Tapahtumatiedot

Asiakkaat ovat merkinneet 24.2.2010-3.3.2011 yhteensä yhdeksää erilaista sertifikaattia ja warranttia, joista suurin osa on sittemmin erääntynyt arvottamana. Osan tuotteista he ovat siirtäneet sijoitusvakuutuksen sisään.

Asiakkaan valitus

Asiakkaat toteavat, että aloite sijoitusten tekemiseen tuli yhtiöltä ja että ennen näitä sijoituksia heillä ei ollut minkäänlaista sijoituskokemusta. Yhtiön edustaja tuli heidän kotiinsa ja ”pakkomyi” heille nämä sijoitukset kiireellä kehuen ne varmoiksi ja tuottaviksi. Mitään esitteitä ei käyty yksityiskohtaisesti läpi, vaan otettiin vain nimet papereihin. Mahdollisuudesta menettää sijoitettu summa kokonaan tai edes osittain ei ollut mitään puhetta. Tuotteisiin liittyvät asiakirjat he saivat vasta jälkikäteen, mutta eivät niihin enää tutustuneet, koska luottivat myyjän kertomaan. Asiakkaat vaativat yhtiötä korvaamaan heille sijoituksista syntyneinä tappioina 63.252,45 euroa ja merkintäpalkkioina 4.500 euroa, yhteensä 67.752,45 euroa.

Palveluntarjoajan vastine

Yhtiö toteaa, että asiakkaat ovat allekirjoituksellaan vakuuttaneet tutustuneensa huolellisesti sijoituskohteita koskevaan aineistoon, jossa on selvästi tuotu esiin tuotteiden ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit. Yhtiö kiistää, että sen edustaja olisi antanut suullisesti kyseisistä esitteistä poikkeavaa tietoa. Yhtiö korostaa myös, että asiakkailla on aina velvollisuus itse perehtyä saamaansa aineistoon ja että heillä on ollut usean päivän ajan mahdollisuus peruuttaa tekemänsä merkintä. Asiakkaiden esittämän korvausvaatimuksen yhtiö kiistää perusteeltaan, mutta toteaa sen määrältään oikeaksi 30.000 euron osalta perustellen summaa sillä, että tuotteiden merkintäpalkkiot olisivat menneet joka tapauksessa ja osa tuotteista ei ole vielä erääntynyt.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 8 kpl asiakkaille toimitettuja tuotteiden erääntymisarvon vahvistuksia

- 1 kpl vahvistus tuotteen ostosta

- 9 kpl tuotteiden merkintäsitoumuksia, joissa kaikissa asiakkaat ovat vahvistaneet tutustuneensa tuotteiden markkinointiaineistoon ja joissa asiakkailta on myös tiedusteltu yhteystietojen lisäksi heidän asiakasluokittelun kannalta merkityksellisiä seikkoja kuten muun muassa heidän sijoituskokemustaan ja –tietämystään, heidän pyytämäänsä palvelua ja perustetta sille, tietoja heidän taloudellisesta asemastaan ja varojen alkuperää. Ensimmäisen sijoituksen osalta merkintäsitoumuksessa on todettu, että asiakkaat eivät ole aikaisemmin sijoittaneet vastaavanlaiseen tuotteeseen, mutta ovat huolellisesti perehtyneet saamaansa aineistoon ja katsovat siten saaneensa riittävästi tietoa ymmärtääkseen tuotteen ominaisuudet ja riskit. Myöhemmissä merkintäsitoumuksissa heidän on jo todettu aikaisemmin sijoittaneen vastaavanlaisiin tuotteisiin.

- 9 kpl tuotteiden markkinointiesitteitä, joissa kaikissa on aluksi käyty läpi sijoituksen perustiedot sekä perusteet miksi siihen kannattaisi sijoittaa. Tämän jälkeen on esitelty tuotteen arvonkehitykseen ja -laskentaan liittyviä seikkoja sekä annettu taulukkomuodossa esimerkkejä tuotteen arvonkehityksestä erilaisissa markkinatilanteissa. Esitteissä on myös esitelty tuotteen viitesalkun yhtiöt muutamalla sanalla sekä kerrottu tuotteesta ja sen keskeisistä riskeistä yleisesti. Lopuksi esitteessä on myös kerrottu, miten merkintä tulee tehdä sekä kehotetaan asiakasta tutustumaan yksityiskohtaisempiin tietoihin yhtiön verkkosivuilla löytyvässä materiaalissa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko asiakkaille annettu sijoitusneuvontaa vai onko kysymys ollut vain tuotteen markkinoinnista ja välityksestä sekä onko palveluntarjoaja täyttänyt kyseiseen sijoituspalveluun liittyvät velvoitteensa asianmukaisesti.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Sovellettavat lainkohdat ja ehdot

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Tapahtumien osalta on asiaa arvioitaessa sovellettava kulloinkin voimassa olleita säännöksiä. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on myös laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.10.2007/922). Lisäksi Rahoitustarkastuksen (nykyisin Finanssivalvonta) standardeissa 2.1 ja 2.2 on lakia täydentäviä määräyksiä ja suosituksia.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman lain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 §:n 5-kohdassa todetaan sijoitusneuvonnan olevan yksilöllisen suosituksen antamista asiakkaalle tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi.

Rahoitustarkastuksen standardissa 2.1 todetaan kohdassa 65, että arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n 2 momentin ja 10 luvun mukaan jos valvottava tarjoaa muuta sijoituspalvelua kuin sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, valvottavan on ennen sijoituspalvelun tarjoamista pyydettävä asiakkaalta tiedot tämän kyseistä rahoitusvälinettä tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä voidakseen arvioida, onko rahoitusväline tai palvelu asiakkaalle soveltuva. Jos valvottava katsoo saamansa tiedon perusteella, ettei rahoitusväline tai palvelu ole asiakkaalle soveltuva, sen on ilmoitettava tästä asiakkaalle. Jos asiakas kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja, valvottavan on ilmoitettava, ettei se voi arvioida rahoitusvälineen tai palvelun soveltuvuutta asiakkaalle. Pykälän 4 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaa komission direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset asiakkaalta pyydettävistä tiedoista ja tietojen pyytämisessä noudatettavista menettelytavoista.

Edelleen kohdassa 69 todetaan, että kappaleessa 65 tarkoitettuun arviointiin sovelletaan lisäksi mitä kappaleissa 59, 62 ja 63 on todettu.

Kyseisen standardin kappaleessa 59 todetaan, että asiakkaan sijoituskokemusta ja -tietämystä koskevien tietojen on sisällettävä, ottaen huomioon asiakkaan asiantuntemus, tarjottavan sijoituspalvelun luonne ja laajuus sekä rahoitusvälineen tai liiketoimen laji (mukaan lukien niiden monimutkaisuus ja niihin liittyvät riskit):

a) asiakkaan jo tuntemat palvelu-, liiketoimi- ja rahoitusvälinetyypit

b) asiakkaan rahoitusvälineitä koskevien liiketoimien luonne, volyymi ja yleisyys sekä ajanjakso, jonka kuluessa liiketoimet on toteutettu

c) asiakkaan koulutustaso sekä ammatti (tai tarvittaessa aikaisempi ammatti).

Asian arviointi

Keskustelujen luonne

Asiakkaat ovat valituksessaan puhuneet sekä tuotteiden myynnistä että sijoitusneuvonnasta, kun taas palveluntarjoajan mukaan kyse on ollut markkinoinnista. Saamansa sijoitusneuvonnan tueksi asiakkaat eivät ole esittäneet mitään erityistä, mistä olisi pääteltävissä, että kyseisiä tuotteita olisi nimenomaan myyty juuri heille yksilöllisesti sopivina, vaan asiakkaidenkin mukaan puhe näyttäisi olleen kyseisenlaisista tuotteista ja niiden ominaisuuksista yleisesti. Asiasta saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että jää näyttämättä palveluntarjoajan antaneen asiakkaille sijoitusneuvontaa, eikä mikään muukaan seikka tue asiakkaiden esittämää näkemystä annetuista yksilöllisistä neuvoista, joten tilannetta tulee arvioida toimeksiantojen välityksen ja markkinoinnin näkökulmasta.

Tuotteiden asianmukaisuus asiakkaille

Tarjotessaan muita kuin sijoitusneuvontaan tai omaisuudenhoitoon liittyviä palveluita asiakkaalle palveluntarjoajan on arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan vähintään tehtävä ns. asianmukaisuusarviointi sekä arvioitava tuotteen tai palvelun asianmukaisuus asiakkaalle. Asianmukaisuusarviointiin liittyen palveluntarjoajan on selvitettävä asiakkaan sijoituskokemus ja -tietämys.

Tapauksessa asiakkaat ovat kertoneet palveluntarjoajan edustajalle, että heillä ei ole lainkaan aikaisempaa sijoituskokemusta. Palveluntarjoaja ei ole tätä kiistänyt tai esittänyt muuta näyttöä, vaan on ainoastaan vedonnut asiakkaiden allekirjoittamiin merkintäsitoumuksiin, joiden yhteydessä heiltä on kysytty heidän luokittelemisekseen tarvittavia tietoja liittyen taloudelliseen asemaan ja varojen alkuperään. Samassa yhteydessä asiakkaat ovat vakuuttaneet tutustuneensa tuotteiden markkinointiaineistoon siten, että kykenevät ymmärtämään tuotteen ominaisuudet ja siihen liittyvät riskit. Asiakkaiden aikaisemmin tuntemista sijoituspalveluista ja -välineistä heiltä ei ole kysytty.

Lautakunta katsoo, että asiasta saadun selvityksen perusteella palveluntarjoajalla ei ole ollut tarvittavia tietoja asianmukaisuusarvioinnin tekemiseen eikä palveluntarjoaja ole osoittanut tehneensä asianmukaisuusarviota. Lautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että tuote ei ollut asiakkaille asianmukainen. Asiassa ei ole myöskään esitetty, että palveluntarjoaja olisi varoittanut asiakkaita tuotteiden soveltumattomuudesta heille.

Virheen syy-yhteys vahinkoon

Tapauksessa palveluntarjoajan virhe on liittynyt sen velvollisuutena olleen asianmukaisuusarvioinnin tekemiseen. Lautakunta katsoo, että virheen voi lähtökohtaisesti olettaa vaikuttaneen - asiakkaiden tuotteesta saamaan perusteltuun käsitykseen ja siten heidän päätöksentekoonsa. Yhtiön laiminlyönnin ei myöskään voida katsoa korjaantuneen ensimmäisen sijoituksen tekemisen jälkeen sillä perusteella, että tässä vaiheessa tuotteiden katsottaisiin jo olleen tuttuja asiakkaille. Syynä on ennen kaikkea se, että mikään tuotteista ei ollut vielä ehtinyt erääntyä ennen viimeisen sijoituksen tekemistä eikä tuotteiden todellinen riskitaso näin ollut paljastunut asiakkaille. Tapauksessa esitetystä selvityksestä ei ilmene syy-yhteyttä vastaan puhuvia seikkoja eli tekijöitä, joiden perusteella asiakkaat olisivat todennäköisesti tehneet kyseiset sijoitukset, jos palveluntarjoaja olisi suorittanut asianmukaisuusarvioinnin sekä ilmoittanut, että tuote ei ole asiakkaille sopiva. Näillä perusteilla lautakunta katsoo palveluntarjoajan virheen olevan syy-yhteydessä asiakkaille sittemmin realisoituneeseen tappioon.

Vahingon määrä

Asiakkaat ovat todenneet, että heidän kokonaistappionsa tuotteista on 67.752,45 euroa. Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan vaatimus voisi olla enintään 30.000 euroa, koska osa tuotteista ei ole vielä erääntynyt ja merkintäpalkkiot olisivat syntyneet joka tapauksessa.

Lautakunta toteaa, että vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Edellä on todettu yhtiön laiminlyönti asiassa. Korvauksen määrää arvioitaessa on pyrittävä saattamaan asiakas samaan taloudelliseen tilanteeseen, kuin missä hän olisi, jos menettely olisi ollut asianmukaista. Lautakunta pitää uskottavana, että asiakkaat eivät olisi riidanalaisiin tuotteisiin sijoittaneet, jos palveluntarjoaja olisi suorittanut asianmukaisuusarvioinnin sekä ilmoittanut, että tuote ei ole asiakkaille sopiva. Jo erääntyneiden tuotteiden osalta asiakkaille syntynyt vahinko on tuotteisiin sijoitetun pääoman lisäksi tuotteista perityt merkintäpalkkiot. Koska riidanalaisia tuotteita ei voida pitää asiakkaille ylipäänsä sopivina, niin vielä erääntymättömien tuotteiden osalta palveluntarjoajan tulee lunastaa ne alkuperäiseen asiakkailta veloitettuun merkintähintaan, joka sisältää myös merkintäpalkkion.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että palveluntarjoaja korvaa asiakkaille näiden vaatimuksen mukaisesti 67.752,45 euroa ja että asiakkaat puolestaan palauttavat vielä erääntymättömät tuotteet palveluntarjoajalle.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Sainio

Jäsenet:

Kajala

Pönkä

Repo

Sario