Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 12.12.2002 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 4.3.2003 päivätyn lausuman. Valituksessaan asiakas on ilmaissut olevansa tyytymätön tapaan, jolla omaisuudenhoitaja on hoitanut hänen osakesijoituksiaan vuosina 1999-2002 ja toivonut, että Arvopaperilautakunta tutkisi asian. Asiakkaan mielestä osakesalkku ei tuolloin ollut riittävästi hajautettu eikä reagointi teknologiasektorin muutoksiin ollut riittävä nopea. Vastineessaan asiakas on laajentanut pyyntöään koskemaan koko sitä aikaa, jolloin hänen varallisuutensa on ollut omaisuudenhoitajan hoidossa eli vuosiin 1994–2003. Korvauksena omaisuutensa huolimattoman ja sopimuksen vastaisen hoidon vuoksi asiakas on vaatinut omaisuudenhoitajalta yhteensä 613.886 euroa.
Vaatimustensa perusteeksi asiakas on esittänyt, että omaisuudenhoidosta tehdyissä sopimuksissa on nyt kyseessä olevalla ajanjaksolla hänen osaltaan sijoituspolitiikan strategiaksi ja tavoitteeksi sovittu vaihtoehdot, joiden mukaan sijoitustoiminnassa pyritään ”Varallisuuden turvaamiseen ja kohtuullisiin tuottoihin matalalla riskillä” (11.10.1991) sekä ”tasapainoinen” (28.3.2003). Myös 21.5.1999 on uudistettu sopimusta, mutta kyseisessä sopimuksessa ei ole nimenomaisesti otettu kantaa sijoitustoiminnan tavoitteeseen. Edelleen asiakas on kertonut, ettei hän ole ollut halukas ottamaan suurta riskiä sijoituksissaan ja että tämä on ollut myös omaisuudenhoitajan tiedossa pitkän yhteistyön myötä, mikä on alkanut jo vuonna 1987.
Kertomansa mukaan asiakas ei ole ollut tietoinen osakesalkkunsa suuresta riskistä, vaan hän on ollut siinä uskossa, että sijoitusstrategia on ollut sopimuksen mukaista ja että tehdyt sijoitukset ovat siihen lukeutuneet. Asiakas kertoo jossakin vaiheessa ihmetelleensä teknologiaosakkeiden määrää salkussaan, mutta saaneensa kuulla sen olevan ”pankin linjan mukaista.” Missään vaiheessa asiakkaan mukaan sijoitusstrategian muuttamisesta sovitusta ei keskusteltu tai sovittu. Asiakkaalle itselleen poikkeaminen tehdystä sopimuksesta selvisi vasta vuoden 2003 tammikuussa, kun eräässä tapaamisessa hänelle kerrottiin, että hänen valtakirjasalkkuaan oli hoidettu 5/99-2/02 välisenä aikana kasvuyritysten ylipainotusta suosivan suuren riskin strategian mukaisesti.
Asiakkaan mielestä hän on sopimuksen tehdessään ostanut ammattimaista omaisuudenhoitopalvelua ja hänen tulee voida luottaa omaisuudenhoitajan noudattavan tehtyä sopimusta sekä tämän asiantuntemukseen ja huolellisuuteen, eikä sen vuoksi katso velvollisuudekseen seurata yksittäisiä sijoitustapahtumia ja reklamoida niistä. Tällaisen seurannan tulisi asiakkaan mielestä tapahtua omaisuudenhoitajan itsensä toimesta.
Korvausvaatimuksensa asiakas perustaa siihen, että omaisuudenhoidon vuosituotto on ajalla 1994-2003 ollut hänen laskelmiensa mukaan 0 %. Sopimuksista ilmenevän strategian mukaisen sijoitustoiminnan kohtuullisena tuloksena voitaisiin hänen mielestään - ottaen huomioon hänen pitkä sijoitusperspektiivinsä - pitää 5 %:n vuotuista tuottoa. Vaadittu korvaus perustuu tähän laskennallisen tuoton ja toteutuneen tuoton erotukseen.
Arvopaperilautakunnalle tehdyn valituksen johdosta asiasta on käyty myös osapuolten välisiä neuvotteluja, mutta niissä ei ole päästy yhteisymmärrykseen.
Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen
Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 3.2.2003 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 27.3.2003 päivätyn lisävastineen.
Omaisuudenhoitaja on katsonut, ettei se ole korvausvelvollinen asiassa ja että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Omaisuudenhoitaja on esittänyt vaatimuksensa perusteeksi, että heidän käsityksensä mukaan asiakkaan omaisuutta on hoidettu sopimuksen mukaisesti ja hyvin. Mikäli asiakas olisi havainnut sopimuksenvastaista menettelyä, olisi hänen tullut reklamoida kirjallisesti omaisuudenhoitajaa sopimusehtojen mukaisesti 30 päivän kuluessa saatuaan tiedon toimenpiteestä tai muussa tapauksessa hänen katsotaan hyväksyneen kyseisen toimenpiteen. Asiakas on saanut kuukausittain selvityksen salkun hajautuksesta ja kehityksestä ja on lisäksi ollut yhteydessä yhteyshenkilönsä kanssa, mutta ei ole aikaisemmin tuonut esiin tyytymättömyyttään.
Omaisuudenhoitajan mukaan asiakas ei ole vaatinut riskitason madaltamista, päinvastoin heidän käsityksensä mukaan asiakas on ollut valmis ottamaan enemmän riskiä. Tämä kuva muodostui omaisuudenhoitajalle keskusteluissa, jotka käytiin ennen vuoden 1999 sopimuksen tekoa ja sopimuksenteon yhteydessä. Niiden mukaan asiakas tavoittelisi suurta tuottoa ja että sen saavuttamiseksi voitaisiin ylipainottaa kasvuyhtiöitä kuten informaatio-teknologia, tele-, media- ja teollisuusautomaatio- sekä kulutusyhtiöitä. Osakkeisiin sovittiin sijoitettavaksi vuoden 1999 sopimuksen mukaan aina vähintään 50 % ja enintään 100 %.
Omaisuudenhoitajan mukaan vuosien 1999–2002 välisenä aikana asiakkaan salkku oli hajautettu melkein kaikille toimialoille, vain energiayhtiöiden osakkeet puutuivat. Omaisuudenhoitajan mukaan keskusteluissa muodostuneen kuvan mukaisesti salkun paino oli kuitenkin kasvuhakuisissa toimialoissa. Muodostunutta kuvaa vahvisti vielä asiakkaan halu säilyttää Nokian ylipaino, vaikka salkunhoitaja suositteli sen vähentämistä.
Omaisuudenhoitajan laskelmien mukaan mitään vahinkoa ei ole olemassa, vaan omaisuu-den tuotto on tarkastelujaksolla - käteisnostot huomioon ottaen - ollut positiivinen. Lisäksi omaisuudenhoitaja on todennut, ettei se lupaa tai takaa omaisuudenhoidossaan mitään vähimmäistuottoa.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, mitä on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän omaisuudenhoitosopimuksia koskevan ohjeen nro 201.9.
Asiakkaan lausunnossaan tekemän laajennuspyynnön osalta Arvopaperilautakunta toteaa, ettei se voi ottaa asiakkaan tekemään laajennusta käsiteltäväkseen. Lautakunnan ohjesäännön mukaan, mikäli valitusasiakirjoista ilmenee, että ennen valituksen saapumista Arvopaperilautakuntaan on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun asiakas on viimeksi ottanut yhteyttä sijoituspalveluyritykseen kysymyksessä olevasta asiasta, Arvopaperilautakunta ei anna ratkaisusuositusta, ellei tähän ole painavia syitä. Lautakunta toteaa, että sille toimitetusta materiaalista käy ilmi asiakkaan tuovan asian esiin ensimmäistä kertaa vasta kyseisessä vastineessaan ja että täten asetettu kahden vuoden määräaika on täyttynyt. Lautakunta toteaa myös, että esitetty vaatimus on siinä määrin erillinen alkuperäiseen vaatimukseen nähden, ettei asian käsittelemiseksi ole painavia syitä.
Käsiteltäväksi otetulta osin Arvopaperilautakunta toteaa osapuolilla olevan toisistaan poikkeavat käsitykset omaisuudenhoidosta tehdyn sopimuksen tulkinnasta sekä sopimuksesta poikkeamisesta mahdollisesti aiheutuvista reklamaatio- yms. velvollisuuksista.
Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille. Vuonna 1999 tehdyn omaisuudenhoitosopimuksen yhteydessä ei ole erikseen sovittu omaisuudenhoidon tavoitetta. Sopimuksessa on ainoastaan määritelty käytettävissä olevat arvopaperit sekä niille asetetut sijoitusrajoitteet, joiden mukaan talletuksiin ja rahamarkkinasijoituksiin voidaan sijoittaa 0-50 % ja osakkeisiin 50-100 %. Sopimuksessa ei ole erillistä mainintaa toimialapainotuksista. Varallisuuden jakauma oli sopimuksen allekirjoittamispäivänä 15/85. Nokian markkina-arvo salkusta oli tuolloin n. 16 %:ia, mistä se osakkeen kurssinousun myötä kohosi 28 %:iin.
Asiakas on esittänyt, että omaisuudenhoitaja muutti vastoin sopimuksen ehtoja hyvin hajautetun salkun teknologiapainotteiseksi. Omaisuudenhoitajan mukaan salkku oli edelleen hajautettu lähes kaikille toimialoille, painotuksen kuitenkin ollessa kasvuhakuisilla aloilla. Sijoittamalla myös muihin teknologiayrityksiin kuin Nokiaan, pyrittiin salkunhoitajan mukaan hajauttamaan yksittäiseen yhtiöön liittyvää riskiä.
Arvopaperilautakunta toteaa, että yleisen sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan sopimuspuolen tulee puuttua toisen osapuolen sopimuksenvastaiseen menettelyyn reklamoimalla tästä. Jos toinen osapuoli ei asiaan reagoi, voidaan hänen katsoa hyväksyneen toisen osapuolen menettelyn. Koska omaisuudenhoitotoiminta ei perustu vain yksittäisiin osto- tai myyntitapahtumiin, vaan asioita tulee arvioida kokonaisuutena, asiakkaan ei Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan edellytetä reagoivan yksittäisiin tapahtumiin, vaan vasta kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän katsoo, että omaisuudenhoitajan toiminta kokonaisuutena arvostellen poikkeaa sovitusta. Reklamaation osalta lautakunta toteaa, että käsiteltävänä olevassa sopimuksessa reklamaatiot on sovittu toimitettavaksi kirjallisesti ja ettei sellaisia ole tehty ennen asian tuomista Arvopaperilautakunnan käsiteltäväksi. Reklamaatiota ei täten ole suoritettu kohtuullisessa ajassa.
Edellä mainituin perustein Arvopaperilautakunta katsoo, ettei omaisuudenhoitaja ole velvollinen suorittamaan asiakkaan vaatimia korvauksia.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Sainio.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA