Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaat ovat toimittaneet Arvopaperilautakunnalle 24.7.2002 ja 9.8.2002 päivätyt valitukset sekä antaneet lisäksi 16.10.2002, 5.12.2002, 19.2.2003, 7.3.2003, 2.6.2003 ja 1.8.2003 päivätyt lausumat.

Asiakkaat ovat vaatineet, että pankin tulee korvata asiakkaalle 85.660 euroa, jotka ovat syntyneet pankin harhaanjohtavasta informaatiosta, laiminlyönneistä ja ammattitaidottomuudesta salkun hoidossa sekä sopimuksenvastaisesta toiminnasta.

Asiakkaat ovat vaatimuksensa perusteeksi esittäneet muun muassa seuraavaa.

a) Sopimukset

Pankki tarjosi kirjallisesti asiakkaille tammikuussa 2000 konsultatiivista varainhoitoa. Sopimus tuli voimaan asiakkaiden allekirjoitettua 27.1.2000 pankin sijoituspalvelun asiakassopimuksen sekä osakkeiden säilyttämistä koskevan säilytyssopimuksen. Sopimuksen mukaan asiakkaat tekivät omaisuutta koskevat sijoituspäätökset ja pankki antoi sijoitusneuvot.

Asiakkaat ovat katsoneet sopimukseen sisältyneen ainakin:

- pankin tarjoaman sijoitusneuvontapalvelun;
- verovarauksen 200.000 mk;
- sijoituspolitiikan, jolla omaisuuden lähtöarvo 1.600.000 markkaa pyrittäisiin säilyttämään ja kasvattamaan; sekä
- kuukausittaisen raportoinnin.

Asiakkaat ovat todenneet, että pankin velvollisuutena oli varojen turvaava hoitaminen sekä varojen järkevä hajautus konsultoinnin ja sijoitusneuvonnan kautta. Sijoitustoiminnan tavoitteena oli pitkällä tähtäimellä saavuttaa tasainen, tavoitteen mukainen tuotto. Asiakkaat ovat todenneet, että tapaamisten yhteydessä määriteltiin sijoitusprofiilin mukainen tuottotavoite ja sijoitusallokoinnin perusteet. Samalla sovittiin asiakkaiden sijoitustoiminnalle asettamat rajoitukset. Asiakkaiden mukaan pankin tuli seurata asiakkaiden sijoitussalkkua sekä pitää säännöllisesti yhteyttä asiakkaisiin.

Pankin tuli kiinnittää asiakkaiden huomiota sijoitussalkkuun liittyviin erityistapauksiin, kuten huomattaviin kurssiheilahduksiin, listautumisanteihin ja osakemyynteihin, pankin tarjoamiin ja välittämiin uusiin sijoitustuotteisiin, pankin julkaisemiin uusiin ennusteisiin ja suosituksiin. Asiakkaiden näkemys on, että sopimuksen perusteella pankille kuului vastuu turvaavasta sijoittamisesta pankin parhaan tietämyksen mukaan. Asiakkaiden mukaan pankki laiminlöi velvoitettaan, koska sijoitusneuvojana toimi henkilö, jolla ei ollut pätevyyttä tehtävän hoitoon. Kyseisen sijoitusneuvojan pätevyys kyseenalaistettiin kaksi kertaa myös pankin omien asiantuntijoiden toimesta.

Raportoinnin osalta asiakkaat ovat todenneet, että pankin lupaama kuukausittainen raportointi ei toteutunut. Pankki lopetti keväällä 2002 yksipuolisesti, ilman kirjallista ilmoitusta, salkkuraporttien toimittamisen asiakkaille. Raportoinnin yksipuolinen lopettaminen pankin toimesta syvensi asiakkaille syntyneitä tappioita. Raportointi ei myöskään antanut selkeää kuvaa asiakkaiden kokonaistilanteesta, koska näissä ei huomioitu lisätyn luoton osuutta. Tämän lisäksi pankki ei toteuttanut sopimuksen mukaista salkun seurantaa eikä yhteydenpitoa. Asiakkaat ovat katsoneet pankin myöntäneen, että raportointi lopetettiin yksipuolisesti pankin toimesta. Asiakkaiden näkemyksen mukaan raportoinnin lakkauttamisen syynä ei voinut olla asiakkaiden toivomus siitä, ettei omaisuudelle toistaiseksi tehtäisi toimenpiteitä. Sopimuksen perusteella raportoinnin olisi tullut jatkua, vaikkei kaupankäynti ollutkaan jatkunut. Asiakkaat ovat todenneet pankin laiminlyöneen sopimuksen mukaisen raportoinnin aikavälillä 1.2.2000–31.10.2002.

Asiakkaiden mukaan heillä on vastuu omasta sijoitustoiminnastaan vain siinä tapauksessa, mikäli pankki on omalta osaltaan täyttänyt velvoitteensa ja noudattanut toiminnassaan sijoituspalvelulain säännöksiä ja Rahoitustarkastuksen määräyksiä. Asiakkaat ovat pyytäneet Arvopaperilautakuntaa ottamaan kantaa siihen, mitä palveluja pankki on tarjonnut ja miten toiminta on ollut sopimuksen vastaista.

b) Sijoitusneuvonta

Pankki teki asiakkaille salkkuehdotuksen 2.2.2000 sekä sijoitusehdotuksen 29.5.2000. Salkkuehdotus toteutettiin helmikuussa 2000. Salkun osakevalinnan noudattivat pankin ehdotusta, josta puuttuivat kuitenkin metalliteollisuus sekä perinteiset yhtiöt. Asiakkaiden tavoitteena oli vähentää salkun IT- sektorille painottuvaa riskiä pankin ehdotuksesta poiketen. Pankki piti 10–15 prosentin kasvumahdollisuuksia asiakkaille realistisena.

Sijoituspäätösten pohjana asiakkaat käyttivät pankin markkinakatsauksia ja suosituksia. Asiakkaat ovat todenneet pankin markkinakatsauksista puuttuneen ”myy” -suositukset. Pankki totesi asiasta suullisesti, ettei ”myy” – suosituksia käytetä, koska analyytikot eivät tällöin saisi luottamuksellista tietoa yrityksen johdolta. Tästä syystä markkinakatsa-uksissa käytettiin ainoastaan ”pidä”-, ”lisää”-, ”vähennä” - tai”osta” – suostuksia. ”Pidä” – suositus tarkoitti, että asiakkaan kannattaisi ”myydä sijoituksensa heti”. Asiakkaat ovat katsoneet pankin tuottaneen asiakkailleen harhaanjohtavaa ja virheellistä informaatiota osakemarkkinoista.

Asiakkaat ovat myös todenneet, että sopimuksen mukainen konsultointivelvollisuus ei toteutunut. Yhteydenpito syksyllä 2000 ja keväällä 2001 oli ajoittain lähes viikoittaista. Aloitteet tulivat 80 prosenttisesti asiakkailta ja 20 prosenttisesti pankilta. Pankin sijoitusneuvoja lopetti yhteydenpidon asiakkaisiin lähes kokonaan keväällä 2001. Vasta heinäkuussa 2002 vakuusvajeen tapahduttua, pankki ehdotti asiakkaille osakesäästämisen lopettamista. Asiakkaiden mukaan yli 50 prosentin osakekohtaiset tappiot eivät ole osoittaneet ammattitaitoa eivätkä hyvää salkunhoitotapaa. Vuodenvaihteessa 2001 pääomasta oli jäljellä enää 700.000 markkaa. Asiakkaat pyysivät kevään 2001 aikana usein pankilta ehdotusta siitä, mitä tilanteessa tulisi tehdä. Pankki vakuutti kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin kesäkuussa 2002 syntyi vakuusvajetilanne.

Asiakkaat ovat todenneet, ettei pankin riskipitoinen ehdotus ollut ammattitaitoinen, koska se johti kahteen vakuusvajeesta johtuvaan pakkomyyntitilanteeseen. Asiakkaat ovat pyytäneet Arvopaperilautakuntaa arvioimaan, onko heille tehty sijoitusehdotus ollut vastuuntuntoinen ja ammattitaitoisen pankin tekemä ja onko se vastannut sopimuksen mukaista lähtökohtaa varojen turvaavasta hoitamisesta ja niiden järkevästä hajauttamisesta? Asiakkaat ovat myös todenneet, ettei pankki kyennyt vastaamaan heidän 200.000 markan verovarauksen varmasta sijoittamisesta. Pankin antama sijoitusneuvonta ei asiakkaiden mukaan täyttänyt kohtuullista huolellisuusvelvoitetta.

c) Luotto ja kaupankäynti

Asiakkaiden salkun arvo laski voimakkaasti kesällä 2000. Pankin ensisijaisena ehdotuksena 29.5.2000 oli tilanteen korjaaminen 1.000.000 markan luotolla ja lyhytaikaisella osakekaupankäynnillä. Asiakkaat pitivät 1 miljoonan markan luottoa liian suurena, mistä syystä luoton pääomaksi sovittiin 500.000 markkaa. Sijoituskohteet valittiin teknologiapainotteisesti pankin ehdotuksen mukaisesti.

Asiakkaat allekirjoittivat 30.6.2000 500.000 markan sopimuksen luotollisesta tilistä, jonka pääoma lisättiin kokonaisuudessaan salkkuun. Tämän lisäksi asiakkaat allekirjoittivat samassa yhteydessä arvopaperikaupan rahoitussopimuksen. Tarkoituksena oli löytää ratkaisu asiakkaiden salkun arvon laskun pysäyttämiseen. Lainan noston yhteydessä pankin edustajat totesivat sijoitusneuvojan jatkossa tekevän itsenäisesti asiakkaiden salkussa päiväkauppaa. Pankki lupasi huolehtia myös salkun päivittäisestä seuraamisesta.

Luoton nostosta eteenpäin pankin sijoitusneuvoja hoiti asiakkaiden varallisuutta itsenäisesti ja teki toimeksiantoja asiakkaiden lukuun. Vain sijoitusten suuntaviivat sovittiin asiakkaiden kanssa yhdessä. Asiakkaat eivät ymmärtäneet, ettei pankki olisi saanut toimia edellä mainitulla tavalla vain konsultatiivisen sopimuksen pohjalta, vaan pankilla olisi pitänyt olla täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus. Asiakkaat ovat katsoneet, että viimeistään tässä vaiheessa heidän konsultatiivinen varainhoitosopimus muuttui täyden valtakirjan varainhoitosopimukseksi. Asiakkailla ei ollut käytännössä enää mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kuinka sijoitusneuvoja heidän varallisuuttaan hoiti. Asiakkaiden mukaan pankin tarjoamaan palveluun kuului tässä vaiheessa varainhoidon suunnittelu, salkunhoitajan tekemä päiväkauppa sekä lyhyt kauppa.

Sijoitusneuvoja ei asiakkaiden mukaan noudattanut heidän toimeksiantoja. Tällaisia tilanteita syntyi esimerkiksi Soneran ja Nokian osakkeiden myyntitoimeksiannoista. Asiakkaat ovat kiistäneet, että heidän antamansa myyntimääräykset olivat niin vaikeaselkoisia, ettei sijoitusneuvoja olisi voinut niitä ymmärtää. Asiakkaat joutuivat jatkuvasti huomauttamaan sijoitusneuvojaa, ettei tappiollisissa sijoituksissa tullut viipyä liian pitkään.

Asiakkaat vaativat usein vuoden 2000 ja 2001 aikana muutosta salkunhoitotilanteeseen ja yhteyshenkilön vaihtamista. Asiakkaat pyysivät pankin toisia asiantuntijoita arvioimaan tilannetta. Tilanne johti elokuussa 2001 siihen, että asiakkaiden sijoitussalkku saneerattiin pankin toisen asiantuntijan toimesta. Tammikuussa 2002 asiakkaat sopivat pankin sijoitusneuvojan kanssa jatkavansa uutta sijoituspolitiikkalinjaa. Sijoituksiin tuli tehdä muutoksia vain, jos tilanne sitä vaati. Samassa yhteydessä pankki lopetti varallisuuden seurannan sekä sopimuksen mukaisen raportoinnin.

d) Valtakirja ja toimeksiantojen toteuttaminen

Asiakkaat antoivat 8.5.2001 pankille valtakirjan osakekaupankäyntiin, jonka perusteella pankin sijoitusneuvojalla oli valtuutus antaa asiakkaiden puolesta toimeksiantoja Helsingin pörssiin. Valtuutettu eli pankin sijoitusneuvoja kävi itsenäisesti asiakkaiden lukuun osakekauppaa siten, että yhteenlasketun avoinna olevan position määrä ei saanut ylittää 80.000 euroa. Tilanteen niin vaatiessa valtuutetulle sai jäädä yön yli positio, jonka arvo ei saanut ylittää 60.000 euroa. Pankki sopi asiakkaiden kanssa kauppojen suuntaviivat.

Asiakkaat ovat kertoneet, että pankin sijoitusneuvoja kävi asiakkaiden varoilla päiväkauppaa jo elokuussa 2000. Valtakirja allekirjoitettiin vasta 8.5.2001. Kaupankäyntiä varten sovittiin osakkeet mm. Sonera, Comptel, Nokia, Elcoteq, joilla sijoitusneuvoja teki osakekauppaa. Asiakkaat ovat todenneet tämän kuvastaneen tehdyn varainhoitosopimuksen soveltamissyvyyttä.

Asiakkaat ovat myös todenneet, että valtakirja pyydettiin vasta 10 kuukautta sen jälkeen kun käytäntö oli vakiintunut valtakirjan mukaiseksi. Pankki pyysi valtakirjaa omaisuudenhoitoa varten. Kysymyksessä oli varainhoitosopimuksen täydennyssopimus, jolla saatettiin vallitseva käytäntö sopimuksen piiriin. Asiakkaat saivat tietää kaupan lopputuloksen pääsääntöisesti suhteellisen pian kaupanteon jälkeen. Asiakkaat ovat kertoneet pankin kanssa olleen esillä myös täyden valtakirjan varainhoitosopimuksen, mutta jota pankin edustajat eivät olleet asiakkailleen suositelleet.

Myöhemmin asiakkaat ovat ymmärtäneet, että heillä itsellään olisi ollut mahdollisuus päiväkauppaa, mutta pankin sijoitusneuvojan tai salkunhoitajan itsenäinen päiväkauppa olisi vaatinut täyden valtakirjan sopimuksen. Asiakkaiden näkemys on, että koska pankki on menettelyt heidän asiassaan lainvastaisesti, pankki tarvitsi tilanteen korjaamista varten valtakirjan. Asiakkaat ovat katsoneet pankin syyllistyneeni arvopaperimarkkinalain ja sijoituspalvelulain sekä Rahoitustarkastusten ohjeiden rikkomiseen. Asiakkaat katsovat, että sijoitusneuvoja pyrki korjaamaan valtakirjalla lainvastaisen menettelyn.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 3.10.2002 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 3.2.2003, 25.4.2002, 15.7.2003 ja 6.8.2003 päivätyt lausumat asiassa.

Pankki on vaatinut, että asiakkaiden valitus tulee hylätä perusteettomana.

Pankki on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

a) Sopimukset

Pankin näkemys on, että salkkuehdotus ei ole sopimus varainhoidosta. Siten asiakkaiden sijoitussalkulla ei ollut salkunhoitajaa tai -hoitajia. Asiakkaiden kanssa ei tehty varainhoitosopimusta, koska asiakkaat halusivat itsenäisesti suunnitella sijoitusstrategiansa ja tehdä näitä koskevat sijoituspäätökset. Asiakkaiden salkun pääoman koko ei ollut esteenä edellä mainitun sopimuksen tekemiselle.

Koska varsinaista varainhoitosopimusta ei tehty, asiakkaille annettiin varainhoitoehdotus, jossa kerrottiin pankin tarjoamasta sijoitusneuvontapalvelusta. Varainhoitoehdotus oli nimensä mukaisesti ehdotus toimintamallista tilanteessa, jossa asiakas ei halunnut tehdä varsinaista varainhoitosopimusta, mutta halusi kuitenkin päätöksentekonsa tueksi keskusteluyhteyden asiantuntijan kanssa. Varainhoitoehdotuksessa todettiin, että pankin tarjoama palvelu oli konsultointia ja asiakas tekisi itse salkkua koskevat päätökset. Konsultoinnin toteuttamiseksi asiakkaisiin oltiin yhteydessä puhelimitse vähintään viikoittain. Samassa yhteydessä läpikäytiin asiakkaiden varallisuuden tilanne. Asiakkaille annettiin päätöksenteon tueksi pankin yleistä markkinainformaatiota ja pyynnöstä muutama sijoitusehdotus. Lisäksi asiakkaat saivat kuukausittaiset raportit sijoituksistaan.

Varainhoitoehdotuksen kohdassa ”varainhoidon tavoite” kirjattiin lähtökohta konsultoinnille. Tapaamisessa määriteltiin asiakkaan kanssa yhdessä tämän oma sijoitusprofiili. Asiakas päätti itse sijoitustoiminnan tavoitteet ja riskinoton. Asiakas päätti itse myös siitä, missä määrin sijoituksia todellisuudessa hajautetaan.

Varainhoitoehdotuksen kohdassa ”tarvittavat sopimukset” todettiin asiakkaiden tarvitsevan varainhoitoaan varten säilytyssopimuksen sekä sijoituspalvelun asiakassopimuksen. Kaikki asiakkaat, joilla on arvo-osuuksia, tarvitsevat säilytyssopimuksen. Mikäli asiakas haluaa käydä kauppaa arvo-osuuksilla, tarvitsee hän myös sijoituspalvelun asiakassopimuksen. Sijoituspalvelun asiakassopimuksen yleisissä ehdoissa asiakkaat ovat vakuuttaneet perehtyneensä eri sijoituskohteisiin ja niiden ominaisuuksiin sekä kykenevänsä itsenäisesti tekemään sijoituspäätöksiä. Sijoituspalvelun yleisissä ehdoissa on muun muassa todettu, että omaisuudenhoidosta on laadittava erillinen omaisuudenhoitosopimus, jollaista asiakkaille ei ole tehty. Tämän lisäksi ehdoissa on todettu, että asiakas on yksin vastuussa toimintansa ja sijoituspäätöstensä taloudellisista seuraamuksista. Pankki on huomauttanut vielä, etteivät asiakkaat ole maksaneet pankille saamistaan sijoitusneuvontapalveluista. Pankki on kiistänyt kaikki asiakkaiden tekemät sopimusrikkomusväitteet perusteella, että asiakkaat ovat tehneet oman jälkikäteisen sopimusrakenteen, jossa asiakkaiden omat päätökset ja niistä johtuvat seuraukset olisivatkin pankin velvollisuuksia ja vastuita.

Sopimuksen mukaisesta raportoinnista pankki on todennut, että kuukausittainen raportointi, salkun seuranta ja puolivuosittainen neuvottelu kuuluivat varainhoitosopimuksen tehneiden asiakkaiden palveluun. Asiakkaiden pyynnöstä heille luvattiin normaalista poikkeava kuukausittainen raportointi sijoituksistaan hyvänä palveluna. Keväällä 2002 raportteja ei tehty, koska asiakkaat eivät käyneet kauppaa osakkeillaan. Koska asiakkaat eivät olleet tehneet varainhoitosopimusta, heidän kanssaan ei ollut sovittu myöskään seurannasta tai säännöllisistä varainhoitoneuvotteluista. Seuranta oli asiakkaiden omalla vastuulla, kuten muillakin asiakkailla, jotka eivät olleet tehneet varainhoitosopimusta. Asiakkailla oli käytössään pankin palveluavaimet verkkopankissa tapahtuvaa seurantaa varten.

Luoton raportoinnin osalta pankki toteaa, että raportti oli tyypiltään arvopapereita koskeva raportti. Tähän raporttiin ei voinut yhdistää luottoa koskevaa raportointia. Asiakkaiden luotto näkyi kuitenkin heidän saamissa tiliotteissa. Sijoituspalvelun yleisten sopimusehtojen kohdassa 3.7. on kerrottu, miten asiakkaille raportoidaan toteutuneista toimeksiannoista. Asiakkaat ovat saaneet kaikki raportit, jotka pankki on ollut velvollinen toimittamaan.

Kevään 2002 raportoimattomuudesta pankki on todennut, että asiakkaat olivat poikansa kanssa vuoden vaihteessa 2001–2002 ilmoittaneet, ettei sijoituksille toistaiseksi tehtäisi mitään toimenpiteitä. Siihen asti puhelimitse tapahtuneelle jatkuvalle yhteydenpidolle ei sijoitustoiminnan passivoinnin vuoksi ollut tarvetta eikä samasta syystä ollut tapahtumia raportoitavaksi. Pankki on todennut, että sopimuksen mukainen normaali kirjallinen raportointi on tästä huolimatta jatkunut.

b) Sijoitusneuvonta

Pankki on todennut, että salkkuehdotus laadittiin asiakkaiden itsensä esittämien varsin korkeiden tuottotavoitteiden 15–20 % p.a pohjalta. Tästä syystä salkkuehdotukseen kirjattiin, että asiakkaiden tavoitteleman korkean tuoton vuoksi salkkuehdotukseen valittuja yrityksiä voidaan pitää riskialttiina. Korkean tuoton tavoittelu johti väistämättä siihen, että myös sijoituksiin kuuluva riski oli korkea.

Verovarauman osalta pankki on todennut, että asiakkaat kertoivat tammikuussa 2000 määrää yksilöimättä veroveloista. Salkkuehdotuksessa otettiin tästä syystä mukaan myös pienemmän riskin sisältäviä osakkeita. Salkkuehdotuksessa todettiin sen riskipainotteisuus sekä se, että riskipainotteisuuden vastapainoksi ehdotuksessa oli otettu myös alhaisemman riskin osakkeita veronmaksukyvyn turvaamiseksi. Asiakkaat eivät kuitenkaan halunneet rakentaa salkkuaan pankin ehdotuksen mukaisesti, vaan jättivät pois alhaisemman riskin osakkeet ja valitsivat sijoituksikseen nimenomaan riskialttiit tekno-osakkeet.

Harhaanjohtavan sijoitusinformaation osalta pankki on todennut, että sijoitustutkimuksissa tarkastellaan arvopaperisijoittamista pitkäjänteisenä toimintana. Sijoitustutkimuksessa esitetyt tiedot perustuvat luotettavina pidettyihin lähteisiin ja analyytikon parhaaseen arvioon sijoitustutkimusta laadittaessa. Pankkiiriliikkeen tuottama sijoitustutkimus oli tarkoitettu auttamaan asiakasta sijoituspäätöstensä teossa. Pankin käsitys asiakkaista on, että heillä oli käytössään laajasti muitakin analyyseja ja sijoitustutkimuksia.

Pankki on katsonut, että asiakkaat ovat tehneet jälkikäteisarviointia sijoitustutkimuksista ja yksittäisistä suosituksista. Sijoittaja joutuu tekemään sijoituspäätöksensä ennen kuin jälkikäteisarviointi on mahdollista. Myös sijoitustutkimuksia ja osakekohtaisia suosituksia päätöksenteossa apuna käyttänyt asiakas on itse vastuussa tekemistään sijoituspäätöksistä.

Ammattitaidon puutteesta salkunhoidossa pankki on todennut, että koska asiakkaat eivät tehneet pankin kanssa sopimusta varojensa hoidosta, ei asiakkaiden kanssa ole myöskään sovittu seurattavista osto- tai myyntihintarajoista. Sinänsä asiakkaiden mainitsemat yli 50 prosentin osakekohtaiset tappiot ovat olleet todellisuutta viime aikojen markkinakehityksessä.

Pankin näkemys on, ettei asiakkaiden salkunarvon kehitys ole osoitus pankin ammattitaidottomuudesta, koska asiakkaiden salkku ei ollut pankin hoidossa. Asiakkaat eivät myöskään noudattaneet päätöksentekonsa tueksi pankista saatuja sijoitusehdotuksia. Pankki on katsonut, ettei se ei ole vastuussa asiakkaiden itsensä tekemistä sijoituspäätöksistä.

c) Luotto ja kaupankäynti

Luoton osalta pankki on todennut, että asiakkaat päättivät itse luoton ottamisesta sekä tekivät siihen liittyvät sijoituspäätökset. Asiakkaille esiteltiin eri vaihtoehtoja toimintatavoiksi tilanteessa, jossa sijoitusten arvo oli laskenut. Nämä vaihtoehdot olivat osakesalkun realisoiminen, osakekaupankäynnin lopettaminen tai luoton ottaminen. Asiakkaat päättivät itse valita luoton ottamisen ja osakekaupankäynnin jatkamisen. Lainavarat sijoitettiin asiakkaiden omien sijoituspäätösten mukaisesti. Näissäkään päätöksissä asiakkaat eivät noudattaneet pankin antamia sijoitusehdotuksia. Asiakkaita oli lainaa allekirjoitettaessa erikseen kirjallisesti muistutettu sijoittamiseen liittyvistä riskeistä toteamalla mm, että riski suurista tappioista on todellinen. Pankki on kiistänyt, että kukaan pankista olisi tehnyt asiakkaiden puolesta toimeksiantoja heidän lukuunsa. Tämä ei ole mahdollista, koska täyden valtakirjan varainhoitosopimusta ei ole tehty.

Toteutumattomista toimeksiannoista pankki on todennut, että asiakkaiden haluamat toimeksiannot on aina toteutettu. Pankki on kiistänyt, ettei selviä myyntimääräyksiä olisi toteutettu. Esille on noussut mm. Soneran myynti. Tästä pankki on todennut, että myyntimääräysten antaminen sähköpostilla ei ollut mahdollista, koska sopimuksessa niiden antaminen oli sovittu tehtäväksi puhelimitse. Lisäksi kyseisen sähköpostiviestin sisällöstä ei voinut saada varmuutta. Pankki on huomauttanut, että asiakkailla on yleisten sopimusehtojen mukaan ollut velvollisuus varmistua telekopiolla tai sähköpostilla annetun toimeksiannon saapumisesta arvopaperinvälittäjälle. Tämä varmistusvaatimus on ehdoissa juuri siksi, ettei sähköpostia ole voida pitää riittävän luotettavana.

Nokian osakkeita koskevasta myyntitoimeksiannoista ja niiden aiheuttamista vahingoista pankki on todennut, että asiakkaisiin oli oltu yhteydessä myyntitoimeksiannon saamiseksi, mutta asiakkaat eivät myyntilupaa antaneet. Asiakkaiden lainan vakuutena olleen sijoitussalkun arvon laskeminen johti lainan vakuusvajeeseen, josta asiakkaille oli luottosopimuksen mukaisesti ilmoitettu.

d) Valtakirja ja toimeksiantojen toteuttaminen

Salkunhoitovaltakirjasta pankki on todennut, että asiakkaat antoivat pankille valtakirjan. He halusivat enemmän aktiviteettiä sijoitussalkkuunsa sekä joustavuutta yksittäisten toimeksiantojen antamiseen. Valtakirja ei korvannut täyden valtakirjan varainhoitosopimusta eikä se antanut avointa valtuutusta kaupankäyntiin asiakkaiden osakkeilla. Koska varainhoitosopimusta ei ollut tehty, ei kyseisen valtakirjankaan perusteella tehty yhtään osakekauppaa ilman asiakkaiden erikseen antamaa lupaa.

Pankki on kiistänyt sijoitusneuvojan pyytäneen valtakirjaa. Tämä oli vain yksi asiakkaille esitetyistä vaihtoehdoista kaupankäynnin helpottamiseksi. Asiakkaat olivat itse valinneet valtakirjan antamisen. Pankki on todennut olevan selvää, ettei kukaan olisi voinut käydä toisen puolesta päiväkauppaa ilman asiaa koskevaa toimeksiantoa. Koska asiakkaat olivat halunneet, että heidän lukuunsa käytäisiin päiväkauppaa, se pystyttiin tekemään valtuutuksen nojalla. Valtakirjan lisäksi asiakkaat hyväksyivät erikseen toimeksiannot ja sen, millä osakkeilla päiväkauppaa käydään. Varsinaisen varainhoitosopimuksen puuttuminen ei pankin näkemyksen mukaan ollut este tälle menettelylle. Pankki on toiminut asiakkaiden antaman valtuutuksen puitteissa eikä sen rajoja ole ylitetty.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakkaat ovat pyytäneet Arvopaperilautakuntaa ottamaan kantaa sopimusten perusteella siihen, mitä palveluja pankki on sitoutunut tarjoamaan ja onko toiminta on ollut sopimuksen vastaista. Lisäksi asiakkaat ovat pyytäneet Arvopaperilautakuntaa arvioimaan, onko heille tehty sijoitusehdotus ollut vastuuntuntoinen ja ammattitaitoisen pankin tekemä sekä vastaako se sopimuksen mukaista lähtökohtaa varojen turvaavasta hoitamisesta ja varojen järkevästä hajauttamisesta?

Asiakkaat ovat vaatineet, että pankin tulee korvata asiakkaalle 85.660 euroa, jotka ovat syntyneet pankin harhaanjohtavasta informaatiosta, laiminlyönneistä ja ammattitaidottomuudesta salkun hoidossa sekä sopimuksenvastaisesta toiminnasta.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Sopimukset. Asiassa on tullut selvitetyksi se, että asiakkaat ja pankki ovat tehneet sopimuksen varallisuudenhoidosta ja sijoituskonsultoinnista. Asiakkaat ovat allekirjoittaneet sijoituspalvelun asiakassopimuksen sekä säilytyssopimuksen. Nämä kyseiset sopimukset ovat olleet edellytyksenä sille, että pankki noudattaa 1.2.2000 tekemäänsä varainhoitoehdotusta. Kyseissä varainhoitoehdotuksessa todetaan varainhoidon muodosta, että ”varainhoito on konsultatiivista varainhoitoa, jossa asiakas tekee viime kädessä salkkua koskevat päätökset. Pankki seuraa asiakkaan sijoitussalkkua ja pitää säännöllisesti yhteyttä asiakkaaseen (esimerkiksi raportointi kerran kuukaudessa). Säännöllisen yhteydenoton lisäksi pankki kiinnittää huomiota asiakkaan sijoitussalkkuun liittyviin erityistapauksiin.”

Arvopaperimarkkinalain ja sijoituspalvelulain sekä näiden nojalla annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan arvopaperivälittäjän on tehtävä sijoituspalvelun tarjoamista koskeva sopimus kirjallisesti. Välittäjä ei näiden normilähteiden mukaan saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa. Arvopaperilautakunta katsoo, että tapauksessa pankki on lähtökohtaisesti noudattanut näitä vaatimuksia.

Pankki on kiistänyt muun kuin arvopaperien välittämistä ja osakkeiden säilyttämistä koskevan sopimuksen syntymisen, koska asiakkaan kanssa ei ole tehty pankin nimenomaista sopimusta varallisuudenhoidosta ja sijoituskonsultoinnista. Arvopaperilautakunta katsoo kuitenkin esitetyn selvityksen perusteella käyneen selväksi, että asiakkaalle on markkinoitu ja tarjottu vastaavaa palvelua. Lautakunta katsoo annetun selvityksen perusteella, että pankki on hoitanut asiakkaiden sopimussuhdetta varallisuudenhoidon ja sijoituskonsultoinnin asiakkaita koskevalla tavalla.

Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkailla on perustellusti ollut oikeus olettaa, että pankki on solminut heidän kanssaan varainhoitoa ja sijoituskonsultointia koskevan sopimuksen, jossa pankki neuvoo asiakkaita varojen sijoittamisesta parhaan tietämyksen mukaisesti ja jossa asiakkaat tekevät itse sijoituksiaan koskevat päätökset ja vastaavat näiden taloudellisista seuraamuksista. Lautakunta katsoo, että pankin asiakkaille antama 1.2.2000 laatima varainhoitoehdotus, sijoituspalvelun asiakassopimus ja arvo-osuuksien säilytyssopimus luovat sopimuskokonaisuuden, jota pankki on ollut velvollinen omalta osaltaan noudattamaan.

Raportoinnin osalta lautakunta toteaa, että pankki on sijoituspalvelun yleisissä sopimusehdoissa 3.7. kohdassa sitoutunut raportoimaan asiakkaalle toteutuneista toimeksiannoista sovitulla tavalla ja sovituin määräajoin. Pankin tekemän varainhoitoehdotuksen nojalla pankki on sitoutunut toimittamaan asiakkaalle kirjallisen arvopaperiotteen sekä tiliotteen kuukausittain. Pankki on vastineessaan todennut, että pankki on raportoinut toteutuneista toimeksiannoista ja että pankilla ei ole ollut enää raportoitavaa, koska toimeksiannot ovat loppuneet. Lautakunta katsoo, että vaikka varsinaista varainhoitoa ja sijoituskonsultointia koskevaa sopimusta ei ollutkaan tehnyt, on pankki varainhoitoehdotuksessa sitoutunut raportoimaan asiakkaalle kerran kuukaudessa. Pankin olisi tehdyn sopimuksen mukaisesti tullut jatkaa raportointiaan siitä huolimatta, vaikka toteutuneita toimeksiantoja ei ollutkaan. Lautakunta kuitenkin katsoo, ettei kyseinen raporttien toimittaminen ole ollut sellainen laiminlyönti, jonka perusteella pankki olisi korvausvelvollinen, koska asiakas ei ole osoittanut kärsineensä tämän johdosta vahinkoa. Lisäksi asiakkailla olisi ollut mahdollisuus saada sijoituksistaan tietoa puhelimitse tai verkkopankin kautta kaikissa eri tilanteissa.

Sijoitusneuvonta. Asiakkaat ovat kritisoineet pankin ammattitaitoa sijoitusneuvonnan osalta sekä todenneet pankin antaneen harhaanjohtavaa informaatiota arvopaperi-markkinoista sijoitustutkimuksissaan. Lisäksi asiakkaat ovat katsoneet, ettei pankin riskipitoinen ehdotus ole voinut olla ammattitaitoinen. Harhaanjohtavan sijoitusinformaation osalta pankki on todennut, että sijoitustutkimuksissa tarkastellaan arvopaperisijoittamista pitkäjänteisenä toimintana. Sijoitustutkimuksessa esitetyt tiedot perustuvat luotettavina pidettyihin lähteisiin ja analyytikon parhaaseen arvioon sijoitustutkimusta laadittaessa. Pankkiiriliikkeen tuottama sijoitustutkimus on tarkoitettu auttamaan asiakasta sijoituspäätöstensä teossa. Pankin näkemys on ollut, että asiakkaat ovat tehneet jälkikäteisarviointia sijoitustutkimuksista ja yksittäisistä suosituksista. Sijoittaja joutuu tekemään sijoituspäätöksensä ennen kuin jälkikäteisarviointi on mahdollista. Myös sijoitustutkimuksia ja osakekohtaisia suosituksia päätöksenteossa apuna käyttänyt asiakas on itse vastuussa tekemistään sijoituspäätöksistä sekä niiden taloudellisista vaikutuksista.

Sijoitusneuvonnan osalta lautakunta katsoo, että sijoitustutkimus on vain yksi sijoitusmarkkinoista tietoa antava informaatioväline. Sijoitustutkimuksessa annetaan tietoa vain ennen julkaisuhetkeä vallinneesta taloudellisesta tilanteesta, joka arvopaperimarkkinoilla voi muuttua erittäin lyhyessä ajassa. Tämän lisäksi sijoitustutkimus sisältää sijoitustutkimuksen laatijan arvioita tulevaisuuden kehittymisestä. Nämä ovat seikkoja, jotka sijoittajan on ymmärrettävä ryhtyessään sijoitustoimintaan ja jotka tulevat selvitetyksi viimeistään siinä vaiheessa, kun sijoituspalvelua koskeva asiakassopimus on allekirjoitettu. Muilta osin lautakunta katsoo, ettei sijoitusneuvonnan tai –tutkimuksen jälkikäteisarviointi voi olla vahingonkorvausvaatimuksen perusteena. Lautakunta toteaa, että asiakkaiden on tullut selkeästi ymmärtäneet tehneensä sijoituskonsultointia koskevan sopimuksen, mikä kaikissa tilanteissa tarkoittaa, että pankki parhaan tietämyksensä rajoissa neuvoo asiakasta varojen sijoittamisessa, mutta että asiakas tekee itse sijoituspäätöksensä sekä vastaa siten itse sijoitustoiminnan taloudellisesta tuloksesta.

Luotto ja kaupankäynti. Asiakkaat ovat todenneet, että sijoituspääomaa lisäävän lainan noston yhteydessä pankin edustajat olivat todenneet, että jatkossa pankin sijoitusneuvoja tekisi asiakkaiden salkussa päiväkauppaa itsenäisesti. Pankin edustajat lupasivat huolehtia myös salkun päivittäisellä seurannalla, ettei tappioita tulisi. Luoton osalta pankki on todennut, että asiakkaat ovat itse päättäneet luoton ottamisesta sekä tehnyt siihen liittyvät sijoituspäätökset. Tämän lisäksi pankki on kiistänyt, että kukaan pankista olisi tehnyt asiakkaiden puolesta toimeksiantoja heidän lukuunsa. Tämä ei ole ollut mahdollista, koska täyden valtakirjan varainhoitosopimusta ei ollut tehty.

Arvopaperilautakunta toteaa luoton osalta, että pankki on omalla sijoitusehdotuksellaan 29.5.2000 tarjonnut asiakkaille 1 milj. markan luotollista limiittisopimusta sijoitussalkun tilanteen korjaamiseksi. Asiakkaat ovat sittemmin päättäneet ottaa 500.000 markan lainan. Lautakunta katsoo, että 1 miljoonan markan luotto asiakkaiden tilanteessa on ollut huomattavan riskipitoinen vaihtoehto. Pankki on kuitenkin ehdotuksessaan tuonut esiin luottoon liittyneet riskit. Ehdotuksessa on todettu, että ”nopeiden tuottojen tavoittelu tarkoittaa varsin merkittävää riskin ottamista.” ”Riski suurista tappioista on kuitenkin todellinen”. Lautakunta katsoo asiassa tulleen selväksi, että asiakkaat ovat ymmärtäneet sijoitusmarkkinoista ja sijoittamisesta melko paljon.

Asiakkaat ovat väittäneet pankin käyneen asiakkaiden lukuun päiväkauppaa. Pankki on tämän kiistänyt. Annetun selvityksen perusteella sekä lautakunnalle tietyistä kaupoista toimitettujen äänitysten perusteella lautakunta katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että tällaista kauppaa olisi käyty. Äänityksistä käy selväksi, että asiakkaan kanssa on keskusteltu markkinatilanteesta sekä ennen 8.5.2001 tehdyn valtakirjan antamista että sen jälkeen. Tämän lisäksi useissa keskusteluissa on käynyt ilmi luottolimiitin suuruus sijoitustoiminnassa sekä se, etteivät asiakkaat ole olleet tyytyväisiä sijoitustoiminnan tulokseen. Missään vaiheessa keskusteluja ei ole käynyt esille se, että pankin henkilö olisi itsenäisesti käynyt asiakkaiden lukuun kauppaa ilman asiakkaiden erillisiä toimeksiantoja.

Valtakirja ja toimeksiantojen toteuttaminen. Asiakkaat ovat antaneet 8.5.2001 pankille valtakirjan osakekaupankäyntiin, jonka tarkoituksena on ollut, että pankin sijoitusneuvoja antaisi valtuutuksen nojalla asiakkaiden puolesta toimeksiantoja Helsingin pörssiin. Salkunhoitovaltakirjasta pankki on todennut, että asiakkaiden toivomuksesta asiakkaat antoivat pankille valtakirjan, koska halusivat enemmän aktiviteettiä sijoitussalkkuunsa ja joustavuutta yksittäisten toimeksiantojen antamiseen. Koska varainhoitosopimusta ei ollut, kyseisen valtakirjankaan perusteella ei tehty yhtään osakekauppaa ilman asiakkaiden erikseen antamaa lupaa.

Arvopaperilautakunta katsoo, etteivät asiakkaat ole pystyneet näyttämään sitä, että pankki olisi käynyt heidän lukuunsa arvopaperikauppaa. Toimeksiantoihin liittyvät äänitykset ovat osoittaneet, että asiakkaat ovat itse antaneet toimeksiannot pankille ennen valtakirjaa ja sen antamisen jälkeen.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole toiminnassaan syyllistynyt sellaisiin velvoitteidensa rikkomiseen tai laiminlyönteihin, jotka aiheuttaisivat pankille vahingonkorvausvelvollisuuden.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA