Tapahtumatiedot

Pankki kutsui asiakkaan puolisoineen sijoitusneuvotteluun 6.2.2007, kun heidän 45.000 euron määräaikaistalletuksensa oli erääntymässä. Pankki teki asiakkaalle sijoituskartoituksen, jonka mukaan asiakkaan riskinottovalmius oli matala. Asiakas merkitsi yhteisillä varoilla omissa nimissään pankin suosittelemaa korkorahastoa 45.000 eurolla 6.2.2007. Asiakas merkitsi samalla 5.000 eurolla indeksilainaa, jota varten hänen nimiinsä avattiin arvo-osuustili.

Rahaston arvon kehitys kääntyi laskuun vuoden 2008 aikana. Pankin edustaja kertoi asiakkaalle pääoman menetyksestä ensimmäistä kertaa 22.1.2009 puhelimitse. Kirjallisesti tieto tuli postitse 27.1.2009, jolloin asiakas sai lähes kuukauden vanhan rahastoraportin. Tämän raportin mukaan pääomasta oli kadonnut jo vuoden 2008 lopussa lähes 16 prosenttia.

Asiakas sai siten tammikuussa 2009 tietää, että huomattava osa pääomasta oli kadonnut. Hän teki asiasta kirjallisen reklamaation 6.2.2009, johon hän sai kielteisen vastauksen vasta noin seitsemän viikkoa myöhemmin. Tällä välillä pankki suositti asiakasta olemaan lunastamatta rahasto-osuuksia. Rahaston arvo aleni yli 2.500 euroa reklamaation tekemisestä vastauksen saamiseen. Asiakas lunasti rahasto-osuutensa 6.4.2009, joiden arvo oli enää 35.295,23 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaan mukaan hän sai virheellistä informaatiota rahastosta 6.2.2007. Asiakas korosti sekä ennen tilaisuutta että sen aikana selkeästi moneen kertaan, että he eivät halua missään tapauksessa riskeerata pääomaansa. He olivat valmiita ottamaan riskiä vain korkotuoton osalta. Toisena vaatimuksena asiakkaalla oli, että sijoituksen pääoma ja kertynyt korko piti olla nostettavissa korkeintaan muutaman päivän viiveellä.

Asiakkaan kertoman mukaan hän kysyi sijoitusneuvojalta merkintätoimeksiantolomakkeessa olevan maininnan rahasto-osuuksien laskun mahdollisuudesta merkityksestä. Asiakkaan mukaan sijoitusneuvoja vastasi sen olevan muodollisuus, jolla viitataan pelkästään siihen, että korkotuotto ei välttämättä kasva kaikkina aikoina niin hyvin kuin historiallinen kehitys osoittaa. Asiakkaan mukaan hän kysyi vielä, että ”vaaditaan siis maailmanloppu tai ainakin ydinsota, jotta alkuperäinen pääomamme vaarantuu?”, johon pankin sijoitusneuvoja vastasi, että suunnilleen tämän tyyppisestä mullistuksesta pitäisi olla kysymys. Tilaisuuden jälkeen asiakas ja hänen puolisonsa olivat vakuuttuneet sekä hyvästä korkotuotosta että pääoman säilymisestä kaikissa olosuhteissa.

Asiakas katsoo, että pankin olisi tullut informoida hänelle rahaston arvon alenemisesta aikaisemmin. Asiakkaan allekirjoittamassa sopimuksessa todettiin, että “pankki toimittaa omaisuudesta ja siihen kohdistuneista toimenpiteistä asiakkaalle raportin kuukausittain, mikäli omaisuudessa on tapahtunut muutoksia, kuitenkin vähintään kerran vuodessa”. Asiakkaan mukaan pankin sijoitusasiantuntijan suullisen kuvauksen perusteella tämän piti osaltaan varmistaa, että ikäviä yllätyksiä ei voi päästä tapahtumaan. Asiakas jäi sopimustekstin ja sijoitusasiantuntijan kertoman perusteella siihen käsitykseen, että mikäli sijoituksen arvossa tapahtuu oleellisia muutoksia ja varsinkin jos se kääntyisi laskuun, he saisivat siitä tiedon viimeistään kuukauden sisällä.

Asiakas vaatii pankilta korvausta alentuneesta pääomasta viivästyskorkoineen. Asiakkaan mukaan pankin olisi tullut ilmoittaa rahaston arvon oleellisista muutoksista kuukauden kuluessa muutoksista. Asiakas vaatii pankkia korvaamaan menetettynä pääomana 9.705 euroa sekä alkuperäiselle 45.000 euron pääomalle 9,5 %:n viivästyskorkoa ajalle 13.2. – 6.4.2009. Asiakas vaatii vielä edellä mainituille summille 9,5 %:n viivästyskorkoa 6.4.2009 alkaen.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on vastustanut asiakkaan korvausvaatimusta sekä määrältään että perusteeltaan. Pankki on vakuuttunut, että varsinainen sijoitusneuvonta ja tuoteinformaation antaminen on tapahtunut asiallisesti ja hyvää pankkitapaa noudattaen. Pankki ei pidä uskottavana, että sijoitusasiantuntija, joka omaa pitkän ja arvostetun kokemuksen nimenomaan sijoitusasioissa, olisi poikennut rutiineistaan eikä lainkaan olisi kertonut sijoitukseen liittyvästä pääomariskistä ja sen tasosta. Pankin mukaan lupausta, jonka mukaan pääoma olisi jatkuvasti turvattu, ei ole annettu sijoitusneuvottelussa eikä missään rahaston toimintaa kuvaavassa materiaalissa.

Arvo-osuustiliä ja arvopaperisäilytystä koskevan sopimuksen raportointikohdassa sanalla toimenpiteet tarkoitetaan lähinnä omaisuuden ostoja ja myyntejä. Sen sijaan omaisuuteen ja niihin kohdistuneilla toimenpiteillä ei tarkoiteta omaisuuden arvoissa jatkuvasti tapahtuvia kurssivaihteluita. Mikäli omaisuudessa ei ole tapahtunut muutoksia eikä niihin ole kohdistunut toimenpiteitä, niin raportti toimitetaan kerran vuodessa. Pankin mukaan sopimusta ei kuitenkaan sovelleta rahasto-osuuksiin, koska niitä ei säilytetä arvo-osuustilillä. Rahasto-osuuksien säilytys hoidetaan rahastoyhtiön toimesta, joka myös vastaa niiden raportoinnista. Sopimusta sovelletaan sen sijaan samana päivänä merkityn indeksilainan säilyttämiseen.

Asiakkaiden reklamoitua pankille, sen suositus sanotussa tilanteessa oli, että asiakkaan riskiprofiili tuli tarkastaa eli tuli tehdä kartoitus rahan tarpeesta ja sijoitusajasta. Koska pankin mukaan riskiprofiilissa ei ollut tapahtunut muutoksia, pankki suositteli korkorahastojen pitämistä. Tällöin on myös tähdennetty, että asiakas tekee aina itse päätökset sijoituksiensa lunastamisista. Vuoden 2009 huhtikuun alusta rahaston arvo on kääntynyt positiiviseen suuntaan.

Ottaen huomioon kaiken edellä esiintuodun ja erityisesti sen, että sijoitusneuvonnan jälkeisenä ajanjaksona on vallinnut ennen näkemätön poikkeuksellinen markkinatilanne sekä se, että asiakkaalle on selvästi korostettu, että historia ei ole tae tulevasta kehityksestä kuin myös se, että hän tekee itse päätöksensä sijoituksistaan, pankki katsoo, ettei ole perusteita suostua asiakkaan esittämiin korvausvaatimuksiin.
 

Selvitykset

Lautakunnan käytettävissä ovat olleet asiakkaan ja pankin kirjelmien lisäksi seuraavat lautakunnalle toimitetut asiakirjat:
• Korkorahaston säännöt, jotka on vahvistettu 15.11.2006 ja voimassa 18.12.2006 alkaen.
• Korkorahaston yksinkertaistettu rahastoesite, joka on päivätty 18.12.2006. Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on kerrottu tietoja rahastosta sekä rahastosijoittamisesta.
Rahaston sijoituspolitiikka
Erikoissijoitusrahaston sijoitustoiminnan tavoitteena on saavuttaa pitkällä aikavälillä arvonnousua hajauttamalla varat euroalueelle sijoittaviin korkorahastoihin. Rahasto pyrkii parantamaan tuotto-odotusta ja tehostamaan hajautusta sijoittamalla rahaston varoista enintään 25 % ns. mausterahastoihin, joiden sijoituskohteena voivat olla alemman luottoluokituksen saaneet yrityslainat kehittyvien markkinoiden joukkolainat tai globaalit joukkolainat; mausterahastoja voivat olla myös korkopohjaiset hedge-rahastot. Rahaston varat hajautetaan vähintään viiden eri rahaston osuuksiin. Rahastolla on oikeus sijoittaa 60 % varoistaan erikoissijoitusrahastoihin. Rahasto voi sijoittaa enintään 60 % varoistaan yhden rahaston osuuksiin. Korkosijoitusten keskimääräinen jäljellä oleva juoksuaika eli duraatio on 3 kk–5 vuotta. Käytännössä tämä on keskimäärin 1-3 vuotta. Rahasto voi sijoitustoiminnassaan käyttää myös johdannaisia saavuttaakseen lisätuottoja ja tehostaakseen riskienhallintaa.
Rahaston riskiprofiili
Rahaston riskiprofiilista on todettu, että rahasto on keskipitkän koron rahasto, joka riskiprofiililtaan sijoittuu rahamarkkina- ja yrityslainarahastojen välimaastoon. Kaikessa korkosijoittamisessa riski liittyy korkotason nousuun sijoitusaikana. Mikäli markkinakorot nousevat ja sijoittaja myy rahasto-osuutensa, saattaa tuotto jäädä odotettua pienemmäksi. Tämä perustuu siihen, että korkotason noustessa rahaston salkussa olevien joukkovelkakirjalainojen tai rahamarkkinasijoitusten markkina-arvo laskee, jolloin myös rahasto-osuuden arvo laskee.
Rahasto-osuuden tuoton kehitys
Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on kuvattu graafisesti rahaston kehitys sen toiminnan aloittamisesta 24.5.2004. Rahasto-osuuden tuoton kehityksestä mainitaan, että ”historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta. Sijoitusten arvo voi nousta tai laskea. Sijoittaja saattaa menettää osan sijoittamistaan varoista.”
Sijoittajakohderyhmä
Sijoittajakohderyhmästä on vielä todettu, että ”rahasto sopii hyvin sijoittajalle, joka etsii helppoa ja vaivatonta tapaa sijoittaa korkomarkkinoille. Sijoittajan ei tarvitse miettiä, milloin on hyvä aika siirtää varoja eri korkolajien välillä parhaan tuoton varmistamiseksi, koska rahaston sijoitukset pyritään aina ohjaamaan tuottoisimmille korkomarkkinoille. Rahasto sopii sijoittajalle, jolla ei välttämättä ole erityistä korkomarkkinoiden tuntemusta. Sijoittaja voi siten pitää oleellisen osan salkustaan tässä rahastossa. […] Rahasto sopii lyhytaikaiseen sijoittamiseen: suositeltava vähimmäissijoitusaika on 6–12 kk.”
• Korkorahaston markkinointiesite, jossa on yksinkertaistetun rahastoesitteen tiedot karsittuna.
• Pankin asiakkaalle 6.2.2007 laatima sijoitussuositus. Asiakkaan varat olivat käyttötilillä, jossa oli 51.278 euroa. Suosituksessa ei otettu huomioon asiakkaan tuloja. Valittu sijoitusaika oli 6 vuotta. Asiakkaan riskinottohalukkuutta on selvitetty seuraavasti:
”1 - Mikä seuraavista väittämistä kuvaa parhaiten tietämystäsi ja kiinnostustasi sijoittajana rahoitusmarkkinoista? – En ole kiinnostunut enkä seuraa aktiivisesti
2 - Mihin seuraavista tuotteista olet sijoittanut? – Tileille
3 - Minkälaista tuottoa odotat sijoituksellesi? – 2–4 %, mikä vastaa rahamarkkinarahaston tai matalariskisen joukkolainan pitkän aikavälin tuottoa
4 - Miten suhtaudut sijoituksesi negatiivisiin tai positiivisiin arvon muutoksiin? – On ehdottoman tärkeää, että sijoitukseni arvo säilyy, ja siksi haluan välttää negatiivisia muutoksia lyhyellä aikavälillä
5 - Miten reagoisit, jos sijoituksesi arvo nousisi 15 prosenttia ilman, että mitään erikoista tapahtuu? – En reagoisi mitenkään
6 - Miten reagoisit, jos sijoituksesi arvo laskisi 15 prosenttia ilman, että mitään erikoista tapahtuu? – En reagoisi mitenkään
7 - Mikä seuraavista sijoituksista sopisi sinulle parhaiten? – Minulle sopii parhaiten sijoitus, jonka arvo säilyy pitkällä aikavälillä, vaikka saisinkin pienemmän tuoton”
Pankki on arvioinut asiakkaan riskinottohalukkuuden matalaksi ja asiakas on valinnut saman tason. Pankki on ehdottanut omaisuuslajijakaumaksi seuraavaa: osakkeet 25 %, pitkät korot 65 % ja lyhyet korot 10 %. Pankki on suositellut sijoitusta korkorahastoon, johon asiakas sijoittikin 45.000 euroa. Rahaston tuotto-odotuksen 4,5 % kerrottiin olevan tilejä parempaa ja otot ja panot olevan kuluttomia. Suosituksessa todettiin myös, että koska riskin ottaminen ei ollut asiakkaalle sijoittamisessa tuttua, riskisijoituksiksi suositeltiin indeksilainoja, joista sai tuottoa tai rahat takaisin. Suosituksen mukaan markkinatilanteesta riippuen sijoitusten arvo voi nousta tai laskea. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta.
• Asiakkaan 6.2.2007 allekirjoittama 45.000 euron rahastosijoituksen merkintätoimeksianto, jossa on todettu asiakkaan vastaanottaneen rahastoa koskevan yksinkertaistetun rahastoesitteen, tutustuneen tähän sekä rahaston sääntöihin ja hyväksyvän ne. Siinä on myös todettu, että rahastoyhtiön edustaja on käynyt toimeksiantajan kanssa läpi ja selostanut hänelle rahaston ominaisuudet ja kiinnittänyt toimeksiantajan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen ja, että rahasto-osuuden arvon historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta.
• Asiakkaan ja pankin välinen sopimus arvo-osuustilistä ja arvopaperisäilytyksestä, joka on päivätty ja allekirjoitettu 6.2.2007. Sopimus sisältää arvo-osuuksien ja arvopapereiden säilyttämisen sekä hoidon pankissa arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleisten ehtojen mukaisesti. Pankki sitoutuu toimittamaan omaisuudesta ja siihen kohdistuneista toimenpiteistä asiakkaalle raportin kuukausittain, mikäli omaisuudessa on tapahtunut muutoksia, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Sopimuksen mukaan siihen sovelletaan arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleisiä ehtoja.
• Arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleiset ehdot, jotka on päivätty 1.6.2001. Ehtojen mukaan niitä sovelletaan pankin ja asiakkaan välillä tehtyyn sopimukseen, jolla pankki ottaa mm. asiakkaan sijoitusrahasto-osuuksia säilytettäviksi. Ehtojen mukaan ellei toisin ole sovittu, pankki lähettää asiakkaalle ilmoituksen arvo-osuustilille/säilytykseen tehdystä kirjauksesta vähintään kerran kuukaudessa edellyttäen, että omaisuudessa on tapahtunut muutoksia edellisen ilmoituksen jälkeen. Ehtojen mukaan arvopaperilla tarkoitetaan mm. sijoitusrahasto-osuuksia.
• Tammikuussa 2008 asiakkaille lähetetty ilmoitus uusista arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleisistä ehdoista.
• Arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleiset ehdot, jotka on päivätty 1.3.2008. Ehdot vastaavat olennaisilta osin 1.6.2001 päivättyjä ehtoja.
• Pankin toimintatapaohjeet, jotka on annettu 29.1.2003 ja viimeksi päivitetty 20.6.2007.
• Rahastoyhtiön asiakkaalle toimittama rahastoraportti 31.12.2008 tilanteesta.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko pankin korvata virheellisestä sijoitusrahaston markkinoinnista aiheutunut vahinko.

Lautakunta toteaa, että tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta ja arvopaperin markkinoinnista, joista oli sijoitusajankohtana säädelty sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 3 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (495/1989) 2 ja 4 luvuissa (522/1998) sekä sijoitusrahastotoiminnasta, josta oli säädelty sijoitusrahastolaissa (48/1999). Lisäksi Rahoitustarkastus oli antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoitusajankohtana voimassa olleen ohjeen 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista, kuten sijoituspalveluyhteisön tiedonanto- ja selonottovelvollisuudesta.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:ssä (522/1998) todetaan seuraavaa:
”Arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu tieto, jonka harhaanjohtavuus tai totuudenvastaisuus käy ilmi tiedon esittämisen jälkeen ja jolla saattaa olla olennaista merkitystä sijoittajalle, on viivytyksettä oikaistava tai täydennettävä riittävällä tavalla.”

Arvopaperimarkkinalaissa, sen nojalla valvojan antamissa tarkentavissa säännöksissä sekä lain esitöissä on todettu, että markkinointi voi olla harhaanjohtavaa, jos markkinoinnissa ei kuvata tasapuolisesti tuotteen keskeisiä ominaisuuksia ja riskejä. Tiedon harhaanjohtavuutta arvioidaan siitä näkökulmasta, onko tieto omiaan johtamaan harhaan markkinoinnin kohteena olevia henkilöitä tai henkilöryhmiä. Tämän vuoksi tiedon harhaanjohtavuutta on arvioitava ankarammin silloin, kun on kyse suurelle yleisölle suunnatusta markkinoinnista kuin tapauksessa, jossa kohderyhmänä ovat ammattimaiset sijoittajat tai muut asiantuntijat.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ssä (522/1998) mainitaan seuraavaa:
”Arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.”

Lain esitöiden mukaan sijoitustuotteiden keskeiset ominaisuudet on kuvattava tasapuolisesti ja riskit on tuotava selkeästi esille. Myös myyntitilanteessa annettavan informaation tulee olla yhdenmukaista asiakkaalle annetun esite- ja markkinointimateriaalin kanssa. Markkinoinnin asianmukaisuutta tai harhaanjohtavuutta on arvioitava kokonaisuutena.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 kohdan 5.1.4 mukaan:
”Välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi yhtiöiden markkinapaikoille lähettämät tiedotteet, julkistetut osto- tai lunastustarjoukset sekä välittäjällä olevat tiedot listalleotto- tai tarjousesitteistä. Välittäjän tiedonantovelvollisuuden ei kuitenkaan voida katsoa koskevan tietoja, joiden kohtuudella voidaan arvioida olevan välittäjän asiakkaan tiedossa.”

Asiakas oli aikaisemmin ainoastaan tallettanut rahaa pankkitileille eikä hänellä ollut aikaisempaa kokemusta sijoittamisesta tai sijoitusrahastoista. Hän ei ollut kiinnostunut rahoitusmarkkinoista eikä seurannut niitä aktiivisesti. Asiakkaan alkuperäisenä tarkoituksenaan oli jatkaa erääntymässä olevaa määräaikaistalletustaan. Pankin kutsusta hän meni sijoitusneuvotteluun, jossa kartoitettiin hänen taloudellinen tilanne ja riskinottovalmius, joka todettiin matalaksi. Kartoituksen mukaan asiakas haki 2–4 %:n vuosituottoa, mikä vastaa rahamarkkinarahaston pitkän aikavälin tuottoa. Lisäksi asiakas halusi välttää negatiivisia muutoksia lyhyellä aikavälillä, koska sijoituksen arvon säilyminen oli hänelle tärkeää.

Neuvottelussa pankin edustaja sai asiakkaan kirjallisten esitteiden ja niitä täydentäneen suullisen kuvauksensa perusteella vakuuttuneeksi, että kyseessä oleva rahastosijoitus täyttäisi asiakkaan sijoitukselleen asettamat kriteerit pääoman säilymisestä ja sijoituksen nopeasta realisoitavuudesta. Merkintätoimeksiantolomakkeen osalta asiakkaan esiin nostaneen mahdollisuuden rahasto-osuuksien arvon laskuun sijoitusneuvoja kuittasi pelkkänä muodollisuutena. Asiakkaalle annetussa yksinkertaistetussa rahastoesitteessä tuodaan yleisluonteisesti esille, että rahaston arvo voi laskea ja että sijoittaja voi menettää osan sijoittamistaan varoista. Rahaston riskiprofiilissa kerrotaan vain korkotason muutoksiin liittyvästä riskistä, joka kytketään vain tuottoon.

Arvopaperilautakunta toteaa, että yksinkertaistetusta rahastoesitteestä ei käy riittävän selkeästi ilmi rahaston riskit ja niiden toteutumisen mahdollisuudet, minkä lisäksi pankki ei ole kiistänyt asiakkaan esittämää tälle suullisesti annetun sijoitusinformaation puutteellisuutta tai virheellisyyttä, vaan pitänyt sitä ainoastaan pitkän kokemuksen omaavan sijoitusneuvojan kyseessä ollen epäuskottavana. Kuvausta rahaston myyntitilanteesta pankki ei ole esittänyt. Lautakunta katsoo edellä mainittu huomioon ottaen, että asiakas ei saanut riittävää ja virheetöntä informaatiota rahastosta, jota hän merkitsi.

Arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleisten ehtojen mukaan niitä sovelletaan pankin ja asiakkaan välillä tehtyyn sopimukseen, jolla pankki ottaa asiakkaan mm. sijoitusrahasto-osuuksia säilytettäväksi. Sopimuksessa arvo-osuustilistä ja arvopaperisäilytyksestä ei mainita erikseen, että sopimus koskee myös rahastoyhtiön lukuun säilytyksessä olevia rahasto-osuuksia. Ottaen huomioon arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleisten ehtojen sanamuodon, sen että rahaston ja indeksilainan merkinnät tapahtuivat samassa tilaisuudessa ja sen että sijoitusneuvojan puheiden perusteella asiakkaalle saattoi syntyä kuva, jonka mukaan hän saisi sijoituksensa arvon laskiessa kuukausittain tiedon sijoituksensa kehittymisestä, lautakunta katsoo, että asiakas on voinut perustellusti ymmärtää raportoinnin koskevan myös rahasto-osuuksia ja omaisuudessa tapahtuvilla muutoksilla on voitu tarkoittaa myös rahasto-osuuksien arvossa tapahtuvia muutoksia. Tiedon rahastosijoituksen pääoman alenemisesta asiakas sai vasta puhelimessa 22.1.2009. Myöhemmin tulleen rahastoraportin mukaan pääoma oli vuoden 2008 lopussa laskenut jo lähes 16 prosenttia.

Asiakkaan mukaan pankki on aiheuttanut asiakkaalle lisävahinkoa pitkittäessään vahingollisen tilanteen jatkumista. Lautakunta toteaa, että pankilla kesti noin seitsemän viikkoa vastata asiakkaan 6.2.2009 tekemään reklamaatioon, minä aikana pankin viimeinen suositus asiakkaalle oli pitää rahastosijoitus. Lautakunta katsoo, että pankki on toiminnallaan lisännyt asiakkaalle aiheutunutta vahinkoa, koska se ei ole ilmoittanut asiakkaalle tämän omaisuudessa tapahtuneesta arvonlaskusta.

Arvopaperilautakunta katsoo, etteivät asiakkaan rahaston myyntitilanteessa saamat, osittain ristiriitaiset tiedot tuotteen riskeistä olleet kokonaisuutena ottaen riittävät antamaan asiakkaalle oikeaa käsitystä, kun otetaan huomioon hänen kokemattomuutensa sijoittajana ja hänen sijoitusprofiilinsa. Tämä on ollut omiaan vaikuttamaan asiakkaan päätökseen merkitä sijoitusrahastoa, josta on aiheutunut hänelle vahinkoa. Edellä lausutuin perustein Arvopaperilautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle rahasto-osuuksien arvon alenemisesta merkintä- ja lunastushinnan välisenä erotuksena 9.704,77 euroa.

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Hulkkonen, Kontkanen, Sario, Tauru, Teperi, Tuokko ja Turtiainen. Äänestyksen jäädessä tasan 4–4 asia ratkaistiin puheenjohtajan kannan mukaisesti. Sihteerinä toimi Heino. Päätökseen sisältyy Hulkkosen, Kontkasen, Taurun ja Turtiaisen eriävä mielipide.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA


- - - - - - - -

Eriävän mielipiteen mukainen Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko pankin korvata virheellisestä sijoitusrahaston markkinoinnista aiheutunut vahinko.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta, josta oli sijoitusajankohtana säädelty sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 3 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvussa (522/1998) sekä sijoitusrahastotoiminnasta, josta oli säädelty sijoitusrahastolaissa (48/1999). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoitusajankohtana voimassa olleen ohjeen 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista, kuten palveluntarjoajan tiedonanto- ja selonottovelvollisuudesta.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun ja Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan sijoituspalveluja tarjottaessa on noudatettava hyvää tapaa. Pankin tulee antaa asiakkaalle olennaista tietoa päätöksenteon tueksi mm. sijoituspalvelun sisällöstä ja siihen liittyvistä olennaisista riskeistä. Sijoitukseen liittyvien tuotto-odotusten ja riskien katsotaan olevan olennaista tietoa, joka tulee kertoa asiakkaalle ennen päätöksentekoa.

Asiassa on riidatonta, että asiakas ja hänen puolisonsa ovat keskustelleet 6.2.2007 varojen sijoittamisesta pankin konttorissa ja keskustelun perusteella he ovat sijoittaneet asiakkaan nimissä 45.000 euroa korkorahastoon. Riidatonta on myös se, että pankki ilmoitti rahaston arvon alenemisesta ensimmäisen kerran kirjallisesti 27.1.2009. Riidatonta on vielä se, että asiakas lunasti merkitsemänsä rahasto-osuudet 6.4.2009 saaden niistä 35.295,23 euroa.

Riitaista on, se mitä asiakkaan kanssa on keskusteltu tuotteen sisällöstä, erityisesti tuoton ja pääoman säilymisen osalta. Riitaista on myös se, olisiko asiakkaalle tullut ilmoittaa rahaston arvon alenemisesta. Riitaista on vielä se, onko pankin reklamaation vastaamisessa kestänyt pitkä aika aiheuttanut asiakkaalle korvattavaa vahinkoa.

Asiakas oli vastannut sijoituskartoitusta tehtäessä hakevansa 2- 4 prosentin vuosituottoa, joka vastaa rahamarkkinarahaston pitkän aikavälin tuottoa. Kartoituksen mukaan asiakkaalle oli tärkeää säilyttää sijoituksen arvo ja siksi hän halusi välttää negatiivisia muutoksia lyhyellä aikavälillä. Kartoituksen mukaan asiakas ei reagoisi mitenkään 15 %:n sijoituksen arvon laskuun. Pankki arvioi asiakkaan riskinottohalukkuuden matalaksi. Vaikka asiakas halusi välttää negatiivisia muutoksia lyhyellä aikavälillä, hän oli valmis ottamaan hieman riskiä saadakseen sijoitukselleen tuottoa pitkällä aikavälillä. Sijoituskartoituksessa on todettu, että markkinatilanteesta riippuen sijoitusten arvo voi nousta tai laskea. Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaan valitsema tuote on vastannut hänen sijoituskartoituksesta ilmeneviä sijoitustavoitteitaan, vaikka rahaston arvo laski erittäin poikkeuksellisessa markkinatilanteessa. Asiakkaalle suositeltu tuote on vastannut myös asiakkaan esittämää vaatimusta pääoman ja koron nostettavuudesta korkeintaan muutaman päivän viiveellä.

Asiakas on vahvistanut 6.2.2007 tehdyn merkintätoimeksiannon allekirjoituksellaan vastaanottaneensa yksinkertaistetun rahastoesitteen, tutustuneensa siihen ja hyväksyneensä rahaston säännöt. Samoin asiakas on vahvistanut, että rahastoyhtiön edustaja oli käynyt hänen kanssaan läpi rahaston ominaisuudet ja kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen. Myös asiakkaalle annetun markkinointiesitteen mukaan markkinatilanteesta riippuen rahasto-osuuden arvo voi nousta tai laskea. Lisäksi yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on todettu, että rahaston arvo voi laskea ja sijoittaja voi menettää osan sijoittamistaan varoista. Arvopaperilautakunta toteaa, että yksinkertaisesta rahastoesitteestä ilmenevät sijoitusrahaston keskeiset ominaisuudet ja riskit. Arvopaperilautakunnalle esitetyn materiaalin perusteella sijoitusneuvonta on ollut asianmukaista ja sen hetken markkinatilanteeseen nähden sopivaa.

Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti ja lautakunnan ratkaisusuositus voi perustua vain lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmeneviin seikkoihin. Osapuolten näkemykset siitä, mitä rahaston tuotosta ja pääoman säilyvyydestä keskusteltiin poikkeavat toisistaan. Pankin mukaan lupausta, jonka mukaan pääoma olisi jatkuvasti turvattu, ei ole annettu sijoitusneuvottelussa eikä missään rahaston toimintaa kuvaavassa materiaalissa. Keskustelun sisällöstä ei ole esitetty asiakirjanäyttöä, eikä sijoitusneuvottelun aikana voimassa ollut lainsäädäntö ole edellyttänyt sijoitusneuvottelun dokumentointia kirjallisesti. Arvopaperilautakunta katsoo asiassa jääneen selvittämättä mitä asiakkaan ja pankin välillä keskusteltiin sijoituksen tekemisestä. Riitaiseksi on siten jäänyt asiakkaan ja pankin toimihenkilön välisen keskustelun sisältö eikä Arvopaperilautakunnan keinoin asiaan voida saada lisäselvitystä.

Pankin ja asiakkaan käsitykset 6.2.2007 käydyn keskustelun sisällöstä raportoinnin osalta poikkeavat toisistaan. Riidatonta on se, että asiakas on saanut rahastoyhtiön rahastoraportin tammikuussa 2008.

Arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleisten ehtojen mukaan niitä sovelletaan pankin ja asiakkaan välillä tehtyyn sopimukseen, jolla pankki ottaa asiakkaan mm. sijoitusrahasto-osuuksia säilytettäväksi. Yleisten ehtojen ja sen seikan perusteella, että indeksilainan ja rahasto-osuuksien merkintä on tehty samassa tilaisuudessa, asiakas on perustellusti voinut ymmärtää ehtojen soveltuvan myös hänen merkitsemiinsä rahasto-osuuksien säilyttämiseen. Sopimuksessa arvo-osuustilistä ja arvopaperisäilytyksestä on mainittu, että pankki toimittaa sijoitusomaisuuden muutoksista asiakkaalle raportin kuukausittain. Asiassa ei ole esitetty, että asiakas olisi tehnyt ostoja tai myyntejä 6.2.2007 - 27.1.2009. Sijoitusrahaston rahasto-osuuden arvo vaihtelee päivittäin. Rahaston säännöissä ja yksinkertaistetussa esitteessä on todettu, miten asiakas voi seurata rahaston arvon kehitystä. Asiakas ei myöskään lähes kahden vuoden sijoitusajanjakson aikana ole reklamoinut pankille, että pankki ei ollut informoinut häntä rahaston kehityksestä muuten kuin toimittamalla hänelle vuosittain rahastoraportin. Asiakkaan on siten tullut olla tietoinen siitä, että hänen saamansa informaatio ei kata rahasto-osuuksien päivittäisiä arvonmuutoksia. Pankilla ei täten ole ollut velvollisuutta lähettää asiakkaalle raporttia sijoituksen arvon muutoksista, vaan ainoastaan omaisuuden määrän muutoksista.

Asiakkaan mukaan pankki on aiheuttanut asiakkaalle lisävahinkoa pitkittäessään vahingollisen tilanteen jatkumista. Pankilla kesti noin seitsemän viikkoa vastata asiakkaan 6.2.2009 tekemään reklamaatioon. Pankki on suosittanut asiakasta pitämään rahastosijoituksen, koska hänen sijoitusprofiilissaan ei rahan tarpeen tai sijoitusajan osalta pankin mukaan ollut tapahtunut muutosta. Sijoituksen arvo on lähtenyt nousemaan huhtikuussa 2009. Sijoitusneuvo on siten myös jälkikäteistarkastelussa osoittautunut asianmukaiseksi. Asiakas olisi voinut milloin tahansa halutessaan lunastaa rahasto-osuutensa, mutta on päättänyt pitää sijoituksensa 6.4.2009 saakka. Koska sijoittaja vastaa tekemistään sijoituspäätöksistä, pankki ei ole toiminnallaan aiheuttanut asiakkaalle lisävahinkoa. Pankin tulisi kuitenkin vastata asiakkaan tekemään reklamaatioon mahdollisimman pian.

Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Hannu Hulkkonen
Erkki Kontkanen
Tuula Tauru
Matti Turtiainen