Tapahtumatiedot
Asiakas on 5.1.2006 vaihtanut määrältään 35.491,01 euron suuruisen sijoituksen korkorahastosta korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon (osakepohjaisten sijoitusten osuus rahaston varoista oli keskimäärin 25 prosenttia ja korkopohjaisten sijoitusten osuus 75 prosenttia). Asiakas on myös säästänyt jatkuvan rahastosäästösopimuksen perusteella viimeksi mainittuun rahastoon tammikuusta 2006 lähtien yhteensä 14.900 euroa. Asiakas on siten sijoittanut yhdistelmärahastoon kaikkiaan 50.391,01 euroa. Asiakas on myynyt rahasto-osuuden lokakuussa 2008, jolloin sen arvo oli 45.751 euroa. Näin ollen asiakkaalle on aiheutunut tappiota 4.640,01 euroa.
Asiakas katsoo, että pankki on antanut mainonnassaan ymmärtää, ettei asiakas voi menettää korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon sijoitettua pääomaa ja vaatii menetyksensä täysimääräistä hyvittämistä.
Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
16.4.2009 päivätty valitus
Asiakkaan mukaan pankki on antanut mainonnassaan ymmärtää, ettei asiakas voi menettää korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon sijoitettua pääomaa, vaikka korot laskisivatkin. Asiakkaan pääoma on kuitenkin laskenut 4.640,01 euroa eikä asiakas saa verohyvitystä, koska kyse on hänen ainoasta rahastosijoituksestaan.
Asiakas on kuvannut sijoitushistoriaansa kertomalla siirtäneensä 5.1.2006 korkorahastosta 35.491,01 euroa yhdistelmärahastoon. Vuonna 2006 asiakas on sijoittanut yhdistelmärahastoon lisäksi 6.600 euroa, vuonna 2007 7.200 euroa ja vuonna 2008 1.100 euroa. Yhteensä 50.391,01 euron sijoitus on ollut arvoltaan 45.751,00 euroa, kun asiakas on lokakuussa 2008 myynyt sen.
Asiakas katsoo, että pankki on menetellyt virheellisesti mainonnassaan ja vaatii menetyksensä täysimääräistä hyvittämistä.
4.7.2009 päivätty vastine
Asiakkaan arvopaperilautakunnalle toimittama vastine ei sisällä asian arviointiin vaikuttavaa uutta tietoa.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki ja rahastoyhtiö kiistävät asiakkaan esittämän vaatimuksen sekä perusteiltaan että määrältään.
Pankki kertoo toimineensa rahastoyhtiön asiamiehenä tarjotessaan rahastoyhtiön hallinnoimia sijoitusrahastoja asiakkaalle. Asiakas on sijoittanut ensimmäisen kerran rahastoyhtiön yhdistelmärahastoon 5.1.2006. Tällöin hän on vaihtanut sijoituksiaan korkorahastosta mainittuun yhdistelmärahastoon. Asiakas on myös säästänyt jatkuvan rahastosäästösopimuksen perusteella yhdistelmärahastoon tammikuusta 2006 lähtien. Asiakas on 5.1.2006 vahvistanut allekirjoituksellaan vastaanottaneensa ja tutustuneensa rahaston yksinkertaistettuun rahastoesitteeseen, sääntöihin sekä hinnastoon.
Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on kerrottu rahaston riskeistä mm. seuraavaa: Osakemarkkinoiden yleinen kehitys ja euroalueen korkojen muutokset heijastuvat rahaston arvoon, joka voi heilahdella lyhyellä aikavälillä voimakkaastikin. Sijoitusten arvo voi nousta tai laskea ja näin ollen sijoittajat saattavat menettää rahastoon sijoittamiaan varoja. Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on kerrottu myös rahastosijoituksen verotuksellisesta kohtelusta varsin seikkaperäisesti.
Asiakas on asioidessaan heinäkuussa 2008 pankin konttorissa keskustellut pankin toimihenkilön kanssa sijoitusrahaston tilanteesta. Tässä yhteydessä asiakkaalle on kerrottu pankin yleinen näkemys siitä, että pitkän aikavälin sijoituksissa on kannattavaa säilyttää osa osakesijoituksissa, koska pitkällä aikavälillä osakesijoitukset tuottavat yleensä korkosijoituksia paremmin. Asiakkaalle ei ole kuitenkaan tässä yhteydessä luvattu sijoituksen positiivista tuottoa tai sitä, että sijoituksen pääoma olisi jollain tavalla turvattu. Tässä tapaamisessa asiakas on itse päätynyt siihen ratkaisuun, ettei hän vielä halua lunastaa rahastoon sijoittamiaan varoja. Se, että tapaamisen yhteydessä on kerrottu pankin yleinen näkemys siitä, että pitkällä aikavälillä on kannattavaa pitää sijoituksia myös osakkeissa, ei johda korvausvelvollisuuteen sen johdosta, että rahaston arvonkehitys on ollut tietyllä aikavälillä negatiivinen.
Edellä esitetyin perusteluin pankki ja rahastoyhtiö katsovat, että ne eivät ole menettelyllään aiheuttaneet asiakkaalle vahinkoa. Lisäksi pankki ja rahastoyhtiö toteavat, että asiakkaalle ei ole aiheutunut asiassa mitään lopullista tappiota tai muuta vahinkoa myöskään verotuksellisesti, koska sijoituksen lunastuksen yhteydessä syntyneen luovutustappion voi vähentää verotuksessa verovuoden ja sitä seuraavien kolmen vuoden aikana syntyvistä luovutusvoitoista.
17.9.2010 arvopaperilautakunnalle sähköpostitse toimitettu lisäselvitys
Pankin mukaan asiakas on varmuudella rahastomerkinnän yhteydessä saanut asianmukaisen informaation merkitsemästään rahastosta ja sen riskeistä. Asiakkaan saamassa materiaalissa olevassa yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on ensimmäisellä sivulla kerrottu, että sijoittajat saattavat menettää rahastoon sijoittamiaan varoja. Samalla sivulla on myös rahaston tuoton kuvaus sekä numeroina että graafina. Kuvauksessa esitetyistä viidestä vuodesta kahtena rahaston tuotto on ollut negatiivinen.
Pankki on edelleen kertonut, että asiakkaan vahingot realisoituivat siksi, että hän lunasti rahaston heinäkuussa 2008. Jos asiakas ei olisi toiminut näin, hänen rahastosijoituksensa olisi nyt voitollinen.
Selvitykset
1. Asiakkaan ja pankin edustajan 5.1.2006 allekirjoittama rahastonvaihtotoimeksianto. Toimeksianto koskee korkorahastosijoituksen muuttamista yhdistelmärahastosijoitukseksi. Vaihtopäiväksi on merkitty 9.1.2006. Asiakirjan mukaan asiakas on vastaanottanut rahaston yksinkertaistetun rahastoesitteen, säännöt ja hinnaston sekä tutustunut niihin.
2. Asiakkaan ja pankin edustajan 7.1.2008 allekirjoittama sopimus jatkuvasta rahastosäästämisestä. Sopimuksessa sijoitussummaksi on merkitty 50 euroa ja sijoitusten kuukausiväliksi 1 kuukausi. Asiakirjan mukaan asiakas on vastaanottanut rahaston yksinkertaistetun rahastoesitteen, säännöt ja hinnaston sekä tutustunut niihin.
3. Sijoitusrahaston säännöt lokakuulta 2004.
4. Yksinkertaistettu rahastoesite toukokuulta 2005. ”Rahaston tuoton kehitys” otsikon alla on kerrottu, että ”Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta. Sijoitusten arvo voi nousta tai laskea ja näin ollen sijoittajat saattavat menettää Rahastoon sijoittamiaan varoja.”
5. Sijoitusrahastojen hinnasto, joka on voimassa 1.1.2006 lähtien.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Taustaa
Asiakas on asioinut pankin konttorissa ja vaihtanut määrältään 35.491,01 euron suuruisen sijoituksen korkorahastosta korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon, jossa osakepohjaisten sijoitusten osuus rahaston varoista oli keskimäärin 25 prosenttia ja korkopohjaisten sijoitusten osuus 75 prosenttia. Lisäksi asiakas on säästänyt jatkuvan rahastosäästösopimuksen perusteella viimeksi mainittuun rahastoon tammikuusta 2006 lähtien yhteensä 14.900 euroa. Asiakas on siten sijoittanut yhdistelmärahastoon kaikkiaan 50.391,01 euroa.
Asiakas on pyytänyt arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, onko pankki antanut mainonnassaan virheellistä tietoa yhdistelmärahastosijoitukseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä.
Perustelut
Koska asiakas on katsonut, että pankki on antanut mainonnassaan virheellistä tietoa yhdistelmärahastoon liittyvästä pääoman menettämisen riskistä, tapaukseen sovelletaan arvopaperien markkinointia koskevaa arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:ää ja välittäjän tiedonantovelvollisuutta koskevaa 4 luvun 4 §:ää. Arvopaperimarkkinalaissa määrättiin sijoitustuotteen markkinoinnin ajankohtana seuraavasti:
”Arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu tieto, jonka harhaanjohtavuus tai totuudenvastaisuus käy ilmi tiedon esittämisen jälkeen ja jolla saattaa olla olennaista merkitystä sijoittajalle, on viivytyksettä oikaistava tai täydennettävä riittävällä tavalla.”
Arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.
Asiakkaan mukaan pankki on antanut mainonnassaan ymmärtää, ettei asiakas voi menettää korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon sijoitettua pääomaa, vaikka korot laskisivatkin. Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, minkä vuoksi lautakunnan ratkaisusuositus voi perustua vain sen käytettävissä olleisiin asiakirjoihin. Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakkaalla on jo aikaisemmin ollut rahastosijoituksia ja hän on saanut rahastonvaihtotoimeksiannon yhteydessä asianmukaisen tiedon merkitsemästään rahastosta ja sen riskeistä. Tämä tieto ilmenee yksinkertaistetusta rahastoesitteestä, jonka ensimmäisellä sivulla ”Rahaston tuoton kehitys” otsikon alla on kerrottu, että ”Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta. Sijoitusten arvo voi nousta tai laskea ja näin ollen sijoittajat saattavat menettää Rahastoon sijoittamiaan varoja.” Lisäksi samassa yhteydessä on kuvattu rahaston tuoton historiallista kehitystä (vuosilta 2001-2004), josta käy ilmi, että rahaston tuotto on ollut negatiivinen vuosina 2001 ja 2002. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella lautakunta katsoo, että pääoman menettämisen riskiä koskeva kuvaus yksinkertaistetussa rahastoesitteessä ei ole ollut harhaanjohtava ja että pankki on täyttänyt arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.
Asiakkaan vahingonkorvausvaatimuksen arviointia
Asiakas on sijoittanut yhdistelmärahastoon yhteensä 50.391,01 euroa. Rahasto-osuuden arvo lunastushetkellä lokakuussa 2008 oli 45.751 euroa. Asiakas on katsonut pankin menetelleen mainonnassaan virheellisesti ja vaatii 4.640,01 euron suuruisen menetyksensä täysimääräistä hyvittämistä.
Arvopaperilautakunta katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei pankin toiminnassa ole osoitettu olleen sellaista virhettä, joka johtaisi korvausvelvollisuuteen.
Suositus
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Päätökseen sisältyy Sarion eriävä mielipide. Sihteerinä toimi Pönkä.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA
- - - - - - - -
Eriävän mielipiteen mukainen Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Perustelut :
Kuten enemmistö 4 ensimmäistä kappaletta.
Asiakkaan, joka on syntynyt vuonna 1930, mukaan pankki on antanut mainonnassaan ymmärtää, ettei hän voi menettää korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon sijoitettua pääomaa, vaikka korot laskisivat. Pankki perustaa tiedonantovelvollisuutensa täyttämisen sillä, että asiakas on allekirjoittanut vastaanottaneensa rahastonvaihtotoimeksiannon yhteydessä yksinkertaistetun rahastoesitteen. Yksinkertaistetun rahastoesitteen ensimmäisen sivun oikeassa alakulmassa todetaan että ” historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta. Sijoitusten arvo voi nousta tai laskea ja näin ollen sijoittajat saattavat menettää Rahastoon sijoittamiaan varoja”.
Katson, ettei asiakas ole kiistänyt saaneensa yksinkertaistettua rahastoesitettä, vaan asiakas väittää, ettei ole ymmärtänyt asiakirjan merkitystä eikä pankki ole tätä hänelle selvittänyt. Tämä on ollut omiaan vaikuttamaan asiakkaan päätökseen merkitä sijoitusrahastoa, josta on aiheutunut hänelle vahinkoa. Ottaen huomioon asiakkaan korkean iän, olisi pankin tullut erityisesti varmistua siitä, että asiakas ymmärtää pääoman menettämisen mahdollisuuden.
Edellä esitetty huomioon ottaen katson, että pankki ei ole täyttänyt arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Pankin tulisi hyvittää asiakkaalle tämän vaatimuksen mukaisesti rahasto-osuuksien arvon alenemisesta merkintä- ja lunastushinnan välisenä erotuksena 4640,01 euroa.
Tuula Sario