Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 7.7.2005 päivätyn valituksen.
Asiakas ei ole vaatinut asiassa vahingonkorvausta, vaan pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa pankin menettelyyn häneen kohdistuneessa sijoituspalvelun markkinointitilanteessa.
Lisäkysymyksenä asiakas on esittänyt, onko hän saanut asian käsittelyssä lautakunnassa tasapuolisen kohtelun, koska on saanut asiaansa lyhyemmän vastausajan kuin pankki on saanut pyytämättä. Asiakas ei ole tästä syystä antanut asiassa enää lisävastinetta.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Pankista oli soitettu asiakkaalle ja hänet oli kutsuttu henkilökohtaiseen sijoitusneuvontatilaisuuteen. Asiakkaan mennessä pankkiin sovittuna ajankohtana ei kyseistä sijoitusneuvontaa ollut saatavilla. Asiakkaan mukaan pankki ei siten ollut pystynyt tarjoamaan hänelle sitä palvelua, jota pankki oli itse aktiivisesti asiakkaalle markkinoinut. Asian selvittelyn lopputuloksena pankki oli irtisanonut asiakkaan pankkitilin. Tämän jälkeen asiakas oli ilmoittanut pankille, että halusi asetettavaksi täydellisen mainoskiellon häneen kohdistetun pankin mainonnan osalta. Pankki vahvisti asiakkaalle kirjallisesti 4.7.2005, että asiakasta koskeva mainoskielto oli alkanut 23.5.2000.
Huhtikuussa 2005 pankki oli kuitenkin lähettänyt markkinointipostia asiakkaalle sijoitusneuvontapalveluista. Asiakas tiedusteli pankilta, miksi se lähettää asiakkaalle postia ja markkinoi hänelle palvelua, vaikka asiakas oli jo vuonna 2000 ilmoittanut markkinointikiellosta.
Asiakkaan näkemyksen mukaan pankki ei ole voinut toimia arvopaperien markkinoinnissa noudatettavan hyvän tavan mukaisesti, koska se lähettää mainoksia henkilölle, joka on mainonnan kieltänyt. Lisäksi pankki tarjoaa kyseisissä mainoksissa palvelua, jota pankki ei oman ilmoituksen mukaan pysty asiakkaalle edes tarjoamaan.
Asiakas toteaa, että pyydettyään selvitystä tilanteesta hänelle oli kerrottu, ettei markkinointiyhteystietoja ollut otettu pankin rekisteristä, vaan aivan muualta ulkopuolisista lähteistä. Samassa yhteydessä asiakasta oli informoitu, kuinka hän saisi mahdollisimman kattava henkilötietolain mukaisen suoramarkkinointimainontakiellon voimaan. Asiakas kertoo pankin perustelleen markkinointiaan sillä, että se oli kohdistettu vain sellaisille henkilöille, jotka eivät olleet pankin asiakkaita.
Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin olisi ollut helppo tarkistaa näistä pankin ulkopuolelta annetuista osoitelähteistä ne henkilöt, jotka olivat antaneet pankille markkinointikiellon ja poistaa heidän markkinointijakelusta.
Asiakas tiedusteleekin, onko lainmukaista jättää poistamatta ulkopuolelta hankituista osoitelähteistä ne henkilöt, jotka ovat kieltäneet pankin mainonnan? Asiakas on lisäksi halunnut pankin ylimmältä johdolta tietää, onko pankki toiminut lainmukaisesti antaessaan organisaation lähettää markkinointipostia asiakkaalle, joka sen on kieltänyt? Pankin ylin johto ei ole vastannut asiakkaalle hänen asiassaan.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 22.9.2005 päivätyn vastauksen asiassa.
Pankki on vastauksessaan kiistänyt toimineensa vastoin annettuja määräyksiä ja todennut asiassa muun muassa seuraavaa.
Asiakkaan asiakkuus oli päättynyt pankissa vuonna 2002. Pankki oli säilyttänyt asiakkaan asiakastietoja, mutta vain mahdollisia asiakaspalvelutilanteita varten. Pankki kiistää käyttäneen tai säilyttäneen asiakkaan tietoja markkinointitarkoituksessa.
Asiakkaan keväällä 2005 saaman suoramarkkinointimateriaalin osalta pankki toteaa, että materiaali lähetettiin henkilöille, jotka eivät olleet pankin asiakkaita. Osoitetiedot kyseisiin markkinointikampanjoihin oli ostettu ulkopuolisista rekistereistä. Tuolloin tiedoissa oli huomioitu vain kyseisiin rekistereihin ilmoitetut erityiset kiellot ja yleiset suoramarkkinointikiellot.
Pankki toteaa, ettei sillä ole velvollisuutta ylläpitää päättyneisiin asiakassuhteisiin liittyneistä kielloista rekisteriä, koska pankki ei käytä näiden asiakkaiden tietoja jälkimarkkinointiin.
Pankki pahoittelee tapahtunutta, mutta katsoo, ettei edellä kerrotuista syistä ole rikkonut säännöksiä eikä siten asiakkaalle kohdistuneessa suoramarkkinoinnissa ole tapahtunut virhettä.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen arvopaperien markkinoinnissa noudatettavasta menettelystä, jota on säännelty arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Rahoitustarkastus on lisäksi antanut edellä mainittua lakia täydentävän arvopaperien markkinoinnissa noudatettavaa menettelyä koskevan ohjeen nro 201.2. Tämän ohjeen mukaan pankki ei saa markkinoida tai hankkia arvopapereita totuudenvastaisilla tai harhaanjohtavilla tiedoilla taikka käyttämällä hyvän tavan vastaisia tai sopimatonta menettelyä.
Asiakas ei ole esittänyt asiassa konkreettista vaatimusta, vaan pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa, onko pankin menettely ollut hyvän pankkitavan mukaista sekä lain mukaista häneen kohdistuneessa markkinointitilanteessa.
Pankki on todennut toimineen asiassa lain mukaisesti ja siten kiistänyt asiakkaan väitteet hyvän tavan vastaisesta markkinoinnista.
Arvopaperilautakunta toteaa, ettei sillä ole toimivaltaa sen ohjesäännön 2 §:n ja 11 §:n mukaisesti, koska asiassa ei ole esitetty taloudellista vaatimusta eikä edes väitetty, että asiakkaalle olisi syntynyt taloudellinen tai muu täytäntöönpanokelpoinen vaade. Edellä kerrotusta syystä lautakunnalla ei lausu asiassa enempää.
Muilta osin lautakunta katsoo asian koskevan henkilötietolainsäädännön mukaista menettelyä, jonka noudattamista valvoo Tietosuojavaltuutettu.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Kariola, Tomperi, Turtiainen ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA