Haku

APL 1174/02

Tulosta

Asianumero: APL 1174/02 (2003)

Kategoria: Omaisuudenhoitotoiminta

Ratkaisu annettu: 17.06.2003

Selonotto- ja tiedonantovelvollisuus; erityisesti verotus sijoituspolitiikka vahingonkorvausvaatimus

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 26.6.2002 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 15.11.2002, 14.3.2003, 28.4.2003 ja 5.6.2003 päivätyt lausumat.

Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata 63.218,43 euroa laillisine viivästyskorkoineen 7.2.2001 lukien, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönnistä veroseuraamusten tiedonannon osalta.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa selvittämään, onko omaisuudenhoitaja noudattanut asiakkaan tapauksessa sijoituspalvelulain nojalla omaisuudenhoitajalle määrättyä selonotto- ja tiedonantovelvollisuuttaan sekä sovittua sijoituspolitiikkaa.

Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitaja on laiminlyönyt noudattaa sijoituspalvelulain vaatimia velvoitteita ainakin seuraavissa yhteyksissä:

- asiakkaan informoinnissa osakesalkun hajautuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista;

- veroseuraamusten selvittämisessä ja erityisesti sen selvittämisessä, onko 10 vuoden omistuksen mukainen hankintameno-olettama nyt tai lähiaikoina sovellettavissa;

- asiakkaan salkussa olleiden TietoEnator Oy:n osakkaiden 2/3 – osan myynti 3 miljoonan markan salkusta kolmen päivän kuluessa tilanteessa, jossa osakkeiden omistajalla ei sinällään ollut mitään tarvetta kyseisten osakkeiden myyntiin ja jossa ko. osakkeiden kurssi sekä yleensä osakkeiden kurssit olivat selvästi nousussa.

Asiakkaan sijoitushistoria

Asiakas sai vuonna 1991 avioeron kautta hallintaansa arvopaperisalkun. Salkun arvo vuonna 1991 oli noin 300.000 Suomen markkaa. Asiakas ei ole ollut ansiotyössä eikä hänellä ollut säännöllisiä ansiotuloja. Asiakas ei ollut osallistunut millään tavoin arvopapereiden hoitoon, verotukseen tms. Salkku pysyi vuonna 1991 – 1999 lähes koskemattomana. Uusia osakkeita ei hankittu ja salkussa tehtiin ainoastaan muutama yksittäinen myynti, joita ei tullut ilmoittaa edes verotuksessa. Asiakas toteaa, ettei hänellä ollut työnsä puolesta eikä muutoinkaan kokemusta arvopaperikaupankäynnistä tai sen veroseuraamuksista. Nämä seikat olivat omaisuudenhoitajan tiedossa, kun omaisuudenhoitaja vuonna 1999 markkinoi ja tarjosi asiakkaalle täyden valtakirjan salkunhoitosopimusta.

Kun omaisuudenhoitaja otti yhteyttä vuonna 1999, asiakkaan salkun varallisuus koostui pääasiassa TietoEnator Oy:n osakkeista. Omaisuudenhoitaja katsoi, että varallisuus tulisi vahvasti hajauttaa ja tilalle tulisi hankkia omaisuudenhoitajan edustamien rahastojen osuuksia. Asiakas luotti omaisuudenhoitajaan alan ammattilaisena ja hyväksyi omaisuudenhoitajan esityksen. Tässä yhteydessä ei mitenkään tullut esille, että kyseistä menettelystä aiheutuisi huomattavat veroseuraamukset tai veroseuraamuksia ylipäätään.

Tiedonanto veroseuraamuksista

Syksyllä 2000 asiakas sai 0,53 miljoona markan jälkiveroseuraamuksen yhteensä 1.841.986 markan luovutusvoitoista. Sattumanvaraisesti entiseltä aviomieheltä löytyneiden asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella tehdyn veronoikaisuvaatimuksen nojalla verotoimisto alensi luovutusvoiton määräksi 1.296.137 markkaa, mistä luovutusvoittoveron suuruudeksi tuli 63.218,43 euroa.

Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitajan olisi tullut ammattimaisena sijoitusneuvojana antaa tieto kaikista myyntipäätökseen vaikuttavista relevanteista seikoista, kuten veroseuraamusten markkamääristä. Verotus ei ole ollut millään tavoin esillä toimeksiantosopimusta neuvoteltaessa ja laadittaessa. Esillä ei ole myöskään ollut se, että rahaa varattaisiin omaisuudenhoitajan toimesta ”pääomatuloveroihinkin”. Asiakas sen sijaan toi esille sen, että hän tarvitsee sekä elämänsä jokapäiväisiä että mahdollisia yllättäviä menoja varten käteisvaroja, mikä tulee ottaa huomioon omaisuudenhoidossa. Asiakas katsookin, että mikäli hänellä olisi ollut tieto edellä kerrotun kaltaisista veroseuraamuksista, hän olisi pidättäytynyt kokonaan omaisuudenhoitajan ehdottamasta omaisuuden järjestelemisestä ja osakkeiden myynnistä.

Vaikka omaisuudenhoito on ollut kannattavaa pääomatuloverojen maksutkin huomioon ottaen, ei se poista omaisuudenhoitajan velvollisuutta informoida taloudellisesti merkittävästä veroseuraamuksesta. Omaisuudenhoitaja on puolustautunut asiakkaalle asiassa myöhemmin toteamalla, että myyntivoittoverojen syntymisen mahdollisuus on yleisesti tiedossa, joka vahvistaa sen, ettei verotusasiaa tuotu neuvotteluvaiheessa mitenkään esille.

Asiakas katsoo, ettei voida pitää itsestään selvyytenä sitä, että henkilö, jolla koulutuksensa tai työnsä vuoksi ei ole ollut minkäänlaista kokemusta verotuksesta, arvopaperikaupasta ym. asioista, olisi etukäteen ollut selvillä myyntivoittoverotuksen perusteista. Asian jättäminen yleisen tietämyksen varaan olisi vielä ollut ymmärrettävää, jos esillä olisi ollut pieni omaisuus, mutta nyt kysymyksessä oli lähes 3 miljoonan markan arvoinen varallisuus. Tämä varallisuus yhdistettynä omaisuudenhoitajan tietoihin asiakkaan muista taloudellisista olosuhteista asetti huolelliselle omaisuudenhoidolle velvoitteen selvittää tarkoin tulevien veroseuraamusten määrän. Asiakkaan käsitys tilanteesta on ollut, ettei osakemyynneistä voi aiheutua mitään veroseuraamuksia, kun varat sijoitetaan välittömästi uudelleen osakkeita vastaaviin rahasto-osuuksiin.

Asiakas katsoo, että myös KKO 1990:18 ja KKO 2001:128 ratkaisuista ilmenevien periaatteiden nojalla, omaisuudenhoitajalla olisi ollut velvollisuus varoittaa asiakasta osakkeiden luovutuksista aiheutuvista veroseuraamuksista ja siten omaisuudenhoitaja on laiminlyönyt velvollisuutensa. Ratkaisuissa on todettu, ettei verotuksen asiantuntija saa luottaa asiakkaalta suullisesti saamaansa tietoon, vaan hänen on tarkistettava tarvittavat tiedot saatavilla olevista asiakirjoista.

Sijoituspalvelua tarjoavan yrityksen tulee asemansa ja tehtävänsä vuoksi olla ammattilainen arvopaperikaupasta aiheutuvista verotusasioista. Kyseinen omaisuudenhoitaja harjoittaa verokonsultointia omaisuudenhoitotoiminnan toiminnan ohessa. KKO:n kannan mukaisesti asiakas katsoo, että omaisuudenhoitajalla on toiminnastaan laaja tiedonantovelvollisuus asiakkaille myös toimeksiannon piiriin kuulumattomista seikoista. Koska omaisuudenhoitajalla on verotusasiassa tiedonantovelvollisuus, sillä on asiassa myös todistamistaakka siltä osin, että verotuksesta on tieto annettu. Vahingonkorvausvaatimuksen suuruuden asiakas perustelee KKO:n ratkaisun 2001:128 nojalla, jossa katsottiin, että korvattavana vahinkona on koko veroseuraamuksen määrä. Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitaja on velvollinen korvaamaan hänelle kokonaisuudessaan aiheutuneen jälkiveron määrän 63.218,43 euroa, vaikkei toimeksiantoon ole nimenomaisesti kuulunut verokonsultointia.

Selonotto osakkeiden hankinta-ajankohdan ja – hinnan selvittämisessä

Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitaja olisi ollut velvollinen selvittämään, olisiko osakkeiden myynnin vähäisellä lykkäämisellä voitu päästä alhaisemman eli 50 %:n hankintahintaolettamaa noudattavan myyntivoittoverotuksen piiriin. Tähän oli erityinen syy, koska kymmenen vuoden omistusajan täyttyminen oli varsin lähellä. Omaisuudenhoitaja oli helposti kyennyt selvittämään asian arkistoistaan. Näin osakkeiden myyntejä olisi voitu helposti lykätä, jotta kymmenen vuoden omistusaika saavutettaisiin.

Asiakas toteaa, ettei omaisuudenhoitaja yrittänyt selvittää sen haltuun siirtyneiden osakkeiden hankinta-ajankohtia ja – hintaa. Asiakkaalta omaisuudenhoitaja oli kysynyt tätä asiaa vain siitä syystä, että omaisuudenhoitaja olisi halunnut kyseiset tiedot omaa salkkuseurantaansa varten. Asiakas oli selvästi ilmoittanut, ettei hänellä ollut tietoa osakkeiden hankinta-ajoista tai – hinnoista. Asiakas kiistää siis laiminlyöneensä toimittaa tietoja alkuperäisistä hankintahinnoista ja – ajankohdasta.

Asiakkaan näkemys on, että omaisuudenhoitajan huolellisuusvelvoitteen kannalta olennaista ei ole se, miten myyntivoittoverotus lopulta verovalituksen jälkeen tapahtui, vaan se, miten veron määrään vaikuttavat seikat, tässä tapauksessa erityisesti alhaisempaan veron määrään johtavan 10 vuoden omistusajan täyttyminen selvitettiin ennen osakkeiden myyntipäätöksen tekemistä. Omaisuudenhoitajalla ei ollut mitään perustetta luottaa siihen, että verovalitusteitse kyetään pääsemään edullisimpaan verotusratkaisuun.

Asiakas katsoo, että kun kyse on 3 miljoonan markan varallisuudessa, edellä mainittu 10 prosentin ero merkitsi 300.000 markkaa suurempaa tai pienempää luovutusvoittoveroa, joten asialla on huomattava taloudellinen merkitys. Asiakas katsoo omaisuudenhoitajan laiminlyöneen tämänkin huolellisuusvelvollisuuteensa kuuluvan velvoitteen.

Sijoitusstrategian toteuttaminen

Asiakkaan omistamista 15.540 kappaleesta TietoEnator Oyj:n osakkeista myyntiin 10.000 kappaletta kolmen päivän aikana 1.11. – 3.11.1999. Myyntihinnat olivat 31,38 – 32,10 euroa osakkeelta. Osakkeiden myynnit tapahtuivat ajankohtana, jolloin TietoEnatorin kurssit olivat lähteneet voimakkaaseen nousuun, ja joka jatkui samansuuntaisesti kevääseen 2000. Asiakas toteaa, että tuona kahden kuukauden aikana kyseisen osakkeen kurssi nousi noin 30 eurosta yli kaksikertaiseksi eli noin 65–70 euron tasoon. Jos omaisuudenhoitajan suorittamaa hajautusta ei olisi tapahtunut, olisi asiakkaan varallisuuden arvo ollut yli 6 miljoonaa markkaa vuoden 1999 lopussa sen sijaan, että se oli 4,3 miljoonaa markkaa.

Asiakas myöntää, ettei kenelläkään voi olla varmaa tietoa kurssikehityksestä. Ammattilaisena omaisuudenhoitajalla on kuitenkin paljon työvälineitä tehdä suhteellisen luotettavia arvioita ainakin lyhyen ajan kurssikehityksen pääsuunnasta. Kurssien ennustamisen vaikeuden johdosta onkin olemassa sijoitusammattilaisten sääntö, että sekä ostot että myynnit tulee tehdä vähitellen pitemmän ajanjakson kuluessa. Tällöin vältetään ostojen ja myyntien kurssihuiput ja –laskut. Asiakas katsookin, että hänen osakkeidensa myynti olisi tullut tehdä pikku hiljaa, pienissä erissä. Jos myynnit olisi jaksotettu edes kahden kuukauden ajanjaksolle, realisointitulos olisi kasvanut huomattavasti.

Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitaja on harkitsemattoman nopealla ja taitamattomalla realisoinnilla aiheuttanut asiakkaalle myyntivoittoveron lisäksi huomattava määrä muuta tappiota varsinkin, kun asiakkaalla ei ole ollut erityistä tarvetta omaisuuden myyntiin. Omaisuudenhoitaja ei ole toiminnassaan kyennyt noudattamaan normaaleja ja hyviä sijoitustoiminnan periaatteita. Asiakas katsoo omaisuudenhoitajan laiminlyöneen huolellisuusvelvollisuutensa osakkeiden realisoinninkin yhteydessä.
 

Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen

Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 1.10.2002 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 5.2.2003, 7.4.2003 ja 5.6.2003 päivätyt lausumat asiassa.

Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana sekä määrältään että laadultaan.

Omaisuudenhoitaja on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Omaisuudenhoitajan menettely on ollut asianmukaista ja täyttänyt sekä sijoituspalvelulaissa että Rahoitustarkastuksen ohjeessa (nro 201,7 1.1.1999) annetut ohjeet ja määräykset. Omaisuudenhoitaja katsoo, että menettely on ollut kaikilta osin huolellista ja täyttänyt myös arvopaperimarkkinalaissa säädetyt sijoituspalvelun tarjoamista koskevat ohjeet ja määräykset.

Asiakkaan sijoitushistoria

Omaisuudenhoitaja katsoo, että asiakas on vähätellyt aikaisemmin tekemiään arvopaperikauppoja vuosina 1991 – 1998. Asiakas on kuitenkin käynyt itsenäisesti kauppaa ainakin vuosina 1993, 1994, 1998 ja 1999. Vuoden 1998 osalta asiakkaan realisoinnit ovat olleet omaisuudenhoitajan tietojen mukaan 120.000 markkaa ja vuoden 1999 osalta, ennen omaisuudenhoitosopimusta, 146.000 markkaa.

Tiedonanto veroseuraamuksista

Omaisuudenhoitaja katsoo, että kun omaisuutta myydään voitolla, syntyy veronalaista luovutusvoittoa. Tämä on notorinen seikka. Veroa ei voi välttää. Notorista on myös se, että kun osakesalkku hajautetaan, on välttämätöntä realisoida osakkeita.

Omaisuudenhoitaja kiistää aktiivisesti markkinoineensa asiakkaalle palvelujaan, vaan asia on tullut esille samaan konserniin kuuluneen pankin neuvonnan tuloksena. Omaisuudenhoitaja järjesti 27.8.1999 asiakkaan kanssa neuvottelun, jossa päädyttiin hajauttamaan asiakkaan varallisuus.

Neuvottelussa omaisuudenhoitaja kertoi asiakkaalle yksityiskohtaisesti omaisuudenhoitopalvelun sisällön sekä sen, että osakkeita myytäessä syntyy veroseuraamus. Koska neuvotteluissa kävi esille asiakkaan tulojen satunnaisuus, omaisuudenhoitaja ehdotti, että omaisuudenhoidossa olevista varoista varattaisiin asiakkaalle rahat pääomatuloveroihin. Tästä syystä omaisuudenhoitaja pyysi asiakasta toimittamaan selvityksen omistamiensa osakkeiden hankintahinnoista ja –ajankohdista. Tätä selvitystä asiakas ei kuitenkaan koskaan toimittanut. Luovutusvoiton veron määrää neuvotteluissa ei siten laskettu, koska tarvittavia tietoja ei ollut omaisuudenhoitajan käytettävissä.

Omaisuudenhoitaja katsoo, että asiakkaalle annettiin omaisuudenhoitoon liittyvistä asioista kaikki relevantit tiedot. Lisäksi neuvottelun jälkeen asiakas perehtyi omaisuudenhoitajalta saamaansa materiaaliin ja harkitsi sopimuksen tekemistä. Asiakkaalle oli tuolloin täysin selvää, että osakkeiden myynnistä aiheutuu veroseuraamuksia.

Omaisuudenhoitaja ja asiakas solmivat omaisuudenhoitosopimuksen 6.10.1999. Varsinainen omaisuudenhoito alkoi marraskuun alussa 1999. Sopimuksessa sovittiin yksityiskohtaisesti kaikesta, mikä kuuluu sopimuksen piiriin. Omaisuudenhoitaja toteaa, ettei veroneuvonta tai – konsultointi kuulunut sopimukseen, vaan nämä seikat jätettiin tietoisesti toimeksiantosuhteen ulkopuolelle. Vastuu veroseuraamuksista on kaikissa olosuhteissa asiakkaalla itsellään.

Omaisuudenhoitaja tarjoaa asiakkailleen myös verokonsultointia, mutta tästä on aina sovittava erikseen. Omaisuudenhoitaja tarjosi asiakkaallekin tällaista palvelua veronoikaisupyynnön laatimisessa. Asiakas ei kuitenkaan tuollaista palvelua halunnut. Omaisuudenhoitaja katsoo, ettei se ole antanut asiakkaalle veroneuvontaa eikä verokonsultointia, mutta se ei ole jättänyt myöskään mitään olennaista asiaa asiakkaalle kertomatta. Asiakkaan viittaukset KKO:n ratkaisuihin eivät siten ole relevantteja tai että niistä voisi päätellä omaisuudenhoitajan olevan asiassa korvausvelvollinen.

Selonotto osakkeiden hankinta-ajankohdan ja –hinnan selvittämisessä

Omaisuudenhoitaja kiistää osakkeiden hankinta-ajankohdan ja - hinnan selvittämisen velvoitteen. Omaisuudenhoitaja katsoo, että näiden määrittämiseen liittyvät ongelmat johtuivat siitä, ettei asiakas pyynnöistä huolimatta selvittänyt sitä, milloin ja mihin hintaan osakkeet oli hankittu. Omaisuudenhoitaja katsoo, ettei siihen tästä syystä voi kohdentaa minkäänlaista moitearvostelua.

Lisäksi omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaan verotuksessa oli käytetty 50 prosentin hankintameno-olettama, joten myyntivoiton verotus tapahtui lievimmällä mahdollisella tavalla. Koska asiakkaan verotus on tapahtunut edullisimmalla mahdollisella tavalla, asiakkaalle ei ole aiheutunut tästä vahinkoa tai menetystä. Omaisuudenhoitaja katsoo, että tästä syystä vaaditulta vahingonkorvausvaatimukselta puuttuu perusta.

Sijoitusstrategian toteuttaminen

Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaan varallisuutta on hoidettu sopimuksen mukaisesti, huolellisesti ja asiantuntevasti.

Asiakkaan omaisuudenhoitosopimuksen perusallokaation mukaan asiakkaan varoista sai sijoittaa enintään 30 prosenttia yhden osakeyhtiön osakkeisiin. Kuitenkin varallisuuden siirtyessä omaisuudenhoitajalle asiakkaan varoista yli 90 prosenttia koostuin TietoEnatorin osakkeista. Tästä oli välttämättömänä seurauksena se, että osakkeita tuli realisoida. Millään muulla tavoin asiakkaan salkun hajauttaminen ei olisi ollut mahdollista. Huolimatta osakkeiden realisoinneista TietoEnatorin osake jäi edelleen hyvin suureen painoon asiakkaan salkussa. Asiakkaan osakesalkku hajautettiin asiakkaan ja omaisuudenhoitajan toimesta sovitulla tavalla.

Omaisuudenhoitaja katsoo, että asiakkaan varallisuus on kehittynyt omaisuudenhoitajan hoidossa suotuisasti. Asiakkaan osakesalkun arvo oli lokakuussa 1999 (ennen omaisuudenhoidon aloittamista) 3.045.273 markkaa ja vuoden 1999 lopussa jo hajautettuna 4.345.722 markkaa. Vuoden kuluttua salkun arvo oli 3.045.062 markkaa, josta asiakas oli nostanut varoja itselleen rahanostoina yhteensä 746.820 markkaa. Kokonaistuotto arvomääräisesti laskettuna oli ensimmäiselle vuodelle yhteensä 746.609 markkaa eli vuosituotto oli lähes 25 prosenttia. Mikäli TietoEnatorin osakkeita ei olisi myyty, salkun arvo olisi ollut 9.11.2000 2.484.603 markkaa eli 1.3 miljoonaa markkaa pienempi kuin mitä sopimuksenmukaisella omaisuudenhoidolla toteutettuna.

Omaisuudenhoitaja korostaa, että mikäli osakkeiden myynniltä olisi pidättäydytty, luovutusvoittoverosta olisi vältytty, mutta samalla omaisuudenhoitaja olisi toiminut sopimuksen vastaisesti. Tällöin asiakas mahdollisesti vaatisi korvauksia omaisuudenhoitajalta sopimusrikkomuksesta. Omaisuudenhoitaja katsookin, ettei asiassa ole tullut esille mitään sellaista, joka osoittaisi omaisuudenhoitajan toimineen asiassa sopimuksen vastaisesti tai vastoin huolenpitovelvollisuuttaan.

Omaisuudenhoitaja katsoo asiakkaan saaneen varallisuudelleen erittäin hyvän tuoton ja toteaa asiakkaan syyllistyvän jälkiviisauteen siitä, että jos osakkeet olisikin myyty vasta talvella 2000. Todettakoon, että markkinat kääntyivät laskuun jo maaliskuussa 2000. Tästä syystä omaisuudenhoitaja pitää asiakkaan väitettä siitä, että TietoEnatorin osakkeet realisoitiin väärään aikaan ja väärällä tavalla, perusteettomana.

Omaisuudenhoitaja kiistää, että osakkeiden realisointi olisi ollut harkitsematonta tai taitamatonta tai että omaisuudenhoitajan toimilla olisi aiheutettu asiakkaalle vahinkoa. Asiakkaan varallisuudenhoito on ollut hänen etujensa mukaista noudattaen tehtyä sopimusta sekä sijoituspalvelutoiminnasta annettuja ohjeita ja määräyksiä. Omaisuudenhoitaja katsoo, että asiakkaan salkun tuottoa voidaan pitää erittäin hyvänä, kun sitä tarkastellaan sekä yleisellä tasolla että erityisesti sovitun perusallokaation valossa. Omaisuudenhoitaja katsoo, että jälkikäteen kurssikehitystä arvioimalla voidaan aina löytää vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja, jotka olisivat johtaneet parempaan lopputulokseen. Tämä ei kuitenkaan osoita, että omaisuudenhoitaja oli syyllistynyt moitittavaan menettelyyn.

Omaisuudenhoitaja katsoo, että se on toiminut asiassa huolellisesti ja asiakkaan edun mukaisesti. Omaisuudenhoitajan näkemys on, että asiakkaan vaatimus on osoittautunut täysin perusteettomaksi sekä laadultaan että määrältään.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siitä, onko omaisuudenhoitaja noudattanut asiakkaan tapauksessa arvopaperimarkkina- ja sijoituspalvelulain nojalla omaisuudenhoitajalle määrättyä selonotto- ja tiedonantovelvollisuuttaan sekä sovittua sijoituspolitiikkaa.

Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata 63.218,43 euroa laillisine viivästyskorkoineen 7.2.2001 lukien, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönnistä veroseuraamusten tiedonannon osalta.

Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaiden valitus tulee hylätä perusteettomana.

Arvopaperimarkkinalain ja sijoituspalvelulain sekä näiden nojalla annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan omaisuudenhoitajan on ennen omaisuudenhoidon aloittamista pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista voidakseen palvella asiakasta hänen etujensa mukaisesti. Näiden tietojen perusteella omaisuudenhoitaja varmistuu siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.

Asiakkaan sijoitushistoria

Asiassa on tullut selvitetyksi, että asiakas on saanut arvopaperiomaisuutensa avioeron yhteydessä entiseltä mieheltään, joka on yksin hoitanut arvopaperikaupankäynnin avioliiton aikana. Asiakas ei ole ollut ansiotyössä eikä hän ole itse juurikaan harjoittanut arvopaperikaupankäyntiä. Vuoden 1991 – 1999 aikana asiakas on kuitenkin tehnyt arvopaperikauppaa salkustaan. Pankki on ollut tietoinen edellä kerrotusta asiakkaan tilanteesta.

Tapauksessa asiakas allekirjoitti 6.10.1999 täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen, jossa sovittiin arvopaperimarkkinalain ja sijoituspalvelulain mukaisista omaisuudenhoidon tuottotavoitteista, sijoituskohteista ja niiden rajoituksista sekä sijoituspolitiikasta ja sen riskitasoista. Ennen kyseisen sopimuksen solmimista asiakas ja omaisuudenhoitaja pitivät neuvottelun omaisuudenhoitopalvelun sisällöstä ja tavoitteista.

Veroseuraamuksesta informointi

Omaisuudenhoitajalla on yleinen tiedonanto- ja informointivelvollisuus mahdollisista veroseuraamuksista. Omaisuudenhoitaja ei voi jättää verotusasiaa asiakkaan yleisen tietämyksen varaan vain siksi, että veroseuraamuksen syntymisen mahdollisuus on yleisesti tiedossa. Tätä tiedonantovelvollisuutta ei omaisuudenhoitajalla kuitenkaan ole, jos voidaan katsoa, että asiakkaalla on jo riittävät tiedot esimerkiksi yleisen elämänkokemuksen perusteella.

Omaisuudenhoitajan tiedonantovelvollisuus verotusasioista ei voi olla yhtä laajaa kuin sijoitustoimintaan liittyvistä seikoista. Lautakunnan näkemys on, että omaisuudenhoitajalle riittää verotusasioiden yleinen informointi muiden asioiden yhteydessä. Omaisuudenhoitajan ei tarvitse antaa verokonsultointia ja tietoa veroseuraamusten euromääristä, vaan ainoastaan korostaa verotuksen merkitystä omaisuudenhoidossa. Tämän informoinnin perusteella asiakas voi itse ratkaista, haluaako hän omaisuudenhoitosopimuksen piiriin verokonsultaation vai haluaako itse selvittää kyseiset asiat ja niiden vaikutukset omaan tilanteeseensa.

Arvopaperilautakunta toteaa, etteivät arvopaperikaupankäynnin seurauksena syntyvät veroseuraamukset ole välttämättä yhtä selkeästi ymmärrettävissä henkilöllä, joka ei ole harjoittanut laajasti sijoitustoimintaa aiemmin ja joka on saanut sijoitusomaisuutensa. Kuitenkin ottaen tapauksessa huomioon asiakkaan elämänkokemus, varallisuus ja muut olosuhteet sekä sen, että asiakkaalle on ollut arvopaperikauppoja vuosina 1991 – 1999, ei Arvopaperilautakunta pidä todennäköisenä sitä, ettei asiakkaalla olisi ollut käsitystä siitä, että useimpien taloudellisten hyödykkeiden luovuttamisesta aiheutuu veroseuraamuksia. Tätä ei lautakunnan näkemyksen mukaan poista se, ettei asiakas ole ollut ansiotyössä tai että hänen entinen miehensä on hoitanut arvopaperikaupankäynnin.

Lautakunta katsoo, että näyttö keskusteluista veroseuraamuksen osalta on jäänyt asiassa epäselväksi. Tällä seikalla ei kuitenkaan lautakunnan näkemyksen mukaan ole merkitystä, koska omaisuudenhoitaja on voinut perustellusti olettaa asiakkaan ymmärtävän, ettei veroseuraamuksia voi tilanteessa välttää. Arvopaperilautakunta katsoo siten, ettei omaisuudenhoitajalla ole ollut veroseuraamusten osalta asiassa tiedonantovelvollisuutta.

Asiakas ei ole tapauksessa pystynyt osoittamaan, että olisi pidättäytynyt kokonaan myyntitoimeksiannoista, jos olisi ollut tietoinen veroseuraamuksistaan. Päinvastoin, asiakas on ollut itse kiinnostunut omaisuutensa arvon parantamisesta sekä siitä, että omaisuudenhoidolla olisi pitänyt saavuttaa vieläkin parempi sijoitustoiminnan tuotto. Lautakunta ei pidä siten todennäköisenä, että tieto veroseuraamuksista olisi aiheuttanut asiakkaan pidättäytymisen kyseisistä toimeksiannoista. Tässä tapauksessa asiakas on sopimuksella sitoutunut siihen, että salkun koostumusta muutetaan, joka ei taas voi tapahtua ilman osakkeiden myyntiä ja veroseuraamuksia. Asiakas ei olisi siten pystynyt välttämään lopullisen veron määräämistä tässä tapauksessa.

Selonotto osakkeiden hankinta-ajankohdan ja – hinnan selvittämisessä

Asiakas on pyytänyt lautakuntaa arvioimaan, onko omaisuudenhoitaja laiminlyönyt selvittää asiakkaan salkussa olleiden osakkeiden hankintahinnat ja – ajankohdat, jotta myynnin vähäisellä lykkäämisellä olisi voitu päästä alhaisemman hankintahintaolettamaa noudattavan myyntivoittoverotuksen piiriin. Asiakkaan mukaan omaisuudenhoitaja olisi helposti kyennyt selvittämään asian arkistoistaan.

Asiassa on riidattomasti tullut selvitetyksi se, että osapuolet ovat keskustelleet osakkeiden hankinta-ajankohdan ja – hinnan selvittämisestä ja näiden tietojen toimittamisesta. Osapuolet ovat antaneet vastakkaiset näkemykset siitä, miksi hankinta-ajankohta- ja - hintatietoja ei ole pankille toimitettu. Lautakunta katsoo, ettei tällä seikalla ole kuitenkaan merkitystä pankin yleisen huolellisuusvelvollisuuden täyttymisen suhteen, koska hankinta-ajankohtien ja – hintojen selvittämisvelvollisuuden vastuu on ensisijaisesti asiakkaalla, jollei asiasta erikseen sopimuksessa muuta sovita.

Omaisuudenhoitotoiminnassa ei voida yleisesti katsoa, että omaisuudenhoitaja automaattisesti selvittäisi osakkeiden hankintatiedot, vaan toimimisvelvollisuus asiassa jää asiakkaalle. Lautakunta katsoo, että vaikka asiakkaalla ei ole ollut tietoja osakkeiden hankinta-ajankohdasta ja – hinnoista ja vaikka tämä on asian pankille ilmoittanut, ei se poista asiakkaan omaa vastuuta selvittää kyseisiä tietoja. Samaisesta syystä ei asiakas voi olettaa, että pankki selvittäisi tiedot ilman eri sopimusta.

Lautakunta katsoo, että näiden edellä mainittujen tietojen hankintayritykset puoltavat sitä, että pankki on yleisen huolellisuusvelvollisuutensa puitteissa koettanut selvittää riittävällä ja asianmukaisella tavalla osakkeiden kymmenen vuoden määräajan täyttymistä salkkuseurantaansa, josta tehdään osakkeiden realisointien verotukselliset arvioinnit. Asiakas on ollut tietoinen siitä, että omaisuudenhoitaja tarvitsee kyseisiä tietoja ja siten lautakunta katsoo pankin täyttäneen oman huolellisuusvelvollisuutensa asiassa. Huolellisuusvelvollisuuden ei voida katsoa tässä tilanteessa ulottuvan ilman eri sopimusta aikaan ennen omaisuudenhoitosopimuksen solmimista.

Sijoitusstrategian toteuttaminen

Asiakas katsoo, että omaisuudenhoitaja on harkitsemattoman nopealla ja taitamattomalla osakkeiden realisoinnilla aiheuttanut asiakkaalle huomattava määrä tappiota varsinkin, kun asiakkaalla ei ole ollut erityistä tarvetta omaisuuden myyntiin. Omaisuudenhoitaja ei ole toiminnassaan kyennyt noudattamaan normaaleja ja hyviä sijoitustoiminnan periaatteita. Asiakas katsoo omaisuudenhoitajan laiminlyöneen huolellisuusvelvollisuutensa osakkeiden realisoinninkin yhteydessä. Pankki on kiistänyt väitteen todeten, että omaisuudenhoitaja on sopimuksen mukaisesti noudattanut sijoituspolitiikkaa, johon kuului välttämättömänä osana kyseisten osakkeiden myynti.

Kyseisen asian osalta Arvopaperilautakunta katsoo, että omaisuudenhoitaja vastaa ensisijaisesti siitä, että se noudattaa tehtyä sijoitusstrategiaa niissä puitteissa, jotka on sopimuksessa sovittu. Täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksessa asiakas antaa valtuutuksen toteuttaa sijoituspolitiikkaa asiakkaan edun mukaisesti ja asiakkaan antamien rajoituksien puitteissa, mutta omaisuudenhoitajan valitsemin keinoin. Sijoitustoiminnan arviointi tapahtuu sen hetkisten tietojen valossa. Jos omaisuudenhoitaja on tällöin kyennyt arvioimaan sijoituspäätösten olevan asiakkaan edun ja sopimuksen mukaisia, voidaan omaisuudenhoitajan toimineen asiassa oikein.

Asiassa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että sopimusehtojen mukaan asiakkaalla on sopimuksen puitteissa yhden kuukauden reklamointivelvollisuus tehtyjen toimeksiantojen sisällöstä, joten voidaan katsoa, että siltä osin asiakkaan moite on myöhässä. Asiakkaan olisi tullut tässä kyseisessä tapauksessa ilmoittaa tyytymättömyytensä kyseisten osakekauppojen osalta viimeistään silloin, kun asiakas on saanut raportin salkussa tehdyistä toimenpiteistä.

Edellä kerrotuilla perusteilla lautakunta katsoo, että omaisuudenhoitaja ei ole syyllistynyt huolellisuusvelvoitteensa rikkomiseen vain siitä syystä, että jokin toinen sijoitusvaihtoehto jälkikäteen arvioiden osoittautuu paremmaksi asiakkaan kannalta kuin aiemmin arvioitu sijoitusstrategia. Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaan moite omaisuudenhoitajan sijoitusstrategian osalta on aiheeton.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, ettei omaisuudenhoitaja ole tapauksessa syyllistynyt selonotto-, tiedonanto- tai huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiin tai sopimusrikkomukseen, eikä se siten ole vahingonkorvausvelvollinen asiakkaille aiheutuneista veroseuraamuksista.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia