Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 26.6.2002 ja 4.12.2003 päivätyt valitukset sekä antanut lisäksi 7.1.2003, 28.2.2003, 12.6.2003 ja 16.6.2003 päivätyt lausumat.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 229.720 euroa viivästyskorkoineen ja kuluineen, jotka ovat syntyneet, koska pankki ei ole noudattanut omaisuuden-hoidossa sopimuksenmukaista sijoituspolitiikkaa eikä asiakkaan antamia ohjeita.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Pankki on antanut asiakkaalle tarjoukset omaisuudenhoitopalvelusta 2.2.2000 ja 15.11.2000. Asiakas on solminut pankin kanssa omaisuudenhoitosopimuksen 30.11.2000. Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitosopimuksen tarkoituksena on ollut noudattaa sijoitusstrategiaa, joka määritellään pankin pankkiiriliikkeen sijoitustoimikunnan toimesta. Asiakas on luottanut siihen, että omaisuutta hoidetaan pankkiiriliikkeen mallisalkun ja sijoitusstrategian perusteella eikä kenelläkään yksittäisellä omaisuudenhoitajalla olisi ollut oikeutta paikallisesti päättää sijoituskohteista. Omaisuudenhoidon tuli olla ammattitaitoista ja aktiivista varainhoitoa, joka edellyttää pankilta salkun kokoon nähden riittävää ja aktiivista toimintaa. Asiakas katsoo sitoutuneensa omaisuudenhoitosopimukseen sen perusteella, mitä pankki tarjouksessaan 15.11.2000 asiasta esittänyt.

Asiakas on sopimussuhteen aikana vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee noudattaa pankin pankkiiriliikkeen suosituksia ja mallisalkun sisältöä asiakkaan sijoituksissa. Omaisuudenhoitaja oli todennut olevan sijoitusstrategian suhteen paikallisesti eri linjoilla kuin pankkiiriliikkeen. Asiakas katsoo, ettei omaisuudenhoitajalla olisi ollut oikeutta toimia pankkiiriliikkeen sijoitusstrategian ja suositusten vastaisesti tai muutoin vastoin asiakkaan antamia ohjeita ja vaatimuksia. Asiakkaan mukaan salkunhoitaja toimi lähes kaikissa tilanteissa päinvastoin kuin mitä pankkiiriliike suositteli tai mitä hän itse toivoi.

Asiakas toteaa, ettei hän ole voinut omaisuudenhoitajasta johtuvasta syystä hyödyntää syksyn 2001 teknologiaosakkeiden aliarvostustilannetta, koska varat ovat olleet salkussa koko vuoden kiinni kalliissa teknologiaosakkeissa sekä korkorahastoissa. Mikäli omaisuudenhoitaja olisi toiminut asiakkaan antamien ohjeiden ja pankkiiriliikkeen sijoitusstrategian sekä suositusten perusteella, olisivat asiakkaan sijoitukset menestyneet 229.720 euroa paremmin, jonka määrän asiakas vaatii pankin korvattavaksi sopimuksen vastaisesta menettelystä.

Asiakas kiistää pankin väitteet siitä, että hänelle olisi ennen sopimuksen tekemistä selvitetty omaisuudenhoitosopimuksen sisältöä. Asiakkaalle itse sopimus on ollut ainoa tiedonlähde sopimuksen ehdoista ja sisällöstä. Asiakas korostaa, että tarjouksen lähettämisen yhteydessä keskustelut olivat olleet yleisluoteisia, joissa oli todettu vain konsultatiivisen sijoituspalvelusopimuksen ja yksilöllisten omaisuudenhoitosopimusten ero. Missään vaiheessa asiakkaalle ei ollut kerrottu, että omaisuudenhoitaja voisi muuttaa pankkiiriliikkeen antamaa sijoitusstrategiaa tai toimia vastoin sovittua tai että omaisuudenhoitajalla voisi olla aivan oma henkilökohtainen sijoitusstrategia. Asiakas kiistää, että 0-100 prosentin mukaisen omaisuusluokkajakauman tarkoituksena olisi ollut antaa omaisuudenhoitajalle toimintavapautta. Asiakas oli halunnut ainoastaan noudatettavan normaaleja sijoitusalan riskinhallintaoppeja pankkiiriliikkeen suosituksien ohella. Tästä asiakkaan mukaan oli sopimuksella myös sovittu. Asiakas toteaa, että hänen sijoituskokemuksensa ja asiantuntemuksensa on alan asiantuntijaan nähden harrastustoimintaa.

Asiakas kiistää pankin väitteet siitä, että sopimuksen aloitusajankohdaksi olisi suullisesti sovittu 1.2.2001. Asiakas siirsi omaisuutensa pankille jo joulukuussa 2000. Tällöin asia-kas toimitti pankille myös hankintahinta- ja hankinta-ajankohtaluettelot. Omaisuudenhoitaja oli ostanut myös itsenäisesti osakkeita asiakkaan salkkuun 18.12.2000–9.1.2001 välisenä aikana. Suullisesti sen sijaan on asiakkaan mukaan sovittu se, että sopimuksen piiriin eivät kuuluneet 9 vuotta asiakkaan omistuksessa olleet Orionin osakkeet, jotka oli omaisuudenhoidon alkuvaiheessa rajattu sopimuksen ulkopuolelle verotuksellisista syistä.

Asiakas on kiistänyt myös pankin väitteet siitä, että asiakkaan salkussa ollut positiivinen kehitys olisi ollut omaisuudenhoitajan ansiota. Asiakas katsoo, että salkussa ollut positiivinen kehitys on syntynyt niistä osakkeista, jotka asiakas on itse salkkuunsa hankkinut ennen omaisuudenhoidon aloittamista. Lisäksi asiakas katsoo, että pankki on lai-minlyönyt sopimuksen mukaisen kuukausittaisen raportoinnin sekä yksittäisiä toimeksiantoja koskevien kauppalaskelmien toimittamisen. Pankki ei toimittanut asiakkaalle kaikkia raportteja tai ne olivat virheellisiä.

Edellä kerrotun lisäksi asiakas katsoo, että pankin esittämät väitteet ja referoinnit puhelinneuvotteluista ovat virheellisiä ja puutteellisia. Näistä nauhoituksista käy selvästi ilmi asiakkaan tyytymättömyys omaisuudenhoitajan toimintaan. Kyseisissä puheluissa asiakas on vaatinut pankkiiriliikkeen sijoitusstrategian noudattamista ja teknologiaosakkeiden ostamista. Tämän lisäksi omaisuudenhoitajan antamat virheelliset neuvot verotusasioissa ovat aiheuttaneet asiakkaalle vahinkoa.

Asiakas kiistää, että tapauksessa olisi kysymys jälkiviisaudesta, vaan vahingonkorvauksen arvioinnin perusteena on ollut nimenomaisesti pankkiiriliikkeen sijoitusstrategian noudattamattomuus sekä asiakkaan määräysten ja ohjeiden vastainen toiminta. Asiakas katsoo, että sopimuksen olisi tullut hoitotavallaan vastata 15.11.2000 annettua tarjousta mallisalkkustrategiasta. Asiakas on irtisanonut omaisuudenhoitosopimuksen 22.11.2001.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 18.11.2002 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 14.2.2003, 25.4.2003 ja 13.8.2003 päivätyt lausumat asiassa.

Pankki on vaatinut, että asiakkaiden valitus tulee hylätä perusteettomana.

Pankki on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Omaisuudenhoitosopimukselle asiakas antaa omaisuudenhoitajalle itsenäistä päätöksentekovaltaa sopimuksessa määriteltyyn varallisuuteen kohdistuvista toimenpiteistä niissä rajoissa, jotka sopimus kokonaisuudessaan määrittää. Pankin ja asiakkaan välisessä omaisuudenhoitosopimuksessa on sovittu, että pankki sijoittaa sopimuksen kohteena olevat varat asiakkaan ja pankin sopimuksessa sopimien sijoitusrajoitusten mukaisesti siten, että pankilla on omaisuudenhoitajana oikeus tehdä kaikki sijoituspäätökset itsenäisesti asiakkaan kanssa sovittujen sijoitustoiminnan tavoitteiden ja rajoitusten mukaisesti neuvottelematta asiasta etukäteen asiakkaan kanssa.

Sijoitustoiminnan tavoitteista ja rajoituksista oli sovittu, että pankki omaisuudenhoitajana sijoittaa asiakkaan hoidettavan varallisuuden noudattaen omaisuudenluokkajakaumaa osakkeet välillä 0-100 % ja korkosijoitukset välillä 0-100 %. Tämän lisäksi oli sovittu, että yhden yhtiön osakkeisiin saa sijoittaa enintään 60 % sopimuksen piiriin kuuluvan omaisuuden arvosta. Vertailuindeksiksi oli sovittu HEX portfolioindeksi, jonka voittamiseen omaisuudenhoitaja toiminnassaan pyrkii. Sopimuksessa oli sovittu, että omaisuudenhoidon taloudellisesta tuloksesta vastaa asiakas. Asiakas on sopimuksessa allekirjoituksellaan vakuuttanut, että ehdot ja omaisuudenhoitoa koskevat periaatteet on hänelle selvitetty ja että hän on perehtynyt ehtoihin ja hyväksyy ne itseään sitoviksi.

Asiakas oli ollut ennen sopimuksen allekirjoitusta pankissa asiakkaana jo usean vuoden ajan. Sopimuksen hyväksymisestä pankki toteaa, että ennen sopimuksen laatimista oli edeltänyt useampi keskustelu asiakkaan ja pankin kanssa varallisuudenhoitopalveluista, joita pankki tarjosi asiakkailleen. Pankki oli jo ennen sopimustarjouksen lähettämistä selvittänyt asiakkaalle ne periaatteet, jota pankki noudatti omaisuudenhoidossa ja kuinka yksittäisen asiakkaan omaisuudenhoitoa koskevat sijoituspäätökset pankissa tehtiin. Asiakkaalle selvitettiin, että pankin sijoitustoimikunta kokoontui viikoittain päättämään salkkujen malliallokaatiosta eli varallisuuden jakamisesta osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin ja rahamarkkinasijoituksiin huomioiden kotimaisten ja ulkomaisten osakkeiden painotus sekä yksittäisten sijoituskohteiden suositukset. Päätöksenteon keskeisenä tukena pankin sijoitustoimikunnalla oli käytössään pankin pankkiiriliikkeen sijoitusstrategia, kuten asiakkaalle lähetetyssä tarjouskirjeessäkin oli todettu. Tämän jälkeen valittujen sijoituskohteiden valinta ja ajoittaminen oli yksittäisen salkunhoitajan vastuulla. Pankkiiriliikkeen strategia ja ns. mallisalkku ovat olleet yhtenä perusteena toteutettaville ostoille ja myyneille. Yksittäisten sijoituskohteiden ostoihin ja myynteihin vaikuttavat myös monet muut tekijät mm. sijoitussalkun päätöksentekohetken koostumus.

Pankki toteaa, että asiakkaan kanssa oli sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa suullisesti sovittu, että omaisuudenhoito aloitetaan 1.2.2001, jotta omaisuus saadaan siirrettyä pankkiin. Tämän vuoksi oli sovittu esim. omaisuudenhoitajalle kiinteä vuosipalkkio vuoden 2001 osalta. Ennen mainittua ajankohtaa asiakkaan lukuun oli toteutettu joitakin yksittäisiä arvopaperitoimeksiantoja. Pankki toteaa noudattaneen asiakkaan omaisuudenhoidossa varovaisuutta ja osa sijoituksista oli tästä syystä sijoitettuna rahamarkkinainstrumentteihin. Jos salkun arvopapereilla on hyvät tuottonäkymät, aktiivista omaisuudenhoitoa voi olla tällöin myös se, että arvopaperit pidetään salkussa. Salkunhoitaja on pyrkinyt säilyttämään asiakkaan salkussa kokonaismarkkinoiden jyrkästä laskusta huolimatta positiivisen kehityksen siinä myös onnistuen. Omaisuuden tuotto ajanjaksolla 1.2.–26.11.2001 oli + 5,1 %, kun vertailuindeksin muutos oli – 16,5 % eli ero oli huomattava 21,6 %.

Pankki toteaa, asiakkaan väittämään siitä, että yleisten tarjouksia ja sopimuksia koskevien sääntöjen mukaan tulisi sopimuksen tarjouksesta poikkeavat kohdat korvata tarjouksen mukaisilla kohdilla, ettei asiakkaan kanssa oltu sovittu pankin pankkiiriliikkeen strategian seuraamisesta myös yksittäisten osto- ja myyntitoimeksiantojen osalta. Asiakas on perustanut vahingonkorvauksen määrän siihen, mikä salkun tulos olisi, jos salkunhoidossa olisi noudatettu pankin pankkiiriliikkeen määrittelemää strategiaa ja hänen antamaksi väittämiään ohjeita. Pankki katsoo, että jälkikäteen arvioiden voidaan aina todeta, että omaisuutta olisi voitu hoitaa tuottavamminkin, mutta tällaiselle pohjalle ei vahingonkorvausvaatimusta voida kuitenkaan perustaa.

Raportoinnin osalta pankki toteaa, että asiakas sai kuukausittain raportin hoitoon antamastaan omaisuudesta sekä yksittäiset kauppa- yms. toimeksiantoja koskevat kauppalaskelmat välittömästi niiden tapahtumien jälkeen. Pankki kiistää, että raportit salkusta olisivat antaneet vääristyneen kuvan voitoista, koska asiakkaan salkusta on puuttunut vain yhden osakkeen hankinta-arvo, jota asiakas ei ole pystynyt toimittamaan. Tämän osakkeen arvoa onkin verrattu sen arvoon sopimuksen tekohetkellä, joten asiakkaan ilmoittamaan voiton vääristymään ei tuottoraportissa ole ollut.

Reklamoinnin osalta pankki toteaa asiakkaan käyneen muutamaa otteeseen keskustelemassa salkunhoitajan kanssa. Keskustelut koskivat yleisesti markkinatilannetta ja salkun tapahtumia. Pankin näkemys on, että asiakas vaikutti näissä keskusteluissa erittäin tyytyväiseltä omaisuudenhoitajan toimenpiteisiin siihen saakka, kunnes hän yllättäen oli irtisanonut sopimuksen 22.11.2001. Mitään sellaisia ohjeita tai vaatimuksia, joita asiakas väittää pankin jättäneen noudattamatta, ei asiakas ole koskaan antanut. Tästä ovat näyttönä puhelinkeskustelut asiakkaan ja pankin välillä.

Pankki toteaa, että omaisuudenhoitaja voi joutua vahingonkorvausvastuuseen aiheuttamastaan vahingosta silloin kun asiakkaan varat on sijoitettuna sopimuksen vastaisella tavalla. Yksittäisten sijoituspäätösten tekemisen on sovittu olevan pankin tehtävä. Taloudellisesta tuloksesta vastaa aina asiakas. Pankki katsoo, että sopimuksen allekirjoitushetkellä asiakkaalla on ollut täysin selkeä käsitys sopimuksen sisällöstä ja siitä, minkälaisen toimeksiannon hän on pankille antanut. Sellaista sopimusrikkomusta, joka perustaisi pankille vahingonkorvausvaatimuksen, ei ole.

Pankki kiistää asiakkaan väitteen siitä, että olisi laiminlyönyt noudattaa asiakkaan antamia ohjeita ja määräyksiä. Pankki ei ole saanut asiakkaalta kirjallisesti eikä suullisesti minkäänlaisia ohjeita, puhumattakaan siitä, että asiakas olisi vaatinut salkunhoitajaa hankimaan tai myymään tiettyjä osakkeita. Asiakas on saanut kuukausittain raportin hoitoon antamastaan omaisuudesta sekä yksittäiset kauppa- yms. toimeksiantoja koskevat kauppalaskelmat välittömästi niiden tapahtumien jälkeen. Asiakas ei ole missään vaiheessa reklamoinut niiden johdosta pankkia.

Pankki katsoo asiakkaan vahingonkorvausvaatimuksen perustuvan jälkiviisauteen yksittäisistä kaupoista. Asiakas on jälkikäteisesti ryhtynyt arvostelemaan yksittäisiä osto- ja myyntitoimeksiantoja. Jälkitarkastelussa voidaan aina väittää, että omaisuutta olisi voitu hoitaa tuottavammin. Pankin mukaan tämä ei kuitenkaan ole peruste vahingonkorvausvaatimukselle. Pankki on hoitanut asiakkaan omaisuutta täysin sovitun omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, mitä on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän omaisuudenhoitosopimuksia koskevan ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 229.720 euroa viivästyskorkoineen ja kuluineen, jotka ovat syntyneet, koska pankki ei ole noudattanut omaisuudenhoidossa sopimuksenmukaista sijoituspolitiikkaa eikä asiakkaan antamia ohjeita.

Asiakas on perustanut vahingonkorvausvaatimuksensa sille, ettei pankki ole hoitanut asiakkaan omaisuutta sopimuksessa sovitun sijoitusstrategian mukaisesti ja arvopaperisalkkua ei ole kehitetty pankin pankkiiriliikkeen mallisalkun toimiala- ja yhtiökohtaiseen suuntaan, vaikka asiakas katsoo näin sovitun.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Sopimuksen syntyminen ja sijoitusstrategia

Lautakunta toteaa asiakkaan saaneen 15.11.2000 kirjallisen tarjouksen yksilöllisestä varainhoitopalvelusta, jossa sijoitusstrategiasta todetaan muun muassa seuraavaa: pankin palvelun ydin on pankkiiriliikkeen sijoitusstrategia, joka perustuu dynaamiseen sijoitusprosessiin. Pankin suositteleman sijoitusstrategian määrittää pankkiiriliikkeen analyytikoista ja yhteistyökumppaneista koostuva sijoitustoimikunta. Sijoitusstrategia – julkaisu ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Strategiaa tarkastetaan viikoittain markkinatilanteen ja pankkiiriliikkeen sijoitusnäkemyksen muuttumisen niin edellyttäessä.

Tarjouksessa on edelleen käyty läpi pankin eri varainhoitomuodot ja omaisuudenhoitosopimuksesta on todettu seuraavaa: omaisuudenhoitosopimuksessa tehdään valtakirjalla ns. täysihoitosalkkusopimus, jossa salkunhoitaja tekee yhdessä salkunhoitoryhmän kanssa sijoituspäätökset asiakkaan kanssa sovitun sijoitusstrategian puitteissa.

Edellä kerrotun lisäksi asiakas on omaisuudenhoitosopimuksen allekirjoituksellaan vakuuttanut hyväksyneensä sopimuksen ehdot. Hyväksyessään yksilöllisen varainhoitosopimuksen ehdot asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle itsenäistä päätöksentekovaltaa, joka oikeuttaa omaisuudenhoitajan hoitamaan asiakkaan varallisuutta niissä sijoitusstrategian rajoissa, jotka omaisuudenhoitosopimuksessa on varallisuudenhoitoon määritelty. Tämä seikka on riidattomasti todettu pankin ja asiakkaan välisessä sopimuksessa kohdassa 5.7 ”Sijoituspäätösten tekeminen”.

Tarkasteltaessa tarjouksen sopimustekstiä suhteessa asiakkaan ja pankin väliseen allekirjoitettuun omaisuudenhoitosopimukseen, lautakunta toteaa, että tarjous ja sopimus ovat yhdenmukaisia. Tarjouksesta ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole voinut saada sitä virheellistä kuvaa, että asiakkaan omaisuutta hoidettaisiin ainoastaan pankkiiriliikkeen mallisalkun ja sijoitusstrategian perusteella. Lisäksi ottaen huomioon asiakkaan sijoituskokemus sekä pitkä asiakassuhde pankin kanssa lautakunnan näkemys on, että asiakkaan on tullut ymmärtää tehdyn tarjouksen ja sopimuksen nojalla se, että pankilla on ollut oikeus tehdä kaikki sijoituspäätökset itsenäisesti sovittujen sijoitustoiminnan tavoitteiden ja rajoitusten mukaisesti neuvottelematta asiasta etukäteen asiakkaan kanssa.

Sopimuksen aloittamisajankohta

Omaisuudenhoitotoiminnan aloittamisajankohdasta pankki ja asiakas ovat esittäneen eriävät näkemykset. Sopimus on allekirjoitettu ja päivätty 30.11.2000. Pankki on todennut, että allekirjoitustilaisuudessa oli sovittu suullisesti omaisuudenhoidon alkamisajankohdaksi 1.2.2001. Asiakas on kiistänyt tämän. Tukena asiakkaan väittämälle ovat olleet muutamat arvopaperikaupat, jotka pankki on tehnyt asiakkaan lukuun ennen helmikuuta 2001 ja se, että pankki on toimittanut kyseiseltä ajanjaksolta asianmukaiset raportit.

Lautakunta katsoo, ettei pankki ole tapauksessa kyennyt näyttämään sitä, että aloittamisajankohdaksi olisi sovittu 1.2.2001. Tapauksen sopimuksen alkamisajankohdalla ei kuitenkaan lautakunnan näkemyksen mukaan ole merkitystä, kun arvioidaan pankin vahingonkorvausvelvollisuutta.

Omaisuudenhoitajan toiminta, raportointi ja reklamointi

Omaisuudenhoitosopimuksessa asiakas on antanut pankille valtuudet sijoittaa asiakkaan varallisuutta noudattaen omaisuudenluokkajakaumaa osakkeet välillä 0-100 % ja korkosijoitukset välillä 0-100 %. Tämän lisäksi on sovittu, että yhden yhtiön osakkeisiin saa sijoittaa enintään 60 % sopimuksen piiriin kuuluvan omaisuuden arvosta. Vertailuindeksiksi oli sovittu HEX -portfolioindeksi, jonka voittamiseen omaisuudenhoitaja on toiminnassaan pyrkinyt. Lautakunta katsoo, että asiakas on antanut pankille laajat toimintavaltuudet varallisuuden hoidon suhteen ja omaisuudenhoitosopimuksella asiakas on siirtänyt päätöksentekovaltaa pankille.

Omaisuudenhoitosopimuksen 5.7 kohdan mukaan omaisuudenhoitajalla on oikeus ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen asiakkaan oikeuksien säilyttämiseksi ja varallisuuden hoitamiseksi. Sopimuksen voimassaoloaikana omaisuudenhoitajalla on velvollisuus noudattaa asiakkaan erikseen antamaa kirjallista ohjetta ilman aiheetonta viivytystä vain, kun kirjallinen ohje on saatettu omaisuudenhoitajan tietoon. Sopimuksen 7 kohdassa määritellään asiakkaan reklamointivelvollisuus, jonka mukaan asiakkaan tulee reklamoida pankille toimenpiteistä sekä raportoinnista, toimitetussa informaatiossa tai asiakirjoissa havaitsemistaan virheistään mahdollisimman pian kuitenkin viimeistään yhden kuukauden kuluessa tiedoksisaannista.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että asiakas olisi antanut omaisuudenhoitajalle yhtään sellaista sopimusehtojen mukaista sijoitustoimintaa koskevaa kirjallista ohjetta tai tehnyt yhtään sellaista suullista reklamaatiota, jota pankki olisi sopimuksen perusteella ollut velvoitettu noudattamaan. Lautakunnan näkemys on, että pankki on hoitanut asiakkaan omaisuutta sopimuksen ja sovittujen sijoitusperiaatteiden mukaisesti

Lautakunnalle on toimitettu materiaalia asiakkaan ja pankin välisistä puhelinkeskusteluista. Näissä keskusteluissa asiakas ja salkunhoitaja ovat käyneet läpi asioita yleisellä tasolla eikä keskusteluja lautakunnan näkemyksen mukaan voida tulkita siten, että ne olisivat olleet asiakkaan yksilöityjä suullisia reklamaatioita sopimussuhteesta tai salkunhoitoa koskevia muutosvaatimuksia. Lautakunta katsoo, etteivät keskustelut tue asiakkaan väittämään siitä, että hän on ollut tyytymätön pankin toimintaan.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole toiminnassaan syyllistynyt sellaisiin lain mukaisten velvoitteiden rikkomiseen tai laiminlyönteihin, jotka aiheuttaisivat pankille velvollisuuden asiakkaan vaatimaan korvaukseen.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA