Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 22.5.2003 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 15.8.2003 ja 11.11.2003 päivätyt lausumat.
Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 13.528,64 euron vahinko, joka on syntynyt pankin virheellisten sijoitusneuvojen perusteella tehdyistä sijoituksista pankin sijoitusrahastoihin ja henkivakuutukseen vuosina 1998–2003. Henkivakuutusta koskeva asia on sittemmin eriytetty erilliseksi valitusasiaksi Kuluttajien Vakuutustoimistoon.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa, ettei pankki ollut antanut hänelle kyseisistä sijoituskohteista sijoitusrahastolain vaatimia sijoitusrahastoesitteitä ennen sijoituspäätöksien tekemistä ja että sijoitusrahastoja oli markkinoitu hänelle täysin historiallisen tuottokehityksen varassa. Asiakkaalle ei ollut myöskään missään vaiheessa kerrottu sijoituskohteeseen liittyvistä mahdollisista riskeistä. Pankista annettujen tietojen perusteella asiakas oli pitänyt rahastosijoittamista erittäin luotettavana, edullisena ja varmana vaihtoehtona. Kuitenkin pian rahastomerkintöjen tekemisen jälkeen sijoitusrahastojen tuottokehitykset alkoivat osoittaa voimakkaasti alenevaa suuntaa. Pankki oli vakuuttanut asiakkaalle rahastojen arvonlaskun olevan vain tilapäistä. Asiakkaan näkemys on, että jo tuolloin pankilla itsellään oli täytynyt olla tieto siitä, että sijoitusrahastojen arvot olivat laskussa. Asiakas katsookin tulleensa asiassa harhaanjohdetuksi tuotteen erinomaisuuden ja riskin suhteen.
Pankin toimesta annettavien tietojen osalta asiakas toteaa, että vasta vuonna 2000 oli ilmestynyt pankin sijoitusrahastojen merkintätoimeksiantolomakkeisiin osuuksien mahdollista arvonalennusta koskeva lisäys, joka on asiakkaan mukaan tehty vasta siinä vaiheessa, kun pankilla oli jo täytynyt olla tiedossa sijoitusrahasto-osuuksien arvon putoaminen ja pankilla oli pelko siitä, että jotkut pankin asiakkaista tulisivatkin peräämään oikeuksiaan. Aikaisemmin ei tällaista lauseketta pankin materiaalissa ollut ja se ilmestyi pankin materiaaliin vasta, kun asiakkaat olivat alkaneet epäilemään pankin toimintatapoja ja tavoitteita sijoitusrahastokaupassa. Asiakas kiistää siten pankin väitteet asiakasinformaation riittävyydestä ja laadukkuudesta.
Asiakkaan sijoitusten taloudellisen tilanteen edelleen heikennettyä vuodesta 2002 eteenpäin, oli pankin esityksestä 20.3.2003 siirretty pankin sijoitusrahastoissa ollut asiakkaan rahastovarallisuus täysimääräisenä pankin sijoitusvakuutustuotteen puolelle. Kyseinen toimenpide sai asiakkaan sijoitusvakuutussijoituksenkin sen jälkeen raskaasti tappiolliseksi. Toimenpide on johtanut asiakkaan sijoitusvarallisuuden lähes täydelliseen menettämiseen ja laskenut sijoitusvakuutuksen tuottotakuuosuuden 75 prosentista 21 prosenttiin.
Terveydestään asiakas toteaa, että pankki oli käyttänyt hyväkseen myös hänen heikkoa terveydentilaansa ja korkeaa ikää (80 v). Sopimukset olivat syntyneet aina pankin ehdottamalla tavalla eikä vaihtoehtoja tarvinnut tuoda esiin. Siten asiakas kiistää pankin väitteet tarkasta ja sijoitustoiminnasta perillä olevasta asiakkaasta väärinä ja harhaanjohtavina ja toteaa, ettei hän tiedä, miten pankki on tehnyt arvionsa hänen hyvästä kunnostaan.
Asiakas katsoo häneen kohdistuneessa sijoitusneuvonnassa pankin laiminlyöneen kaikki sijoituspalveluyritykseltä vaadittavat selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien vaatimukset, mistä syystä asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan hänen 18.11.1998 alkaen pankin sijoitusrahastoihin sijoittamansa varat täysimääräisinä.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 14.7.2003 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 22.10.2003 päivätyn lisälausuman.
Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana. Pankki on vaatimuksensa tueksi esittänyt seuraavaa.
Asiakas on tehnyt ensimmäiset rahastomerkintänsä marraskuussa 1998. Toukokuussa 1999 asiakas oli merkinnyt lisää aiemmin merkitsemäänsä hyvin tuottanutta rahastoaan ja tehnyt merkinnän myös uuteen rahastoon. Vuoden 2000 aikana asiakas oli ostanut pankin kolmea eri rahastoja noin 6.000 eurolla kutakin. Hajautukseen eri rahastoihin oli päädytty riskin hajauttamiseksi.
Kun yleinen kurssitaso vuonna 2000 loppupuolella oli lähtenyt laskuun, asiakas oli ottanut yhteyttä omaan pankkineuvojaansa. Tuolloin asiakkaalle oli tuotu esille rahastosäästämisen pitkäjänteisyys ja koska asiakkaalla ei tuolloin ollut tarvetta myydä rahasto-osuuksiaan, asiakkaan ja pankin välillä oli sovittu rahastojen jatkamisesta. Kurssitason edelleen heikettyä, asiakas oli ollut pankkiin yhteydessä lähes viikoittain. Koska asiakas ei ollut halunnut sijoitusrahastotappioiden realisoituvan, hänen kanssaan sovittiin helmikuussa 2003 rahastojen siirtämisestä pankin säästöhenkivakuutukseen. Asiakkaan päätökseen myös vaikutti mahdollisuus vakuutuksen puolella vaihtaa rahastoja ilman veroseuraamuksia. Kyseistä mahdollisuutta asiakas oli myös käyttänyt. Asiakkaalle oli myös suositellut, että hän jättäisi rahastojen tiuhan seuraamisen ja odottaisi rauhassa kurssitason nousua ja talouden elpymistä.
Asiakas on ollut myös yhteydessä pankkiin ja ehdottanut, että jos pankki korvaisi hänelle tappion, voisi asia jäädä vain hänen ja pankin väliseksi. Pankissa oli jälleen kerrattu asiakkaalle rahastosijoittamisen olevan pitkän tähtäimen sijoitustoimintaa ja ettei pankki tai rahastoyhtiö voi asettaa asiakkaitaan eriarvoiseen asemaan.
Pankki toteaa asiakkaan sijoitusprofiilin painottuneen ns. perinteisten säästämistuotteiden puolelle eli talletuksiin ja joukkovelkakirjalainoihin. Se, että hän on kuitenkin merkinnyt hyvän kurssikehityksen aikana rahasto-osuuksia lisää, kertoo siitä, että asiakas on ainakin tuossa vaiheessa ollut tyytyväinen rahastojen tuottoon.
Pankki on todennut, että asiakkaalle selvitetään aina sijoitusneuvonnan yhteydessä asiakkaan taloudellinen asema, asiakkaan aiempi sijoituskokemus ja asiakkaan sijoitukseen liittyvät tavoitteet. Tämän lisäksi asiakkaan kanssa keskustellaan eri sijoitusrahastoista, rahaston sijoituskohteista ja katsotaan rahastojen kurssikehitystä aiemmilta kuukausilta ja vuosilta. Tässä yhteydessä asiakkaalle selvitetään myös rahastosijoittamiseen liittyvät riskit. Pankki toteaa, että on valitettavaa, kuinka helposti kyseiset asiat asiakkaalta unohtuvat, kun kurssikehitys kääntyy negatiiviseksi. Pankki toteaa asiakkaan olleen tunnettu tarkkana ja asioista hyvin perillä olevana henkilönä eikä hän ole ollut epätietoinen rahastosijoittamisen luonteesta. Siten pankki kiistää laiminlyöneensä oman tiedonantovelvollisuutensa.
Rahastoyhtiön ja sen rahasto-osuuksia markkinoivan pankin on otettava toiminnassaan huomioon muuttuvan sääntelyn vaatimukset. Muutokset heijastuvat mm. lakisääteisten rahastoesitteiden, vuosikertomusten, puolivuotiskatsauksien yms. tietosisältöön ja jakeluun, muun markkinointimateriaalin neutraalisuuden vaalimiseen, henkilökunnan koulutukseen ja työvälineisiin sekä raportointiin ja erilaisiin asiakastulosteisiin aina rahasto-osuuksien merkinnän ja lunastuksen yhteydessä syntyviin toimeksiantolomakkeisiin asti. Siten asiakkaan esille tuoma huomio ostotoimeksiannon tekstimuutoksesta vuonna 2000 tehdyn merkinnän yhteydessä onkin nähtävä pankin reagointina muuttuneeseen sääntelyyn.
Pankin käsityksen mukaan rahasto-osuuksien ja vakuutusten myynti pankissa on tapahtunut niiden periaatteiden mukaan, joita pankilta on edellytetty arvopapereiden markkinoinnissa ja lisäksi rahastoyhtiön esitteissä on ollut riittävä ja oikea informaatio sijoituskohteista. Siten pankki kiistää asiakkaan väitteet siitä, että ”pankki tiesi kurssien laskevan ja tappioiden olevan edessä”. Pankki toteaa, että millä perusteella pankilla voisi olla ennakkoon tietoa osakemarkkinoiden kehityssuunnasta? Sijoitusneuvonnassa voidaan kertoa vain senhetkiseen markkinatilanteeseen perustuvista tuotto-odotuksista, mutta asiakkaalle ei koskaan anneta lupausta tuotosta.
Asiakkaan terveydentilaa koskevista tiedoista pankki toteaa, että ne ovat mitä suurimmassa määrin yksityisasioita, joista pankilla ei ole selonottovelvollisuutta. Asiakas on vasta keväällä 2003 aikana tuonut esille sairautensa, mainitsematta kuitenkaan sairauden laatua tai vakavuutta. Asiointikonttorin kuvauksen mukaan asiakkaan käyttäytymisessä ei ole ollut havaittavissa mitään terveydentilan horjumista indikoivaa piirrettä korkeahkosta iästä huolimatta. Fyysinen kuntokin on näyttänyt ulkoisen olemuksen perusteella erittäin hyvältä. Pankin käsityksen mukaan asiakas on ollut aina hyvin perillä sijoitusvaihtoehdoista ja niiden tuottoja huolellisesti harkitsevana henkilönä. Tätä kuvastaa myös asiakkaan kanssa käyty neuvottelu henkivakuutuksen purkamisesta syyskuussa 2003. Asiakkaan omasta pyynnöstä yhtiön vakuutusmatemaatikot tekivät hänelle laskelman odotettavissa olevista tuotoista siinä tapauksessa, että hän siirtäisi rahastosidonnaiset säästöt takuutuottoon ja odottaisi vakuutusajan loppuun saakka. Asiakas oli kuitenkin hylännyt vaihtoehdon saamaansa tuottoon tyytymättömänä. Asiakkaan ensisijainen vaatimus oli ollut vakuutussopimuksen purkaminen ja vakuutukseen maksettujen maksujen palauttaminen, mihin vakuutusyhtiö neuvottelujen lopputuloksena oli suostunut, kun asiakassuhteen jatkamiselle ei enää ollut hedelmällisiä perusteita.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelun tarjoamisesta ja arvopaperien markkinoinnista, jota on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi sekä ohjeen nro 201.2, jonka mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuta sopimatonta menettelyä.
Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 13.528,64 euron vahinko, joka on syntynyt pankin virheellisten sijoitusneuvojen perusteella tehdyistä sijoituksista pankin sijoitusrahastoihin vuosina 1998–2003.
Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Asiassa on tullut selvitetyksi, että asiakas on tehnyt ensimmäiset rahastomerkintänsä marraskuussa 1998. Toukokuussa 1999 asiakas on merkinnyt lisää aiemmin merkitsemäänsä rahastoa ja tehnyt merkinnän myös uuteen rahastoon. Vuoden 2000 aikana asiakas on ostanut pankin kolmea eri rahastoja noin 6.000 eurolla kutakin. Kun yleinen kurssitaso vuonna 2000 loppupuolella on lähtenyt laskuun, asiakas on ottanut yhteyttä omaan pankkineuvojaansa. Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa arvioimaan sitä, onko pankki mahdollisesti laiminlyönyt omia selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksiaan markkinoidessaan asiakkaalle pankin sijoituspalveluita.
Arvopaperilautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt epäselväksi, mitä asiakkaalle on sijoitusneuvonnan ja sijoitustuotteiden markkinoinnin yhteydessä kerrottu sijoitustuotteiden tavoitteista ja riskeistä ja kuinka pankki on muutoin huolehtinut lain mukaisesta selonotto- ja tiedonantovelvollisuudestaan vuonna 1998. Asiakas on kertonut, ettei hänelle markkinoinnin yhteydessä mitään sijoitusrahastosijoittamiseen liittyvistä riskeistä eikä kerrottu myöskään sitä, kuinka sijoitusmarkkinat olivat ylipäätään kehittyneet viimeisen vuoden aikana. Pankki on kiistänyt kyseiset väitteet. Riidattomasti asiassa on kuitenkin tullut selvitetyksi se, että asiakas on saanut rahastoesitteen merkintätoimeksiannon tekemisen jälkeen.
Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi kuulla todistajia valan velvoituksin. Näin ollen lautakunnan ratkaisusuositus asiassa voi perustua vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.
Edellä kerrottuun perustuen lautakunta katsoo, että asiakas on viimeistään siinä vaiheessa tullut tietoiseksi sijoitusrahastosijoittamisen periaatteista ja riskeistä, kun hän on merkinnyt toukokuussa 1999 lisää aikaisemmin merkitsemiään rahastoja sekä uutta rahastoa. Vaikka vuoden 1998 keskusteluista ei asiassa ole näyttöä, on asiakas kuitenkin todennut saaneensa rahastoesitteen merkintätoimeksiantamisen jälkeen. Mikäli asiakas ei ole tutustunut sen jälkeenkään rahastoesitteeseen tai niistä annettuihin tietoihin, on asiakas itse laiminlyönyt asiassa oman selonottovelvollisuutensa. Tästä syystä asiakkaan olisi tullut reklamoida jo vuonna 1998 tehdystä rahastomerkinnästä välittömästi saatuaan tiedon rahastosijoittamisen tosiasiallisista riskeistä, eikä tehdä lisää merkintöjä vuosina 1999 ja 2000. Koska asiakas ei ole näin toiminut, lautakunta katsoo asiakkaan tulleen tietoiseksi ja hyväksyneen rahastosijoittamisen tavoitteet ja riskit.
Pankin antamia sijoitusneuvoja koskevien väitteiden osalta Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakas itse vastaa sijoitustensa riskeistä ja kurssimuutoksesta. Asiassa asiakas ei ole kyetty osoittamaan, että pankki olisi laiminlyönyt edellä kerrottujen sijoitusneuvontaan liittyvät velvoitteet.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA