Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 24.1.2005 päivätyn valituksen.

Asiakas antoi 7.2.2000 pankille toimeksiannon tehdä TJ Group Oyj:n yhdistettyyn osakeantiin/ -myyntiin 200 osakkeen merkinnän merkintähinnan ollessa antiehtojen mukaisesti enintään 22 euroa/osake eli yhteensä 4 400 euroa (26.161,30 mk). Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle tuo 4 400 euron vahinko, joka on aiheutunut pankin asiantuntemattomasta osakeantitoimeksiannon toteuttamisesta.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Asiakas antoi 7.2.2000 pankille toimeksiannon merkitä asiakkaan lukuun 200 kappaletta osakkeita TJ Group Oyj:n osakeannissa. Pankista soitettiin 11.2.2000 ja kerrottiin, että pankki oli unohtanut toimittaa asiakkaan toimeksiannon eteenpäin ja siksi merkintätoimeksianto ei ollut toteutunut. Puhelun aikana asiakkaalle kerrottiin, että kyseiset TJ Group Oyj:n osakkeet saataisiin kuitenkin hankituksi asiakkaalle antihintaan, joka määräytyisi seuraavan viikon maanantaina 14.2.2000. ”Tuolloin, kun muutoinkin saataisiin tietää, millaiseksi antihinta tulee muodostumaan”, pankista oli todettu.

Asiakas tiedusteli puhelun aikana, kuinka pankki oli ajatellut merkinnän toteuttaa? Otettaisiinko hänen osakkeensa eroon mahdollisesti institutionaaliannista? Pankin toimihenkilö oli vastannut asiakkaan kysymykseen, että: ”luultavasti, kyllä kai”. ”Pankki joka tapauksessa hoitaa tämän tekemänsä virheen”. Asiakas jäi kummeksumaan puhelun tarkoitusta, jos antimerkintä loppujen lopuksi oli kuitenkin mahdollista toteuttaa jollakin tavoin.

Asiakas sai 25.2.2000 postitse kotiinsa kirjallisen vahvistusilmoituksen toimeksiannosta, jolla hänelle oli hankittu pankin toimesta kyseiset TJ Group Oyj:n 200 kappaletta osakkeita normaalina pörssikauppana päivän kurssihintaan 20,45 euroa/osake lisättynä välityspalkkiohinnalla. Yleisöannissa osakkeen merkintähinnaksi oli tullut ainoastaan 17,60 euroa/osake. Asiakas soitti välittömästi asiasta pankkiin ja vaati osakkeilleen samanlaisen hinnan kuin muutkin annissa osakkeita merkinneet olivat saaneet. Samassa yhteydessä asiakas arvosteli pankkia toimeksiantopalkkion perimisestä ja vaati, että mikäli hänelle ei heti suoritettaisi korvausta tapahtuneesta vahingosta, asiakas haluaisi mitätöitäväksi kokonaan 7.2.2000 antamansa toimeksiannon. Asia luvattiin hoitaa pankissa kuntoon mahdollisimman pian, kun asiakkaan kirjallinen reklamaatio olisi asiassa vastaanotettu. Tuolloin siis pankissa myönnettiin virheen tapahtuneen. Asiakas vaati edelleen pankkia suorittamaan osakkeista maksetun ”ylihinnan” pankkitililleen, mutta tämän kerrottiin olevan mahdollista vasta, kun kirjallinen reklamaatiokirje olisi pankissa vastaanotettu. Asiakas oli hämmästellyt myös sitä, miksi maksun eräpäiväksi oli merkitty 16.2.2000 ja vahvistuslaskelma saapui hänelle vasta 25.2.2000.

Asiakas reklamoi pankille kirjallisesti 28.2.2000 tapahtuneesta. Vielä 6.3.2000 asiakkaalle kerrottiin asian olevan pankissa käsittelyssä. 14.3.2000 pankista oli vielä kysytty, että oliko asiakkaalle todellakin sanottu, että osakkeiden kurssi määräytyisi 14.2.2000 mukaan. Asiakas oli vastannut myöntävästi ja ihmetellyt, miksei osakkeiden hintaerotusta ollut maksettu asiakkaalle takaisin. Asiakkaalle luvattiin aina palata asiaan, mutta koskaan pankin toimesta asiaan ei kuitenkaan palattu.

Vasta 16.3.2000 pankista kysyttiin, miksi asiakas ei ollut myynyt osakkeitaan aiemmin pois, koska se olisi ollut mahdollista. Asiakas muistutti tuolloin pankkia sen lupauksesta hoitaa asia reklamaation mukaisesti, joten asiakas oli olettanut, ettei hänellä olisi ollut edes mahdollisuutta niiden myyntiin. Asiakasta pyydettiin jälleen laatimaan kirjallinen korvausvaatimus pankille.

20.3.2000 asiakas oli jälleen yhteydessä pankkiin ja hänelle kerrottiin, että pankki oli valmis hoitamaan osakkeiden hintaerotuksen 20,45 euroa – 17,60 euroa. Pankki ei ollut valmis korvaamaan asiakkaan kurssiriskiä asiassa. Asiakas oli tuolloin todennut, että kurssista aiheutunut vahinko oli ollut pankista johtuvaa, asian hoitamattomuuden syytä. Asiakas toteaa, että esim. 25.2.2000 osakkeen kurssin hinta oli ollut 17,20 euroa/osake, jolloin asiakas oli heti välittömästi pyytänyt korjaamaan virheen. Tuolloin asiakkaalle syntynyt vahinko olisi ollut vain alle 84 euroa (eli noin 500 markkaa). Asiakas oli 25.2.2000 puhelun yhteydessä todennut, että pankki oli luvannut asiakkaalle hoitaa asia kokonaisuudessaan korkojen kanssa. Tuolloin pankista ei kukaan ollut kehottanut asiakasta myymään kyseisiä osakkeita pois. Asiakas oli ollut hyvässä uskossa ja luottanut virheen korjaamiseen, mikä pankista oli lukuisia kertoja luvattu tehdä.

Asiakas kiistää missään vaiheessa antaneensa pankille toimeksiantoa ostaa kyseisiä TJ Group Oy:n osakkeita suoraan pörssistä jopa 22 euron kurssin hintaan. Asiakas katsoo, että häntä oli selvästi yritetty puhelun aikana 20.3.2000 saada myöntämään oma ymmärtämättömyytensä asiassa ja se, ettei pankki itse asiassa olisi mitään virhettä tehnytkään. Asiakasta hämmästyttää, ettei kyseistä puhelua 11.2.2000 pankin ja asiakkaan välillä ole nauhoitettu, vaikka pörssikauppojen osto- ja myyntitoimeksiannot puhelimitse aina äänitetään.

Asiakas katsoo pankin hoitaneen toimeksiannon virheellisesti ja vastoin hänen tahtoaan. Asiakas ei ole missään vaiheessa antanut pankille suostumusta hankkia kyseisiä osakkeita normaalina pörssikauppana. Pankki ei ole myöskään pystynyt osoittamaan asiakkaalle, että asiakas olisi tällaisen toimeksiannon tehnyt. Asiakas toteaa, että vahingon määrää on lisännyt pankin viivyttely asian selvittämiseksi ja tehtävien laiminlyönti. Asiakas katsoo, ettei hänen asiaansa pankissa ole hoidettu hyvän pankkitavan mukaisesti eikä huolellisesti.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 14.3.2005 päivätyn vastauksen asiassa.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään.

Pankki on vaatimuksensa tueksi esittänyt seuraavaa.

Arvopaperilautakunnan ohjesäännön mukaan lautakunta ei anna ratkaisusuositusta, ellei tähän ole painavia syitä. Jos ennen valituksen saapumista Arvopaperilautakuntaan on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun asiakas on viimeksi ollut yhteydessä sijoituspalveluyritykseen kysymyksessä olevassa asiassa.

Pankki katsoo, ettei Arvopaperilautakunnalla ole asiassa enää toimivaltaa, koska asiakas ei ole ollut asian johdosta yhteydessä pankkiin Pankkialan Asiakasneuvontatoimistossa vuonna 2000 tapahtuneen asian käsittelyn jälkeen eikä asian uudelleen käsittelylle ole olemassa painavia syitä. Asiakas on kääntynyt asiassa aiemmin Pankkialan Asiakasneuvontatoimiston puoleen ja se on antanut 5.4.2000 asiassa vastauksen neuvontatoimistolle. Pankki uudistaa kaiken tuossa vastauksessa lausutun.

Asiakas antoi 7.2.2000 toimeksiannon tehdä TJ Group Oyj:n yhdistettyyn osakeantiin/-myyntiin 200 osakkeen merkinnän merkintähinnan ollessa antiehtojen mukaisesti enintään 22 euroa/osake, eli yhteensä 4.400 euroa (26.161,21 markkaa). Tämä määrä veloitettiin merkintätoimeksiannon jättämisen yhteydessä asiakkaan tililtä.

Pankki huomasi 9.2.2000, että asiakkaan tekemä toimeksianto oli erehdyksessä jäänyt toimittamatta eteenpäin pankin organisaatiossa. Tämä vuoksi asiakkaan toimeksianto osallistua TJ Group Oyj:n antiin/myyntiin jäi pankissa tapahtuneen virheen johdosta toteuttamatta.

Kun virhe havaittiin, asiakkaaseen otettiin puhelimitse yhteys 11.2.2000. Tällöin hänelle kerrottiin tapahtuneesta virheestä ja selvitettiin mahdollisuus hankkia TJ Group Oyj:n osakkeita suoraan pörssin kautta tuolloin vallinneeseen kurssiin, joka puhelinkeskustelunaikana oli noin 19–20 euroa, eli alempi kuin osakeannin/-myynnin enimmäishinta. Puhelinkeskustelun aikana asiakkaalle selostettiin, että kyseinen osakekauppa toteutettaisiin suorana pörssikauppana eli että hän ei saisi osakkeitaan TJ Group Oyj:n osakeannista myöhemmin annin päätyttyä määräytyvään hintaan (joka antiehtojen mukaan olisi ollut siis enintään 22 euroa), vaan hän saisi osakkeet pörssikaupalla tuolloin vallinneeseen päivän kurssiin.

Puhelinkeskustelun jälkeen pankki antoi sovitun mukaisesti 200 osakkeen toimeksiannon päivän kurssiin ja kauppa toteutui hintaan 20,45 euroa/osake, josta asiakas sai em. kauppaa koskevan laskelman 25.2.2000. Tämän jälkeen asiakas oltuaan samana päivänä puhelimitse yhteydessä pankkiin oli 28.2.2000 lähettänyt pankille kirjallisen reklamaation asian johdosta.

Pankin käsitys tapahtuneesta on, että kun asiakkaaseen oltiin 11.2.2000 puhelimitse yhteydessä ja kerrottiin tapahtuneesta virheestä sekä hänen mahdollisuudestaan hankkia samat osakkeet suoraan pörssin kautta vallitsevaan kurssiin (joka sillä hetkellä oli siis alempi kuin osakeannin ilmoitettu enimmäishinta), päätti asiakas pankin käsityksen mukaan hankkia kyseiset osakkeet suoraan pörssikauppana. Syynä tähän lienee ollut asiakkaan henkilökohtainen käsitys siitä, että merkintähinta annissa tulisi olemaan edellä mainittu enimmäishinta 22 euroa/osake (tai joka tapauksessa korkeampi kuin vallinnut kurssitaso). Kun indikoitu pörssikurssi on puhelun aikaan ollut alempi, on asiakas pankin käsityksen mukaan arvioinut tilanteen itselleen edulliseksi ja päätynyt hankkimaan osakkeet pörssin kautta tietäen tällöin täsmällisesti sen hinnan, jonka hän osakkeista joutuisi maksamaan. Tätä käsitystä tukee myös asiakkaan positiivinen reaktio 11.2.2000 käydyn puhelinkeskustelun päätteeksi. Mikäli asiakkaan merkintätoimeksianto osakeantiin olisi onnistunut, lopullinen merkintähinta olisi varmistunut vasta 14.2.2000, jonka hetkistä kurssia, enempää kuin annin lopullista merkintähintaa ei kukaan luonnollisestikaan voinut tietää 11.2.2000.

Kun asiakas sittemmin 25.2.2000 oli saanut vahvistuksen hintaan 20,45 euroa/osake toteutuneesta kaupastaan, havaitsi hän, että lopullinen merkintähinta muodostuikin alemmaksi kuin mitä hän oli osakkeistaan maksanut (merkintähinnaksi vahvistettiin 14.2.2000 17,60 euroa/osake ja osakkeen markkinahinta 25.2.2000 vaihteli noin 16,50 – 17,00 euron välillä). Asiakkaan vahingoksi tapahtuneen epäedullisen kurssikehityksen ja siitä johtuneen (laskennallisen) tappion takia asiakkaan reaktio on ymmärrettävä. Sen lisäksi, on mahdollista (vaikkakaan ei pankin käsityksen mukaan ole niin tapahtunut), että asiakas olisi ymmärtänyt 11.2.2000 käydyn puhelinkeskustelun siten, että hän joka tapauksessa saisi osakkeet annissa määräytyvään merkintähintaan. Tämän väärinkäsitysmahdollisuuden johdosta pankki on 20.3.2000 käydyn puhelinkeskustelun aikana tarjoutunut hyvittämään asiakkaalle hänen maksamansa hinnan 20,45 euroa/osake) ja annissa määritetyn merkintähinnan (17,60 euroa/osake) erotuksen 2,85 euroa (osake, yhteensä 570 euroa (= 3.389,07 markkaa). Tähän asiakas ei kuitenkaan ole suostunut, vaan vaatinut koko toimeksiannon purkamista, mikä tarkoittaisi käytännössä sitä, että pankki ottaisi asiakkaan puolesta kantaakseen osakkeen kurssiriskin. Tällaiseen ratkaisuun pankki ei käsityksensä mukaisesti ole tilanteessa velvollinen suostumaan.

Yhteenvetona pankki toteaa, että asiakkaan toimeksiannon hoitamisessa on pankissa tapahtunut virhe, jonka pankki on kuitenkin korjannut asiakkaan kanssa yhteisesti sovitulla tavalla. Siihen, että valittu toimenpide on johtanut asiakaan kannalta huonompaan ratkaisuun kuin mitä olisi tapahtunut, mikäli toimeksianto olisi toteutettu asiakkaan alun perin tarkoittamalla tavalla, ei pankki luonnollisestikaan ole voinut vaikuttaa. Tästä huolimatta pankki on tarjonnut asiakkaalle hyvityksenä alkuperäisen antitoimeksiannon ja asiakkaan myöhemmän pörssitoimeksiannon välisen hintaeron. Pankki toteaa, että vastuu asiakkaan ostamien osakkeiden kurssiriskistä on aina asiakkaalla, joka voi milloin tahansa antaa osakkeita koskevan myyntitoimeksiannon, mikäli katsoo tilanteen niin vaativan. Toimeksiannon toteuttamistapaa koskeva reklamaatio ei tätä oikeutta asiakkaalta poista.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Arvopaperilautakunnan toimivaltakysymys

Lautakunnan ohjesäännön 2.3 §:n mukaan lautakunta ei anna ratkaisusuositusta, jos asiakirjoista ilmenee, että ennen valituksen saapumista Arvopaperilautakuntaan on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun asiakas on viimeksi ottanut yhteyttä sijoituspalveluyritykseen tai rahastoyhtiöön kysymyksessä olevasta asiasta, ellei tähän ole painavia syitä.

Arvopaperilautakunta katsoo kyseisessä tapauksessa painavana syynä asian käsittelemiseksi olevan se, että tapauksen arvopaperikaupan selvittämis- ja viivästymiskysymyksen ratkaisemisella voidaan katsoa olevan merkitystä yleisesti sijoittajien ja hyvä arvopaperikauppatavan kannalta sekä se, että asia on viivästynyt asiakkaan sairauden vuoksi.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoitusneuvonnasta ja arvopaperinvälityksestä, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä erityisiä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan arvopaperinvälittäjän vastuun arvioinnille.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 4 400 euron vahinko, joka on aiheutunut pankin asiantuntemattomasta merkintätoimeksiannon hoitamisesta ja sen huolimattomasta korjaamisyrityksestä, viivyttelystä sekä hyvän pankkitavan vastaisesta toiminnasta.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, että asiakas antoi 7.2.2000 toimeksiannon tehdä lukuunsa TJ Group Oyj:n yhdistettyyn osakeantiin/-myyntiin liittyneen 200 osakkeen merkinnän merkintähinnan ollessa antiehtojen mukaisesti enintään 22 euroa/osake, eli yhteensä 4.400 euroa (26.161,21 markkaa). Tämä määrä veloitettiin merkintätoimeksiannon jättämisen yhteydessä asiakkaan tililtä.

Pankki huomasi 9.2.2000, että asiakkaan tekemä toimeksianto oli jäänyt toimittamatta edelleen pankin organisaatiossa. Tämä vuoksi asiakkaan toimeksianto osallistua TJ Group Oyj:n antiin/myyntiin jäi pankissa tapahtuneen virheen johdosta toteuttamatta. Kun virhe havaittiin, asiakkaaseen oltiin puhelimitse yhteydessä 11.2.2000.

Epäselväksi asiassa on jäänyt, mitä asian hoitamisesta sovittiin 11.2.2000 puhelun yhteydessä. Asiakas on väittänyt, että hän antoi luvan hankkia kyseiset osakkeet vain antimerkinnän kautta ja että pankki on kertonut jo silloin selvittäneen asiakkaalle, että kyseiset osakkeet on mahdollista hankkia enää vain normaalin pörssitoimeksiannon kautta.

Sittemmin asiakas sai 25.2.2000 laskelman TJ Group Oyj:n 200 kappaleen osakkeen pörssitoimeksiannosta päivän kurssiin. Kauppa oli toteutunut 11.2.2000 hintaan 20,45 euroa/osake. Veloitus asiakkaan tililtä tapahtui 16.2.2000. Tämän jälkeen asiakas oltuaan vielä samana päivänä 25.2.2000 puhelimitse yhteydessä pankkiin oli lähettänyt 28.2.2000 pankille kirjallisen reklamaation asian johdosta. Reklamaatiossaan asiakas toteaa: ”Vastaanotin 25.2.2000 pankkinne lähettämän laskelman, josta totesin haluamani osakkeet ostetun 20,45 euron kurssiin lisäten välityspalkkion. Katson toimeksiantoni hoidon ja kohtelun virheelliseksi. Koska en ole tällaista osakekauppaa tarkoittanut eikä se ole ollut tasavertainen hinnaltaan (17,60 euroa) muiden merkitsijöiden kanssa, edellytän toimeksiannon mitätöintiä ja siihen varattujen 4 400 euron palauttamista tililleni.”

Pankki on myöntänyt virheen tapahtuneen 7.2.2000 antimerkinnän toteuttamisen yhteydessä sekä toisenkin virheen siinä yhteydessä, kun asiakkaalle on selvitetty puhelimitse 9.2.2000, miten pankilla on ollut tarkoitus oikaista merkinnän yhteydessä tapahtunut virhe.

Edellä kerrotuista syistä pankki onkin ollut valmis korvaamaan jo keväällä 2000 asiakkaalle merkintähinnan 17,60 euroa ja pörssihinnan 20,45 euroa välisen hinnan erotuksen eli 200*2,85 euroa/osake, yhteensä 570 euroa. Tällä menettelyllä pankki on pyrkinyt saattamaan asiakkaan siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos asiakkaan alkuperäinen toimeksianto 7.2.2000 olisi toteutunut annetun mukaisesti.

Arvopaperilautakunta katsoo esitetyn näytön perusteella, että asiakas on antanut selkeän merkintätoimeksiannon pankille 7.2.2000 antiehtojen mukaisesti ja tehnyt asiassa sijoituspäätöksensä. Se seikka, että asiakas ei ole saanut kyseisiä osakkeita nimenomaisen yleisöannin kautta, ei oikeuta asiakasta vaatimaan kaupan/toimeksiannon purkua ja katumaan omaa sijoituspäätöstään, vaan ainoastaan vaatimaan virheen korjaamista, mihin pankki on asiassa suostunutkin. Siten lautakunta katsoo, että pankki on omalla toiminnallaan toiminut siten, että asiakas olisi päässyt vastaavaan asemaan, jossa tämä olisi ollut, jos antimerkintä olisi toteutunut alkuperäisen toimeksiannon mukaisesti.

Asiakas on vaatinut asiassa korvausta myös siitä vahingosta, joka on aiheutunut hänelle asian käsittelyn viivästymisestä pankissa. Pankki on katsonut tämän tarkoittavan sitä, että pankki ottaisi silloin vastuun myös asiakkaan kurssiriskistä, josta se ei missään tilanteessa voi katsoa olevan vastuussa. Pankki on todennut asiakkaalla olleen koko ajan mahdollisuus rajoittaa omaa vastuutaan kurssiriskin osalta myymällä kyseiset osakkeet pois.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta pitää uskottavana, että asiakkaalle on luvattu hoitaa toimeksianto kuntoon. Arvopaperikauppatoiminnan ollessa kysymyksessä asiakkaan on kohtuullista odottaa sen tapahtuvan myös ilman tarpeetonta viivytystä ilman, että asiakkaalle itselle tulee velvollisuus rajoittaa omaa vahinkoaan.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, että mahdollinen vahinko asiakkaalle olisi voinut aiheutua, jos osakkeiden realisointi olisi viivästynyt selvittelyn takia ja sen voitaisiin osoittaa johtuvan pankin viivyttelystä. Asiakas ei kuitenkaan ole tuolloin yrittänyt myydä eikä ole sittemminkään myynyt omistamiaan osakkeitaan, joten pankki ei vastaa asiakkaan sijoitusriskistä eli osakkeiden arvonmuutoksesta tapauksessa.

Arvopaperilautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle aikaisemman lupauksensa mukaisesti hyvityksenä asiassa 570 euroa laillisine viivästyskorkoineen 16.3.2000–30.6.2000 välisenä aikana.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Teperi, Tomperi, Turtiainen, Tuokko ja Virta. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA