Tapahtumatiedot
Asiakas oli merkinnyt rahastoyhtiön hallinnoimaan lyhyen koron rahastoa 15.000 eurolla 8.5.2007 ja 80.000 eurolla 23.5.2007.
Rahastoyhtiö on laskenut rahastojen arvot virheellisesti 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 laskeneensa tältä ajalta rahastojen arvot uudelleen. Myöhemmin rahastoyhtiö korjasi arvoja 1.8.2007 alkaen. Rahasto lakkautettiin 13.2.2008.
Asiakas sai 15.4.2008 rahaston lopputilityksen yhteydessä 84.667,27 euroa.
Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakkaan perusteena rahastosijoitukselle oli vähäriskiseen lyhyen koron rahastoon sijoittaminen. 8.5.2007 ja 23.5.2007 asiakas siirsi varojaan rahastoon toisen palveluntarjoajan rahastoista sekä asunnon myynnistä saamiaan varoja yksinomaan tällä perusteella. Asiakas oli havainnut, että korkomarkkinoiden epävarma tilanne heijastui hänen riskistrategiansa toleranssia selvästi suurempana vaihteluna edellä mainituissa rahastoissa. Asiakas valitsi rahaston siitä annetun tiedon (mm. rahastoyhtiön verkkosivuilla mainittu: “Rahasto sopii sijoittajalle, joka haluaa sijoittaa mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti korkoinstrumentteihin rajatulla, rahamarkkinasijoittajan korkoriskillä”) sekä sen historian erittäin pienen volatiliteetin perusteella. Koska rahamarkkinat olivat syksyn 2007 aikana hyvin epävarmat, asiakas seurasi tiiviisti rahaston arvonkehitystä ja volatiliteettia sekä vertasi rahaston suoritusta muihin korkorahastoihin. Koska rahaston tuotto säilyi vakaana ja volatiliteetti hyvin pienenä epävarmasta markkinatilanteesta huolimatta, asiakas vakuuttui, että rahastossa ei ole mitään sellaisia riskejä, jotka tekisivät siitä riskinottostrategiaan sopimattoman sijoituskohteen.
Asiakas yritti lunastaa osuutensa rahastossa 13.2.2008 saatuaan median välityksellä tiedon rahaston virheellisestä arvonlaskennasta. Lunastus ei kuitenkaan onnistunut, sillä rahastoyhtiö oli saman päivän aamuna lakkauttanut rahaston ja keskeyttänyt rahasto-osuuksien lunastamisen.
Asiakas katsoo, että rahastoyhtiön arvonlaskennassa tehty virhe johti rahaston lakkauttamiseen, josta aiheutui asiakkaalle vahinkoa. Hän olisi myynyt rahasto-osuutensa, syksyllä 2007, jos hän olisi tiennyt rahaston arvon oikean kehityksen. Asiakas vaatii, että rahastoyhtiö korvaa sen määrän, jolla hänelle tilitetty summa (84.667,27 euroa) alittaa rahaston arvon 31.1.2008 (95.025,37 euroa) eli 10.358,10 euroa.
Rahastoyhtiön vastaus asiakkaan valitukseen
Rahastoyhtiön internet-sivuilla julkaistuissa rahastokohtaisissa kuukausiraporteissa todettiin rahaston tavoitteeksi euribor-koron ylittävä tuotto. Tavoitetuotto ei ole kuitenkaan lupaus euribor-koron ylittävästä tuotosta. Rahaston markkinointimateriaalissa on mainittu myös sijoitukseen liittyvästä riskistä eli siitä, että osuuden arvo voi sekä nousta että laskea, ja että sijoittaja voi sijoituksen lunastaessaan saada takaisin vähemmän kuin siihen alun perin sijoitti.
Rahaston sijoitusfilosofiaa kuvattaessa on siten tuotu selkeästi esille se, että rahasto pyrki sijoitustoiminnassaan saamaan vertailuindeksiä paremman tuoton sijoittamalla luottoriskiin eli yritysten lainojen takaisinmaksukykyyn liittyvän riskin aiheuttamiin arvonmuutoksiin. Kesällä 2007 alkanut poikkeuksellisen voimakas erityisesti pankkisektoria koskeva luottokriisi vaikutti negatiivisesti juuri luottoriskiä sisältävien lainainstrumenttien arvoon, minkä vuoksi niiden arvostaminen oli vaikeaa voimakkaasti muuttuvassa markkinatilanteessa ja rahaston omistamien lainainstrumenttien arvo laski. Rahastoyhtiöllä ei ole velvollisuutta korvata sen hallinnoiman rahaston sääntöjensä mukaisesti sijoittamien arvopapereiden markkina-arvon alentumista rahaston toiminnan aikana tai sen lakkauttamisen yhteydessä.
Rahoitustarkastus (nykyisin Finanssivalvonta) on antanut 15.8.2007 kannanoton “Rahoitustarkastuksen tulkinta rahastoyhtiön menettelytavoista sijoitusrahastojen arvonlaskennassa”. Rahastoyhtiö on korvannut rahastossa todetun arvonlaskentavirheen aiheuttamat vahingot Rahoitustarkastuksen edellyttämällä tavalla kannanoton mukaisesti. Muun mahdollisen vahingonkorvausvastuun osalta rahastoyhtiön vastuu ei ole tuottamuksesta riippumatonta, vaan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää selkeää tuottamusta rahastoyhtiön toiminnassa ja tämän tuottamuksellisen toiminnan adekvaattia syy-yhteyttä mahdollisesti aiheutuneeseen vahinkoon. Näyttötaakka rahastoyhtiön mahdollisesta huolimattomasta toiminnasta ja riittävän syy-yhteyden olemassaolosta on niihin vetoavalla. Sijoitusrahastolaki, joka on erityislaki, sisältää nimenomaisen säännöksen (134 §) vahinkojen korvaamisesta. Sijoitusrahastolaki ei sisällä säännöstä käännetystä todistustaakasta, eli siitä, että rahastoyhtiön tulisi näyttää sen toiminnan olleen huolellista.
Rahastoyhtiö on vedonnut Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivättyyn tarkastuskirjeeseen, jossa on todettu, että eri rahastoyhtiöiden hallinnoimien rahastojen hinnoissa oli merkittäviä eroja 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan se, että yhtiö oli arvostanut samoja arvopapereita eri tavalla kuin jotkut toiset rahastoyhtiöt, ei ole osoitus rahastoyhtiön tuottamuksesta tai laiminlyönnistä arvonlaskennassa. Arvostuserosta johtuen rahastoyhtiön mukaan vahingonkorvauksen laskeminen samantyyppisten rahastojen keskimääräisen tuoton perusteella johtaa virheelliseen lopputulokseen. Rahastoyhtiö on vedonnut myös tilintarkastajien tekemiin tarkastuksiin 31.8. ja 31.10.2007, joiden mukaan rahastoyhtiön arvonlaskennassa ei ollut huomautettavaa sekä 19.6.2007 tehtyyn laajaan selvitysyhteisötarkastukseen, jossa todettiin rahastoyhtiön arvonlaskennan toimivan luotettavasti.
Rahastoyhtiön korkorahastoissa havaitun arvonlaskentavirheen toteamisessa keskeinen indisio oli säilytysyhteisöjen arvostuksesta poikkeavien arvojen käyttäminen yrityslainoille rahastoyhtiön korkorahastoissa. Rahastoyhtiön arvonlaskentavirheen havaitsemisen ja korjaamisen jälkeen toteutetun Rahoitustarkastuksen selvityksen mukaan rahastoyhtiöiden soveltamat objektiiviset kriteerit ovat kuitenkin voineet johtaa merkittävästikin erilaisiin arvoihin arvopapereille ilman että säilytysyhteisöt tai rahastoyhtiö olisivat toimineet huolimattomasti. Rahoitustarkastuksen tarkastusraportin havainnoista voidaan päätellä, että ainakaan tammikuussa 2008 ei ollut olemassa eräille epälikvideiksi muuttuneille arvopapereille mitään yksiselitteisiä markkinahintoja tai referenssihintoja, joiden perusteella olisi voinut yksiselitteisesti päätellä yksittäisen arvopaperin markkinahinnan.
Kun markkinoiden yleinen likviditeetti heikkeni olennaisesti syksyllä 2007, ryhdyttiin epälikvideiksi muuttuneiden lainojen arvostuksessa käyttämään rahaston sääntöjen mukaisesti rahastoyhtiön hallituksen hyväksymiä objektiivisia kriteerejä eli viimeistä kaupantekokurssia tai salkunhoitajan arvion mukaisesti vastaavien tai vastaavantyyppisten lainojen hintoja. Rahaston salkunhoitaja sairastui äkillisesti tammikuussa 2008 ja hän joutui sairaslomalle. Koska arvonlaskentaan liittyi vaikeissa markkinaolosuhteissa epävarmuutta eikä salkunhoitaja ollut käytettävissä arvonlaskentaa tehtäessä, Rahoitustarkastus edellytti tammikuussa 2008 rahaston omistamien arvopapereiden arvostamista Rahoitustarkastuksen määrittämällä tavalla, joka poikkesi rahastoyhtiön johdonmukaisesti soveltamista objektiivisista kriteereistä.
Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivätyn arvonlaskennan tarkastusraportin lopputuloksen näkökulmasta on luonnollista, että soveltamalla rahastoyhtiön johdonmukaisesti soveltamien rahastoyhtiön objektiivisten kriteerien sijaan Rahoitustarkastuksen edellyttämiä erilaisia arvonlaskentakriteerejä, päästiin arvonlaskennassa erilaiseen lopputulokseen. Kysymys ei ollut yksittäisten lainojen arvostuksen korjaamisesta vaan yli 80 vaihtuvakorkoisen lainan uudelleenarvostamisesta (uudelleenarvostus koski kappalemääräisesti noin 80 prosenttia kaikista rahaston omistamista vaihtuvakorkoisista lainoista).
Rahastoyhtiön käsityksen mukaan erilaiseen lopputulokseen pääseminen ei siten osoita tuottamusta rahastoyhtiön toiminnassa. Eri lopputulokseen pääseminen ei rahastoyhtiön käsityksen mukaan edes ole osoitus arvonlaskentavirheen olemassaolosta, ellei samalla voida osoittaa, että rahastoyhtiö ei ollut soveltanut arvonlaskennassa hyväksymiään objektiivisia kriteereitä tai että sen käyttämät arvot poikkesivat siitä merkittävästä “toleranssista”, jossa muiden rahastoyhtiöiden arvot vaihtelivat 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan sen tilitarkastajalta saamien tietojen perusteella rahastoyhtiön soveltamat arvot eivät poikenneet syksyn 2007 ja alkuvuoden 2008 aikana muiden rahastoyhtiöiden soveltamista arvoista.
Rahastoyhtiön hallitus päätti lakkauttaa rahaston sen jälkeen kun rahaston osuudenomistajat olivat tehneet arvonlaskentavirheen poikkeuksellisen uutisoinnin seurauksena niin suuria lunastuksia rahastosta suhteessa sen kokoon, että rahaston sijoitusrakenne olisi alkanut vääristyä sen sääntöjen vastaiseksi, eikä osuudenomistajien yhdenvertaista kohtelua olisi välttämättä voitu enää turvata rahastoa lakkauttamatta. Rahastoyhtiö voi sijoitusrahastolain mukaan milloin tahansa lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Vaikka sijoitusrahaston lakkauttaminen ei edellytä mitään erityistä syytä tai perustelua, rahaston lakkauttamispäätös ja sen ajankohta oli hyvinkin perusteltu sijoitusrahastolain ja lakkautettujen rahastojen sääntöjen näkökulmasta. Lakkauttamisella saatiin turvattua mahdollisimman suuri ja yhdenvertainen kertymä rahastojen osuudenhaltijoille, ja lakkauttamisella varmistettiin osuudenhaltijoiden yhdenvertainen kohtelu sijoitusrahastolain edellyttämällä tavalla. Näin ollen rahaston lakkauttamiseen ei liity tuottamusta eikä rahaston lakkauttamisen perusteella rahastoyhtiölle synny korvausvelvollisuutta.
Asiakkaan esittämät perusteet vahingonkorvaukselle ovat virheellisiä ja lakiin perustumattomia. Asiakas ei myöskään ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut mitään enempää tai muuta korvattavaa vahinkoa kuin mitä hänelle on rahastoyhtiön toimesta arvonlaskentavirheen johdosta jo korvattu ja hänen vahingonkorvausvaatimuksensa hylättävä kokonaan perusteettomana.
Selvitykset
Lautakunnan käytettävissä ovat olleet asiakkaan ja pankin kirjelmien lisäksi seuraavat lautakunnalle toimitetut asiakirjat:
• Rahasto-osuuksien merkintävahvistus 8.5.2007 tehdystä 15.000 euron merkinnästä.
• Rahasto-osuuksien merkintävahvistus 23.5.2007 tehdystä 80.000 euron merkinnästä.
• Rahastoyhtiön omaisuusraportti 31.1.2008 asiakkaan rahasto-osuuksista.
• Pankin tiliote 13.5.2008, josta ilmenee asiakkaan saaneen rahastoyhtiöstä 15.4.2008 lopputilityksenä rahastosta 84.667,27 euroa.
• Rahaston säilytysyhteisönä toimineen pankin säilytysyhteisötarkastus 19.6.2007. Tarkastuksesta ilmenee miten varojen hallinnointi, rahasto-osuuksien arvonlaskenta ja raportointi oli toimitettu. Raportissa käytiin läpi rahastoyhtiön sisäpiirirekisteriin kuuluvat henkilöt sekä rahaston tulevaisuudennäkymät. Raportin lopputuloksena säilytysyhteisö totesi, että rahastoyhtiön toiminta täytti tarkastetulta osin lain ja viranomaismääräysten vaatimukset.
• Tilintarkastajan 1.10.2007 päivätty kertomus arvonlaskennan 31.8.2007 yleisluonteisesta tarkastuksesta. Tilintarkastajan lausunnon mukaan yleisluonteisen tarkastuksen perusteella sen tietoon ei ole tullut sellaista, joka antaisi aihetta olettaa, ettei sijoitusrahastoja olisi hoidettu niiden sääntöjen mukaisesti ja ettei rahasto-osuuksien arvo 31.8.2007 olisi olennaisilta osin oikein laskettu sijoitusrahastolain sekä Rahoitustarkastuksen ja Sijoitusrahastoyhdistyksen antamien ohjeiden, suositusten ja kannanottojen mukaisesti.
• Tilintarkastajan 4.12.2007 päivätty kertomus arvonlaskennan 31.10.2007 yleisluonteisesta tarkastuksesta, jossa on lausuttu vastaavasti kuin 31.8.2007 tehdystä yleisluonteisesta tarkastuksesta.
• Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivätty tarkastuskirje yritysten liikkeeseenlaskemien joukkovelkakirjojen arvostusta koskevasta tarkastuksesta sijoitusrahastoissa. Rahoitustarkastus oli tarkastanut kevään ja kesän 2008 aikana rahastoyhtiöiden hallinnoimien sijoitusrahastojen omistamien yritysten liikkeeseenlaskemien joukkovelkakirjojen arvostusta sekä rahastoyhtiöiden arvostamiseen liittyvää prosessia selvittääkseen yrityslainojen arvostuksen oikeellisuus ajankohdalta 31.1.2008.
Lautakunnan käytettävissä ovat olleet edellä mainittujen lisäksi seuraavat asiakirjat:
• Rahaston säännöt, jotka Rahoitustarkastus on vahvistanut 13.1.2005.
• Rahaston yksinkertaistettu rahastoesite, joka on päivätty 31.3.2007.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko rahastoyhtiön korvata virheellisestä arvonlaskennasta ja rahaston lakkauttamisesta aiheutunut vahinko.
Asiassa on riidatonta, että rahastoyhtiön arvonlaskenta on ollut virheellistä. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 korjanneensa arvonlaskentaa rahaston osalta ajalla 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahaston arvonlaskentaa oikaistiin myöhemmin 1.8.2007 alkaen. Asiassa on myös riidatonta, että asiakkaalla oli virheellistä tietoa rahaston kurssikehityksestä puolen vuoden ajan.
Riitaista on se, oliko rahastoyhtiön arvonlaskennan virheellisyys tuottamuksellista sekä ovatko vahingonkorvauksen muut edellytykset täyttyneet. Riitaista on myös se, johtuiko rahaston lakkauttaminen ja siitä aiheutunut mahdollinen vahinko rahastoyhtiön virheestä.
Sijoitusrahastolain (48/1999) 26 §:n mukaan rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti rahasto-osuudenomistajien yhteiseksi eduksi. Lain 30 a §:n mukaan rahastoyhtiöllä on oltava toimintaansa nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Sijoitusrahastolain 134 §:n mukaan rahastoyhtiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka yhtiö on sijoitusrahastolain mukaisessa toiminnassaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.
Markkinatilanne oli ajanjaksolla poikkeuksellinen ja rahastossa olevien sijoitusinstrumenttien arvon arviointi oli haastavaa. Toisaalta rahaston arvonlaskenta oli kuitenkin ollut virheellistä puoli vuotta ja virhe arvostuksessa oli lähes kolme prosenttia rahaston arvosta. Rahoitustarkastuksen 15.8.2007 annetun tulkinnan 4/2007 rahastoyhtiön menettelytavoista sijoitusrahastojen arvonlaskennassa mukaan olennaisena virheenä voidaan pitää ainakin sellaista virhettä, joka on suuruudeltaan yli 0,1 % sijoitusrahaston arvosta, jos sijoitusrahaston vuotuinen volatiliteetti on alle 2 %. Rahaston vuotuinen volatiliteetti oli alle 2 %. Rahastoyhtiö on sijoitusrahastolain 98 §:n mukaisesti korjannut arvonlaskennassa olleen olennaisen virheen.
Rahoitustarkastuksen tarkastuksessa (tarkastuskirje 11.9.2008) selvitettiin yrityslainojen arvostuksen oikeellisuutta ajankohdalla 31.1.2008. Tarkastuskirjeen ei voida katsoa merkitsevän sitä, että Rahoitustarkastuskaan olisi poikennut em. tulkinnastaan 4/2007, eikä tarkastuskirje sisällä kannanottoa pitkäaikaiseen virheelliseen menettelyyn arvonlaskennassa. Lausumassa mainittu säilytysyhteisötarkastus oli suoritettu ennen sitä ajankohtaa, josta lukien arvonlaskentaa on jälkeenpäin korjattu. Yleisluontoiseen tarkastukseen perustuvat tilintarkastajan lausunnot eivät osoita sellaisten seikkojen olemassaoloa, jotka poistaisivat rahastoyhtiön tuottamuksen.
Arvopaperilautakunta katsoo, että kun arvonlaskennan virheellisyys on asiassa riidatonta, tulisi rahastoyhtiön osoittaa, että virhe on aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta. Asiassa saatua selvitystä arvioitaessa voidaan todeta, että arvonlaskennan virheellisyys on ollut huomattavan pitkäkestoista sekä mittavaa. Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastoyhtiön olisi tullut huomata arvonlaskennan virheellisyys aikaisemmin ja puuttua tilanteeseen. Arvopaperilautakunta toteaa siten, että rahastoyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että virhe olisi aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta.
Rahastosta tehtiin merkittäviä lunastuksia rahastoyhtiön ilmoitettua arvonlaskennan virheellisyydestä, minkä vuoksi rahastoyhtiö joutui tilanteeseen, jossa sen oli perusteltua lakkauttaa rahasto asiakkaiden etujen turvaamiseksi. Lakkauttamisen vuoksi rahastojen omaisuus jouduttiin realisoimaan vaikeassa markkinatilanteessa ja rahasto-osuuksien arvot jäivät lopputilityksessä lakkauttamispäivän arvoja huomattavasti alhaisemmiksi.
Sijoitusrahastolain 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Laissa ei rahaston lakkautumiselle ole asetettu erityisiä edellytyksiä eikä sijoitusrahaston lakkauttaminen voi sellaisenaan aiheuttaa korvausvelvollisuutta rahastoyhtiölle. Selvää on siten, että sijoitusrahaston lakkauttaminen ei sellaisenaan voi perustaa korvausvelvollisuutta sijoittajia kohtaan. Lakkauttaminen voi eräissä tapauksissa olla myös tarpeen sijoittajien tasavertaisen kohtelun edistämiseksi. Lain antama oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei kuitenkaan vapauta rahastoyhtiötä velvollisuudesta korvata rahaston toiminnan yhteydessä tuottamuksellisesti aiheutettua vahinkoa.
Oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei poista rahastoyhtiön vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta silloin, kun sijoittajalle aiheutunut vahinko on seurausta lakkauttamisen taustalla olevasta rahastoyhtiön vastuulle kuuluvasta arvonlaskentavirheestä.
Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastojen lakkauttaminen on johtunut siitä, että arvonlaskennan virheen julkiseksi tuleminen on aiheuttanut suuren yhtäaikaisten lunastusten määrän vaikean markkinatilanteen vallitessa. Näissä olosuhteissa rahastoyhtiö on perustellusti katsonut sijoittajien yhdenvertaisen aseman edellyttävän rahaston lakkauttamista. Rahaston lakkauttamisesta asiakkaille koitunut epätyydyttävä realisaatiotulos on syy-yhteydessä arvonlaskennan virheeseen, mutta se on toisaalta johtunut markkinatilanteen vaikeudesta.
Arvonlaskennan virheen vaikutus sijoittajien käyttäytymiseen ei ole ollut ennalta-arvaamatonta, vaan rahastoyhtiöllä on ollut mahdollisuus ottaa ennalta huomioon tällaisen reaktion mahdollisuus. Sen sijaan markkinatilanne ei luonnollisestikaan kuulu rahastoyhtiön vastuupiiriin. Tältä osin on otettava huomioon myös sijoittajan kannettavana oleva markkinariski, josta arvonlaskennan virheeseen perustuva rahastoyhtiön vastuu ei vapauta sijoittajaa. Vahinko on todetulla tavalla seurausta useista yhtä aikaa vaikuttaneista tekijöistä, joiden vaikutuksia ei voida toisistaan erottaa ja nämä seikat kuuluvat osittain rahastoyhtiön ja osittain sijoittajan vastuupiiriin. Arvopaperilautakunta on siten arvioinut vahingon kohtuullisen määrän oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 pykälän ilmentämää periaatetta soveltaen ja katsoo, että rahastoyhtiön tulee korvaa puolet siitä määrästä, jolla asiakkaalle tilitetty summa on alittanut asiakkaan rahasto-osuuksien arvon viimeisen voimassa olleen noteerauksen mukaan. Viimeinen voimassa ollut noteeraus rahastossa oli 105,2705 euroa / osuus ja asiakkaalla oli lakkauttamishetkellä rahastossa 899,6289 osuutta. Lopputilityksessä asiakkaalle maksettiin 84.667,27 euroa. Puolet aiheutuneesta vahingosta on siten 5.018,56 euroa.
Arvopaperilautakunta suosittaa, että rahastoyhtiö korvaa asiakkaalle yhteensä 5.018,56 euroa viivästyskorkoineen.
Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kajander-Saarikoski, Palin, Repo, Sario, Tauru ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino. Päätökseen sisältyy Taurun eriävä mielipide.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA
- - - - - - - -
Eriävä mielipide:
En suosita korvausta rahaston lakkauttamisen perusteella.
Perustelut:
SRL 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi milloin tahansa ja mistä syystä tahansa päättää lakkauttaa sijoitusrahaston. Lakkauttamisessa on toimittu sijoitusrahastolain mukaisesti. Rahaston lakkauttaminen on erityinen menettely, jonka tarkoituksena on rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen. Rahastoyhtiöllä ei ole velvollisuutta eikä oikeutta etukäteen tiedottaa sijoitusrahastolain mukaisesta lakkauttamisesta. Riski rahaston lakkauttamisesta kuuluu olennaisesti osana sijoitusrahastotoimintaan ja sijoittajan kannettavaan sijoitustoimintaan liittyvään riskiin. Rahastoyhtiöllä on myös velvollisuus toimia rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.
Lakkauttaminen toteutettiin sen vuoksi, jotta vaikeassa markkinatilanteessa sijoitusrahaston varojen realisoinnista olisi saatu mahdollisimman suuri kertymä. Rahastoyhtiön voidaan katsoa ryhtyneen toimenpiteisiin vahingon minimoimiseksi. Rahastoyhtiö on toiminut velvoitteensa mukaisesti lakkauttaessaan rahaston tilanteessa, jossa rahasto-osuudenomistajien tasapuolisuus ei muuten olisi toteutunut. Korvausvelvollisuuden asettaminen rahastoyhtiölle lakkauttamispäätös- ja tilityspäivän välisestä arvon alennuksesta mitätöisi tältä osin sijoitusrahastolain mukaisen osuuden omistajien yhdenvertaisuusperiaatteen.
Tuula Tauru