Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 4.7.2006 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 6.10.2006 päivätyn lisälausuman.
Asiakas on vaatinut, että pankin tulee ostaa takaisin asiakkaan arvo-osuustilille 7600 kappaletta Keskon A-osakkeita ja 3200 kpl Keskon B-osakkeita tai vaihtoehtoisesti korvata 6 000 euron vahinko, joka on aiheutunut asiakkaalle kurssitappioina.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa:
Asiakas katsoo, että pankki on myynyt 27.12.2005 hänen Keskon A-sarjan osakkeensa, 7600 kappaletta, ja Keskon B-sarjan osakkeensa, 3200 kappaletta, yhteensä 252 795,00 eurolla, ilman asianmukaista arvopaperivälityskaupan-käynnistä tehtävää sopimusta ja sen perusteella annettavaa myyntitoimeksiantoa. Arvopaperikaupankäynti ei ollut asiakkaalle tavanomaista toimintaa. Asiakas kertoo tapahtumakuvauksena seuraavaa:
Asiakas otti puhelimitse yhteyttä pankin Maarianhaminan konttoriin tiistaina 27.12.2005 noin klo 14.00 keskustellakseen omistamiensa Keskon osakkeiden myynnistä. Asiakkaan mukaan konttorin johtaja oli suositellut ensisijaisesti ottamaan asiassa yhteyttä pankin Raision konttoriin. Keskustelu oli päättynyt siihen, että Maarianhaminan konttorin sijoitusasioita hoitava toimihenkilö ottaisi asiakkaaseen yhteyttä vielä saman päivän aikana.
Asiakas huomauttaa, ettei puhelinkeskustelussa Maarianhaminan konttorin johtajan kanssa sovittu mitään myynnille asetettavasta minimikurssista tai myyntiin liittyvästä provisiosta. Sen sijaan johtaja oli todennut, että osakkeiden myynti voidaan antaa vain yhdelle taholle ja osakkeiden myynnin aloittaminen edellyttää myyntimääräyksen allekirjoittamista.
Pankin Maarianhaminan konttorin sijoitusasioita hoitava toimihenkilö soitti asiakkaalle samana päivänä 27.12.2005 klo 15.49 ja tiedusti asiakkaalta hänen telefaxnumeroaan. Toimihenkilön mukaan ensin olisi allekirjoitettava osakkeiden myyntimääräys ennen kuin myynti voisi tapahtua.
Asiakas kysyykin, miksi pankki telefaksasi hänelle kirjallisen myyntimääräyksen ja pyysi tätä allekirjoittamaan sen, mikäli pankki ei olisi tarvinnut sitä myyntimääräyksen toteuttamiseen. Asiakas ei allekirjoittanut myyntimääräystä, koska hän oli Raision konttorissa avaamassa arvo-osuustiliä, jonka kautta hän olisi pystynyt myymään osakkeet itse. Asiakas katsoo, että hänellä oli ollut oikeus luottaa siihen, ettei pankki toteuttaisi myyntiä ennen hänen allekirjoittamaansa myyntimääräystä. Lisäksi myyntiin olisi ollut riittävästi aikaa ennen vuoden loppua.
Asiakas katsookin, ettei hän ole antanut pankille ylipäätään myyntimääräystä. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankilla on asiassa todistustaakka siitä, että se sai asiakkaalta myyntimääräyksen. Pankki on velvollinen dokumentoimaan tai varmistamaan, että asiakkaan kanssa sovitut asiat voidaan jälkeenpäin todistaa.
Asiakas korostaa, ettei hänellä ollut aikaisempaa kokemusta arvopaperikaupankäynnistä. Pankilla olisi tuskin ollut edes oikeutta ottaa vastaan puhelimitse häneltä myyntitoimeksiantoa, koska hän ei ollut tehnyt pankin kanssa arvopaperikaupankäyntiä koskevaa sopimusta ylipäätään. Pankin olisi lisäksi tullut huolehtia toimeksiantopuheluiden nauhoittamisesta sekä odottaa takaisin allekirjoitettua myyntimääräystä, jonka pankki oli telefaksannut pankin Raision konttoriin. Mikäli pankin toiminta hyväksytään, johtaa se kestämättömään tilanteeseen. Pankki voi jatkossa tulostaa myyntimääräykset omasta järjestelmästään ilman minkäänlaisia todisteita asiasta. Asiakkaan käsityksen mukaan alan käytäntö vaatii, että arvopaperitoimeksiannot annettaan joko puhelimitse ja keskustelut nauhoitetaan, sähköisillä tunnuksilla tai kirjallisesti, jossa on asianmukainen allekirjoitus asiakkaalta.
Samassa yhteydessä asiakas oli tiedustellut myyntipalkkion määrää ja hänelle oli kerrottu sen olevan yksi prosenttia myyntisummasta. Asiakas oli pitänyt myyntipalkkiota erittäin korkeana.
Asiakas toteaa, ettei hän antanut puhelinkeskustelun aikana suullista lupaa myydä osakkeitaan eikä häneltä ollut kysytty lupaa myydä osakkeita välittömästi. Asiakas oli ollut puhelinkeskustelun aikana pankin Raision konttorissa.
Asiakas kertoo pankin Raision konttorin suositelleen osakkeiden myymistä pankin nettivälityksen kautta, jolloin kaupankäyntipalkkio olisi vain 0,2 prosenttia myyntihinnasta. Asiakas oli päättänyt myydä osakkeet nettipankin kautta.
Asiakas jatkaa, että pankin Raision konttorin mukaan asiakkaan Keskon osak-keet oli tarkoitus siirtää pankin Turun konttorin juuri avattavalle arvo-osuustilille, viimeistään 28.12.2005 aamupäivällä. Osakkeet siirrettiinkin em. arvo-osuustilille 27.12.2005 klo 15.56. Tämän arvo-osuustilin oli asiakkaalle avannut pankin Raision konttori. Kyseiset osakkeet olivat olleet siihen asti säilytettävänä saman konttorin suljetulla arvo-osuustilillä kolmannen, ulkopuolisen pantinhaltijan lukuun. Sittemmin 28.12.2005 oli selvinnyt, että pankin Maarianhaminan konttori oli myynyt asiakkaan osakkeet ilman hänen suostumustaan. Osakkeet oli myyty päivää aiemmin, 27.12.2005 klo 16.13.
Edellä kerrotuilla perusteilla asiakas katsoo, että vaikka pankki onkin hyvittänyt asiassa myyntitoimeksiannon välityspalkkion, on hänelle tämän lisäksi aiheutunut pankin virheellisestä menettelystä 6 000 euron suora kurssitappio.
Asiakas toteaa, ettei asiassa ole hänen puoleltaan kysymys jälkiviisaudesta, vaan asetetut taloudelliset vaatimukset perustuvat tosiasiaan. Osakkeiden varovaisempi ja valvotumpi myynti olisi asiakkaan näkemyksen mukaan nostanut osakkeiden päätöskursseja vain marginaalisesti. Vaatimukset eivät siten perustu toteutuneelle kurssikehitykselle.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 4.9.2006 päivätyn vastauksen asiassa ja antanut lisäksi 19.10.2006 päivätyn lisälausuman.
Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään.
Pankki on vaatimuksensa tueksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Vastauksessaan pankki viittaa asiaa hoitaneen konttorin antamiin selvityksiin, joissa tapahtumien kulku tulee yksityiskohtia myöten tarkoin selvitetyksi konttorissa myyntitoimeksiannon vastaanottaneiden konttorin johtajan ja toimihenkilön toimesta.
Kyseisen konttorin selvityksistä selviää myös seikkaperäisesti ne perusteet, minkä takia pankki on poikkeuksellisesti suostunut vastaanottamaan puhelimitse myyntiä koskevan toimeksiannon.
Pankki toteaa, että asiakas on 4.7.2006 päivätyssä lausuntopyynnössä todennut asian koskevan erityisesti sitä, voidaanko pankin katsoa saaneen pätevän myyntitoimeksiannon asiakkaalta. Pankin näkemyksen mukaan myöskään asiakkaan mielestä ei siten ole epäselvyyttä siitä, onko toimeksianto annettu, vaan onko myyntitoimeksianto pätevästi annettu.
Pankki kertoo tavallisesti vaativan asiakkaaltaan aina kirjallisen sopimuksen ennen myynti- tai ostotoimeksiannon suorittamista. Tässä tapauksessa kaksi eri tahoa ymmärsi asiakkaan toiveen selkeästi. Pankki on täysin sitä mieltä, että asiakas halusi myydä osakeomistuksensa välittömästi. Tämän lisäksi asiakas oli tuttu pitkän ajan takaa. Ajankohta oli asiakkaalle lisäksi erittäin tärkeä, koska verovuoden aikana tapahtuvasta myynnistä oli saatavissa verotuksellista etua. Tämä oli ollut asiakkaan pääargumentti alusta alkaen. Näin ollen pankki oli poikkeuksellisesti suostunut hyvälle asiakkaalleen toteuttamaan hänen kiireellisenä pitämänsä toimeksiannon ilman kirjallista vahvistusta.
Pankki jatkaa, että myyntitoimeksiantoa koskevan telefaksin (27.12.2005 kello 15:51) sekä ulkopuolisen pantinhaltijan pantin vapauttamista koskevan suostumuksen (27.12.2005) päiväyksistä ja telefaksin kellonajasta saa selvän käsityksen, kuinka kiire asiakkaalla oli saada osakkeet myydyiksi ennen vuoden vaihdetta. Kyseiset osakkeet olivat tuolloin pantattuna pankin Turun konttorissa. Asiakas huolehti itse niiden vapauttamisesta ottamalla panttaajaan suoraan yhteyttä.
Konttorin myyntitoimeksiantoa koskevassa telefaksissa mainittu määrä Kesko A:n osakkeista poikkeaa 1.000 kappaleella toteutuneesta kaupasta, koska tieto oli perustunut tilanteeseen ennen pantinhaltijan suostumusta osakkeiden vapauttamiselle. Suostumus ei käsittänyt kaikkia Kesko A:n osakkeita. Panttauksen piiriin jäi edelleen 1.000 kappaletta Kesko A-sarjan osakkeita. Pantin vapauttamista koskevan suostumuksen hoiti asiakas itse. Pankilla ei ole ollut missään vaiheessa mitään intressiä saada realisoiduksi nyt esillä olevia osakkeita.
Edellä mainitusta faksista käy myös ilmi se, että toimeksiannon laajuudesta sekä osakkeiden myyntihinnasta ei ollut epäselvyyttä. Allekirjoitettavaksi faksatun myyntitoimeksiantovaltakirjan sisältö oli seuraavanlainen:
Myyntimääräys Keskon osakkeet
Annan täten Pankille tehtävän myydä kaikki omistamani Keskon osakkeet päivän hintaan. Osakemäärä sisältää 8600 kpl A-osakkeita ja 3200 kpl B-osakkeita. Rahat tulee laittaa Pankissa olevalle tililleni xxxxxx-xxxxx.
Raisio 27.12.2005
Asiakas
Panttauksen piiristä vapautuneet osakkeet oli siirretty vielä samana päivänä (27.12.2005) pantatulta arvo-osuustililtä myyntiä varten erikseen avatulle arvo-osuustilille, josta ne edelleen laitettiin välittömästi myyntiin.
Pankin näkemyksen mukaan asiassa ei ole epäselvyyttä siitä, etteikö myyntitoimeksiantoa olisi toteutettu sen sisältöisenä kuin asiakas oli sen antanut. Siten pankki ei voi suostua asiakkaan perusteettomiin vaatimuksiin.
Pankin Maarianhaminan konttori on antanut 17.1.2006 päivätyn kirjallisen selvityksen tapahtuneesta asiakkaalle ja tarkentanut sitä 18.82006 antamilla lisäkommenteilla. Tässä selvityksessä pankki on todennut seuraavaa:
Asiakas Raisiosta otti yhteyttä pankin konttorin johtajaan 27.12.2005. Hän kertoi haluavansa myydä ne Keskon osakkeet, jotka olivat pankilla säilytyksessä. Asiakas oli tiedustellut, oliko konttorissa henkilöä, joka voisi hoitaa koko osakekaupan vielä saman kalenterivuoden (2005) aikana.
Konttorin johtaja kertoi asiakkaalle, että heillä oli tehtävään pätevää henkilökuntaa ja oli maininnut heti asiaa hoitaneen toimihenkilön nimeltä. Asiakas ja konttorin johtaja olivat vielä läpi käyneet lyhyesti asiaan liittyviä edellytyksiä.
Asiakkaalle oli kerrottu, että myyntitoimeksianto voidaan antaa vain yhdelle taholle ja koska aikataulu oli tiukka, olisi myyjän hyväksyttävä pörssin päivänkurssi. Pankin näkemyksen mukaan kaikki oli vaikuttanut selvältä ja asiakkaan kanssa oli sovittu, että konttorin toimihenkilö ottaa vielä yhtyettä ja sopii asiakkaan kanssa myyntimääräyksestä.
Toimihenkilö oli soittanut asiakkaalle vielä samana iltapäivänä 27.12.2005. Soittohetkellä asiakas oli pankin Raision konttorissa. Asiakkaan kanssa oli käyty läpi kyseisten Keskon osakkeiden vallitsevat ostotasot. Tuolloin määriteltiin myös tarkasti, mihin hintatasoon osakemäärät (-erät) voitaisiin myydä ja todet-tiin, että toimeksianto toteutettaisiin. Tuolloin asiakas oli todennut, että “kyllä sitä haluaisi mielellään vähän enemmän, mutta koska on tärkeämpää, että ne myydään niin antaa mennä vaan”. Samassa yhteydessä toimihenkilö oli kertonut, että välityspalkkio olisi yhden prosentin (hinnaston mukainen). Muutoin asiakkaalla ei ollut mitään huomauttamista asiaan. Tapahtuma on dokumentoitu toimihenkilön käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa tilanteesta. Pankki katsoo, että mikäli asiakkaalla ei olisi ollut tarkoitusta myydä osakkeita, olisi hän voinut tässä vaiheessa myynnin kieltää. Myynti toteutui tarkalleen niillä tasoilla, joista puhelimessa sovittiin. Keskon osakekurssi oli tuolloin ”normaalilla tasolla”, ts. päätöskurssi ei ollut mitenkään epätavallinen.
Pankin oman dokumentaation vuoksi se lähetti asiakkaalle myös telefaksin, jolla toimeksianto oli tarkoitus kirjallisesti vahvistaa. Asiakkaan oli tarkoitus allekirjoittaa kyseinen telefaksi ja lähettää se takaisin palattuaan toimistolle. Asiakas oli pankille tuttu. Pankilla ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö asiakas olisi antanut pankille toimeksiantoa. Siksi pankki katsoi telefaksin palauttamisen pelkäksi muodollisuudeksi. Myynti toteutui ja rahat vähennettynä provisiolla tilitettiin asiakkaan tilille vuoden viimeisenä pankkipäivänä 30.12.2005.
Asiakas kuitenkin soitti konttorin johtajalle 28.12.2005 ja halusi perua osakkeiden myynnin. Pankin käsityksen mukaan syitä tähän oli kaksi: 1) myyntikurssi oli ollut liian alhainen ja 2) pankin välitysprovisio (1 %) oli ollut liian korkea.
Pankin näkemyksen mukaan kyse on täysin jälkeenpäin rakennetusta tilanteesta. Osakkeiden kurssi oli noussut vain tilapäisesti. Asiakas oli saanut myös tietää, että pankin välitysprovisio olisi ollut vain 0,2 prosenttia, jos asiakas olisi hoitanut itse myynnin Internetpankin kautta. Pankki kertoi asiakkaalle, että Internetissä asiakkaan olisi tullut kerätä itse yhteen osakeerät sekä ostotoimeksiannot, mikä olisi vienyt aikaa. Pankki suositteli menettelyä niille asiakkaille, jotka haluavat säästää provisiossa ja joille oston/myynnin toteutumisen ajankohta ei ole kriittinen. Pankki katsookin, että mikäli asiakas olisi halunnut toimia Internetin kautta, ei asiakkaan olisi tarvinnut ottaa yhteyttä pankkiin välittäjänä.
Konttorin johtaja sekä toimihenkilö olivat käsittäneet asiakkaan kanssa käydyt puhelinkeskustelut täysin selvästi myyntitoimeksiannoksi. Tästä syystä pankki ei voinut hyväksyä asiakkaan vaatimusta ostaa osakkeet hänelle takaisin kor-keampaan kurssitasoon. Pankki halusi kuitenkin joustaa asiassa ja hyvitti asiakkaalle 30.12.2005 välitysprovision kokonaisuudessaan.
Asiakas palasi 30.12.2005 jälleen asiaan. Tällä kertaa vaatimuksena oli saada pankki maksamaan korvausta “toteutumattomasta voitosta”. Asiakas oli päätynyt laskelmissaan tiettyyn summaan, mikäli osakkeet olisi myyty siihen (tilapäisesti) korkeampaan kurssiin, jolla tietyt osakemäärät olisi voitu myydä iltapäivällä 27.12.2005. Pankki katsoo, että ainoa syy korvauksen hakemiselle on se, että pörssikurssi muuttui osakkeiden myynnin jälkeen.
Lopuksi pankki toteaa, että pitää paikkansa, että Maarianhaminan konttori oli pyytänyt asiakasta ottamaan yhteyttä Raision konttoriin. Tällöin oli ollut kysymys kuitenkin vain asiakkaan juoksevista pankkiasioista, kuten suunnittelusta ja rahoituksesta yms. Sen sijaan osakkeiden myyntitoimeksiannon osalta Maarianhaminan konttorilla ei ollut mitään tarvetta osoittaa asiassa toista tahoa. Se oli itse painottanut asiakkaalle, että myyntitoimeksianto voitaisiin antaa vain yhdelle taholle, jonka se oli jo itse saanut.
Edellä kerrotuilla perusteilla pankki kiistää mitään virhettä asiassa tapahtuneen ja kiistää siten vaaditun vahingonkorvauksen.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta ja josta on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996 / 579) 3 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) 4 luvussa. Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi.
Asiakas on vaatinut, että pankin tulee ostaa takaisin asiakkaan arvo-osuustilille 7600 kappaletta Keskon A-osakkeita ja 3200 kpl Keskon B-osakkeita tai vaihtoehtoisesti korvata 6 000 euron vahinko, joka on aiheutunut asiakkaalle kurssitappioina.
Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään.
Asiassa on riidattomasti selvitetty, että asiakas otti puhelimitse yhteyttä pankkiin tiistaina 27.12.2005 keskustellakseen omistamiensa Keskon osakkeiden myynnistä. Tämän jälkeen panttauksen piiristä vapautuneet osakkeet oli samana päivänä siirretty pantatulta arvo-osuustililtä erikseen avatulle uudelle arvo-osuustilille. Osakkeiden myynti toteutui 27.12.2005 ja rahat tilitettiin asiakkaan tilille vuoden viimeisenä pankkipäivänä 30.12.2005. Asiakas soitti konttorin joh-tajalle 28.12.2005 ja halusi perua osakkeiden myynnin.
Tämän jälkeen asianosaisten tapahtumakertomukset eroavat toisistaan ja asiakas kiistää, ettei hän antanut puhelinkeskustelun aikana suullista lupaa myydä osakkeitaan.
Asiakas on todennut, ettei yllä mainitussa puhelussa 27.12.2005 sovittu mitään kaupan ehdoista eikä hän antanut pankille toimeksiantoa. Asiakas ei allekirjoittanut faksattua myyntimääräystä, koska oli toisessa konttorissa avaamassa arvo-osuustiliä, jonka kautta hän olisi pystynyt myymään osakkeet itse edullisemmin Internetissä. Asiakas katsoo, että hänellä oli ollut oikeus luottaa siihen, ettei pankki toteuttaisi myyntiä ennen hänen allekirjoittamaansa myyntimääräystä. Lisäksi myyntiin olisi ollut riittävästi aikaa ennen vuoden loppua.
Asiakas katsookin, ettei hän ole antanut pankille myyntimääräystä. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankilla on asiassa todistustaakka siitä, että se sai asiakkaalta myyntimääräyksen. Pankki on velvollinen dokumentoimaan tai varmistamaan, että asiakkaan kanssa sovitut asiat voidaan jälkeenpäin todistaa.
Pankki kertoo tavallisesti vaativan asiakkaaltaan aina kirjallisen sopimuksen ennen myynti- tai ostotoimeksiannon suorittamista. Tässä tapauksessa pankin kaksi toimihenkilöä ymmärsivät asiakkaan toiveen selkeästi. Pankki on täysin vakuuttunut, että asiakas halusi myydä osakeomistuksensa välittömästi.
Tätä pankin mukaan vahvistaa myös pankin asiakkaalle telefaksaama valtakirja, jolla toimeksianto oli tarkoitus kirjallisesti vahvistaa. Kyseisestä faksista käy ilmi se, että toimeksiannon laajuudesta sekä osakkeiden myyntihinnasta ei ollut epäselvyyttä. Pankki katsoi telefaksin palauttamisen pelkäksi muodollisuudeksi, koska asiakkaalla oli vuoden vaihteen takia kiire ja hän oli pankille tuttu pitkältä ajalta. Ajankohta oli asiakkaalle erittäin tärkeä, koska verovuoden aikana ta-pahtuvasta myynnistä oli saatavissa verotuksellista etua. Tämä oli ollut asiakkaan pääargumentti alusta alkaen.
Arvopaperikaupankäyntiä koskevan sopimuksen osalta Arvopaperilautakunta toteaa, että arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvun 2 §:n perusteella arvopaperivälittäjän on tehtävä sijoituspalvelun tarjoamista koskeva kirjallinen so-pimus.
Vaikka lautakunta katsookin, että pankin olisi tullut tapauksessa solmia kirjallinen arvopaperikaupankäyntiä koskeva yleinen sopimus asiakkaan kanssa, ei sen tekemättä jättämisestä tässä kyseisessä tapauksessa ole kuitenkaan merkitystä, vaan olennaisempaa on asiassa annettu muu selvitys. Arvopaperikaupassa suullinen toimeksianto on juridisesti täysin yhtä pätevä kuin kirjallinen.
Tapauksessa kaksi pankin toimihenkilöä on selvittänyt tapahtumien kulun kirjallisesti. Selvitystä tukemaan on toimitettu myös jäljennös valtakirjasta, joka oli tarkoitus allekirjoittaa suullisen toimeksiannon vahvistamiseksi sekä osakkeiden panttauksen vapauttamista koskeva ilmoitus.
Lautakunnan näkemyksen mukaan pankilla ei olisi ollut tarvetta tehdä toimeksiantovaltakirjaa, mikäli kysymyksessä ei olisi ollut todellinen kaupantekotilanne. Tämän lisäksi pankin kertomusta asiakkaan vuoden vaihteeseen liittyneestä kiireestä tukee panttauksen nopea purkaminen sekä se, että ilman kyseisen päivän toteutusta, ei asiakas olisi varmuudella ehtinyt saamaan osakkeitaan kaupaksi saman vuoden aikana.
Näin ollen lautakunta ei pidä uskottavana asiakkaan väittämää siitä, että ”kaupanteolle olisi ollut aikaa”, koska yleisten arvopaperikaupan ehtojen mukaan 28.12.2005 olisi päivämääränä ollut liian myöhäinen kaupan selvittämiseksi varmuudella vuoden 2005 puolella. Lautakunta toteaa, että pörssikauppojen pääsääntöinen selvitysaika on kolme päivää (T+3). Toimeksianto on tullut näin ollen laittaa kaupankaupankäyntijärjestelmään viimeistään 27.12.2005, jotta kauppa ehdittiin varmuudella selvittämään vuoden viimeiselle pankkipäivälle eli 30.12.2005.
Vahingonkorvauksen määrittämisen osalta ylipäätään lautakunta toteaa, että arvopaperikaupassa aiheutuneen vahingon lähtökohdaksi on aina otettava asiakkaan oma velvollisuus rajoittaa vahinkoaan ja hankkia toimeksiannon toteuttamisessa tapahtuneen mahdollisen virheen osalta myydyt osakkeet uudelleen takaisin, jotta aiheutunut vahinko olisi yksilöitävissä.
Annetun selvityksen perusteella lautakunta katsookin pankin näyttäneen toteen, että asiakkaalla on ollut todellinen tarkoitus myydä omistamansa Keskon A- ja B-osakkeet ja hän on kyseisten osakkeiden myymisestä antanut pankille toimeksiannon puhelimitse 27.12.2005.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kariola, Kontkanen, Tomperi, Turtiainen, Tuokko ja Virta. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA