Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 22.3.2004 päivätyn valituksen.
Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata asiakkaalle 8 000 euron vahinko, joka on syntynyt pankin sopimuksenvastaisesta toiminnasta.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Asiakas allekirjoitti 6.6.2000 pankin kanssa varainhoitosopimuksen, jonka tarkoituksena oli sijoittaa asiakkaan 16 807 euron (100.000 markan) suuruinen pääoma pankin rahastoyhtiön hallinnoimiin sijoitusrahastoihin. Asiakas valitsi sopimuksessa sijoituspolitiikaksi korkean riskin sijoitusstrategian tavoitteena, että varat sijoitettaisiin pääosin kotimaisiin ja kansainvälisiin osakerahastoihin. Varainhoidon tavoitteena oli pyrkiä pitkällä aikavälillä hyvään tuottoon korkealla, mutta hajautetulla riskillä.
Asiakas kertoo sopimusta tehdessään pyytäneen pankilta omaisuudenhoitoraportit suomenkielisenä. Myös itse sopimus tehtiin vuonna 2000 suomenkielisenä. Lukuisista pyynnöistä huolimatta pankki toimitti kuitenkin kaikki varoihin liittyvät raportit ruotsinkielisenä. Kun asiakas vuonna 2003 kirjallisesti pyysi saada omaisuutta koskevat raporttinsa suomen kielellä, pankki toteutti muutoksen.
Asiakkaan saatua omaisuudenhoitoraportit suomen kielellä, hänelle alkoi selvitä, kuinka hänen varallisuuttaan oli pankissa hoidettu. Asiakkaan näkemyksen mukaan rahasto-osuudet oli ostettu kalliilla ja myyty lähes aina 50 prosentin tappiolla. Asiakas toteaa, että kyseisen kaltaisella varainhoidolla oli hänen alkupääomansa saatu putoamaan vuoden 2000–2003 välisenä aikana yli 50 prosenttia. Vielä tammikuussa 2004 pankki oli ostanut Amerikka –rahastoaan 1 706,25 eurolla ja myynyt sen heti pois 1 047,50 euron tappiolla. Asiakkaalle aiheutuneet tappiot kesäkuusta 2000 – tammikuuhun 2004 olivat yli 8 000 euroa. Tämän jälkeen asiakas irtisanoi kyseisen sopimuksen.
Varainhoitosopimuksen myyntivoitot olivat vuosina 2000–2003 hyvin pieniä, noin 50–100 euroa/vuosi. Tuotot eivät kattaneet edes pankin hoito- ja säilytysmaksuja, jotka olivat noin 150 euroa/vuosi. Samanaikaisesti asiakkaan omassa hoidossa olevista arvopapereista oli pankissa todettu, ettei niitä kannattaisi myydä, vaan kannattaisi odottaa maltillisesti jopa vuosia kurssien nousua. Asiakkaan näkemys on, ettei kukaan muu kuin pankki tai pankin rahastoyhtiö ole hyötynyt kyseisen kaltaisesta varojen hoidosta. Asiakas toteaa, että luovutustappioita olisi mahdollista vähentää tulevista voitoista tietyllä aikavälillä. Tällä hetkellä asiakkaalla ei kuitenkaan enää ole sellaisia it-osakkeita, joiden arvonnousu voisi olla odotettavissa. Asiakkaan näkemys on, ettei pankin toiminta voi vastata pankin sisäistä ohjeistusta.
Asiakas kiistää kaiken asiantuntemuksensa arvopaperiasioissa. Hänelle ei sopimuksen tekohetkellä selvitetty korkean riskin merkitystä sekä sitä, miten olennaisesti se vaikuttaa varainhoidon strategiaan kyseisessä arvopaperimarkkinoiden tilanteessa. Asiakas katsoo, että mikäli hänelle olisi selvitetty korkean riskiluokan vaikutukset, hän olisi varmasti valinnut varainhoitosopimukseensa alhaisemman riskitason. Asiakas toteaa saaneensa täysin puutteellista informaatiota sijoitusasioista sopimuksentekohetkellä. Pankki vaikeni täysin olennaisista seikoista sijoitusasioissa. Asiakkaan tietämättömyyttä ja luottamusta käytettiin siten hyväksi.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 15.10.2004 päivätyn vastauksen asiassa.
Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Pankki on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Asiakas tuli pankin asiakkaaksi 6.6.2000, jolloin hän halusi sijoittaa omaisuuttaan poikansa suosituksen mukaisesti it-alan osakkeisiin. Pankin kanssa käytyjen keskustelun jälkeen asiakas sijoitti 14 969 euroa (89.064,73 markkaa) it-osakkeisiin, 16 807 euroa (100.000 markkaa) osakerahastoihin sekä 16 807 euroa (100.000 markkaa) pankin Rahastosalkku -nimisen varainhoitomallin toiseksi korkeimpaan riskiluokkaan eli ns. tuottoisaan salkkuun.
Asiakkaan halu sijoittaa kaikki varansa it-toimialan osakkeisiin indikoi pankin näkemyksen mukaan korkean riskin hyväksymistä sijoitustoiminnassa. Kyseisten osakkeiden kurssikehitys oli miltei kauttaaltaan negatiivista vuosina 2000–2002 sekä vielä osittain vuonna 2003. Erityisen vaikeaa kehitys on ollut it-osakkeiden ollessa kysymyksessä. Asiakkaan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen varat sijoitettiin edelleen korkean riskin tuotteisiin, mutta riskipainotus pieneni huomattavasti verrattuna siihen, että koko sijoitettava varallisuus olisi sijoitettu suoraan IT-osakkeisiin.
Asiakkaan avatessa asiakassuhdettaan pankkiin 6.6.2000, hän oli puhunut pankissa ruotsia, mistä syystä dokumentaatio on tehty ruotsiksi. Myöhemmin asiakas oli ollut yhteydessä pankkiin haluten materiaalin suomeksi, koska ruotsinkielisen materiaalin kanssa oli vaikeaa toimia Espoon verotoimistossa. Pankki olikin lähettänyt pyynnön kielen vaihtamisesta rahastoyhtiölle, mutta varainhoitoon pyyntö ei valitettavasti mennyt. Pankki pahoittelee informaatiokatkosta, mutta toteaa, että on vaikea käsittää asiakkaan väitettä siitä, ettei hän olisi ymmärtänyt pankista lähetettyä ruotsinkielistä materiaalia, kun asiakas oli kuitenkin pystynyt hoitamaan kaikki pankkiasiansa suullisesti sujuvalla ruotsin kielellä.
Pankki kiistää asiakkaan väitteet siitä, että asiakkaan varojensa hoidossa olisi haettu hyötyä ainoastaan pankille. Pankki toteaa, ettei millään pankkiiriliikkeellä tai pankilla olisi varaa toimia sellaisten periaatteiden mukaisesti. Kyseinen toiminta olisi lyhytnäköistä ja pankin kannalta erityisen asiatonta.
Asiakkaan varainhoidon osalta pankki toteaa, että asiakas tuli pankin rahastosalkkuasiakkaaksi. Salkun riskitaso oli ollut koko sopimuksen ajan toiseksi korkein vaihtoehto eli ns. Tuottoisa salkku. Kyseisessä sopimuksessa neutraalipainoltaan 80 prosenttia varoista oli sijoitettu osakerahastoihin. Osakesijoitusten minimipaino oli 60 prosenttia ja maksimipaino 100 prosenttia. Pankin mukaan asiakas oli ottanut ensimmäistä kertaan yhteyttä pankin Varainhoitoon 11.2.2004 ja asiakkaan kanssa oli käyty läpi rahastosalkun sijoitusperiaatteita ja asiakkaan sijoitustilannetta. Samassa puhelinkeskustelussa pankki oli myös ehdottanut sopimuksen irtisanomista ja näin oli toimittukin.
Rahastosalkun toimintaperiaatteista pankki toteaa, että Rahastosalkku on pankin Varainhoitopalvelun palvelukonsepti, jonka tarkoituksena on tarjota konttoriverkoston asiakaskunnalle varainhoidon erikoisosaamista jo 20 000 euron sijoitukselle (vuonna 2000 minimisijoitus oli 100.000 markkaa). Pankin konttorin ja Varainhoidon välinen työnjako toimii siten, että kukin konttori hoitaa yhteydenpidon asiakkaisiinsa, jolloin konttori tekee sijoitusehdotukset ja sopimukset. Pankin Varainhoito hoitaa salkut sopimuksessa määritellyissä puitteissa ja raportoi asiakkaalle kehityksestä kirjallisesti. Pankki toteaa, että asiakkaan kanssa laaditaan kirjallinen varainhoitosopimus, jonka mukaan Varainhoito sijoittaa varat voimassaolevan strategian mukaisesti. Sijoituskohteina ovat ainoastaan pankin rahastoyhtiön hallinnoimat sijoitusrahastot. Rahastosalkku on niin sanottu täyden valtakirjan varainhoitoa. Asiakas valtuuttaa pankin tekemään puolestaan sijoituspäätökset. Tällä hetkellä asiakkailla on valittavana 5 erilaista riskitasoa/salkkuprofiilia korkosalkusta osakesalkkuun (vuonna 2000 vaihtoehtoja oli neljä, koska Korkosalkku on perustettu vuonna 2002.) Pankin konttori neuvoo asiakasta riskitason valinnassa, mikäli asiakas tätä apua tarvitsee. Asiakkaalla on aina mahdollisuus vaihtaa riskitasoa ilman kuluja.
Raportoinnin osalta pankki toteaa, että se tapahtuu pankin Varainhoidon toimesta neljännesvuosittain tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuussa päättyneen vuosineljänneksen tapahtumista. Lisäksi tammikuun raportoinnissa asiakkaat saavat verottajaa varten koko vuoden yhteenvedot.
Pankin Varainhoito tekee allokaatiopäätöksiä salkkuihin niin usein kuin se Varainhoidon mielestä on tarpeellista. Sijoituspäätökset ovat aina synteesissä useammasta lähteestä saatavasta tiedosta. Tiedonlähteinä päätöksenteossa ovat pankin Varainhoito Suomessa ja Ruotsissa toimivan varainhoitoyksikön tuottama materiaali sekä näkemys, muilta markkinaosapuolilta saatava materiaali ja salkunhoitajien oma tuntuma markkinoihin. Rahastosalkun toimintaperiaatteisiin kuuluvat siis aktiivinen näkemyksenotto ja allokointityö. Koska kyseessä ei ole niin sanottu rahastojen rahasto, asiakkaille realisoituu myös voittoja ja tappioita sijoituspäätöksistä ja niiden seurauksista. Aktiivinen näkemyksenotto on yksi Varainhoidon toiminnan perusperiaatteista: salkunhoitajien työskentelytapa on ”eteenpäinkatsova” eli menneitä ei voi jäädä murehtimaan. Maailma muuttuu ja varainhoitosalkkuja täytyy hoitaa kaikissa tilanteissa. Virheet täytyy myös voida korjata. Niin sanotussa tuottoisassa salkussa oli koko kurssilaskun ajan voimakas osakepaino sopimuksessa määritellyistä rajoista johtuen.
Pankki pahoittelee asiakkaalle aiheutuneita tappioita ja ymmärtää asiakkaan tyytymättömyyden sijoitettujen varojen vähenemiseen. Pankki kuitenkin toteaa tehneensä kaikkensa varanhoidossa, joka on valitettavasti ollut vaikeaa alenevien kurssien aikana. Jälkeenpäin voidaan aina todeta, että tietyt toisenlaiset osakevalinnat olisivat olleet tuottoisampia kuin toiset. Lisäksi osakemarkkinoilla toimiminen on aina osaksi myös arvailua siitä, miten asiat tulevat mahdollisesti kehittymään tulevaisuudessa.
Edellä kerrottuun perustuen pankki katsoo vahingonkorvausvaatimuksen olevan siten perusteeton.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, jota on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja se, miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.
Selväksi asiassa on tullut, että asiakas sijoitti 6.6.2000 14 969 euroa (89.064,73 markkaa) it-osakkeisiin, 16 807 euroa (100.000 markkaa) osakerahastoihin sekä 16 807 euroa (100.000 markkaa) pankin Rahastosalkku-nimisen varainhoitomallin toiseksi korkeimpaan riskiluokkaan eli ns. tuottoisaan salkkuun.
Riidanalaiseksi asiassa on sen sijaan jäänyt se, onko pankki sopimuksen tekotilanteessa huolehtinut arvopaperimarkkinalain mukaisesta tiedonanto- ja selonottovelvollisuudestaan. Pankin on lain mukaan tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Siksi pankin on pyydettävä ennen sopimuksen tekemistä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Yhteisön on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.
Asiakas on todennut, ettei hän olisi halunnut sijoittaa Rahastosalkku-nimiseen tuotteeseen, jos olisi ymmärtänyt siihen sisältyvän erittäin korkean riskin sekä pankille annetut täydelliset valtuudet kyseisen omaisuuden hoitamiseen. Näitä seikkoja ei pankissa tuotu esille sopimusta tehtäessä. Suorat sijoitukset olivat kuitenkin asiakkaan tahdon mukaisia. Lisäksi pankki oli käyttänyt asiakkaalle raportointikielenä ruotsia, vaikka asiakkaan pyynnön mukaisesti sen olisi pitänyt olla suomi.
Pankin näkemyksen mukaan asiakas halusi nimenomaan oman poikansa suosituksesta sijoittaa suuren osan käteisistä varoistaan it-toimialan osakkeisiin. Asiakkaan toive viittasi pankin näkemyksen mukaan korkean riskin hyväksymiseen sijoitustoiminnassa. Pankin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen asiakas oli kuitenkin lopulta suostunut hajauttamaan yhden osan pääomastaan rahastopohjaiseen varainhoitosalkkuun. Asiakkaan varat sijoitettiin kuitenkin edelleen korkean riskin tuotteeseen, mutta riskipainotus pieneni huomattavasti verrattuna siihen, että varallisuus olisi sijoitettu suoraan it-osakkeisiin.
Raportointikielen osalta pankki on todennut, että asiakkaan avatessa asiakassuhdettaan pankkiin 6.6.2000 hän oli puhunut pankissa ruotsia, mistä syystä dokumentaatio on toimitettu ruotsiksi. Sen lisäksi asiakas kykeni hoitamaan kaikki pankkiasiansa ruotsin kielellä.
Arvopaperilautakunta toteaa, että tekemässään varainhoitosopimuksessa asiakas antoi pankille valtuudet sijoittaa varallisuuttaan neutraalipainotukseltaan 80 prosenttia osakerahastoihin osakesijoitusten minimipainon ollessa 60 prosentista maksimipainoon 100 prosenttia. Lautakunta katsoo, että asiakas on antanut pankille laajat toimintavaltuudet varallisuuden hoidon suhteen ja sopimuksella asiakas on siirtänyt päätöksentekovaltaa pankille. Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on siten hoitanut asiakkaan varallisuutta siten, kuten varainhoitosopimuksessa on sijoituspolitiikaksi ja riskitasoksi sovittu.
Arvopaperilautakunnan näkemys on, että asiakkaan tekemät sijoitukset kokonaisuutena vaikuttavat melko riskipainotteisilta. Arvioitaessa kyseistä taloudellista ajankohtaa lautakunta toteaa, että varainhoidon tulosta on heikentänyt myös poikkeuksellisen jyrkkä ja pitkä osakkeiden arvonlasku, jota ei kukaan kesällä 2000 ole voinut ennakoida.
Lautakunta katsoo, että erityisesti asiakkaan muut suorat it-toimialan osakesijoitukset kuin varainhoitosopimuksen puitteissa olevat sijoitukset kuvastavat asiakkaan valmiutta ottaa mahdollisesti suuriakin riskejä, koska varat on sijoitettu vain yhteen toimialaan. Arvopaperilautakunta katsookin, että tässä kyseisessä tapauksessa pankin suosittelema varainhoitosopimus rahastosijoituksiin on todennäköisesti vähentänyt asiakkaan kokonaistappioiden määrää verrattuna siihen, että kaikki pääomat olisivat olleet sijoitettuna suoraan it-alan osakkeisiin.
Edellä kerrotun perusteella lautakunta katsoo pankin huolehtineen asiakkaan riskin vähentämisestä ja toteaa, ettei pankki ole laiminlyönyt asiakkaille annettavaa tiedonanto- ja selonottovelvollisuuttaan. Asiakkaan sopimus on laadittu kirjallisesti, ja asiakas on sen omakätisesti allekirjoittanut. Tällä allekirjoituksella asiakas on vahvistanut, että pankki on täyttänyt oman lain vaatiman tiedonanto- ja selonottovelvollisuutensa.
Raportointikielestä lautakunta toteaa asiakkaan käyttäneen asioimisessa sekä suomen että ruotsin kieltä. Asiakkaan kanssa laadittu varainhoitosopimus tehtiin pankissa suomenkieliselle pohjalle, mutta sopimuskohdat täytettiin ruotsin kielellä. Sen sijaan kaikki sopimuksen yleiset ehdot annettiin asiakkaalle suomeksi. Annetun selvityksen perusteella lautakunta ei pidä uskottava, etteikö asiakas olisi ymmärtänyt neljännesvuosittain lähetettävää omaisuudenhoitoraporttia riittävästi, kun kuitenkin sopimuksen ehdot ja sisältö on ollut asiakkaalle selvästi suomen kielellä luettavissa. Lautakunnan näkemys on, että asiakkaan olisi kaupankäyntisopimusehtojen 4.1 ”reklamointi ja ilmoitusvelvollisuus” kohdan mukaan tullut reklamoida pankkia virheellisestä raportoinnista 14 päivän kuluessa ilmoituksen lähettämisestä.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole tapauksessa syyllistynyt laiminlyöntiin tai sopimusrikkomukseen, eikä siten ole näiden perusteella vahingonkorvausvelvollinen asiakkaille aiheutuneista sijoitusvarallisuuden arvonalentumisista.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Virta, Teperi, Tuokko, Tomperi ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA