Tapahtumatiedot

Asiakkaat olivat 7.2.2007 pankin konttorissa sijoitusneuvottelussa, jonka tuloksena asiakas merkitsi korkorahastoa 50.000 eurolla. Asiakas otti pankkiin yhteyttä 15.1.2009 sijoituksen arvon alennuttua. Hän tapasi sijoitusneuvoja HS:n 22.1.2009 ja lunasti 29.1.2009 noin viidesosan rahasto-osuuksis­taan. 6.2.2009 asiakas kysyi edelleen neuvoja menetyksensä minimoimiseksi. Hän lunasti loput rahasto-osuutensa 9.2.2009. Hänelle realisoitui yhteensä 2.950,20 euron luovutustappio.

Viestissään 13.2. ja reklamaatiossaan 22.2.2009 asiakas kritisoi sitä, ettei pankki ollut ilmoittanut hänelle hänen sijoituksensa arvonkehityksestä. Asiakas katsoo, ettei hän saanut pankista neuvoja niitä pyytäessään. Vastauksessaan 16.3.2009 pankki selostaa korkorahaston kehityksen syitä ja katsoo markkinoineensa rahastoa asianmukaisesti, jolloin asiakas vastaa itse sijoituspäätöksistään.
 

Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle

Valitus 28.5.2009

Asiakkaat vaativat pankilta 2.950,20 euron korvausta sijoituksen arvon alentumisesta.

Asiakas kertoo tuoneensa sijoitusneuvottelussa 7.2.2007 selvästi esiin, että hän haluaa sijoitukselleen vastinetta, eikä hän halua seurata osakemarkkinoita. Nettisivuillaan pankki lupaa, että rahastoon säästäessään asiakas jättää varansa ammattilaisten hoidettavaksi. Rahaston kerrotaan sopivan sijoittajalle, joille tuottoa tärkeämpää on sijoituksen pääoman säilyminen.

Asiakas toteaa, että pankista ei kertaakaan otettu yhteyttä, vaikka kyseisen rahaston kurssi aleni. Asiakas pyysi pankilta useaan kertaan neuvoja menetysten minimoimiseksi. Asiakas katsoo, ettei hän saanut noita neuvoja. Pankin lakimies on vain pahoitellut asiaa. Ilman neuvoja asiakkaat joutuivat tekemään omat ratkaisunsa ja lunastivat rahasto-osuutensa. Jos he eivät olisi näin tehneet, pääoma olisi huvennut entisestään. Asiakkaan täytyy voida luottaa siihen, että pankki pitää lupaamansa ja ammattilaiset hoitavat asiakkaan varoja. Pankin tulee myös antaa asiakkaalle neuvoja.

Lisäkirje 6.7.2009

Asiakas kritisoi pankin käyttämää sijoittajakuvan kartoituslomaketta. Lomakkeen vastausvaihtoehdoissa ei asiakkaan mukaan ole ”ei lainkaan” –tyyppisiä vaihtoehtoja. Hän katsoo myös, että 6 %:n menetys sijoituksesta ei ole vähän riskiä.

Asiakas katsoo, että tapaamisessa sijoitusneuvoja HS:n kanssa 22.1.2009 ei keskusteltu vaihtoehtoisista sijoitusratkaisuista. Asiakas ei saanut HS:ltä mitään sijoitusneuvoja tai vaihtoehtoja, minkä vuoksi asiakkaan piti olla pankkiin uudestaan yhteydessä. HS ei edes maininnut kiinteäkorkoisen talletuksen mahdollisuutta, vaikka asiakas oli avoin kaikille vaihtoehdoille, ei pelkästään sijoittamiselle.

Lisäkirjeet 3.5.2010 ja 13.6.2010

Asiakkaat kommentoivat pankin 22.1.2009 pidetystä neuvottelusta toimittamaa lisäselvitystä toteamalla, että kesti noin kuukauden, ennen kuin he saivat ajan sijoitusneuvojalle. Tuona aikana tappio kasvoi. Pankki ei ollut reagoinut millään tavalla siinä vaiheessa, kun kurssit kääntyivät laskuun. Kun asiakkaat itse alkoivat kysellä ja selvittää tilannetta, oli jo myöhäistä. Asiakkaiden mielestä rahastonhoitajien olisi tullut reagoida nopeammin ja informoida asiakkaita rahastojen muutoksista.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaiden valitukseen

Vastine 2.7.2009

Pankki kiistää asiakkaiden korvausvaatimuksen.

Pankin mukaan sen toimihenkilö on normaalin käytännön mukaisesti rahastomerkintää tehtäessä antanut asiakkaalle selvityksen korkorahastosta ja sen riskeistä. Asiakkaalle on kerrottu, ettei tuotto-odotus tarkoita takuuvarmaa prosentuaalista korkoa rahastolle. Asiakkaat saavat merkinnän yhteydessä myös yksinkertaistetun rahastoesitteen, jossa rahastoon liittyvää riskiä on kuvattu.

Asiakkaan tehdessä merkintää 7.2.2007 pankin sijoitussuosituksena on ollut silloisen käytännön mukaisesti kyseinen lyhyen koron rahasto. Sitä on suositettu silloin, kun asiakkaan sijoittajakuva on ollut varovainen ja hän on ollut valmis ottamaan vain vähän riskiä. Pankin mukaan vaikea talous- ja rahoitustilanne on johtanut rahastoissa olevien arvopaperien kysynnän heikentymiseen ja niiden hinnan laskuun. Hajautuksesta huolimatta rahastojen tuotot ovat jääneet negatiivisiksi.

Pankki katsoo, että asiakas on itse velvollinen seuraamaan sijoituksensa mahdollisia kurssimuutoksia ja reagoimaan niihin. Pankki on yhteydessä asiakkaaseen kurssimuutostilanteissa vain, jos asiakas on solminut pankin kanssa omaisuudenhoitosopimuksen. Sellaista tässä tapauksessa ei ole.

Asiakas on viitannut pankin internetsivuilla olevaan mainintaan siitä, että rahastoihin säästettäessä asiakas jättää varansa ammattilaisten hoidettavaksi. Pankki toteaa, että kyseisiä rahastoja hallinnoi kotimainen rahastoyhtiö, ja rahastojen varoja hoitavat rahastoyhtiön sijoittamisen ammattilaiset. Rahaston salkunhoitaja valitsee asiakkaan puolesta tuottavimmat sijoituskohteet, eikä asiakkaan tarvitse seurata yrityksen kehitystä itse. Asiakas saa edut myös rahastojen hajautuksesta, koska hän saa yhdellä sijoituksella osuuden rahaston kaikista arvopapereista. Asiakas on näin voinut jättää varansa rahastoyhtiön ammattilaisten hoidettavaksi.

Asiakas on kertonut pyytäneensä pankista neuvoa rahastoon liittyvässä asiassaan. Pankin sijoitusneuvoja HS on 22.1.2009 keskustellut asiakkaan kanssa vaihtoehtoisista sijoitusratkaisuista tälle rahastolle. Asiakas on tuolloin kuitenkin itse päätynyt siihen, ettei rahastoa lunasteta, ellei hän saa sen tilalle takuuvarmaa tuottoa, joka kattaisi myös rahastosijoituksesta aiheutuneen tappion. Pankki katsoo, että asiakas on saanut tilanteeseensa sopivaa neuvontaa. Talouden kehityksen ennakoiminen on muuttunut hyvin vaikeaksi, joten myös neuvonta sijoitustuotteiden arvon kehityksestä voi olla vain hyvin varovaista.

Pankki katsoo, ettei se rahastoa markkinoidessaan ole antanut asiakkaalle totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Siksi asiakas vastaa itse sijoituksensa riskeistä ja rahasto-osuuksien kurssimuutoksista. Asiakkaan sijoitusta on hoidettu rahastoyhtiössä asiaan kuuluvalla tavalla. Asiakkaan neuvonnassa on toimittu kulloisenkin taloudellisen tilanteen mahdollistamissa rajoissa.

Lisävastineet 19.4.2010 ja 24.5.2010

Arvopaperilautakunta oli pyytänyt pankkia toimittamaan HS:n selostuksen neuvottelusta 22.1.2009.

HS:n kertomuksen mukaan asiakas oli 22.1.2009 tullut neuvottelemaan korkorahaston tilanteesta. Asiakkaan kanssa on tuolloin käyty läpi säästäjä- ja sijoittajakuvakartoitus, jotta asiakkaalle on voitu esittää hänen sijoittajakuvansa mukaisia sijoitusvaihtoehtoja. Asiakkaan aikaraja sijoitukselle on ollut enintään 6 kuukautta. Hän on tapaamisessa korostanut, ettei hän siedä arvonvaihteluita sijoitusaikana, eikä pääomaan saa kohdistua riskiä.

HS on selostanut asiakkaalle, miksi korkorahaston arvo on laskenut. Hän on esittänyt kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa: varojen jättäminen korkorahastoon odottamaan rahaston arvon nousua tai rahaston lunastaminen ja varojen sijoittaminen määräaikaiseen talletukseen. Asiakkaalle on kerrottu, että rahaston lunastaminen realisoi tappion, eikä sitä saada kokonaan katetuksi määräaikaistalletuksen korkotuotolla talletuskorkojen alhaisuuden vuoksi. Lisäksi HS on tuonut esille, ettei korkorahaston arvon nousua voi luvata. Myös korkorahaston vaihtamista muuhun rahastoon tai sijoitus-talletus-yhdistelmään on esitetty. Nämä olisivat kuitenkin edellyttäneet kuutta kuukautta pidempää sijoitusaikaa ja suurempaa riskinsietokykyä.

HS:n mukaan asiakas oli soittanut neuvottelun aikana puolisolleen, ja he olivat keskustelleet esitetyistä vaihtoehdoista. Asiakkaat päätyivät siihen, että mitään ei tehdä jos tappiota ei varmasti saada katettua heidän esittämässään sijoitusajassa. Koska rahaston arvon nousua ei voitu luvata, eikä tappion kattaminen määräaikaistilin korolla ollut mahdollista, asiakas päätti pitää varansa korkorahastossa.

Pankki toteaa, että asiakas oli myöhemmin kertonut olevansa tyytymätön 22.1.2009 pidettyyn neuvotteluun. Asiakkaan mukaan HS ei ollut tuonut esille toimintavaihtoehtoja korkorahastosijoituksen arvon ollessa tappiollinen. Tämän johdosta sijoituspäällikkö MJ on ollut yhteydessä asiakkaaseen ja kertonut mahdollisuudesta pitää varat korkorahastossa tai lunastaa varat ja tallettaa ne määräaikaiselle tilille. Asiakas lunasti rahastossa olevat varat ja teki määräaikaistalletuksen.

Pankki katsoo, että HS on käynyt asiakkaan kanssa läpi erilaisia sijoitusvaihtoehtoja korkorahastolle asiakkaan sijoittajakuva ja sijoitusaika huomioon ottaen. Pankki toteaa lisäksi, että sen ajanvarausjärjestelmän mukaan asiakkailla olisi ollut mahdollisuus saada aika sijoitusneuvoja HS:lle jo aiemmin tammikuussa 2009. Tuolloin on ollut vapaita aikoja saatavilla.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan 7.2.2007 allekirjoittama sijoittajakuvan kartoituslomake. Sinä on todettu mm., että asiakkaalla on aiempaa sijoituskokemusta vain pankkitalletuksista. Hänellä ei ole tiedossaan käyttöajankohtaa sijoitusvarallisuudelleen. Hänen sijoituskokemuksensa on kestoltaan alle kaksi vuotta, hän seuraa osake- ja korkomarkkinoiden kehitystä kerran kuussa tai harvemmin ja on valmis käyttämään aikaa omien sijoitustensa hoitamiseen 1-2 kertaa vuodessa. Näihin kolmeen kysymyskohtaan lomakkeella ei ole ”ei lainkaan” –tyyppistä vastausvaihtoehtoa.

Lomakkeen kohdassa 10 kysytään, miten asiakas kuvailee itseään sijoittajana. Tähän asiakas on vastannut tavoittelevansa sijoituksilleen tasaista arvonnousua ja olevansa valmis ottamaan vähän riskiä. Kysymyskohdassa on viisi vastausvaihtoehtoa, joista asiakkaan valinta on riski- ja tuottotasoltaan toiseksi matalin. Matalinta riskiä kuvaa vastausvaihtoehto, jonka mukaan sijoittaja haluaa sijoitustensa pääoman olevan turvassa ja tavoittelee pientä arvonnousua.

Lomakkeen kohdassa 11 kysytään vielä, miten asiakas suhtautuu sijoitustensa arvon lyhytaikaisiin heilahteluihin. Tähän asiakas on vastannut pitävänsä arvonvaihtelua epämiellyttävänä, mutta hän hyväksyy, että hänen sijoituksensa arvo voi sijoitusaikana tilapäisesti myös hieman laskea. Myös tämä vastausvaihtoehto on viidestä riskitasoa heijastavasta vaihtoehdosta toiseksi matalin. Matalinta riskinottohalukkuutta kuvaavan vastausvaihtoehdon mukaan sijoittaja ei hyväksy sijoitustensa arvonvaihteluja missään olosuhteissa.

- asiakkaan sähköpostiviestit 15.1., 6.2. ja 13.2.2009. Ensimmäisessä viestissään asiakas tiedustelee, mitä hänen tekemänsä 50.000 euron korkorahastosijoituksen suhteen on tehtävissä. Toisessa viestissään asiakas katsoo, ettei hän saanut 22.1.2009 käydyssä neuvottelussa HS:ltä ainoatakaan vastausta tai neuvoa. Asiakas haluaa tietää, kuinka säästöt saadaan turvaan ja asiantuntijan aiheuttama 3.000 euron menetys minimoitua. Kolmannessa viestissään asiakas mm. toteaa tietävänsä, mikä maailman tilanne on, mutta asiakkaan rahojen käytöstä on vastannut pankki.

- tulosteet 29.1.2009 ja 9.2.2009 tehdyistä rahasto-osuuksien lunastuksista, joista ilmenee asiakkaan yhteensä saama lunastushinta 47.049,80 euroa.

- asiakkaan reklamaatio 22.2.2009, jossa hän kertoo mm., että rahastosijoituksella säästöt piti saada turvaan. Asiakas oli tehnyt selväksi, ettei hän halua seurata sijoituksia tai kursseja, vaan hän haluaa rahoilleen turvallisen tuoton. Rahat oli tarkoitus käyttää 1-3 vuoden kuluessa kesämökkiin.

Asiakas toteaa, että pankista ei oltu häneen yhteydessä kurssien laskun johdosta. Asiakkaan viestin perusteella sovittiin 22.1.2009 tapaaminen HS:n kanssa, jossa asiakas ei saanut ainuttakaan neuvoa rahaston suhteen, vaikka hän olisi halunnut neuvoja omaisuutensa turvaamiseksi. Asiakas päätti lunastaa rahasto-osuutensa. 13.2.2009 lähetetyn viestin johdosta pankista oltiin jälleen yhteydessä asiakkaaseen, mutta vieläkään asiakas ei saanut vastausta tai neuvoa miten menetellä. Asiakkaan pyynnöstä tehtiin neljän kuukauden määräaikaistalletus 1,82 %:n korolla.

Asiakas viittaa pankin internetsivuilta ottamiinsa tulosteisiin ja katsoo, että annettuaan varansa ammattilaisten hoidettavaksi hänen ei olisi pitänyt joutua huolehtimaan sijoituksestaan.

- asiakkaan tulosteet pankin internetsivuilta. Ensimmäisessä esitellään erilaisia säästämistapoja. Rahastojen osalta todetaan mm., että ”Rahastoihin säästäessäsi jätät varasi ammattilaisten hoidettavaksi – sinun ei tarvitse tietää sijoittamisesta enempää kuin tavallisesta pankkiasioinnista.”

Toisessa tulosteessa esitellään pankin turvallisen tuoton rahastoratkaisua. Sen mukaan ratkaisuun on valittu rahastoja, joilta odotetaan tasaista ja turvallista tuottoa. Nämä rahastot sopivat sijoittajille, joille tuottoa tärkeämpää on sijoituksen pääoman säilyminen. Turvallisen tuoton rahastot sopivat hyvin myös ensimmäiseksi rahasto­säästökohteeksi. Asiakkaan tässä tapauksessa merkitsemän korkorahaston kerrotaan olevan lyhyen koron rahasto, joka tarjoaa tasaista korkotuottoa alhaisella riskitasolla, lyhytaikaiseen sijoittamiseen. Tuottotavoitteena on 3 kk euribor-korko.

- pankin vastaus 16.3.2009 asiakkaan reklamaatioon. Pankki toteaa, että 7.2.2007 tehdyn sijoittajakuvan kartoituksen perusteella asiakas on ollut valmis ottamaan vähän riskiä ja hyväksynyt sen, että hänen sijoituksensa arvo voi sijoitusaikana tilapäisesti laskea. Rahastomerkintää tehtäessä pankin toimihenkilöt käyvät asiakkaan kanssa läpi mm. sen, että rahaston arvo voi paitsi nousta myös laskea ja ettei historiallinen tuotto ole tae tulevasta. Rahastoa koskevaa riskiä kuvataan myös asiakkaalle annettavassa rahastoesitteessä ja rahaston säännöissä.

Pankki kertoo lyhyen koron rahastojen negatiivisen tuoton johtuvan siitä, että pankkien välinen luottamus on rapautunut Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden ongelmien vuoksi. Luottotappioiden pelossa pankit lainaavat toisilleen rahaa huomattavasti varovaisemmin. Tämä varovaisuus on vuoden mittaan levinnyt maailmanlaajuiseksi ongelmaksi, joka koskettaa enenevästi myös rahoitussektorin ulkopuolisia yrityksiä. Sijoittajat pelkäävät vaikean rahoitustilanteen ja talouden taantuman johtavan konkurssien lisääntymiseen, minkä vuoksi rahastoissa olevien arvopaperien kysyntä markkinoilla on heikentynyt ja niiden hinta laskenut. Ongelma koskee markkinoita niin laajasti, että laajasta hajautuksesta huolimatta rahastojen tuotot ovat jääneet vuonna 2008 negatiivisiksi.

Pankki pahoittelee sijoitusrahaston kehitystä mutta katsoo, että asiakas itse tekee sijoituspäätöksen. Asiakas vastaa valitsemansa rahaston soveltuvuudesta omiin sijoitustarkoituksiinsa. Pankki ei rahastoa markkinoidessaan ole antanut siitä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, minkä vuoksi pankki katsoo, että asiakas itse vastaa sijoituksensa riskeistä ja rahasto-osuuksien kurssimuutoksesta.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakas on 7.2.2007 sijoittanut 50.000 euroa korkorahastoon. Asiakas on lunastanut rahasto-osuutensa 29.1. ja 9.2.2009, jolloin hänelle on realisoitunut 2.950,20 euron luovutustappio. Siitä asiakkaat ovat vaatineet pankilta korvausta. Asiakas katsoo, ettei hänen varojaan hoidettu ammattimaisesti. Hänelle ei ilmoitettu sijoituksen arvon alentumisesta. Lisäksi hän katsoo, ettei hän saanut asianmukaista neuvontaa alkuvuonna 2009.

Lautakunta toteaa, että asiakas on perustellut valitustaan nimenomaisesti merkintävaiheen jälkeisillä seikoilla ja pankin menettelyllä alkuvuonna 2009. Tapauksessa tulee silti arvioitavaksi myös pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien täyttäminen merkintätilanteessa 7.2.2007. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), jota on muutettu 7.2.2007 jälkeen. Merkintätilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (522/1998) ja otettava huomioon Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 pykälän mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 3a pykälän mukaan arvopaperinvälittäjän tulee nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyytää asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Edelleen lain silloisen 4 luvun 4 pykälässä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on pyydettävä asiakkaalta arvopaperimarkkinalain mukaiset tiedot, ja sen on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.

Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta ohjeessa on todettu, että arvopapereiden myyntiä ei saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Vastaavat asiantuntevuuden, huolellisuuden ja hyvän tavan noudattamisen velvollisuudet koskevat pankin menettelyä ja neuvontaa alkuvuonna 2009.


Perustelut

Pankin selonottovelvollisuus, sijoitussuosituksen asianmukaisuus

Lautakunnalle toimitetusta sijoittajakuvan kartoituslomakkeesta ilmenee, että pankki on 7.2.2007 kysellyt asiakkaalta sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä täyttääkseen selonottovelvollisuutensa. Asiakas on pitänyt lomakkeen vastausvaihtoehtoja puutteellisina ja katsonut, ettei lomake anna todellista kuvaa hänen tahdostaan, jolloin pankin sijoitussuosituskaan ei ole ollut asianmukainen. Asiakas on viesteissään alkuvuonna 2009 kertonut halunneensa turvallista tuottoa.

Lautakunta toteaa, että lomakkeen kohdissa 10 ja 11 valittavana olisi ollut myös täysin riskitöntä sijoitusta heijastavat vaihtoehdot. Niitä asiakas ei ole valinnut, vaan hän on 7.2.2007 ilmoittanut pankille olevansa valmis ottamaan vähän riskiä ja sietävänsä sen, että hänen sijoituksensa arvo voi sijoitusaikana tilapäisesti hieman laskea. Asiakkaan mainitsemien muiden kysymyskohtien osalta lautakunta katsoo, että asiakkaan olisi tullut jättää vastaamatta kysymykseen tai ilmoittaa pankille, jos mikään lomakkeella esitetyistä vaihtoehdoista ei ollut hänen tilanteeseensa sopiva.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että pankki on kartoituslomakkeen mukaiset kysymykset esittämällä täyttänyt selonottovelvollisuutensa.

Lautakunnan näkemyksen mukaan pankin suosittama lyhyen koron rahasto on tuolloisen tiedon perusteella arvioituna vastannut riskitasoltaan asiakkaan ilmoittamaa riskinottohalukkuutta. Korkorahaston arvon myöhempään poikkeukselliseen laskuun on esitetyn selvityksen mukaan vaikuttanut ennakoimaton rahoitusmarkkinoiden kriisi. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että pankin suositus 7.2.2007 on ollut asianmukainen.

Pankin tiedonantovelvollisuus, varojen ammattimainen hoitaminen

Selostuksensa perusteella pankki on 7.2.2007 täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa mm. kertomalla asiakkaalle kyseiseen korkorahastoon liittyvästä sijoitusriskistä ja antamalla hänelle yksinkertaistetun rahastoesitteen. Pankin mukaan asiakkaalle oli kerrottu, että tuotto-odotus ei tarkoita taattua korkoa sijoitukselle. Asiakas ei ole riitauttanut pankin näiltä osin esittämää selvitystä.

Asiakas on viitannut pankin internetsivuilla olevaan mainintaan siitä, että rahastoon sijoittamalla asiakas antaa varansa ammattilaisten hoidettavaksi. Asiakkaan mukaan merkintätilanteessa hänelle kerrottiin samat asiat, jotka internetsivuiltakin ilmenevät. Lautakunta toteaa, että sijoitusrahastossa olevat varat ovat pankin selostamin tavoin rahastoyhtiön ammattimaisten salkunhoitajien hallinnoitavana. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei pankki ole antanut väärää tietoa rahastosijoituksen ominaisuuksista.

Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Asiakkaan myöhempi informointi

Asiakas on perustellut valitustaan erityisesti sillä, ettei pankista oltu häneen yhteydessä siinä vaiheessa, kun hänen rahastosijoituksensa arvo alkoi laskea.

Arvopaperimarkkinalain ja sitä täydentävän ohjeistuksen mukaan arvopaperinvälittäjällä on tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista tekijöistä ennen kaupan tekemistä. Lautakunnan käsityksen mukaan pankki on rahastomerkinnän jälkeen toimittanut asiakkaalle vuosittaisen raportin rahastotapahtumista. Pankin velvollisuus ilmoittaa asiakkaalle erikseen sijoituksen arvon laskemisesta edellyttäisi esim. omaisuudenhoitosopimusta, jossa pankki on sitoutunut tällaisia ilmoituksia tekemään. Tapauksessa ei ole väitettykään, että tällainen sopimus olisi tehty. Näillä perusteilla lautakunta katsoo, ettei pankilla ole ollut asiakkaan tarkoittamaa informointivelvollisuutta.

Pankin neuvonta alkuvuonna 2009

Asiakas on vielä katsonut, ettei hän saanut pankista tarvitsemiaan neuvoja alkuvuonna 2009. Asiakas on todennut halunneensa tuolloin neuvoja, joilla hän saisi säästönsä turvaan ja menetyksensä korvattua. Asiakkaan mukaan hänelle ei esitetty mitään vaihtoehtoisia sijoitusratkaisuja. Osapuolten kertomukset ovat osin ristiriitaisia. Pankin mukaan asiakasta oli neuvottu esittämällä kaksi vaihtoehtoa: rahastosijoituksen pitäminen ja arvonnousun odottaminen tai sijoituksen realisoiminen ja määräaikaistalletuksen tekeminen.

Esitetyn selvityksen perusteella asiakkaan päämääränä oli saada menetyksensä katettua tai ainakin minimoitua turvallisella tavalla ja lyhyellä aikavälillä. Lautakunta toteaa, että asiakkaan korkorahastosijoitus oli tuolloin tappiolla noin 6 %. Tällaisen menetyksen korvaaminen puolessa vuodessa edellyttäisi yli 10 %:n suuruista vuosituottoa, jota lähtökohtaisesti ei voi saada ilman sijoituspääomaan kohdistuvaa riskiä. Selvityksen mukaan alkuvuonna 2009 ei ollut mitään takeita siitä, että asiakkaan korkorahastosijoitus toipuisi lähitulevaisuudessa. Talletuskorot olivat tuolloin suhteellisen matalalla tasolla, eivätkä ne olleet riittäviä kattamaan asiakkaan menetystä lyhyellä aikavälillä.

Neuvontatilanteessa ei siten näytä tarjoutuneen mitään sellaista asiakkaan toiveen mukaista ratkaisua, jonka avulla hän olisi varmasti lyhyellä aikavälillä saanut tappionsa katetuksi huomattavilta osiltaan tai kokonaan. Tämä huomioon ottaen lautakunta pitää pankin kertomaa neuvontaa tuossa tilanteessa asianmukaisena.

Asiakas on ollut yhteydessä pankkiin 15.1.2009. Selvityksen mukaan hänellä olisi ollut mahdollisuus neuvotella HS:n kanssa jo ennen 22.1.2009. Tämän perusteella lautakunta katsoo, ettei pankki ole viivytellyt neuvonnan antamisessa.


Suositus

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa 7.2.2007. Lautakunta katsoo, ettei pankilla ole ollut ilmoitusvelvollisuutta asiakkaan sijoituksen arvon myöhemmästä alentumisesta. Lautakunta katsoo myös, ettei pankki ole menetellyt tuottamuksellisesti asiakkaansa neuvonnassa alkuvuonna 2009. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, ettei asiakkaalle korkorahastosijoituksen osalta realisoitunut 2.950,20 euron suuruinen tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kajander-Saarikoski, Korhonen, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA