Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan (CDO-joukkolaina) sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kolme tai neljä tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakas oli solminut pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 10.8.2006. Asiakkaan yhteyshenkilönä pankissa toiminut sijoituspäällikkö esitteli asiakkaalle CDO-joukkolainaa henkilökohtaisessa tapaamisessa 22.8.2006. Asiakas ja sijoituspäällikkö keskustelivat uudelleen joukkolainasta puhelimessa 29.9.2006. Asiakas antoi puhelinkeskustelussa pankille toimeksiannon merkitä joukkolainan keskimmäistä riskitasoa 25.000 eurolla. Sijoituspäällikkö laati asiakkaalle sijoitussuunnitelman, joka on päivätty 18.10.2006.

Sijoituspäällikkö lähetti asiakkaalle elokuussa 2011 sähköpostin, jossa hän ilmoitti joukkolainan viitesalkussa olevan yhtiön vaikeuksista ja että asiakkaan joukkolaina kestäisi enää yhden luottovastuutapahtuman. Asiakas myi joukkolainansa 8.256,97 eurolla jälkimarkkinoilla 15.8.2011. Asiakas sai joukkolainasta korkotuottoa bruttona yhteensä 6.605,59 euroa. 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on 10.8.2006 solminut konsultatiivisen varainhoitosopimuksen pankin kanssa. Pankki on 22.8.2006 suositellut asiakkaalle 40.000 euron sijoittamista CDO-joukkolainan keskimmäiseen riskiluokkaan. Pankki on 29.9.2006 soittanut asiakkaalle markkinoidakseen edelleen kyseistä tuotetta suositellen tuotteen merkitsemistä 40.000 eurolla. Asiakas on puhelun aikana ollut työtehtävissään. Asiakas on puhelun päätteeksi myöntynyt pankin suositukseen muutoin, mutta ilmoittanut merkitsevänsä tuotetta 40.000 euron sijaan vain 25.000 eurolla. Pankki on tämän jälkeen postittanut asiakkaalle kuitin merkinnästä, jonka liitteenä pankki on lähettänyt tuotteen sopimusehdoista ensimmäisen sivun. Tuotteen markkinointiesitettä tai sopimusehtojen muuta osaa pankki ei ole asiakkaalle toimittanut. Sijoitussuunnitelma asiakkaalle on laadittu vasta 18.10.2006. 

Asiakas katsoo, ettei tuotetta olisi pitänyt myydä hänelle. Asiakas on 70-vuotias eläkeläinen, hän on käynyt kansakoulun 1940–50 luvulla. Asiakkaan englannin kielen taito on olematon. Asiakkaalla ei ole aiempaa kokemusta joukkolainatuotteista. Asiakas on kokenut koko prosessin ajan tuotteen riski- ja tuottonäkymien arvioinnin erittäin vaikeaksi. Asiakas ei ole ymmärtänyt tuotteen luonnetta, hän on kokenut tuotteen luonteeltaan korkosijoitukseksi. Asiakas on myös kokenut tuotteen sadan viiteyhtiön tilan arvioinnin käytännössä mahdottomaksi. Asiakas on luottanut asiassa pankin vakuutteluihin siitä, että kyseessä on ”parhaan luottoluokituksen yhtiöitä”, ja että on "käytännössä mahdotonta" että asiakas menettäisi sijoittamansa pääoman. Pankin mukaan tuotteen kohdalla kyseessä eivät ole roskalainat ja tuotteen viiteyritykset eivät ole riskiyrityksiä. Pankin mukaan riski pääoman menettämisestä on lähinnä teoreettinen, eikä näin ole 30 vuoden aikana tapahtunut. Pankki on kertonut asiakkaalle, että tuotteesta saa 7 %:n vuotuista tuottoa, ja että hänelle maksetaan eräpäivänä sijoitettu pääoma 25.000 euroa takaisin.

Asiakas katsoo, että pankin argumentointi tuotteen suhteen on ollut tuottoja painottavaa ja riskejä vähättelevää. Sijoitusneuvonnan sijaan pankki on aktiivisesti keskittynyt tuotteen myymiseen, eikä ole riittävästi harkinnut onko tuote sopiva juuri asiakkaan sijoittajaprofiilille ja tietämykselle. Pankin on täytynyt huomata, ettei asiakas ole kykenevä realistisesti arvioimaan tuotteen mekaniikkaa eikä asiakas varmuudella tunne tuotteen terminologiaa, viiteyhtiöitä tai näiden tilaa. Pankki on käyttänyt hyväkseen asiakkaan pitkää pankkisuhdetta sekä pankkeja kohtaan tuntemaansa arvostusta ja luottamusta. Asiakas on maksanut saamastaan sijoitusneuvonnasta, ja on näin ollen olettanut saavansa asiantuntevaa ja luotettavaa palvelua.

Asiakkaalle ei ole toimitettu tuotteen markkinointiesitettä eikä sopimusehtoja pois lukien sopimusehtojen ensimmäinen sivu. Tämäkin yksi sivu on postitettu asiakkaalle vasta tuotteen merkinnän jälkeen. Mitä tulee 29.9.2006 puhelussa viitattuun esitteeseen, asiakas kiistää edelleen saaneensa tuotteen markkinointiesitettä. Asiakas ei puhelussa yksilöi, mistä esitteestä on kyse. Asiakkaalle on luultavimmin 22.8.2006 tapaamisen yhteydessä näytetty jotain esitettä. Asiakas on arkistoinut kaiken pankilta saamansa materiaalin, eikä markkinointiesitettä häneltä löydy. Kyseessä on luultavasti ollut pankin palvelujen yleisesite tai jonkin muun tuotteen esite, jollaista on mahdollisesti näytetty asiakkaalle henkilökohtaisen käynnin 22.8.2006 yhteydessä. 

Asiakas on tuotteen ostopäätösvaiheessa ollut täysin pankin suullisen informaation varassa. Näin ollen asiakkaalla ei ole ollut edes teoreettista mahdollisuutta arvioida tuotteen luonnetta tai riski- ja tuottonäkymiä muutoin kuin pankin esittämien suullisten myyntiargumenttien kautta. 

Asiakkaalle laadittu sijoitussuunnitelma on päivätty 18.10.2006, toisin sanoen kolme viikkoa tuotteen merkinnän jälkeen. Asiakas katsoo, että sijoitussuunnitelma olisi tullut laatia ensin, ja vasta tämän jälkeen alkaa suositella pankin tuotteita. Asiakas muistuttaa että hän on sijoitussuunnitelman osalta korostanut, että omaisuuden arvon säilyminen on hänelle tärkeää. Tämän lisäksi asiakas katsoo, että hänen sijoitustietämyksensä on korkeintaan välttävää tasoa.

Riskinottohalukkuuden suhteen asiakas huomauttaa, että valtaosa hänen varallisuudestaan on kiinteässä omaisuudessa (asunnoissa). Asiakkaan asunnot on alun perin hankittu omaan sekä perheen käyttöön, ja lasten muuttaessa toiselle paikkakunnalle on niihin hankittu vuokralainen perheen ulkopuolelta. Lisäksi asiakas toteaa, että kertynyt omaisuus on hankittu työnteolla, ei perinnön kautta tai sijoittamalla. Asiakkaalla on takanaan pitkä työura ja hän on rahankäytön suhteen säästäväinen ja varovainen. Mitä tulee asiakkaan suoriin osakesijoituksiin vuonna 2000, asiakas huomauttaa tehneensä ne poikansa painostuksesta ja poikansa ohjeistuksen mukaisesti. Asiakas ei olisi itsenäisesti ryhtynyt hankkimaan kyseisiä osakkeita. Asiakas on kokenut asunnot itselleen parhaiten sopiviksi kohteiksi säilyttää varallisuuttaan, koska niissä riski pääoman menettämistä on pieni. Myös asiakkaan korkea ikä puoltaa alhaista riskinottohalua. Asiakkaalle on tärkeää, että varallisuuden arvo säilyy.

Asiakas katsoo, että myös tuotteen lunastus on tapahtunut nimenomaisesti pankin suosituksesta. Pankki on 9.8.2011 lähettänyt asiakkaalle sähköpostiviestin, jossa se kertoo tuotteen viiteyhtiön tilanteesta. Tämän jälkeen asiakas on viestin johdosta soittanut pankkiin. Sijoituspäällikkö on puhelun aikana kehottanut lunastamaan tuotteen pikimmiten. 

Lopuksi asiakas huomauttaa, että kokonaisuudessaankin pankin tarjoama konsultatiivinen varainhoito on aiheuttanut hänelle runsaasti tappioita. Asiakas katsoo pankin epäonnistuneen tehtävässään muutoinkin kuin reklamaation alaisen tuotteen osalta.

Asiakas vaatii pankilta korvauksena menettämänsä pääoman 25.000 euroa myyntihinnalla 8.256,97 euroa ja korkotuotolla 4.366,43 euroa vähennettynä, yhteensä 12.376,60 euroa.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään. 

Asiakkaan varallisuuden hoitamisesta on sovittu pankin ja asiakkaan välillä 10.8.2006 solmitussa varallisuudenhoitosopimuksessa, jossa on määritelty osapuolten väliset oikeudet ja velvollisuudet. Varallisuudenhoitosopimuksen ehtojen mukaan pankki ei tee päätöksiä puolestanne, vaan asiakas tekee päätökset kaikilta osin itse. Lisäksi sopimuksessa on todettu, että pankki ei vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu niistä on asiakkaalla. Edellä mainittujen sopimusehtojen perusteella pankki ei ole vastuussa asiakkaalle joukkolainasijoituksesta aiheutuneesta vahingosta.

Selonottovelvollisuus

Asiakkaan varallisuuden hoitamisesta vastannut sijoituspäällikkö alkoi elokuussa 2006 hankkia tietoja asiakkaan varallisuustilanteesta ja sijoitustavoitteista ja laatia asiakkaan varallisuuden asianmukaista hoitamista varten henkilökohtaista sijoitussuunnitelmaa. Lisäksi hän on yhteistyössä asiakkaan kanssa jo elokuussa alkanut rakentaa asiakkaalle hänen sijoittajaprofiilinsa mukaista sijoitussalkkua. Sijoituspäälliköllä on ollut olennaiset tiedot asiakkaasta sijoittajana, kuten hänen aiempi sijoituskokemuksensa, tietämyksensä sijoittamiseen liittyvistä riskeistä, sijoitusvarallisuutensa määrä ja sijoitustavoitteensa jo ennen joukkolainaa koskevan sijoitussuosituksen antamista ja ne on sittemmin kirjattu 18.10.2006 päivättyyn sijoitussuunnitelmaan. Pankki on täyttänyt selonottovelvollisuuden antaessaan asiakkaalle sijoitusneuvontaa.

Sijoitussuositus

Sijoitussuunnitelman mukaan pankissa hoidettavana olleen asiakkaan sijoitusvarallisuuden määrä on ollut n. 226.000 euroa. Näin ollen joukkolainaan tehdyn sijoituksen osuus hänen sijoitusvarallisuudestaan on sijoitushetkellä ollut n. 11 %, eli varsin kohtuullinen. Tältä osin on myös huomioitava se sijoitussuunnitelmassakin mainittu seikka, että pankissa hoidettavana olleen varallisuuden lisäksi asiakkaalla on ollut kiinteistösijoituksia, jotka ovat tasapainottaneet sijoitussalkun riskiä.

Sijoitussuunnitelman mukaan asiakas oli kokenut osakesijoittamiseen kohdistuvan riskin toteutuvan vuonna 2000. Suunnitelman mukaan asiakkaan sijoitustietämys on ollut "keskitasoa" ja hän on seurannut sijoituksiaan päivittäin. Lisäksi suunnitelmassa on todettu, että asiakas on ollut erittäin kiinnostunut sijoitusmarkkinoista. Suunnitelman mukaan asiakkaan sijoitushorisonttinsa on ollut pitkä, vähintään 6 vuotta ja hän on arvostanut sijoitetulle pääomalle saatavaa tuottoa. Asiakas on odottanut sijoituksilleen 4–6 % vuotuista tuottoa. Suunnitelman mukaan asiakkaalle sopiva sijoitussalkun omaisuuslajijakauma on ollut sellainen, jossa 52 % sijoituksista on osakesijoituksia ja 48 % korkosijoituksia.

CDO-joukkolainat ovat olleet luottoriskiä sisältäviä sijoituskohteita. Niiden perustana ovat olleet Investment Grade -luottoluokituksen yrityksistä, eli vakavaraiseksi arvioiduista yrityksistä rakennetut, hyvin hajautetut viitesalkut. Joukkolainoissa on ollut kolme vaihtoehtoa, joilla on ollut eri tuotto-odotukset ja riskitasot. Näistä asiakas on valinnut keskimmäisen. Tämän lainavaihtoehdon vuotuiseksi tuotto-odotukseksi on arvioitu ennen sen liikkeeseenlaskua n. 5,6 % ja sen juoksuaika on ollut n. 5 vuotta. Joukkolaina on soveltunut hyvin osaksi asiakkaan sijoitussalkkua. Joukkolaina on täyttänyt asiakkaan sijoituksilleen asettamat edellytykset ja sijoitustavoitteet.

Tiedonantovelvollisuus

Asiakas keskusteli sijoituspäällikön kanssa 22.8.2006 aiemmin liikkeeseen lasketuista saman liikkeeseenlaskusarjan joukkolainoista. Tapaamisessa sijoituspäällikkö on kuvannut joukkolainan keskeisiä ominaisuuksia aikaisemmasta saman liikkeeseenlaskuerän aikaisemmasta joukkolainasta laadittua esitettä apunaan käyttäen. Tapaamisen yhteydessä on sovittu, että asiaan palataan, kun uudet joukkolainaehdot ovat saapuneet. Tästä on tehty myös kirjaus tapaamisesta laadittuun asiakasmuistioon. Asiakkaalle aiemmista joukkolainoista annetut tiedot ovat tämän tapauksen arvioinnille olennaisia, koska saman sarjan joukkolainat ovat ominaisuuksiltaan ja riskeiltään varsin samanlaisia. 

Kun joukkolainan merkintäaika on ollut käsillä, sijoituspäällikkö on lähettänyt asiakkaalle joukkolainaa koskevan esitteen sähköpostilla. Kysymys on ollut joko joukkolainan markkinointiesitteestä tai joukkolainaa koskevasta PowerPoint-esittelymateriaalista. Oleellista on joka tapauksessa se, että asiakas on saanut joukkolainasta esitteen. Kummassakin esitteessä kerrotaan selvästi, että joukkolainan pääomaa ei ole turvattu ja että sen voi menettää osittain tai kokonaan. 

Seuraavan kerran asiakas ja sijoituspäällikkö ovat keskustelleet joukkolainoista 29.9.2006 puhelimitse. Puhelun alussa sijoituspäällikkö viittasi lähettämäänsä sähköpostiviestiin, joka koski joukkolainaa. Heti perään asiakas totesi, että "ei siinä esitteessä puhuta mitään turvasta". Tähän sijoituspäällikkö vastasi, että esitteessä on käsitelty muun muassa tuotteen riskimekanismia. Puhelu jatkui keskustelulla, jossa sijoituspäällikkö kuvasi suullisesti joukkolainan keskeisiä ominaisuuksia, tältä osin muun muassa joukkolainan viiteyhtiöitä ja niihin liittyvien mahdollisten luottovastuutapahtumien vaikutusta joukkolainan pääomaan.

Puhelinkeskustelussa sijoituspäällikkö myös totesi, että hän yleensä lähettää asiakkaalle ensin sähköpostin, jonka jälkeen soittaa asiakkaalle keskustelee asiasta tarkemmin. Tämä on sijoituspäällikön normaali toimintatapa, josta puhelinkeskustelussa myös sen sisällöstä ilmenevästi on kysymys.

Puhelun lopussa sijoituspäällikkö esitteli asiakkaalle suullisesti myös toista sijoitustuotetta, indeksilainaa. Tässä yhteydessä asiakas itse pyysi sijoituspäälliköltä esitettä kyseisestä indeksilainasta, jonka sijoituspäällikkö lupasi toimittaa asiakkaalle. Myös tätä taustaa vasten tuntuu epäuskottavalta, että asiakas olisi kuitenkin merkinnyt joukkolainan ilman esitettä, josta hän itse puhelun aikana puhui, ottaen huomioon myös, että sijoituspäällikkö on lähettänyt hänelle kiistatta ennen puhelua joukkolainaa koskevan sähköpostin.

Pankin näkemyksen mukaan puhelun perusteella on myös selvää, ettei asiakas olisi voinut keskustella puhelun aikana sijoituspäällikön kanssa joukkolainan ominaisuuksista, jos hänelle olisi aiemmin näytetty vain pankin palvelujen yleisesite tai jonkun muun tuotteen esite, kuten asiakas valituksessaan esittää.

Puhelun aikana asiakas kysyi, pääseekö joukkolainasta eroon, jos maailman taloustilanne alkaa huonontua ja joukkolainan viiteyrityksiä alkaa mennä konkurssiin. Tämä on selvä osoitus siitä, että asiakas on ennen sijoituksen tekemistä ymmärtänyt siihen sisältyvän riskin mahdollisuuden. Sijoituspäällikkö totesi puhelun aikana mm., että lainaan liittyvän riskin toteutuminen on historiallisen tiedon valossa varsin epätodennäköistä ja että se edellyttäisi, että maailmantaloudessa alkaisi syvä lama. Suosituksen antamisen hetkellä tämä piti paikkansa, joten siltäkin osin asiakkaalle on annettu oikeaa tietoa lainaan sisältyvästä riskistä.

Asiakkaan mukaan hänelle on toimitettu lainan merkinnän jälkeen vain lainaehtojen ensimmäinen sivu. Pankki pitää tätä seikkaa varsin erikoisena, koska merkinnän tekemisen jälkeen sijoittajille toimitettiin täydelliset lainaehdot. Lisäksi asiakas ei ole aiemmin huomauttanut tästä asiasta pankille.

Asiakkaalle on annettu joukkolainasta oikeat ja riittävät tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Näin ollen pankki on täyttänyt sille laissa asetetun tiedonantovelvollisuuden.

Joukkolainan myynti

Asiakas myi joukkolainan jälkimarkkinoilla 15.8.2011 kesken lainan juoksuajan. Asiakas on väittänyt, että myynti on tapahtunut pankin suosituksesta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Elokuussa 2011 sijoituspäällikkö on lähettänyt asiakkaalle seuraavan sähköpostiviestin:

"Kaiken tämän markkinamyllerryksen keskellä tässä myös tietoa riskistä, joka liittyy salkussa olevaan [joukkolainasarjan nimi] lainaan. [Joukkolainasarjan nimi] -sarjan viiteyhtiö [viiteyhtiön nimi] on merkittävissä vaikeuksissa ja yhtiötä uhkaa liiketoimintojen lopetus. Yhtiö löytyy sarjoista [joukkolainojen nimet]. Sarjat erääntyvät joulukuun lopussa. [Joukkolainan nimi] -sarjan pääoma kestää enää yhden CDS-defaultin. Mikäli haluat myydä lainan pois, ole minuun yhteydessä niin varmistan markkinahinnan lainalle."

Viestin lähettämisen jälkeen käydyssä puhelinkeskustelussa asiakas on itse päättänyt myydä joukkolainan. Asiakkaan ilmoituksen mukaan tämä on johtunut siitä, että hän ei ole sietänyt enää yhtään riskiä. Joukkolainan myynti on siis ollut asiakkaan itsenäisesti tekemä sijoituspäätös, eikä se ole tapahtunut pankin antamasta suosituksesta. Joukkolainan markkinointiesitteen mukaan laina tulee päinvastoin mieltää ns. "osta ja pidä" -tyyppiseksi sijoituskohteeksi. Sijoituspäällikkö kertoi tämän seikan asiakkaalle myös 29.9 2006 käydyssä puhelinkeskustelussa. Elokuussa 2011 asiakkaalle lähetetyllä sähköpostiviestillä pankki on antanut asiakkaalle ajankohtaista ja olennaista tietoa joukkolainasta. Tieto on annettu asiakkaalle siksi, että hänellä olisi mahdollisuus ottaa se huomioon sijoituspäätöksiä tehdessään, kuten hän on myös tehnyt.

Pankki on toiminut kaikin puolin asianmukaisesti suositellessaan asiakkaalle hänen varojensa sijoituttamista joukkolainaan ja antaessaan hänelle siitä tietoja. Ennen suosituksen antamista pankki on selvittänyt mm. asiakkaan sijoituskokemuksen, sijoitustavoitteet, suhtautumisen sijoittamiseen liittyviin riskeihin sekä sijoitettavan varallisuuden määrän. Näiden tietojen perusteella pankki on tehnyt asiakkaalle henkilökohtaisen sijoitussuunnitelman. Joukkolaina on sopinut sijoitussuunnitelmassa asiakkaalle määriteltyyn sijoittajaprofiiliin ja sijoitustavoitteisiin.

Joukkolainan ominaisuudet ja siihen sisältyvät riskit on ennen sijoituspäätöksen tekemistä esitelty asiakkaalle sekä henkilökohtaisesti että puhelimitse. Lisäksi hän on itsekin tutustunut joukkolainan ominaisuuksiin ja riskeihin ennen sijoituspäätöksen tekemistä hänelle toimitetun markkinointiesitteen avulla. Sijoituspäätöksen tekemiseen johtaneen puhelinkeskustelun perusteella on ilmeistä, että asiakas on myös varsin hyvin ymmärtänyt, minkälainen sijoituskohde joukkolaina on. Asiakas on itse tehnyt päätökset sijoitusten toteuttamisesta, kuten sijoittamisesta joukkolainaan ja sen myymisestä kesken lainan juoksuajan. Näin ollen pankki katsoo, että se ei ole tapauksessa korvausvelvollinen.

Mikäli Arvopaperilautakunta pankin näkemyksen vastaisesti päätyisi suosittamaan asiassa asiakkaan vaatimaa korvausta, pankki toteaa, että syntyneen tappion määrää arvioitaessa on otettava huomioon lainasta syntyneet bruttomääräiset tuotot. Siten ottaen huomioon joukkolainan 8.256,97 euron myyntihinnan ja 25.000 euron hankintahinnan erotus vähennettynä joukkolainasta saaduilla 6.605,59 euron bruttomääräisillä tuotoilla, on syntyneen tappion määrä 10.137,44 euroa.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Varallisuudenhoitosopimus, joka on allekirjoitettu 10.8.2006. Sopimuksen mukaan ei pankki vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu niistä on asiakkaalla.

- Asiakasmuistio asiakkaan 22.8.2006 käynnistä pankissa. Asiakas merkitsi indeksilainaa ja rahastoja. Muistioon kirjattiin, että odotetaan uusia joukkolainan ehtoja ja katsotaan merkintä sen osalta (40.000 euroa). 

- Joukkolainaa koskeva PowerPoint-kalvosarja (6.9.2006, 12 kalvoa). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, esitellään sen eri tuotto- ja riskitasot, kuvataan tuotteen rakennetta ja sen viitesalkkua sekä tuotteen toimintaa, selostetaan tuotteen keskeisimpiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuottoon ja sijoitettuun pääomaan. 

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen, vaihtuvakorkoinen CDO-tyyppinen joukkolaina, joka koostuu kolmesta erillisestä joukkolainasta. Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk euribor + 0,85 % … + 5,0 % valitun riskitason mukaan. Sijoituksen koronmaksu ja -tarkistus on neljä kertaa vuodessa, eli sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan perinteistä yrityslainaa selvästi korkeampi. Myös jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavanomaista yrityslainaa suurempi. Kyseessä on osta ja pidä -tyyppinen sijoitus. Lainan pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso 
Odotettu vuotuinen tuotto, 3 kk Euribor + 0,85 %
Vastaa arviolta vakavaraisten yritysten yrityslainariskiä

- Keskimmäinen riskitaso 
Odotettu vuotuinen tuotto, 3 kk Euribor + 2,35 %
Vastaa arviolta perusteollisuusyritysten yrityslainariskiä

- Korkein riskitaso 
Odotettu vuotuinen tuotto, 3 kk Euribor + 5,00 %
Vastaa arviolta riskiyritysten yrityslainariskiä

Tuottovertailusta todetaan mm. seuraavaa:
- Joukkolainan tuottoa voi verrata esim. perinteiseen joukkolainaan, joilla on vastaava luottoriski
- Kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoriskin perinteistä joukkolainaa enemmän
- Joukkolaina on vaihtuvakorkoinen, joten sen tuotto nousee Euribor-korkojen noustessa

Lainojen viitesalkkujen rakenteesta todetaan lisäksi seuraavaa:
- Rakenteen perustana on viitesalkku
- viitesalkkuun on valittu 100–150 kpl vakavaraisiksi luokiteltuja Investment Grade -luottoluokitettua viiteyhtiötä
- viitesalkun luottoriski keskitetään rakenteessa salkun pohjalle ja rakenne jaetaan osiin
- mahdolliset luottotappiot katetaan rakenteen pohjalta lukien eli turvapuskuri kantaa ensimmäiset luottotappiot
- mitä alemmas rakenteessa mennään, sitä suurempi on tappioiden todennäköisyys ja myös maksettava tuotto
- mikäli viitesalkun yhteenlaskettujen luottotappioiden määrä ylittää lainan suojaustason, menettää sijoittaja pääomansa osittain tai kokonaan

Luottovastuutapahtuma
- Luottovastuutapahtuma tarkoittaa viiteyhtiön vakavaa maksuhäiriötä, velkojen uudelleenjärjestelyä tai konkurssia.

Tuotteen rakenteen toimintaa kuvataan kolmen eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain korkoa pääomalle; 3kk euribor + lisätuotto luottoluokitustason mukaan
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma laina-aikana, joka johtaa luottotappioon
- Ensimmäinen luottotappio vähennetään turvapuskurin pääomasta
- Muut lainat eivät kärsi pääomatappioita, sillä turvapuskuri suojaa lainoja pääomatappioilta, kunnes turvapuskurin pääoma on käytetty luottotappioiden kattamiseen 

Skenaario 3
- Viitesalkussa tapahtuu seitsemän luottovastuutapahtumaa, jotka johtavat luottotappioon (kaikissa 50 %:n palautusaste)
- Korkeimman riskitason pääoma tulee kokonaan syödyksi ja keskimmäisen tason pääomasta puolet. Alin riskitaso säilyy ilman pääoman menetystä, kunnes sen pääoma tulee kokonaan syödyksi.

Palautusaste
- yrityksen joukkolainoilla on kuitenkin luottovastuutapahtuman jälkeenkin arvoa
- yrityksessä on useimmiten varoja, joilla voidaan maksaa ainakin osa veloista
- palautusaste = %-osuus veloista, joka maksetaan velkojille luottovastuutapahtuman tapahduttua = yhtiön joukkolainan arvo luottovastuutapahtuman jälkeen
- luottotappioksi jää: 100%-palautusaste
- palautusasteen historiallinen keskiarvo on ollut n. 45 % ja yli 50 % vuonna 2005 (55,2 %)

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot kestävät jonkun verran luottovastuutapahtumia ilman pääomatappioita
- puskurin määrä riippuu lainan suojaustasosta ja luottovastuutapahtumien palautusasteista
- esimerkiksi: olettaen keskimäärin 50 % palautusasteen tuotteen keskimmäinen riskitaso kestää n. 6 luottovastuutapahtumaa
- kertyneet luottotappiot olisivat 3,0 %
- seuraavat luottotappiot ylittäisivät suojaustason, jolloin keskimmäiseen riskitasoon sijoittaneet kärsisivät pääomatappioita

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan on kuvattu seuraavasti:
- Joukkolainan rakenne on suoraa sijoitusta turvallisempi alhaisilla luottovastuutapahtumamäärillä.
- Esimerkiksi alin riskitaso on suoraa jvk-portfolio-sijoitusta turvallisempi, kunnes luottovastuutapahtumia on yhteensä 8 kpl (palautusaste 50 %)
- Mutta luottovastuutapahtumien kasvaessa yli lainakohtaisen suojaustason, pääoma häviää suoraa jvk-portfoliota nopeammin.

Luottovastuutapahtumien vaikutus lainan pääomaan 50 %:n palautusasteella on kuvattu myös graafisesti.

Luottovastuutapahtumien historiasta todetaan:
- Vuosittaisten luottovastuutapahtumien määrä on vaihdellut voimakkaasti talouden syklien mukaisesti.
- Luottovastuutapahtumia oli globaalisti vuonna 2005 yhteensä 32 kappaletta, joista suurin osa Yhdysvalloissa (29 kpl / liikenne- ja autosektorit 10 kpl)
- Investment Grade -luokitelluissa luottovastuutapahtumia oli vuonna 2005 yhteensä 2
- Investment Grade -luokitelluissa luottovastuutapahtumia on ollut keskimäärin n. 1,8 kappaletta vuodessa vuosina 1920­–2005 (Moody’s)

Perusteiksi sijoittaa tuotteeseen listataan esityksessä:

1. Perinteisiä joukkolainoja selkeästi parempi tuotto
- huomattavasti parempi tuotto/riski-suhde
- jälkimarkkinahinnan volatiliteetti

2. Mahdollisuus valita itselleen sopiva tuotto-riski -taso
- voi sijoittaa yhteen tai useampaan luottoluokitustasoon

3. Tasainen tuottovirta 3 kuukauden välein
- kuponkikorko maksetaan 3 kuukauden välein

4. Vaihtuvakorkoinen joukkolaina
- sijoittaja hyötyy nousevista koroista

5. Vaivattomasti sijoitus kansainvälisille joukkolainamarkkinoille
- Ei valuuttariskiä
- Matala korrelaatio osakemarkkinoiden kanssa
- Jälkimarkkinakelpoinen, mutta tulisi suhtautua ”osta ja pidä” -strategian mukaisesti

Kalvosarjan lopussa esitellään tuotteen lainaehdot lyhyesti.


- Joukkolainaa koskeva painettu markkinointiesite (syksy 2006). Sen sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 245/09, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- Joukkolainan lainakohtaiset ehdot (26 s.). Lainaehdoissa tuotteen ominaisuudet käydään yksityiskohtaisesti läpi.

- Asiakkaan ja sijoituspäällikön välinen puhelinkeskustelu 29.9.2006. Tallenne on erittäin pätkivä, mutta siitä saa käsityksen keskustelun sisällöstä. Keskustelun aluksi sijoituspäällikkö kysyy asiakkaalta edellisellä kerralla asiakkaan sijoitussalkkuun suositellusta (valituksen kohteena olevasta) joukkolainasta, jota suositeltiin turvaksi rahastosijoitusten rinnalle. Asiakas toteaa, että ”siinä esitteessä nii… turva…” [nauhoitus pätkii], johon sijoituspäällikkö toteaa, että esitteessä korostetaan riskejä ja että riski on erilainen. Sijoituspäällikkö kertoo riskeistä, mutta toteaa, ettei tuotteessa pelata riskeillä. Hän kuitenkin jatkaa, että korkeimman riskitason tuote vastaa ”osakespekulatiivista”.

Tämän jälkeen sijoituspäällikkö selittää luottovastuutapahtumien vaikutuksen ja asiakas tiedustelee pääseekö tuotteesta eroon, jos maailmanmarkkinat muuttuvat niin, että yrityksiä alkaa putoilla. Sijoituspäällikkö kertoo tuotteen jälkimarkkinoista. Hän toteaa kuitenkin, että tämä riski on lähinnä teoreettinen historiallisen kehityksen valossa ja että se vaatisi syvää maailmanlaajuista lamaa. Tämän jälkeen sijoituspäällikkö kertoo esimerkein mitä tarkoittaa tuotteen ”osta ja pidä” -luonne. Asiakas ja sijoituspäällikkö keskustelevat yleisesti taloustilanteesta ja öljyn hinnan kehityksestä, minkä jälkeen sijoituspäällikkö kysyy sijoitetaanko tuotteeseen. Asiakas ilmoittaa haluavansa sijoittaa, mutta vain 25.000 euroa. Lopuksi sijoituspäällikkö esittelee erään indeksilainan asiakkaalle.

- Kuitti 29.9.2006 puhelimessa annetusta toimeksiannosta ostaa joukkolainaa 25.000 eurolla. 

- Merkintälista 29.9.2006 annetusta toimeksiannosta. 

- Asiakkaan sijoitussuunnitelma, joka on päivätty 18.10.2006. Asiakkaan kokonaisvarallisuus pankissa oli noin 226.000 euroa, joista 34 % osakkeissa, 36 % käteisessä / lyhyissä korkosijoituksissa ja 30 % jvk-lainoissa / pitkissä korkosijoituksissa. Tämän lisäksi asiakkaalla oli omakotitalo ja kaupunkiasunto omassa käytössään sekä omakotitalo ja kaksi asuntoa vuokrattuna.

Asiakas oli kokenut osakesijoittamiseen kohdistuvan riskin toteutuvan vuonna 2000. Asiakkaalle oli tärkeää, että sijoituksen arvo säilyy ja hän halusi välttää negatiivisia muutoksia lyhyellä aikavälillä. Asiakkaan sijoitustietämys oli keskitasoa, mutta hän seurasi sijoituksiaan verkkopankin välityksellä päivittäen. Hän oli erittäin kiinnostunut sijoitusmarkkinoista. Asiakkaan sijoitushorisontti oli vähintään 6 vuotta ja hän arvosti sijoitetulle pääomalle saatavaa tuottoa. Asiakas ei kuitenkaan hyväksynyt suuria arvonmuutoksia lyhyellä aikavälillä. Asiakas odotti saavansa 4–6 % tuottoa sijoituksilleen. Asiakas ei tarvinnut säännöllistä kassavirtaa sijoitussalkustaan.

Asiakkaalle suositeltiin sijoitusvarallisuuden jakaumaksi 52 % osakkeisiin, 24 % valtion lainoihin ja 24 % yrityslainoihin. Korkeaa osakesijoitusten määrää tasapainottivat asiakkaan kiinteistösijoitukset.

- Asiakkaan omaisuusraportti 26.8.2011. Asiakkaan sijoitusvarallisuus pankissa oli yhteensä 79.477,63 euroa, joista 40 % osakkeissa.

- Sijoituspäällikön asiakkaalle 9.8.2011 lähettämä sähköpostiviesti:

"Kaiken tämän markkinamyllerryksen keskellä tässä myös tietoa riskistä, joka liittyy salkussa olevaan [joukkolainasarjan nimi] lainaan. 

[Joukkolainasarjan nimi] -sarjan viiteyhtiö [viiteyhtiön nimi] on merkittävissä vaikeuksissa ja yhtiötä uhkaa liiketoimintojen lopetus. Yhtiö löytyy sarjoista [joukkolainojen nimet]. Sarjat erääntyvät joulukuun lopussa. [Joukkolainan nimi] -sarjan pääoma kestää enää yhden CDS-defaultin. 

Mikäli haluat myydä lainan pois, ole minuun yhteydessä niin varmistan markkinahinnan lainalle."
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Tapauksessa on kyse siitä onko pankki täyttänyt sille kuuluvan selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden markkinoidessaan asiakkaalle CDO-tyyppistä joukkolainaa sekä onko pankin antama suositus kyseisen tuotteen ostamisesta ollut asianmukainen.

Asiakas sijoitti 25.000 euroa joukkolainan keskimmäiseen riskitasoon 29.9.2006. Asiakas myi joukkolainan jälkimarkkinoilla 8.256,97 eurolla ja hän oli saanut siitä yhteensä 6.605,59 euroa korkotuloja. Asiakas vaatii pankilta korvauksena menettämänsä pääoman myyntihinnalla ja korkotuotolla 4.366,43 euroa vähennettynä, yhteensä 12.376,60 euroa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että hänelle ei kerrottu riittävästi tuotteen riskeistä ja ettei tuote vastannut hänen riskinottohalukkuuttaan, joten sitä ei olisi tullut suositella hänelle. 

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen ja pankin muun menettelyn asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä. 

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla. 

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. 

Perustelut

Selonottovelvollisuus ja tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Arvopaperilautakunta toteaa, että selonottovelvollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että sijoitus on tehty ennen MiFID-säännöksiä eikä myyntihetkellä voimassa olleissa säännöksissä ollut vaatimusta kirjallisen sijoitussuosituksen laatimisesta. Asiakas on 29.9.2006 antanut merkintätoimeksiannon joukkolainan merkintään pankin suosituksesta, mutta sijoitussuunnitelma on päivätty vasta 18.10.2006. Pankin mukaan asiakkaan varallisuudesta vastanneella sijoituspäälliköllä on kuitenkin ollut olennaiset tiedot asiakkaasta sijoittajana, kuten hänen aiempi sijoituskokemuksensa, tietämyksensä sijoittamiseen liittyvistä riskeistä, sijoitusvarallisuutensa määrä ja sijoitustavoitteensa jo ennen joukkolainaa koskevan sijoitussuosituksen antamista, ja ne on sittemmin kirjattu sijoitussuunnitelmaan. Sijoituspäällikkö oli alkanut jo elokuussa 2006 hankkia tietoja asiakkaan varallisuustilanteesta ja sijoitustavoitteista ja laatia asiakkaan varallisuuden asianmukaista hoitamista varten henkilökohtaista sijoitussuunnitelmaa. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt selonottovelvollisuutensa ennen joukkolainan ostosuosituksen antamista asiakkaalle.

Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaan kokonaisvarallisuus pankissa oli noin 226.000 euroa, joista 34 % osakkeissa. Tämän lisäksi asiakkaalla oli kiinteistösijoituksia. Asiakas on kokenut osakesijoittamiseen kohdistuvan riskin toteutuvan vuonna 2000. Asiakkaalle oli tärkeää, että sijoituksen arvo säilyy ja hän halusi välttää negatiivisia muutoksia lyhyellä aikavälillä. Asiakkaan sijoitustietämys oli keskitasoa, mutta hän seurasi sijoituksiaan verkkopankin välityksellä päivittäen. Hän oli erittäin kiinnostunut sijoitusmarkkinoista. Asiakkaan sijoitushorisontti oli vähintään 6 vuotta ja hän arvosti sijoitetulle pääomalle saatavaa tuottoa. Asiakas ei kuitenkaan hyväksynyt suuria arvonmuutoksia lyhyellä aikavälillä. Asiakas odotti saavansa 4–6 % tuottoa sijoituksilleen. Asiakas ei tarvinnut säännöllistä kassavirtaa sijoitussalkustaan. Asiakkaalle suositeltiin sijoitusvarallisuuden jakaumaksi 52 % osakkeisiin, 24 % valtion lainoihin ja 24 % yrityslainoihin. Korkeaa osakesijoitusten määrää tasapainottivat asiakkaan kiinteistösijoitukset. Sijoitussuunnitelmassa todetaan, että asiakkaalle oli sen ensimmäisessä toteutusvaiheessa hankittu erilaisia rahastoja ja joukkolainoja. Pankki suositti asiakasta sijoittamaan joukkolainaan 40.000 euroa, joka oli noin 18 % asiakkaan sijoitusvarallisuudesta, pois lukien asiakkaan kiinteistösijoitukset. Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaille on syksyllä 2006 ollut asianmukaista. 

Pankin tiedonantovelvollisuus CDO-joukkolainatuotteen osalta, riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoamistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa joukkolainatuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa. 

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto ja tiedonantovelvollisuus

Markkinoinnin asianmukaisuutta ja pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä on arvioitava kokonaisuutena. Asiakas keskusteli sijoituspäällikön kanssa 22.8.2006 aiemmin liikkeeseen lasketuista saman liikkeeseenlaskuerän joukkolainoista niistä laadittua esitettä apuna käyttäen. Pankin mukaan sijoituspäällikkö olin lähettänyt asiakkaalle kyseessä olevaa CDO-joukkolainaa koskevan esitteen sähköpostilla. Pankin mukaan kysymys on ollut joko joukkolainan markkinointiesitteestä tai joukkolainaa koskevasta PowerPoint-esittelymateriaalista. Asiakkaan mukaan hän ei ole saanut tuotteesta muuta kirjallista aineistoa kuin lainaehtojen ensimmäisen sivun. 

Arvopaperilautakunta ei kirjallisessa menettelyssään pysty selvittämään asiakkaan ja sijoituspäällikön välillä 22.8.2006 käydyn keskustelun sisältöä. Lautakunta arvioi tapausta käytettävissään olevan asiakirja-aineiston sekä asiakkaan ja sijoituspäällikön 29.9.2006 käydyn puhelinkeskustelun tallenteen perusteella. Puhelinkeskustelussa asiakas viittaa esitteeseen, mutta tallenteen huonon laadun vuoksi keskustelusta ei saa täysin selvää. Lautakunta katsoo, että tapauksessa on jäänyt epäselväksi se, mitä materiaalia asiakkaalle on annettu joukkolainasta ennen sen merkintää. Pankki ei ole toimittanut luotettavaa selvitystä siitä, että asiakkaalle olisi lähetetty joukkolainaa koskevaa materiaalia ennen merkintää, saati siitä, mitä kyseinen materiaali olisi ollut. Myöskään puhelintallenteesta ei käy selvästi ilmi sitä, mitä materiaalia asiakkaalla mahdollisesti on ollut käytössään. Lautakunta katsoo siten, että pankki ei ole pystynyt osoittamaan täyttäneensä arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, niin että asiakas olisi saanut tarpeelliset tiedot tuotteen riskeistä.

Vahingonkorvaus

Asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan hänelle joukkolainasta aiheutuneena tappiona 12.376,60 euroa. Pankin mukaan asiakkaan kokonaistappio sijoituksestaan rajoittuu 10.137,44 euroon. Lautakunta toteaa, että osapuolten käsitys tappion suuruudesta perustuu siihen, otetaanko korkotuotoista maksettu vero huomioon. Pankki ei ole muilta osin kiistänyt vahingon laskentatapaa. Mikäli asiakas olisi saanut koko sijoitetun pääomansa takaisin, hän ei olisi joutunut maksamaan siitä veroa, koska hänelle ei olisi syntynyt voittoa. Lautakunta katsoo, että asiakkaan maksama korkotulon lähdevero otetaan huomioon vahingonkorvauksen suuruutta laskettaessa. Lautakunta katsoo siten, että asiakkaalle on siten aiheutunut pankin tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi yhteensä vahinkoa 12.376,60 euroa.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki ei ole täyttänyt ennen riidanalaista joukkolainatuotteen merkintää voimassa olleen arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaista tiedonantovelvollisuuttaan.

Arvopaperilautakunta suosittaa pankkia korvaamaan joukkolainasta aiheutuneena tappiona 12.376,60 euroa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihteerinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA