Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 27.7.2002 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 28.11.2002 päivätyn lausuman.
Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata asiakkaalle menettämänsä omaisuuden arvo korkoineen sekä kulukorvaukse-na asiaan käytetty aika, jotka ovat syntyneet pankin sopimuksenvastaisesta toiminnasta.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Asiakas on tehnyt pankin kanssa omaisuudenhoitosopimuksen 2.6.1994. Asiakas katsoo, ettei pankki ole hoitanut hänen omaisuuttaan sopimuksen mukaisesti ja omaisuudenhoitopalkkiot ovat olleet kohtuuttoman korkeat.
Sijoituspolitiikan osalta sopimuksessa oli sovittu mallisalkun käyttämisestä, mikä tarkoittaa, että asiakkaan salkku vastaa pankin muodostamaa mallisalkkua. Tästä mallisalkusta saa sopimuksen mukaan poiketa vain, jos se on asiakkaan edun mukaista. Asiakas katsoo, ettei hänen salkkunsa ole vastannut pankin mallisalkkua ja tuotot salkussa ovat olleet alhaisemmat. Pankki ei ole pystynyt perustelemaan asiaa asiakkaan edulla.
Asiakkaan käsitys on, että pankki on lisäksi liittänyt omaisuudenhoitosopimuksen piiriin varallisuutta ja osakkeita, jotka eivät sopimuksen mukaan olisi sinne kuuluneet. Asiakkaalta ei ole kysytty suostumusta asiaan. Toinen vaihtoehto on, että pankki on kadottanut säilytykseen annetut arvopaperit. Asiakas katsoo, ettei varallisuus ole tuottanut, kuten sen olisi tullut tuottaa ammattimaisen sijoittajan sitä hoitaessa. Asiakas katsoo, ettei salkunhoito ole ollut aktiivista ja asianmukaista.
Raportoinnin osalta asiakas toteaa, ettei se ole ollut sopimuksen mukaista. Omaisuudenhoitosopimuksessa on sovittu kerran kuukaudessa tapahtuvasta raportoinnista. Lisäksi pankki on asiakkaan näkemyksen mukaan korjaillut jälkeenpäin asiakkaalle toimitettuja raportteja. Asiakas toteaa, että sopimuksen mukaan salkkuraportista olisi tullut ilmetä asiakkaan henkilökohtainen tuotto, salkun markkina-arvo, raportointijakson aikana tehdyt muutokset mallisalkussa, salkun yleinen kehitys sekä salkkuyhteenvedon salkun sisällöstä. Lisäksi raportista olisi tullut käydä esille salkun hankintahinta, nykyinen markkina-arvo ja salkun realisoimaton tulos. Tämän lisäksi varallisuus olisi tullut esittää graafisena esityksenä, jossa vertaillaan pankin mallisalkun eri strategioiden tuottoa pörssin kehitystä seuraavan FOX –indeksin tuottoon. Lisäksi raportoinnissa olisi tullut ilmoittaa asiakkaan tiliasema, joka kertoo asiakkaan optiosuojaukset. Edellä kerrotun lisäksi asiakas toteaa, että kaksi kertaa vuodessa olisi pankin tullut toimittaa tuottoraportit, realisoituneet voitot ja tappiot, päiväkirja aikajärjestyksessä sekä raportointiajanjaksolla tehdyt kaupat. Myös olennaisista muutoksista markkinoilla olisi myös tullut ilmoittaa. Asiakas toteaa, ettei edellä lueteltuja raportteja ole toimitettu hänelle kertaakaan kahdeksan vuoden aikana. Asiakas katsoo, ettei hänen ulkomailla asuminen ole voinut este tapaamisten järjestämiselle.
Omaisuudenhoidon palkkioista asiakas toteaa, että palkkiot ovat olleet 400.000–1 milj. markan aikana 2 %, yli 1 milj. markan jälkeen 1,5 % ja kaupankäyntikulut 0,95 % kaupan arvosta. Asiakas toteaa, että vastaavat kustannukset muilla pankeilla ovat olleet 0,5 % omaisuuden arvosta ja kaupankäyntikuluina 0,4 %. Lisäksi muilla omaisuudenhoitajalla on säännölliset tapaamiset asiakkaiden kanssa, jollaisia pankki ei asiakkaan tapauksessa ole kertaakaan järjestänyt. Asiakas katsoo, että pankki on perinyt häneltä moninkertaiset kustannukset todellisten kustannusten sijaan. Asiakas katsoo tämän olleen kohtuutonta ja vaati kulujen takaisinmaksua. Asiakkaan näkemys pankin aloitteesta tehdyn palkkioiden alentamiseksi 1,5 %-0,45 % kesällä 2002 osoittaa sen, että pankin aikaisempi hinnoittelu on ollut kohtuutonta.
Lopuksi asiakas toteaa, että hän ei ole pankilta saanut selvitystä siitä, miksi häneltä on peritty arvolisävero säilytyspalkkioista, vaikka hänellä on ollut ilmainen säilytys. Lisäksi asiakas on sijoittanut salkkuun 200.000 markkaa lisää helmikuussa 1999, mutta hän ei ole vieläkään saanut selvitystä siitä, miten varat on sijoitettu. Näiden lisäksi asiakas on pyytänyt selvitystä siitä, kuuluuko asiakkaan sijoitusrahastosijoitus myös mallisalkkuun ja omaisuudenhoitosopimuksen piiriin.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 1.10.2002 päivätyn vastauksen ja
antanut lisäksi 10.2.2003 päivätyn lausuman asiassa.
Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Pankki on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Salkun rakenteesta pankki toteaa, että omaisuudenhoitosopimuksen mukaan asiakas pyrkii sijoituspolitiikassaan siihen, että hänen tämän sopimuksen perusteella hankittu arvopaperisalkku vastaisi mahdollisimman hyvin pankin omaa mallisalkkua. Pankilla on sopimuksen perusteella velvollisuus tehdä asiakkaan arvopaperisalkkuun vastaavat ostot ja myynnit kuin mitä se tekee mallisalkkuun. Pankilla on oikeus päättää arvopaperikauppojen ajankohdasta, mikäli se on perusteltua asiakkaan etua ajatellen. Tällainen perusteltu syy voi olla esimerkiksi heikko likviditeetti, instrumenttiin kohdistuva tilapäinen ja huomattava hinnanmuutos tai muu asiakkaan etua mahdollisesti haittaava tekijä. Pankki ei ole asiakkaalle vastuussa siitä, että yllämainitusta perustellusta syystä johtuen asiakkaan oma arvopaperisalkun kehitys ei vastaa mallisalkun kehitystä. Pankin näkemys on, että asiakkaan salkun rakenne on vastannut mallisalkun rakennetta niin hyvin kuin se on mahdollista ottaen huomioon mm. salkkujen kokoerosta ja pörssierien suuruudesta aiheutuvat erot.
Salkun tuoton osalta pankki toteaa, että asiakkaan salkun tuotto on vastannut mallisalkun tuottoa niin hyvin kuin se on ollut mahdollista. Pankki katsoo, että salkun tuottotavoite rakennetaan käyttämällä vertailuindeksiä, tavoitteena ei ole absoluuttinen tuotto, vaan indeksiä parempi tuotto maltillisemmalla riskillä. Tästä syystä pankin mukaan on täysin perusteltua, että johdannaisten käytöstä on luovuttu instrumenttiin liittyvän riskin ja kustannusten takia. Täyden valtakirjan omaisuuden hoidossa asiakkaan omia neuvoja ei voida noudattaa, vaan vastaavantyyppisten asiakkaiden salkkuja on kohdeltava tasapuolisesti samalla tavalla. Pankki katsoo, että asiakkaan salkku on tuottanut paremmin kuin vertailuindekseinä olevat FOX– tai portfolioindeksit. Tuot-toraportista on nähtävissä, että asiakkaan salkku on vuonna 1988 tuottanut 0,46 % vähemmän, vuonna 1999 5,02 % enemmän, vuonna 2000 2,6 % vähemmän ja vuonna 2001 2,36 enemmän kuin pankin oma mallisalkku. Pankki katsoo, että asiakkaan salkku on tuottanut vähintäänkin sen, mitä sopimuksessa on sovittu.
Kadonneiden osakkeiden osalta pankki toteaa, että omai-suudenhoitosopimuksessa on lueteltu sopimuksen piiriin kuuluva varallisuus, joka on pankissa olevat rahatilit, arvopaperisäilytys, arvo-osuustili sekä mahdolliset johdannaistilit optioyhteisössä ja arvo-osuusrekisterissä olevat arvo-osuudet. Pankki toteaa, että pankin säily-tyksessä olleet osakkeet ovat sopimuksen mukaan kuuluneet mallisalkun mukaisen omaisuudenhoidon piiriin.
Raportoinnista ja raporttien jälkikäteiskorjaamisesta pankki toteaa, että verotuksessa osakekaupoista syntynyt luovu-tusvoitto lasketaan pääsääntöisesti siten, että myyntihinnasta vähennetään osakkeiden hankintahinta. Tämä luo-vutusvoitto on raportin alkuperäisessä tekstissä 87.925,75 markkaa, joka on käsin muutettu 82.369,98 markkaa ja varustettu tekstillä ”käytetään hankintameno-olettamaa (30 %)”. Verovelvollinen voi vaihtoehtoisesti käyttää verotettavaa myyntivoittoa laskettaessa ns. hankintameno-olettamaa. Raportille käsin kirjoitetulla tekstillä asiakkaalle on kerrottu, että hänen kannattaa vero-ilmoituksessa esittää verotettavan luovutusvoiton laskennassa juuri tätä hankintameno-olettamaa. Siten asiakkaan maksettavaksi tuleva tulevan luovutusvoittoveron määrä on pienempi kuin jos verotettava luovutusvoitto laskettaisiin käyttämällä osakkeiden todellista hankintaa. Raporteille lisätyllä tekstillä ei siis millään tavalla muuteta tai korjata todella tapahtuneita osakekauppoja tai niistä saatuja voittoja. Tekstin lisäyksellä on ainoastaan ollut tarkoitus auttaa asiakasta saamaan itselleen edullisempi verokohtelu luovutusvoitoilleen. Raportoinnin osalta pankki toteaa, että heidän käsityksen mukaan asiakkaalle on lähetetty raportit sopimuksen mukaisesti.
Omaisuudenhoitopalkkioista pankki toteaa, että asiakkaan solmiessa vuonna 1994 sopimusta on 2 %:n palkkio ollut markkinahinta täyden valtakirjan omaisuudenhoidosta. Asiakkaan kohdalla palkkioita on alennettu hänen pyynnöstään kahdesti ensin 1,5 %:iin ja myöhemmin vielä nykyiseen 0,45 %:iin. Pankin käsityksen mukaan asiakkaan omaisuudenhoitopalkkio ei missään vaiheessa ole ylittänyt yleistä palkkiotasoa tai ollut kohtuuttoman suuri.
Yhteydenotoista ja tapaamisista pankki toteaa, etteivät asiakkaan ja pankin edustajan tapaamiset kaikkina aikoina ole välttämättä olleet säännöllisiä. Salkunhoitajan vaihtumisen yhteydessä tapaamisia uuden salkunhoitajan kanssa on yritetty sopia asiakkaiden kanssa esim. puhelimitse. Kaikkien asiakkaiden puhelintiedot eivät kuitenkaan ole olleet ajan tasalla ja tästä on aiheutunut joidenkin asiakkaiden kohdalla viivettä. Asiakkaan kohdalla tapaamistihey-teen on saattanut vaikuttaa myös se, että asiakas ei asu Suomessa. Pankki huomauttaa, etteivät mallisalkun palvelut ole niin laajat kuin yksilöllisen omaisuudenhoitosopimuksen palvelut. Esimerkiksi tapaamiset eivät kuulu mallisalkkua koskevan omaisuudenhoitosopimuksen palveluihin. Asiakaspalvelun vuoksi tapaamisia on kuitenkin järjestetty aina, kun siihen on ollut tarvetta asiakkaan puolelta.
Pankki toteaa kirjeiden ja tapaamisten järjestämisen taustalla olivat mm. raportointijärjestelmässä tapahtuvat muutokset. Raportointijärjestelmän kehittämisen yhteydessä vanhantyyppiset graafisten raporttien tuottamisesta on luovuttu, sillä niissä ei ollut enää sellaista informaatiota, mi-tä ei olisi löytynyt muistakin raporteista. Lisäksi pankki katsoo, että asiakkaalle on lähetetty mallisalkkusopimuksen mukaiset raportit. Myös uudet raportit lähetetään asiakkaalle 12 kertaa vuodessa. Näiden lisäksi asiakas saa verotusta varten erillisen raportin. Pankki katsoo, ettei asiakkaan saama informaatio ole heikentynyt uudistuksen myötä.
Arvonlisäveron osalta pankki toteaa, että täyden valtakirjan omaisuudenhoito on ollut arvonlisäverollista palvelua. Omaisuudenhoitosopimuksessa on todettu, ettei sovitussa palkkiossa ole otettu huomioon arvonlisäveroa, vaan se lisätään palkkioon vasta laskuttamisen yhteydessä. Lisäksi sopimuksessa todetaan, ettei pankki vastaa sopimuksen mukaisen toiminnan aiheuttamista veroseuraamuksista. Asiakkaalle on raportissa kerrottu, että laskutettavaan palkkioon on lisätty 1.6.1994 voimaan tullut arvonlisävero. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin muuttanut 31.3.1999 arvolisävero-lain tulkintaa siten, ettei täyden valtakirjan omaisuudenhoitoa enää pidetä arvonlisäverollisena palveluna. Tämän johdosta arvonlisäveroa ei enää laskuteta asiakkailta.
Asiakkaan helmikuussa 1999 200.000 markan lisäsijoituksesta pankki toteaa, että kyseinen summa on sijoitettu asiakkaan mallisalkun mukaisesti hoidettuun osakesalkkuun. Tämän lisäksi epäselvyydestä rahastosijoituksessa pankki toteaa, että asiakkaan rahastosijoitus ei liity omaisuudenhoitosopimuksen varainhoidon piiriin, eikä siitä siten ole veloitet-tu omaisuudenhoitosopimuksen palkkioita. Sijoitusrahastosijoitus on mukana asiakkaan saamissa samoissa raporteissa, joissa raportoidaan omaisuudenhoitosopimuksen piirissä olevista varoista.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa selvittämään, onko hänen omaisuuttaan hoidettu mallisalkkusopimuksen mukaisesti ja ovatko maksetut palkkiot olleet kohtuullisia.
Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata asiakkaan menettämä omaisuuden arvo korkoineen sekä kulukorvauksena asiaan käytetty aika.
Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Jos valitusasiakirjoista ilmenee, että ennen valituksen saa-pumista Arvopaperilautakuntaan on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun asiakas on viimeksi ottanut yhteyttä sijoituspalveluyritykseen tai rahastoyhtiöön kysymyksessä olevasta asiasta, lautakunta ei Arvopaperilautakunnan ohjesäännön 2 §:n 3 kohdan mukaan anna ratkaisusuositusta, ellei tähän ole painavia syitä. Edellä mainitulla perusteella lautakunta ei käsittele asiassa tapahtumia, jotka sijoittuvat vuosille 1994–2000. Koska kysymyksessä oleva sopimussuhde on jatkunut kesään 2002 asti, on lautakunta päättänyt käsitellä vuosien 2000–2002 ajankohdan väliset asiat.
Asiakas on allekirjoittanut 2.6.1994 omaisuudenhoitosopimuksen, jossa sijoituspolitiikan toteuttamistavaksi on valittu mallisalkku -strategia. Tämä tarkoittaa, että asiakkaan salkkuun hankitaan vastaavia osakkeita kuin pankin ylläpitämään mallisalkkuun. Asiakkaan salkkua hoidetaan pankin mallisalkun mukaisesti. Osakehankintoja ei kuitenkaan tehdä välittömästi mallisalkkua muutettaessa, mikäli tämä on perusteltua asiakkaan etu huomioon ottaen. Tällaisia syitä ovat muun muassa heikko likviditeetti, sijoitustuotteeseen kohdistuva tilapäinen ja huomattava hinnan muutos tai muu vastaava tekijä. Sopimuksessa mainitaan lisäksi, ettei pankki vastaa siitä, jos asiakkaan oma arvopaperisalkku ei vastaa mallisalkun kehitystä yllä mainitusta perustellusta syystä.
Lautakunnalle toimitetuista tuotto- ja rakenneraporteista on havaittavissa, että pankin mallisalkku ja sen tuotto on poikennut vain vähän asiakkaan salkusta. Siten lautakunta katsoo, että asiakkaan salkun rakenne on vastannut mallisalkun rakennetta niin hyvin kuin se on ollut mahdollista ottaen huomioon mm. salkkujen kokoerosta ja pörssierien suuruudesta aiheutuvat erot. Lautakunta huomauttaa, että mallisalkun ja sitä seuraavan asiakassalkun tarkoituksena ei ole harjoittaa aktiivista kaupankäyntiä, vaan tavoitteena on tehdä sijoitukset keskipitkällä tai pitkällä tähtäimellä.
Väitettyjen kadonneiden osakkeiden osalta lautakunta toteaa, että asiakkaan hyväksymässä sopimuksessa on todettu, että sopimuksen piiriin kuuluvat pankkitili ja sille kertyvä tuotto sekä pankin säilytyksessä oleva varallisuus ja siihen liittyvä arvo-osuustili. Tapauksessa ei ole tullut näyttöä siitä, että asiakkaalla olisi ollut olemassa jokin toinen erillinen säilytys ja/tai arvo-osuustili, joka ei olisi kuulunut sopimuksen piiriin. Lautakunnan näkemys on, että asiakkaan kaikki arvopaperit ja arvo-osuudet pankissa ovat kuuluneet sopimuksen mukaisen mallisalkun hoidon piiriin.
Raportointien ja yhteydenottojen osalta lautakunta toteaa, ettei alkuperäisessä sopimuksessa ole mainintaa asiakkaiden ja pankin välisestä yhteydenpidosta, muuta kuin kirjallisen raportoinnin osalta. Asiassa on kuitenkin riidattomasti tullut näytetyksi se, että vuoden 2000 jälkeen pankki on ollut yhteydessä asiakkaaseen. Raportoinnin laiminlyönnin osalta lautakunta toteaa, ettei asiakas ole tapauksessa pystynyt näyttämään sitä, että pankki olisi omalta osaltaan laiminlyönyt asiakasraportoinnin. Asiakkaalla on sopimuksessa määritelty reklamointivelvollisuus, joka tarkoittaa, että myös asiakkaan on itse ajoissa reagoitava pankin toimenpiteisiin. Lautakunta katsoo, että mikäli pankki ei ole noudattanut sopimuksen mukaista raportointivelvollisuutta, olisi asiakkaan tullut asiassa olla yhteydessä pankkiin ja vaatia raportointia. Koska asiakas ei noudattanut omaa velvoitettaan, hän on hyväksynyt pankin menettelyn asiassa.
Tapauksessa asiakas on kritisoinut kohtuuttoman korkeita omaisuudenhoitopalkkioita. Palkkioiden osalta lautakunta toteaa, että kyseisten palvelujen hinnoittelu on palvelutarjoajan itsensä päätettävissä hinnastoilla tai asiakaskohtaisesti. Pääasiallisesti palkkiot määräytyvät markkina- ja kilpailutilanteen perusteella. Pankin aloitteesta tehty hinnantarkistus vuoden 2000 jälkeen ei merkitse aikaisemman hinnoittelun kohtuuttomuutta, vaan lautakunta pitää sitä normaalina asiakassuhdetoimintana. Myös asiakkaan olisi tullut aiemmin reagoida hinnoitteluun, mikäli olisi ollut siihen tyytymätön. Arvonlisäveron sekä lisäsijoituksen osalta lautakunta yhtyy pankin näkemykseen asiassa.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole tapauksessa syyllistynyt laiminlyöntiin tai sopimusrikkomukseen, eikä siten ole näiden perusteella vahingonkorvausvelvollinen asiakkaille aiheutuneista sijoitusvarallisuuden arvonalentumisista.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA