvo putosi aloitusajankohdasta 82 prosenttia eli yhteensä 190.686,71 euroa.
 

Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen

Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 20.5.2003 päivätyn vastauksen asiassa sekä antanut lisäksi 22.8.2003 ja 19.12.2003 päivätyt lausumat asiassa.

Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Omaisuudenhoitaja on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Vaatimus I

Omaisuudenhoitaja ja asiakas solmivat 8.7.1999 sijoituspalvelusopimuksen ja kyseiseen sopimukseen liittyvän aktiivisalkkusopimuksen. Sopimukset olivat arvopaperinvälitykseen liittyviä asiakassopimuksia.

Ennen sopimuksen allekirjoittamista asianosaiset ovat yhdessä selvittäneet asiakkaan taloudellisen aseman, sijoituskokemuksen ja sijoituspalvelun vastaanottamista koskevat tavoitteet. Asiakas oli omaisuudenhoitajan tuntema asiakas jo sopimuksen solmimishetkellä, sillä asiakas oli jo aikaisemmin vuonna 1999 solminut sijoituspalvelusopimuksen omistamansa yrityksen lukuun.

Asiakas on sopimusten nojalla käynyt arvopaperikauppaa omaisuudenhoitajan välityksellä. Jokaisesta yksittäisestä arvopapereiden ostosta tai myynnistä asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle toimeksiannon. Tämä on käytännössä tapahtunut siten, että asiakas on ottanut puhelimitse yhteyttä omaisuudenhoitajan meklariin.

Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteen siitä, että asiakkaalta olisi veloitettu tietokoneen tekemiä virheitä. Omaisuudenhoitaja ei ole välittänyt asiakkaalle ainoatakaan kauppaa ilman asiakkaan antamaa toimeksiantoa. Jokaisesta toteutuneesta kaupasta asiakas on saanut samana päivänä puhelimitse vahvistuksen ja kauppaa seuranneena arkipäivänä vielä telefaksilla erillisen vahvistuksen. Tämän lisäksi asiakas on saanut vielä postitse ostolaskelman. Mikäli asiakas ei ole ollut selvillä hankkimistaan osakkeista, on hän laiminlyönyt ostolaskelmien tarkistamisen ja siten itse syyllistynyt sopimusrikkomukseen tältä osin.

Aktiivisalkkusopimusehtojen mukaan asiakkaan tulee itse tarkistaa vahvistus ja laskelmat ja niiden mahdollisista virheellisyyksistä tulee ilmoittaa omaisuudenhoitajalle. Asiakas ei ole kuukauden sisällä laskemien saamisesta esittänyt reklamaatioita.

Asiassa ei omaisuudenhoitajan mukaan ole missään vaiheessa ole ollut epäselvää, etteikö asiakas olisi tehnyt nyt esille ottamiaan osakekauppoja. Tehdyistä kaupoista ei asiakas ole myöskään esittänyt sopimuksenmukaista reklamaatiota.

Sijoituspalvelusopimuksessa (sopimuskohta 4.8.) on sovittu, että asiakas on sopimuksen mukaisten tehtävien hoitamista varten maksuliiketili omaisuudenhoitajalla. Kyseiseltä tililtä omaisuudenhoitaja on suoraveloittanut asiakkaan maksettavaksi tulleet osakeostot. Sopimuksessa on nimenomaisesti todettu, että asiakas vastaa siitä, että hoitotilillä on aina riittävä kate veloituksia varten.

Suoraveloitus tapahtui aina koko kauppahinnan suuruisena. Jos tilillä ei ole ollut maksupäivänä vaadittua summaa, ei tililtä ole veloitettu mitään. Suoraveloitus tapahtui kauppojen selvityspäivänä, mikä on markkinatavan mukaisesti kolme päivää kauppapäivän jälkeen. Mikäli suoraveloitus ei selvityspäivänä onnistu, järjestelmä yrittää veloittaa määrä vielä kahtena seuraavana päivänä. Jos suoraveloitus ei vielä tuolloinkaan onnistu, perii omaisuudenhoitaja maksut muulla tavalla.

Omaisuudenhoitajalla ei ole seurannut eikä sillä ole ollut mahdollisuutta seurata asiakkaan hoitotilin kulloistakin saldoa. Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteet siitä, että se olisi tiennyt asiakkaan rahavarojen ylärajan ja että heillä olisi ollut ”selvät pelisäännöt” sijoituksien ylärajasta. Totuudenvastainen on väite myös siitä, että vastuu sijoituksista olisi kuulunut omaisuudenhoitajalle. Vastuu tehdyistä kaupoista ja rahavarojen riittävyydestä on asiakkaalla jo sopimusehtojenkin mukaisesti.

Osakkeiden arvonlaskun osalta omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakas on saanut kirjauspäivänä osakkeet omistukseensa ja ne on kirjattu hänen arvo-osuustililleen kauppojen selvityspäivänä. Omaisuudenhoitaja katsoo, että on täysin merkityksetöntä se, milloin omaisuudenhoitaja on ryhtynyt perimään saataviaan, koska asiakas olisi voinut realisoida ostamansa osakkeet välittömästi kirjauksen jälkeen. Osakkaiden realisointi on täysin riippumaton siitä, milloin osakkeet on tässä tapauksessa maksettu. Syy-yhteys väitetyn vahingon ja osakkeiden kauppahinnan perimisen välillä puuttuu.

Omaisuudenhoitaja toteaa, ettei asiakkaan osakekauppojen ostohintoja ole voitu suoraveloittaa asiakkaan tililtä, koska hoitotilillä ei ole ollut riittävää katetta osakeostojen maksuun. Omaisuudenhoitaja huomauttaa, että nimenomaan asiakas on siten rikkonut sopimusehtoja laiminlyömällä huolehtia tililleen riittävän katteen osakeostojen maksuun. Omaisuudenhoitaja on joutunut perimään osakeostoista syntyneet laskut erikseen. Asiakas on maksanut erääntyneen velkansa kertasuorituksella huhtikuussa 2000.

Asiakas on kirjelmässään eritellyt veloittamatta jääneet kaupat sekä esittänyt selvityksen myös hoitotilin saldosta kauppoja koskevalta ajanjaksolta. Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakirjaselvitys osoittaa, ettei asiakkaan tilillä ole ollut osakeostojen edellyttämiä rahamääriä eräpäivänä eikä myöskään kahtena eräpäivää seuraavana päivänä.

Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaan esittämä saldoselvitys hoitotilistä osoittaa sen, että asiakkaan tilin saldo on vaihdellut huomattavasti muutamasta tuhannesta markasta jopa yli miljoonaan markkaan ja että asiakkaan kirjelmässä eriteltyjen suoraveloittamatta jääneiden ostojen jälkeenkin tilin saldo on aina noussut satoihin tuhansiin markkoihin. Tiliotteen osalta omaisuudenhoitaja toteaa, että osakekauppatapahtumat ja veloitukset osakekaupoista on tulosteissa esitetty euroissa. Kuitenkin tiliveloitukset ja saldot tiliotteella on asiakkaalle esitetty markkoina, vaikka osakekaupat tehtiinkin euromääräisenä. Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakas on sekoittanut asiassa keskenään eri valuuttalajit. Asiakas on viitannut itse asiakirjoissaan muun muassa, että 24.3.2000 saldo olisi ollut 214.828,71 markkaa ja myöhemmin asiakas on esittänyt, että tilin saldon olisi 24.3.2000 ollutkin 214.828,71 euroa. Siten asiakirjat tili- ja kauppatapahtumista osoittavat riidattomasti sen, ettei tilillä ole ollut veloituspäivinä katetta osakekauppoja varten.

Omaisuudenhoitajan näkemys on, ettei asiakkaan antamien toimeksiantojen rakenne ole poikennut millään tavalla tavanomaisista ja että ne ovat olleet kaikilta osin asianmukaisia suhteutettuna asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen ja muihin liiketoimiin. Omaisuudenhoitaja huomauttaa, että asiakas on toiminut yli 20 vuotta elinkeinonharjoittajana ja käynyt aikaisemminkin arvopaperikauppaa. Tapahtuneissa olosuhteissa asiakkaan antamissa toimeksiannoissa ei ole ollut mitään poikkeuksellista.

Omaisuudenhoitaja katsoo, ettei se toiminut asiassa moitittavasti, koska asiakkaalle ei ole asiassa voinut aiheutua edes vahinkoa, eikä ainakaan sellaista vahinkoa, josta omaisuudenhoitaja olisi vastuussa. Omaisuudenhoitaja toteaa, ettei se ole vastuussa asiakkaalle syntyneestä kurssitappiosta, yrityksen kärsimistä kuluista, henkisestä työkyvyn menetyksestä ja kaupankäyntikuluista.

Vaatimus II

Omaisuudenhoitosopimuksen osalta omaisuudenhoitaja toteaa, että sopimus on tehty 24.2.2000. Omaisuudenhoitajan haltuun tullut salkku koostui suomalaisista ja ulkomaalaisista teknologia-alan yritysten osakkeista.

Omaisuudenhoitosopimus oli ns. täyden valtakirjan sopimus, jossa omaisuudenhoitaja on suorittanut omaisuutta koskevat toimenpiteet itsenäisesti sopimuksessa sovittujen allokaatiorajojen mukaisesti.

Omaisuudenhoitaja katsoo, että asian kannalta on merkitystä sillä, ettei se ole vastuussa sijoitustoiminnan taloudellisesta tuloksesta ts. siitä, millä tavalla omaisuudenhoidossa oleva omaisuus tuottaa. Kyseinen periaate on kirjattu nimenomaan yleisiin sopimusehtoihin ja ilmenee myös omaisuudenhoitosopimuksen ehdoista. Omaisuudenhoitaja vastaa siitä, että sijoitukset on tehty huolellisesti ja ammattitaitoisesti sovitun allokaation mukaisesti. Omaisuudenhoitaja kiistää antaneensa asiakkaalle perusteettomia markkinointi- tai muussakaan mielessä lupauksia tulevista tuotoista. Sopimuksesta neuvoteltaessa asiakas on saanut kaikki tarvittavat tiedot ja hän on tiennyt sen, mitä sopimus pitää sisällään valittuine sijoitusstrategioineen.

Omaisuudenhoitaja korostaa, että asiakas esitti ennen omaisuudenhoidon alkamista maaliskuussa 2000, että osakesalkku painotettaisiin – 24.2.2000 tehdyn sopimuksen perusallokaatiosta poiketen – enemmän teknologiayritysten osakkeisiin. Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakas halusi korkean tuottotavoitteen korkealla riskillä.

Asiakas halusi tällöin oma-aloitteisesti poiketa neutraalimmasta riskitasosta, johon perusallokaatiolla olisi päästy. Asiakkaan salkku koostui omaisuudenhoidon aloittamisajankohtana pääasiassa teknologia-alan yritysten osakkeista ja hän halusi edelleen, että myös omaisuudenhoidossa salkku koostuisi kyseisen alan osakkeista. Tästä osoituksena omaisuudenhoitaja on esittänyt asiakkaan allekirjoittaman liitteen, jossa todetaan ”omaisuudenhoitosopimuksen puitteissa hoidettavia varoja ei hoideta normaalin omaisuudenhoitajan toimintatavan mukaisesti, vaan varoille tavoitellaan korkeampaa tuottoa käyttämällä suurempia osakekohtaisia yli- tai alipainotuksia kuin yleisohje salkunhoidosta.” Tämän lisäksi omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakas otti yhteyttä kesäkuussa 2000 ehdottaen nopeampitempoisempaan kaupankäyntiin siirtymistä. Omaisuudenhoitaja oli esittänyt silloin, että nopeampirytmisen kaupankäynnin sijasta tuotto olisi yritettävä hakea kohdistamalla sijoitukset niihin osakkeisiin, joihin sisältyi tuolloin vallinneessa markkinatilanteessa paras tuotto-odotus. Asiakas oli kuitenkin halunnut pysyä esittämässään sijoitussuunnitelmassa ja asiakkaalle oli luvattu mahdollisuuksien mukaan tehdä lyhyttä kauppaa. Markkinatilanne oli kuitenkin vaikea ja ajatus oli, että salkkua pystyttäisiin kierrättämään enemmän kuin normaalisti.

Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteen siitä, että asiakasta olisi pyydetty irtisanomaan sopimus. Asiakkaalta oli vain tiedusteltu, olisiko hän halukas siirtymään asiakkaaksi toiseen yksikköön, joka palvelee erityisesti yksityishenkilöitä.

Syksyn 2000 keskusteluiden osalta omaisuudenhoitaja toteaa, että tällöin asiakkaalle ilmoitettiin, että hänen teknologia-alan osakkeisiin liittyy suuri riski ja niistä luopuminen olisi suositeltavaa. Omaisuudenhoitaja oli lokakuussa 2000 ilmoittanut siirtyneensä yleisessä strategiassa osakeallokaation alipainoon ja tällöin tiedusteltiin mahdollisuutta toimia asiakkaan osalta vastaavalla tavalla. Asiakas ei kuitenkaan ollut tähän suostunut, vaan halusi säilyttää salkun koostumuksen sellaisena kuin se oli ollutkin eikä salkkuun tehty muutoksia. Syy siihen, miksi asiakkaan salkussa ei tehty kauppaa, ja joka asiakkaallekin ilmoitettiin, johtui siitä, että Trading-typpinen salkunhoito lisäisi asiakkaalle syntyviä kuluja. Tästä syystä omaisuudenhoitaja pyrkii pidättäytymään kaupankäynnistä, joka ei ole sijoitusstrategian mukaista. Joka tapauksessa asiakkaan salkun kiertonopeus oli vuonna 2000 suurempi kuin muiden vastaavien asiakkaiden salkussa.

Asiakkaan informoinnin ja raportoinnin osalta omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaalle on sopimusehtojen mukaisesti kuukausittain lähetetty raportti, josta kävivät ilmi sijoitukset, kauden tapahtumat, markkina-arvo, keskimääräinen hankinta-arvo sekä sijoitusten tuotto kuluneella kaudella ja vuoden alusta.

Salkun tuoton vertaamiseen vertailuindeksiin omaisuudenhoitaja toteaa, että asiassa on otettava huomioon 7.3.2000 tehty sijoitusstrategian muutos, jolloin osakesalkun riskiprofiilia muutettiin siten, että vertailuindeksiin vertaaminen on tehtävä tietyin varauksin. Tämän lisäksi on huomattava, että asiakkaan salkku laski vuonna 2000 yleisestä teknologia-alan osakkeiden laskusta johtuen.

Omaisuudenhoitaja katsoo edellä kerrotuilla perusteilla asiakkaan esittämät korvausvaatimukset kohtuuttomiksi ja perusteettomiksi. Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaan esittämä moitearvostelu on kohtuutonta ja toteaa, ettei asiakas ole väitteidensä tueksi pystynyt esittämään mitään näyttöä.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta arvopaperinvälitystoiminnasta ja omaisuudenhoitopalvelusta, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.

Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle 116.401,61 euron vahinko, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan aktiivisalkkusopimusta koskevista sopimusrikkomuksista, sekä 95.343,36 euron vahinko, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan huolimattomasta ja asiantuntemattomasta varallisuuden hoidosta sekä suullisten markkinointi- ja tuottolupausten laiminlyönneistä.

Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Sijoituspalvelu- ja aktiivisalkkusopimus

Lautakunta toteaa asiakkaan allekirjoittaneen 8.7.1999 aktiivisalkkusopimuksen omaisuudenhoitajan kanssa. Sopimus oli tarkoitettu ei-ammattimaisille sijoittajille, jotka halusivat itse aktiivisesti seurata markkinoita ja saada informaatiota suoraan markkinapaikalta omaisuudenhoitajan meklarin välityksellä. Aktiivisalkkuasiakas sai käyttöönsä markkinoita koskevaa sijoitustutkimusta sekä muuta materiaalia. Aktiivisalkkuasiakas päätti itsenäisesti kaikista osto- ja myyntitoimeksiannoista ja kantoi sijoitustoiminnastaan koituvan taloudellisen riskin. Aktiivisalkkupalvelu ei ollut omaisuudenhoitoa. Aktiivisalkun sisältö oli kulloinkin asiakkaan päättämä varallisuusmäärä ja asiakas saattoi muuttaa sitä haluamallaan tavalla ilman eri ilmoitusta. Sijoituspäätöksensä tueksi asiakkaan oli muodostettava itse riittävä käsitys sijoituskohteen arvoon vaikuttavista seikoista.

Asiakkaan käsityksen mukaan osakkeita oli ostettu hänen tietämättään ja osakkeita koskevat veloitukset omaisuudenhoitaja oli jättänyt vastoin sopimusta velvoittamatta hänen tililtään, jolloin oli syntynyt 235.893 euron velka omaisuudenhoitajalle suorittamattomista osakekaupoista. Asiakas katsoo omaisuudenhoitajan rakentaneen yksipuolisen velkasuhteen 10.1.2000 lukien salaten tiedon velalliselta. Suurin ongelma asiakkaan kannalta asiassa on se, että osakkeiden arvo ehti laskea huomattavasti ostohetken ja perimishetken välillä.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta toteaa, että aktiivisalkkusopimuksen ehtojen mukaan aktiivisalkkupalvelu ei ole omaisuudenhoitoa, vaan arvopaperinvälitystä, joka mahdollistaa markkinainformaation saamisen asiakkaan käyttöön.Asiakkaalla on sopimuksen perusteella suora yhteys arvopapereita välittävään meklariin, mutta vastuu sijoitustoiminnasta ja suunnittelusta sekä sijoituspäätöksistä on suoraan asiakkaalla. Sopimuksen perusteella meklarin vastuulla on ainoastaan markkinainformaation luovuttaminen sekä annettujen toimeksiantojen asianmukainen toteuttaminen. Asiakkaan vastuulle jää lisäksi maksuliikennetilin katteesta huolehtiminen sekä velvollisuus raporttien perusteella seurata kauppatapahtumia sekä tarvittaessa suorittaa reklamaatio, mikäli asian tila sen vaatii.

Edellä kerrotuilla perusteilla lautakunta katsoo, ettei välittäjä aktiivisalkun osapuolena ole laiminlyönyt omia velvollisuuksia. Lautakunta yhtyy välittäjän näkemykseen siitä, että asiakkaalle syntynyt 235 893 euron suuruinen velkasaldo on johtunut siitä, ettei asiakkaan tilillä osakkeiden selvityksen yhteydessä ollut riittävästi katetta suoraveloitukseen. Tämä on ollut havaittavissa kaikissa niissä kahdeksassa kaupassa, jotka asiakkaalta ovat jääneet veloittamatta.

Edellä kerrotun lisäksi lautakunta toteaa, ettei asiakkaan väitteelle välittäjän aiheuttamasta osakkeiden arvonlaskusta ole perustetta, sillä asiakkaan omistusoikeus osakkeisiin siirtyy arvo-osuustilikirjauksen perusteella. Se, milloin kauppahinta veloitetaan, ei omistussuhteen kannalta ole merkittävää. Lautakunta katsookin, että kyseisessä tapauksessa asiakas ei ole toiminut sopimusehtojen mukaisesti riittävän huolellisesti ja seurannut kaupparaporttien kehitystä. Lautakunta katsoo, ettei rahaliikennetilin seuraaminen arvopaperikaupan osalta ole riittävää, vaan seurannan on oltava yhtä aktiivista ja huolellista myös toimeksiannoista toimitettujen raporttien ja omaisuusluetteloraporttien nojalla. Tätä vastuuta asiakas ei voi siirtää välittäjälle. Kyseistä vastuuta välittäjällä ei ole ollut myöskään tehdyn aktiivisalkkusopimuksen perusteella.

Omaisuudenhoitosopimus

Omaisuudenhoitosopimuksen osalta lautakunta toteaa, että täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus on tehty 24.2.2000 asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välillä. Omaisuudenhoitajan haltuun tullut salkku koostui suomalaisista ja ulkomaalaisista teknologia-alan yritysten osakkeista. Asiakas on omaisuudenhoitosopimuksien allekirjoituksillaan vakuuttanut hyväksyneensä sopimuksien ehdot. Sopimuksissa asiakas on antanut pankille valtuudet sijoittaa varallisuutta perusallokaatiolla osakkeisiin välillä 0-100 prosenttia. Tämän lisäksi asiakas on antanut 7.3.2000 ohjeen salkunhoidosta. Tämän ohjeen nojalla asiakas on halunnut, ettei varoja hoideta normaalin omaisuudenhoitajan toimintatavan mukaisesti, vaan tavoitellaan korkeampaa tuottoa korkeammalla riskillä.

Asiakkaan allekirjoittamissa omaisuudenhoitosopimuksissa on sijoituspäätösten tekemisestä todettu, että omaisuudenhoitaja päättää itsenäisesti sijoitustoiminnan ja muiden hoitotoimenpiteiden toteuttamisesta ottaen huomioon määritellyt sijoitustoiminnan tavoitteet ja rajoitukset. Asiakasvastuulliset salkunhoitajat tekevät sijoitustoimintaan liittyvät toimenpiteet, jotka perustuvat omaisuudenhoitajan sijoitustoimikunnan tekemiin päätöksiin.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että asiassa on riidattomasti osoitettu, että asiakas on halunnut omaisuutta hoidettavan omaisuudenhoitajan tavanomaisesti sijoitusallokaatiosta ja –suosituksista poiketen. Tästä ovat osoituksena omaisuudenhoitajan ja asiakkaan väliset äänitetyt keskustelut sekä annettu erillinen omaisuudenhoito-ohje. Lautakunta katsoo, että asiakkaan tekemä erillinen hoito-ohje on omaisuudenhoitajan kannalta merkittävä toimi, koska kysymyksessä on ollut täyden valtakirjan hoitosopimus, jossa salkunhoitaja on valtuutettu tekemään sijoituspäätökset. Tämä vaikuttaa lautakunnan näkemyksen mukaan väistämättä muun muassa salkunhoitajan mahdollisuuksiin toimia aktiivisesti laskevien osakemarkkinoiden aikana. Kun samassa yhteydessä asiakas on halunnut säilyttää it-osakkeiden suuren ylipainon salkussaan ja vaikuttaa muutoinkin salkun koostumukseen, lautakunta katsoo, ettei vastuu sijoituspäätösten tekemisestä ole tältä osin kuulunut omaisuudenhoitajalle.

Lautakunta katsoo, että hyväksyessään täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen ehdot asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle itsenäistä päätöksentekovaltaa, joka on oikeuttanut omaisuudenhoitajan hoitamaan asiakkaan varallisuutta niissä sijoitusstrategian rajoissa, jotka omaisuudenhoitosopimuksessa on määritelty. Lautakunnan näkemys on, ettei omaisuudenhoitaja ole kyseisessä tapauksessa ylittänyt tai laiminlyönyt sovittuja hoitorajoja, vaan on hoitanut asiakkaan varallisuutta sopimusehtojen mukaisesti.

Edellä kerrottuun perustuen Arvopaperilautakunta katsoo, että omaisuudenhoitaja on hoitanut asiakkaan varallisuutta siten kuin omaisuudenhoitosopimuksessa ja sen lisäohjeessa sijoituspolitiikaksi ja riskitasoksi on sovittu. Sijoitussuunnitelman noudattamisen ja omaisuudenhoidon osalta lautakunta toteaa, että asiassa on jäänyt näyttämättä, ettei omaisuudenhoitaja olisi noudattanut sovittua sijoitusstrategiaa ja annettuja omaisuudenhoidon ohjeita.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia