Tapahtumatiedot
Asiakas on 18.11.2004 merkinnyt pankissa kolmea eri sijoitusrahastotuotetta. Asiakkaan ja pankin toimihenkilön välillä on ollut keskusteluja sijoitusrahaston A ja B osuuksista eli siitä, lisätäänkö kertynyt tuotto pääomaan vai maksetaanko asiakkaalle mahdollisesti kertynyttä vuosittaista tuottoa. Asiakas on tehnyt kaksi uutta sijoitusrahastomerkintää 22.12.2005 edelleen rahaston A osuuksiin. Rahastojen arvon alennuttua, asiakas on ollut tyytymätön siihen, ettei tuottoja ole siirretty eri tileille. Asiakas on asioinut pankissa edelleen aina vuoteen 2010, jolloin hän on kääntynyt pankin puoleen ja reklamoinut 26.8.2010 pankin toiminnasta. Rahastot ovat olleet yhtä lukuun ottamatta matalan riskitason korko- ja sekarahastoja ja niiden kokonaistuotto pääomalle on ollut positiivinen.
Asiakkaan valitus arvopaperilautakunnalle
Asiakkaan mukaan hän on pankissa sijoitusrahastoja merkitessään ilmoittanut haluavansa, että sijoituksista kertyvä vuotuinen korko siirretään eri tilille. Asiakkaan kertoman mukaan pankin toimihenkilö on ilmoittanut tässä yhteydessä, ettei se käy. Pankki oli jo laatinut sijoitukseen liittyvät asiakirjat siten, että asiakkaan merkitsemien korko- ja sekarahastojen korot menevät samoille tileille. Asiakas on kertonut, ettei korko- ja sekarahastojen tuottomuotojen muuttaminen enää myöhemmin tullut mieleen. Asiakkaan väitteen mukaan pankista on kuitenkin luvattu, että korkotuottojen piti olla turvassa.
Kun tuotteiden arvot putosivat, asiakas on kääntynyt pankin puoleen ja kuullut, että korkotuotot ovat ”sulaneet pois”. Lisäksi asiakkaalta on peritty merkitsemis- ja hallinnointipalkkiota, joiden suuruudesta on ollut epäselvyyttä. Asiakas haluaa tietää, onko hänen asiassaan toimittu hyvän pankkitavan mukaisesti.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on kertonut, että kun asiakas on merkinnyt sijoitusrahastotuotteita, hänen kanssaan on käyty sijoitusneuvotteluja samalla tavalla kuin muidenkin asiakkaiden kanssa ja keskusteluissa on selitetty asiakkaalle tuotteen ominaisuudet, riskit sekä tuotto-odotukset. Asiakkaalle on pyritty selittämään asiat niin hyvin ja niin kauan, että asiakas on asian ymmärtänyt.
Pankin mukaan asiakkaalla on ollut mahdollisuus vaihtaa tuotonkertymisen perusteella tuotteiden A ja B välillä. Asiakas on voinut ilmaista halunsa vaihtaa tuotetta helposti pankille tehtävällä ilmoituksella rahastoyhtiöön tai tavallisella kaupalla rahastosta toiseen.
Pankin mukaan asiassa on merkitystä sillä, ettei asiakas ole näin toiminut vaan tehnyt 22.12.2005 kaksi uutta sijoitusrahastomerkintää edelleen samaan A-tuottomuotoiseen rahaston. Pankin mukaan viimeistään tässä vaiheessa asiakkaan olisi tullut valita toiveensa mukaan toinen rahastotyyppi.
Asiakkaan valitsemat rahastot ovat olleet yhtä lukuun ottamatta korko- ja sekarahastoja ja siten asiakkaan haluamalla tavalla osakkeita matalamman riskitason rahastoja. Pankki onkin todennut, että asiakkaan sijoittamalle pääomalle kokonaistuotto on ollut 8.10.2010 laskettuna positiivinen.
Rahastoihin on liittynyt pankin palveluhinnaston mukaiset merkitsemis- ja hallinnointipalkkiot, joiden mukaan asiakkaalta on peritty palkkioita asioiden hoitamisesta. Omistajajäsenyydestä maksettu 100 euron maksu on perustunut asiakkaan omaan päätökseen. Tämä maksu ei ole ollut pankin asiakkuuden edellytys.
Pankin mukaan asiakas on asioinut pankissa vuosina 2008-2010 ja asiakkaalle on vähintään neljä kertaa vuodessa käyty läpi sijoitustuotteiden arvon kehittyminen. Tällöin on käyty läpi sijoitusten arvonvaihtelua ja korostettu malttia sijoitustuotteiden arvon kehityksen suhteen. Pankin mukaan lähes joka tapaamisessa asiakas on itse kerrannut rahastojen merkintöihin liittyneet vaiheet. Viimeisessä tapaamisessa 26.8.2010 pankkineuvoja on vielä erikseen suullisesti korjannut asiakkaan lähettämässä kirjeessä esittämiä virheellisiä väittämiä.
Selvitykset
Arvopaperilautakunnalle on toimitettu osapuolien kirjelmät asiassa.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Taustaa
Arvopaperilautakunta katsoo, ettei tapaukseen sovelleta rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä 2004/39/EY, siltä osin kun sijoitusneuvotteluja on käyty asiakkaan kanssa ennen direktiivin mukaisten lainmuutosten voimaantuloa 1.11.2007. Kun asiakas on merkinnyt sijoitusrahastoja 18.11.2004, sijoitusneuvontaan sovellettiin tuolloin voimassa olleita arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) säännöksiä. Lisäksi sijoitusneuvonnan arvioinnissa otetaan huomioon vuonna 2004 voimassa ollut Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.
Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:ssä määrättiin rahaston merkitsemisen ajankohtana, että arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Lain esitöiden mukaan hyvän tavan noudattamisen katsotaan sisältävän vaatimuksen siitä, että sijoitus- ja oheispalvelun tarjoamisessa on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaan etujen mukaisesti.
Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:ssä määrättiin, että arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedon myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.
Edelleen arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.
Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin on kiinnitettävä esimerkiksi huomiota siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuuko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.
Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta Rahoitustarkastuksen ohjeessa on todettu, ettei arvopapereiden myyntiä saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pankilla on tiedonantovelvollisuus asiakasta kohtaan ja tiedot on annettava asiakkaalle ennen kaupan tekemistä. Pankilla on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin asiakkaalle on annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.
Siltä osin kuin sijoituspalveluja on tarjottu asiakkaalle 1.11.2007 jälkeen, tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2004/39/EY mukaisissa sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (26.10.2007/922) ja direktiivin mukaisesti muutetussa arvopaperimarkkinalaissa.
Perustelut
Arvopaperilautakunta toteaa, että tapauksessa on ollut kysymys siitä, onko pankki täyttänyt sille laissa asetetun tiedonantovelvollisuutensa sekä onko pankki noudattanut hyvää pankkitapaa. Pankki on kertonut selvityksenä tiedonantovelvollisuutensa täyttämisestä, että asiakkaan kanssa käydyissä sijoitusneuvotteluissa 18.11.2004 asiakkaalle on selitetty sijoitusrahastotuotteiden ominaisuudet, riskit ja tuotto-odotukset. Asiakkaalle on tässä yhteydessä pyritty selittämään asiat niin hyvin ja niin kauan, että asiakas on asian ymmärtänyt. Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta arvopaperimarkkinalaissa on säädetty, että pankin on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon. Sisällöltään vastaava velvollisuus ilmenee myös Rahoitustarkastuksen ohjeesta. Arvopaperilautakunnalle toimitettujen kirjelmien perusteella pankki on täyttänyt sijoitusneuvonnassa sillä tuolloin olleen tiedonantovelvollisuutensa ja noudattanut tältä osin hyvää pankkitapaa.
Lautakunnalle esitetyn kirjelmän perusteella osapuolet ovat erimielisiä pankin tarjoaman sijoituspalvelun sisällöstä siltä osin, kuin kysymys on ollut asiakkaan mahdollisuudesta valita sijoitusrahastotuotteiden ominaisuuksia. Arvopaperilautakunta toteaa, että se ratkaisee kaikki tapaukset yksilöllisesti niistä saamansa selvityksen perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että asian arvioinnissa korostuu tapahtuneesta saatavilla oleva kirjallinen aineisto, koska lautakunta ei voi kuulla asianosaisia tai todistajia siten kuin tuomioistuimessa. Asiakas on esittänyt, että hänelle oli sijoitusneuvotteluissa kerrottu, ettei koron ohjaaminen toiselle tilille ole mahdollista. Pankki on kirjelmässään kertonut, että asiakkaalla on ollut mahdollisuus vaikuttaa merkitsemäänsä tuotteeseen sijoituksen aikana ja asiakkaalle on annettu jatkuvasti tietoa hänen itse merkitsemistään tuotteista. Pankin mukaan rahastosijoittamista on asiakkaalle selvitetty perusteellisesti ja asiakkaalla on ollut mahdollisuus ilmoittaa pankille haluavansa vaihtaa tuotetta tai hän on voinut vaihtaa tuotetta tavallisella kaupalla rahastosta toiseen. Arvopaperilautakunta katsoo, että sille toimitettujen kirjelmien perusteella asiakkaalla on ollut tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa merkitsemänsä tuotteen ominaisuuksiin tai vaihtaa tuote toiseen. Lautakunta katsoo, että tapauksen olosuhteissa on lisäksi otettava huomioon, että asiakas on tehnyt rahastotoimeksiannot itse ja hänelle on sijoitusneuvotteluissa ja myöhemminkin selvitetty rahastosijoitusten ominaisuuksia mutta hän on reklamoinut asiassa vasta myöhemmin vuonna 2010, kun sijoituksen arvo oli laskenut. Lautakunta katsoo sille toimitettujen kirjelmien perusteella, ettei pankki ole rikkonut tältä osin hyvää pankkitapaa sijoituspalveluita tarjotessaan.
Arvopaperilautakunnalle esitettyjen kirjelmien perusteella osapuolet ovat erimielisiä myös siltä osin, kuin kysymys on ollut rahastoihin liittyneistä pankin merkitsemis- ja hallinnointipalkkioista. Lautakunta toteaa, että tapauksessa merkitsemis- ja hallinnointipalkkioiden perimisen osalta hyvän pankkitavan arvioimisessa korostuu tapahtuneesta saatavilla oleva kirjallinen aineisto. Lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että asiakkaalta olisi peritty merkitsemis- ja hallinnointipalkkioita virheellisesti eikä ole osoitettu, että pankki olisi tätä osin rikkonut arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:stä ilmenevää hyvän tavan vaatimusta.
Suositus
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on antanut asiakkaalle tiedot, joiden antamiseen sillä on ollut velvollisuus, pankki on toiminut hyvän pankkitavan mukaisesti ja asiassa on jäänyt selvittämättä, että pankki olisi toiminut muutoin tuottamuksellisesti.
Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihteerinä toimi Mikkilä.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA