Tapahtumatiedot

Asiakas on C Oy, jonka omistavat tasaosuuksin A sekä hänen kolme lastaan. A on C Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen ainoa jäsen. A on lisäksi sähköalalla toimivan K Oy:n osakas ja hallituksen puheenjohtaja. A:lla on myös muuta yritystoimintaa.

Pankin edustaja esitteli A:lle 25.9.2009 kalvosarjan avulla koronvaihtosopimusta (=swap), jossa otetaan kantaa reaalikoron kehitykseen 10 vuoden ajanjaksolla. Reaalikorolla tarkoitetaan sopimuksessa nimelliskoron ja inflaation erotusta. Sopimuksen mukaan asiakas maksaa sovitusta velkasummasta kiinteää korkoa ja saa pankilta samaan summaan perustuvaa vaihtuvaa korkoa.

Pankin edustaja lähetti A:lle 30.9.2009 sähköpostitse lisätietoja swapista ja sen markkinointiesitteen. Tämän jälkeen A teki C Oy:n nimiin 5 miljoonan euron sijoituksen koronvaihtosopimukseen. A teki C Oy:n nimiin lisäksi 22.10.2009 2 miljoonan euron ja 14.12.2009 3 miljoonan euron lisäsijoitukset samaan tuotteeseen eri kiinteällä korolla.

Pankki oli yhteydessä A:han tuotteen osalta sen juoksuaikana mm. sähköpostitse. 28.1.2010 lähetetyssä sähköpostissa kerrottiin tuotteen käyneen sijoitushetkeä alempana ja nousseen takaisin sijoituksen tekotasolle. 6.5.2010 sähköpostissa kerrottiin reaalikoron laskeneen alle 1,20 %:n. 19.4.2011 sähköpostissa todettiin, ettei sijoitus ole kehittynyt odotetulla tavalla ja että positioon kertyi negatiivista kassavirtaa reaalikoron ollessa jopa alle prosentissa. 27.6.2011 sähköpostissa todettiin reaalikoron nousseen 0,1 % ja position arvon olleen edelleen pakkasella. Myös 19.8.2011 lounastapaamisessa asiakkaalle kerrottiin tuotteen olevan tappiollinen. 1.9.2011 sähköpostissa todettiin tuotteen purkamisen maksavan 400.000 euroa, mikäli reaalikorko nousisi takaisin lähtötasolle. A:lle annettiin tarkempi laskelma tappion määrästä puhelinkokouksessa 6.9.2011, jolloin purkukustannuksen ilmoitettiin olevan 1.125.000 euroa. A:han oltiin yhteydessä myös puhelimitse tuotteen juoksuaikana. A purki 3.1.2012 C Oy:n nimiin tehdyt koronvaihtosopimukset ja C Oy maksoi purkamisesta pankille 1,55 miljoonaa euroa.

Asiakkaan valitus

Sijoittajan tausta

Sijoituksen tehnyt C Oy on sähköteknistä suunnittelua tekevä perheyhtiö, jonka taseen loppusumma 31.8.2009 oli n. 770.000 euroa. A on lisäksi hyvin kannattavan, sähköalalla toimivan K Oy:n osakas ja hallituksen puheenjohtaja. Hän pyörittää lisäksi vuokranvälitysyritystä Levillä. A ei pysty kiireidensä vuoksi seuraamaan sijoitustensa kehitystä.

C Oy oli ennen koronvaihtosopimusta tehnyt vain suoria sijoituksia pörssiosakkeisiin sekä osake- ja korkorahastoihin. Tuote oli ensimmäinen C Oy:n kyseessä olevan pankin kanssa tekemä sijoitus. A:lla oli ollut pankin kanssa henkilökohtaisesti heinäkuusta 2009 alkaen suoria osakesijoituksia sekä rahastoja ja sijoitusvakuutus.

Ennen koronvaihtosopimusta kaikki pankin kanssa A:n tekemät sijoitukset oli tehty hänen omiin nimiinsä. Tämä tuote kuitenkin tehtiin C Oy:n nimiin, koska pankin mukaan sitä ei voitu tehdä yksityishenkilöille.

Selonottovelvollisuus ja sijoitusneuvon sopivuus

Asiakkaan käsityksen mukaan pankki ei ole tehnyt C Oy:stä soveltuvuusarviota tai sijoittajaprofiilia. Pankin suosittelema koronvaihtosopimus on ollut sopimaton C Oy:lle.

A ei ole kokenut sijoittaja, varsinkaan johdannaisten osalta. C Oy:lle suositeltu tuote on äärimmäisen monimutkainen ja siihen sisältyy ilmeisesti rajoittamattoman tappion mahdollisuus. Sijoitusten tappiopotentiaali on moninkertainen verrattuna koko C Oy:n sijoitussalkkuun tai taseen loppusummaan verrattuna.

Markkinointiesitteen mukaan tuote soveltuu mm. tasapainottamaan inflaatioon sidottuja kassavirtoja. C Oy:llä ei ole ollut tällaisia tuloja eikä se ole muutenkaan sopinut yhtiölle.

Pankki on viitannut A:n tekemiin muihin korkeariskisiin sijoituksiin. Nämä sijoitukset on kuitenkin tehty koronvaihtosopimukseen sijoittamisen jälkeen ja pankin suosituksesta. Muutoin A:n sijoitukset olivat pääomaturvattuja tuotteita, rahastoja ja suomalaisia pörssiosakkeita. Asiakkaan omistuksessa oleviin kiinteistösijoituksiin käytetyn velan määrä on ollut vähäinen, enintään muutamia kymmeniä prosentteja. Velkavipua hän on käyttänyt vähäisessä suhteessa tehtyihin osakesijoituksiin nähden.

Tiedonantovelvollisuus

Asiakas katsoo, että A:lle annettiin virheellistä tietoa sijoituksesta ja sen riskeistä. A:n kanssa käytiin läpi kalvoesitys 25.9.2009. A:lle lähetettiin 30.9.2009 sähköpostin liitteenä tuotteen markkinointiesite, mutta sitä ei käyty hänen kanssaan läpi puhelimessa eikä kasvokkain.

A:n saaman käsityksen mukaan sijoitus tulisi voitolliseksi, jos kymmenen vuoden juoksuaikana reaalikorko nousee sijoitushetken korkotasoa korkeammaksi. A piti todennäköisenä, että kymmenen vuoden aikajaksolla korko nousee ainakin hetkellisesti tekohetkeä korkeammalle. Missään materiaalissa ei millään tavoin ymmärrettävästi esitetä sitä, että tuote ajan kuluessa kerryttäisi sisäänsä negatiivista korkoa. A:lle suositeltiin tuotetta pidettäväksi noin vuoden ajan.

Pankki ei antanut oikeaa kuvaa mahdollisen tappion suuruusluokasta. Reaalikorot laskivat sijoitus- ja purkuhetken välillä 0,5–1,0 prosenttiyksikköä, mikä ei ole erityisen poikkeuksellista tai yllättävää. Siitä huolimatta tappiot olivat hyvin suuret. Pankki jätti mainitsematta, että tuotteessa tappiolle ei periaatteessa olisi mitään ylärajaa. A:lle kerrottiin tuotetta esitellessä, että reaalikorko ei voi mennä negatiiviseksi, mikä osoittautui myöhemmin virheelliseksi tiedoksi. Markkinointimateriaaleissa esitetyissä skenaarioissa aiheutuneet tappiot olivat moninkertaisesti pienemmät kuin C Oy:n sijoituksissa toteutuneet. Kalvosarjassa olleessa esimerkissä ei käy ilmi, että sen tuotot on laskettu vain yhden vuoden aikajaksolla. Myös pankin vakuusvaatimus, 100.000 euroa, tuki asiakkaan käsitystä riskien suuruudesta. Lisäksi pankki jätti kertomatta purkamisesta aiheutuvista kustannuksista.

A:lle esitetyssä kalvosarjassa todettiin, että korot ja inflaatio alkavat kertyä vasta vuoden kuluttua, jos sopimus silloin on yhä voimassa. Pankki ei maininnut missään vaiheessa, että tätä forward start -ominaisuutta ei kuitenkaan ollut C Oy:n sopimuksessa. Tästä aiheutui 205.200 euron lisätappio. Tuote olisi ollut hyvin erilainen, jos siinä olisi ollut forward start -ominaisuus käytössä ja se olisi myyty vuoden kuluttua pankin alkuperäisen suosituksen mukaisesti.

C Oy:n johdannaissopimuksessa oli sovittu stop loss -rajaksi 600.000 euroa. A ymmärsi tämän tarkoittavan kaikkien pankin kanssa solmittujen tuotteiden yhteenlaskettua tappiomaksimia, jonka jälkeen tuotteet suljettaisiin.

Tiedon antaminen tuotteesta sen juoksuaikana ja sijoitusten purkaminen

Pankki ei toimittanut A:lle laskelmia tai päivitystä sijoitusten kehityksestä joulukuun 2009 ja syyskuun 2011 välillä. Pankin edustaja kertoi reaalikoron tasosta, mutta ei kertaakaan maininnut tuotteen sisään kertyvästä korosta. A:n käsityksen mukaan tuotteen voitollisuudelle riittäisi se, että vuoteen 2019 mennessä reaalikorkotaso nousisi yli sijoituksen tekohetken tason. Jos hänelle olisi kerrottu oikeasta tilanteesta, A olisi voinut reagoida tilanteeseen.

Pankin mukaan A:n olisi pitänyt ymmärtää tuotteen todellinen riskiprofiili viimeistään 19.4.2011 lähetetyn sähköpostin perusteella. A:lle oli kuitenkin kehuttu tuotetta eikä tässä epämääräisessä viestissä kerrottu kuinka paljon positio olisi tappiolla. Jälkikäteen on ilmennyt, että tappio oli tässä vaiheessa 300.000 euroa, mutta siitä ei ollut mitään mainintaa.

A:lle kerrottiin 19.8.2011, että tuote olisi 200.000 euroa miinuksella, jos se nousisi takaisin lähtötasoonsa. 1.9.2011 hänelle taas kerrottiin, että purkaminen maksaisi 400.000 euroa, mikäli reaalikorko nousisi lähtötasoonsa. 6.9.2011 hänelle kerrottiin puhelinpalaverissa, että purkaminen maksaisi sillä hetkellä 1.125.000 euroa ja mistä tuo summa muodostuu. A pyysi pankilta yksilöityä laskelmaa siitä, mistä tappiot ovat kertyneet ja mikä olisi pahin mahdollinen skenaario tuotteen kehityksestä, mutta tällaisia ei hänelle toimitettu.

Marraskuussa 2011 pankki ehdotti, että A ottaisi 4 miljoonan euron lainan, jolla maksettaisiin pankin nyt 1,1 miljoonan euron määräiseksi ilmoittama tappio ja erotus sijoitettaisiin korkeakorkoiseen joukkolainaan. A katsoi, että neljän miljoonan euron lisäriski olisi ollut liian suuri hänen riskinkantokykyynsä nähden.

Joulukuussa 2011 A kysyi mahdollisuudesta jäädä odottamaan korkojen nousua eli sitä mitä pankki oli hänelle vielä 1.9.2011 suosittanut. Pankki ilmoitti asiakkaalle, että tuote ei voinut enää nousta plussalle, koska juoksuaika leikkaa mahdollista nousua. Pankin mukaan viiden vuoden jälkeen noususta leikkaantuu noin 40 %. Tätäkään ei ollut A:lle aikaisemmin kerrottu. A päätti purkaa koronvaihtosopimukset. Pankki ilmoitti, että C Oy:n pitäisi sitoutua siihen, ettei osapuolilla ole mitään vaatimuksia toisiaan kohtaan. A ei suostunut tähän.

A päätti purkaa sopimukset kuitenkin sillä ehdolla, ettei hän sitoutuisi olemaan valittamatta pankin menettelystä. Pankki toimitti 3.1.2012 purkuvahvistukset, joissa kuitenkin oli merkintä siitä, ettei C Oy:llä ole vaatimuksia pankkia kohtaan. A:n valitettua asiasta pankki toimitti 5.1.2012 A:n mielestä oikeasisältöisen purkuvahvistuksen. C Oy maksoi pankille 1.550.000 euroa sopimusten purkamisesta. A joutui lainaamaan C Oy:lle suurimman osan pankille maksetusta summasta.

Korvausvaatimus

Mikäli A:lle olisi kerrottu tuotteen todelliset riskit, C Oy ei olisi tehnyt sijoituksia. A ja C Oy vaativat pankkia korvaamaan pankin lainvastaisen ja huolimattoman menettelyn seurauksena aiheutuneen 1.555.000 euron tappion.

Palveluntarjoajan vastine

Sijoittajan tausta

C Oy muodostaa vain pienen osan A:n yritys- ja muusta omaisuudesta. A on halunnut tehdä johdannaissijoitukset juuri sijoitusyhtiö C Oy:n kautta, mutta tuotteen soveltuvuuden arvioinnissa keskeistä on A:n sijoitus- ja liiketoiminnan kokonaisuus, joka on huomattava.

A:n elinkeinotulot ovat pääosin K Oy:stä, jonka toiminta on sekä volyymiltään merkittävää (liikevaihto 2–3 miljoonaa euroa) että kansainvälistä (teollisuuden asennuskohteita on ollut useissa Euroopan maissa). Erittäin hyvin menestyneen yrityksen johtajana A on tottunut vastaamaan erilaisista taloudellisista sitoumuksista ja on tottunut arvioimaan näihin sitoumuksiin liittyviä riskejä.

A on tehnyt pankin kautta tehdyt noin 400.000 euron osakesijoitukset suurelta osin velkavivulla. Lisäksi A on tehnyt velkavivun avulla sijoituksia korkeariskisiin joukkolainoihin lokakuussa 2010 ja maaliskuussa 2011. Lisäksi A on sijoittanut pankin kautta muihin joukkolainoihin. A:n kiinnostus erityyppisiin, myös monimutkaisiin sijoitustuotteisiin ilmenee hänen 28.1.2010 pankille lähettämässään sähköpostissa, jossa hän toivoo ehdotuksia velkarahalla tehtäviksi sijoituksiksi ja toteaa, että myös eksoottisemmat sijoituskohteet tulevat kysymykseen.

A teki toukokuussa 2010 Yhdysvaltojen ja Ruotsin pitkien swap-korkojen eroon perustuneen sijoituksen noin 10 miljoonalla eurolla. Lisäksi hän teki maaliskuussa 2011 inflaation liikkeisiin perustuneen 10 miljoonan dollarin sijoituksen. Näissä sijoituksissa oli periaatteessa rajoittamattoman suuruinen riski.

A omistaa henkilökohtaisesti huomattavan kiinteistökokonaisuuden, joka on tehty merkittävässä määrin velkarahalla. Kiinteistösijoitusten arvo vuonna 2009 oli yli 8 miljoonaa euroa. Yhteensä A:n koko omaisuuden arvo vuonna 2009 oli pankin tietojen mukaan yli 14 miljoonaa euroa.

Selonottovelvollisuus ja sijoitusneuvon sopivuus

Pankki tarjosi 2009 A:lle matalariskisiä kassanhallintasijoituksia, mutta A ei ollut näistä kiinnostunut, vaan halusi profiilinsa mukaisesti ottaa sijoitustoiminnassaan enemmän riskiä. Pankin asiantuntija muistaa A:n kertoneen esimerkkejä muiden varainhoitajien kautta tekemistään sijoituksista, jotka olivat suuntautuneet muun muassa Venäjälle ja kehittyville markkinoille. A kertoi näiden sijoitusten tuottaneen isoja voittoja, joita hän tavoitteli ja toivoi siksi pankilta ehdotuksia korkeatuottoisista sijoituskohteista, jollaisia hän kertoi omistavansa jo muiden pankkien kautta.

Pankki hankki tiedot C Oy:n taloudellisesta asemasta ja kantokyvystä sen tullessa pankin asiakkaaksi. Lisäksi A oli ollut pankin asiakas jo 1990-luvulta saakka. Pankki kartoitti C Oy:n sijoitustavoitteet vielä ennen tuotteiden tarjoamista.

Tiedonantovelvollisuus

A:lle esiteltiin koronvaihtosopimusta 25.9.2009 tapaamisessa kalvoesityksen avulla. A sai materiaalin itselleen ja jäi harkitsemaan asiaa. Hänelle lähetettiin 30.9.2009 sähköpostitse markkinointiesite, johon A:lla olisi ollut riittävästi aikaa tutustua ennen sijoituspäätöksen tekemistä. 

Asiakkaan mukaan sijoituksen voitollisuuteen riittäisi reaalikoron nousu sijoitusaikana hetkellisesti – ja vaikka kuinka lyhyeksi ajaksi – tekohetkeä korkeammalle tasolle. Pankin kanta on, että tuollaista kuvaa ei materiaalista ole voinut saada. Kalvosarjasta ilmenee, että sopimuksen osapuolet maksavat toisilleen esitettyjä korkoja: sijoittaja maksaisi kiinteää korkoa pankille ja pankki vaihtuvaa reaalikorkoa (eli nimelliskoron ja inflaation erotusta) sijoittajalle. Esityksessä tehdään selväksi, että kyse on vastakkaisista ja jatkuvista maksuvelvoitteista kymmenen vuoden ajalle.

Kalvosarjan skenaarioanalyysissä tuodaan esiin tilanne vaihtoehtoisilla korkokehityksillä yhden vuoden sijoitusajan jälkeen. Kuvaus oli yhden vuoden mittainen siksi, että A:lle suositeltiin sopimuksen purkamista reaalikoron noustua ja oltua riittävän pitkän aikaa lähtötason yläpuolella. Skenaarioanalyysi tehtiin yhden miljoonan euron nimellisarvolle, mutta A päätti tehdä sijoituksen kymmenelle miljoonalle eurolle.

Skenaarioanalyysissä oli käytössä forward start -ominaisuus. Tällöin otetaan kantaa ainoastaan siihen, että markkinareaalikorko on korkeampi kuin sopimuksessa sovittu reaalikorko. Kyse on siis yhdestä koronvaihtosopimuksen toteutumisvaihtoehtoa koskevasta esimerkistä. Vaikka tuotteella ei forward start -jakson aikana ole kassavirtoja, sillä on kuitenkin markkina-arvo, joka määräytyy kalvosarjassa esitetyn mukaisesti.

Pankki toteaa vakuusvaatimuksen osalta, että sen suuruuden osalta päätöksen tekee asiakasvastuullinen konttori ja sen suuruuteen vaikuttaa useampi eri osatekijä sekä kokonaisarviointi asiakkaan tilanteesta.

Stop loss -tappionrajauksessa on kysymys pankin hyväksi voimassa olevasta sopimusehdosta. Ehdon perusteella pankki voi halutessaan vaatia asiakkaalta lisävakuutta tai johdannaissopimuksen sulkemista, jos asiakkaan maksuvelvollisuus pankille tietyllä hetkellä voimassaolevista johdannaissopimuksista ylittää sopimuksessa sovitun enimmäismäärän.

Tiedon antaminen tuotteesta sen juoksuaikana ja sijoitusten purkaminen

Tuotteesta asiakkaalle aiheutuneet tappiot johtuivat siitä, että reaalikorot eivät lähteneet ennakoidun mukaisesti nousuun, vaan jatkoivat laskuaan. Koronvaihtosopimuksen mukaan asiakas maksoi pankille kiinteää korkoa tasoilla 1,37 %, 1,44 % ja 1,30 %. Samalla se koko ajan vastaanotti muuttuvaa reaalikorkoa, jonka taso vaihteli 0,0 %:n ja 1,5 %:n välillä. Muuttuva reaalikorko oli siten sijoitusaikana kiinteää korkoa matalampi, minkä vuoksi sijoitus muodostui yhtiölle tappiolliseksi.

Pankki oli yhteydessä A:han useasti sopimuksen voimassaoloaikana sähköpostitse ja suullisesti. Asiakkaan olisi viimeistään 19.4.2011 pitänyt tulla tietoiseksi siitä, että sijoituksen voitollisuus ei riippunut reaalikoron tasosta jonain tiettynä hetkenä. A:lle lähetetyssä sähköpostissa olleesta korkokäyrästä saattoi nähdä, että reaalikoron taso 19.4.2011 oli samalla tasolla kuin tekohetkellä, mutta tuote oli tappiolla. Asiakas ei kuitenkaan reagoinut tietoon millään tavalla.

Korvausvaatimus

Pankki katsoo, ettei se ole toiminut asiassa virheellisesti eikä ole siten korvausvelvollinen asiassa.

Toissijaisesti pankki toteaa, että jos kuitenkin katsottaisiin asiakkaan jääneen pankin virheestä johtuen siihen virheelliseen käsitykseen, että tuotteeseen sisältyisi kalvosarjassa esitetty forward start -ominaisuus, pankin virheestä asiakkaalle aiheutunut vahinko olisi 205.200 euroa.

Jos Arvopaperilautakunta katsoisi pankin käsityksen vastaisesti pankin syyllistyneen asiassa ennen sijoituksen tekemistä tiedonantovirheeseen jotenkin muutenkin kuin forward start -ominaisuuden osalta, pankki katsoo, että asiakas on saanut tiedon tuotteen tappiollisuudesta viimeistään pankin A:lle 19.4.2011 lähettämästä sähköpostista. A:lle kerrottiin tämän jälkeen 27.6.2011 ja 19.8.2011 tuotteen tappiollisuudesta. Tarkasta purkukustannuksesta asiakas sai tiedon 6.9.2011 puhelinkokouksessa, jossa läpi käydyssä dokumentissa esitettiin hyvin selkeästi, että tappio kyseisenä päivänä oli 1.125.000 euroa, joka voi olla vahingon enimmäismäärä.

Selvitykset

- A:n pankissa olevan tilin tiliote vuodelta 2008.
- C Oy:n tase ja tuloslaskelma 31.8.2009. Taseen loppusumma on 773.048,76 euroa, liikevaihto 79.650 euroa ja tulos 29.118,99 euroa.
- Luetteloa A:n sijoituksista elokuussa 2009.
- Asiakkaan ja pankin välinen asiakassopimus johdannaissopimuksiin. Sopimus on allekirjoitettu 9.9.2009. Tappionrajauksessa sovellettavaksi enimmäismääräksi on sovittu 600.000 euroa. Ehtojen mukaan tappionrajauksella (stop-loss) tarkoitetaan pankin oikeutta vaatia lisävakuuksia tai johdannaissopimusten sulkemista, mikäli asiakkaan nettovastuiden määrä ylittää sovitun rajan.
- Finanssialan keskusliiton laatima esitys johdannaissopimusten riskeistä.
- Pankin laatima ”Hyödynnä matalia reaalikorkoja” -kalvosarja, joka on päivätty 23.9.2009. Esityksen sivulla 2 todetaan, että kyseessä on positio reaalikoron nousun puolesta. Reaalikorko kasvaa, kun nimelliskorko nousee (maksa kiinteää swap-korkoa) tai break-even-inflaatio laskee (vastaanota kiinteää break-even-inflaatiota inflaatioswapilla). Jos nimelliskorko laskee inflaatio-odotusten laskun vuoksi, reaalikorko ei välttämättä laske. Lisäksi sivulla on graafi, jossa näytetään miten nimelliskorko muodostuu reaalikorosta ja inflaatio-odotuksesta (break-even-inflaatio).

Sivulla 3 kerrotaan reaalikorkojen sen hetkisestä tilanteesta ja inflaatio-odotuksista. Kymmenen vuoden reaalikorkoswapista todetaan, että siinä maksetaan kiinteää ja vastaanotetaan vaihtuvaa reaalikorkoa. Sivulla 4 esitetään graafien muodossa korko- ja break-even-inflaatiokäyrät maturiteetin mukaan ja reaalikorkojen olevan lähellä vuoden 2005 pohjia. Sivulla 5 arvioidaan reaalikorkojen kehitystä ja todetaan, että reaalikoroilla on nousupainetta.

Sivulla 6 esitellään reaalikorko forward startilla. Esimerkkinä käytetään 10 vuoden reaalikorkoswapia vuoden forwardilla, jossa sovitaan kiinteästä reaalikorosta kaupantekohetkellä. Korot ja inflaatio alkavat kertyä vasta vuoden kuluttua, jos sopimus on silloin yhä voimassa. Jos sopimus halutaan purkaa vuoden kuluessa, netotetaan / settlataan vain nettonykyarvo. Esimerkin tuotteella vältetään kassavirrat forward-periodilla ja otetaan kantaa lähinnä yhteen lukuun. Voittoa tulee, kun markkinareaalikorko on suurempi kuin sopimuksen reaalikorko 1,60 %. Lisäksi sivulla on kuva, jossa asiakas maksaa pankille 1,60 % ja pankki maksaa asiakkaalle ”euribor - inflaatio”.

Sivulla 7 näytetään miten reaalikorkoswap rakennetaan nimelliskorko- ja inflaatioswapeista. Nimelliskorkoswapissa asiakas maksaa kiinteää korkoa (swap-korko) ja pankki maksaa euriboria. Inflaatioswapissa asiakas maksaa inflaatiota ja pankki kiinteää korkoa (break-even-inflaatio). Näistä muodostuu reaalikorkoswap, jossa asiakas maksaa kiinteää reaalikorkoa 1,60 % (kiinteä reaalikorko on swap-koron ja break-even-inflaation erotus) ja pankki inflaatiolla vähennettyä euriboria.

Sivulla 8 on skenaarioanalyysi, jossa maksetaan kymmenen vuoden 1,60 %:n reaalikorkoa vuoden forward startilla. Lainan nimellispääoma on miljoona euroa ja korkopisteen arvo vuoden kuluttua on noin 0,085 % nimellispääomasta. Skenaariossa on esitetty neljä vaihtoehtoa:

1. Reaalikorko vuoden 2007 huippuun 2,75 %
- Voitto 115 korkopistettä eli noin 100.000 euroa
2. Reaalikorko edellisen 5 vuoden keskiarvoon 1,90 %
- Voitto 30 korkopistettä eli noin 25.000 euroa
3. Reaalikorko ennallaan (sen hetken 10-v. spot 1,40 %)
- Tappio 20 korkopistettä eli noin 17.000 euroa
4. Reaalikorko vuoden 2005 pohjaan 1,1 %
- Tappio 50 korkopistettä eli noin 42.500 euroa.

Kalvosarjan viimeisellä sivulla on ilmoitus, että oheiset tiedot ovat pankin näkemys asiasta ja että ennen sijoituspäätöstä on suositeltavaa hankkia asiantuntijaneuvoja.

- Pankin A:lle 30.9.2009 lähettämä koronvaihtosopimusta koskeva sähköposti. Viestissä todetaan, että swap tehdään nollakuponkimuotoisena, jolloin swapin pitoaikana ei synny kassavirtoja, vaan ne siirretään eräpäivään. Viestissä mainittiin, että tarkoituksena lienee se, että swap suljetaan esimerkiksi 1 vuoden pitoajan jälkeen markkinahintaan. Yhden korkopisteen vaikutus esimerkiksi 5 miljoonan euron positioon on tekohetkellä noin 4.250 euroa. Jos positio tehdään esimerkiksi 1,40 %:n tasoon ja suljetaan tasolla 2,0 %, voittoa syntyy noin 60 korkopistettä * 4.250 euroa = 255.000 euroa. Jos sulku tapahtuu tasolla 1,1 %, tappio on 30 * 4.250 = 127.500 euroa. Viestin liitteenä oli tuotteen markkinointiesite.
- Koronvaihtosopimuksen kaksisivuinen markkinointiesite, jossa esitellään tuote ja siihen liittyvä riski. Aluksi esitellään tuottoinflaatioswap, johon kuuluu kaksi nimellisarvoa: velkasumma ja tuottosumma. Tuottoinflaatioswap on kahden osapuolen välinen sopimus, jossa sovitaan tietyllä jaksolla velkasummalle kertyneen reaalikoron ja tuottosummalle kertyneen inflaatioprosentin maksamisesta (vastaanottamisesta) ja nimelliskoron vastaanottamisesta (maksamisesta) samalle velkasummalle, samassa valuutassa ja samalta jaksolta. Nimelliskorko voi olla joko kiinteä tai vaihtuva, josta vähennetään tuottoero. Kiinteä korko on kiinteä swapin koko voimassaoloajan, kun taas vaihtuva korko määräytyy kunkin korkojakson alussa, joka on tavallisesti kolmen kuukauden pituinen. Vaihtuvan koron viitekorkona on esim. euribor. Reaalikorko on sovittu kiinteä korko.

Kertynyt inflaatioprosentti lasketaan prosentuaalisena muutoksena viiteindeksin arvossa alussa sovitusta viitepäivästä kiinnityspäivään. Inflaatiovauhti lasketaan virallisten kuluttajahintaindeksien perusteella. Tuottoinflaatioswapin velka- ja tuottosummaa käytetään pelkästään maksujen laskemiseen. Velka- ja tuottosummia sinänsä ei koskaan makseta.

Sopimus on molempia osapuolia sitova eräpäivään saakka eikä sitä voida peruuttaa. Sopimus voidaan kuitenkin purkaa ennen eräpäivää. Koska sopimuksen markkina-arvo on saattanut muuttua sen tekemisen jälkeen, sopimuksen purkaminen edellyttää yleensä senhetkistä markkina-arvoa vastaavan summan maksamista osapuolelta toiselle.

Riskin osalta markkinointiesitteessä todetaan, että tuottoinflaatioswapin markkina-arvoon vaikuttavat markkinakoron ja inflaatiokäyrän muutokset. Korkojen nousu ja inflaatiokäyrän lasku vaikuttavat positiivisesti tuotteen markkina-arvoon.

Lopuksi on selostettu tuotteen käyttökohteista. Esimerkkinä on mainittu mm. inflaatioon sidottujen kassavirtojen tasapainottaminen, jota voivat käyttää mm. vakuutusyhtiöt tai eläkerahastot. Tuotteella voidaan tasapainottaa myös inflaatioon sidottuja tuloja. Tällaisia on mm. valtion virastoilla tai julkisen sektorin yhtiöillä. Tuotteen käytöstä on annettu vielä esimerkki, jossa yritys suojaa inflaatioon sidotut vuokratulot tuotteella.

- Koronvaihtosopimukset, jotka pankin edustajat ja C Oy:n edustajana A ovat allekirjoittaneet. Sopimusten alkamispäivät ovat 30.9., 22.10. ja 14.12.2009. Sopimusten mukaan asiakas maksaa pankille kuluttajahintaindeksiin perustuvaa korkoa ja pankki maksaa asiakkaalle kuuden kuukauden euriboria vähennettynä sopimuskohtaisella kiinteällä marginaalilla. Näiden sopimusten kiinteät marginaalit ovat 1,37 %, 1,44 % ja 1,30 %. Lainojen pääomat ovat 5 miljoonaa, 2 miljoonaa ja 3 miljoonaa euroa.
- Litterointi A:n ja pankin edustajan välisestä puhelusta 30.9.2009. Pankin edustaja kertoo koronvaihtosopimuksen korkotasosta. Asiakas ilmoittaa halustaan sijoittaa 5 miljoonaa euroa koronvaihtosopimukseen. Pankin edustaja kertoo yhden korkopisteen olevan sillä hinnalla puolen vuoden päästä noin 4.200 euroa, eli jos korkotaso nousee esimerkiksi 100 pisteellä, niin tuotto on 420.000 euroa ja sama toiseen suuntaan. Edustajan mukaan vaihtoehtona on myös odottaa koko kymmenen vuotta, mutta pankki seuraa tilannetta. Pankin edustaja soittaa myöhemmin samana päivänä varmistaakseen, että sopimuksen kiinteäksi koroksi varmistui 1,37 %.
- Litterointi A:n ja pankin edustajan välisestä puhelusta 22.10.2009. Pankin edustaja kertoo koronvaihtosopimuksen korkotasosta ja toteaa, että asiakas on ilmeisesti kiinnostunut kahden miljoonan euron lisäsijoituksesta. Edustaja kertoo korkopisteen hinnan ja korkotason kehityksestä. Edustaja toteaa, että ”pitkä reaalikorkohan nyt ei, ei lähtökohtaisesti voi painua pakkasen puolelle eikä yhtä lähelle nollaakaan, koska eihän kukaan, kukaan nyt sil tavoin ehdoin tahdoin tappiolla, tappiolla rahojaan”. Edustaja jatkaa, että reaalikorkojen normaalitasot liikkuvat 2,20–2,50 %:n tasolla, ja ajattelee positiota noin vuoden tähtäimellä. Edustaja lähettää A:lle graafin reaalikoron kehityksestä, johon A tutustuu. Edustaja toteaa, että harva olisi valmis sitomaan rahojaan sillä tavalla, että reaalinen luotto tippuu lähelle yhtä prosenttia, joten se muodostaa jonkinlaisen pohjan koron arvolle realistisen tason ollessa kahden prosentin päällä. Lopuksi sovitaan kahden miljoonan euron sijoituksen tekemisestä.
- Litterointi A:n ja pankin edustajan välisestä puhelusta 14.12.2009. Pankin edustaja vahvistaa korkotason kolmen miljoonan lisäsijoituksen koronvaihtosopimukseen.
- A:n ja pankin 28.1.2010 lähettämät sähköpostit. A pyytää pankkia tekemään ehdotuksen mitä lopulle limiitille tehdään. A:n mukaan myös ”eksoottisemmat kohteet käy”. Pankki ehdottaa mm. Kreikan joukkolainoja. Viestissä todetaan reaalikoron olevan sillä hetkellä noin 1,35 % ja että pohjilta on taas noustu käytännössä lähtötasolle.
- Pankin A:lle 6.5.2010 lähettämä sähköposti. Viestissä todetaan, että A:n 19.8.2009 ostama SEB:n joukkolaina tuottaisi yhdeksässä kuukaudessa noin 83.000 euroa. Lisäksi todetaan, että 10 vuoden reaalikorko heiluu Kreikan takia ja että taso oli ainakin hetkellisesti alle 1,20 %:n. Lopuksi kuitenkin todetaan, että ”tässähän on aikaa odottaa pölyn laskeutumista”.
- Litterointi A:n ja pankin edustajan välisestä puhelusta 14.3.2011. Pankin edustaja kertoo Japanin tilanteen vaikutuksesta inflaatioon.
 A:n pankille 25.3.2011 lähettämä sähköposti. Pankki oli 23.3.2011 esitellyt lyhyttä ja hyvätuottoista SAS:n joukkolainaa. A kysyi viestissään lainan vakuusarvoa, ”jos vivuttaa”.
- Pankin A:lle 19.4.2011 lähettämä sähköposti. Viestissä todetaan, että reaalikorkopositio ei ole kehittynyt odotetulla tavalla ja kerrotaan sen syistä. Lisäksi todetaan, että reaalikorko on suurin piirtein pyörinyt viime kuukausina samalla tasolla kuin positio tehtiin, mutta finanssikriisin jälkimainingeissa oli pidempi ajanjakso, jolloin positioon kertyi negatiivista kassavirtaa reaalikoron ollessa jopa alle prosentissa. Vuonna 2011 on korjattu paremmille tasoille, mutta edelleen vaaditaan aikaa sekä korkeampia reaalikorkoja, jotta positio muuttuisi parempaan suuntaan. Viestin liitteenä on kymmenen vuoden reaalikorko vuodesta 2009.
- Pankin A:lle 30.5.2011 lähettämä sähköposti. Viestissä todetaan, että reaalikorkopositio ei ole kehittynyt odotetulla tavalla ja kerrotaan tilanteesta.
- Pankin A:lle 27.6.2011 lähettämä sähköposti. Viestissä kerrotaan, että reaalikorko on tullut kymmenisen pistettä ylöspäin, mutta position arvo on edelleen pakkasella.
- Pankin A:lle 1.9.2011 lähettämä sähköposti. Viestissä kerrotaan, että position purkaminen maksaisi arviolta noin 400.000 euroa, mikäli reaalikorko ponnahtaisi takaisin noin tekotasolle. Pankin edustaja ehdottaa, että jäädään odottamaan piikkiä reaalikorossa ylöspäin ja pohditaan tilannetta uudelleen vähintään muutaman kuukauden välein.
- Pankin A:lle 6.9.2011 lähettämä sähköposti. Viestissä on materiaalia saman iltapäivän konferenssipuhelua varten: Raalikorkoswapien erittelyt, vahvistukset kolmesta tehdystä reaalikorkoswap-kaupasta ja tuotteen esittelyssä käytetty kalvoesitys.
- Reaalikorkoswapien erittelyt, joka on päivätty 6.9.2011. Dokumentissa on eritelty koronvaihtosopimusten purkukustannukset. Ensimmäisen, 5 miljoonan euron suuruisen koronvaihtosopimuksen, jonka alkupäivä oli 2.10.2009 ja eräpäivä 2.10.2019, 575.000 euron purkukustannus muodostui seuraavasti:

1. Markkinakorkojen muutoksesta -6,2 %

• Tekotaso 1,37 %
• Markkinataso sillä hetkellä 0,6 %
• Ero * korkopisteen arvo: (0,6 % - 1,37 %) * 8 eli -2,7 %

2. C Oy maksaa kiinteää reaalikorkoa… -2,7 %

• Juoksuaikana kertynyt 2,7 %

3. (...) ja inflaatiota -4,9 %

• Kuluttajahintaindeksin nousu juoksuaikana

4. C Oy vastaanottaa euriboria +2,3 %

• 6kk euriboria kertynyt 2,3 %

5. Yhteensä -11,5 %

• 5 miljoonan euron nimellismäärälle 575.000 euroa

Toisille koronvaihtosopimuksille esitettiin vastaavat laskelmat. Kahden miljoonan euron sijoituksen purkukustannus oli 240.000 euroa ja kolmen miljoonan euron 310.000 euroa. Yhteensä sopimusten purkaminen olisi maksanut siten 1.125.000 euroa.

- Litterointi A:n ja pankin edustajan välisestä puhelusta 6.9.2011. Pankin edustajat käyvät läpi tuotteen rakenteen A:lle aikaisemmin esitetyn materiaalin mukaisesti ja tuotteen purkamisesta aiheutuvat kustannukset. Osapuolet keskustelevat tappion muodostumisesta ja siitä, mitä A:lle on tuotteesta kerrottu sitä myytäessä. Mahdollisesta tulevasta tappiosta edustaja toteaa, että kiinteästä korosta tuleva tappio on selvä (kiinteä korko kertaa kymmenen vuotta). Sitä suuremmat tappiot voivat syntyä, jos talouskasvu jää erittäin matalaksi ja EKP pitää korot lähellä nollaa seuraavat kahdeksan vuotta. A:n mukaan hänelle oli selvää korkopisteen merkitys, mutta muilta osin hän ei ymmärtänyt tuotetta.
- A:n pankille 29.12.2011 lähettämä sähköposti, jossa hän ilmoittaa purkavansa koronvaihtosopimukset ja varaavansa oikeuden riitauttaa sopimukset myöhemmin.
- Koronvaihtosopimusten purkuvahvistukset, jotka on päivätty 3.1.2012. C Oy maksaa sopimusten mukaan pankille 1.550.000 euroa. Sopimusten mukaan kummallakaan osapuolella ei ole vaatimuksia sopimukseen liittyen.
- A:n ja pankin väliset sähköpostit 4.1.2012. A ilmoitti, ettei C Oy sitoudu olemaan valittamatta sopimuksista. Pankista vastattiin, että purkuvahvistusten sanamuoto on muutettu A:n vaatimalla tavalla.
- Erään sijoituspalveluyrityksen hallituksen puheenjohtajan 29.8.2013 päivätty lausunto A:sta kyseisen yrityksen asiakkaana. Lausunnon mukaan A:n n. miljoonan euron yrityksen kautta tehdyt sijoitukset painottuivat riskisuojattuihin, pääasiassa kuponkia maksaviin joukkovelkakirjoihin. Lausunnonantajan käsityksen mukaan A:n ottamat riskit ovat olleet kohtuulliset hänen kokonaisomaisuuteensa nähden.

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Tapauksessa on kyse siitä, onko pankki täyttänyt selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa suositellessaan asiakkaalle koronvaihtosopimuksia ja onko pankin sijoitusneuvonta ollut asianmukaista.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Vuoden 2009 tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (923/2007). Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on myös laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.10.2007/922). Lisäksi Rahoitustarkastuksen (nykyisin Finanssivalvonta) standardeissa 2.1 ja 2.2 oli sijoituksen tekohetkellä lakia täydentäviä määräyksiä ja suosituksia.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman lain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman luvun 3 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua.

Jos arvopaperinvälittäjä tarjoaa muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua sijoituspalvelua, arvopaperinvälittäjän on ennen sijoituspalvelun tarjoamista pyydettävä asiakkaalta tiedot tämän kyseistä arvopaperia tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä voidakseen arvioida, onko arvopaperi tai palvelu asiakkaalle soveltuva. Jos arvopaperinvälittäjä katsoo saamansa tiedon perusteella, ettei arvopaperi tai palvelu ole asiakkaalle soveltuva, sen on ilmoitettava tästä asiakkaalle. Jos asiakas kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja, arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava, ettei se voi arvioida arvopaperin tai palvelun soveltuvuutta asiakkaalle.

Saman luvun 4 §:n 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:

1. arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;
2. palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;
3. sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;
4. siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;
5. asiakasvarojen säilyttämisestä;
6. palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Jos tiedoissa viitataan tiettyyn verokohteluun, samalla on ilmoitettava selkeästi, että verokohtelu määräytyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja että se voi tulevaisuudessa muuttua.

Standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on hankittava asiakkaalta tiedot, jotka ovat tarpeen asiakkaaseen liittyvien olennaisten seikkojen ymmärtämiseksi ja joiden perusteella valvottava voi tarjotun palvelun luonne ja laajuus huomioon ottaen kohtuudella varmistua siitä, että sijoitusneuvon kohteena oleva tai omaisuudenhoitopalveluun liittyvä liiketoimi täyttää seuraavat edellytykset:

1. liiketoimi vastaa asiakkaan sijoitustavoitteita
2. liiketoimi on sellainen, että asiakas pystyy kantamaan taloudellisesti siihen liittyvät asiakkaan sijoitustavoitteiden mukaiset sijoitusriskit
3. liiketoimi on sellainen, että asiakkaalla on tarvittava sijoituskokemus ja/tai -tietämys suositeltuun liiketoimeen tai sijoitussalkkunsa hoitoon liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Standardin mukaan valvottava ei saa suositella asiakkaalle kyseistä sijoituspalvelua, jos se ei saa asiakkaalta riittäviä tietoja.

Rahoitustarkastuksen standardin 1.6 mukaan sijoituspalveluyrityksen on säilytettävä asiakkaan tietämyksen selvittämiseksi hankitut, standardissa 2.1 tarkoitetut tiedot.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm. olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Asian arviointi

Selonottovelvollisuus ja sijoitusneuvon sopivuus

Asiakkaan mukaan pankki ei täyttänyt selonottovelvollisuuttaan koronvaihtosopimuksia tarjotessaan. Lisäksi asiakas katsoo, että tuote on ollut hänen sijoitusprofiiliinsa nähden liian riskipitoinen.

Arvopaperilautakunta toteaa, että koska sijoituksen on tehnyt C Oy, jossa on A:n lisäksi muita omistajia, selonottovelvollisuuden kohteena on C Oy. Lautakunta toteaa kuitenkin, että sijoituskokemuksen ja -tietämyksen osalta arviointi kohdistuu myös C Oy:n edustajana toimineeseen A:han sikäli kun vakiintuneen käytännön mukaan edustajan kokemus samaistetaan päämiehen tietämykseen esimerkiksi arvioitaessa annettujen tietojen riittävyyttä ja ymmärrettävyyttä.

Selonottovelvollisuuden osalta lautakunta toteaa, että pankin pitäisi pystyä osoittamaan, että se on hankkinut ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua.

Pankin mukaan se hankki tiedot C Oy:n taloudellisesta asemasta ja kantokyvystä sen tullessa pankin asiakkaaksi ja uudelleen vielä ennen tuotteiden tarjoamista. Pankki ei ole kuitenkaan toimittanut mitään dokumenttia selonottovelvollisuuden täyttämisestä. Lautakunta toteaa, että sijoitusneuvontaa tarjoavalla palveluntarjoajalla on ollut tapahtuma-aikana voimassa olleiden Rahoitustarkastuksen standardien 1.6 ja 2.1 mukaan velvollisuus hankkia ja säilyttää selonottovelvollisuutta koskeva dokumentaatio. Lautakunta katsoo, ettei pankki ole osoittanut täyttäneensä asiassa selonottovelvollisuuttaan. Koska pankki ei ole osoittanut saaneensa riittäviä tietoja asiakkaalta, pankki ei olisi saanut suositella asiakkaalle tuotetta.

Sijoitusneuvon asianmukaisuuden arvioinnin osalta lautakunta katsoo, että pankki ei ole osoittanut A:n tutustuneen johdannaisiin ennen koronvaihtosopimuksia eikä sitä, mikä oli C Oy:n sijoitustavoite. Lautakunta katsoo, että sijoitusneuvoa ei voida katsoa virheelliseksi pelkästään sillä perusteella, että se on annettu puutteellisilla tiedoilla. Lautakunta toteaa kuitenkin, että mitä monimutkaisemmasta ja riskipitoisemmasta tuotteesta on kyse, sitä tarkemmin palveluntarjoajan tulisi varmistua tuotteen sopivuudesta asiakkaalleen.

Pankki ei ole edellä esitetyn mukaisesti osoittanut, että A tai C Oy olisi aiemmin tutustunut johdannaisiin tai että pankki olisi ottanut selvää C Oy:n sijoitustavoitteista. Lisäksi C Oy:llä ei ollut tarvetta suojautua inflaation muutoksia vastaan eikä yrityksen toimintaan ole muutenkaan liittynyt sellaista riskiä, jonka vaikutusta tasapainottamaan tuotetta olisi tarvittu. Kyse on siten ollut spekulatiivisesta sijoituksesta, jonka tarkoitus on ollut voiton hakeminen riskillä. Lisäksi sijoitukseen liittynyt taloudellinen riski on ollut suuri yrityksen taseeseen nähden. Lautakunta katsoo edellä mainittu huomioon ottaen, että pankki ei ole osoittanut varmistuneensa siitä, että pankin suosittelema koronvaihtosopimus olisi sopinut asiakkaalle.

Tiedonantovelvollisuus

Asiakkaan mukaan C Oy:n edustajana toimineelle A:lle annettiin puutteellista ja virheellistä tietoa tuotteesta. Pankin mukaan A:lle esiteltiin tuote asianmukaisesti kalvosarjan avulla ja A:lla oli lisäksi mahdollisuus tutustua hänelle lähetettyyn tuotetta koskevaan markkinointiesitteeseen.

Asiakkaan kertoman mukaan A ymmärsi, että sijoitus tulisi voitolliseksi, jos kymmenen vuoden juoksuaikana reaalikorko nousee sijoitushetken korkotasoa korkeammaksi edes hetkellisesti. Tuotteen esittelyssä käytetyssä kalvosarjassa esitetään miten pankki maksaa asiakkaalle euribor-korkoa ja asiakas maksaa pankille kiinteää korkoa sekä inflaatiota. Sama asia käy ilmi tuotteen markkinointiesitteestä, johon A:lla olisi ollut mahdollisuus tutustua ennen tuotteeseen sijoittamista. Asiassa ei ole osoitettu pankin edustajien kertoneen esitteestä poikkeavaa tietoa tältä osin. Lautakunta katsoo siten, ettei asiakas ole voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että hetkittäinenkin reaalikoron nousu sijoitushetken tasoa ylemmäs tekisi sijoitusta voitolliseksi.

Asiakkaan mukaan pankki ei antanut oikeaa kuvaa mahdollisen tappion suuruusluokasta ja A:lle kerrottiin tuotetta esitellessä, että reaalikorko ei voi mennä negatiiviseksi. A:n ja pankin edustajan välisessä puhelussa ennen toisen sijoituksen tekemistä 22.10.2009 pankin edustaja totesi, että ”pitkä reaalikorkohan nyt ei, ei lähtökohtaisesti voi painua pakkasen puolelle eikä yhtä lähelle nollaakaan, koska eihän kukaan, kukaan nyt sil tavoin ehdoin tahdoin tappiolla, tappiolla rahojaan”. Sopimuksen mukainen reaalikorko kuitenkin laski negatiiviseksi sen jälkeen, kun asiakas purki sopimukset. Lautakunta katsoo, että asiakkaalle on annettu virheellistä tietoa tuotteen riskeihin liittyen. Tieto on annettu ensimmäisen sijoituksen tekemisen jälkeen ja sen on antanut eri henkilö kuin tuotetta esitellyt. Lautakunta katsoo, että asiakkaalla on perustellusti voinut olla virheellinen käsitys reaalikoron ominaisuuksista 22.10.2009 jälkeen eikä asiassa ole esitetty hänen tienneen toisin ennen tätä. Lautakunta toteaa lisäksi, että vaikka asiakkaalle ei aiheutunutkaan tappiota tämän virheen vuoksi, on kyseessä ollut keskeinen tuotteen riskiin liittyvä tekijä, jolla olisi ollut huomattava merkitys, mikäli tuote olisi pidetty eräpäivään saakka.

Asiakkaan mukaan A:lle esiteltiin tuote siten, että siihen kuului forward start -ominaisuus. Pankin käyttämässä kalvosarjassa esiteltiin ”reaalikorkoswap forward startilla” ja skenaarioanalyysissä tuotteessa oli mukana kyseinen ominaisuus. Pankin mukaan kyse oli valinnaisesta ominaisuudesta, jota ei otettu mukaan asiakkaan tuotteeseen. Lautakunta katsoo, että asiakkaalle on voinut perustellusti kalvosarjan perusteella jäädä käsitys, että tuotteeseen kuuluu forward start -ominaisuus, jonka mukaan korkosuoritukset olisivat alkaneet kertyä vasta vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä.

Asiakkaan mukaan C Oy:n johdannaiskaupankäyntiä koskevassa sopimuksessa olleen stop loss -ehdon mukaan pankin olisi pitänyt sulkea asiakkaan positio, kun tappiot ylittivät sovitun 600.000 euron rajan. Lautakunta toteaa, että sopimuksen ehto on antanut pankille oikeuden tähän, mutta ei velvoittanut pankkia toimimaan. Lautakunta katsoo siten, että pankilla ei ollut velvollisuutta purkaa C Oy:n koronvaihtosopimuksia, vaikka niiden tappiot ylittivät yhteensä 600.000 euroa.

Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo, että pankki on antanut C Oy:tä edustaneelle A:lle virheellistä tietoa negatiivisen reaalikoron mahdollisuudesta, joka on keskeinen riskitasoon vaikuttava seikka, sekä forward start -ominaisuudesta.

Tiedon antaminen tuotteesta sen juoksuaikana ja sijoitusten purkaminen

Asiakkaan mukaan pankki ei ollut yhteydessä A:han tuotteen kehityksestä, mikä aiheutti C Oy:lle lisävahinkoa. Pankki on ollut yhteydessä asiakkaaseen mm. sähköpostein ja tapaamisin tuotteen juoksuaikana. Pankin mukaan asiakas on saanut viimeistään tiedon tuotteen tappiollisuudesta 19.4.2011 lähetetyllä sähköpostilla, jossa todettiin positioon kertyneen negatiivista kassavirtaa reaalikoron ollessa yhden prosentin alapuolella. Edelleen tuotteen tappiollisuudesta kerrottiin sähköpostitse 27.6.2011. A sai tiedon tarkasta purkukustannuksesta 6.9.2011 sähköpostitse ja puhelinkokouksessa. Tappio oli tuolloin 1.125.000 euroa.

Lautakunta toteaa, että A:lle on esitetty kirjallisesti tappion määrän muodostuminen 6.9.2011. Lisäksi hänelle on samana päivänä puhelinkokouksessa kerrottu, että huonoimmassa tapauksessa reaalikorko laskee nollan alapuolelle, jolloin hän joutuu maksamaan kiinteän koron lisäksi euriborin ja inflaation välistä negatiivista erotusta. Lautakunta katsoo, että asiakas on tullut tietoiseksi tuotteeseen liittyvistä riskeistä ja niiden suuruudesta viimeistään 6.9.2011.

Yhteenveto

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki ei ole osoittanut täyttäneensä sille kuuluvaa selonottovelvollisuutta eikä pankin olisi siten pitänyt suositella tuotetta asiakkaalle. Edelleen lautakunta katsoo, että pankki ei ole osoittanut, että sen asiakkaalle suosittelema tuote olisi sopinut C Oy:n sijoitusprofiiliin. Lautakunta katsoo vielä, että asiakkaalle on annettu virheellistä tietoa tuotteesta. Lautakunta katsoo asiaa kokonaisuutena arvioiden, että pankki on velvollinen korvaamaan asiakkaalle tuotteesta aiheutuneen tappion.

Lautakunta katsoo kuitenkin, että asiakas on tullut tietoiseksi tuotteeseen liittyvistä riskeistä viimeistään 6.9.2011, mutta ei ole purkanut sopimuksiaan. Lautakunta katsoo siten, että asiakas vastaa itse 6.9.2011 jälkeen tuotteen aiheuttamista tappiosta. Lautakunta katsoo siten, että pankin tulee korvata asiakkaalle 1.125.000 euroa.

Lopputulos

Lautakunta katsoo pankin laiminlyöneen selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden koronvaihtosopimuksia asiakkaalle myydessään. Edelleen lautakunta katsoo tuotteen olleen sopimaton asiakkaalle.

Lautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle tuotteesta syntyneistä vahingoista 6.9.2011 saakka eli 1.125.000 euroa.

Arvopaperilautakunta oli yksimielinen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Heino

Jäsenet:
Kajala
Pönkä
Repo
Sario