Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 27.12.2004 ja 9.2.2005 päivätyt valitukset ja antanut lisäksi 16.3.2005 päivätyn lausuman.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle asiantuntemattoman omaisuudenhoidon vuoksi sijoittamansa 33 613 euron pääomalle HEX-portfolioindeksiä vastaavan tuoton menetys ajalla 13.10.1999 – 21.12.2004.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Asiakas teki 13.10.1999 omaisuudenhoitajan kanssa omaisuudenhoitosopimuksen. Asiakas oli ollut aiemmin saman yhtiön rahastosäästäjänä, mutta totesi pian sijoituskohteeksi soveltuvan sijoitusrahaston löytämisen ja vertailtavuuden vaikeaksi. Tuolloin omaisuudenhoitaja oli ilmoittanut, että pienemmälläkin pääomalla olisi mahdollista päästä omaisuudenhoitoasiakkaaksi. Omaisuudenhoitaja oli painottanut markkinoinnissaan aktiivista salkunhoitoa ja vaihtelevia markkinoita, kolmea salkunhoitostrategiaa sekä tavoitetta päästä kotimaisten osakesijoitusten hoitamisessa pörssin kehitystä kuvaavan HEX-portfolioindeksin ylittävään tuottoon kaikissa olosuhteissa. Asiakas myöntää, ettei hän sopimusta allekirjoittaessaan kiinnittänyt huomiota sopimustekstiin, vaan omaisuudenhoitajan valinta tapahtui pääosin markkinointiesitteen avulla.
Asiakas katsoo, että hänen olisi tullut sopimussuhteen aikana saada vähintäänkin omaisuudenhoitajan esitteen lupaama HEX-portfolion mukainen tuotto. Mikäli todellinen tuottotilanne olisi voinut olla mahdollisesti jotakin muuta, olisi tästäkin tullut asiakasta informoida. Asiakas katsoo, ettei ole omaisuudenhoitajalta hyvän arvopaperimarkkinatavan mukaista mennä vaikean markkinatilanteen taakse, koska nousevassa markkinatilanteessa kaikki pystyvät hoitamaan sijoituksiaan onnistuneesti. Antaessaan varallisuutensa omaisuudenhoitajan haltuun asiakkaalla on oikeus odottaa heiltä ammattitaitoa, kuten muunkin alan ammattilaisilta. Asiakasta hämmästyttää asenne, jonka mukaan hänen olisi tullut kyetä neuvomaan omaisuudenhoitajaa sijoitusasioissa. Lisäksi asiakas kummeksuu myös sitä, että hänestä näyttää tulevan asiassa syyllinen asioiden huonoon hoitoon, kun hän on koettanut nettisivuilta seurata omaisuutensa arvon kehittymistä. Sopimuksen irtisanomisvaiheessa salkun arvon kehitys oli lähtenyt jo nousuun, mutta asiakas ei enää luottanut omaisuudenhoitajan ammattitaitoon.
Asiakas antoi 13.10.1999 omaisuudenhoitajalle 33 613 euron osakesalkun, jonka arvo sopimuksen irtisanomishetkellä 21.12.2004 oli 11 740 euroa. Asiakas teki 28.2.2001 varallisuuden arvon huonosta kehityksestä kirjallisen reklamaation, kun omaisuuden arvo oli enää 18 824 euroa. Kaiken kaikkiaan sijoituksen arvo putosi 5 vuoden aikana – 65,8 % eli - 12, 6 % / vuosi. Asiakas katsoo omaisuudenhoitajan johtaneen häntä harhaan virheellisellä markkinoinnillaan ja huolimattomalla omaisuudenhoidollaan.
Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen
Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 25.2.2005 päivätyn vastauksen asiassa.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Omaisuudenhoitaja on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Omaisuudenhoitaja teki asiakkaan kanssa sopimuksen 13.10.1999. Asiakassuhteen alkaessa omaisuudenhoitajan kävi toimintatapansa läpi asiakkaan kanssa puhelimitse. Asiakas ei itse koskaan henkilökohtaisesti käynyt omaisuudenhoitajan toimistolla. Sopimus lähetettiin asiakkaalle postitse ja hän palautti sen allekirjoitettuna sopimustekstin hyväksyen.
Omaisuudenhoitaja korostaa asiakkaan toteamusta Arvopaperilautakunnalle siitä, ettei asiakas kiinnittänyt suurta huomiota tehtävään sopimukseen, joka kuitenkin on ollut koko toiminnan perustana oleva asiakirja, ja jonka huolellinen lukeminen ennen sen hyväksymistä on asiakkaan velvollisuus. Sopimussuhde asiakkaan kanssa päättyi 21.12.2004, kun asiakas irtisanoi sopimussuhteen omaisuudenhoitajan kanssa.
Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteen, että omaisuudenhoitaja olisi luvannut vähintään HEX-portfolion kaltaisen minimituoton. Mitään takuutuottoa ei asiakkaalle ole sopimusta tehtäessä luvattu esitteessä eikä itse sopimuksessa. Takuutuoton lupaaminen osakesalkkua hoidettaessa ei olisi edes mahdollinen. Osakesijoittamiseen liittyy aina riski tulevasta kurssikehityksestä.
Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaan arvopaperisalkun hoitamisesta on sovittu sopimuksen kohdan 3) mukaan seuraavasti: ”Asiakas valtuuttaa omaisuudenhoitajan hoitamaan puolestaan Asiakkaan arvopaperisalkkua. Omaisuudenhoitajan sijoitusstrategia perustuu aktiiviseen salkunhoitoon. Omaisuudenhoitajan tavoitteena on, että Asiakkaan arvopaperisalkun tuotto ylittää vuoden tähtäimellä HEX-portfolioindeksin tuoton.” Omaisuudenhoitajan vastuusta on sovittu sopimuksen kohdassa 5.1) mukaan seuraavasti: ”Omaisuudenhoitaja pyrkii toimimaan Asiakkaan edun mukaisesti, mutta ei vastaa toiminnan taloudellisesta tuloksesta eikä tämän sopimuksen mukaisista veroseuraamuksista.”
Omaisuudenhoitosopimuksessa todetaan selvästi, että omaisuudenhoidon tavoitteena on päästä HEX-portfolioindeksin ylittävään tuottoon, mutta omaisuudenhoitaja ei kuitenkaan vastaa toiminnan taloudellisesta tuloksesta. Tuottotavoite on nimensä mukaisesti tavoite, johon toiminnalla pyritään, ei lupaus tavoitteen saavuttamisesta.
Lisäksi asiakkaan saamassa markkinointiesitteessä todetaan, että omaisuudenhoitajan tavoitteena on osakesijoituksia hoidettaessa päästä HEX-portfolioindeksin ylittävään tuottoon. Esitteessä todetaan myös, että ”osakesijoittamiseen liittyy aina riskejä” ja Markkinoilla tapahtuvat muutokset ovat usein äkillisiä ja yllättäviä.” Esitteessä ei sen sijaan ole minkäänlaista lupausta takuutuotosta, kuten asiakas väittää.
Omaisuudenhoitaja toteaa sijoittaneensa pelkästään omaisuudenhoitosopimuksessa mainittuihin sijoituskohteisiin, mutta tavoitteen mukaista tuottoa ei kaikkina vuosina ole saavutettu. Osakesijoittamisen luonteesta johtuen tavoitetuottoa ei kuitenkaan aina saavuteta.
Sopijapuolten reklamointivelvollisuudesta on sopimuksen kohdassa 9. sovittu seuraavasti: ” Jos sopijapuolella on huomauttamista toisen sopijapuolen toiminnasta, on tästä ilmoitettava heti tiedon saatuaan. Sopijapuolen on katsottava hyväksyneen toiminnan, ellei sopijapuoli 30 päivän kuluessa tiedon saatuaan ilmoita toiselle sopijapuolelle, ettei hyväksy tämän toimintaa.” Omaisuudenhoitaja huomauttaa, että Rahoitustarkastuksen ohjeen drno 10/152/96 mukaan yhden kuukauden reklamointiaikaa voidaan pitää omaisuudenhoitosopimuksessa kohtuullisena.
Asiakkaalle on raportoitu kirjallisesti omaisuudenhoitajan toiminnasta kolmen kuukauden välein. Lisäksi asiakkaalla on ollut käytössään Internet –palvelu, josta salkun kehitystä on voinut seurata päivittäin. Asiakas on käyttänyt Internet –palvelua säännöllisesti (65 käyntiä asiakassuhteen aikana), joten hänellä on ollut jatkuvasti tarkka tieto osakesalkkunsa kehityksestä.
Sopimus velvoittaa asiakasta reklamoimaan 30 päivän kuluessa saatuaan tiedon mahdollisesta omaisuudenhoitosopimuksen vastaisesta menettelystä uhalla, että tämän jälkeen omaisuudenhoitajan menettely katsotaan hyväksytyksi.
Asiakas lähetti 28.2.2001 omaisuudenhoitajalle reklamointikirjeen, koska tavoitteena ollut HEX-portfolioindeksiä ei ollut ylitetty. Omaisuudenhoitajan mukaan asiakas toteamuksellaan ”näyttää siltä, että vertailuindeksistä on jääty aikalailla” osoittaa sen, että hän on ymmärtänyt, mikä on omaisuudenhoitajan tuottotavoite ja myös reagoi, kun tavoitetta ei ollut saavutettu. Asiakas ei kuitenkaan kirjeessään ole väittänyt, että hänelle olisi luvattu HEX-portfolioindeksin ylittävää tuottoa tai esittänyt omaisuudenhoitajalle tähän liittyviä vaatimuksia.
Kirjeen saatuaan omaisuudenhoitaja oli käynyt asiakkaan kanssa perusteellisen keskustelun, jossa oli todettu, että salkun arvo oli kurssilaskun myötä rajusti pudonnut ja että tuottotavoitetta ei ollut saavutettu, koska salkussa oli muutamia raskaasti tappiollisia osakkeita.
Omaisuudenhoitaja katsoo asiakkaan ymmärtäneen omaisuudenhoitajan näkemyksen asiasta eikä halunnut realisoida tappiollisia osakkeita voimakkaan kurssilaskun jälkeen. Lisäksi asiakas ei ollut halunnut tehdä mitään muutoksia valittuun omaisuudenhoitostrategiaan, vaan hyväksyi selkeästi omaisuudenhoitajan toiminnan ja ymmärsi, että tuottotavoitetta ei välttämättä kaikissa tilanteissa saavuteta.
Omaisuudenhoitaja jatkoi asiakkaan salkunhoitoa normaalisti, mutta kurssilasku jatkui edelleen aina vuoden 2003 alkukevääseen saakka. Poikkeuksellisen pitkän ja jyrkän kurssilaskun seurauksena HEX-portfolioindeksi laski vuoden 2000 huipustaan vuoden 2002 loppuun mennessä 56 % ja HEX-yleisindeksi 69 %. Asiakkaan salkun arvo seurasi yleistä kurssilaskua ja tuottotavoitetta ei vuosina 2001 ja 2002 saavutettu.
Vuoden 2003 alkupuolella pörssikurssit kääntyivät nousuun, kuten myös asiakkaan salkku. Vuosien 2003 ja 2004 osalta tuottotavoite saavutettiin ja salkun arvo nousi vuoden 2003 alkupuolelta irtisanomispäivään mennessä noin 45 %. Asiakas ei reklamoinut omaisuudenhoitajan toimintaan millään tavoin 28.2.2001 ja 21.12.2004 välisenä aikana. Omaisuudenhoitosopimuksen mukaan asiakkaan on siis katsottava hyväksyneen omaisuudenhoitajan toiminta myös tuolla aikavälillä.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta arvopaperinvälitystoiminnasta ja omaisuudenhoitopalvelusta, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle asiantuntemattoman omaisuudenhoidon vuoksi sijoittamansa 33 613 euron pääomalle HEX-portfolioindeksiä vastaavan tuoton menetys ajalla 13.10.1999 – 21.12.2004.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Omaisuudenhoitosopimuksen osalta lautakunta toteaa, että täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus on tehty 13.10.1999 asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välillä. Asiakas on omaisuudenhoitosopimuksien allekirjoituksillaan vakuuttanut hyväksyneensä sopimuksen ehdot.
Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, ettei osapuolilla ole ollut erimielisyyttä kulloinkin käytettävissä olleesta sijoitusstrategiasta, vaan ainoastaan siitä, että harjoitetun omaisuudenhoitostrategian puitteissa asiakkaan olisi mielestään tullut saada omaisuudelleen vähintään HEX-portfolion mukainen tuotto joka vuosi. Asiakas on toimittanut omaisuudenhoitajalle kirjallisen reklamaation asiassa 28.2.2001, mutta tämän seurauksena ei tehty muutoksia omaisuudenhoitosopimukseen.
Rahoitustarkastuksen ohjeen drno 201.9 1.2.1997 mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on määriteltävä sijoitustoiminnan tarkempi sisältö sekä mainittava, mihin kohteisiin varoja saa sijoittaa. Vuonna 2000 tehdyssä omaisuudenhoitosopimuksessa arvopaperisalkun hoitamisesta on sopimuksen kohdassa 3) sovittu, että asiakas valtuuttaa omaisuudenhoitajan hoitamaan puolestaan asiakkaan varallisuutta ja omaisuudenhoitajan sijoitusstrategia perustuu aktiiviseen salkunhoitoon. Sijoituskohteiden osalta sopimuksen kohdassa 4) on sovittu, että asiakkaan varoja saa sijoittaa julkisesti noteerattuihin osakkeisiin ja osuustodistuksiin, optiotodistuksiin, vaihtovelkakirjoihin, obligaatioihin ja joukkovelkakirjalainoihin. Muista sijoituskohteista on sopimuksen mukaan sovittava erikseen eikä eri sijoituskohteiden keskinäisten suhteen osalta ole asetettu rajoituksia.
Omaisuudenhoitosopimuksen hieman epätarkasta ja suurpiirteisestä sisällöstä huolimatta lautakunta toteaa annetun selvityksen perusteella, ettei sopimuksesta ole voinut saada sellaista käsitystä, että omaisuudenhoitaja olisi taannut asiakkaalle tietyn tuottotason. Sopimuksessa kohdassa 3. todetaan, että ”omaisuudenhoitajan tavoitteena on, että Asiakkaan arvopaperisalkun tuotto ylittää vuoden tähtäimellä HEX-portfoliotuoton”. Lautakunnan näkemyksen mukaan sanamuodosta ei voi saa käsitystä, että omaisuudenhoitaja takaa tuoton kaikissa eri tilanteissa, mikä olisi jo omaisuudenhoitoalan käytäntökin huomioon ottaen hyvin poikkeuksellinen menettely. Myös omaisuudenhoitajan markkinointiesitteessä käytetään sanaa ”tavoite”.
Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimuspuolen tulee puuttua toisen osapuolen sopimuksenvastaiseen menettelyyn reklamoimalla tästä. Jos toinen osapuoli ei reagoi asiaan, hänen voidaan katsoa hyväksyneen toisen osapuolen menettelyn. Lautakunta toteaa, että annetun selvityksen perusteella asiakas on reklamoinut omaisuudenhoitajalle sijoitustoiminnasta.
Koska asiakas ei ole kuitenkaan vaatinut annettujen selvitysten jälkeen omaisuudenhoitajalta mitään konkreettisia muutoksia, esimerkiksi kirjallisen salkunhoito-ohjeen nojalla tai irtisanomalla omaisuudenhoitosopimuksen, lautakunta katsoo asiakkaan hyväksyneen omaisuudenhoitajan sijoituspolitiikan ja menettelyt sopimussuhteen jatkuessa.
Lautakunta katsoo, että hyväksyessään täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen ehdot asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle itsenäistä päätöksentekovaltaa, joka on oikeuttanut omaisuudenhoitajan hoitamaan asiakkaan varallisuutta niissä sijoitusstrategian rajoissa, jotka omaisuudenhoitosopimuksessa sekä myöhemmin käydyissä keskusteluissa on määritelty.
Edellä kerrottuun perustuen Arvopaperilautakunta katsoo, että omaisuudenhoitaja on hoitanut asiakkaan varallisuutta siten kuin omaisuudenhoitosopimuksessa ja sen nojalla käytyjen keskustelujen pohjalta on sovittu.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hulkkonen, Kontkanen, Turtiainen, Parkkonen, Teperi ja Tomperi. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA