Haku

APL 13/11

Tulosta

Asianumero: APL 13/11 (2011)

Kategoria: Omaisuudenhoitotoiminta

Ratkaisu annettu: 31.08.2011

Verosopimus ulkomaisen lähdeveron palautus täyden valtakirjan varainhoitosopimus

Tapahtumatiedot

Asiakas, joka on osakeyhtiö, oli sopinut pankin kanssa täyden valtakirjan omaisuudenhoidosta 10.11.2006. Asiakas on omistanut muun muassa ulkomaisia arvopapereita, joista asiakkaalle on maksettu osinkoja.

Suomen ja osinkoa maksaneiden osakeyhtiöiden kotivaltioiden välillä on sovittu verosopimuksista, joiden mukaan lähdeveroa voidaan periä vain tietyn suuruisen prosenttiosuuden verran. Asiakkaan saamista osingoista on kuitenkin useassa tapauksessa peritty veroa enemmän kuin verosopimuksessa on sovittu. Suomen verottaja hyvittää maksetusta verosta vain verosopimuksen mukaisen osuuden, jolloin asiakas on joutunut maksamaan veroa liikaa.

Asiakas irtisanoi sopimuksen toukokuussa 2009 ja samassa yhteydessä myi sopimuksen piirissä olleet arvopaperit.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on sopinut pankin kanssa sijoituspalvelupaketista, jossa pankki sijoittaa asiakkaan varoja eurooppalaisiin osakkeisiin, joista odotetaan hyviä osinkoja. Kunkin yrityksen kotimaa pidättää osingosta veron, jonka suuruus vaihtelee maan mukaisesti. Suomen ja ao. maan välisessä verosopimuksessa on sovittu veronpidätyksen suuruudesta (tyypillisesti 15 %), mutta maat kuitenkin perivät mitä sattuu, usein enemmän.

Suomen verottaja hyvittää maksetuista osinkoveroista vain sopimuksen mukaisen osuuden (15 %), ja perii erotuksen (~26–28 - 15 = 11–13 %). Kun maksajamaa on jo perinyt enemmän veroa kuin verosopimus edellyttää, niin tästä syntyy kaksinkertainen verotus.

Liikaa perityn osinkoveron kuitenkin voi vaatia maksumaasta takaisin. Juuri tämä pankin pitää tehdä. Yksittäinen sijoittaja itse ei edes halutessaan voi sitä tehdä. Sijoittaja ei edes näy yhtiön osakkeenomistajana, koska on vain pankin osakepakettiin sijoittaja. Pankin olisi pitänyt pyytää valtakirja sekä asiakkaan yksilöintitiedot kaikessa tarvittavassa laajuudessaan heti omaisuudenhoitosopimusta tehdessään ja sisällyttää ne sopimukseen.

Pankki viittaa varainhoitosopimuksen ehtoihin, joiden mukaan ”omaisuudenhoitaja ei vastaa tämän sopimuksen mukaisen toiminnan aiheuttamista veroseuraamuksista”. Veroseuraamus tarkoittaa oikeasti verotusta sijoittajan kotimaassa eli Suomessa. Sen sijaan se ei vapauta pankkia siitä, että pankin pitää valvoa sijoittajiensa lainmukaista etua siellä, missä osingot maksetaan.

Pankki ei ymmärrä kirjanpitäjän tililaskelmaa. Se on aivan oikea ja näyttää paremmin ymmärtävälle senkin, että liikaa perityn osinkoveron määrä on 544,09 euroa.

Asiakas vaatii pankkia maksamaan hänelle pankin tekemien ulkomaisten osakesijoitusten osingoista liikaa perittyjen verojen määrän.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.

Pankki on velvollinen pidättämään tietyistä pääomatuloista, kuten esimerkiksi suomalaisten julkisesti noteerattujen yhtiöiden osingoista ja eräiden joukkovelkakirjalainojen koroista, ennakonpidätyksen. Pankki toimittaa Suomen verohallinnolle tuotonmaksujen ja ennakonpidätysten osalta verovelvollisia tulonsaajia koskevat tiedot pankin vuosi-ilmoituksissa.

Ulkomaiset osingot ja korot ovat Suomessa yleisesti verovelvolliselle sijoittajalle Suomessa verotettavaa tuloa. Ulkomaisten arvopapereiden perusteella saatavaa tuloa saatetaan verottaa myös ulkomailla, jolloin tulosta pidätetään ulkomailla paikallinen lähdevero useimmiten sen maksamisen yhteydessä. Ulkomaisesta tuotosta Suomessa määrättävää veroa laskettaessa otetaan huomioon osingosta tai korosta ulkomaille maksettu vero (nk. lähdevero), yleensä kuitenkin enintään verosopimuksen säännösten mukainen määrä. Ulkomaisen osingon sijoittajalle välittävä Suomessa sijaitseva pankki ei pidätä ulkomaisesta osingosta Suomeen maksettavaa veroa, vaan ulkomaisesta osingosta Suomessa määrättävän veron laskenta ja verotus tapahtuvat sijoittajan lopullisen verotuksen toimittamisen (eli veroilmoituksen) yhteydessä. Pankki toimittaa Suomen verohallinnolle myös ulkomaisten tuotonmaksujen osalta yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisia tulonsaajia koskevat tiedot pankin vuosi-ilmoituksissa.

EU-valtiossa tai verosopimusvaltiossa olevasta yhtiöstä saatua osinkoa verotetaan yleensä samalla tavoin kuin vastaavasta suomalaisesta yhtiöstä saatua osinkoa. Jos osinko on kuitenkin saatu yhtiöstä, joka ei ole nk. emo-tytäryhtiödirektiivissä (90/435/ETY) tarkoitettu yhtiö, tai sellaisesta valtiosta olevasta yhtiöstä, jonka kanssa Suomella ei ole verovuonna voimassa kyseisen osingon verotukseen sovellettavaa verosopimusta, osinko on luonnolliselle henkilölle Suomessa aina kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa.

Suomessa käytössä oleva säilyttäjän eli pankin ilmoitukseen perustuva verotusmenettely ei ole monissa maissa laissa sallittu. Vallitseva käytäntö on, että verotuksessa vaaditaan ennakkoon loppuasiakkaan yksilöintitietojen lisäksi muun muassa alkuperäisen kotipaikkatodistuksen (jonka vain asiakas voi pyytää Suomen veroviranomaisilta), sekä erinäisiä lisäselvityksiä. Mainitusta syystä pankki ei voi varmistaa ulkomaisten osakkeiden tuotonmaksujen osalta kaikissa tapauksissa asiakkaalle verosopimusten säännösten mukaisia lähdeveron pidätysprosentteja. Myös paikallisten arvopaperikeskusten tarjoamat rajoitetut veropalvelut saattavat olla esteenä sille, että tuotonmaksussa arvopaperin liikkeeseenlaskijan kotivaltion ja ulkomaisen sijoittajan kotivaltion välisen verosopimuksen mukaisia pidätysprosentteja voisi noudattaa.

Useammassa valtiossa listattujen osakkeiden kohdalla verosopimuksen mukaisen veroprosentin hyödyntämisen edellytyksenä saattaa olla osakkeiden kotiuttaminen ennen tuotonmaksuhetkeä liikkeeseenlaskijan kotivaltion paikalliseen arvopaperikeskukseen.

Ulkomaille maksettu lähdevero otetaan huomioon Suomessa verotusta toimitettaessa ja se yleensä hyvitetään samasta tulosta Suomeen maksettavasta verosta. Ulkomaista veroa hyvitetään yleensä kuitenkin enintään verosopimuksen säännösten mukainen määrä.

Mikäli sijoittaja ei hae itse takaisin verosopimuksen ylittävän määrän perittyä veroa liikkeeseenlaskijan kotivaltion verottajalta, jää tämä vero yleensä sijoittajan lopulliseksi kuluksi. Joissain tilanteissa liikaa pidätetyn veron takaisinhakeminen liikkeeseenlaskijan kotivaltion verottajalta ei ole käytännössä edes mahdollista, koska ulkomaisten arvopapereiden säilyttämiseen liittyvät ketjut voivat kansainvälisen tavan mukaan olla pitkiä eikä ole käytännössä mahdollista hankkia ketjun päässä olevalta ulkomaiselta veropidätyksen suorittaneelta tai mahdollisesti liikkeeseenlaskijalta todistusta, joka osoittaa, että kyseessä olevalta sijoittajalta on peritty liikaa lähdeveroa.

Koska ulkomaille maksettu lähdevero otetaan verosopimuksen suuruisena huomioon Suomessa verotusta toimitettaessa ja se yleensä hyvitetään samasta tulosta Suomeen maksettavasta verosta, tämä veron hyvitys kuitenkin pienentää Suomeen maksettavan veron määrää. Tätä ulkomaisen lähdeveron hyvitystä Suomessa verovelvollisen pitää hakea Suomen verottajalta. Asiakkaan valituksensa liitteenä toimittamassa kirjapitäjän laskelmassa ei ole otettu huomioon tätä ulkomailla perityn lähdeveron hyvittämistä Suomeen maksettavasta verosta.

Asiakkaan ulkomaiset osakkeet säilytetään pankin valitsemissa ulkomaisissa arvopaperikeskuksissa, säilyttäjäpankeissa tai muissa säilytysyhteisöissä (alisäilyttäjällä) yhdellä tai useammalla asiakasvaratilillä, jolloin osakkeet on rekisteröity paikallisessa arvopaperikeskuksessa yleisen käytännön mukaisesti pankin, säilyttäjäpankin tai muun alisäilyttäjän taikka alisäilytysketjussa alempana olevan säilyttäjätahon nimiin. Tällöin yksittäisen osakkaan osallistuminen ulkomaisen yhtiön yhtiökokoukseen ei ole yleensä mahdollista. Mikäli osallistuminen on mahdollista järjestää, tapahtuu se tekemällä tilapäinen rekisteröinti osakasluetteloon. Rekisteröinti tehdään alisäilyttäjän kautta maksullisena erikoispalveluna.

Osakkeiden rekisteröinti vaikuttaa oikeuteen osallistua kyseisen yhtiön yhtiökokoukseen. Rekisteröinnillä ei ole vaikutusta osingon tai muun tuoton maksamiseen tai saamisen eikä lähdeveron pidättämiseen taikka palautukseen. Toisin, kuin asiakas valituksessaan kertoo, osakkeenomistajaksi rekisteröinnillä ei ole vaikutusta sijoittajan oikeuteen hakea lähdeveron palautusta.

Kuten asiakas kertoo valituksessaan, liikaa perityn veron lähdeveron voi vaatia maksumaasta takaisin. Valituksessaan asiakas kertoo, että pankin pitäisi tämä lähdeveron hyvitys hakea, koska “yksittäinen sijoittaja itse ei edes halutessaan voi sitä tehdä”. Kuitenkin kyseessä olevien ulkomaisten arvopaperien tuotot on maksettu asiakkaalle. Asiakkaalle maksetuista tuotoista on tehty ulkomailla lähdeveron pidätys tuoton maksamisen yhteydessä. Liikaa perityn lähdeveron hyvitystä voi hakea ainoastaan se verovelvollinen, jolta lähdeveroa on pidätetty liikaa. Tosin sanoen tässä tapauksessa ainoastaan asiakas voi tämän hyvityksen hakea ja saada.

Se, että asiakasta ei ole merkitty kyseisen ulkomaisen yhtiön osakasrekisteriin, ei vaikuta liikaa perityn lähdeveron palauttamiseen. Sen sijaan pankki ei edes halutessaan voisi hakea asiakkaan liikaa perittyjen lähdeverojen palautusta, sillä pankki ei ole ollut tuoton saaja eikä lähdeveron pidätyksen kohteena oleva verovelvollinen. Asiakkaan valituksessaan esittämät väitteet liikaa perittyjen lähdeverojen palautuksen oikeasta hakijasta eivät pidä paikkaansa. Tätä lähdeveron palautusta voi hakea ainoastaan asiakas itse.

Pankki toteaa myös, että varainhoitosopimuksen ehdoissa on todettu, ettei pankki vastaa sopimuksen mukaisen toiminnan aiheuttamista veroseuraamuksista eikä vaikutuksista, joita sijoituksilla on yhteisöasiakkaan verotuksessa.

Asiakkaan kanssa ei ole milloinkaan sovittu, että pankki hakisi lähdeveron palautuksia. Päinvastoin, asiakkaan valituksensa liitteeksi toimittamista pankin sähköpostiviesteistä ilmenee yksiselitteisesti, että pankki ei lähdeveron palautuksia hae. Pankin viesteistä ilmenee myös se, että lähdeveron palautusten hakeminen ulkomailta on käytännössä osoittautunut kalliiksi. Ulkomaisen lähdeveron palautuksiin oikeutetut eivät aina ole valmiita maksamaan palautuksen hakemisesta aiheutuvia kustannuksia.

Pankin selvityksen perusteella se on täyttänyt pankille sopimusten mukaisesti kuuluvat velvollisuudet. Pankki katsoo, ettei asiakkaan esittämälle vaatimukselle ole perusteita.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Asiakkaan ja pankin välinen täyden valtakirjan varainhoitosopimus, joka on allekirjoitettu 10.11.2006. Sopimuksen liitteenä on asiakkaan edustajan allekirjoittama valtakirja pankille varainhoitotilin ja arvo-osuustilin avaamisesta. Liitteenä on myös sijoitussuunnitelma, jonka mukaan asiakkaalla oli 300.000 euroa korkosijoituksissa. Sopimuksen liitteenä ovat vielä sopimukset raportoinnista ja varainhoidon hinnoittelusta sekä asiakkaan yhteystiedot.

Sopimukseen kuuluvat myös täyden valtakirjan varainhoitosopimuksen ehdot. Niissä on todettu muun muassa seuraavaa:

“Pankin vastuu

Pankki pyrkii parhaan kykynsä jo tietämyksensä mukaan toimimaan asiakkaan edun mukaisesti, mutta ei vastaa sijoitustoiminnan taloudellisesta tuloksesta. Sijoitustoiminnan taloudellisesta tuloksesta vastaa asiakas. Sijoittamisen riskitasoa rajoittaa asiakkaan kanssa sovittu sijoitusstrategia. Pankki ei vastaa tämän sopimuksen mukaisen toiminnan aiheuttamista veroseuraamuksista.

Pankki ja yhteisöasiakas

Yhteisöasiakkaan sopimuksessa mainittu varainhoitaja ei ole tutustunut asiakasyrityksen kirjanpitoon tai tilinpäätösaineistoon eikä pankki vastaa niistä mahdollisista vaikutuksista, jotka tämän varainhoitosopimuksen perusteella tehdyillä sijoituksilla on asiakkaan verotuksessa.

Pankin vahingonkorvausvastuu

Pankki vastaa virheillään tai laiminlyönneillään asiakkaalle aiheuttamastaan vahingosta. Pankki ei vastaa välillisestä tai epäsuorasta vahingosta, kuten esim. saamatta jääneestä tuotosta eikä kolmannelle aiheutuneesta vahingosta. Vahingonkorvauksen enimmäismäärä rajoittuu vahingon kohteena olleen omaisuuden markkina-arvoon sinä hetkenä, kun pankin virhe tai laiminlyönti havaittiin tai olisi pitänyt havaita. Pankki ei vastaa sijoitusolosuhteiden yleisistä muutoksista aiheutuvista vahingoista.”

- Irlannin verottajan yleisohje osingon lähdeverosta, joka on julkaistu huhtikuussa 2008. Ohjeessa neuvotaan miten Irlannin verottajalta voidaan hakea vapautusta osingon lähdeverosta. Ohjeessa todetaan, että verovelvollisen tulee tehdä hakemus saadakseen vapautuksen.

- Pankin toimihenkilön asiakkaalle 22.4.2009 lähettämä sähköposti. Viestissä toimihenkilö toteaa seuraavaa: ”Pankki ei tässä vaiheessa hae hyvitystä ulkomaille maksettuihin osinkojen veroihin. Jotkut asiakkaamme ovat hakeneet palautuksia, mutta se on osoittautunut aika kalliiksi. Ongelma on tiedossa ja sitä selvitellään parhaillaan.”

- Pankin 20.4.2009 päivätty laskelma asiakkaalle maksetuista osingoista ja niistä pidätetyistä veroista. Laskelman mukaan asiakkaalle on maksettu osinkoja 9.326,89 euroa, josta on maksettu veroa 2.302,55 euroa. Veroprosentti on vaihdellut 15–27 % välillä ja verosopimusten mukainen veroprosentti on ollut 0–25 %.

- Asiakkaan kirjanpitäjän 23.4.2009 päivätty laskelma asiakkaalle maksetuista osingoista ja niistä pidätetyistä veroista. Laskelman mukaan Asiakas on saanut osinkoja yhteensä 9.326,89 euroa, josta on maksettu veroa 2.302,55 euroa. Laskelman mukaan veroa olisi pitänyt maksaa verosopimusten mukaisesti 1.758,46 euroa.

- Suomen verohallinnon julkaisu 294.10, joka on päivätty 1.1.2010. Julkaisu koskee verosopimuksen vastaista verotusta ulkomailla. Julkaisussa todetaan muun muassa seuraavaa:

”Tulonsaajan on lähdevaltiossa selvitettävä, että hän on verosopimusetuun oikeutettu. Ilman selvitystä tulon maksaja on yleensä velvollinen perimään korkeamman veron. Usein tulon maksaja voi ottaa huomioon selvityksen ja periä verosopimuksen mukaisen alemman veron suoritusta maksettaessa. Normaalia on kuitenkin menettely, jossa maksaja perii korkeamman veron ja verosopimusedun saa vasta tekemällä palautushakemuksen kyseisen valtion veroviranomaisille. Monesti tämä tapahtuu lähdevaltion lomakkeita käyttäen. […]

Joskus toisessa valtiossa ei muutoksenhakuvaiheessakaan saada selvitettyä tosiasiapohjaa tai valtiossa on tulon luonteesta erilainen käsitys kuin Suomessa. Jos muutoksenhaku toisessa valtiossa ei menesty, verovelvollisen kannattaa olla Suomessa yhteydessä omaan verotoimistoonsa. Verotoimisto voi tarvittaessa yhdessä Verohallituksen kanssa arvioida ilmeneekö muutoksenhakuasteen ratkaisusta sellaisia perusteluja, jotka voidaan Suomessa hyväksyä. Jos näin on, Suomen verotusta voidaan oikaista ja poistaa kaksinkertainen verotus.”

- Pankin toimihenkilön asiakkaalle 17.2.2010 lähettämä sähköposti. Viestissä toimihenkilö toteaa muun muassa seuraavaa: ”Pankki ei edelleenkään hae ulkomailta pidätettyjä lähdeveroja. Pankki raportoi Suomen verottajalle ulkomaisiin osinkoihin liittyen osingon määrän, pidätetyn veron sekä osingon maksajan nimen ja maatunnuksen.”

- Asiakkaan pankin toimihenkilölle 26.3.2010 lähettämä sähköposti. Viestissä asiakas pyytää pankkia toimittamaan osinkojen verotuksesta tietoa tilinpäätöstä varten ja tiedustelee ulkomailla maksettujen osinkojen verojen palautuksesta.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiassa on kyse siitä, onko pankilla velvollisuus hakea ulkomaisten osakkeiden osingosta asiakkaalta liikaa perityn lähdeveron palautusta.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko pankki sitoutunut tai muuten velvollinen hakemaan liikaa perityn veron palautusta ulkomailta. Arvopaperilautakunta ei ota kantaa verotuksen oikeellisuuteen. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Vuoden 2008 tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (923/2007).

Ostohetkellä voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 pykälän mukaan:

”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä”

Perustelut

Asiakas on joutunut maksamaan ulkomaisista osakkeista saaduista osingoista lähdeveroa enemmän kuin verosopimuksissa on sovittu. Asiakas on vaatinut pankkia hakemaan liikaa perityn veron palautusta ulkomailta.

Arvopaperilautakunta toteaa, että verovelvollinen on vastuussa veronpalautuksen hakemisesta itse, jos mitään muuta ei ole sovittu. Asiakkaan ja pankin välisessä omaisuudenhoitosopimuksessa ei ole erikseen mainittu veronpalautuksen hakemisesta. Sopimuksessa on kuitenkin todettu, että pankki ei vastaa sopimuksen mukaisen toiminnan aiheuttamista veroseuraamuksista. Lautakunta toteaa, että osakkeen hallintarekisteröinti pankin nimiin ei estä asiakasta hakemasta veronpalautusta ulkomailta. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole velvollinen hakemaan asiakkaan puolesta veronpalautusta ulkomailta.

Asiakkaan mukaan pankin olisi pitänyt pyytää asiakkaalta valtuutus veronpalautuksen hakemiseen omaisuudenhoitosopimusta tehtäessä. Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki voi halutessaan tarjota tällaista palvelua, mutta se ei ole velvollinen siihen.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on lautakunnan käytettävissä olevien tietojen perusteella toiminut tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain mukaisesti.

Arvopaperilautakunta ei suosita korvausta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Heino.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA

 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia