Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 17.6.2003 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 17.10.2003 päivätyn lausuman.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee suorittaa tälle 115 000 euron kertahyvitys ja maksaa omaisuudenhoitoon luovutetulle omaisuudelle (215 000 euroa) neljän prosentin vuotuinen korko 2.5.2000 lukien.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Asiakas teki omaisuudenhoitajan kanssa omaisuudenhoitosopimuksen 2.5.2000. Sijoitettavan omaisuuden arvo oli ollut 215 000 euroa. Asiakas oli sopimuksen tekotilaisuudessa todennut näkemyksekseen, että osakekurssit tulisivat pian laskemaan, eikä asiakkaalla tästä syystä olisi taitoa enää hoitaa omaisuutta laskukaudella. Varallisuudenhoidolle asetettiin 8-11 prosentin kasvutavoitteet, jotka asiakkaan mukaan ammattitaitoiselle salkunhoidolle oli aivan kohtuullista asettaa.
Omaisuuden arvo laski lähes joka kuukausi sopimuksen tekemisestä lähtien ja omaisuudenhoitaja teki useita tappiollisia kauppoja sopimusaikana. Asiakkaat olivat huomauttaneet tappiollisesta kaupankäynnistä, mutta omaisuudenhoitaja oli silti jatkanut niitä. Asiakkaan näkemyksen mukaan tuottoa pyrittiin tekemään ainoastaan omaisuudenhoitajalle.
Varallisuudenarvon lasku oli ollut järkytys asiakkaalle, koska asiakkaan luottoluokitus laski AAA –tasosta riskiluokkaan ja asiakas sai tilintarkastajalta huomautuksen. Luokituksen putoaminen vaikeutti osaltaan muuta liiketoimintaa ja omistaja joutui tukemaan asiakasta taloudellisesti. Vuonna 2002 omaisuudenhoitajan edustaja lupasi muuttaa sijoitusstrategiaa ja pyrkiä tekemään tuottoa asiakkaalle - pankin sijaan. Varallisuuden arvo ei kuitenkaan tuolloin noussut, koska salkussa oli vain joukkovelkakirjalainoja ja muutamia kalliilla ostettuja teknologiaosakkeita, joiden arvo oli pudonnut murto-osaan. Asiakas ei suostunut panostamaan vain yhteen osakkeeseen ja lisäluototukseen, koska se ei vastannut asiakkaan näkemystä omaisuudenhoidosta. Omaisuudenhoitaja lupasi hoitaa salkkua huolellisemmin.
Koska omaisuudenhoitosalkun arvo ei edelleenkään korjaantunut, omaisuudenhoitaja lupasi, ettei vuodelta 2003 perittäisi lainkaan omaisuudenhoitomaksua, vaan ainoastaan kaupankäyntikulut. Tosin omaisuudenhoitaja oli myös vastustanut asian selvittämistä Arvopaperilautakunnassa. Tällöin oli sovittu salkun arvon kehityksen seuraamisesta ja omaisuudenhoitaja oli luvannut tehdä parhaansa salkun arvon kasvattamiseksi. Asiakas on jatkanut omaisuudenhoitosopimusta, koska on halunnut uskoa omaisuudenhoitajan henkilökunnan vaihdosten myötä pystyvän hoitamaan asiakkaan varallisuutta sovitulla tavalla.
Asiakas katsoo, ettei omaisuudenhoitaja ole voinut suorittaa omaisuudenhoitotoimenpiteitä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, koska omaisuuden arvo on laskenut sopimuksen alusta asti ja lähes kaikki osakekaupat olivat tappiollisia. Asiakas katsoo, että ammattitaitoisen ja huolellisen omaisuudenhoitajan olisi tullut ehdottaa asiakkaalle sijoitusstrategian muutosta muuttuneen markkinatilanteen mukaiseksi tai vaihtoehtoisesti noudattaa sijoitusstrategiaa, mutta vaihtaa suomalaisista teknologiayrityksistä esim. valuuttoihin. Omaisuudenhoitajan aikana HEX-yleisindeksi oli laskenut 52 % ja HEX-portfolioindeksi oli laskenut 42,1 %, mutta asiakas huomauttaa, ettei omaisuudenhoitoa ollut sidottu mihinkään indeksiin tai maahan. Omaisuudenhoitajalla olisi ollut mahdollisuus sijoittaa varoja ulkomaisiin pörssiyhtiöihin, noteeraamattomiin osakkeisiin, rahastoihin, erilaisiin lainoihin, talletuksiin ja rahamarkkinasijoituksiin koti- ja ulkomaille. Omaisuudenhoitaja oli käyttänyt ainoastaan Eurooppaan sijoittavaa rahastoa, eikä lainkaan suoria osakesijoituksia ulkomaille.
Asiakas kiistää omaisuudenhoitajan väitteet sitä, että kaikki tapaamisten keskustelut olisi kirjattu omaisuudenhoitajan asiakasmuistioon. Asiakas toteaa, että tapaamiset olivat pitkäkestoisia ja niissä puhuttiin paljon omaisuuden tilasta, sen hoidosta ja asiakkaan näkemyksistä, mutta omaisuudenhoitaja ei katsonut tarpeelliseksi kirjata niitä muistioon.
Edellä kerrotun lisäksi asiakas kiistää sen, että omaisuudenhoitaja olisi asiakkaan pyynnöstä toimittanut sijoitusomaisuutta koskevan vertailutaulukon. Asiakas toteaa omaisuudenhoitajan lähettäneen taulukon omasta aloitteestaan telefaxilla ja se oli ollut niin epäselvä, ettei siitä ollut asiakkaalle mitään hyötyä. Omaisuudenhoitaja ei ollut myöskään pyynnöstä lähettänyt taulukkoa esim. postin tai sähköpostin välityksellä, jotta asiakas olisi saanut siitä selkoa.
Asiakas kiistää omaisuudenhoitajan väitteen siitä, että vain poikkeavilla sijoitusstrategioilla olisi ollut mahdollista päästä jonkinlaiseen tuottoon kyseisenä aikana, mutta näitä niin sanottuja erikoisrahastoja on ollut vähän. Asiakkaalla on ollut samana aikana omaisuudenhoitosopimus kilpailevalla omaisuudenhoitajalla, jonka kanssa tehdyt sopimukset ja sijoitusstrategiat olivat täysin samanlaiset kuin tapauksessa kyseessä olevassa sopimuksessa. Toisella omaisuudenhoitajalla oli kuitenkin omaisuudenarvo kyseisenä aikana kasvanut. Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitajalla olisi ollut mahdollisuus sijoittaa asiakkaan varoja ulkomaille, esimerkiksi jalometalleihin, erilaisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin rahastoihin.
Asiakas toteaa, että hän on ollut tietoinen arvopapereihin liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista. Asiakas katsoo, ettei hän ole tarvinnut ”pankkia lisäämään ymmärrystään salkunhoidosta”, koska asiakkaalla itselläänkin on ollut runsaasti aikaisempaa kokemusta asiassa. Asiakas on samanaikaisesti hoitanut osaa varallisuudestaan itse, samoin kuin muutakin henkilökohtaista omaisuuttaan. Näiden varojen kokonaisarvot ovat kyseisenä vertailuajanjaksona vain nousseet.
Asiakas pyytää Arvopaperilautakuntaa selvittämään, miksi asiakkaan salkussa oli tehty niin paljon tappiollisia kauppoja, miksei salkkuun jätetty osakkeita, jotka pitkällä tähtäimellä voisivat palauttaa arvonsa, miksei salkkua hajautettu muualle kuin teknologiaosakkeisiin, miksei pankki ehdottanut varojen siirtoa korkoinstrumentteihin tai vastaaviin turvallisiin osakkeisiin ja oliko pankin tarkoitus tehdä voittoa vain itselleen myynti- ja ostopalkkioiden kautta? Asiakkaan tarkoituksena on ollut sijoittaa yli seitsemän vuoden aikaperiodilla, mutta on melko mahdotonta saavuttaa omaisuuden alkuperäinen arvo lisättynä 8-11 % vuotuisella tuotolla vain neljässä vuodessa. Edellä kerrotuilla perusteilla asiakas vaatii edellä mainitsemansa korvauksen.
Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen
Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 22.9.2003 päivätyn vastauksen asiassa sekä antanut lisäksi 21.11.2003 päivätyn lausuman asiassa.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä aiheettomana.
Omaisuudenhoitaja on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Omaisuudenhoitaja ja asiakas allekirjoittivat täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen 2.5.2000. Asiakkaan allekirjoittamassa sopimuksessa oli sovittu, että omaisuus sijoitetaan asiakkaan kanssa sovitun sijoitusstrategian mukaisesti siinä tarkemmin määriteltyihin sijoituskohteisiin. Sopimuksen mukaan omaisuudenhoitajalla on ollut oikeus tehdä kaikki sijoituspäätökset parhaaksi katsomallaan tavalla ja itsenäisesti neuvottelematta asiasta etukäteen asiakkaan kanssa. Omaisuudenhoitajan tekemien sijoituspäätösten on tullut noudattaa asiakkaan kanssa sovittua sijoitusstrategiaa. Sopimuksessa mainitaan erityisesti asiakkaan olevan tietoinen siitä, että sijoitukset arvopapereihin sisältävät riskejä ja että sopimukseen perustuvat sijoitukset voivat tuottaa voittoa tai tappiota. Vastuu sopimuksen mukaisen omaisuudenhoidon taloudellisesta tuloksesta on sopimuksen mukaisesti yksin asiakkaalla sopimuksen kohdan 11 mukaisesti. Edelleen sopimuksen kohdassa 12 todetaan pankin vastaavan siitä, että hoitotoimenpiteet suoritetaan kaikissa olosuhteissa ammattitaitoisesti ja huolellisesti, mutta että pankki ei vastaa omaisuudenhoidon taloudellisesti tuloksesta.
Omaisuudenhoitosopimusta tehtäessä asiakkaan varallisuusasema, sijoituskokemus ja sijoitustoimintaa koskevat tavoitteet on kartoitettu. Sijoituskokemusta kartoitettaessa asiakas oli todennut häntä kuvaavan parhaiten lause: ”sijoitan pääosin kohteisiin, joihin liittyy suurempi riski ja tuotto-odotus”. Asiakas oli kertonut tällä olevan jonkin verran sijoituskokemusta ja seuraavan rahoitusmarkkinoita. Kartoituksessa asiakas on määritellyt suunnitelluksi sijoitusperiodiksi yli seitsemän vuotta. Sovitun strategian mukaisesti omaisuudenhoitosopimuksen tavoite on ollut pyrkiä lisäämään pääomaa pitkällä sijoitusperiodilla keskimäärin 8–11 % vuodessa ottamalla riskiä. Mistään muusta ei asiakkaan kanssa ole sovittu eikä myöskään puhuttu, mikä ilmenee myös myöhemmin asiakkaan kanssa käytyjen keskustelujen dokumentoinnista.
Omaisuudenhoitaja kiistää väitteet siitä, että sopimuksen mukainen riskinotto olisi ylitetty, kun salkkua asiakkaan mielestä ei hajautettu muualle kuin teknologiaosakkeisiin eikä omaisuudenhoitaja ole ehdottanut varojen siirtoa laskun alettua korkoinstrumentteihin tai vastaaviin turvallisiin tuotteisiin. Omaisuudenhoitaja toteaa asiakkaan omaisuutta hoidetun sovitun sijoitusstrategian mukaisesti. Sijoitusperiodi oli pitkä ajanjakso, yli seitsemän vuotta, mikä luonnollisesti vaikuttaa riskinoton tasoon.
Osakekurssien lasku alkoi yleisesti toukokuussa 2000 lukien. Omaisuudenhoitajan laatimista vertailutaulukoista selviää asiakkaan salkun markkina-arvon kehitys verrattuna HEX-yleisindeksiin ja HEX-portfolioindeksiin indekseihin. Omaisuudenhoitaja tuotti asiakkaalle tätä vertailutietoa, vaikka omaisuudenhoitosopimuksessa ei tällaisesta ollut sovittu. Toukokuun 2000 indeksipisteluvusta 18.331 HEX-yleisindeksi laski vuoden 2001 loppuun mennessä 8.805,01 pistettä eli 52 prosenttia. Samaan aikaan HEX-portfolioindeksi laski pisteluvusta 6.139,33 pistelukuun 2.977,34 eli 42,1 prosenttia. Omaisuudenhoitajan laskelman mukaan asiakkaan salkun arvo aleni 48,7 prosenttia, mihin sisältyvät myös veloitettavat kustannukset.
Omaisuudenhoitosalkkua perustettaessa asiakkaan luovuttamina arvopapereina olivat mm. 1650 kappaletta Sysopen Oyj:n osakkeita ja nimellisarvoltaan 100.000 markan arvosta Metsäliitto Oy:n debentuurilainaa, jotka olivat sellaisenaan salkussa myös 31.12.2001. Muun muassa vuoden 2001 päättyessä salkussa oli mm. Fortum Oyj:n, KCI Konecranes Oyj:n, Kemira Oyj:n, M-Real Oyj:n, Nordea Oyj:n, OKO Oyj:n sekä Wärtsilä Oyj:n osakkeita. Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteet siitä, että omaisuutta ei olisi ollut sijoitettuna muualle kuin teknologiaosakkeisiin. Toisaalta omaisuudenhoitaja toteaa, ettei asiakkaan kanssa oltu sovittu omaisuuden sijoittamisesta esimerkiksi jalometalleihin, eikä pankilla ole sopimuksen perusteella siihen ollut oikeuttakaan.
Omaisuudenhoitaja toteaa sillä olleen itsenäinen oikeus toteuttaa sovittua sijoitusstrategiaa neuvottelematta sijoituspäätöksistä etukäteen asiakkaan kanssa. Asiakkaan kanssa on keskusteltu salkunhoidosta sopimuksen mukaisesti toimitettujen raporttien lisäksi ja käydyt asiakastapaamiset on kirjattu asiakkaan allekirjoittamaan muistioon. Muistioon on tarkoitettu kiteytettäväksi vain asiakastapaamisen olennaisimmat asiat. Asiakas on vahvistanut allekirjoituksellaan muistion oikean sisällön. Asiakas on vuoden 2001 loppuun mennessä tavattu neljä kertaa. Tuolloin oli läpikäyty sijoitusmarkkinoita yleisesti hallitsevat uhkakuvat. Mitään huomautuksia ei asiakkaan taholta ole tuolloinkaan dokumentteihin kirjattu. Omaisuudenhoitajan näkemyksen mukaan asiakkaan varallisuutta on hoidettu huolellisesti, asiakkaan tavoitteet ja etu huomioon ottaen ajanjaksolla, jolloin sijoitusmarkkinat ovat olleet erittäin haasteelliset. Omaisuudenhoitaja katsoo, että vain poikkeavilla strategioilla on kyseisenä aikoina ollut mahdollisuus päästä jonkinlaiseen tuottoon, mutta näitä erikoisrahastoja on ollut vähän. Omaisuudenhoitaja toteaa, että kummankin osapuolen tavoite on, että salkun arvo palautuisi kohtuulliselle tasolle ja tavoiteltu pitkä, yli seitsemän vuoden sijoitusaika voi sen mahdollistaakin. Kuluneen kolmen vuoden jälkeen tavoite on erittäin haasteellinen ja asiakkaan riskinotto sijoitusstrategiaa koskevassa päätöksessään todellinen.
Tappiollisten osakekauppojen syyksi omaisuudenhoitaja toteaa yleisen kehityksen arvopaperimarkkinoilla. Se, mitkä osakkeet pitkällä tähtäimellä voisivat palautua aikaisempaan arvoonsa, on kaikille sijoitusmarkkinoilla toimiville vielä ratkaisematon kysymys, mutta harvat osakkeet kai pysyvästi jäävät pohjalukemiinsa, vaikka erityisesti uusien yhtiöiden osalta konkurssit, lopettamiset ja yhdistymiset toisiin yhtiöihin ovat olleetkin viime vuosien toteutunutta kehitystä. Salkun hajautuksen osalta omaisuudenhoitaja toteaa, että salkkuraporteista ilmenee, että salkkua on hajautettu ja sijoituksia on siirretty välillä korkoinstrumentteihin, etenkin huomioiden suomalaisten yhtiöiden maksamat hyvät osingot ja niihin liittyvät yhtiöveronhyvitykset. Omaisuudenhoitajan tavoitteena ei ole ollut missään vaiheessa ollut tehdä voittoa ja kerätä palkkioita vain itselleen.
Omaisuudenhoitaja korostaa, että asiakkaan toivomuksesta on laadittu erillisiä selvityksiä ja siten on pyritty lisäämään asiakkaan ymmärrystä salkunhoidosta suhteessa koko arvopaperimarkkinoihin. Vaikka sopimuksen mukaisesta raportoinnista ja muuta yhteydenpidosta asiakkaaseen aiheutuu pankille kustannuksia, omaisuudenhoitaja on asiakkaan menestyksen parantamiseksi sopinut poikkeuksellisesti, ettei vuoden 2003 peritä omaisuudenhoitosopimuksen mukaista salkunhoitomaksua. Omaisuudenhoitajalla ei ole ollut tietoa siitä, että vertailutaulukon toimitus olisi asiakkaan kertomalla tavalla epäonnistunut. Taulukon laatiminen kuvaa kuitenkin sitä, että salkun tilannetta on asiakkaan kanssa selvitetty perusteellisesti. Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteet siitä, että se olisi vastustanut asian käsittelyä Arvopaperilautakunnassa. Omaisuudenhoitaja toteaa, että huolimatta salkunhoidon lopputuloksesta, salkunhoito on seurannut yleistä arvopaperimarkkinoiden kehitystä ja katsoo, ettei jälkikäteen esitetty ajatus salkun arvon säilymisestä ja tuoton saamisesta lyhyellä sijoitusperiodilla ole ollut asiakkaan sijoitusstrategiaan perustuva.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, jota on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja sen, miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee suorittaa 115 000 euron kertahyvitys ja maksaa omaisuudenhoitoon luovutetulle omaisuudelle (215 000 euroa) neljän prosentin vuotuinen korko 2.5.2000 lukien.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Asiakas allekirjoitti täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen 2.5.2000. Kyseisessä sopimuksessa sovittiin omaisuudenhoidon tuottotavoitteista, sijoituskohteista ja niiden rajoituksista sekä sijoituspolitiikasta ja sen riskitasoista.
Arvopaperimarkkinalain ja sen nojalla annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan omaisuudenhoitajan on ennen omaisuudenhoidon aloittamista pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Näiden tietojen perusteella omaisuudenhoitaja varmistuu siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.
Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, että omaisuudenhoitaja ja asiakas ovat sopimuksessa läpikäyneet asiakkaan varallisuusaseman sekä sijoituskokemuksen lain asettamien vaatimusten mukaisesti. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei omaisuudenhoitaja ole laiminlyönyt asiakkaalle annettavaa tiedonanto- ja selonottovelvollisuuttaan, koska omaisuudenhoitosopimus on laadittu kirjallisesti ja asiakas on sen omakätisesti allekirjoittanut. Tällä allekirjoituksella asiakas on vahvistanut, että omaisuudenhoitaja on täyttänyt lain vaatiman tiedonanto- ja selonottovelvollisuutensa.
Arvioitaessa salkkujen sisällön muutosta suhteessa sopimuksen sisältöön Arvopaperilautakunta toteaa, ettei asiakas ole sopimuksessa rajoittanut omaisuudenhoitajan mahdollisuutta sijoittaa kaikkiin sijoituskohteisiin ilman erillisiä rajoituksia. Sijoituskohteiksi asiakas on valinnut kaikki sijoitustuotteet, lukuun ottamatta johdannaisten käyttömahdollisuutta. Siten omaisuudenhoitajalle on annettu sopimuksen perusteella suhteellisen laajat toimintavaltuudet omaisuudenhoidon suhteen.
Omaisuudenhoitosopimuksessa on sijoitustoiminnan tuottotavoite asetettu pääpainoltaan korkoihin, osinkoihin ja pitkäaikaiseen arvonnousuun sekä myyntivoittoihin. Omaisuudenhoitajalla on tämän perusteella ollut mahdollisuus ottaa melko korkeaakin riskiä, kun sijoitusajanjaksoksi on samalla sovittu pisin mahdollinen, yli seitsemän vuotta. Samassa yhteydessä asiakas on asettanut tuottotavoitteekseen 8-11 prosenttia. Mainitut seikat osoittavat lautakunnan näkemyksen mukaan sen, että asiakkaalla on ollut selkeä käsitys sijoitusmarkkinoiden toiminnasta. Erityisesti sillä perusteella, että kokonaistuoton yhdeksi osa-alueeksi on määritelty myyntivoitot, lautakunta katsoo asiakkaan antaneen itsestään melko korkean riskiprofiilikuvauksen. Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaan on tullut ymmärtää jo aikaisemman sijoituskokemuksensa perusteella, että mitä suurempi tuottotavoite sijoitettavalle omaisuudelle asetetaan, sitä suuremmaksi riskin mahdollisuus kasvaa.
Arvopaperilautakunta katsoo, että koska kysymyksessä on ollut täyden valtakirjan hoitosopimus, jossa salkunhoitaja on valtuutettu tekemään sijoituspäätökset, ei asiakkaan jälkikäteinen arviointi siitä, miten paras mahdollinen sijoitustulos kyseisenä aikana olisi ollut mahdollista saavuttaa, ole kohtuullista. Omaisuudenhoitaja joutuu tekemään sijoituspäätöksensä sillä hetkellä saatavilla olevan tiedon ja vallitsevan markkinanäkemyksen varassa. Lautakunta katsoo, että asiakkaan olisi tullut reklamoida omaisuudenhoitajaa virheellisiksi katsomistaan sijoituspäätöksistä heti saattamalla niistä tiedon omaisuudenhoitajalle ja viimeistään keskusteluissa, jotka omaisuudenhoitajan ja asiakkaan välillä on käyty. Asiassa ei kuitenkaan ole saatu näyttöä tämän kaltaisesta reklamoinnista, vaikka keskustelut asiakastapaamista on kirjattu ja allekirjoitettu.
Edellä kerrottuun perustuen Arvopaperilautakunta katsoo, että omaisuudenhoitaja on hoitanut asiakkaiden varallisuutta siten, kuten asiakkaiden omaisuudenhoitosopimuksissa sijoituspolitiikaksi ja riskitasoksi on sovittu. Omaisuudenhoidon tulosta kuitenkin on selkeästi heikentänyt poikkeuksellisen jyrkkä ja pitkä osakkeiden arvonlasku, jota ei ole voitu ennakoida.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA