Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kolme tai neljä tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakas on solminut pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 9.3.2006. Asiakkaalle esiteltiin ensimmäisen kerran nyt kyseessä olevaa joukkolainatuotetta muun pankkiasioinnin yhteydessä 10.3.2006, mikä tapahtui tuotteen virallisen esite- ja muun esittelymateriaalin avulla. Esittelyn jälkeen asiakas merkitsi samassa tilaisuudessa kyseisen joukkolainan toiseksi riskipitoisinta liikkeeseenlaskuerää 50.000 eurolla. Laina menetti arvonsa kokonaan kesällä 2009 sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta, mitä ennen asiakas oli saanut siitä bruttomääräisiä tuottoja yhteensä 10.750 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas katsoo, ettei hän saanut joukkolainoista riittäviä tietoja ennen sen merkintää ja ettei tuote ole sopinut hänen sijoitusprofiiliinsa. Asiakas vaatii 40.000 euron korvausta, joka perustuu hänen lainasta kärsimäänsä tappioon, hänen siitä saamiinsa tuottoihin ja viiden vuoden sijoitustiliin tuoton erotukseen vähennettynä asiakkaan 5.000 euron ”omavastuuosuudella” tappiosta.

Asiakas kertoo, että alun perin hän oli menossa uudistamaan 70.000 euron sijoitustiliään kahdeksi vuodeksi, mutta heti aluksi pankin edustaja esitti hänelle, että tarjolla olisi myös hyvätuottoisia joukkolainoja. Asiakkaan näkemyksen mukaan esittelystä ei kuitenkaan tavallinen sijoittaja saanut selkeätä kuvaa, mutta luottaen sijoitusneuvojan asiantuntemukseen hän teki sijoituksensa samassa tapaamisessa. Todellisuudessa kyseessä oli kuitenkin erittäin monimutkainen sijoitustuote, jonka riskiä hän ei tavallisena sijoittajana voinut ymmärtää. Asiakas myös ihmettelee, miksi hänen kohdallaan ei laadittu pankin normaalimenettelyn mukaista kirjallista tarjousta sopimusehtoineen ja muine liitteineen. Asiakas korostaa myös, että vaikka hän oli lähdössä ulkomaille, olisi sijoitus voitu hänen puolestaan hoitaa sieltä käsin valtakirjalla.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen, koska sen näkemyksen mukaan asiakas on saanut tuotteesta oikeat ja riittävät tiedot perustellun sijoituspäätökseen tekemiseksi.

Pankin mukaan asiakas halusi määräaikaistiliä parempaa tuottoa sijoituksilleen. Asiakkaan ja pankin edustajan välillä käytyjen keskustelujen perusteella, joissa käytiin läpi asiakkaan riskinottotaso, tavoitteet, sijoituskokemus, sijoitusaika, sijoitusten rajoitteet ja tuotevaihtoehdot, muotoutui käsitys, jonka mukaan asiakkaalle sopi parhaiten ns. tuottostrategia. Tavallisesti pankin edustajan toimintatapaan kuuluu laatia ennen sijoituspäätöksiä kirjallinen sijoitussuunnitelma ja –ehdotus, mutta tässä tapauksessa asiakas oli lähdössä ulkomaankomennukselle, joten yhden tapaamisen aikana tuli selvittää hänen sijoittajaprofiili ja muut suunnitelmaan liittyvät taustatiedot, sillä asiakas halusi hoitaa asiansa nopeasti kuntoon ennen ulkomaille lähtöä. Keskustelun perusteella asiakkaalle päädyttiin esittelemään tuottostrategian mukaisesti 90.000 euron sijoittamista seuraavasti: 50.000 euroa riidanalaiseen joukkolainatuotteeseen, 20.000 euroa yhdistelmärahastoon ja 20.000 euroa osakeindeksilainaan.

Asiakkaan kyseisten tuotteiden osalta saamassa materiaalissa on kerrottu tiivistetysti ja havainnollisesti sijoituspäätöksen kannalta tarpeelliset tiedot, minkä lisäksi siinä on mainittu, mistä ja miten niistä on saatavissa lisätietoa. Tätä mahdollisuutta asiakas ei ole kuitenkaan käyttänyt eikä muutoinkaan ilmaissut, että jokin asia olisi jäänyt hänelle epäselväksi. Näkemyksestään huolimatta pankki on pitkään asiakassuhteeseen perustuen tarjonnut asiakkaalle 15.000 euroa korvaukseksi kummallekin osapuolelle odottamattomasta markkinatilanteesta johtuneen sijoitusriskin toteutumisesta, mitä asiakas ei kuitenkaan katsonut riittäväksi.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 9.3.2006. Sopimukseen kuuluu mm. vuosineuvottelu, sijoitussuunnitelman laatiminen, sijoituskonsultointia 2 kertaa vuodessa ja omaisuusraportti 4 kertaa vuodessa sekä verkkopankin perussalkku ja sijoitusstrategiajulkaisu, osakemarkkinakatsaus, private banking shekkitili, tallelokero ja MasterCard Platinium.
- joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006) ja joukkolainatuotteen PowerPoint esittelymateriaali, joiden tarkempi sisältö on kuvattu lähemmin muun muassa Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi
- lainan ehdot
- omaisuusraportti 6.3.2006, jonka mukaan asiakkaan varallisuusjakauma oli n 237 te talletuksiin, n 75 te neljään eri osakkeeseen ja n 56 te takuusäästö-muotoiseen vakuutukseen
- asiakkaan ja pankin edustajan välistä sähköpostikirjeenvaihtoa 9.2.2009, jossa on sovittu tapaamisesta ja jonka yhteydessä asiakas on myös saanut tiedot tapahtuneista joukkolainatuotteensa luottovastuutapahtumista ja niiden palautusasteista sekä tuotosta
- 30.6.2009 päivätty pankin asiakkaalle lähettämä ilmoitus joukkolainatuotteen arvonmenetyksestä
- asiakkaan korvauslaskelma, joka perustuu 5 v sijoitustilin tuottoon, josta on vähennetty joukkolainatuotteen tuotto sekä ”omavastuu” tappiosta
- asiakkaan muistiinpanot 5.2.2010 tapaamisesta, josta käy ilmi, että pankin mukaan asiakas olisi saanut tiedot tuotteeseen liittyvistä riskeistä, mutta oli siitä huolimatta halukas korvaamaan asiakkaalle tämän vaatimasta 40 te:sta 15 te pitkän asiakassuhteen perusteella
- käsikirjoitustuloste 23.11.2009 lähetystä televisio-ohjelmasta, jossa käsiteltiin kyseistä sijoitustuotetta
- tuloste pankin missiosta, visiosta ja arvoista sekä tuloskehityksestä vuosilta 2007-2010
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on valituksessaan vaatinut joukkolainatuotteeseen sijoittamansa pääoman palauttamista. Hän on katsonut mm., että hänellä ei ollut käytettävissään riittävää aineistoa, hän ei ollut ymmärtänyt tuotteeseen liittyviä riskejä, eikä hän pidä tuotetta riskinottohalukkuuttaan vastaavana. Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Riidanalaisen joukkolainan merkintäajankohtana keväällä 2007 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain 2 luvun 2 ja 3 §:n perusteella pankilla on ollut velvollisuus julkistaa joukkolainaa koskeva esite ja pitää se sijoittajien saatavilla. 2 luvun 4c §:n mukaan tuotteen markkinointiaineistossa on tullut viitata esitteeseen ja mainita paikka, jossa esite on saatavilla.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin selonottovelvollisuus

Asiasta saadun selvityksen mukaan asiakkaalle on 10.3.2006 pidetyssä sijoitusneuvottelussa esitetty sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä, joilla on selvitetty mm. asiakkaan sijoitusvarallisuutta, sijoittamisen tavoitteita ja riskinottohalukkuutta sekä sijoituskokemusta. Tämän selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen selonottovelvollisuutensa.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samankaltaista sijoitustuotetta koskevaa riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa CDO-tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä, vaihtuvakorkoisena joukkolainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtuu, että sijoitetun pääoman aleneminen saattaa tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto, lainaehdot

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua saamaansa aineistoon.

Asiakas on vedonnut siihen, ettei hän ollut saanut täydellisiä lainaehtoja ennen merkintää. Lautakunta toteaa, ettei laki ole velvoittanut pankkia antamaan lainaehtoja sijoittajalle ennen merkintää, vaan lainaehdot sisältävän esitteen on tullut olla sijoittajien saatavilla, ja markkinointiaineistossa on tullut viitata esitteeseen. Joukkolainan markkinointiesitteessä on asianmukainen viittaus täydelliset lainaehdot sisältävään esitteeseen. Lautakunta katsoo, että lainaehtojen saatavilla pitämisen tai toimittamisen osalta pankin menettelyssä ei ole laiminlyöntiä.

Selvityksen mukaan joukkolainatuote esiteltiin asiakkaalle tapaamisessa 10.3.2006, jolloin sen ominaisuuksia käytiin läpi suullisesti markkinointiesitettä ja –aineistoa apuna käyttäen. Keskeistä on se, mitä ja miten asiakkaalle on tuolloin kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Painettu markkinointiesite (kevät 2006)

Lautakunta katsoo, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa listauksessa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Samalla on käyty läpi mm. se, miten palautusaste vaikuttaa siihen, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät ilman pääomatappioita.

Arvopaperilautakunta katsoo, että markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakkaan mukaan tapaamisessa painotettiin lainan hyvää tuottoa ja mainittiin pääomariskin olevan olemassa, mutta sitä pidettiin hyvin teoreettisena mahdollisuutena. Pankki on puolestaan todennut, että asiakkaan huomiota on sijoitusneuvottelussa erityisesti kiinnitetty seikkoihin, jotka liittyvät tuotteen riskitasoon. Hänelle on muun muassa selvitetty viitekorin yritysten nimet ja luottoluokitukset sekä mitä tarkoittaa luottovastuutapahtuma ja turvapuskuri.

Käytettävissään olevan aineiston perusteella lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että asiakkaalle olisi annettu hänen saamaansa kirjalliseen aineistoon verrattuna ristiriitaista tietoa ja että hänelle siiten jäänyt väärä käsitys tuotteen riskitasosta johtuisi pankin virheestä.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaalla on ennen merkintää ollut käytettävissään tuotteesta sen markkinointimateriaali sekä virallinen markkinointiesite ja suullisesti annetut tiedot. Kokonaisuutena tarkastellen Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaalle oli ennen lainan merkintää annettu riittävät tiedot arvioida tuotteeseen liittyviä riskejä.

Lautakunta katsoo näin ollen, että pankki on antanut siltä edellytettävät tiedot. Lautakunta toteaa kuitenkin, että sijoituspäätös oli tehty heti sijoitusneuvottelun päätteeksi. Asiakkaalla oli siten ollut vain lyhyt aika perehtyä saamaansa aineistoon, mikä on heikentänyt hänen mahdollisuuksiaan arvioida saamiaan tietoja. Näillä seikoilla on merkitystä arvioitaessa sitä, miten asiakkaan on tullut tuotteen riskistä saamansa tiedot ymmärtää ja kuinka tietoista asiakkaan riskinotto siten on ollut.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Asiakkaalle ei ole laadittu erillistä sijoitussuunnitelmaa ja –ehdotusta, joista ilmenisi myös hänen sijoitusprofiilinsa. Asiasta käytyjen keskustelujen perusteella pankki on tullut siihen käsitykseen, että asiakkaan varallisuudella kohtuullisen vuosituoton ja maltillisen riskin tuottostrategia vastaisi parhaiten hänen tavoitteitaan. Tätä pankin arviota asiakas ei ole sinänsä kiistänyt, vaan todennut ainoastaan, ettei hänelle nyt esitelty tuote vastannut hänen sijoitusprofiiliaan.

Lautakunta katsoo, että kokonaisuutena arvioiden hänen aikaisempi sijoituskäyttäytymisensä ei osoita erityisen korkeaa riskinottohalukkuutta. Nyt kyseessä olevan CDO-tyyppisen joukkolainatuotteen ominaisuuksiin kuuluu edellä todetun mukaisesti mahdollisuus pääoman täydelliseen menettämiseen suhteellisen harvalukuisten luottovastuutapahtumien seurauksena, vaikka tällaista kehitystä voitiinkin liikkeeseenlaskun ajankohtana pitää epätodennäköisenä. Asiakkaalle tätä kyseistä ominaisuutta ei oltu ennen suoraan esittelyn jälkeen tapahtunutta lainan merkintää erityisesti korostettu, vaikka se poikkesi hänen aikaisempien sijoituksiensa ominaisuuksista. Lisäksi asiakkaalle suositeltu sijoitus vastasi puheena olleen 90.000 euron osalta yli puolta suosituksen kokonaismäärästä. Vaikka joukkolainaa olikin suositeltu yhdessä muiden sijoitusten kanssa, Arvopaperilautakunta katsoo, ettei neuvo sijoittaa 50.000 euroa CDO-tuotteen riskipitoisempaan versioon ole vastannut asiakkaan aikaisemmasta sijoituskäyttäytymisestä ilmenevää matalaa riskinottohalukkuutta.

Lautakunta katsoo näin ollen, että pankki on tuottamuksellisesti antanut asiakkaalle virheellisen sijoitusneuvon ja siten menetellyt hyvän tavan vastaisesti.

Virheen syy-yhteys sijoituspäätökseen
Esitetyn selvityksen perusteella asiakkaalla ei ollut erityisen laaja-alaista sijoituskokemusta eikä hän tuntenut kyseistä uudentyyppistä joukkolainatuotetta ennakolta. CDO-tuotteen tarjonta asiakkaalle on ollut pankkialoitteista. Asiakas on tehnyt sijoituspäätöksensä 10.3.2006 pidetyn sijoitusneuvottelun päätteeksi. Neuvottelussa oli käsitelty useita sijoitusinstrumentteja.
Neuvottelun päätteeksi tehdyt sijoituspäätökset ovat lautakunnan näkemyksen mukaan käytännössä perustuneet pitkälti siihen, että pankki oli suositellut asiakkaalleen kyseisiä sopiviksi arvioimiaan ja matalariskisinä esittelemiään tuotteita. Asiakas on ei-ammattimainen sijoittaja, jonka tulee lähtökohtaisesti voida luottaa siihen, että hänen pankistaan saamansa sijoitusneuvonta on hänen etunsa mukaista ja muutenkin asianmukaista. Asiakas on siten perustellusti voinut arvioida tuotteen riskistä saamiaan tietoja siitä lähtökohdasta, että riski on matala ja tuote muutoinkin hänen tavoitteitaan vastaava. Esitetty selvitys ei viittaa siihen, että asiakas olisi joka tapauksessa sijoittanut joukkolaina­tuotteeseen, vaikka pankki ei olisikaan suositellut sitä hänelle.
Reklamaationsa mukaan asiakas oli mieltänyt tuotteen viitesalkun toimivan siten, että sadan yrityksen hajautuksella pääoman menettämisen riski olisi lähes olematon. Häneltä oli siis tuolloin jäänyt havaitsematta se CDO-tuotteen ominaispiirre, että tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää täysin jo suhteellisen harvalukuisten luottovastuutapahtumien seurauksena. Muu asiassa esitetty selvitys ei osoita reklamaatiossa olevaa selostusta paikkaansa pitämättömäksi. Kun tuotteeseen liittyvä erityinen riski on jäänyt mieltämättä oikein, asiakkaan menettelyä ei voi pitää sellaisena tietoi­sena riskinottona, joka katkaisisi syy-yhteyden virheellisen sijoitusneuvon ja sijoituspäätöksen väliltä.
Näillä perusteilla lautakunta katsoo virheellisen neuvon olevan syy-yhteydessä sijoituspäätökseen.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankin tapa myydä tuote kyseiselle asiakkaalle ole ollut hyvän arvopaperimarkkinatavan mukaista. Pankki ei ole erikseen kiistänyt asiakkaan käsitystä vahingon määrästä eikä esittänyt vaihtoehtoista vahingonlaskentatapaa.

Lautakunta suosittaa, että pankki korvaa tuottamuksellisesta menettelystään aiheutuneen vahingon maksamalla asiakkaalle 40.000 euroa

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros ja Repo sekä varajäsenet Laurila ja Terho. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA